CATEGORIES

Miksi pitäisi?

11.7.2019

Nyt heinäkuun ajan blogissani on ollut hiljaisempaa – suunnitellusti. Lapseni jäivät kesälomille heti heinäkuun alusta ja itsekin päätin jo kuukausia sitten, että yritän tehdä saman kuin viime vuonna – minäkin pidän kesälomaa heinäkuussa. Normaalisti arjessa olen yrittänyt pitää noin viiden viikkopostauksen tahdista, mutta nyt menen puhtaasti sen mukaan miten ehdin. Kolme poikaa pitävät päivät sen verran toiminnan täyteisinä, että blogiin en juurikaan edes ehdi vaikka haluaisin. Muutaman tunnin saan irrotettua esim kuopuksen päiväunien aikaan kun isommat tekevät omia juttujaan, mutta muuten pitää olla melkolailla menossa, jotta poikamme eivät ala kiipeilemään seinillä. Mutta nyt aion hyvällä omalla tunnolla katsoa sarjoja tai kuunnella äänikirjoja esim. kuopuksen päikkäreiden ajan. Ne muutamat hetket mitä saan itselle, yritän myös ottaa. Tässä kuussa yritän kehittää itseäni ja hellittää “pitäisi” sanan ottetta elämässäni. Oma arkeni on täyttynyt siitä, että paljon asioita “pitäisi” tehdä. Se liittyy vahvasti vaativuuden tunnelukkoon, minkä tajusin “Tunne Lukkosi”-kirjaa kuunnellessani (suositus!). 

Päivässä pitäisi tehdä niin paljon kaikkea. Pitäisi pestä pyykit. Pitäisi imuroida. Pitäisi kirjoittaa postaus. Pitäisi lähettää muutama työmaili. Pitäisi hoitaa firman laskutukset. Pitäisi komentaa poikia kolmannen kerran olla pomppimatta sohvalla. Pidän järjestyksestä – mutta mitä jos sitä tämän heinäkuun harjoittelisi uuden moodin ottamista. Nyt jos joskus pitäisi ottaa iisimmin.

Monelle tämä ei ole ongelma. Miksi ihmeessä pitää vaatia itseltään paljon? Take a chill pill! Ota nyt iisisti! Minulle tämä on yksi vaikeimpia asioita arjessani. Siksi sen nimi onkin tunnelukko. Minulla ei ole avaimia sen avaamiseen. Minulle järjestys ja asioiden sujuminen tuovat rauhaa. Hermostun kun asiat ovat “levällään”Saan mielihyvää siitä kun olen saanut asiat tehtyä ja asiat ovat hoidossa. Toisaiseksi minulta ottaa enemmän energiaa yrittää olla “tekemättä mitään”. 

mekko MASSIMO DUTTI

laukku LOUIS VUITTON 

sandaalit GIUSEPPE ZANOTTI

Miten sitten yritän konkreettisesti petrata omia tapojani? Kun huomaan miettiväni mitä “pitäisi” tehdä, kysyn itseltäni voisiko tämän tehdä vaikka elokuussa? Suuren osan esim. työasioista voin hoitaa silloin. Tämän kuukauden yritän tehdä vain ne asiat mitkä oikeasti pitää tehdä. Nauroin ääneen eilen kun näin hauskan “Kasvatustyylini kesäloman ajan” memen Monan IG-tarinassa. Osaisinkohan antaa poikienkin oppia enemmän kantapään kautta? :D

Olen myös huomannut, että monet asioista mitä pitäisi tehdä, haluan myös tehdä – sillä kuten sanoin: järjestys ja asioiden hoitaminen tuo minulle rauhaa. Mutta mitä minun todella pitäisi tehdä on rauhoittaa tahtia. Kaikkea ei pidä tehdä tänään. Haluamani asioita voin tehdä muutaman tänään, ehkä muutaman huomenna. Mitä minun todella pitää tehdä on hidastaa tempoa. Heinäkuu on sille parasta aikaa!

Onko täällä muita, ketkä huomaavat arkensa täyttyneen asioista, mitä pitäisi tehdä? Mikä teillä on siihen konkreettisesti auttanut? Oletteko löytäneet tunnelukkoon avainta? Tämän loman aikana ainakin yritän kuunnella kirjan loppuun – josko sieltä löytyisi lukkooni sopiva avain. 

6 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Pink

    Kuulostaapa ihan samalta. En saa mielenrauhaa jos asioita roikkuu ja koti on sekaisin. Olen myös yrittäjä ja kaksi lasta. Se mikä on osaksi helpottanut arkeani ja vapauttanut hieman aikaa on se että otin siivoojan! Toki ennen hänen tuloaan paikat täyty saada järjestykseen mutta se että itse ei tarvi enää olla imurin ja rätin varressa vapauttaa aikaani jonkun verran. Ensin oli todella todella vaikea antaa se lanka käsistäni vieraalle ihmiselle ja vaivasi ne tahrat ja tuhrut jotka joku muu pesi. Saimme ihan huippu hyvän siivoojaa jota odotankin nykyään kun kuuta nouseavaa. Hän siivoaa meillä aina kun olemme itse poissa kotoa. Joskus vietämme vain vapaa aikaa tai sitten olemme töissä ja lapset koulussa kun hän käy. Suosittelen erittäin lämpimästi 👌

  • Sanna

    Minulle tuo tunne ”pitäisi” on hyvin tuttu. Olen myös juuri lukemassa tuota mainitsemaasi kirja ja minunkin kohdallani löytyy vaativuuden tunnelukko. Varsinkin kun on kaksi pientä lasta ja arki töiden ja harrastusten kanssa koen että minun on todella vaikea relata kun aina on se tunne, että ennkuin voin relata minun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja lopulta sille relaamiselle ei löydy aikaa. Tämä taas aiheuttaa väsymystä ja hermojen kiristymistä, mikä tietty sitten heijastuu muuhun elämään kuten perhe-elämään.

    Olen miettinyt paljon sitä miten voisin päästä irti vaativuudesta mutten ole vielä oikein löytönyt keinoja siihen. Tietysti esim. tähän liittyvän kirjallisuuden lukeminen ja asian työstäminen tunnetasolla on jo askel eteenpäin mutta asioiden muuttaminen käytännössä elämässä onkin sitten toinen asia. Varmasti tämä vaatii jollain tasolla itsensä ”pakottamista” pois omalta mukavuusalueeltaan, mikä tietysti ei ole helppoa kun suorittaminen ja tietyn kontrollin ylläpitäminen tuo itselleen sitä turvallisuuden tunnetta.

    Pahoittelut pitkästä kirjoituksesta, joka ei edes antanut käytännön neuvoja. Halusin kuitenkin kommentoida, koska asia on itselleni siis myös todella tutti ja haastava.

    Olen seurannut blogiasi monta vuotta mutten koskaan kommentoinut mitään. Kiitos kuitenkin tämän asian esille nostamisesta. Tsemppiä sinulle. Jos löydät hyviä käytännön keinoja vaativuuden vähentämiseksi, mielelläni lukisin niistä. Ihanaa kesän jatkoa! 😊

  • Haidi

    Pitää ottaa itsellekkin tämä kirja kuunteluun! Kuulostaa meinaan sen verran tutulta 😅 ajatus ei kulje jos tavarat ei ole omalla paikallaan ja aina pitäisi tehdä jotain. Nytkin pitäisi pestä pyykkiä ja pitäisi tiskata.. itse olen koittanut välillä jättää jonkun pitäisi tehdä asian seuraavalle päivälle ihan vain, jotta näen ettei maailma kaatunut 🙈

  • Mia / Beauty Highlights

    Tunnistan niin noista ajatuksista itseni. Mä olen ihan samanlainen: järjestys ja asioiden tekeminen tuo rauhaa, enkä kestä yhtään sitä, että asioita on tekemättä tai levällään. Mun on todella vaikea rentoutua ja vain “olla”. Mieli eksyy helposti niihin asioihin, mitä “pitäisi” tehdä tai voisi tehdä. Mutta kun oikeasti se oleminen ja asioiden tekemättä jättäminenkin on niin tärkeää! Tätä yritän suorittajapersoonani kanssa opetella joka päivä. Pikkuhiljaa hyvää tulee, askel kerrallaan – ihan niinkuin niiden tekemättä olevien asioidenkin suhteen :D Tsemppiä siis sinnekin ja ihanaa viikonloppua!

    Ps. Ihan järjettömän upeita kuvia susta! <3

  • S

    Kolmen vauhdikkaan ja energisen pojan äitinä olen opetellut lomilla elämistä juuri tässä hetkessä. Keskityn, jotta osaan nauttia kolmikkoni energiasta, ja jätän ne asiat tietoisesti myöhemmäksi, jotka eivät oikeasti vaadi keskittymistäni juuri nyt tai tänään – tai tällä viikolla. Kirjoitan muistiin, ja palaan asiaan kun tulevat ajankohtaiseksi. En halua elää “pitäisi” ajattelun alla, sillä “pitäisi” lista on loputon – aina. Priorisoin rankasti. Energisen poikatrion äitinä oleminen vaatii energiaa, mutta myös antaa energiaa hurjasti. Ansaittua kesälomaa!

  • Maarit

    Itse kuulun myös tuohon samaan vaativuus -tunnelukkokategoriaan. Elämään on kuulunut paljon suorittamista ja mm.to do-listoja, jotta langat ovat pysyneet käsissä ja itselläni on ollut tyydyttävä olo kontrollista ja järjestyksestä. Se olen ollut minä ja olen pitänyt siitä asioiden aikaan saamisesta ja hallinnasta. Elämä antoi kuitenkin ensimmäisen varoitusmerkkinsä siitä, että ei elämä ole vain suorittamista. Suorittamisestahan siinä vaativuudessa ja “pitää” tekemisessä on kysymys. Opettelen nyt jokaisen “pitää”:n kohdalla tarkentamaan itselleni, että mistä “pitää”:stä on kysymys; välttämätön, oikeasti kiireellinen, siirrettävissä oleva, odottava, ei ollenkaan välttämätön, vai onko vain kyseessä minun oma luomani “pitää” ja voinko kerta kaikkiaan vaan jättää tekemättä, tarpeeton itse aiheutettu “pitää”. Elämässäni tuli sellainen hetki, jolloin asioita oli uudelleen arvioitava. Ja onneksi tulikin, näin jälkikäteen ajateltuna. Huomaan, että ei maailma kaadu, vaikken kaikkeen osallistuisikaan ja kaikkea tekisikään eikä “kaiken” hallinta olekaan välttämätöntä. Hyvä pysähtyä, priorisoida ja arvioida omat “pitää”:nsä ja hyvä tehdä se ennen kuin elämä opettaa sen läksyn kantapään kautta. Sisään piintyneitä ja tyydyttäviä toimintatapoja ei ole helppo muuttaa, siksi opettelen edelleenkin. Olisi niin helppo mennä taas suorittamiseen, kun minun pitää sitä ja tätä…mutta siis pysähdyn ja mietin, että mitä minun taas “pitää” tehdä ja pitääkö minun tosiaan. Vastaus on jo monesti, että ei, ei minun “pidä”. Minusta se havainto on tervettä itsekkyyttä ja itsensä säästämistä niille kaikista tärkeimmille asioille elämässä. Ja jatkokysymys, että jos “pitää”, niin millä tavalla “pitää”. Kaikkea ei tarvitse tehdä edes niin täydellisesti, tapoja toteuttaa se “pitää” löytyy, kun vaan antaa itselleen vapautta täydellisestä suorituksesta. Usein sitä täydellisyyttä eivät muut edes huomaa kuin sinä itse. Fraasit, että asioilla on taipumus järjestyä ja asiat menevät omalla painollaan, tuntuvat tänä päivänä minusta hyvinkin paikkansa pitäviltä. Moni asia on mennyt omalla painollaan elämän eri osa-alueilla juuri niin kuin on tarkoitettukin ja ilman että minä olen tehnyt muuta kuin seurannut asioiden järjestymistä hieman loitommalta, kuluttamatta omaa jaksamistani ja voimavaroja joka ikiseen asiaan ympärilläni. Ajatuksia herättävä aihe, taitaa olla ensimmäinen kerta kun kommentoin kirjoituksiasi.