CATEGORIES

Lasten harrastusten ihanuus

10.10.2022

“Voitko lopettaa tuon sun lastes futisharrastusten hehkuttamisen? Ymmärrätkö, että ketään ei kiinnosta? Mitä sitten kun niistä ei tulekaan huippuammattilaisia? Niin? Varmaan ottaa päähän sit.”

-anonyymi tili instan DMssä viikonlopun Köpis reissun jälkeen

Olen maininnut muutamaan otteeseen, että olen taas viime aikoina kipuillut oman sisältöni kanssa. Olen tehnyt sosiaalisen median parissa töitä yli vuosikymmenen ja tiedän tämän kuuluvan kuvioon. Aika ajoin tulee hetkiä kun pitää pysähtyä miettimään sen hetken toimintatapoja. Elämäni on näinä vuosina muuttunut paljon. Aloittaessani olin naimisissa oleva nuori opiskelija Hollannissa, nyt olen yrittäjä, kolmen jo kouluikäisen lapsen äiti, vaimo ja asumme takaisin koti-Suomessa. Mielenkiintoni kohteet ovat myös näinä vuosina muuttuneet merkittävästi. Aloitin aikana, kun some ei ollut työmahdollisuus. Tein sitä puhtaasta ilosta ja yhteisöllisyydestä, mitä se tarjosi muualla asuvalle opiskelijatytölle. Kymmenen vuoden jälkeen se on edelleen se asia, joka ei ole minulla muuttunut. Minulle merkityksellisimpiä asioita somen tekemisessä on jakaa arjen ajatuksia kanssanne, nykyään tosin enemmän Instan DM-viesteissä kuin blogikommentoinnissa. Tänä aikana some on kuitenkin muuttunut raadollisemmaksi ja ymmärrän mainiosti, että yhä enempi haluaa jättää yksityiselämänsä kokonaan pois ja keskittyä vain pinnallisempiin asioihin. Olen yrittänyt toimia itsekin välillä niin, mutta se ei ole kuitenkaan toiminut. Tämä siksi, koska rakastan käydä avointa keskustelua ja nimenomaan luottaa siihen inhimillisyyteen ja lämpimään hyvään, mikä kaikista meistä löytyy somen kovasta ulkokuoresta huolimatta. Siksi haluaisin edelleen pystyä jakaa arkeani kanssanne niin aidosti, kuin mahdollista.

Viimeistenkin vuosien aikana oma arkeni on muuttunut suuresti. Muutimme Helsingin keskustasta vanhaan kotikaupunkiini Kauniaisiin. Teen töitä pääsääntöisesti omasta kotitoimistosta ja jotta varmasti ehdin tehdä kaiken sovitun, en logistisista syistä ehdi samalla tavalla käydä erilaisissa alani tapahtumissa kuin ennen. Ja kun työpäivä “päättyy” kalenterin täyttävät kolmen aktiivisesti harrastavan lapsen harrastuskuskaukset Helsinkiin, Tapiolaan ja Kauniaisiin. Meille on tärkeää, että jokainen pojiista saa harrastaa sitä mitä haluaa ja missä haluaa. Urheilu ja harrastukset ovat antaneet meille elämässä niin paljon, että haluamme tukea parhaalla mahdollisella tavalla myös poikiamme heidän intohimonsa parissa. Lieneekö syynä solumuisti, läpi elämän kestänyt lajin seuraaminen vai mikä, mutta toistaiseksi he kaikki haluavat harrastaa jalkapalloa. Muitakin lajeja on ollut rinnalla, mutta heidän omasta toiveesta niitä on jäänyt jo poiskin kun jalkapallo on nielaissut niin suuren tuntimäärän viikosta. Joskus kuulee sanottavan, että “Ai kamala, toivottavasti meidän lapsi ei koskaan halua harrastaa futista / jalkapalloa / jotain muuta paljon treenimääriä vaatiivaa lajia. En tiedä mitään kamalampaa kuin viettää aikaa jossain kentän laidalla värjötellen.” Tätä ajatusta haluaisin haastaa ja kertoa miten paljon lapsen harrastukset antavat koko perheelle ja niin monella eri saralla. Liian usein mietitään mitä se ottaa kuin mitä se antaa. Meidän perhe rakastaa harrastaa yhdessä. Se on meidän juttu. Me olemme vuoroin toistemme suurissa hetkissä kannustamassa toisiamme. Minulle elämän suola on tehdä yhdessä perheenä. Pidän sanonnasta: “Family who plays together, stays together.” Meillä on hauskaa yhdessä. Lasten harrastukset parhaillaan antavat valtavasti eväitä lopuksi elämää sekä paljon uusia ystäviä. Tässä muutama asia, minkä takia koen lapsen harrastamisen tukemisen tärkeänä yhteiskunnallisenakin asiana. 

Pettymyksien käsittely

Tämä on yksi suurimpia hienouksia kilpailullisessa harrastuksessa – pettymyksiltä ei mitenkään voi välttyä ja se on valtavan hyvä asia. Aivan liikaa tänä päivänä törmää vanhempiin, jotka haluavat raivata kaikki mahdolliset vastoinkäymiset ja pettymykset pois lastensa tieltä. Mutta kun elämässä ei voi kukaan välttyä vastoinkäymisiltä. Urheilu ja sen pelin henkeen kuuluvat monet pettymykset antavat työkaluja käsitellä pettymyksiä hyvin turvallisessa ympäristössä. Esimerkiksi annan yhden pojistani, joka on luontaisesti hyvin kilpailuhenkinen ja savu nousi herkästi korvista tappiotilanteessa. Äitinä olen pyrkinyt auttamaan häntä antamalla työkaluja siihen, miten hän pystyy pitämään mielensä kasassa tappionkin hetkellä. Ihminen kun on psykofyysinen kokonaisuus – ei auta, että vain treenaa fyysisiä ominaisuuksia. Psyykkistä vahvuutta voi ja pitääkin koko ajan vahvistaa. Pelissä ei kannata ottaa paineita siitä, että peli tulee voittaa. Pelissä kannattaa nauttia matkasta. Olen huomannut, että tilanteen purkaminen osiin on auttanut häntä paljon. Olen painottanut, että ei haittaa vaikka tulee virheitä tai epäonnistumisia, edessä on aina seuraava tilanne, jossa pääsee taas yrittämään uudelleen. “Ei se mitään – seuraava tilanne!” On lause, jota toistan pojille pelissä ja muuallakin. Sitä mentaliteettia yritän lapsiini iskostuttaa. Koska kaikki meistä kaatuvat, tärkeintä on nousta ylös. Lasten harrastukseen ei kannata suhtautua niin, että tästä tulee hänelle ammatti. Tiedämme enemmän kuiin hyvin, että tie ammattilaisuuten on erittäin pitkä. Sinne asti menee vain pieni prosentti ja tie sinne voi katketa monesta eri lapsesta riippumattomastakin syystä. Toki lapsemme ovat lajista todella innoissaan ja isän jalanjälkien takia se on osan heistä unelmakin, mutta meillä saa unelmoida. Me tuemme parhaamme mukaan kaikessa mitä he haluavat tehdä. Onnellisuus piileekin osaksi siinä, että sietää elämän ajoittaisia pettymyksiä ja on myötätuntoinen niin itseään kuin muita kohtaan. Jos haluaa lajista ammatin, voi sen onneksi tehdä niin monella muullakin tavalla kuin vain pelaamalla itse. Ja muistetaan, että puhutaan lapsista, joiden mielenkiinnon kohteet saattavat vaihtua vielä moneen otteeseen. Tärkeintä on, että he pääsevät toteuttamaan itseään.

Sosiaaliset suhteet

Paras asia harrastuksissa on ne ihmiset, joita se elämään tuo. Yhteiset mielenkiinnon kohteet yhdistävät ja ystäviä on helpompi tehdä. Parhaassa tapauksessa yhteisestä harrastuksesta saa sydänystäviä lopuksi elämää. Esimerkiksi meidän kuopuksen kummitätiin tutustuin aikanaan yhteisen tanssiharrastuksen kautta. Minun suuri toive on, että lapsemme pysyisivät jonkun joukkueharrastuksen parissa ainakin yli murrosiän, sillä uskon sillä olevan suojeleva vaikutus sen tunnemyllerryksen myrskyissä. Helpottaa, kun on joukkuekaverit joille on vastuussa ja he myös katsovat oman joukkuetoverin perään. Kun on vaikkapa peli sunnuntaiaamuna, ei sitä voi roikkua kaupungilla yömyöhään asti. Tämä toki vain toiveeni. Katsotaan mitä se murrosikä lopulta sitten on. Sitten taas asennoidutaan siihen ajanjaksoon sen hetkiseen tilanteeseen vaatimalla tavalla. Joukkueurheilu kuitenkin auttaa ymmärtämään, että joukkue on suurempi kuin yksilö ja näin antaa tärkeitä työkaluja elämään ja ryhmätyöskentelyyn.

Ja ei se ole vain lapset ketkä saavat ystäviä harrastuksistaan. Minä ja mieheni olemme saaneet ihan valtavan rakkaita ja läheisiä ystäviä poikiemme joukkuekavereiden vanhemmista. Olemme päässeet matkustamaan yhdessä, luoneet elämänmittaisia muistoja ja nauraneet vatsat kipeäksi. Nämä muut futisperheet tekevät arjestamme aivan valtavan ihanaa ja onnellista. Jaettu ilo on suurin ilo. Jaettu murhe on myös yhdessä kevyempi kantaa. 

Liikunnallinen elämäntapa

Koska poikamme liikkuvat niin paljon, meillä ei ole vielä ollut paljoa tilanteita, jossa kantaisimme huolta älylaitteiden tai pelikonsolien liiallisesta käytöstä. He hakeutuvat niin mieluusti ulos ja pelailun pariin, että välillä ihan tuputan heitä tulemaan hetkeksi sisään lepäämään ja rauhoittumaan jonkun ohjelman parissa. Yleisesti lasten laskenut liikkuvuus on tutkitusti yhteiskunnallinen ongelma. Siksi erilaiset urheiluharrastukset ovat omiaan omaksumaan liikunnallisen elämäntavan, joka voi auttaa hyvinvoinnissa pitkälle elämään.

Kasvun asenteen opettelu

Tämä on todella tärkeä aihe, joka pätee ihan jokaiseen elämän osa-alueeseen. Niin harrastuksiin, koulutukseen kuin ihmissuhteisiinkin. Tekemällä töitä haluamiensa asioiden eteen niitä myös saavuttaa todennäköisimmin. Olen monesti suositellut Carol S. Dweckin krjaa Mindset: Menestymisen Psykologia. Se nimenomaan keskittyy tähän kasvun asenteen teoriaan. Kuinka tärkeää on omaksua ajatusmalli siitä, että kaikkea pystyy kehittämään – että juuri mikään ole pysyvää. Urheilu tarjoaa monia konkreettisia hetkiä, jotka palkitsevatkovasta työstä. Olemme aina ylpeitä poikiemme saavutuksesta, koska se tarkoittaa että he ovat halunneet tehdä itse töitä haluamiensa asioiden eteen. Sitä mallia haluan tukea kaikin tavoin tulevaisuudessa. 

Kaikki ovat erilaisia

Puhun tässä paljon joukkueurhelusta ja jalkapallosta, koska se on luontainen ja kiinnostava harrastus meidän perheelle. Jokainen ihminen ja lapsi on yksilö. Älkää siis tulkitko, että mielestäni kaikkien tulisi harrastaa joukkueurheilua. Ei. Haluan vaan kannustaa suuresti siihen, että sitä ei ainakaan kannata pelätä! Toivon, että jokainen lapsi löytää harrastuksen tai yhteisön, jossa hän voi kokea yhteenkuuluvuutta. Paikka, jossa he saavat sopivassa suhteessa niin niitä onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. Epäonnistumisia ei saa pelätä, muuten on vaikea onnistuakaan.

Oma sisältö

Syy miksi kipuilen on, etten tiedä miten toisin sopivassa suhteessa tätä elämäntilannetta esiin omissa kanavissani. Meillä kun arki on hyvin lasten jalkapalloharrastuksen täyteistä ja samalla minä nautin siitä myös suuresti. Tilanne on siis hyvin eri kuin se, mistä aikanaan aloitin – puhtaasti muodista. Tällä hetkellä kun muoti ei minua niin kiinnosta. Enemmän minua kiinnostaa kestävä tyyli, ajattomat kappaleet ja niiden yhdistely. Uskon, että tämä kiinnostaa myös teitäkin. Mutta kun oma arki ei ole sitä, että pyörin kaupungilla korkokengissä ja kivoissa asukokonaisuuksissa. Arkeni on mukavissa kotiasuissa kotitoimiston pitoa ja jalkapallokentän laidalla kannustamista. En halua kuvata asuja, jotka eivät ole aitoja. Siksi olen tietoisesti liikkunut pois muodista. Haluan tukea edelleen suomalaisia vaatemerkkejä ja kestäviä valintoja. Joka kuukausi tuleville jatkuville pikamuotiketjujen yhteistyöpyynnöille olen jo koko vuoden sanonut ei. Tämäkin on etuoikeus, että taloudellinen tilanteeni sallii sen, ettei kaikkea yhteistyötä tarvitse ottaa vastaan. Joten en todellakaan tuomitse ketään joka niitä tekee. Olenhan itsekin tehnyt niitä lukuisia ja olen edelleen sitä mieltä, että pikamuotiketjujen valikoimasta voi hyvin tehdä ajattomia ja hyvä valintoja. Haluan tehdä enemmän yhteistyötä tahojen kanssa, jotka tekevät arjesta ihanaa. Yhdessä leipominen, yhdessä tekeminen, yhteiset jaetut hetket ja elämykset – arjen ihanuus. Uskon onnistuneeni siinä viimeaikoina. Yhteistyöt heijastavat myös omia arvojani. Somessa näkee usein vain niitä tähtihetkiä, vaikka arjen onnellisuus piileekin siinä arjessa itsessään. Tavallisen taikaa. Sitä haluan tarjoilla.

Olette toki nähneet palasia jalkapalloarjestamme. Se mitä te näette on häviävän pieni osuus siitä, miten paljon todella lajin parissa vietämme. Nytkin kun olimme Kööpenhaminassa, en jotenkin halunnut päivitellä mitään poikien peleistä ja sen tunnelmasta – vaikka se olikin koko matkamme paras asia. Sen sijaan postailin lyhyestä hetkestä serkun kanssa hotellilta (okei, sekin oli kyllä aivan ihanaa) ja Kööpenhaminan kaupungin tunnelmaa. Tarkoitan vain, että olen hieman eksyksissä sen tasapainon kanssa mitä haluan kanavissani jakaa. Haluan olla mahdollisimman aito, mutta samalla koen, että se on myös monille tylsää. Välillä tulee tuollaista yllä näkyvää palautetta, kun jakaa niitä oman tavallisen arjen ihania hetkiä. Ymmärrän täysin, siihen on tässä työssä tottunut. Siksi halusin vain antaa oman vastineeni sille miksi haluaisin sen tavallisen arkemme näkyvän kanavissani. Haastetta havainnollistaa teille toivottavasti tieto, että viikossamme on maksimissaan vain kaksi päivää, kun meillä ei ole jalkapallotreenejä tai otteluja. Siksi kipuilen sen kanssa, mitä kaikkea kanavissani jaan. Vielä en ole siellä, mutta tuskin koskaan olenkaan “valmis”. Elämä on jatkuvaa muutosta. Yritän löytää tasapainoa tavallisen arjen ja mielenkiintoisen sisällön kanssa. Haluaisin kuitenkin samalla tuoda esiin sitä, miten ihana tämäkin elämänvaihe on kaikessa logistisissa haasteissaan ja ajoiottaisessa hektisyydessään. Minusta tämä on ihana vaihe elämässä, kun lapset ovat isompia, mutta kuitenkin niin pieniä, että haluavat meidät paikalle <3 Positiivista puhetta perhe-elämästä kun voisi olla enemmänkin. Tämä oli minun toiveeni ja valintani elämälle, joten en voisi olla kiitollisempi tästä arjesta. Kiitos siitä teille monille, että niin monet vuodet olette olleet seurana ja tukemassa – niin monessa eri elämänvaiheessa. <3

15 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • Maija M.

    Voi Hanna, ollut niin ikävä sun blogia! <3 Tämä oli hyvä kirjoitus! Olen vaan se oma aito, ihana itsesi, joka olet aina ollut <3 Mielenkiinnonkohteet vaihtuu ja muuttuu läpi elämän. Ymmärrän hyvin, ettei muoti tällä hetkellä kiinnosta, ei sen kummemmin minuakaan. Toisella puolella Eurooppaa käydään hyökkäyssotaa ja tämä aika on ahdistavaa monin muinkin tavoin. Muoti tuntuu helposti turhalta ja pinnalliselta tässä ajassa. Minua kiinnostaa myös vastuullisuus, niin pukeutumisessa kuin muillakin elämän osa-alueilla. Hyvien valintojen tekeminen, jotta maailma olisi edes vähän parempi paikka.
    Toivottavasti voisit julkaista täällä blogissa uuden postauksen edes pari kertaa kuussa. Kovasti tsemppiä pojillesi futispeleihin! :)

  • Kepa

    Onpa mukava kun kirjoittelet myös täällä blogissa :-) olen avoin kaikenlaiselle sisällölle. Mukavaa syksyä sinulle ja perheellesi!

  • Noora

    En tiedä miten tämän nyt sanottaisi mutta tässä minun ajatuksia, joka on blogiasi seurannut yli 10 vuotta (??). Itse seuraan edelleen paljon muotitilejä ja sinuakin aluksi aloin seuraamaan sen vuoksi. Vuosien varrella oma tyylini on kuitenkin eronnut paljon sinun tyylistäsi, mutta olet minulle aina ollut sellainen ”old school” seurattava. Ja minusta on AIVAN ihanaa että jaet aitoa elämääsi, en usko että edes seuraisin sinua jos postaisit pelkkiä hienoja asukuvia, koska en koe että ne on koskaan ollut se juurisyy miksi olen sinua seurannut. Muistan, että aikoinasi puhuit, että haluat blogisi olevan kuin naisten lehti. Mun mielestä se pätee edelleen, koska naistenlehdet kertovat naisten ELÄMÄSTÄ. Ei pelkästään korkokengistä. Arvostan myös todella paljon sitä ettet tee paljoakaan yhteistöitä pikamuodin parissa ja ihanaa että olet löytynyt muita itsellesi sopivia yhteistyökumppaneita. Mielestäni myös sinun arkiset asut on silti tyylikkäitä ja niitä on kiva katsoa. Suurin osahan meistä pukeutuu arkisiin vaatteisiin ja niihinkin on kiva löytää inspiraatiota, vaikka ne olisikin ”tavallisia”. Jalkapallosta en tiedä mitään, mutta silti seuraisisin mielelläni vaikka päivittäisit siitä vielä enemmän! Se lämpö mikä perheestänne hehkuu on ihanaa seurattavaa :) Ymmärrän, että kipuilet ja ikävät kommentit varmasti kolahtaa, mutta muista että meitä on täällä paljon, jotka tykkää sinua seurata päädyt sitten millaiseen kontenttiin tahansa. Ja postaat sitten muodista tai jalkapallosta niin aina sinusta on välittynyt lämpö, pilke silmäkulmassa ja jokin särmä mikä muhun ainakin iskee! ❤️

  • S

    Täälläpä yksi, joka on vasta alkanut seuraamaan sua. En ole niinkään muodista kiinnostunut, mutta ollaan samalaisessa elämäntilanteessa. Meidän lapsilla eri joukkuelajit kuin teillä, mutta niin vaan olen minäkin saanut kuulla kuinka olisi kamalaa kuskata illasta toiseen ja istua katsomassa kisoja. Musta se on ihanaa. On ihanaa katsoa lasten aitoa iloa onnistumisen hetkellä ja sitä kuinka ryhmähenki muodostuu. Koen juurikin tuon pettymysten käsittelyn yhtenä tärkeimmistä asioista, mitä harrastusten myötä oppii. Olen myös itse saanut harrastaa koko lapsuuden juuri niitä lajeja, mitä olen halunnut ja edelleen kaveripiirissäni on vanhoja joukkuekavereita. On reissattu, voitettu, hävitty. Kasvettiin yhdessä aikuisiksi. Kukaan ei ole ammattilainen, mutta mitä sitten, hauskaa oli.

    Joten yhteenvetona siis, kiitos näistä ajatuksista ja kiitos tavallisesta perhe-elämän positiivisesta kuvaamisesta someen. Aika lyhyt aika elämässä on lasten kilpaharrastuksiin kulutetut vuodet 😊

  • Mintsu

    Ihana kirjoitus Hanna! Ymmärrän sinua todella hyvin – harrastaminen on myös meidän perheen elämäntapa! :) Allekirjoitan nuo kaikki asiat ja vielä lisään listaan kaikkien niiden upeiden aikuisten työn ja panoksen, merkityksen lapsille, jotka antavat kaikkensa lasten harrastamiselle. Kuinka tärkeitä roolimalleja ja mieletöntä työtä he tekevät lasten eteen. Oma tyttöni harrastaa lajeja, joita kritisoidaan myös ankaruudesta ja laihuuden ihannoinnista. Tähän voin vaan todeta, ettei todellisuus voisi tästä kauempana olla. Riittävä ravinto, suorituskyky, taito ja joustavuus kasvuikäisten lasten kanssa ovat asioita joita ihannoidaan ja arvostetaan, ja myös valmentajien toimesta. Harrastusten merkitystä ei voi kaikki ymmärtää, kuinka paljon ne perheelle antavat, miten se todella on elämäntapa kilpailureissuineen ja sosiaalisine kontakteineen. Jokunen vuosi sitten toin läheisille enemmän näitä asioita esille, mutta tänä päivänä iloitsemme enemmän tästä elämäntavasta niiden ihmisten kanssa, joille harrastaminen on myös rakkaus ja elämäntapa :) Tästä huolimatta sanoitamme jatkuvasti arjessa lapsillemme, miten koulu ja ystävät ovat yhtä tärkeitä – ja ystävyyssuhteita toki myös harrastusten kautta muodostuu. Yhteenvetona varmaan voisin todeta, että tasapainoilua on aktiivisesti harrastavan perheen arki ja välillä täytyy lapsia vetää myös muiden kiinnostusten pariin. Esim. perhelomaa kapinoitiin kovasti kun yksi “tavallinen” kilpailu olisi jäänyt väliin (tuli yllättäen). Ja kyse oli vielä yksilölajista – helpompaa valita mihin kilpailuun ottaa osaa. Meillä harrastatetaan kilpaurheilua sekä yksilö- että joukkuelajeissa ja molemmissa on kyllä omat rikkautensa! Täällä siis kirjoituksiasi hyvin ymmärtävä – toivottavasti tuotat tätäkin sisältöä kuitenkin edelleen :)

  • Inkeri

    Näin futaritytön äitinä tykkään tosi paljon sinun jalkapalloaiheisista postauksista. Mielelläni seuraan niitä jatkossakin.

  • Elisa

    Oon seurannut sua jo monia vuosia ja omakin elämäntilanne on ajansaatossa muuttunut. Mielestäni sun somekanavien sisältö on nykyään ihanan samaistuttavaa ja aitoa eikä ollenkaan tylsää. On inspiroivaa päästä seuraamaan pilkahduksia teidän arjesta, somessa on ihan tarpeeksi myös sitä pelkkää siloteltua pintaa :)

  • Miia

    Tosi hyvää pohdintaa aiheesta. Itse olen kokenut sun sisällön edelleen tosi inspiroivana ja mielestäni on todella hienoa, että puhut lasten harrastamisesta ja siihen liittyvistä asioista koko perheen näkökulmasta. Positiivinen perhepuhe on jo itsessään supertärkeää! Itselleni on myös avautunut todella paljon koko se jalkapallon harrastusmaailma ja kirkastunut, mitä joukkueharrastus voi antaa. Ihan mielettömän hienoja kokemuksia ja ihmisiä. Lisäksi inspiroidun aina suuresti ihan niistä tavallisista arkiasuista ja arkijutuista mitä jaat. Kiitos, että teet sisältöä ja mukavaa syksyn alkua!

  • Paula

    Niin hyvä kirjoitus taas , kun lapsia on hankkinut , pitää heidän kanssa myös olla!
    Sisältösi eri kanavissa on mielenkiintoista kaikkineen mitä teette!

  • Jaana

    Aivan absurdi tuo saamasi kommentti.. Someen ja blogiisi tuoma aitous, ilo ja myötäylpeys lapsistasi ja heidän onnistumisistaan on niin läpitunkevaa, että se tuo hyvän mielen myös meille, jotka emme tuota arkea elä. Sanoitit upeasti poikienne harrastuksen hyviä puolia ja tiedän, että noista ihmisyyden taidoista on heille hyötyä läpi koko elämän.

    Mun on ollut aina vaikea ymmärtää miksi ihmiset käyttävät aikaansa valittaakseen toisen ihmisen somesisällöistä. Valikoimaa eri alustoilla on enemmän kuin kukaan ehtii sitä kuluttaa, miksi ei siis skippaa epäkiinnostavalta tuntuvia juttuja? Jatka samaa linjaa kuin nytkin, tuot valtavasti iloa meille monille. <3

  • Emilia

    Täällä ainakin yksi jota kiinnostaa! Itse tykkään seurata sua sen takia, että itsellä on poikia, jotka ovat aloittaneet pikku hiljaa harrastamaan joukkuelajeja ja oon saanut tosi hyviä vinkkejä ja näkökulmia sulta tukea lapsia omissa harrastuksissaan.
    Ja sitten taas tykkään tosi paljon sun tyylistä ja mua inspiroi nimenomaan ne arkityylit ja vaatteiden yhdisteltävyys. Teillä on mielettömän ihana koti ja kuvat ja videot kauniista kodista, missä lapset saa näkyä ja kuulua, on tosi kivoja! Ruokajutut kiinnostaa myös ja on ihanaa kun näkee miten joku jaksaa panostaa erilaisiin isompiin ja pienempiin juhliin ja illanistujaisiin 😍
    Harvemmin tulee mitään kommentoitua, mutta mun mielestä sun tili on yksi parhaista ja juuri se aito ja omaan elämäntilanteeseen sopiva sisältö kiinnostaa. Kiitos sulle siitä! ❤️

  • Elina

    Ihana postaus! Enemmän sitä nykyään kaipaakin somelta aitoa elämää kuin sitä kiiltokuvamaista pintaa :) tuntuu että juuri ne tilit, joissa jaetaan normaalia elämää ovat ne mitkä kiinnostavat tällä hetkellä :)

  • Paula

    En jotenkin ymmärrä seuraajilta tulevaa kritiikkiä aiheesta, joka ei heitä kiinnosta, varmasti nykypäivänä löytyy huimasti jokaiselle omiin mielenkiintoihin liittyvää sisältöä tuottavia seurattavia somessa, jokainenhan luo sitä sisältöä oman mielenkiinnon ja sen hetkisen elämäntilanteen mukaan :)

  • E

    Itse kipuilin kesällä miten paljon ”omaa aikaa” kului jalkapallokentän laidalla vasta 5-vuotiaan treeneissä. Stoorejasi seuratessani aloin ajatella asiasta ihan eri tavalla. Aloin jutella enemmän muiden vanhempien kanssa, menimme molemmat mieheni kanssa mukaan treeneihin ja otimme pallon nuoremmalle mukaan. Kesä oli todella jalkapallon täyteinen mutta kuinka paljon se toikaan! Olimme ulkona varmasti enemmän kuin aiemmin, treeneihin kuljettiin pyörällä säällä kuin säällä ja jalkapalloa pelattiin aika paljon myös treenien ulkopuolella 😅 Toiset vanhemmat oppi tuntemaan ja samalla oppi tuntemaan lapsen päiväkotikavereiden vanhempia, näin myös lasten toivomisen leikkitreffien järjestäminen oli paljon helpompaa. Ehdottomasti jatka sitä oman arjen jakamista siinä määrin mikä itsestä tuntuu hyvältä! Meitä aloittelevia futisäitejä on täällä varmasti muitakin kuin vain minä🙈 Stooreistasi saa vertaistukea ja en ajattele asiaa enää vain oman ajan menetyksenä ja itseaiheutettuna ruuhkavuosien aloituksena!

  • Saaga

    Minäpä juuri pidän näistä arjen hetkien jakamisesta tai miksi sitä nyt haluaa kutsua. Olkoonkin se sitten vaikka ⚽️ Arkeahan suurin osa elämästä on 😊 Jalkapallo ei varsinaisesti kosketa omaa maailmaa, paitsi lähipiirin lasten harrastuksena. He ovat myös puhuneet kaikesta myönteisestä, jota se tuo koko perheelle.
    Toki muu sisältö kiinnostaa myös 😊