Nyt heinäkuun ajan blogissani on ollut hiljaisempaa – suunnitellusti. Lapseni jäivät kesälomille heti heinäkuun alusta ja itsekin päätin jo kuukausia sitten, että yritän tehdä saman kuin viime vuonna – minäkin pidän kesälomaa heinäkuussa. Normaalisti arjessa olen yrittänyt pitää noin viiden viikkopostauksen tahdista, mutta nyt menen puhtaasti sen mukaan miten ehdin. Kolme poikaa pitävät päivät sen verran toiminnan täyteisinä, että blogiin en juurikaan edes ehdi vaikka haluaisin. Muutaman tunnin saan irrotettua esim kuopuksen päiväunien aikaan kun isommat tekevät omia juttujaan, mutta muuten pitää olla melkolailla menossa, jotta poikamme eivät ala kiipeilemään seinillä. Mutta nyt aion hyvällä omalla tunnolla katsoa sarjoja tai kuunnella äänikirjoja esim. kuopuksen päikkäreiden ajan. Ne muutamat hetket mitä saan itselle, yritän myös ottaa. Tässä kuussa yritän kehittää itseäni ja hellittää “pitäisi” sanan ottetta elämässäni. Oma arkeni on täyttynyt siitä, että paljon asioita “pitäisi” tehdä. Se liittyy vahvasti vaativuuden tunnelukkoon, minkä tajusin “Tunne Lukkosi”-kirjaa kuunnellessani (suositus!).