Palasimme kotiin Palm Springistä muutama päivä sitten. Kameran muistikortille kertyi kasapäin ihania kuvia meidän minilomasta, joka oli kertakaikkisen onnistunut. Ihastuimme aavikkokaupunkiin ja hotelliimme palavasti. Paikassa on ihan oma viehätys ja tunnelmansa, mitä en ole muualla kokenut. Ympäristö huokuu vanhaa charmia ja eleganssia, mitä on joskus nähnyt vanhoissa elokuvissa. Pitkänhuiskeita palmuja, vaalenpunaisia flamingoja ja leikkisän värikkäitä kuoseja. Ihan kuin sitä olisi kahden tunnin aikana matkustanut vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. Kaupungin tunnelmassa väistämättäkin hiipii mieleen vanhat starat kuten Frank Sinatra, Cary Grant tai Elizabeth Taylor. Ei ihme, että he kaikki ovat olleet vakituisia kasvoja täällä aavikon rauhassa. Täydellinen getaway-paratiisi Losin salamavalojen sykkeestä.

top BCBGMAXAZRIA
shorts BANANA REPUBLIC
sandals *NELLY.COM (saatu)
bag YSL

Ajamme syvemmälle kohti aavikkoa ja auton lämpömittari näyttää korkeaa kolmenumeroista lukemaa. Ulkona on polttavat 112 Fahrenheitia tukahduttavaa kuumuutta (n.45 °C). Ympäristön kuivuus on kauniin karu, mutta samalla pysäyttävä. Aavikon korkeimmilla vuorilla komeilee normaalisti näyttävät lumiset hupuit, mutta vuosia kestäneet lämpimät ja kuivat talvet ovat jättäneet ne nyt paljaiksi. Kaliforniassa on aina ollut kuivuutta, mutta tällä hetkellä mennään äärimmäisyyksissä.

Osavaltion kuivuuskriisi puhuttaa päivittäin otsikoissa, kuin myös kahvipöydissä. Vettä kierrätetään ja tekonurmikkoja istutetaan kilpaa. Jo vuosia kestänyt kuivuus on pahin, mitä täällä on nähty yli sataan vuoteen ja se näkyy kaikkien jokapäiväisessä elämässä. Suomalaisena veden on ottanut liiankin itsestäänselvyytenä, mutta tänne muuttaessa sitä oppi nopeasti elementin arvon. Päivittäin teemme kotona asioita, jotta osaltamme voisimme säästää paikallisia vesivarastoja. Vettä ei koskaan valuteta turhaan. Jokainen pisara on arvokas.

Keltaharmaan horisontin keskeltä nousee korkeiden palmujen ympyröimä keidas. Avaan ikkunan saadakseni kuvan “Welcome to Palm Springs“-kyltistä, mutta joudun nopeasti pakenemaan takaisin auton ilmastointiin. Päin kasvojani puskeva aavikkotuuli tuntui siltä, kuin joku olisi puhaltanut naamaani kuumalla hiustenkuivaajalla. Laitan ikkunan kiinni ja otan huikan vettä vesipullosta ja nautin sen tuomasta viilennyksestä. Miten pelottavalta tuntuukaan ajatus, jos vesi vain loppuu? Siitä ei olla täällä edes kovin kaukana.