CATEGORIES

Tuteista luopuminen

11.9.2016

ketulletutit-3425sydan ketuille-tutit ketulletutit-3402sydan ketulletutit-3378 ketulletutit-3348 ketuilletutit2 ketulletutit-3391 ketulletutit-3361 ketulletutit-3455

Big brother
t-shirt HENNES & MAURITZ
pants HENNES & MAURITZ
shoes TIMBERLAND
plaid shirt BEAU HUDSON
sunnies RAYBAN

Little brother
plaid shirt BEAU HUDSON
jeans BENETTON
shoes CONVERSE

Eilinen oli iso päivä meidän (toistaiseksi) pienimmälle miehelle: oli tuteista luopumisen aika. Matkasimme toista kertaa Korkeasaaren edustalla olevien kettupatsaiden luo, minne esikoinenkin aikanaan jätti omat tuttinsa. Pienessä muovikipossa jätimme kuopuksen tärkeät unitutit ja selitimme, että hän on kovin reipas, kun on isona poikana valmis luopumaan omistaan toisten hyväksi. Isoveli tuki hienosti tilannetta. Onhan hän ollut samassa tilanteessa itsekin. Siinä silitimme kettuja tovin, kunnes poistuimme kiven taakse odottamaan, että arat vauvaketut tulisivat hakemaan tutit. Kun palasimme paikalle, tutit olivat poissa ja metsässä vain heinät helisivät. Sinne meni taas toisen ison pojan tutit <3

Nyt täällä kotona seurataan, miten tutiton elämä lähtee käyntiin. Esikoisen kanssa tutin pyytäminen loppui luovutustapahtuman jälkeen kuin seinään. Hän ei koskaan niiden perään enää kysellyt, mutta lämmöllä joskus muisteli kettuvauvoja, joilla on nyt omat tutit. Pikkuveli on lievästi temperamenttisempi tapaus, joten ihan näin sujuvaa muutosta emme odota… Ensimmäinen yö ilman tuttia meni kylläkin paljon paremmin kuin osasimme edes aavistaa, joten ehkä tämäkin vielä tästä. Pientä levottomuutta oli yön pikkutunneilla havaittavissa, mutta tutin perään kysyttiin vain kerran. Sekin loppui heti kun muistutimme, että hän niin ystävällisesti antoi omansa tänään pienille kettuvauvoille. Pieni poika on taas vähän isompi <3

TBT: Viimeisilläni raskaana

8.9.2016

Tiistain tilannepäivitys-postauksessa kerroin, että näin viimeisillä viikoilla raskaana matkatessa uusien postauksien kuvaaminen alkaa olla jo haastavaa. Todennäköisesti joudun seuraavina viikkoina tukeutumaan vanhoihin kuviin, inpiraatiokollaaseihin sekä sellaisiin postauksiin, joita pystyn pitkälti kodin mukavuudessa kuvaamaan. Tekstissä pyysin teiltä mahdollisia toivepostausideoita. Niitä tulikin aivan uskomattoman ihana määrä! Niin paljon ihania ja helposti toteutettavissa olevia ideoita! Kiitos. Erittäin toivottuja olivat erilaiset throwback-postaukset. Näistä innostuneena lähdin selailemaan arkistoja.

Päädyin lueskelemaan ajatuksiani mm. ensimmäisen ja toisen poikani odotuksien viimemetreiltä. Vaikka raskaudet eivät koskaan ole olleet ns. “juttuni”, niin kyllä selvästi jokainen raskaus on ollut edellistä rankempi. Naureskelin myös 2012 vuoden asua, missä minulla on ensimmäisen raskauteni viimeisellä viikolla päällä jäätävän korkeat korkokengät. Voin sanoa, että nyt ei kyllä tulisi mieleenkään niitä jalkaan vetäistä. Tosin turvotustakin on havaittavissa sen verran, etten tiedä saisinko niitä edes jalkaani. Mutta erityisen paljon pidin siitä, miten paljon käytin väriä pallomahan pukemisessa. Nyt kolmannen kanssa olen mennyt niin mustanpuhuvalla linjalla, että raikkaat vaaleat värit näissä kuvissa saivat minut inspiroitumaan.

viimeisetraskausasut1

Muutos on huomattava, kun katson asukuvia kahden vuoden takaa, kun odotin viimeisilläni (ja yliaikaisena) keskimmäistämme. Paljon on mustaa, valkoista ja tummansinistä. Helppoja ja klassisia sävyjä, mitä on vaivatonta keskenään yhdistellä. Kaipa sitä ensimmäisessä raskaudessa jaksoi miettiä näitä asuja enemmän, kun oli aikaa vain itselle. Nyt kun on jo kaksi taaperoa kotona ja sotkua joka lähtöön, on musta vaan niin käytännöllinen ja helppo valinta.

viimeisetraskausasut2bump2

Ja voi että. Kyllä sitä on tarvittu huumoria jo viimeksi raskaana ollessa. Toinen poikani kun meni vielä yli lasketun ajan. Voimaa tilanteeseeni sain suosikkisarjani läpistä. Ei ole Frendit-sarjaa voittanutta! Kuinka yliajalla menevä Rachel tiuski epämukavuuttaan ystävilleen, tai miten paljon suurempi Monica kouluaikoinaan oli. Tässäkin postauksessa jo vähän aikaa yliajalla kulkeneena nauroin postauksessani sille, että kuinka monta kameraa minua oikein kuvaa, jos kamera lisää 5 kiloa…?

Olipa kiva itsellekin näitä vanhoja postauksia katsella toisin silmin. Vuodesta 2012 inspiroituneena tulen mustan sijasta käyttämään enemmän vaaleita värejä. Silläkin uhalla, että näytän vain Muumimammalta.