Strictly style by hanna väyrynen

CATEGORIES

Paras lasagne

13.3.2024

Olen vuosia etsinyt täydellistä lasagne-reseptiä ja viimein se löytyi. Tasty.co -sivuston best lasagne on todellakin nimensä arvoinen. Jokaiseen vaiheeseen on pistetty ajatusta kokeilemalla monia variaatioita ja sen myötä löytyi täydellinen versio. Tämä lasagne on taivaallisen hyvää, mutta työläs. Sen valmistumiseen menee melkein 4 tuntia. Siksi teen sitä aina isomman satsin, jotta saan toisen vuoan pakkaseen samalla. Helpottaa paljon niitä päiviä kun ruokaa ei ehdi tehdä. Teen tämän yleensä sunnuntaina. Yhdestä vuosta saattaa riittää päivällisen lisäksi myös seuraavan päivän lounaaksi. Tämän lasagnen tähti on lihakastike, johon on käytetty vaivaa ja rakkautta. Tämän reseptin myötä olen myös rakastunut fenkolinsiemeniin! Minkä ihanan lisän se tuokaan ruokaan!

Tässä tarvikkeet kahteen lasagnevuokaan. Puolita, jos tarpeesi on pienempi.

Kastike:

sika-nautajauheliha 1400g (2x700g)

1 parmankinkku pakkaus (8-10 siivua)

1 sipuli

6 valkosipulinkynttä

1 rkl tuoretta oreganoa

1 rkl tuoretta timjamia

½ tl chilihiutaleita

½ tl fenkolinsiemeniä

1 dl punaviiniä tai punaviinietikkaa

2 rkl tomaattipyree

San Marzano kuoritut tomaatit 800g (2 x 400g säilykepurkkia)

Mutti Passata paseerattu tomaatti 500g

2 tl suolaa

voita 50g

kuorittu porkkana

 

Bechamel:

100g voita

6 rkl vehnäjauhoja

1 l maitoa (lisää huoneenlämpöisenä)

2 tl suolaa

¼ tl jauhettua muskottipähkinää

1 tl valkosipulijauhetta

1,5 dl raastettua parmesaanijuustoa

 

Kokoaminen:

mozzarellaraaste 500g (Arla muhkea mozzarella raaste)

edamia, goudaa tai maasdamia 150g (coop 4 juuston mix)

basilikaa koristeluun

lasagnelevyjä (1-2 laatikkoa riippuen lasagnevuoan koosta. Minulla meni pari levyä yli yhden paketin)

Ohjeet:

1.Sekoita jauheliha ja revityt parmankinkku siivut kulhossa ja pyöritä niistä isohkoja pullia

2.Paista lihapullat rasvassa niin, että ne ruskistuvat kauttaaltaan. Tee erissä, jotta kaikki mahtuvat.

3.Laita ruskistetut pullat sivuun odottamaan ja kuullota pieneksi pilkottu sipuli. Lisää sen jälkeen valkosipuli, timjami, oregano, chilihiutaleet, fenkolinsiemenet ja tomaattipyree. Sekoita.

4.Lisää punaviini, sekoita ja anna porista kunnes lähes kaikki neste on haihtunut (n.5 min)

5.Lisää San Marzano -tomaatit sekä Passata. Sekoita ja lisää nesteeseen 50g voita sekä kuorittu porkkana (porkkana tuo makeutta kastikkeeseen, se poistetaan myöhemmin kokonaisena)

6.Lisää pataan ruskistetut lihapullat ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 1,5h – 2h.

7.Kun pata on porissut reilun tunnin, tee bechamel-kastike. Aloita sulattamalla voi. 

8.Lisää sulaneeseen voihin vehnäjauhot. Sekoita. Lisää hiljalleen huoneenlämpöistä maitoa. 

9.Kun kastike on tasaista, lisää suola, valkosipulijauhe, jauhettu muskottipähkinä sekä parmesaaniraaste. 

10.Kun lihakastike on porissut melkein pari tuntia, poista kastikkeesta porkkana ja muussaa lihapullat survojalla. Tarkista maku. Lisää halutessasi suolaa tai sokeria.

11.Voitele lasagnevuoat ja aloita kokoaminen lisäämällä pohjalle lihakastiketta. Sen jälkeen lisää pastalevyjä niin, että koko pohja peittyy. Tämän jälkeen lisää bechamelkastike, sitten lihakastike ja viimeisenä juustoraasteet. Toista tämä niin monta kertaa kuin vuokaan mahtuu. Minun lasagnessa on yleensä 5-7 kerrosta. Kun ensimmäinen vuoka on täysi, toista sama toiseen vuokaan.

12.Paista 200 asteessa ensin 30 min folion alla. Puolen tunnin jälkeen poista folio ja anna ruskistua vielä toinen 30min. 

13.Paiston jälkeen anna vetäytyä 20-30 min ennen nauttimista.

14.Koristele basilkalla ja nauti!

Matteus-vaikutus junioriurheilussa

29.2.2024

Torstai pohdintaa muille sporttivanhemmille <3

Kolmen lapsemme ollessa intohimoisia futareita on monet junioriurheilun ilmiöt käyneet tutuksi. Tässä hieman pohdintaa junioreiden kilpamaailmasta ja syntymäkuukauden merkityksestä. Joukkueurheilussa kuten jalkapallossa ja jääkiekossa alkuvuonna syntyneet pelaajat monesti dominoivat, koska ovat usein kokonaisvaltaisesti kehittyneempiä. Tätä ilmiötä kutsutaan Matteus-efektiksi. Nimi tulee Matteuksen evankeliumista: ”Sillä niille, joilla jo on, annetaan yllin kyllin. Siltä, jolla ei ole mitään, sen sijaan otetaan loputkin.” Maa- ja kilpajoukkueisiin valikoituu alkuvuoden lapsia, jotka sitten saavat parempaa valmennusta, kovempaa pelikokemusta ja enemmän huomiota. Edut kasautuvat niille, joilla niitä on jo ennestään. Tämän ikäjakauman ilmiön olen huomannut myös omien poikieni akatemiajoukkueissa, eli ns. seuran junioreiden edustusjoukkueissa. Jokin aika sitten huvikseni vertasin muutaman pääkaupunkiseudun suurimman jalkapalloseuran juonioriedustusjoukkueiden syntymäpäiviä. On varsin yleistä, että näiden joukkueiden pelaajista 70-90%  ovat syntyneet vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Ensimmäisellä neljänneksellä syntyneitä on joukkueesta usein jopa 50%. Melkoinen luku.

Onko alkuvuonna syntyneet sitten luontaisesti parempia urheilijoita? Eivät tietenkään. Me aikuiset olemme luoneet systeemin, joka pahimmillaan lannistaa loppuvuonna syntyneet lapset jo alkuunsa. Tällä hetkellä suomalaisessa jalkapallossa ja jääkiekossa ikäluokat jaetaan syntymävuoden mukaan. Saman ikäluokan sisällä on samana vuonna syntyneitä lapsia tammikuusta joulukuuhun. Jokainen lapsi kehittyy biologisesti omalla yksilöllisellä aikataulullaan. Lapsen kalenteri-ikä voi erota biologisesta iästä jopa neljä vuotta. Täten erot yhden kalenteri-ikäluokan sisällä voivat olla valtavia. Kun ruvetaan muodostamaan junioreiden edustus- ja kilpajoukkueita, ovat alkuvuoden lapset näissä lähes poikkeuksetta suuri enemmistö. Tämä Matteus-vaikutus on yleisesti tiedetty dominoiva ilmiö joukkueurheilussa. Silti ratkaisujen sijaan me ruokimme ilmiötä vuodesta toiseen. Itse ajattelen, että etenkin Suomen pienellä massalla meillä ei olisi tähän varaa. Hukkaammeko tällä systeemilllä puolet mahdollisesta potentiaalista? 

Fyysiset erot tietysti tasoittuvat aikanaan, mutta se yleensä tapahtuu myöhemmin murrosiässä. Mutta ehdimmekö lannistaa myöhemmin kehittyvät jo ennen sitä?

Tanskassa on kai kokeiltu omia kilpa- ja maajoukkueita loppuvuonna syntyneille. Pitäisikö meidänkin?

Vai pitäisikö koko systeemiä arvioida uudestaan? Esimerkiksi Chelsean junioriedustusjoukkueet eivät ole sidottu yhdeksi kiinteäksi ikäluokaksi, vaan kulkevat nimellä U12, U11, U10 jne. Eli joukkueessa pelaa alle 12-vuotiaat, alle 11-vuotiaat ja alle 10-vuotiaat. Tässä mallissa joukkueen sisällä käy jatkuvasti rotaatio. Aina lapsen täyttäessä vuosia, hän siirtyy vanhempien joukkueeseen. Esim 11-vuotta täyttävä poika siirtyy sillä hetkellä u11 joukkueesta u12 joukkueeseen. Joukkue niin sanotusti elää läpi vuoden, mikä tarkoittaa, että pelaaja on välillä joukkueen nuorin ja välillä joukkueen vanhin rotaatiovaiheestaan riippuen. Voisi olettaa, että tämä kehittää myös nuoren pelaajan kognitiivisia taitoja: Mitä voin tehdä kun olen joukkueen pienin? Mitä voin tehdä nyt, kun olen joukkueen isoin? Voisiko tämä malli jotenkin toteutua Suomessakin, missä ei ole Chelsean kaltaisen Valioliigaseuran varoja takana, missä raha valuu alas eikä vanhempien pumppaamana ylös? Vai millaisia ratkaisuja voisimme luoda, joka tukisi innokkaimpien pelaajien liekkiä rakkaaseen lajiin?

Sillä välin kun palloittelemme ratkaisuja tähän yleisesti joukkueurheilussa tiedettyyn ilmiöön, muistetaan kannustaa ja motivoida lapsiamme harjoittelemaan monipuolisesti. Itseluottamuksella ja motivaatiolla on valtava merkitys urheilussa. Lopulta menestystä ennustaa eniten motivaatio, taito ja sinnikkyys, kuin juniorijoukkueissa saadut voitot. Siihen voimme vanhempinakin vaikutta tukemalla, kannustamalla ja pitämällä lajit nautittavina harrastuksina esimerkiksi pelaamalla lajeja yhdessä lapsen kanssa. 

Vallitseva systeemi on kuitenkin erityisen palkitseva heille, ketkä pienestä koostaan huollimatta tai myöhäisen kehityksen vuoksi silti pystyvät sinnittelemään mukana, saavat hyvää valmennusta ja jaksavat itse tehdä omalla ajalla työtä. Se työ usein palkitaan kun fyysiset erot aikuisuuden kynnyksellä tasoittuvat. Tästä esimerkkinä meillä on yksi suomalaisen urheilun hetken suurimpia tähtiä – koripalloilija Lauri Markkanen.

 

Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen Malcolm Gladwellin kirjaa nimeltä “Kuka menestyy ja miksi.” Kirjassa valoitetaan ympäristön ja vallitsevien olosuhteiden merkitystä yksilön kehitykseen. Todella mielenkiitoista luettavaa.

Suosittelen lukemaan myös tämän Helsingin Sanomien artikkelin Lauri Markkasen matkasta koripallomaailman huipulle. Se sisältää paljon erinomaisia esimerkkejä olosuhteiden merkittävyydestä.