CATEGORIES

Pihaistutukset

14.5.2021

Viime keväänä kunnostimme pihan perusteellisesti. Talo oli pitkään myynnissä ja jäänyt vähäiselle asumiselle, joten piha oli päässyt reippaasti rehevöitymään. Teimme kaikki perusteet kuten uusimme nurmen, laajensimme terassia, poistimme puskia, asensimme tekonurmen missä pelailla ja siistimme pihan yleisilmeen. Paljon tuli tehtyä eikä paukkuja ollut enää tehdä heti perään kaikkia tarpeellisia istutuksia. Nyt kevään saapuessa otin härkää sarvista ja lähdin viimein viimeistelemään pihaa.

Meille oli selkeää, että halusimme pitkän aitasivun reunalle tuijarivistön tuomaan näkösuojaa ja rauhaa. Päädyimme lopulta tilaamaan K-raudasta 180cm korkuisia tuijia 35 kappaletta. Mutta eniten puntaroin sitä, mitä laittaisin terassin mittaviin istutusaltasiin. Olin alusta asti miettiinyt siihen ikivihreitä pyöreitä puksipuita ja ruukkuja (alla reilu vuosi sitten tekemäni havainnekuva), mutta sitten innostuin ideasta, että se olisi raikas kukkiva kukkapenkki. Asiaa tovin puntaroituani päädyin kuitenkin käytännölliseen ja ympärvuotiseen ratkaisuun: Päätin laittaa altaisiin pallotuijia, koska ne näyttäisivät hyviltä ja siisteiltä vuoden ympäri. Kukkien kausi Suomessa on kuitenkin niin lyhyt, että halusimme ratkaisun joka olisi siisti aina. Meillä on olohuoneesta suuret ikkunat toisen istutussivun puolelle, minkä takia erityisesti halusin ratkaisun olevan siisti ympäri vuoden. 

Pidän kovasti puksipuista. Ne ovat niin symmetrisen pyöreitä ja siistin näköisiä. Ikävä kyllä ne eivät ihan aina kestä Suomen talvia, joten on hieman arpapeliä miten ne kestäisivät. Toinen miinus puksipuissa on niiden haju. Auringon porottaessa niistä lähtee lievä kissanpissan haju. Meilläkin on tarkoitus siirtää kesäksi juurikin tuohon kiviterassille meidän iso ulkosohvaryhmä, joten ei olisi kovin kiva istua kissanpissan hajussa. Siksi päädyin istuttamaan altaisiin pallotuijia, mitkä ostin Muhevaiselta. Ne ovat mukavan hidaskasvuisia, joten ne eivät tarvitse usein huoltoa. Tuosta ne saavat vielä jonkin verran kasvaa, mutta kovin isoja en niistä halua. 

Vielä minun pitää täyttää allas maisemointikankaalla ja sitten lisään pallotuijien ympärille isoa grafiitinharmaata pyöreää koristekiveä, mutta muuten alkaa olla valmista!

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Ruukkuistutukset

Pieni Hortonomi-Hanna sieltä on heräilemässä, sillä halusin jotenkin saada kukkaloistoakin helppohoitoisen ikivihreän rinnalle. Täten päädyin ratkaisuun, että tulen näihin kulmaruukkuihin aina laittamaan kukkia / istutuksia kauden mukaan. Rakastan raikkaan valkoisia kukkia, joten istutin niihin täksi kesäkaudeksi (katsotaan jos saan talvehtimaankin) Daliaa ja leijonankitaa.  

Allasruukut

Vähän halusin väriä pihalle ja istuin Plantagenissa näkemiini kirkkaan vaaleanpunaisiin jalohortensioihin. Nyt on ostettu ruukkusorat ja rodomultaa –  yritän saada pidettyä nämä kaunokaiset mahdollisimman pitkään elossa. Näin paahteisilla säillä kukka on ollut kovin janoinen kun saavat osakseen päivässä paljon aurinkoa (n.8h), mutta katsotaan mitä tulee! Halusin altaan ympärille hieman etelänlomafiilistä kukilla <3

Altaat viimeistelen vielä grafiitinharmailla koristekivillä

Lisää etelänlomafiilistä loin ostamalla kaksi kaunista kumkvattia (kääpiösitruspuuta) pienempiin harmaisiin ruukkuihin. Mullan päälle laitoin vielä hieman valkoisia koristekiviä. Instant Espanja-vibat!

Joku teistä ihanista vuosi sitten totesi, että harva on viherpeukalo omakotitaloon ensi kertaa muuttaessa, mutta kummasti vuosien saatossa sitä alkaa siihen tykästyä. Täällä on nyt kyllä erittäin vahvaa innostusta havaittavissa! Ehkä minäkin opin vielä Hortonomi-Hannaksi!

Kullan arvoisia hetkiä

29.4.2021

*Kaupallinen yhteistyö Pommac / Hartwall*

Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että edesmenneet isovanhempani, Iiomama ja Iiopapa, olivat minulle erittäin läheisiä ja äärimmäisen rakkaita. Lapsuuteni lempiasioita oli mennä viikonlopuksi heille yökylään serkkuni Annikan kanssa. Isovanhempani olivat aina hyvin läsnä lastenlapsilleen ja teimme valtavan paljon asioita yhdessä. Iiopapani oli myös aktiivinen valokuvauksen harrastaja. Jokainen minun, siskojeni ja serkkujeni syntymäpäivä sekä muut merkkipäivät on ikuistettu kuvin ja videoin albareihin ja lähes sadalle VHS-kasetille. Viimeinen merkkipäivä jonka Iiopapani kuvasi, oli minun ja mieheni häät vuonna 2007. Uskon, että oma intoni valokuvaamiseen ja asioiden ikuistamiseen on lähtöisin juurikin häneltä. Isoisäni ja -äitini olivat minulle roolimalleja monessa asiassa. Iiopapani oli hyvin ahkera, määrätietoinen ja voimakas persoona, joka teki elämäntyönsä Hartwallilla. Olen siksi kasvanut loputtomien Hartwall-tarinoiden parissa.

Historiani Hartwalliin

Iiopapani, Boris Martinoff, aloitti työt Hartwallilla 26-vuotiaana nuorena miehenä vuonna 1953 ja työskenteli siellä yhtäjaksoisesti 34 vuotta eläkkeeseensä asti. Tuohon aikaan Hartwall oli Hartwall-suvun omistama, jota johti Kay-Erik Hartwall. Vuonna 1953 Hartwall oli vielä pieni limonaditehdas Malminkadulla ja itse Kay-Erik palkkasi isoisäni ensiksi konttoripäällikon apulaiseksi, mutta eteni siitä verkkaisesti kirjanpitovastaavaksi, ostopäälliköksi, yhtiön prokuriksi, myyntijohtajaksi ja lopulta pisimpään hän toimi markkinointijohtajana sekä yhtiön johtoryhmän jäsenenä. Hänen ainoat esimiehensä olivat Kay-Erik sekä viimeisinä työvuosina hänen poikansa Erik Hartwall, keiden kanssa Iiopapani työtänsä teki. Hän oli mukana kehittämässä Hartwallia ja siksi monet Hartwallin tuotteet ovat tänäkin päivänä hyvin lähellä omaa sydäntä. 

Kuten totesin, olen kasvanut Hartwall-tarinoiden parissa. Isoisäni oli hyvin ylpeä työstään jota hän Hartwallille teki suurella intohimolla. Hän viihtyi valtavan hyvin työympäristössään ja kunnioitti Kaj-Erik ja Erik Hartwallia suuresti. Kunnioitus on selvästi ollut molemminpuolista, päätellen kaikista kuulemistani (ja lukemistani) tarinoista. Kertonee jotain, että hänen meille jälkeläisilleen kirjoittamassaan kirjassa, jossa hän käy läpi elämänsä merkittäviä tapahtumia, löytyy lopusta teollisuusneuvos Kay-Erikin ja hänen poikansa Erikin kauniit henkilökohtaiset kirjeet Iiopapalleni hänen eläköitymisensä yhteydessä. Muistan vieläkin ne kerrat, kun kävin Iiopapani kanssa Hartwallin tehtaalla, joka sijaitsi tuolloin Helsingin Konalassa. Olen ollut vasta neljän tai viiden vanha. Miten jännittävää oli nähdä tyhjien pullojen täyttyvän limonadista ja miten ne runsaana loputtomana letkana jatkoivat matkaansa pakkauksen puolelle. Nämä ovat yksiä ensimmäisiä kristallin kirkkaita muistoja lapsuudestani. Hartwallin yhdistän vahvasti rakkaaseen Iiopapaani.

Kultaisia hetkiä

Olen aina rakastanut Pommacin hedelmäisen raikasta makua. Sattuneesta syystä meidän varhaislapsuudessa ostettiin vain Hartwallin tuotteita ja Pommac oli hyvin läsnä sukumme eri syntymä- ja merkkipäivien juhlissa. Yhdistän Pommacin vahvasti moniin elämäni tärkeisiin ja tunnepitoisiin hetkiin, kuten konfirmaatiooni, ylioppilasjuhliini – jopa minun ja mieheni häihin. Varmasti moni teistä voi yhtyä tähän muistikuvaan – Pommac on ollut juhlien vakiovieras niin pitkään kuin muistan. Pommac on se paras alkoholiton vaihtoehto elämän suuriin juhlahetkiin. Erinomaisen maun päälle bonusta on se, että sen kanssa muistotkin tapahtumista ovat yhtä kirkkaat. Eräs ikimuistoinen hetki minulle oli pikkusiskoni Kiran ylioppilasjuhlissa, kun Iiopapani tapasi tuolloisen poikaystäväni ja nykyisen aviomieheni Mikan ensimmäistä kertaa. Se oli minulle merkittävä hetki. Iiopapani oli minusta hyvin suojelevainen ja otti nuoren miehen epäilevästi vastaan. “Jahas, uusi poikaystävä? Mitä sinä teet työksesi nuori mies?” Iiopapa kysyi pelottavan vahvalla auktoriteetillä. Mika vastasi pelaavansa jalkapalloa ammatikseen, mihin Iiopapani tuhahti “Etkö sinä muuta tee?”. Iiopapani kun ei eläessään ollut seurannut mitään urheilua. Kovasta vastaanotosta huolimatta Mika kesti tiukan seulan eikä mennyt aikaakaan kun myös miehestäni muotoutui jämptin Iiopapani silmäterä. Kaikki mieheni pelit hän seurasi äärimmäisellä tarkkuudella ja keräsi talteen miehestäni kirjoitetut lehtijutut. Sydäntäni lämmitti suuresti miten ylpeä hän vuosien saatossa oli myös tyttärentyttärensä puolisosta. 

Pommac – juhlien perinteikäs vakiovieras

Kun kuulin, että Pommac ja Hartwall haluavat tehdä kanssani yhteistyötä, teki se minut hyvin tunteelliseksi. Yhdistän merkin vahvasti elämäni tärkeisiin hetkiin, kultaisiin muistoihin ja ennen kaikkea rakkaaseen edesmenneeseen Iiopapaani. Minulle on ihan valtava kunnia saada tehdä läheistä yhteistyötä Hartwallin kanssa näin historiallisen ja upean brändin osalta kuin Pommac, joka on vanhin Suomessa edelleen valmistettava virvoitusjuoma ja se arvostettu vakiovieras suomalaisten juhlahetkissä läpi historiansa. Juomaa alettiin valmistaa 1920-luvulla ja juurikin alkoholittomaksi viinin korvikkeeksi. Juoma on tehty aidoista hedelmistä ja marjoista ainutlaatuisella tavalla: sen raaka-ainetta on kypsytetty tammitynnyrissä kolmen kuukauden ajan. Pommac nimi tulee sanoista pommery, joka viittaa samppanjaan, ja cognac, joka viittaa tammitynnyrikypsytykseen. Sata vuotta myöhemmin Pommac on säilyttänyt elegantin imagonsa ja erityisen asemansa juhlahetkien juomana. 

Pommac Brut

Tälle kesäkaudelle yli 100-vuotias Pommac loi hienostuneen uutuuden: Pommac Brutin. Tässä erikoiserässä Pommac-juhlajuomaan on lisätty samppanja-aromia ja sen sokerimäärää on vähennetty lähes 40 prosentilla. Tämä entistäkin juhlavampi kuiva uutuusjuoma on luotu yhdessä ranskalaisen artesaanilimonaditalo Lorinan kanssa. Vuonna 1895 perustettu Lorina on alansa uranuurtaja ja sopii siksi loistavasti Hartwallin ja klassikkojuoma Pommacin yhteistyökumppaniksi pitkien perinteidensä ja historiansa vuoksi. Lorina Artisan Limonadier kehittää edelleen uusia makuja ja juomia sukupolvelta toiselle periytyvällä käsityötaidolla ja alkuperäisiä arvoja kunnioittaen. Hienostunut Pommac Brut on pullotettu perinteikkääseen lasipulloon Lorinan tehtaalla, ja kesän 2021 erikoiserä saapuukin juhlapöytiin suoraan Ranskasta. Juhlavuutta tuo lisää kuuluvasti poksahtava korkki, jota Lorina on käyttänyt pulloissaan yli vuosisadan ajan. Kaunis pullo toimii näyttävänä osana kattausta hetkiin, jotka ovat maljan kohottamisen arvoisia. 

Toivon ja uskon, että tänä kesänä maailmantilanne sallii meille mahdollisuuden juhlia tärkeitä hetkiä meille merkityksellisimpien ihmisen kesken. Luodaan niitä kullan arvoisia hetkiä yhdessä ja nautitaan hetken ainutlaatuisuudesta. Niinä hetkinä tunnen myös edesmenneiden isovanhempieni läsnäolon. Sieltä jostain ylhäältä he hymyilevät onnellisena meitä kohti. Uskon, että Iiopapani siellä jossain on myös erittäin otettu tästä yhteistyöstä. Minulle merkitsi aivan valtavan paljon, että Hartwall koki minut niin sopivaksi kumppaniksi arvokkaalle ja perinteikkäälle juomalleen. Omien julkaisujen lisäksi sain tuottaa myös kampanjamateriaalia tälle upealle uudelle erikoiserälle. Itselleni yksi tunnepitoisimpia yhteistöitä<3