CATEGORIES

Bloggaaja ja ylpeä siitä

25.8.2019

*Kaupallinen yhteistyö Lancôme*

Otin tämän viikon maanantaina osaa Lancômen uutuustuoksun lanseeraustilaisuuteen. Idôle-nimeä kantava uutuustuoksu on aluksi hempeän ruusuinen, joka sekoittuu kevyesti jasmiiniin sekä chypreen. Omalla ihollani tuoksu pehmittyy suhteellisen nopeasti, jättäen jälkinuoteiksi pehmeän vaniljaisen ja sopivan kukkaisen kokonaisuuden. Koska toimin Lancômen brändilähettiläänä, minulta kysyttiin voisinko pitää tilaisuudessa pienen puheenvuoron siitä, mitä “idoli” minulle merkitsee. Tässä postauksessa käyn läpi uudestaan tuota puhettani ja ajatuksiani itsensä ja muiden arvostuksesta.

Idolin synonyymi on roolimalli. Meillä naisilla voi olla hyvin monenlaisiakin rooleja. Olemme mm. siskoja, ystäviä, kollegoita, vaimoja, tyttäriä ja äitejä. Jos itse yritän määrittää itselleni vain yhtä roolimallia, joka olisi esikuvani ihan kaikissa näissä monissa rooleissa mitä elämässäni on, käy nimeäminen nopeasti haastavaksi. Mutta siinä se dilemma piileekin. Omaa idolia ei pitäisi etsiä ulkopuolelta, vaan kääntää katse itseensä. Lancômen Idôle-tuoksun kasvo ja maailmantähti Zendaya toteaakin “Minulla ei ole koskaan ollut ulkopuolisia idoleita. Olen aina sanonut, että idolini on tulevaisuuden minä.

Idôle- tuoksussa minua viehättää kahden suosikkituoksuni yhdistyminen. Alkutuoksu on kevyen ruusuinen, mutta sen levähdettyä hetken ihollani muuttuu tuoksu pehmeän lämpimäksi – jopa aavistuksen vaniljaiseksi. Kahden suosikkini hurmaava yhdistelmä.

Vaatimattomalle suomalaiselle tämä voi olla aika vaikea ajatus. Miten minä muka olen niin erikoinen? Vaatimattomuus on suorastaan suomalaisten kansantauti. Meidän pitäisi paljon rohkeammin luottaa itseemme ja markkinoida osaamistamme – koska meillä todella osataan ja paljon asioita. Häpeilemme nostaa itseämme jalustalle, vaikka juuri sitä meidän pitäisi tehdä enemmän. Me kaikki olemme erilaisia, mutta meistä jokainen tietää parhaiten itse, mikä itselleen sopii. Vain me tiedämme, miten voimme olla paras versio itsestämme itsellemme sekä muille. Kukaan muu ei voi määrittää sitä miten sinun tulisi elää elämääsi.

Yritin miettiä omasta elämästäni esimerkkiä, missä olisin ollut rohkea ja kuunnellut sisäntäni – sitä omaa juttua. Kauhean kauas ei tarvinnut mennä, sillä oma työni on melkoisen sopiva esimerkki. Kun aloitin bloggaamisen vuosikymmen sitten, ei juuri kukaan nähnyt tätä työnä. Blogia pidettiin vähän häpeillen, kasvoja näyttämättä ja hyvin pintapuolisesti asioista kertoen. Ajan myötä olen kuitenkin uskaltanut luottaa itseeni ja minun juttuuni. Teen työtäni areenalla, missä jatkuvasti saa kuulla mitä sinussa on vikana, mitä teet “väärin” tai miten vaikka näytät “väärältä”. Soraäänistä huolimatta olen jaksanut luottaa itseeni ja omaan osaamiseeni. Kuluneet vuodet ovat opettaneet hurjasti. Ajoittaiset vastoinkäymiset ovat kasvattaneet ja vahvistaneet. Varovaisesta harrastuksesta lähtenyt bloggaaminen on nykyään täysipäiväinen työ. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että olen kyennyt rakentamaan työn lähes tyhjästä, mikä on monien askeleiden kautta nyt siinä pisteessä, että olen omaa osakeyhtiötä pyörittävä yrittäjä. Saan päivittäin tehdä yhteistyötä todella inspiroivien ihmisten sekä tunnettujen maailmanlaajuisten firmojen kanssa. Olen rakentanut oman uran, joka on samalla joustava, jotta voin olla läsnä elämäni ykkösprioriteetille: perheelleni. Siitä, olen äärimmäisen ylpeä. Olen rakentanut elämän ja arjen, joka toimii meille.

Samalla haluan antaa aivan valtavan määrän ruusuja ja kiitosta teille kaikille lukijoilleni, jotka olette tämän työn minulle mahdollistaneet. Te olette valaneet uskoa ja tsempanneet hetkinä, kun olen itse ollut uupunut. Te olette riemuinneet kanssani elämäni onnellisimmilla hetkillä. Olette jakaneet kanssani myös teille arkoja asioita. Olette saaneet minut ymmärtämään asioita niin monen eri näkökulman kautta ja haastaneet laajentamaan omaa ajatusmaailmaani. Menestys ja onnellisuus on parasta, kun sen voi jakaa. 

Teidän lukijoiden lisäksi en voi olla maintsematta upeita kollegoitani. Olen niin onnekas, että saan tehdä töitä lukuisten rohkeiden, luovien, tarmokkaiden, kunnianhimoisten ja vahvojen naisten kanssa, ketkä tällä alalla ovat. Esimerkillisesti he luottavat omaan juttuunsa ja heihin itseensä. Ylpeä olen, että saan kutsua monia heistä myös ystävikseni. Me yhdessä olemme luoneet jotain täysin uutta. Olemme kaikki kasvaneet rinta rinnan vahvemmiksi, sillä autamme toisiamme jatkuvasti. Vaihdamme tietoa. Valaistamme toisiamme uusista käytännöistä ja säädöksistä. Autamme toisiamme kuvaamisessa. Sparraamme yhdessä ideoita. Mietimme yhdessä ja avoimesti sopivia palkkiomääriä. Suosittelemme toisiamme ristiin projekteihin. Kun teemme yhdessä ja tsemppaamme toisiamme – kasvamme kaikki.

Idoli minulle muistutttaa uskomaan paitsi itseesi, niin myös muihin ja erilaisuuden kauniiseen voimaan. Miten kaunis onkaan näky ja päätähuumaavan ihana tuoksu, kun annamme kaikkien kedon kukkien kukkia.

Loppuun julistan arvonnan yhdessä Lancômen kanssa. Kommentoi tähän postaukseen milloin olet rohkeasti uskonut itseesi? Mistä sinun tulisi olla ylpeämpi? Kaikkien kommentoineiden kesken arvon uuden Lancôme Idôle -tuoksun. Aikaa osallistua arvontaan on 31.8. saakka. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. 

Mekko / laina Zalando
Kuvat Karoliina Jääskeläinen / Valoon Photography

100 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • SadeM

    Näin kolmenkympin ylittäneenä eniten “ylpeyttä” koen ihmisenä kasvamisesta, että olen kuunnellut sydäntäni ihmissuhteissa, en ole katkeroitunut kokemuksistani, vaan ymmärrys muita kohtaan on kasvanut ja olen lempeämpi ja epäitsekkäämpi. En ilkeile, pilkkaa tai puhu rumasti, en arvostele toisia netissä, olen luotettava ystävä joka rakastavasti kannustaa ja tukee, en koskaan kadehdi tai puhu pahaa selän takana. Siitä olen valtavan ylpeä, että koen olevani ainakin tässä suhteessa niin sanotusti hyvä ihminen. Maallinen mammona ja urasaavutukset ovat minulle toissijaisia. Olipa vaikeaa kehua itseään! 😄 Kuten viisaasti sanoit, oman arvonsa tunnistaminen on kuitenkin välillä tärkeää meille kaikille!

    • Hanna Vayrynen

      Aivan ihana <3 Arvostan suuresti noita asioita mitä juurikin mainitsit <3

  • Sandra

    Olen ylpeä siitä, että olen positiivinen ihminen. En anna negatiivisten asioiden ja vastoinkäymisten lannistaa.

  • hilkka

    Olen uskonut itseeni kasvattaessa lapsiani :)

  • Krista

    Kun sain pudotettua painoani 25 kiloa muutama vuosi sitten, sain itseluottamukseni takaisin. Tein elämänmuutoksen, kun terveys oli mennä. Olen ylpeä että onnistuin ja iloitsen joka päivä siitä että olen täysin terve.

  • Sofia

    Kolmen lapsen synnytyksissä olen uskonut itseeni ja voimiini ❤

  • Anni

    Ihana postaus, ja todellakin on vaikea miettiä, mistä minun pitäisi olla ylpeämpi.. Ehkä ylipäätään omista saavutuksista, kuten koulutuksesta ja vakituisesta työpaikasta! Monesti tulee mietittyä vain sitä, mitä kaikkea hienoa muut ovat saavuttaneet. 😄

  • Maria

    Olen ylpeä siitä, että uskalsin hakea työpaikkaan, jota pidin liian “hienona” itselle ja jännitin pärjäisinkö siellä. Olin jo vähällä luopua leikistä kesken prosessin, mutta sitten päätin, että katsotaan kortit loppuun asti. Sain kuin sainkin työpaikan ja olen viihtynyt hyvin :)

  • Emppu

    Hakiessani ja saadessani oman alani töitä :) omasta osaamisesta tulisi myös olla ylpeämpi!

  • Satuven

    Omasta osaamisestani niin äitinä kuin duunissa.

  • Sofia

    Haluan olla ylpeä siitä, mihin on tultu. Pitäisi useammin pysähtyä ajattelemaan myös taaksepäin ja pohtia, mitä kaikkea on jo saavuttanut ja kokenut – kaiken kiireen keskellä tämä usein unohtuu. Rohkeasti unelmia kohti ja niiden yli!

  • anna s.

    Olen hyvä työssäni, joten siellä uskon itseeni :)

  • Jantsu

    Kun uskalsin jättää vakituisen työpaikkani ja muuttaa ulkomaille.

  • LeenaM

    Olen ylpeä siitä kuinka olen pystynyt yhdistämään opiskelun ja perhe-elämän ja saanut hienosti suoritettua opintoja. 😊

  • Tiina

    Olen ylpeä itsestäni, koska vaihdoin totaalisesti alaa vanhemmalla iällä. Koulun ja työn yhdistäminen on rankkaa, mutta motivaatio ja varmuus siitä, että olen tehnyt oikean ratkaisun auttavat eteenpäin

  • Sara

    Rohkeutta ja uskoa omaan itseeni olen tuntenut erityisesti esimerkiksi ensimmäistä oman alan työpaikkaa hakiessa, ulkomaille muuttaessa sekä opiskelupaikkaa hakiessa.

  • Myy

    Kun valmistumisen jälkeen uskalsin jättää kotikaupunkini ja lähteä töihin Helsinkiin.

  • Anni

    Olen ylpeä siitä, että uskalsin lähteä yksin kuukauden matkalle Amerikkaan.

  • Affe

    Ihana tarina, ihana tuoksu! Olen uskonut itseeni – usein. Tottakai, joskus on epävarmuutta, pelkoa ja mä en selviä tästä – tuntemuksia, mutta musta tuntuu, että lapsuudesta tulee se perustunne, että aina selviää. Ja jossei pärjää jossain, niin aina löytyy vaihtoehtoja, kun vaan uskaltaa yrittää. Ei mua haittaa, jos en onnistu.

  • Emilia

    Varmaankin silloin kun uskalsin ottaa askeleen tuntemattomaan muuttamalla perheeni kanssa ulkomaille työtarjouksen perässä. Lapset olivat silloin 11 kk ja 3-v. Paljon helpompaa olisi ollut jäädä koti-Suomeen mutta olen iloinen ja ylpeä ett tartuimme mahdollisuuteen!

  • Johanna L.

    Olen ylpeä siitä, kuinka rohkeuteni ja itseluottamukseni on kasvanut iän ja kokemuksien myötä. Nykyisin jännitän uusien ihmisten kohtaamista paljon vähemmän kuin ennen ja luotan siihen, että olen hyvä ja osaava ja minua arvostetaan.

    Pakko vielä sanoa, että postauksen kuvat ovat todella kauniita!

  • Siniaamu

    Olen ylpeä siitä, mitä olen nyt parikymmentä vuotta traumaattisen lapsuuteni ja nuoruuteni jälkeen. Minulla on rakas puoliso, kaksi ihanaa lasta, omakotitalo, hyviä ystäviä, työpaikka. Olen onnellisempi kuin koskaan uskoin voivani olla. Olen ylpeä siitä, että olen selvinnyt tähän asti ja ylpeä siitä, että osaan nykyään nähdä vaikeita kokemuksiani myös voimavarana: osaan ja uskallan kohdata ihmisiä vaikeuksineen, mistä on apua opettajan ammatissanikin. Olen ylpeä myös suhtautumisestani ulkonäkööni. Pidän itsestäni huolta liikkumalla ja laittautumallakin, mutta iän karttumista en voi estää. Silti koen olevani nyt kauniimpi kuin koskaan ennen. En enää väheksy itseäni vaan nautin siitä, mitä olen.

  • Katja K

    Muutama vuosi sitten huomasin että lapsista onkin kasvanut jo isoja koululaisia ja opiskelijoita jonka vuoksi roolini äitinä on muuttunut hoivaajasta tiennäyttäjäksi. (Karrikoiden kuvattuna)
    Samalla tajudin että nyt on minun vuoro alkaa toteuttaa uraunelmia ja olen siitä lähtien tehnyt töitä omien unelmien eteen. Olen voinut huomata että oman arvostuksen kautta arvosus muihin ihmisiin vain kasvaa. Olen ylpeä saavutuksistani ja ponnisteluistani, enkä malta odottaa mitä tulevaisuus tulee tullessaan. Toivoisin että myös tyttäreni saisivat kauttani rohkautta toteuttaa omia unelmiaan.

  • Sanna

    Useamman kerran olen tehnyt suuriakin muutoksia elämässäni, koska olen lähtenyt tavoittelemaan unelmia tai sitä, mitä sydän “käskee” tekemään. Muiden silmin ne ovat näyttäneet ehkä hurjilta päätöksiltä, mutta minulla on ollut niistä varmuus. Kertaakaan ei ole tarvinnut katua, että olen kuunnellut sydäntäni. Tuosta voisin olla myös ylpeämpi. Että uskallan, vaikkei ratkaisut ole aina helppoja!

  • V

    Olen uskonut itseeni erityisesti tehdessäni valintoja opintoihini ja alaani liittyen ja olen kiitollinen, että olen uskaltanut mennä rohkeasti kohti omaa unelma-ammattiani. Haluan olla ylpeä siitä, että uskallan elää rohkeasti omaa elämääni ja toteuttaa haaveitani <3.

    Ps. Postauksen kuvat ovat henkeäsalpaavan kauniita!

  • Mini

    Syvimmälläkin epäilyksen hetkellä, kun pitkän tauon jälkeen palasin töihin äitiyslomalta vaativaan, raskaaseen työhöni, joka tuntui äärettömän vastuulliselta ja haastavalta, jaksoin puskea läpi sumun ja nyt voin olla itsestäni ylpeä. Olin vähällä luovuttaa, mutta tiedin, etten koskaan olisi itseeni silloin tyytyväinen.

  • Helena

    Olen ylpea Etta uskalsin tavoitella unelmaani.

  • helena

    Koen suurta ylpeytta siita Etta jatin vakituisen tyopaikkani ja lahdin tavoittelemaan unelmaani avioliitosta ja lapsista mieheni perassa toiselle puolen suomea.

  • Anne

    Itseeni uskoin kun hain nykyistä työpaikkaani. Voisin joskus olla tyytyväisempi saavutuksiini ja osaamiseni.

  • Anne

    Olen ylpeä työstäni opettajana teinien parissa. Aloitin urani lukiossa, mutta muutaman vuoden kuluttua vaihdoin yläkoulun puolelle. Ulkopuoliset pitivät minua ”hulluna”, mutta halusin kuunnella kutsumustani… Tiedän, että teen arvokasta työtä ja olen ylpeä siitä ❤️

  • Hanna

    Ylpeä omasta rohkeudestaan voi olla sekä pienissä että isoissa asioissa. Sitä kautta kun tekee pieniäkin rohkeita ratkaisuja esimerkiksi arjessa, alkaa uskomaan itseensä myös isommissa asioissa.

  • Sanne

    Jokin aika sitten tein rohkean päätöksen ja päästin irti pitkästä suhteesta mikä aluksi pelasti minut masennukselta, mutta vuoden päivät vei kaiken energiani ja ilon. Olen ylpeä että sain tehtyä sen, enkä malta odottaa mitä elämä tuo! Pyrin muuttamaan ajatteluani ja olemaan ylpeämpi tekemisteni päätöksistä, enkä pyydellä anteeksi niitä! Ja tietenkin kertoa useammin läheisilleni kuinka kiitollinen olen heistä !

    Ps. Ihanasti kirjoitettu postaus!💕

  • Milla

    Olen ylpeä siitä, että sain opintoni suoritettua silloinkin kun tein kahta työtä (aamusta iltaan). Jostain sain sen energian puserrettua itsestäni, kai se on se suomalainen sisu. Haluaisin olla vielä piirun verran varmempi omasta osaamisestani työhaastattelutilanteessa, mikä tuppaa olemaan suomalaisen naisen ongelma.

  • Outi

    Olen aina elättänyt itseni pienellä palkalla. Uskaltaa sanoa mielipiteeni vaikka tiedän että saatan olla sen kanssa yksin.

  • Sanna-Riikka Kulmala

    Kolmen pojan yh-äitinä olen ylpeä itsestäsi ja onnellinen meidän perheestä. We rock! Kiitos upeasta kirjoituksesta, olen 100% kanssasi samaan mieltä. Idoli löytyy meistä itsestämme

  • Sofia

    Olen ylpeä siitä, että olen saanut elämässäni kaiken sen, mistä joskus haaveilin: ihana mies, kolme lasta, oma koti, mukava työpaikka. Näistä asioista pitäisi osata olla enemmän ylpeä, eikä pitää itsestään selvyytenä.

  • Jenni

    Hetki jolloin olen rohkeasti uskonut itseeni oli vuonna 2004, kun lukion jälkeen lähdin Lontooseen “etsimään työpaikkaa vuodeksi”, aikaa ennen somea ja muuta mikä olisi tehnyt yhteydenpidosta kotimaahan hieman helpompana (kännykkä kuitenkin oli, mutta olipahan puhelinlaskuki aika kamala!) Nykypäivänä voisin olla paljon ylpeämpi omista käsitöistä mitä teen, jotenkin tuntuu että eihän ne mitään erikoisia ole, vaikka niistä kovasti kehuja saankin. Onneksi olen sen oppinut, että kohteliaasti kiitän, jos joku kehuu, koska on tympeää jos itse kehuu jotain ja saa vastauksena vain “no tämä nyt on tämmönen sata vuotta vanha ja ällöttävä” tyyliin. :)

  • Maria

    Koulukiusattuna olen alkanut uskomaan itseeni vasta aikuisiällä, kun olen saanut hyvää palautetta tehdystä työstä. Myös olen alkanut uskoa itseeni, kun selvitään päivästä toiseen tässä hektisessä ympäristössä ja olen ollut lasteni elämässä mukana niin paljon kun vaan mahdollista.

  • Saara

    Silloin, kun jouduin tekemään ison päätöksen tulevaisuuteni suhteen ja muut pitivät päätöstäni hulluna. Olen ylpeä siitä, etten kuunnellut muita vaan tein juuri niinkuin itse halusin. Ja totesin sen oikeaksi päätökseksi.

  • Suvi

    Iän myötä olen yhä useammin ylpeä itsestäni ja olen ylpeä siitä :) Viimeksi koin suurta ylpeyttä siitä, että uskalsin jättää päivätyöni ja lähteä tavoittelemaan suurta unelmaani. Meillä on vain yksi elämä ja uskon, että vanha sanonta siitä, kuinka tulemme katumaan vain tekemättä jättämisiämme, pitää paikkansa. Tästä rohkeudestani haluan olla ylpeä joka päivä.

  • Neelia

    Olen ylpeä siitä, mihin olen elämässäni (ura, läheiset ihmiset ja perhe) päässyt, vaikkei alku ja tämä kulkemani matka ole ollut helpoimmasta päästä. En ole antanut ikävien vastoinkäymisten kaataa minua, vaikka lähellä se on ollut. Olen sisukas, sinnikäs ja päämäärätietoinen ja tosi ylpeä siitä.

  • Mirja

    Olen kiitollinen itselleni siitä, että olen uskaltanut tehdä omia elämäni päätöksiä itsenäisesti ja elänyt itselleni merkityksellistä elämää Rakkaudella. Olen aina luottanut, että elämä kantaa.

    Minun pitäisi olla enemmän itseeni kiitollinen, mitä osaan ja opin. Tuoda rohkeasti esille ammatillisuutta. 😊 💖

  • Pauliina

    Erittäin vaikean masennuksen jälkeen, jo 19 vuotta sitten aloin uskoa itseeni. Että olen hyvä leipuri , olen hyvä hoitaja ammatissani, olen hyvä äiti ja huolehdin ulkonäöstäni. Tulevaisuudessa näen itseni myös itsestäni ja varsinkin muista välittävänä naisena.

  • Anskukka

    Uskoin rohkeasti itseeni kun vuodenvaihteessa tein päätöksen, että nyt vihdoin saa jahkailu riittää ja ryhdyn aktiivisesti tekemään toimia, jotta pääsisimme puolisoni kanssa muuttamaan takaisin kotikaupunkiimme. Puoli vuotta myöhemmin molemmilla meillä on uudet työpaikat ja uusi ihana omistusasunto löytynyt. Palaset loksahtivat lopulta paikoilleen kun vain uskalsi ottaa ensimmäisen askeleen kohti muutosta.

  • Puppa

    Kiitos ihanasta postauksesta – aivan valtavan hienosti kirjoitettu. Olen seurannut sinua ihan alkuajoista asti ja sinä olet niin rohkeasti mennyt eteenpäin!

    Minä itse jouduin ihan jo pienenä koululaisena uskomaan itseeni ja siihen että erilaisuus ei ole pahasta. Asuin hyvin pienellä ja konservatiivisella paikkakunnalla Pohjanmaalla ja äitini erosi isästäni. Se ei sopinut yhteisöön. Koulun pihalla päätin että se että meidän perheemme on nyt eron jälkeen paljon onnellisempi tarkoittaa minulle paljon enemmän kuin se että jouduin kaveripiirien ulkopuolelle. Äitini arvosti aivan eri asioita – kulttuuria, kouluttautumista, taidetta jne. – kuin ympäröivä yhteisö. Hänen voimallaan rohkaistuin olemaan erilainen enkä kumartamaan yhteisölle. Sen takia olen aina kurkottanut sinne minne olen halunnut ja ollut rohkeasti erilainen. Olen parikymppisestä asti asunut ulkomailla, nyt Lähi-idässä, jossa yritän valaa rohkeutta olla erilainen minulle rakkaisiin opiskelijoihini.

  • Pinja

    Unelmien opiskelupaikan saamisesta!

  • Enni

    Äitiydessä tulee monesti hetkiä, jolloin on luotettava ja uskottava itseensä ja siihen, että on tavallaan “asiantuntija” omien lasten suhteen. Ylpeämpi voisin samasta aiheesta olla, siitä että olen äiti ja riittävän hyvä sellainen!
    Upeita kuvia ja ihana mekko, sopii sinulle!

  • Kirsi

    Paljon itsetutkiskelua auttaa havaitseman, että on saanut tehtyä asioita mistä iloita ja olla ylpeä, mutta samalla pitää muistaa, ettei mikään tule ilmaiseksi ja ole itsestään selvää!

  • Elina

    Aivan loistava kirjoitus, turhan usein tulee etsittyä idoli ulkopuolelta ja unohdettua se matka minkä on itse kulkenut, ja mikä vielä on edessä.

    Olen äärimmäisen ylpeä itsestäni, kun hain opiskelemaan unelmieni alalle, vaikka jouduin neljä kertaa hakemaan. Kasasin itseni loistavasti kirvelevästä pettymyksestä huolimatta ja paransin suoritustani joka vuosi, vaikka pettymyksen kohdalla ajattelin, ettei opiskelemaan pääse millään. Tavote saavutettu, ja opiskelen alaa, josta nautin ja joka haastaa ja jonka pariin on mukava palata päivittäin.

    Kun pääsin tähän itsereflektoinnin makuun, niin pitäisi olla ylpeämpi siitä, miten olen pystynyt pyörittämään arkea äidin poismenosta huolimatta kuitenkaan unohtamatta surun käsittelyä.

  • S.I

    Olen tuntenut onnistumista ja ylpeyttä onnistuessani haastavassa tilanteessa työelämässä

  • Maija

    Juuri nyt! Saimme toisen lapsen kk sitten, esikoisen ollessa 1,5 vuotta. Hain keväällä yliopistoon täysin eri alaa opiskelemaan kuin millä työskentelen nyt, pääsin vieläpä sisään. Edessä siis lapsiperhe hulinaa yhdistettynä 3kymppisenä opiskeluun. Mutta uskon että pystyn tähän.

    Ihanaa syksyä Hanna sinulle ja perheellesi

  • Julia R

    Viimeisintä työpaikkaa hakiessani uskoin itseeni, olin rento ja tiesin heti, että mahkut saada kyseinen työ on hyvä. Ja sain sen! Eniten tarvitsen rohkeutta gradun työstämiseen. Pelkään, ettei siitä tule mitään.

  • Kira

    Olen hyvin paljon turvallisuudenhaluinen, enkä heti keksinyt juurikaan tilanteita joissa olen ollut rohkea. Mutta muutaman keksin: Koen olevani rohkea kun muutin yksin toiselle puolelle Suomea opiskelemaan heti lukion jälkeen. Toinen, uusin rohkeuden aihe on se, että lähden nyt syksyllä ensimmäistä kertaa yksin ulkomaan matkalle, unelmieni matkalle Aasiaan. Nämä molemmat ovat olleet merkityksellisiä askelia itselleni ja pelkästään tämä matkan varaus on tehnyt tunteen, että olen tekemässä päätöstä viedä omaa elämääni siihen suuntaan mihin aidosti haluan ja rakentaa elämästäni näköistäni. :)

  • Hanna

    Tässä ja nyt on juuri hyvä! Uskoin ja luotin itseeni ja halusin lapset alle 30v. Lasten jälkeen olen pysytnyt suorittamaan töissä ylempiäopintoja ja viimeisestä valmistuin viime syksynä. Uskoin itseeni ja nyt voin sanoa ääneen olevani alani parhaimmistoa, minusta on ihanaa kun voin opettaa työkavereilleni osaamiani asioita.

  • Tanja

    Uskoin itseeni, kun jätin kaiken tutuksi muotoutuneen ja aloitin, ihanan uuden työn uudella paikkakunnalla kaukana kotoa. Ja kyllä meillä suomalaisilla on paljonkin sellaista, mistä voisimme rohkeasti olla ylpeämpiä. Oma osaaminen on yksi esimerkki!

  • Saaramaria

    Olen luottanut itseeni rakentaessani mieheni kanssa omannäköistä elämäämme. Ei kaikilta osin sitä perinteistä ja niitä yleisimpiä valintoja. Jonkun mielestä tyhmiä, ei järkeviä valintoja. Mutta nyt meillä on molemmilla (ja on ollut aina) osana elämäämme asioita, joista nautimme ja joissa pääsemme kehittymään. Tämä vaatii arjessa aika ajoin paljon järjestelyä, mutta on todellakin sen arvoista. Ylpeämpi minun tulisi olla juuri tämän paletin onnistuneesta pyörittämisestä. Ihan siitä, että meidän arkemme toimii, lapset saavat kasvaa nähden, että äidit ja isätkin voivat perhe-elämän ohessa tehdä omia juttujaan, eikä kaikkea tarvitse laittaa sivuun lasten kasvun ajaksi.

  • Sini

    Olen joka päivä itseni idoli työssäni, sillä jos en uskoisi omaan tekemiseeni en saisi sitä viestiä myös moniammatillisesti eteenpäin. Olen oman ammattikuntani ainut edustaja, joten päivittäin myyn omaa osaamistani ja sen tuomia mahdollisuuksia muille ammattiryhmille. Koska uskon tekemääni työhön, teen parhaani ja kehitän myös itseäni aktiivisesti huolimatta muiden yrityksistä vähätellä työtäni. Ja koska ammatillinen roolini on idolini, vähättely ei vaikuta siihen mitä pystyn parhaimmillani tekemään.

  • T

    Arvomaailmani on kokenut uudelleenjäsentymistä työni tarjoaman kasvun kautta. Olen työskennellyt sairaanhoitajana saattohoidon parissa ja henkilökohtaisesti ymmärtänyt, että minulle tärkeintä elämässä on oman hyvinvoinnin ja terveyden lisäksi perhe, ystävät ja vasta sitten omalla uralla selviytyminen. Olen ylpeä urastani, jolla jatko-opintojen myötä pääsen vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin, mutta todellinen mielihyvä kumpuaa omasta ja läheisteni hyvinvoinnista ja niistä teoista, joilla minä niitä sitä edistää.
    Itseluottamusta ja ylpeyttä omaan tekemiseen karttuu terveellä tavalla kun itsetuntemus ja elämän arvopohja on ensin kunnossa :)

  • Greu

    1,5v sitten kun päätin pitkän jahkailun jälkeen lähteä ohjaamaan ryhmäliikuntaa – paras päätös ikinä, mutta esiintymiskammoiselle ei ollut helppoa:) Tämän uuden sivutyön mukana on myös tullut jonkinlainen kokonaisvaltainen elämäntapamuutos ja entisenä syömishäiriöisenä tuntuu, että olen vihdoin löytänyt jonkinlaisen balanssin ja siitä koitan muistuttaa itseäni olemaan ylpeä.

  • Mari

    Pyöritän yksin arkea taaperon kanssa, hänestä on kasvanut maailman upein tyyppi ja opin uuden työn tekemällä sitä osa-aikaisesti pitkienkin vapaiden välissä. Ekaa kertaa eläissäni pyysin perjantaina palkankorotusta!

  • Petra

    Joka aamu kun herään niin uskon itseeni ja siihen, että mitä päivä eteeni tuo on tarkoitettu jossain. Vaikka minulla ei ole lapsia, voin olla ylpeästi nainen, ehkä vielä enemmän ylpeä. Ihania kuvia muuten, oot upea!

  • Ella

    Olen uskonut itseeni aloittaessani opinnot ja valmistautuessani pääsykokeisiin!

  • Anni

    Opiskelin ennen alaa, jonka parissa luulin pitkään tekeväni loppuelämäni uran. Kun opinnot eivät tuntuneetkaan oikeilta, uskalsin myöntää olleeni väärässä, löytäneeni aivan uuden ja erilaisen kutsumukseni siinä sivussa. Uskalsin hyväksyä sen, ettei alkuperäinen suunnitelmani ollutkaan se oikea. Tein paljon töitä muuttaakseni suuntaa ja lähteäkseni kauas tutuista maisemista jahtaamaan uusia unelmia. Ja nyt jälkikäteen voinkin sanoa, että kannatti – ja tästä oon niin ylpeä! Omasta osaamisesta pitäisi kuitenkin osata olla ylpeämpi. Erityisesti kun työskentelee hurjan lahjakkaiden ihmisten kanssa, oma erityisyys ja taitavuus saattaa välillä muita ihaillessa unohtua.

  • Elina

    Teen välillä hyvin haastavaakin esimiestyötä, jossa välillä voi usko itseensä olla kovallakin koetuksella. Vaadin itseltäni paljon, mutta niin vaativat myös tiimini minulta- se jos mikä on ihanaa ja kamalaa samanaikaisesti. Monta kertaa olen kuitenkin vain pitänyt itseni vahvana ja laittanut kaiken likoon- uskonut itseeni ja siihen missä olen onnistunut ja rehellisesti ajatellut olevani jossain myös hyvä. Muistanut palkita itseni myös onnistumisista.
    Siitä olen itsessäni myös ylpeä. Pitäisi muistaa tämä vain aina.

  • Jaana

    Mua on alkanut jonkinverran vaivaamaan huijari-syndrooma, kun olen edennyt työssäni ja urallani pisteeseen, jossa työnantajayrityksessäni kuunnellaan mielipiteitäni ylemmällä tasolla. Sitä alkaa kyseenalaistamaan itseään, että enhän minä nyt oikeasti tiedä tästä mitään ja mitä jos mun näkemys ja viso onkin sitten suuremmassa mittakaavassa väärä ja mennäänkin metsään.

    Ammatillinen itsevarmuus visioissa on se, mitä haluan kehittää itsessäni. Pitäisi muistuttaa itseään useammin kaikista niistä hienoista projekteista ja saavutuksista ja onnistumisista, mitä on ollut draivaamassa. Ollaan usein vaan liian kriittisiä itseämme kohtaan.

    Olen ihan hitsin ylpeä siitä, että työskentelen ns. ei-teknisenä, naispuolisena ihmisenä teknisellä, hyvin miesvaltaisella alalla ja mielipiteitäni ja näkemyksiäni kuunnellaan kehityshankkeissa.

  • Tiinu

    Uskoin itseeni, lähtiessäni rohkeasti ulkomaille vaihtoon ummikkona 4 kuukaudeksi tutkintoni loppuvaiheessa jonka aikana päädyinkin löytämään itselleni oman alan työpaikan ja uuden ”perheen” ulkomailta; ryhmän kansainvälisiä ystäviä. Päädyin lopulta jäämään maahan, ja mielessäni oli aina ollut kuva itsestäni rohkeana, menestyneenä henkilönä joka pääsee unelmatyöhön – nyt 6 vuotta myöhemmin olen juuri tuossa unelmatyössä ja ostin oman ensiasunnon kyseisestä maasta. Enkä olisi koskaan uskonut että itseensä uskominen voi viedä ihmisen niin uskomattomiin seikkailuihin, juuri niihin mitä kuvittelin päässäni jo kouluaikoina!

  • Ansku

    Uskoin itseeni kun hain uutta vakituista työtä sellaisessa työssä jollaista en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, koskaan aikaisemmin en ollut edes päässyt vastaavissa tehtävissä haastatteluihin asti, vaikka hakemuksia olin tehnytkin. Tällä kertaa paneuduin hakemukseen ja päihitin muut kokeneemmat hakijat ryhmähaastattelussa uskomalla itseeni ja sain työn, tästä olen ylpeä. Meidän naisten tulisi olla ylpeämpiä itsestämme ja omista jokapäiväisistä saavutuksistamme :)

  • Viivi

    Mun pitäis olla ylpeempi itsestäni ja luottaa rohkeemmin itteeni. Uskaltaa tehä just sitä mitä haluun ilman yhteiskunnan, kenenkään muun, edes satunnaisesti oman pään asettamia tavotteita/raameja. Olla rohkeempi. Sitä kohti pala, pienempi tavoite, kerrallaan. Näitä tavotteita saavuttaessa saa sen ylpeyden tunteen omasta itsestä, joka saa puskemaan eteenpäin ja luottamaa enemmän itteesä :)

  • Liz

    Synnyttäessä ilman kivunlievitystä! :D

  • Mirja

    Viimeksi eilen, kun juoksin ensimmäisen maratonin. Uskoin, että pääsen kovempaa kuin tavoiteaikani, ja näin myös kävi.
    Ylpempi pitäisi olla monesta asiasta vaikka kukaan muu ei olisi – jotenkin suomalainen vaatimattomuus latistaa omatkin onnistumiset. Mutta nyt tästä suorituksesta aion olla ylpeä.

  • Heidili

    Aika usein ajatukset kääntyy työelämän puoleen, kun miettii vastausta kysymykseesi. Ja niin taitaa mennä omallakin kohdalla. Vaihdoin alalle mistä olin haaveillut pitkään, ihan uusi kuvio kaikinpuolin. Sanouduin rohkeasti irti vanhasta tutusta, tiesin että kaikki järjestyy. Ja näin kävi . En voisi olla onnellisempi.

  • Melanie

    Ruveta nuorena äidiksi, parasta elämässä. Myös se että uskoin itseeni ja lähdin opiskelemaan uuden ammatin vaikka lapset olivat pieniä, esteet ovat vain omassa päässä.

  • Marbella

    Palasin hiljattain töihin hoitovapaan jälkeen ja Välillä arki tuntuu suorittamiselta kahden pienen lapsen äitinä. Poden syyllisyyttä kun ei ole tarpeeksi aikaa lapsille, puolisolle tai ystäville. Yhden kiireisen päivän jälkeen olin laittamassa 4v tytärtäni nukkumaan ja hän sanoi: ”Äiti, tänään oli kiva päivä”. Kyyneleet noudivat silmiini. Itse olin kokenut kyseisen päivän kiireisenä ja olin korottanut ääntä lapsille useaan otteeseen. Siinä hetkessä tajydin, miten eri tavalla tyttäreni näkee nuo kiireiset hetket. Minun arkeni on hänen lapsuutensa. Koin onnistuneeni äitinä <3

  • Laura

    Ihana tuoksu ja kiva arvonta ❤️ tein musiikin lisäopintoja työn ohessa vuodesta 2012, kolmena kesänä ja viime kesänä en voinut mennä synnytyksen takia lopputyöseminaariin, vaan päätin tehdä sen täänä kesänä. Ja niinpä rohkeasti äitiysloman aikana kirjoitin esseet ja reflektoin omaa kasvua musaopettajana ja keväällä kävin videoimassa opetusnäytteen vanhojen oppilaiden kanssa. Kaikki sujui hyvin, vaikka mietin miten selviän n 1-v hoitamisen keskellä kaikesta. Sain älyttömän hyvää palautetta idoleiltani, parhailta musamaikoilta Suomenmaassa, ja opinnot on nyt suoritettu ja valmiit. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen! Kohti uusia ope työjuttuja siis sen jälkeen kun (joskus) palaan koululle.

  • Niina

    Kerrassaan upea postaus!

    Reilut kaksi vuotta sitten hain opiskelemaan yliopistoon aikuisiällä ja ensi keväänä on tarkoitus valmistua. Onneksi uskoin itseeni ja uskalsin hakea opiskelupaikkaa! Opiskeluiden myötä haasteellisemmat tehtävät odottavat ja nyt tarvitsen entistä enemmän uskoa itseeni sekä omaan osaamiseeni.

  • Linda

    Uskoin itseeni kun ilmoittauduin ensi kertaa tänä kesänä lyhyelle Triathlonmatkalle, vaikka ensiksi epäröin, ja onneksi uskalsin koska mikä mahtava fiilis se olikaan kun pääsin maaliviivan yli ja tunsin voittaneeni itseni!
    Mitä ylpeyteen tulee, niin minun pitäisi olla ylpeämpi äitiydestä ja lapsieni kasvattamisesta, eikä pelätä niin paljon tekeväni väärin.

  • Anna

    Olipa upeita kuvia! Vau!
    Olen rohkeasti uskonut itseeni vuosi toisensa jälkeen, kun pitkän opiskelutaipaleen ja maisteritutkinnon jälkeen olen edelleen vuosi toisen jälkeen pätkätöissä, toki omalla alallani. Uskon siihen, että tulevaisuudessa toivomani vakituinen työpaikka löytyy.
    Ylpeä olen myös suurimmasta saavutuksestani, eli perheestäni. Olemme toimiva ja rakastava tiimi, parasta mitä maailmassa on!
    Kiitos ihanasta blogistasi! Edelleen blogimaailman kasvaessa hurjaa vauhtia, on blogisi yksi parhaista yhdistäen ihanasti muotia ja mukuloita! 😉

    • Hanna Vayrynen

      Ihana kommentti <3 Sietää olla ylpeä <3
      Ja hei vitsi miten hyvä tuo muotia ja mukuloita!! Sehän pitäisi melkein olla mun blogin nimi tänä päivänä :D

  • suvi

    se että uskalsin jättää hyvän työn ja suomen ja lähteä ulkomaille opiskelemaan vaikka kielitaitoni ei tuolloin ollutkaan kovin hyvä. nyt opintojen loppusuoralla on hyvä muistaa olla itsestään ylpeä!

  • H/

    Olen uskonut itseeni uskaltaessani vaihtaa uuteen, aluksi liian haastavalta vaikuttavaan työhön. Ylpeä olen siitä, miten hienosti olen työn pystynyt hoitamaan samalla pikkulapsiarkea pyörittäessä!

  • pauliina

    Olen ylpeä itsestäni kun vaihdoin tutun ja turvallisen työn aivan uusiin haasteisiin. Olen nyt vuoden aikana oppinut ja näyttänyt osaamiseni uudessa työssä. Joka päivä olen varmempi ja ylpeämpi saavutuksestani.

  • Outi

    Upeita kuvia ja aivan ihana mekko!!
    Itse on kans aikuistumisen myötä tajunnut, että ei kaikkien tarvi tykätä minusta eikä kaikki tykkää. Ja se on ihan ok!

  • Belegwen

    Olen vuosien saatossa oppinut uskomaan itseäni siinä asiassa, että olen todella hyvä arvioimaan ihmisiä oikein sellaisten arvojen suhteen, jotka ovat itselleni tärkeitä. Olen elämässäni ollut yhden kerran väärässä ihmisen suhteen ja senkin onneksi positiivisessa mielessä. :)
    Minun pitäisi olla ylpeämpi omasta ammattitaidostani. Minut heitettiin kysymättä syvään päähän töiden puolesta muutama vuosi sitten, minä selvisin ja vein projektin läpi huipuin tuloksin! :)

  • Elina

    Olen uskonut itseeni hakiessani erästä työtehtävää neljättä kertaa, ja neljännellä kerralla oli minun vuoroni. Tästä saavutuksesta olen kovin ylpeä :)

    Upeita kuvia!!

  • LindaR

    Aivan uskomattoman upeita kuvia: upea sinä ja upea miljöö!
    Itse olen uskonut itseeni hakiessani työpaikkaa, jota haki sadat muut ja kyseessä oli ala, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Uskomalla itseeni vakuutin haastattelijat ja paikka oli minun. :)

  • Roosa

    Kun uskalsin lähteä naisena armeijaan ja vielä muulla kielellä kun omalla äidinkielelläni. Mä uskoin itseeni, vaikka lähes kukaan muu ei uskonut.

  • Aino

    Kun muutimme muutama vuosi sitten uudelle paikkakunnalle. Uusi työ, uusi kaupunki ja uudet kujeet. Helppoa ei aluksi ollut, mutta kun sinnikkäästi uskoi parempaan huomiseen (ja myös itseensä).. ei voitais onnellisempia olla tänään! :)
    Kauniita kuvia sinusta :)

  • Emily

    Hieno kirjoitus, ja nappaan mukaan tästä tuon kuinka tulevaisuuden minäni voi olla itselleni idoli, kaunis ajatus! Olen rohkeasti uskonut itseeni työskennellessäni ulkomailla ja tehdessäni omaa polkua, se vaatii rohkeutta ja tuntuu että sitä on vasta viime vuosina kunnolla elämään tullut! Hyvä niin!

  • E

    Aivan upeita kuvia Hanna!<3

    Rohkein itseeni uskomisen hetki oli hetki lähteä kohti tuntematonta, irrottaa itsensä sekä perheensä satamasta ja päästää irti – hetki, kun erosimme entisen mieheni, lapseni isän kanssa. Ei ollut mitään muuta kuin varmuus siitä, että vesi kantaa, me selviydymme. Ja nyt, myrskyn laannuttua voin kertoa, että me toden totta selvisimme, against all the odds. Olen ylpeä siitä, että tänä päivänä paitsi mahdollistan turvallisen arjen ja elämän lapselleni myös toimin esimiestehtävissä työni parissa. Olen esimerkkinä lapselleni siitä, että jos minä pystyn ihan mihin vain, niin pystyy hänkin, esimerkki naisesta sekä äidistä joka tekee kovasti töitä, haastaa itseään eikä koskaan lakkaa uskomasta itseensä tai kykyihinsä. Että uteliaisuus, kunnnianhimo ja palo omia kiinnostuksen kohteita kohtaan on uskomaton lahja jota vaalia ja jakaa ihmisten kanssa ympärillä. Saisin olla ylpeämpi ihan jokapäiväisessä arjessamme siitä, kuinka hyvin tämä meidän värikäs ja moniosainen palapeli, meidän perhe, toimii. Siitä, että kannan vastuun sekä itsestäni, työstäni, tiimistäni, omasta hyvinvoinnistani mutta ennenkaikkea koko maailmastani; omasta pojastani. Ja vaikeuksista huolimatta olemme onnellisimmillamme, voimme hyvin ja tulevaisuus on valoisa. <3

    • Hanna Vayrynen

      Tämä oli niin kaunis ja koskettava <3 Hurraan kanssasi <3

  • Jasmin S

    Mieleenpainuvin muisto siitä, kun todella uskoin itseeni ja omaan kyvykkyyteeni oli se, kun lähdin yksin Italiaan töihin, muiden ihmisten mielipiteistä ja pelotteluista huolimatta.
    Ylpeämpi minun tulisi olla omasta kestävyydestäni elämän aallokoissa, sillä olen niistäkin selvinnyt ja kasvanut ihmisenä. Olen pystynyt kääntämään ikävätkin tapahtumat lopulta niin, etten ole katkeroitunut tai surullinen.

  • Maria

    Osallistun ehdottomasti arvontaan. Sain jo tuoksutella hajuvettä ja se oli kovasti omaan mieleen.

  • Merja

    Vaikka minulla on ollut elämässäni mustaakin mustempia aikoja, olen selvinnyt niistä.
    Kaikki kaunis ja ihana on aina lohduttanut minua, vaikka ei olisi konkreettisesti ollut saatavillakaan.
    Lancomen tuoksut ovat olleet matkassani aina, odotan innolla uutuuksia, mutta käytän myös vanhoja suosikkeja kuten Tresor-tuoksua.
    Olet upean näköinen lumoavassa iltapuvussa.

  • Anskuuu

    Ehdottomasti silloin, kun yli 30-vuotiaana päätin vihdoin hakea uudelleen opiskelemaan ja muutin osa-aikaisesti vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Onneksi uskalsin, työmahdollisuudet ovat nyt huikeat ☺️

  • Lumihiutale

    Lopetin entisen työni voidakseni tavoitella unelmaani toisen alan opiskelupaikasta.

  • Else

    Mieleeni tuli kerta kun olin vielä koulussa ja opinto-ohjaani tokaisi, että haluamaani vaihtokohteeseen pääsee vain 1 oppilas per lukukausi. En antanut tuon latistaa haavettani kyseisestä vaihtokohteesta ja lähetin hakemuksen. En päässyt ensimmäisellä kerralla, mutta toisella hakukerralla valintapäätös osui kohdalleni. Huomasin, että minun tulisi olla ylpeämpi omasta periksiantamattomuudestani, joka on mahdollistanut omien unelmien tavoittelun vastoinkäymisistä huolimatta :)

  • Rosa

    Olin aina ajatellut, että minusta ei olisi korkeakouluun kun en kuitenkaan osaisi mitään, mutta tänä vuonna vain päätin unohtaa tuon ajatuksen ja rohkaistua, ja viikon päästä on ensimmäinen koulupäivä! :)

  • Ida

    Viime vuonna pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon, joka nosti kyllä uskoa itseeni :)

  • Haidi

    Itselle mieleenpainuvin itseensä uskominen oli vaihtoon lähtö. Sain kuulla lähtöpäivään asti, että en tulisi pärjäämään yksin ulkomailla, mutta pidin pääni, lähdin ja pärjäsin loistavasti!
    Mistä tulisi olla ylpeämpi onkin vaikeampi. Irlannissa oppi pois tietynlaisesta vaatimattomuudesta, mutta ehkäpä se kuinka vahva olen! Vaikka olen herkkä ja tunteellinen olen sisimmässäni kuitenkin todella vahva ja varma päätöksistäni, joten niiden takana pitäisi seistä vahvemmin.

    Ps. Aivan upeat kuvat sinusta! :)

  • Annika

    Olen kasvattanut poikaani 13v koko hänen ikänsä yksin.