Pyjamabileet ovat olleet käynnissä muotilavoilla jo muutaman vuoden. Kevät/kesä 2016 mallistoissa silkkiunelmia tarjoilivat mm. Célinen, Emilio Puccin, Burberryn sekä Rochasin muotitalot. Silkkisen pehmeät ja liehuvat pyjamat ovat olleet muodikkaita jo jonkin aikaa, mutta katukuvassa niihin ei juuri ole törmännyt – mutta nyt se on muuttumassa. Viime kuukausina katukuvablogit ovat pursunneet innovatiivisia pyjamayhdistelmiä. Erityisen kovaa huutoa ovat olleet hennot silkkimekot, jotka yllätyksekseni taipuvat hämmästyttävän moneen kokonaisuuteen. Paljon on näkynyt valkoisia t-paitoja niiden alle puettuna, mikä ei ehkä omaa silmää niin viehätä. Itse pidän eniten mustista silkkimekoista, joiden helmassa on paksu pitsiosuus. Jos sellaisen pukisin, yhdistäisin sen muhkean pitkään villapaitaan, kuten kuvan tyttö alla.

Style picture from Lydia Elise’s blog

Kyseistä mekkoa en ehkä ihan koe itselleni sopivaksi, mutta voisin fuskata Lydia Elisen tapaan, ja käyttää mustia pitsisortseja mekon sijasta muhkean neuleen parina. Kuvassa nähdyt mustat silkkipitsisortsit ovat h&m:n mallistoa, mutta ne taitavat olla loppuunmyyty? Asosilta löytyy kuitenkin hyvin samantyyliset sortsit.

Koska kyseessä on selvästi hetken trendimekko, tulen vielä listaamaan muutaman suositun tavan sen yhdistelyyn. Tämä on trendi, joka vaatii enemmän harkintaa ovesta ulos lähtiessä. Alusvaatteeksi mielletyn mekon kanssa on helppoa mennä hyvin pieleen. Mutta jos kokonaisuus on tasapainossa, voi se näyttää myös erittäin hyvältä. Mieleen tulee väistämättä Frendit-sarjan kohtaus, jossa Rachel tapaa yllätyksekseen poikaystävänsä Joshuan vanhemmat slip dress päällään…. USA not ready. But maybe L.A.? Onkohan Suomi tähän valmis?

Meidän pääsiäinen oli hyvin rauhallinen ja ruoan täyteinen. Pääsisäinenhän on kuin kakkosjoulu mitä ruokaähkyyn tulee. Ja meidän jälkkäri oli kyllä semmoinen paukku, joka varmasti viimeisteli homman… Eilen me sitten siskojen kanssa päätettiin lähteä kokeilemaan sitä hetken trendikakkua, eli Kinder-kakkua. Muutamasta epätoivon hetkestä huolimatta kakusta tuli kuin tulikin onnistunut. Reilu kolme tuntia sen vääntämiseen meni (koska jouduttiin liian ison kakkumuotin takia tekemään lisää pohjaa), mutta lopputulos oli sen arvoinen. Todellinen eaTster.

Kakun teossa noudatimme Makeaa-leivontablogin ohjeita (wau mitä kakkuja!), jonka sisko oli netistä bongannut. Samasta reseptistä oli tainnut innostua muutama muukin, koska Insta-feedini on täynnä kotileipurien toinen toisiaan upeampia Kinder-kakkuja. Eikä mikään ihme. Upean ulkonäön lisäksi oli myös hyvää, vaikka eihän sitä heti raaskinut syödä :D Loppuilta kuluukin ähkyssä sohvalla vatsaa pidellen…