CATEGORIES

Kiireen kintereillä

1.2.2019

Sängyn pohjalta morjensta! Meillä on lähestulkoon koko perhe flunssan kourissa. Tauti alkoi kaatamalla viikko sitten keskimmäisen ja pikkuhiljaa se on saanut kiinni meistä jokaisen. Tosin en valita, me olemme selvinneet tämän syystalven todella vähällä sairastelulla. Tekee jopa ihan hyvää ottaa tämä viikonloppu ihan rauhassa perheen kesken ja katsella leffoja vällyjen välissä. Loppuvuosi menikin sellaisessa hulinassa, että oli aikakin pysähtyä.

Kiire on tunnetusti luovuuden tappaja. Kovassa tahdissa muisti ja luova ongelmanratkaisukyky heikkenee. Oma alani on hyvin luova ja erittäin nopeatempoinen. Mutta vauhdikkaalle luonteelleni tahti sopii ja olen ehdottomasti mukavuusalueellani, mutta jälleen tällä viikolla sain huomata pysähtymisen tärkeyden kaiken keskellä. Olen tehnyt taas sen virheen, että olen todennut olevani liian kiireinen edes lounastauoille ja sortunut itselle ominaiseen multitaskaamiseen ja syönyt esimerkiksi nopeasti samalla jotain kun teen töitä. Torstaina tapasin kahta työkaveria rennon lounaspalaverin äärellä. Pysähdyttiin hetkeksi kuulumisten äärelle ja sparrailtiin rauhassa monikanavaisen median kehitysideoita. Kiitos työkavereiden haastamisen, sain tuon reilun tunnin aikana rutkasti ideoita ja insipiraatiota, sekä uusia silmiä aiheesiin, joissa itse on ollut puiden keskellä näkemättä metsää. Itselle taas hyvä muistutus siitä, että jokaisessa päivässä on oltava kiireettömiä hetkiä, sillä ne jos jotkut lisäävät tuotteliaisuutta. Toimivin lääke kiireeseen on läsnäolo. Yksinkertaista, eikö? Miksi sitä aina vaan silti sujahtaa takaisin siihen samaan oravan pyörään juoksemaan?

Syyni kiireeseen on oma luonteeni. Kiire tuntuu olevan rakennettu syvälle geeneihini. Nopeus on minulle mittari tehokkuudesta, vaikka itsekään en sen jatkuvaa painostavaa tunnetta jaksa. Pidän siitä, että minulla on monta rautaa tulessa ja paljon tehtävää, vaikka siihen ajoittain myös väsyn. Kukapa ei?

Kiire ei ole vain minun ongelmani, vaan yhteiskuntamme. Kuulumisia kysellessä on erittäin yleistä ja hyväksyttävää vastata “kiirettä kiirettä”. Se on jopa ihannoitua. Mutta miksi? Jos sinulla ei ole koko ajan kiire ja kädet täynnä töitä, voi pelkää näyttävänsä jopa laiskalta. Silti hetken trendi on kyky olla läsnä hetkessä ja eliminoida kiire elämästään. Miten sitä saisikin tehtyä kaiken tarvittavan, olla aina ajoissa ja silti tehdä kaikki rennon kiireettömästi? Se kenellä on tähän resepti, laittakaahan jakoon.

Life is too short to be in a hurry.
Oscar Wilde

6 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Annukka

    Anoppini kerran murehti miestäni, jolla oli ennen kaksi työtä (plus perhe ym) sanoen ”kyllä on elämä äkkiä eletty tuolla kiireellä”. Hän vain heitti sen ohimennen, mutta ehkä hän itse (työ plus maatila, perhe ym) oli joskus kokenut näin. Että yhtäkkiä oli eläkkeellä ja koko elämä hosuttu menemään työtä ja ”askarehia” tehden.
    Mieheni on onneksi luopunut toisesta työstään. Haaveilee, että ehtisi enemmän kalastaa eli selvästi hidastaa entisestään. Itse haaveilen, että saisin aloittaa syksyllä opiskelut. Saan olla kotona kun lapset tulee koulusta ja illalla on kiva lähteä harrastuksiin. Harrastukset usein koetaan rasittavaksi kuskaustöiksi, itse nautin katsoa urheilupelejä ja taitavaa taitoluistelijaani ja hänen kehitystään. Ei siis todellakaan vain”pelkkää kuskausta”.
    Teen tällä hetkellä lyhyttä päivää ja senkin siis haluaisin vaihtaa opiskeluun (mieluiten etänä kotona :). Vaihtaa palkkatulot aikaan <3
    Ihmiset tekee paljon töitä saadaakseen hyvät tulot. Ja saadankseen siten lisää aikaa tärkeäksi kokemilleen asioille. Aika nurinkurista.

    Ole hyvä sekaisesta ja täysin jäsentelemättömästä kirjoituksestani :D sähän oot hyvä oikolukemaan ja ehkä löydät sieltä jonkun pointinkin jostain välistä ;D

    • Hanna Vayrynen

      Voi kyllä sain! :) Ihania ajatuksia <3 Kun sitä osaisi tasapainotella tuon kaiken kanssa läpi elämän. Itse olen kovin kiitollinen tästä tämänhetkisestä työstäni kun voin pyörittää sitä perheeni ympärillä, mikä mahdollistaa paljon yhteistä aikaa <3

  • Lepe

    Jos kerkeät niin lue vaikka Luova laiskuus – kirja, sopii tähän aiheeseen. 😊

    • Hanna Vayrynen

      Hei kiiiiiitos muistutuksesta! Tähän olen törmännyt ja miettinyt että pitää lisätä lukulistalle. Kiitos <3

  • Haidi

    Mä niin samaistun. Töissäkin huomaan toimivani parhaiten pienen paineen alla ja vähän kiireessä. Sittenkun on vaan muutamia juttuja, tuntuu, että en osaa tehdä yhtään mitään kun ei ole ihan pakko :D voisiko vaan opetella tekemään tasasesti kaikkea. Jotenkin vaan pieni paine saa homman luistamaan paremmin! Himuisesti paranemisia teidän perheelle, toivotaan, että olisi kerralla selätetty tauti. Täälläkin vielä flunssan rippeet päivää vaikka antibiootit loppui jo reilu viikko sitten.

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos ihana! Täällä ollaan taas kunnossa, mutta vielä otetaan pari päivää rauhassa ettei vaan tule mitään jälkitauteja. Kiitos ja tsemppiä meille tulevaan tasapainotteluun ;)