Bonjour! Meidän perhe lomailee parhaillaan Ranskan länsirannikolla sukumme luona. Vaikka sääennusteet lupailivat tänne lomamme ajaksi kovia ukkosmyrskyjä niin iloksemme ainakin toistaiseksi päivisin on ollut aivan ihana sää. Suomessakin on nyt saatu nauttia kunnon kesähelteistä? Miten mahtavaa, että suomalaiset saavat lomallaan nauttia mahtavista kesäsäistä, millä jaksaa sitten läpi pimeämmänkin talven.

Blogi on päivittynyt ennätyksellisen hitaasti, mutta näin vähän ounastelinkin käyvän. Minulla jäi itseasiassa muutaman vahingon kautta oma tietokone kotiin. Täten päivittelen postausta nyt siskon koneelta. Kuvia on tullut otettua vaikka kuinka, mutta todennäköisesti pääsen lisäilemään niitä kunnolla blogiin vasta kotiin päästyämme. Palasia matkastamme pystyt kuitenkin seuraamaan Instagram-tarinoitteni kautta. Eilinen oli täällä ihan huikea päivä. Ranska pelasi jalkapallon MM-finaalissa ja voitti 4-2 lukemin kultaa. Serkkuni, setäni ja tätini sekosivat ilosta, mutta niin teki myös koko maa. Käytiin puoliajalla ja pelin jälkeen haistelemassa tunnelmaa kotikylässämme ja eihän siitä tunnetta ja ääntä puuttunut. Sinipunavalkoiset naamat lauloivat tasaisin väliajoin Marseljeesia niin, että menin ihan kananlihalle. Nuoriso kiipeili bussien päälle lippuja heiluttaen ja iloisesti tanssien. Autot ja moottoripyörät tööttäilivät kilpaa Ranskan liput näyttävästi ulkona lepattaen. Championne du monde -huudahdukset raikasivat lämpimässä kesäillassa kun nuoriso ilakoi ja osa jopa intoutui hyppimään paikallisen rantabulevardin sillalta alas mereen. Unohtumaton kokemus olla täällä näin ison urheiluhuuman alla. Allez les bleus!

Meidän perheessä on seurattu kesän arvokisoja innolla ja suurella intensiteetillä. Minäkin olen joitakin otteluita katsonut mielenkiinnolla. Reilusti yli kymmenen vuotta pelejä sivusta seuranneena on itsekin alkanut kummasti lajia ja sen hienouksia rakastaa. Näissä kisoissa olen kannustanut kolmea joukkuetta. Rakasta naapurimaata Ruotsia, jossa pelaa vielä muutamia vanhoja kavereita. Islantia, koska ovathan tuon pienen pohjoismaan kannattajat vain kertakaikkisen vaikuttavia. Sekä tietysti vielä Ranskaa, koska serkkujen kotimaata kannustetaan mekin. Lennämme sinne pian perhelomalle ja tunnelma paikan päällä on erityisen hyvä jos he ovat vielä kisoissa mukana. Suuri toive on, että joskus vielä saisimme kannustaa kisoissa kotimaatamme Suomea.

Tänään alkoi Helsingissä yksi maailman suurimmista juniorijalkapalloturnauksista, Helsinki Cup, missä Suomen tulevaisuuden toivot kohtaavat toisiaan vihreillä pelinurmilla. Vuosittain turnaukseen ottaa osaa yli 20 000 pelaajaa jopa yli kahdestakymmenestä maasta. Tämä vuosi oli meille erityinen, sillä tämä on esikoisemme ensimmäinen Hesa Cup. Kyseinen turnaus on monen junnufutarin vuoden kohokohta. Myös minun miehelläni on turnauksesta valtavan paljon lämpimiä muistoja; kun hän oli 10 vuotta vanha, valittiin hänet koko turnauksen parhaaksi omassa ikäluokassaan. Pari kultaakin tuli omassa ikäluokassa vuosien saatossa voitettua. Nyt esikoisemme pääsi ensimmäistä kertaa joukkueensa kanssa ottamaan osaa tähän kansainvälistä fiilistä huokuvaan suurtapahtumaan – onhan osa joukkueista saapunut paikalle Brasiliasta asti. Futiksen ilo näkyi ja kuului tänään Helsingin monilla pallokentillä.

Mieheni ja hänen oma futis”isänsä” Antti Muurinen, kuka nosti hänet vuonna 2002 Suomen miesten maajoukkueeseen

Ensimmäinen pelipäivä takana ja kaksi vielä edessä. Voi että miten sitä äitinä nauttiikin oman lapsen innosta kentällä. Sydän suorastaan pakahtuu noita innoikkaita futareita ja heidän onnistumisiaan seuratessa. Nuorimmat joukkueet tässä turnauksessa ovat 2011 vuonna syntyneet. Esikoisemme on -12 syntynyt, mutta hän on pelannut vuotta vanhemmissa alusta asti ja joukkueen pojat ovat hänelle jo tärkeitä ystäviä ja luottopelikavereita. Niin kertakaikkisen ihana pieni joukkue. Erityisen onnekaita ollaan siinä, että joukkueen pojat eivät ainostaan tule erinomaisesti juttuun ja ole intohimoisia lajin harrastajia, vaan myös kaikki joukkueen vanhemmat ovat mitä ihanimpia ihmisiä. He ovat aktiivisesti lapsensa harrastuksessa mukana olevia vanhempia, keiden kanssa vietämme paljon aikaa. Kentän laidalla kannustaminen sujuu kuin siivillä poikia tsempaten sekä lasten viimeisimpiä metkuja vaihdellen ja naureskellen. Laidalla ei ohjata eikä neuvota, vaan aina kannustetaan iloisesti kaikkia tsemppaamalla. Vain valmentaja neuvoo jos on neuvottavaa. Sitä toivon kaikille pienille ja innokkaille pikkufutaajille – ilon kautta. Pelipäivät ovat kuin juhlapäiviä ja niitä on monilla nyt koko viikko edessä. Ihanaa Hesa Cup viikkoa ja onnistumisen hetkiä kaikille!