Strictly style by hanna väyrynen

CATEGORIES

Yhteys lapseen

15.7.2019

*Kaupallinen yhteistyö Telian kanssa*

Jännitys. Haikeus. Ylpeys. Siinä kolme adjektiivia mitkä parhaiten kuvaavat tämänhetkisiä tunteitani. Esikoisemme aloittaa koulutiensä monien muiden ikäistensä kanssa elokuun 8. päivänä. Muutos on suuri, mutta odotettu. Huoli ei ole yksi päälimmäisistä tunteistani. Meillä on vahva luotto siihen, että esimerkillinen esikoisemme pärjää. Hän on valmis. 

Mikä arjessamme nyt sitten muuttuu? Esikoisemme on ollut 2-vuotiaasta lähtien samassa päiväkodissa. Samassa hän kävi eskarinkin ja samassa päiväkodissa ovat pikkuveljetkin. Nyt hän siirtyy ihan uuteen ympäristöön, missä on uusi opettaja, uudet luokkakaverit eikä omien pikkuveljien tuomaa tutun turvaa. Tämän lisäksi hän alkaa liikkumaan askel askeleelta itsenäisemmin. Muutoskohdasta huolimatta hän ei tunnu (ainakaan vielä) jännittävän. Hän odottaa uutta itsenäisempää vaihettaan. Vanhempina olemme myös hyvin luottavaisia uuden vaiheen äärellä. Hankimme hänelle viime jouluna lahjaksi oman kännykän, jonka käyttöä olemme viimeiset puolivuotta harjoitelleet. Itseäni rauhoittaa tieto siitä, että hänellä on mahdollisuus olla meihin yhteydessä aina tarvitessaan. Puhelimen avulla mekin pystymme seuraamaan hänen liikkeitään, nyt kun hän hiljalleen kulkee yhä itsenäisemmin ja itsenäisemmin. On hämmästyttävää miten nopeasti lapset omaksuvat kaikki tekniset ominaisuudet, mutta teknisten ominaisuuksien lisäksi heidän tulee oppia miten käyttäytyä puhelimen kanssa.

 

Mitkä ovat meidän sääntömme puhelimen käytössä?

 

Hyvät käytöstavat digissäkin

Lapset käyttävät ahkerasti erilaisia sovelluksia kavereiden kanssa kommunikoimiseen, kuten WhatsAppia. Koulutiensä aloittavat lapset ovat vielä pieniä ihmisiä, jotka vasta harjoittelevat sosiaalisiataitoja. On tärkeää käydä lapsen kanssa läpi digimaailman käytöstapoja ja nettietikettiä. Samat säännöt pätevät siellä kuin kasvotusten, kuten miten toiselle puhutaan. Puhelin ei ole leikkimistä varten eikä sillä soitella esim. pilapuheluita.

Viestien läpi käyminen ei ole vanhemman oikeus, vaan velvollisuus

Moni saattaa miettiä onko soveliasta käydä läpi esimerkiksi lapsensa viestejä. Näin pienestä lapsesta puhuttaessa asiantuntijat ovat todenneet, että lapsen viestien läpikäyminen ei ole oikeus vaan velvollisuus. Aikuinen on vastuussa lasten digitaalisesta jalanjäljestä. Someen ladattu hassu kuva lapsesta voi päätyä vahingossa aivan vääriin käsiin. On tärkeää tietää miten lapsi digimaailmassa käyttäytyy ja auttaa häntä oppimaan. Jos olen huolestunut, keskustelen asiasta lapseni kanssa rauhallisesti ja olen mahdollisimman avoin – en tee asioita hänen selkänsä takana. Myös netin vaaroista juttelemme mahdollisimman avoimesti ja lasta kunnioittavasti. Näin pääsee perille siitä, mitä hän jo tietää ja mitä hänen olisi hyvä oppia. Kyselen paljon, olen utelias ja käytän puhelinta hänen kanssaan. Näin lapseni oppii, että hänen tekonsa merkitsevät ja olen kiinnostunut hänen toimistaan mediassakin.

Milloin puhelinta ei saa käyttää?

Poikamme koulussa on hyvä sääntö: Koulussa välitunneilla (eikä tietenkään tunneilla) näppäillä puhelimia. Hätätilanteessa toki ok, mutta muuten puhelin menee reppuun koulun pihalle tullessa ja otetaan käyttöön vasta sieltä lähtiessä. On myös tärkeää tietää, miten kännykkä laitetaan äänettömälle, ja kuinka se otetaan pois äänettömästä tilasta koulun päätyttyä. Meillä on myös sääntö, että koulusta tullessa tehdään läksyt, sitten vasta saadaan näpytellään puhelinta.

Pelien aikarajat

On hyvä sopia kuinka paljon aikaa päivässä saa käyttää esimerkiksi netissä surffaamiseen tai pelaamiseen. Meillä on käytössä automaattiset aikarajat, minkä täyttymisen jälkeen puhelin automaattisesti estää pääsyn kyseiseen aplikaatioon. Meidän 7-vuotias saa päivässä katsoa 45min youtubea ja 45min pelata puhelimen pelejä. 

Puhelinturvallisuus

Lapselle on hyvä opettaa alkuunsa, että henkilökohtaista tietoa ei saa jakaa tuntemattomille. Myöskään kaikkia kaveripyyntöjä ei tarvitse hyväksyä. Sen lisäksi koodeja tai omaa puhelinta ei saa antaa muille kuin oman perheen jäsenille. Nettiin liittyy paljon tietoturvariskejä. Aikuinen on oikeanlaisista asetuksista vastuussa. On tärkeää valita ensimmäiseksi liittymäksi lapselle sellainen, missä riskit on minimoitu ja asetuksia on mahdollisimman helppo hallita. Netti on turvallinen paikka toimia, kun mediataidot on hallussa ja pelisäännöt tutut. Meille on tärkeää, että pojallamme ei ole puhelimessa vanhanaikaisia saldorajoja, vaan hänellä on käytössään rajaton nettiyhteys ja hän pystyy olemaan meihin aina yhteydessä tarvitessaan (oli se sitten bussista myöhästyminen, avaimet unohtui kotiin tjs). Netti-yhteys varmistaa, ettei yllätyslaskuja synny sekä yhteys lapseen pysyy kaiken aikaa. 

Elämme aikakaudella, jolla lapsemme ovat diginatiiveja. Heille kännykät ja sosiaalisen median eri aplikaatiot ovat osa arkea hurjan paljon aikaisemmin kuin meillä oli. Vaikka siinä piilee uhkansa, selkeillä säännöillä ja yhdessä opettelemisen avulla kännykkä on kuitenkin suurempi mahdollisuus kuin uhka. On tärkeää, että lapsen liittymä on sopivanlainen, jotta harmillisilta yllätyksiltä vältyttäisiin heti alkuvaiheessa. Tulen käymään lähitulevaisuudessa läpi sopivia liittymiä sekä puhelimia koulutiensä aloittaville. Siihen saakka suosittelen tutustumaan Telian Yhteys Lapselle-sivustoon, mistä löydät paljon infoa tästä aiheesta, joka monia meitä koulutiensä aloittavien lapsen vanhempia askarruttaa. Erityisesti kannattaa tutustua Telian nuoremmille lapsille suositeltua F-Secure turvapakettia, jolla taklataan suurimpia netin ja puhelimen käyttöön liittyviä huolia. 

Miksi pitäisi?

11.7.2019

Nyt heinäkuun ajan blogissani on ollut hiljaisempaa – suunnitellusti. Lapseni jäivät kesälomille heti heinäkuun alusta ja itsekin päätin jo kuukausia sitten, että yritän tehdä saman kuin viime vuonna – minäkin pidän kesälomaa heinäkuussa. Normaalisti arjessa olen yrittänyt pitää noin viiden viikkopostauksen tahdista, mutta nyt menen puhtaasti sen mukaan miten ehdin. Kolme poikaa pitävät päivät sen verran toiminnan täyteisinä, että blogiin en juurikaan edes ehdi vaikka haluaisin. Muutaman tunnin saan irrotettua esim kuopuksen päiväunien aikaan kun isommat tekevät omia juttujaan, mutta muuten pitää olla melkolailla menossa, jotta poikamme eivät ala kiipeilemään seinillä. Mutta nyt aion hyvällä omalla tunnolla katsoa sarjoja tai kuunnella äänikirjoja esim. kuopuksen päikkäreiden ajan. Ne muutamat hetket mitä saan itselle, yritän myös ottaa. Tässä kuussa yritän kehittää itseäni ja hellittää “pitäisi” sanan ottetta elämässäni. Oma arkeni on täyttynyt siitä, että paljon asioita “pitäisi” tehdä. Se liittyy vahvasti vaativuuden tunnelukkoon, minkä tajusin “Tunne Lukkosi”-kirjaa kuunnellessani (suositus!). 

Päivässä pitäisi tehdä niin paljon kaikkea. Pitäisi pestä pyykit. Pitäisi imuroida. Pitäisi kirjoittaa postaus. Pitäisi lähettää muutama työmaili. Pitäisi hoitaa firman laskutukset. Pitäisi komentaa poikia kolmannen kerran olla pomppimatta sohvalla. Pidän järjestyksestä – mutta mitä jos sitä tämän heinäkuun harjoittelisi uuden moodin ottamista. Nyt jos joskus pitäisi ottaa iisimmin.

Monelle tämä ei ole ongelma. Miksi ihmeessä pitää vaatia itseltään paljon? Take a chill pill! Ota nyt iisisti! Minulle tämä on yksi vaikeimpia asioita arjessani. Siksi sen nimi onkin tunnelukko. Minulla ei ole avaimia sen avaamiseen. Minulle järjestys ja asioiden sujuminen tuovat rauhaa. Hermostun kun asiat ovat “levällään”Saan mielihyvää siitä kun olen saanut asiat tehtyä ja asiat ovat hoidossa. Toisaiseksi minulta ottaa enemmän energiaa yrittää olla “tekemättä mitään”. 

mekko MASSIMO DUTTI

laukku LOUIS VUITTON 

sandaalit GIUSEPPE ZANOTTI

Miten sitten yritän konkreettisesti petrata omia tapojani? Kun huomaan miettiväni mitä “pitäisi” tehdä, kysyn itseltäni voisiko tämän tehdä vaikka elokuussa? Suuren osan esim. työasioista voin hoitaa silloin. Tämän kuukauden yritän tehdä vain ne asiat mitkä oikeasti pitää tehdä. Nauroin ääneen eilen kun näin hauskan “Kasvatustyylini kesäloman ajan” memen Monan IG-tarinassa. Osaisinkohan antaa poikienkin oppia enemmän kantapään kautta? :D

Olen myös huomannut, että monet asioista mitä pitäisi tehdä, haluan myös tehdä – sillä kuten sanoin: järjestys ja asioiden hoitaminen tuo minulle rauhaa. Mutta mitä minun todella pitäisi tehdä on rauhoittaa tahtia. Kaikkea ei pidä tehdä tänään. Haluamani asioita voin tehdä muutaman tänään, ehkä muutaman huomenna. Mitä minun todella pitää tehdä on hidastaa tempoa. Heinäkuu on sille parasta aikaa!

Onko täällä muita, ketkä huomaavat arkensa täyttyneen asioista, mitä pitäisi tehdä? Mikä teillä on siihen konkreettisesti auttanut? Oletteko löytäneet tunnelukkoon avainta? Tämän loman aikana ainakin yritän kuunnella kirjan loppuun – josko sieltä löytyisi lukkooni sopiva avain.