Keskusta vai esikaupunki lapsiperheelliselle?
12.4.2021Mitä ikävöin kaupungissa elämisessä? Tämä postausidea tuli hiljattain yhdeltä teistä. Tasan kuukausi muuttomme jälkeen tein postauksen, missä listasin kaupungissa vs. “landella” asumisen hyviä ja huonoja puolia keskenään. Nyt näin vuoden esikaupunkialueella asuneena minulta kysyttiin mitä kaipaan Helsingissä? Ja mitä on nyt vuoden kokemuksella on paremmin tällä omakotitaloalueella?
Mitä kaipaan kaupungissa?
Ihmisiä
Tämä on varmasti osaksi myös koronatilanteen syytä, mutta päälimmäisenä minulla on keskustasta ikävä ihmisiä. Kaikki ihanat naapurit, rakkaat ystäväperheet ja super hoitajat lasten entisestä päiväkodista, poikien futiskaverit perheineen, omat lähistöllä asuvat ystävät ja se, että kävelylenkillä törmäsi aina tuttuihin. Et koskaan tiennyt kehen törmäät, mutta aina tuli vastaan joku ihana hymyilevä tuttu kasvo. Toki täällä Kauniaisissa on tullut uusia ihania tuttavuuksia, mutta koronavuosi on tehnyt sen, että tunnen esim. vain muutaman lastemme vuositasoilla olevan oppilaan / päiväkotikaverin perheineen. Muutimme tänne juuri ennen koronan alkua, joten mitään yhteisiä tilaisuuksia vanhemmilla ei ole vielä ollut. Onneksi lastemme harrastustoiminnan kautta on sentään saanut tutustua muutamiin alueen perheisiin. Onnekkaasti kävi myös siinä, että naapurustossamme asuu valtavasti ihania lapsiperheitä, keillä saman ikäisiä lapsia. Kulunut vuosi muuton suhteen olisi voinut olla hyvinkin haastava, jos olisimme muuttaneet täysin uudelle paikkakunnalle. Suuri pelastus on ollut myös se, että täällä asui ennestään monia läheisiä ystäviämme. Olen hyvin sosiaalinen luonne, joten tämä viime vuoden eristäytyminen ja sosiaalisten kontaktien varominen on ollut itselle kuluttavaa. Joten ehkä siksi tämä suurin kaipuuni johtuu enemmänkin koronasta, eikä niinkään muutosta esikaupunkiin. Ja muutenkin paljon ympäri maailmaa muuttaneena olen huomannut, että aina jään ikävöimään ihmisiä edellisessä paikassa, vaikka uudesta paikasta löytyy aina uudet ihanat ihmiset. Sydämestä on siroteltu paloja sinne tänne juurikin ihmisten mukana. Onneksi on nykyään niin monet keinot pitää rakkaita ihmisiä mukana arjessa vaikka asutaankin kauempana toisistamme.
Hyviä ravintoloita
Tietenkin keskustassa on paremmat palvelut, mutta peruspalveluihin Granissa olen ollut hyvin tyytyväinen. Rakastamme hyvää ruokaa ja olemme aina pääsääntöisesti tehneet ruokaa kotona, mutta ne hetket välillä kun olisi mahdollisuus mennä hyvään ravintolaan syömään niin on ikävä Helsingin vaihtoehtoja. Onneksi koronavuosi on tehnyt myös sen, että monista ravintoloista saa nyt takeawayta. Ikävä niitä helppoja treffi-iltoja, kun saattoi vain nopeasti pistäytymään hyvässä lähiravintolassa syömässä.
Lähtöjen helppous
Vaikka toki täältäkin pääsee stadin keskustaan syömään / viettämään aikaa halutessaan, on kynnys lähteä yllättävän suuri – vaikka meiltäkin kestää ajaa keskustan Stockan parkkiin vaivaiset 17 minuuttia (kyllä – olen ottanut aikaa :D). Sitä ei tule vaan lähdettyä niin helposti kun sitä ajatteli. Stadissa asuessa se oli niin vaivatonta – kunhan käveli ulos ja olit sykkeen keskellä.
Mitä olemme saaneet tilalle omakotitaloalueella?
Oma piha
Tämä oli meidän muutolle tärkein kriteeri. Halusimme oman pihan, jossa lapsemme pystyisivät mahdollisimman monipuolisesti liikkumaan ja jopa harrastamaan. Minä ja mieheni emme kumpikaan ole erityisiä viherpeukaloita, mutta kaipasimme suuresti ulkotilaa, missä lapsemme saisivat vapaammin toteuttaa itseään. Stadissa tuntui siltä, että olin koko ajan ohjaamassa ja neuvomassa missä kohtaa tietä kuljetaan, missä on turvallista leikkiä jne. Nyt omalla pihalla on heidän mahdollista paljon paremmin toteuttaa itseään ilman äidin jatkuvaa paimennusta. Nyt kun teimme vielä pihastamme meidän perheemme tarpeitamme palvelevan, en pysty sanoin kuvaamaan miten suurta onnea koen niissä hetkissä, kun istuskelen ulkona terassilla ja vain hiljaa katselen vierestä kun pojat leikkivät keskenään ja nauravat katketakseen trampoliinilla tekemilleen tempuille. Ja kuinka paljon oma piha arjessa auttaakin tämän ikäisten lasten kanssa! Voin esimerkiksi tehdä ruokaa samalla kun katselen lastemme leikkejä ulkona. Nautin suuresti siitä, että lapset voivat juosta lähistöllä asuvien kavereiden ovelle ja pyytää leikkimään – tai siitä kun kaveri vain ilmestyy seuraan pihapeleihin. Näin kevään ensimmäisten auringonsäteiden aikaan on oma piha tuntunut taas extra ihanalta. Eilen makoilin juurikin aurinkotuolilla kun pojat hyppivät trampalla, nautittiin päiväkahvit ulkoterassilla ja pelattiin futista omalla tekonurtsilla siihen saakka, että piti mennä iltapuuhiin.
Lisää tilaa
Itse en stadissa asuessamme edes kaivannut lisää tilaa, mutta fakta on, että keskustassa pois päin liikkuessa samalla rahalla saa paljon enemmän neliöitä. Varsinkin näin koronavuonna tilan merkitys on ollut valtava. Miten mahtavaa, että voin vetäytyä toimiston rauhaan pitämään etäpalista ja lapsilla riittää samalla tekemistä.
Monipuoliset harrastusmahdollisuudet
Kun muuttaa lapsiperheenä esikaupunkialueelle on hyvä pitää silmällä millä etäisyydellä eri harrastusmahdollisuudet ovat. Meille Kauniainen oli siksi niin otollinen alue, koska kaikki harrastukset ja koulut ovat jopa lähempänä kuin stadissa. Myös harrastusten kirjo on valtava. Meille kilometrin säteellä on kaikki mahdollinen: futis, lätkä, laskettelu, palloiluhallit, tennis, uimahallit, ratsastus yms yms. Harrastavalle perheelle Kauniainen on ideaali, koska kaikkialle pääsee kävellen / pyöräilemällä lapsi itsekseenkin ja autolla ihan parissa minuutissa koska Kauniainen on niin pieni paikka.
Luonnon läheisyys
Että miten olenkin nauttinut siitä, miten lähellä meillä on nyt metsä ja tilaa! Pidän itse pitkistä kävelylenkeistä ja juoksemisesta luonnosta, joten on ihanaa kun on joka päivä mahdollisuus juosta runsashappisessa lähimetsässä ja käydä lasten kanssa siellä eväsretkillä. Juuri pari viikkoa sitten melkein kyynel vierähti kun kuulin kevään ensimmäisen mustarastaan laulun. Niin kaunis ja pysäyttävä merkki keväästä.
Summa summarum – molemmissa asumismuodoissa on omat hyvät puolensa. Meille muutto omakotitaloalueelle oli tähän elämänvaiheeseen aivan lottovoitto. Puhumattakaan siitä, että koronaeristykset tulivat päälle vain kuukausi muutostamme. Minulle ja miehelleni mieluisinta puuhaa on tehdä ja harrastaa yhdessä perheemme kesken, mihin Kauniaisten alue soveltuu erinomaisesti. Ja kunhan taas korona helpottaa niin saadaan taas kutsua paljon ystäviä kylään. Uskon tosin myös, että kun lapsemme kasvavat aikuisiksi niin palaamme takaisin keskustaan palveluiden ääreen.
Last three pictures by Niki Strbian
