CATEGORIES

Toimivan kotitoimiston ainekset

23.9.2021

*Kaupallinen yhteistyö Via-keitot*

Olen tehnyt töitä kotoa pääsääntöisesti jo yli vuosikymmenen, mutta keväällä 2020 siihen pakotettiin lähestulkoon kaikki. Kuten aina suuren muutoksen äärellä, hetki meni siihen sopeutuessa. Oltiin kaikki enemmän tai vähemmän solmussa vaikka minkä Zoomin, Google Meetsin tai Teamsin kanssa. Mutta vaikka uuden teknologian kanssa on monilla ärräpäätkin varmasti lennelleet, tuntuu valtaosa olevan iloisia, että tällainen pakoitettu “digiloikka” tehtiin. Miten paljon aikaa ja energiaa vapautuukaan siitä, kun tapaamiset voi tehdä helposti kotoa linkin välityksellä, sen sijaan että pahimmassa tapauksessa lenneltäisiin mantereelta toiselle yhden kokouksen takia. 

Vaikka (vihdoin ja viimein) alkaa olla viitteitä siitä, että arki ja elämä alkaa palata takaisin normaaliin, toivon silti että pandemia-aika on muuttanut joitain asioita pysyvästi. Yksi näistä on juurikin etätyön mahdollisuus. Toivon, että se on monella alalla pakottanut miettimään mitä kaikkea on mahdollista hoitaa etänä. Etätyö on omassa sosiaalisessa kuplassani ollut pääosin hyvin iloisesti vastaanotettu muutos. Kuinka paljon aikaa se vapauttaakaan päivästä, kun ei tarvitse kulkea päivittäin työpaikalle ja palaveritkin voi hoitaa linkkiä klikkaamalla siirtymisen sijaan. Perheellisille tämä on valtava etu – miten paljon pystyykin olemaan enemmän läsnä myös lapsilleen, puolisolleen tai vaikka rakkaalle lemmikilleen. Työn ja perhe-elämän tasapainottelu tietyllä tapaa helpottuu. Mutta toki etätyö tuo mukanaan myös aivan omat haasteensa. Itse olen tehnyt etätöitä yli vuosikymmenen ja edelleen kipuilen monien eri asioiden kanssa. Tässä viisi kohtaa, joiden kanssa kipuilen jatkuvasti. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin.

Työ- ja vapaa-ajan erottelu

Kun ei ole työpaikkaa minne aamulla lähteä ja mistä illalla palata, on töistä vaikeampi ehkä irtaantua. Jokainen ala on erilainen, mutta minun alallani tämä on ehkä se vaikein. Työ tuntuu olevan vähän kaikkialla ja koska tykkään työstäni huomaan harva se päivä myöhään iltasella tarttuvani puhelimeen. Vastailen sähköposteihin, dm-viesteihin tai päivitän Instaa kun pitäisi oikeasti vain maata sohvalla ja nollata. Työvelvollisuuksia ei ehkä pysty niin helposti vaan jättämään jollekin fyysiselle paikalle. Sitä venyy huomaamattaan tekemään pitkiä päiviä kun ei ole ns aikarajaa koska lähteä työpaikalta. Nyky-yhteiskunnan työkeskeisyys tosin ei tätäkään täysin estä, vaikka työpaikalla tulisikin käytyä. Työläppäri  kulkee helposti toimistolta kotiin ja moni jatkaa pakollisia töitä vielä kotona lasten mentyä nukkumaan. Siksi pysäyttelen itseäni välillä muistuttelemaan levon tärkeydestä. Tekeekö sitä työtä elääkseen vai elääkö tehdäkseen työtä? Onko tämä oikeasti ihan pakko tehdä juuri nyt? Voisiko sen tehdä aamulla työajan alkaessa? Olen itse yrittänyt pitää aikarajaa, että viimeistään kello 17:00 suljen läppärin ja lopetan työn teon aina siltä päivältä. Toistaiseksi aika heikoin tuloksin. Läppäri ehkä pysyy paremmin suljettuna mutta sinne sähköpostiin huomaan itseni puhelimellani navigoivan kun se ilmoitusvalo hohkaa taas punaista. Huomaan, että tässäkin minulla on parempia ja huonompia jaksoja. Kesällä meni erinomaisesti, mutta nyt taas syksyn työsuman alettua erittäin huono. Onko teillä ollut mitään kikkoja, jolla olette saaneet paremmin työ ja vapaa-aikaa eroteltua?

Hyvin syöminen

Meidän perheen arkea on auttanut suuresti oma arkiruokalistani, jota olen kerännyt puhelimeni muistioon. Siellä on tänä päivänä jopa 68 eri arkiruokareseptiä, jotka on meidän perheelle toimivaksi testattu. Ne on pääsääntöisesti helppoja ja suht nopeita arjessa toteuttaa. Kun joku taas kysyy sen klassisen kysymyksen “mitä tänään syötäisiin” ja pää lyö tyhjää, voi aina turvautua tämän kattavan listan puoleen. Sieltä aina löytyy vähintäänkin muutama vaihtoehto mitä tekee mieli sillä hetkellä syödä. 

Mutta se suurempi ongelma minulle kotitoimistoa pitäessä on oma lounas! Lapset syövät päiväkodissa ja koulussa lounaan ja välipalat, mutta aivan liian usein tajuan lapsia kotiin hakiessa etten ole muistanut syödä itse kunnon lounasta. Olen tehnyt aamulla ne pari leipää ja sillä on menty – pahimmassa tapauksessa unohtanut syödä jopa kokonaan ennen päivällisaikaa. Päätavoitteeni työpäivissä kun on, että pystyisin erottelemaan oman työ- ja vapaa-ajan niin, että voin sitten perheen ollessa kotona olla paremmin heille läsnä. Siksi päivät usein tuntuvat siltä, että yritän saada maailman valmiiksi ennen kuin haen lapset. Siksi paahdan 08-16 töiden parissa, jotta voisin sitten illan olla “rauhassa”. Liian usein lykkään esim liikuntaa tai syömistä, koska mietin jatkuvalla kelalla: Levähdän sitten, kun olen tehnyt tämän…  Mutta aina vain keksin ja huomaan muuta tehtävää mikä on muka tärkeämpää kuin se oma energiatankkaus. Mietin, etten “ehdi” nyt väsäämään lounasta. Toinen syy on etten myöskään jaksa. Teen kuitenkin pääsääntöisesti meillä päivällisen miehen ollessa töissä muualla kuin kotona, joten en jaksaisi tehdä ruokaa kahta kertaa. Se tuntuu myös ajanhaaskaukselle: tehdä nyt vain itselle ruokaa. Siksi olen joutunut miettimään myös toimivia ja ravitsevia lounasvaihtoehtoja kotiin. 

Yksi mitä teen on, että valmistan edellisenä päivänä päivällistä vähän enemmän, jonka voin säilöä yön yli jääkaapissa ja syödä sitten lounaaksi seuraavana päivänä. Poikien ruokahalun vaihdellessa se ei aina kuitenkaan toimi, joten minulla pitäisi olla kaapissa sellaisia aineksia, josta saan nopeasti lounaan loihdittua. Jopa salaatti tuntuu vievän välillä liikaa aikaa. Toki voisi käyttää eri ruokalähettejä, mutta olen itse aika huono tilaamaan heiltä. Aikataulut ovat eri toimittajilla vaihdelleet niin paljon, että varmemmin menee hermo kuin nälkä. Ja tässä on myös ero Helsingin keskustassa vs. Kauniaisissa asumisen ero – ihan valtavan suurta ravintola valikoimaa ei täällä ole. Tälle haasteelle minun tulisi tehdä oma lounasruokalista. Kerätä hyväksi todettuja nopeita annoksia tai valmisruokia, jotka voi nopeasti ja helposti vain yhdelle valmistaa. Joten jos teillä on erityisen toimia, todella nopeita ja suht ravintorikkaita lounasreseptejä tyylillä valmispinaattiletut raejuustolla, otan ne kiitollisena vastaan! Arjessa teen mielelläni päivän lämpimän ruoan itse enkä käytä juurikaan erilaisia valmisruokia, mutta oman lounaan kohdalla ne ovat olleet enemmän kuin toimivia. Erittäin toimivan ratkaisun antavat tähän ongelmaani valmisateria hyllystä löytyvät Via-tuorekeitot. Nämä ruokaisat tuorekeitot on valmistettu Eurassa suomalaisesta valmiiksi kypsennetystä lihasta ja tuoreista kasviksista. Ateria on hetkessä valmis: Lisää vain 2 dl kiehuvan kuumaa vettä purkin reunassa olevaan merkkiin asti, anna tekeytyä noin kolme minuuttia ja nauti suoraan pikarista. Saatavilla on kaksi eri makua: 

Via Fresh Soup Chicken & Couscous sekä Via Fresh Soup Beef & Noodle Ramen.

Ensimmäinen sisältää couscousia, kotimaista kypsää kanaa, tuoretta pinaattia, porkkanaa ja maissia. Lisäproteiinia tulee kikherneistä ja harissa-tahnasta. Naudanliha-nuudelikeiton sydän on maukas liemi, jonka seassa on nuudelia, kotimaista kypsää naudanlihaa, tuoretta savoijinkaalia, porkkanaa, suomalaista kananmunaa, wakamea sekä ramen-tahnaa, joka muodostaa veden kanssa tumman täyteläisen liemen. 

Nämä olen todennut erittäin toimiviksi, vaikka en usein valmisruokia suosikkaan. Niissä on selkeästi menty eteenpäin. Pitää siis perehtyä niiden maailmaan paremmin. 

Riittävät tauot

Olipa työ mikä tahansa, taukojen merkitystä ei tulisi väheksyä. Työterveyslaitoksen mukaan lepotauot työvuoron aikana pitävät työntekijän virkeämpänä ja jaksavampana sekä vähentävät kehon vaivoja. Silti säännölliset tauot jäävät turhan usein pitämättä. Niin minullakin – juuri edellä mainitusta syystä. Maailma pitää saada valmiiksi ja lipsun tekemään “vielä vain tämän.”  Etenkin kiirehuippuina sitä saattaa jättää taukoja väliin siinä toivossa, että saisi siten enemmän aikaiseksi. Keho ja mieli kuitenkin tarvitsevat taukoja. Ilman niitä ei ole tehokas ja työkuormitus kasautuu. Tehokkainta olisi rentoutua hetkisen ja aloittaa sitten työt uusin voimin. Mikäli mahdollista, työpisteeltä kannattaa poistua. Itse saatan hoitaa esim. jotain kotiasioita. Esim tyhjentää astianpesukoneen, täyttää pyykinpesukoneen tai ihan vain venyttelen hetken. 

Otin hiljattain käyttöön Brake Timer-nimisen sovelluksen, joka muistuttaa työpäivän aikana pitämään pieniä taukoja.  Myös säännöllinen lounastauko tutkitusti vähentää uupumusasteista väsymystä ja lisää tarmokkuutta – siksi ruokailun ajaksi pitäisi myös osata rauhoittua ja miettiä muita kuin työjuttuja. Tämäkin paha tapa johon usein kotona sorrun – syön koneen äärellä samalla töitä tehden.

Liikunta

Kun ei tule kuljettua päivittäin työpaikalle jää hyötyliikunta vähemmälle. Olen yrittänyt tasapainottaa tätä viemällä lapset aamulla kouluun / päiväkotiin pyörällä tai kävellen silloin kun vain mahdollista. Yritän myös kerran päivään käydä reippaalla juoksulenkillä tai kävelyllä. Ikävä kyllä tämäkin jää minulla ihan liian usein välistä kun sorrun samaan “nyt en ehdi” tai “sitten kun olen tehnyt tämän” -ajattelun takia. Onneksi lähistöllä asuu ystäviä jotka myös kaipaavat lounaslenkkiseuraa ja pakottavat minut irtiottoon. Sen jälkeen on aina ihanan energinen fiilis palata töiden pariin kun on saanut hetken hengitellä ulkona ystävän kanssa. Olen tykännyt tehdä myös Youtubesta löytyviä joogavideoita (Yoga with Adrien on suosikkini). Sieltä löytyy monia ihania irtiottoja muutamasta minuutista muutamaan tuntiin oman tarpeesi mukaan. Paljon päätteellä töitä tehdessä on erityisen tärkeää ergonomiankin takia muistaa ne päivittäiset liikuntahetket.

Sosiaaliset tekijät

Olen itse ekstrovertti. Saan energiaa ja iloa muista ihmisistä. Teen kuitenkin pääsääntöisesti töitä yksin kotoa, joten kaipuu työyhteisöön on välillä läsnä. Onnekseni oma arki pitää muuten huolen siitä, että menoa ja meininkiä riittää sitten jokaiseen päivään lasten futisharrastuksen parissa. Lisäksi olen erityisen kiitollinen siitä, että saan tehdä niin monen firman kanssa pitkäaikaista yhteistyötä, mikä tarkoittaa että monet heistä tuntuvat kollegoilta.  Ja ainahan on omat mahtavat yrittäjä/vaikuttajakollegat. Koronan takia ei tosin ole tullut nähtyä juuri ketään ikuisuuksiin, mutta iloitsen siitä, että hiljalleen alkaa maailma normalisoitumaan ja voi taas nähdä muita kevyemmin mielin. Minusta on tärkeää voida myös tavata ihmisiä, mutta päivinä kun on toimivampaa tehdä työt kotoa olisi se myös mahdollista. Pelkkään etätyöhönkin väsyy. Erilaiset ihmiskonktaktit, kasvokkain oleminen ja spontaanit kuulumisten vaihdot ovat kaikki arvokkaita asioita. Siksi itse pyrin myös lisäämään liikuntahetkiin juttelutuokion ystävän kanssa – iso ilo kun muutama läheinen ystävä asuu tässä ihan lähellä. Myös muutaman läheisen kollegan kanssa sovittiin korona-aikana kävelytreffejä ulos. Ajettiin toisen nurkille ja samalla pääsi aivan uusiin maisemiinkin. Se auttoi hurjasti asioiden purkamista ja antoi aina ihan valtavasti uutta energiaa sekä ideoita. Joten jos sielläkin etätyöt jatkuvat, sovi kävelytreffejä kollegoiden kanssa, keiden kanssa tällainen olisi mahdollista.

Toivon, että tulevaisuudessa työpaikat mahdollistaisivat mahdollisimman hyvin etä- ja konttorityön yhdistämisen kullekin sopivalla tavalla. Itse olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin tehdä töitä kotoa ja päättää omasta aikataulustani. Toki siinä on ajoittaiset haasteensa, mutta niin on kaikessa. Työt tulee kyllä tehtyä, siitä ei ole pelkoa omakohtaisesti – paremmin minun tulisi muistaa oma hyvinvointi. Mutta näihin edellisiin kohtiin keskittymällä toivon voivani pitää siitä myös parempaa huolta. Jos sinulla on erinomaisia ratkaisuja etätyön haasteisiin, kuulen niistä mielelläni!

Kaveritaidot

14.9.2021

*Kaupallinen yhteistyö Paula-vanukkaat*

Kolmen lapsen äitinä tunteet liikkuvat välillä vuoristoradan lailla. Vanhempana saa tuntea rinnasta puristavaa onnea, iloa ja ylpeyttä, mutta myös tuskallista huolta, väsymystä ja riittämättömyyden tunnetta. Sitä yrittää aina olla paras mahdollinen äiti lapsilleen, mutta väistämättä välillä tulee eteen hetkiä kun miettii osaanko minä tukea lastani tarpeeksi hyvin? Saako lapsi tarpeeksi hyvää kasvatusta ja avuja? Olenko tarpeeksi hyvä äiti? 

Äitinä sitä haluaa opettaa lapsilleen mahdollisimman paljon asioita, jotka auttavat ja valmistavat elämään. Mutta jos pitäisi yksi asia mainita minkä koen erityisen tärkeäksi saada lapsilleni rakennettua se on terve itsetunto. Terve itsetunto on minulle sitä, että ihminen tuntee itsensä tietämällä omat vahvuudet ja tunnistamalla myös kehityskohdat. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei paitsi arvosta itseään, vaan myös muita ympärillään. Hän ymmärtää, että me kaikki olemme vain ihmisiä. Erehtyväisiä sellasia. Jokainen on ainutlaatuinen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Sen ymmärrys tuo suurta rauhaa. Täydellisyyttä ja virheettömyyttä ei tule vaatia niin itseltäkään kuin muiltakaan. Virheiden tekemistä ei saa pelätä. Ne kuuluvat elämään ja niiden hyväksyminen tuo rauhaa.

Understanding yourself is power.
Loving yourself is freedom.
Forgiving yourself is peace.
Being yourself is bliss.

Itsensä ymmärtäminen tuo voimaa – tunnetaidot

Olen ollut erityisen iloinen siitä, että ainakin poikiemme tarhassa on panostettu paljon tunnetaitoihin. Miten tärkeää on pienestä pitäen tunnistaa erilaisia tunteita, sallia ne ja sitä kautta oppia ymmärtämään omaa kuin muiden käytöstä. On hurjaa huomata, miten hukassa näiden asioiden kanssa todella monet aikuisetkin ovat. Todella usein lähdetään etsimään syyllistä ulkopuolelta: muita ihmistä, olosuhteita tai tilannetta. Unohdetaan, että ihminen on itse aina aktiivinen tekijä. Meillä on aina vastuu omista tunteistamme ja toiminnastamme. Muut ihmiset, tilanteet tai olosuhteet todellakin voivat olla hyvin epäreiluja, mutta loppukädessä ihminen voi aina valita oman reaktionsa eikä olla vain tilanteen vietävissä. Kun ymmärtää tunteita, niistä herääviä toimintatapoja ja syitä niiden taustalla – tuo se valtavasti voimaa ja työkaluja arkeen käytettäväksi. Sitä ymmärtää kuinka paljon voi lopulta omaan käytökseen ja arjen hyvinvointiin vaikuttaa. Hyvin itsensä tunteva ihminen on sinut itsensä kanssa ja silloin hänen on helpompi sallia muidenkin olevan.

Siksi myös äitinä koen erittäin tärkeäksi tunteiden ja tilanteiden aktiivisen sanoittamisen. Tunnustella mistä mikäkin tunne kumpuaa. Tunnetta ei saa tukahduttaa, mutta sitä voi sanoittaa, jotta lapsikin oppii ymmärtämään tilannetta paremmin. Tällaisia tilanteita on päivässä aivan valtavasti ja aina ei tietystikään jaksa käydä jokaista asiaa juurta jaksaen. Ja on myös helpompia sekä vaikeampia kausia. Työ ei koskaan ole valmis ja tunteiden kirjo sen kuin kasvaa. Viimeksi viikonloppuna itkin kun tunsin voimattomuutta auttaa lastani tunteittensa kanssa. Mutta samalla minunkin on muistettava olla armollinen itseänikin kohtaan – tällaiset asiat vievät aikaa. Ei muutosta saa tapahtumaan yhdessä yössä vaan kyseessä on prosessi.

Hyvät tunnetaidot auttavat kaveritaidoissa

Minulle yksi tärkeimpiä arvoja arjessa on, miten kohtelee muita ja miten puhuu muista ihmisistä. Siksi myös kasvatuksessamme yksi kantavia painopisteitä on muiden ihmisten ja erilaisuuden kunnioitus. Uskomme, että terve itsetunto on tässä yksiä tukevimpia tekijöitä. Kun tuntee ja hyväksyy itsensä, on se helpompi suoda myös muille. Tämä on oleellinen osa kaveritaitoja. Jokainen tarvitsee kavereita, sillä meillä ihmisillä on syvälle sisälle rakennettu halu kuulua samaan porukkaan. Ja kuinka helpottavaa se on vanhemmallekin huomata, että omalla lapsellaan on kavereita. Kaverin saaminen ei aina ole helppoa, siksi onkin hyvin tärkeää pienestä pitäen vahvistaa lasten sosiaalisia taitoja. Me kaikki olemme erilaisia, siksi kaikille löytyy varmasti myös kaveri. Samanlaisuus on toki yhdistävä tekijä, mutta erilaisuus vasta onkin rikastuttava tekijä. Toiselta oppii silloin jatkuvasti ja kehitys maailman moninaisuuden ymmärtämiseen tapahtuu silloin osaksi kuin itsestään. Tässä meillä vanhemmilla on pienestä pitäen suuri mahdollisuus vaikuttaa. Miten voimmekaan opettaa, innostaa ja kannustaa tällaisten taitojen pariin?

Tilanteita missä voimme olla avuksi lapsillemme on päivän aikana useita. Niitä on arjen kohtaamisissa koulussa, päiväkodissa, harrastuksissa, liikenteessä, pihaleikeissä kuin kotonakin. Lastemme koulussa on menossa parhaillaan kokeilu välituntiryhmistä: välitunti pitää viettää ennalta nimetyssä pienessä ryhmässä. Vuorotellen on jokaisen vuoro keksiä aktiviteetti sille tauolle ja muiden on oltava mukana. Se opettaa lapsia ottamaan vastuuta ja roolia ryhmässä, sekä myös kunnioittamaan toisen mielenkiinnon kohteita ja opettelemaan sitä kautta uutta ja löytämään ehkä itsekin uusia intressejä. Olin itse hyvin iloinen tästä kokeilusta kun poikani siitä kertoi. Kyselen siitä usein koulun jälkeen, kuka halusi tällä kertaa leikkiä ja mitä? Miten siihen reagoitiin ja jos oli ollut erimielisyyksiä niin miten se ratkaistiin? Uskon, että ihan vain lapsen kanssa asioista puhumalla ja niitä yhdessä pohtimalla pääsee jo todella pitkälle. Voi olla ihan avoin sen kanssa, että vanhemmatkaan eivät aina tiedä kaikkia vastauksia ja me yhtälailla reagoimme välillä huonosti. Tärkeää on miettiä miksi niin toimi ja miten voisi tulevaisuudessa toimia eri tavoin. Vastauksia harvoin on valmiina – tärkeää on pitää avoin mieli ja hyvä keskusteluyhteys.

Täällä Kauniaisissa asuessa olen nauttinut siitä, että pihallamme on aina naapuruston lapsia. Rakastan sitä ja haluan kannustaa lapsiamme siihen, että meille saa aina ystävät tulla. Poikamme ovat hyvin sosiaalisia kaikki ja erimielisyyksiäkin syntyy kavereiden kesken aika ajoin. Poikien ystävillekin olen sanonut, että minä olen aina täällä jossain, että jos jollekin tulee paha mieli niin minut saa tulla hakemaan ja tulen auttamaan asian purkamisessa, jotta leikit voivat taas jatkua sovussa jos yhteisymmärrykseen ei muuten päästä. Puhuminen auttaa aina ja tutussa ympäristössä on turvallista harjoitella.

Meillä on kolme lasta, joten vääntöä ja erimielisyyksiä löytyy ihan jokaisesta päivästä kotoa. Sitä ei todellakaan jaksa aina jokaista erimielisyyttä jauhaa juurta jaksaen ja sekin on vanhempana tärkeää itselleen sallia. Aina ei jaksa – “pick your battles” niin sanotusti. Mutta toivon voivani auttaa poikiani rakentamaan sellaisen veljessuhteen, että kaikista kahnauksistaan huolimatta he ovat ne toistensa parhaat ystävät myös tulevaisuudessa. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä arkeen sellaiselta instagram tililtä kuin Dr.Siggie (@dr.siggie). Hän on erikoistunut lasten kehityspsykologiaan ja toiminut alalla yli 30 vuosikymmenen ajan. Hänen vinkkinsä ovat konkreettisia ja arjenläheisiä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan. Olen kokenut monia ahaa-elämyksiä hänen päivityksestään. En vain miksi lapseni käyttäytyy tietyllä tapaa, vaan miksi minä tunnen kuin tunnen.

Kaveritaidot on PAULA-vanukkaiden vastuullisuuskampanja, jonka sanoma on, ettei yksikään lapsi jää yksin sen takia, ettei hänellä ole riittäviä kaveritaitoja. Meistä jokainen on erilainen, siksi jokaiselle myös löytyy kaveri. PAULA on yhteistyössä SOS-Lapsikylän kanssa opettamassa, kannustamassa ja innostamassa meitä kaikkia kohti parempia kaveritaitoja. Dr.Oetker PAULA-vanukkaat yhteistyössä SOS-Lapsikylän kanssa opettaa kaveritaitoja eka- ja tokaluokkalaisille. Kaveritaitoja on kevään aikana opeteltu kymmenessä alakoulussa ympäri Suomen ja nyt syksyllä mukaan pääsevät kaikki halukkaat eka- ja tokaluokat. Heidän kampanjasivuillaan voit tehdä lapsesi kanssa kaveritestin ja pohtia yhdessä millainen kaveri hän on. Jokainen lapsi tarvitsee kavereita kasvun ja kehityksen tiellä. Meidän aikuisten tehtävänä on tukea lasten kaveritaitoja ja opettaa niitä myös omalla esimerkillä, sillä elämä on jatkuvaa kehitystä ja joka päivä voi oppia jotain uutta.