CATEGORIES

Storytel

12.3.2022

*Kaupallinen yhteistyö Storytel*

Olen löytänyt äänikirjat kuutisen vuotta sitten kun lapsemme olivat vielä vauvoja ja taaperoita. Soseiden syöttämisen, vaipanvaihdon ja kävelemään opettelevien duracel-pupujen vahtimisen lomassa käsiä oli harvemmin vapaana kirjan pitelyyn. Iltaisin olin usein niin väsynyt, että jos en nukahtanut heti lasten perään, pystyin korkeintaan puoli zombina vain tuijottamaan eteeni sohvalla. Mutta kirjoja saatoin kuunnella vaunulenkeillä, meikatessa, autoa ajaessa, nukkumaan mennessä tai kotitöitä tehdessä. Mahdollisuus kuunnella kirjoja moninkertaisti oman kirjojen kulutuksen, sillä päivässä on paljon enemmän mahdollisuuksia kuuntelulle kuin lukemiselle. Kuudessa vuodessa lapset ovat kasvaneet ja arki muuttunut, mutta olen jäänyt äänikirjojen päivittäiseksi kuluttajaksi. Siksi minusta on aivan mahtava päästä tekemään yhteistyötä tänä vuonna Storytelin kanssa. 

Millaisia kirjoja sitten luen? 

Olen aina rakastanut psykologiaa. Minusta on ollut mielenkiintoista yrittää ymmärtää ihmismielen toimintaa, erilaisia tapoja toimia sekä syitä niiden taustalla. Samasta syystä varmasti valitsin johtamisen aikanaan pääaineekseni ja jos en olisi päätynyt tekemään sosiaalista mediaa työkseni, olisin todennäköisimmin töissä henkilöstöhallinon puolella. Ihmismieli kiinnostaa siinä määrin edelleen, että huomaan kuluttavani kaikista eniten psykologiaan pohjautuvia kirjoja. Viimeisen parin vuoden ajan olen lukenut mm. kaikki Maaret Kallion kirjat, Eriksonin suositun Idiootit ympärilläni, Kimmo Takasen Tunne lukkosi, Liukkosen Psyykkinen Vahvuus, Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan, moniosaaja Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt, Hararin Sapiens – ihmisen lyhyt historia ja nyt olen juuri lopettelemassa Emilia Kujalan Suorittajan mieli-kirjaa. Monet näistä kirjoista ovat olleet erinomaisia vanhemmuudenkin näkökannasta. Samasta syystä olen lukenut myös monta Jari Sinkkosen teosta. Viimeisten vuosien aikana lukemiini kirjoihin mahtuu monia muita vastaavia, mutta saanette tästä kiinni millaisia kirjoja tykkään pääsääntöisesti kuluttaa. Nämä kaikki kirjat löytyvät Storytelin Hyvinvointi & Elämäntaito-kategorian alta. Monista näistä kirjoista minulla riittäisi purettavaa kokonaisten blogipostauksien verran ja jonkinlaisen yhteenvedon suosituksista tulenkin tekemään. Näiden lisäksi tykkään paljon myös elämänkerroista (suositus Aki Hintsan voittamisen anatomialle) sekä jännityksen täyteisistä dekkareista, jotka imaisevat mukaansa niin, ettei kirjaa tohtisi millään lopettaa. Parhaita lukuhetkiä koskaan on minulle tarjonnut Stieg Larssonin Millenium-trilogia. Niitä ei kertakaikkisesti pystynyt laskemaan alas. 

Koko perhe kuuntelee

Äänikirjapalvelun myötä kirjojen kulutus on noussut huimasti koko perheellä. Meillä kirjoja kuuntelee päivittäin nimittäin kaikki. Aviomieheni kuuntelee paljon saman tyylilajin kirjoja kuin minä. Hän nauttii dekkareista (Jens Lapidus taitaa olla suosikki), elämänkerroista (erityisesti urheilussa toimivien) ja myös psykologiaan pohjautuvista, sillä jalkapallovalmentajan työssä se kiinnostaa häntäkin paljon. Tällä hetkellä hän juoksulenkeillään kuuntelee Carol S. Dweckin kirjaa Mindset: Menestymisen psykologia ja on kehunut sitä paljon. Melkein aina siitä kuunneltuaan hän on kokenut jotain oivalluksia niin työhönsä kuin vanhemmuuteen liittyen ja tullut jakamaan siitä minulle ajatuksiaan. Olen kiinnostunut kirjasta tämän myötä niin paljon, että aion itsekin lukea/kuunnella sen seuraavaksi.

Lapset äänikirjojen parissa

Äänikirjat ovat olleet myös lapsillemme erinomainen houkutin kirjojen maailmaan. Niiden helppo kulutus on herättänyt heissä kiinnostuksen kirjoja kohtaan. Meillä aina iltaisin kuunnellaan iltasatu ja yksi heidän ylivoimaisia suosikeitaan on Storytel Originalsin oma Hyvää yötä, pikku lohikäärmeet. Sarjan osien alussa ja lopussa soi ihanan pehmeä tunnusmusiikki, joka tuntuu tutulla melodiallaan rauhoittamaan pojat kuuntelutuokioon ja lopulta unille. Kirjasarjaan kuuluu 10 n.12-13 minuutin pituista lyhyttä tarinaa, jotka on kuunneltu meillä uudestaan ja uudestaan. Nuorimmat ovat tykänneet kuunnella myös Paula Norosen Supermarsu -kirjoja siinä määrin, että meidän ekaluokkalainenn on nyt iltaisin innostunut itsekseenkin niitä lukemaan. Meillä pojat ovat tykänneet paljon Storytelin omasta Reader -lukulaitteista. Se näyttää pieneltä pädiltä, mutta sisältää loputtoman määrän mielenkiintoisia kirjoja. Storytelin Lapset-kategoriassa on helppo selata mielenkiintoisia kirjoja ja pohtia, mitä sitä seuraavaksi valitsisi. Aivan loistava tapa tukea pienten koululaisten lukemista, sillä lukulaite tuntuu jostain syystä tekevän kirjojen lukemisesta mielenkiintoisempaa. Meidän kolmasluokkalainen on jo sukeltanut Storytelin Nuoret & YA-kategoriaan. Suosittuja tuntuu olevan nykyään Youtube sekä TikTok-tähtien omat kirjat, mutta hän valitsee helposti ne, missä jalkapallo jotenkin sivuaa juonta.

Storytelin alati kasvavasta kirjastosta löytyy jo yli puolimiljoonaa ääni- ja e-kirjaa. On mahtavaa kun voit mieltymyksesi tai tilanteesi mukaan kuunnella tai lukea. Joskus on aivan ihana konkreettisesti vain lukea kirjaa, sillä siten ainakin itse pystyn paremmin syventymään kirjaan ja sulkemaan muut asiat helpommin ulkopuolelle. Tässä tulvivan moniärsykkeiden nykymaailmassa se on omalla tavallaan luksusta. Se rentouttaa ja maadottaa. Mikäli sinua kiinnostaa myös tutustua Storytelin maailmaan, voit täältä (click) hakea itsellesi 30 päivän ilmaisen kokeilujakson (huom! Vain uusille asiakkaille.)

Tämän yhteistyön ansiosta saan tänä vuonna paneutua kirjoihin entistäkin laajemmin, joten ilolla pääsen kanssanne jakamaan lukusuosituksia sekä keskustelemaan hetken polttavista teoksista. Jos teillä on heti suositella mieltymyksieni pohjalta kuulen niistä mielelläni!

Kun korona tuli kylään

24.1.2022

Meillä otettiin uusi vuosi 2022 mukavasti ja rauhallisesti vastaan koronaeristyksessä kotona, sillä saimme koko perhe koronatartunnan joulupöydästä. Meille osui mitä todennäköisimmin kohdalle lievempi omikron, mutta nopeasti perheemme tautikokemuksella ymmärsimme, että tämän tulee vielä valtaosa lähiaikona sairastamaan. Leviämisnopeus, tartuttavuus ja se miten virus ohitti perheessämme kolmekin rokotetta antoi viitettä siitä, että tämä variantti leviäisi vielä metsäpalon lailla. Moni asia maamme tautitilanteen suhteen on sittemmin muuttunut. Mutta miten meillä sairasteltiin? Millaisia oireita minulla oli? Ja miten on uusi vuosi sen jälkeen lähtenyt käyntiin?

Jouluksi saimme sukumme Ranskasta kylään viikoksi. Tämä oli valtavan iloinen tapahtuma, koska me kaikki emme koronan takia ole nähneet yhdessä yli kahteen vuoteen. Juhlapyhää odotin kuin kuuta nousevaa, joten hyvin kiitollinen olen (edelleen), että saimme viettää joulun yhdessä. Nuorin siskoni oli saanut aaton aattona tietää, että hänen työpaikallaan oli hiljattain todettu koronatartunta. Hän oli kuitenkin täysin terve ja kahdesti rokotettu, joten päätimme ottaa kotitestit varoiksi ennen aattoa. Ne näyttivät negatiivista, joten helpottuneina iloitsimme, että voisimme kaikki viettää joulua yhdessä kun me kaikki aikuiset olimme vähintään tuplasti rokotettuja. Ranskassa rokotukset ovat Suomea hieman edellä ja tätini, setäni ja molemmat serkkuni olivat jo kolmasti rokotettuja.

Tartunta ja testit

Joulua vietettiin suunnitellusti meillä – kaikki yhdessä saman pöydän ääressä. Se oli ihanaa. Pian sen jälkeen siskolla alkoi ensimmäiset omikron-varianttiin sopivat oireet. Väsymystä ja päänsärkyä. Hän kärsii laillani migreeneistä, joten vielä ei ollut selkeää, että tämä olisi koronaa. Mutta koska hänen työpaikallaan koronaa oli ollut, varasi hän heti ajan testeihin. Tässä kohtaa tein mieheni kanssa myös taas kotitestit, jotka näyttivät molemmat negatiivista, mutta siitä meni alle vuorokausi kun minullakin alkoi päänsärky ja väsymys. Olin juuri järjestänyt joulun perheellemme ja migreeneistä kärsin tuon tuosta, joten tiedostin, että tämä voi vielä olla mitä vain. Samaan aikaan kuitenkin yksi pojistani tuli luokseni sanomaan, että hän on väsynyt ja hänellä on kipeä olo. Siinä kohtaa asetuimme kaikki omaehtoiseen karanteeniin ja suunnattiin virallisiin testeihin. Sain ajan kahden päivän päähän Jorviin ja tulos tuli vielä myöhemmin samana päivänä. Sieltä rapsahti perheemme ensimmäinen positiivinen koronatesti. Siskoni oli ehtinyt sitä ennen saada posi tuloksen, joten nyt osasin itsekin sitä jo odottaa. Koska kaikilla perheessämme oli lieviä mahdollisesti koronaan viittaavia oireita, vein vielä lapsemmekin testeihin, koska halusin saada sairastetun taudin merkinnän mustaa valkoisella. Kun olimme huomanneet miten helposti tämä tauti läpäisi kaksi rokotetta (ja jopa kolme) osasimme odottaa, että alkuvuosi tulee olemaan maassamme koronan täyteinen. Ajattelimme, että tulemme viisihenkisenä perheenä olemaan altistuskaranteeneissa vielä koko alkuvuoden, jos emme pysty todistaa sairastaneemme tautia. Minun ja mieheni oli määrä saada vuoden alussa kolmannet rokotteet ja kouluikäisten lastemme ensimmäiset. Halusin varmistaa koronatartunnan erityisesti siksi, jotta voisimme varmistua siitä kannattaako uusia rokotuksia nyt ottaa vaiko siirtää rokotusajankohtaa pidemmälle. Viisihenkisestä perheestämme sai positiivisen pcr-testituloksen kaikki. Kiitollinen kuitenkin olen siitä, että saimme viettää joulua kaikki yhdessä.

Oireet

Meidän perheessä oireet olivat kaikilla hyvin lievät. Minut ja mieheni on rokotettu kaksi kertaa, mutta lapsia ei vielä oltu ehditty rokottaa. Miehelläni oli vain päänäsärkyä yhtenä päivänä. Pojat mainitsivat väsymyksestä ja “kipeästä olosta”, joka meni illassa ohi. Minulla oli ylivoimaisesti eniten oireita – lopulta melkein koko omikron-kirjo. Oli päänsärkyä, josta en päässyt mitenkään eroon. Se yltyi yhtenä iltana sen verran hallitsevaksi, että voin myös pahoin. Kuumetta oli kolmena päivänä, mutta se ei kertaakaan noussut yli 38 asteen. Hyvin lievää yskää oli, mutta rintaan ei erityisemmin missään kohtaan sattunut. Yhtenä päivänä oli havaittavissa jonkinlaista poltetta rintakehässä, mutta sekin meni päivässä ohi. Erikoisimpana oireena kuukautiskiertoni häiriintyi. Seuraavat kuukautiset tulivat melkein 2 viikkoa liian aikaisin. Oireista kaikista hallitsevin oli väsymys. Yhteenvetona sanoisin, että oma sairaskokemus oli lievä, vaikka kaikki oireet minulla melkein olikin. Kärsin migreeneistä sen verran usein, että tämä päänsärky ei ollut pahempi kuin normaalit kohtaukseni. Mutta tauti pakotti meidät kaikki oman kodin seinien sisälle 10 päiväksi mikä oli sekin ihanaa. Pari päivää kun tauti oli pahimmillaan makasin sohvalla katsellen aivot narikkaan sarjoja – vähän väliä torkahdellen. Mutta sen verran nopea omikron oli, että kunnon oireista minulla ehti olla 6 oireetonta päivää ennen karanteenista lähtöä ja pojilla peräti 8-9. Nyt virallisia karanteeneja ei enää määrätä, mutta tuolloin oli vielä toisin.

Vointi ja tilanne nyt

Kaikki muut oireet väistyivät minulla kokonaan neljässä päivässä, mutta tunnistan edelleen olevani normaalia väsyneempi. Väsymyksen lisäksi läsnä on myös “aivosumu”, josta muutkin taudin sairastaneet ovat maininneet. Vuosi on siis alkanut hyvin tahmaisesti osaltani. On ollut todella vaikea tarttua mihinkään kunnolla. Olen mm. aloittanut kuusi eri blogipostausta, mutta yhtäkään en saa loppuun. En saa jäsenneltyä tekstejäni järkevään muotoon ja kadotan ajatukseni. Olo on ajoittain hyvin turhautunut. Omassa elämäntilanteessani tämä sairastusajankohta oli kuitenkin lähes täydellinen. Tammikuu on alallani kaikista rauhallisin, joten nyt jos joskus todella voin ottaa rauhallisemmin. Mutta oma luonteeni onkin sitten se vaikeampi vastus. Vaativuus on tunnelukkoni ja toimintataipumuksiltani olen toivoton tehokkuuden tavoittelija. Olen rauhallisen työtilanteen takia voinut tehdä vain luksukselta kuulostavaa puolikasta työpäivää, mutta se on tuonut omakohtaisesti rinnalle painavan ahdistuksen. Tietynlainen saamattomuus ja tehottomuus ahdistaa minua aivan valtavasti. Olen samaan aikaan rauhaton, että saamaton. Käyn parhaillaan päänsisäistä (ja näemmä ikuista) taistelua oman suorittaja-minän kanssa. Miten voikaan tekemättömyys olla niin vaikeaa niin suurelle osalle meistä.  Tiedän hyvin etten ole ainut joka kärsii tällaisesta ajattelutavasta. Kuuntelin juuri kaverin suosituksesta “Suorittajan mieli”-äänikirjaa ja silmät kostuivat heti alkumetreistä kun tunnistin itseni niin monesta kohtaa. Se tosin oli myös hyvin puhdistavaa. Tuntui, että sen myötä sain taas jostain langoista kiinni. Kirja herättänyt monia ajatuksia, jotka haluavat tekeytyä vielä blogitekstinkin muotoon.

Omaa kaveripiiriä korona on käynyt läpi hyvin tehokkaasti viimeaikoina, joten uskon siellä monen olevan myös samassa tilanteessa. Tunnistatko samoja oireita tai ajatuksia? Kaiken kaikkiaan oma näkemys alkaneesta vuodesta on kuitenkin toiveikkaan optimistinen. Toivon, että omikron olisi lopun alkua tälle pandemialle. Hartain toiveeni tälle vuodelle on, että pääsisimme palaamaan normaaliin arkeen, missä kaikki alat pääsisivät tekemään töitään kuten ennenkin ja uskaltaisimme kaikki taas elää.