Missing her…
14.3.2011Päivälleen 4 vuotta sitten, äärimmäisen rakas isoäitini nukkui pois.
Vaikka aikaa on jo menetyksestä kulunut, asian muistaminen tuo minulle poikkeuksetta virtanaan valuvat kyyneleet silmiini. Hän oli minulle kuin äiti ja valtava osa onnellista lapsuuttani. Maailman suurisydämisin ihminen. Siksi tänä päivänä omistan ajatukseni vain hänelle ilman blogini tavallisia höpötyksiä.
Alla pieni kuvakollaasi onnellisesta lapsuudestani, joka oli isoäitini suurella rakkaudella rikastettu.
(jos video ei näy tai ääni ei kuulu Suomessa, niin saman videon voi katsoa täältä)
Taustalla soiva biisi on Celine Dionin Goodbye’s the saddest word.
EDIT: Olin tehnyt pari päivää sitten tämän postauksen ja tänään aamulla kuulin, että toinenkin isoäitini on nukkunut pois viime yönä. Päivälleen 4 vuotta toisen isoäitini perässä <3 R.I.P rakkaat isoäitini <3 Tämä päivä menee heitä kunnoittaen ja ikävöiden.
Et ole unessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellossa,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Muistakaahan kaikkia vaalia ja arvostaa läheisiänne niin pitkään kun he täällä kanssamme ovat. Muistojen täyteistä maanantaita <3
