CATEGORIES

Multitaskaaja mutsit

8.2.2021

 Olen jo muutamaan kertaan maininnut teille väsymyksestäni. Sitä on kestänyt pitkään eikä se tunnu ihan hevillä helpottavan. Yksi ilmeisiä selityksiä on tämä kaikkia vaivaava koronaväsymys. Vaikka meillä kaikki on hyvin, silti vallitseva tilanne väsyttää. Epävarmuudessa eläminen on raskasta kaikille. Huomaan sen verran paljon ekstrovertin vikaa minussakin olevan, että saan energiaa ihmisistä. Suuri helpotus on ollut tämä upea talvi. Mitä kaikkea ihanaa se mahdollistaakaan. Koko perheen lasketteluhetkiä, luistelua lähistön ulkojäillä, lumisia metsäretkiä ja riemukkaita hetkiä pulkkamäessä. Tämä valon määrä tekee ihmeitä mielelle ja jaksamiselle. Nyt vasta paikoitellen alkaa tuntua siltä, että alan saamaan omaa jaksamistani takaisin, mutta se on vaatinut oman elämäntilanteen tutkiskelua hieman laajemmin.

Monilla ihmisillä uuvuttava tekijä on oma työ. Itse en koe oman työni olevan merkittävä tekijä väsymykseeni, sillä en koe omaa työtäni millään tapaa raskaana. Mutta pidemmän pohdinnan jälkeen olen huomannut siinäkin olevan muutamia tekijöitä, jotka altistavat salakavalalle väsymykselle. Aina kun työ on intohimo, sitä lipuu helposti tekemään oman jaksamisen yli. Vaikka luulen lopettavani työt 16:00 kun suljen tietokoneen, ei minun työni lopu siihen. Huomaan melkein kaikkina iltoina esimerkiksi näpytteleväni kännykällä vastauksia viesteihin Instassa. Ei siksi koska minun täytyisi, vaan siksi koska haluan. Minusta se on ihanaa. Mutta se miten paljon se syö aikaa muusta on merkittävä. Puhutaan tunneista per päivä – vaan viesteihin vastaamisessa. Tiedän, että kukaan teistä ei odota vastausta heti, mutta silti itse haluan vastata mahdollisimman nopeasti. Tässä työssä varsinkin kun pitäisi opetella myös olemaan ilman sitä sinisenä hohkaavaa pikkuruutua.

Olen ymmärtänyt myös, että omalla alallani haaste on luovuuden ja kaupallisuuden ristituli. Sanotaan, että luovuuden pahimpia vihollisia on kiire. Luovaa ja mielekästä sisältöä pitäisi tuottaa jatkuvasti kovassa aikapaineessa. Tämä ala on hyvin nopeatempoinen – usein halutaan toteutuksia mahdollisimman pian. Olet itsesi projektipäällikkö – varmistat että kaikki tapahtuu ajallaan ja raportoit onnistumisesi tuloksia. Digimarkkinointi on siitä hienoa, että kaikki on mitattavissa. Sekin tuo luovuudelle oman paineensa. Minä olen ollut aina se ihminen, jolla on kiire. Kiire ei ole hyve vaan oire. Siitä olen opetellut eroon. Helpommin sanottu kuin tehty. Sanon entistä enemmän ei yhteistyöehdotuksille, vaikka onnekseni olen aina osannut sanoa myös ei. Tykkään työstäni ja olen siksi mielelläni tehnytkin kovaa tahtia töitä, koska myös nautin siitä, että minulla on monta rautaa tulessa. Olen luonnostani hyvä järjestelemään ja toimimaan tehokkaasti – siksi myös mielelläni käytän sitä hyväksi kaikilla elämän saroilla. Kun tähän vielä lisätään päälle oma luontainen vaativuuden tunnelukko sekä äärimmäinen tunnollisuus, kuluttaa se myös tehokkaasti.

Mutta minulla varmasti väsymyksen merkittävin tekijä on oma elämäntilanne kolmen aktiivisen lapsen äitinä. Nyt kun poikani ovat 4-, 6- ja 8-vuotiaita, alkaa paletti huomattavasti helpottamaan. Minulla on enemmän aikaa itselleni ja jopa tilaa huomata oma väsymys. Niin monta vuotta olen tottunut vain tekemään. Koko ajan on ollut pakko tehdä, koska minua tarvitaan. Pitää vaihtaa vaippa. Pitää syöttää soseet. Pitää katsoa ettei konttaamaan oppinut taapero keksi syödä maton nöyhtää ja tukehtua siihen. Pitää katsoa, ettei isoveli kiipeä sillä aikaa ikkunalaudalle ja yritä sukeltaa pääedellä parkettiin. Pitää pukea kolme lasta ulos ja taas pois kun kesken pukemisen tulee jollain hätä ja toinen karjuu miten tukehtuu kuumuuteen eteisessä sillä aikaa. Yht’äkkiä ei enää pidä tehdä kaikkea. Pojille tuntuu kehittyneen ihan terve itsesuojeluvaisto, he osaavat pukea itse itsensä, syödä itse ja tehdä jopa välipaloja itse. Nykyään minulla on usein molemmat kädet vapaina, mikä ei ole juuri kenenkään äidin tilanne kun lapset ovat alle kolmen. Hassua, että tuona aikana en ole tuntenut itseäni kovin väsyneeksi. Kai sitä on omat aivot ja keho virittyneet niin kovalle stressinsietotasolle, ettei jatkuva tekeminen minua haitannut. Kaikesta olen nauttinut, vaikka haipakkaa on pitänyt. Mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut väsymyksen hiipineen tykö takautuneesti. 

Tähän samaan syssyyn pitkästä aikaa päivän asu kuva. Tosin pitäisi ehkä olla viikon asu kuva, koska olen asunut tässä asussa viime viikot. Olette tainneet nähdä sen jo pariin otteeseen IG-tarinoiden puolella.

Mutta tuo kaikki vuosien tekeminen on opettanut vahvan mallin josta on vaikea irtautua. Aivot etsivät ratkaisuiksi usein vanhoja tuttuja polkuja. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana minulle on kehittynyt hyvin vahva toimintamalli. On vaikeaa olla tekemättä koko ajan jotain. Tunnen huonoa omaa tuntoa jos “vain olen”, koska se on aikaa pois jostain “hyödyllisestä”. Tehokkuusajattelu on niin syvään iskostunut multitaskaaja mutsin aivonystyröihin ja liikeratoihin, että oravanpyörästä on vaikea päästä ulos. Kun lapset ovat päiväkodissa ja koulussa minulla on aina kova “kiire” saada kaikki tehtyä. Ystäväni huomautuksesta tajusin kysyä itseltäni miksi? Enää ei lapset ole sen ikäisiä etten voisi hoitaa asioita myös heidän ollessa kotona. Klassinen sanonta pitää ärsyttävän hyvin paikkansa: Työ ei tekemällä lopu. Miksi en siis tekisi asioita yksitellen, rauhassa ja ilman kiirettä? Ystäväni herätteli pohtimaan “Mitä on pahinta mitä voi tapahtua, jos jätät jotain tekemättä?” Enää ei ole kyse siitä, että silloin joku jäisi syöttämättä, toinen tukehtuisi mattonyhtään ja kolmas sukeltaisi sohvalta kokeilemaan parketin vastaanottokykyä päällään.

Onko sinullakin lapsia, jotka ovat kaikki yli 3-vuotiaita? Oletko huomannut samanlaista muutosta?  Tuntuu, että nyt meillä on alkanut härdelli tasaantua. Enää koko ajan ei pidä tehdä. Rasitus tulee enemmänkin henkiseltä puolelta kun veljekset mielellään toistensa nappeja painelevat.:D Teinivuodet ovat taas toinen mahdollinen henkisesti raskas vaihe. :D Selvästi itselle uusi vaihe, joka vaatii omien toimintamallien säätämistä.

34 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Sarr

    Muutama näköjään suositellut ferritiinin mittauttamista jo, ja samaa suosittelen minäkin. Mulla ei siis ole lapsia, mutta syksyn lopussa alkoi tuntua että menen ihan sumussa koko ajan. Kävin mittauttaa ja arvo oli alle 10. Mitään fyysistä syytä ei löytynyt, itse epäilen että tämä pitkä epävarma korona-aika on saanut sen tippumaan. Tuntuu että nyt parin kuukauden rautakuurin jälkeen alkaa jo vähän helpottaa, esim hiuksia ei lähde enää samaan malliin. Eli vahva suositus mittauttamiselle!

    • Hanna Vayrynen

      Iso kiitos kun jaoit kokemuksesi! <3 Pitää ehdottomasti käydä!

  • Annu

    Itse jatkoin neljän lapsen kasvettua yli 5-vuotiaiksi yhtä väsyneenä kuin mihin vauvavuosina olin tottunut. Enkä ymmärtänyt, että väsymys oli osin anemiaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Väsymys helpotti pillereillä näihin vaivoihin. Mutta olen toki katraani kanssa (harrastukset, koulut, hoidot ymym.) edelleen väsynyt, mutta saanut pään pinnalle jo vahvasti. Huomaan miten paljon arjen koordinointi vie voimavaroja ja muistaminen. Vaikka olen kaltaisesi listaihminen. Muistettavaa kertyy vain niin todella paljon kun useampi harrastus jokaisella. Ja itselläkin vielä työ ja opintoja.

    • Hanna Vayrynen

      Voi apua – mä niin ymmärrän tuon – muistin ylikuormittumisen väsymyksen. Tässä meillä myös mieheni kanssa opettelu metatyön jakamisesta, koska huomaan luontaisesti ottavani siitä ihan valtavan osan. Olen itse luonteeltani niin kova järjestelmään – mieheni ei niinkään. Näkyvät työt menee tasan – mutta juurikin se kovalevy…

  • Anne

    Ihana kirjoitus, kiitos tästä!
    Omat lapset jo 9 ja 13, mutta tuo suoritttaminen ja multitaskaus niin tuttua joka asiassa. Selviytymismoodi on jäänyt yh-äitinä päälle, kun on vaativa työ, ok-talo ja paljon harrastavat lapset. Taloudellisesti ei ole mahdollista ulkoistaa asioita, joten on vaan revettävä joka suuntaan. Turvaverkot myös ihan olemattomat. Lasten ollessa isällään aika kuluu puuhaillessa eli en osaa ottaa myöskään levon kannalta koskaan ennenkuin “maailma on valmis”. Vaativuuden tunnelukko ja perfektionismi kuulostaa tutulta.
    Mulla olisi jo muutama vuosi ollut aikaa itselle, mutta en vaan osaa. Aina tulee joku lasten juttu tai some vetää puoleensa.

    • Hanna Vayrynen

      Wau. Nostan sinulle hattua <3 Teet hurjan isoa ja tärkeää työtä lapsillesi <3 En varmasti laillasi osaisi, koska kun tuntuu että kaikki on omalla kontolla... Minulla sentään on apuja lähellä. Iso halaus. Toivon, että jotenkin saisit mahdollisesttua oman ajan, mutta tiedän todella, että sinulle se on vielä extrahaastavaa.

  • Sonja

    Yhden taaperon äitinä ymmärrän hyvin väsymyksen ja myös nostan hattua, että olet jaksanut kasvattaa kolme poikaa ja luoda omaa yritystä samalla! Vähemmästäkin väsyy 😅

    Olen tutkiskellut omaa jaksamista, ja päätynyt vähentämään huomattavasti somen ja kännykän käyttöä. Huomasin, että ne kuormittuvat enemmän kuin luulin – informaatiotulva ja jatkuvat ärsykkeet eivät sovi ihmisille. Dokumentti ’A Social Dilemma’ Netflixissä sekä kirja ’Digital Minimalism’ ovat hyvin silmiä avaavia. Jätin tuon kirjan jälkeen kaiken somen taakseni ja jopa poistin kaikki whatsapp ryhmät ja lopetin uutisten lukemisen. En ole katunut päivääkään! Nyt huomaan, että pystyn olemaan paremmin läsnä tyttäreni kanssa, kun takaraivossa ei ole koko ajan miljoonaa ajatusta. Olen myös ymmärtänyt paremmin, mikä ja kuka on minulle oikeasti tärkeää! Näin dramaattinen muutos ei tietysti kaikille käy, mutta suosittelen kokeilemaan vähän omia rajoja tämän suhteen.

    Nämä appit ovat vaan niin koukuttavia, nyt keittiöremontin myötä Pinterest vie mukanaan 😅

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos ihana ymmärryksestä <3 Ja tuo on kyllä ehdoottomasti asia joka itseä väsyttää. Kun oma työ on siellä. Ja miljoona eri viestimiskanavaa, missä ihan työnsäkin takia on pakko olla läsnä. Some on ihana ja mahdollistaa paljon, mutta samalla melkoise katala loukku.

  • Lotta

    Mulla on vaan yksi lapsi (en edes tiedä miksi sanoin “vaan” koska on se sitten yksi tai kuusi, on meillä kaikilla omat voimavaramme) toki olen yh-äiti eli olemme yhdessä AINA JA PALJON :D Mutta ehkä se että olen yksinhuoltaja on opettanut armollisuutta. Mitä sitten että lapsi katsoi Baby sharkkia melkein tunnin putkeen kun mä tein ruokaa ja siivosin keittiön? Siis mitä sitten? Hänen tunnin youtube-hetki viikossa (tai vaikka kolme!) ei pilaa häntä eikä vaikuta hänen elämäänsä laisinkaan. Mulla myös auttaa se, että joskus, yleensä kerran viikossa päätän etten tee kotona MITÄÄN. Okei, laitan tiskit tiskikoneeseeen :D mutta en siivoa, en tee ruokaa, en pese pyykkiä, en viikkaa pyykkejä. Koska niinhän se on ettei se tekeminen lopu muttei se myöskään kasaannu jos yhtenä päivänä ei mitään tee. Voisitko sä tehdä myös jollain tavalla samoin? On se sitten vaikka lauantai, että tänään et tee muuta kun ruuan. Tai et edes sitä, tilaatte ruuan. Tai joku arkipäivä kun teet etänä töitä, niin teet oikeesti vaan töitä etkä kotitöitä ollenkaan. Mulla auttaa myös jo mainittu kotiinkuljetuksella tilatut ruokaostokset, teen isommat ostokset kaksi kertaa kuussa. Siihen tilaan vaipat ja wc paperit ja pesuaineet joita ei tartte sitten raahata, ja silloin tulee suunniteltua ruuat ja sitten on kaapissa “aina jotain”. Toki satunnaisia ostoksia pakko tuossa välissä tehdä mutta ne on just joku maito jne. Ostosten tilaus on mulla myös vähentänyt ruokahävikkiä + oon säästänyt ruuassa rahaa!
    Tästä tuli nyt tällainen ajatusoksennuskommentti näköjään, mutta ehkä mun pointti on se että yksinhuoltajana mä voin aina hyvällä omallatunnolla antaa lapsen hoitoon kerran kuussa mummolaan tai tädille tms ja silloin rentoudun. Viimeksi oltiin kaverin kanssa staycationilla ja otettiin hotla kylpyammeella ja syötiin mahat kipeiks irtokarkkeja ja nukuttiin 10h. Niin ihan samanlailla tuon ansaitsee kuka tahansa äiti (tai isä jos hoitaa saman verran hommia tai enemmän kuin se äiti :D) ja AINA hyvällä omallatunnolla. Mä jaksan olla parempi äiti ja parempi kodinhoitaja ja työntekijä kun olen saanut kerran kuussa la-su olla vaan yksin tai tehdä mitä haluan. Ja nyt kun sen kirjoittaa tuntuu sekin hullulta että yksi vuorokausi omaa aikaa kuukauteen mutta kyllä, se tekee ihmeitä :D

    • Hanna Vayrynen

      Joo ei todellakaan vaan!! Nostan sinulle hattua. Ja olen äärimmäisen iloinen että osaat itse tuota tekemäästi työtä arvostaa ja itseäsi antamalla myös vapaata. <3

  • Iina

    Meidän ihmisten aivot ovat ehkä tottuneet siihen, että kun saat yhden asian päätökseen niin sitä miettii automaattisesti, että mitä täytyy tehdä seuraavaksi. Se on jännä, sillä sitä tekee huomaamattaan vapaapäivinäkin. Kun on tehnyt yhden asian niin on aika siirtyä seuraavaan ja olen huomannut, että pysähtymiseen täytyy ihan oikeasti keskittyä ja sitä täytyy harjoitella. Pienenä esimerkkinä voisi olla, että treenin jälkeen siirtyy venyttelyyn ja venyttelyn jälkeen vaikka välipalalle, mutta mitä jos joskus vaikka jäisikin sen venyttelyn jälkeen lattialle makaamaan ja miettisi, että ei minun tarvitse samalla sekunnilla olla tekemässä jotain kun olen saanut jonkin toisen asian tehtyä :)

    • Hanna Vayrynen

      Todella hyvä pointti. Ja niin totta, että meille joillekin tämä pysähtyminen on vaikeaa ja sitä tulee harjoitella!

  • Fridayblues

    Samoja fiiliksiä täälläkin ja tunnistin monta kohtaa. Mutta aika menee niin nopeasti ja juuri eilen totesin miehelle, että onpa outo tilanne. Eskarilainen oli naapurissa kaverinsa luona ja 3v. leikki myös kerrankin itsekseen huoneessaan ja me molemmat miehen kanssa hetki ihan vaan sohvalla hengähdettiin ja oli niin rauhallista :D Kivaa vaikkakin vähän outoa havahtua tällaisiin yhä lisääntyviin hetkiin siitä että just nyt mua ei tarvita eikä kukaan huuda äitiä ;)

    • Hanna Vayrynen

      No juuri tämä <3 Ihmeellistä kun on tottunut siihen pää kolmantena jalkana puuhaamiseen <3

  • Jen

    No nyt! Täysin samat “oireet”. Lapset 4,6,8,10. Ensimmäistä kertaa 10 vuoteen voi hengähtää ja kun vihdoin voisi tehdä asioita itseään varten, lamaantuukin väsymyksestä. Aivot lyö tyhjää kun ei tarvitsekaan suhata pää kolmantena jalkana. En edes tajunnut että se johtuu tästä kunnes sanoitit sen. Kiitos! 💖

    • Hanna Vayrynen

      Eikä!! Hei ihana kuulla (vaikka ei kiva että sinulla myös päällä lamaannuttava väsymys), mutta ehkä tämä auttaisi meitä olemaan itsellemme armollisia ja ymmärtämään mitä meidän tulee tehdä nyt toisin! Ollaan armollisempia ja opetellaan tekemättömyyttä – koska sekin on opettelua kaikkien näiden menneiden vuosien jälkeen. Valtava halaus ja kiitos vertaistuesta <3

  • Tiina

    Yksi uupunut yrittäjä-äiti täällä myös hei. Kylläpä helpottaa sanoa tuo ääneen edes täällä kommenttiboksissa. Viimeinen vuosi on ollut kyllä haastava. Minulla on 5v, 3v ja 7kk lapset ja kulunut vuosi on ollut raskaus-korona-vauvakupla-kombossa kyllä melkoisen uuvuttava.
    Minunkin työni on juuri sellainen intohimotyö, jota olen paahtanut tehdä lapsiarjen ohella ”omana juttunani”. Nyt olen ollut kunnolla äippälomalla ja tajunnut, kuinka paljon olen laiminlyönyt itseäni lasten ja töiden varjossa. Voi kunpa osaisi pitää itsestään yhtä lailla huolta, kuin kaikista muista..

    Rakastan kevättä ja valoa, mutta tällä hetkellä jopa hieman ahdistaa kaikki se uusi energia. Pitäisikö minustakin löytyä taas roppakaupalla uutta energiaa, vaikka tuntuu, että juuri olen vasta omaan uupumukseen herännyt.

    • Hanna Vayrynen

      Siis juurikin tuo. Minua on hävettänyt pitkään sanoa mitään väsymyksestä. “mistä minä nyt voisin olla väsynyt?”. Olen lahjakas vähättelemään omia tuntemuksia. Sinulla on vielä tuo hyvin raskas vaihe päällä. Samoja huomioita minäkin tein. Minä olen nyt opetellut pitämään itsesäni huolta. Otan pitkiä kylpyjä, en kiirehdi suihkussa (tuossa sinun vaiheessa kun tuntui että se että pääsi suihkuunkin 2minuutiksi oli omaa aikaa ja luksusta vaikka sen pitäisi olla ihan perus hygienian hoitoa)
      Ja ymmärrän tuonkin täysin. Minullakin tämä menee vielä hieman ylös ja alas, mutta uskon ymmärtäneeni tärkeitä tekijöitä jotka toivottavasti auttavat vielä . Iso halaus ja voimia <3

  • Ritva

    Meillä lapset just 18 täyttänyt, 16, 14 ja 12 vee. Ja aivan mahtavaa kun saa aamulla nukkua ja he osaavat ja tykkäävät kokata.

    • Hanna Vayrynen

      Hei ihanaa kuulla <3 Minäkin saan aamulla nukkua ja kokkaamista kohti matkataan :D Nyt osaavat jo tehdä itse itselleen välipaloja - mikä on iso voitto :D

  • Mintsu

    Täällä vaativuuden kanssa painiskeleva multitaskaaja-mutsi ja haluan jakaa muutaman oivallukseni miten selvitä selväjärkisenä ruuhkavuosien keskellä aktiivisesti kilpaharrastavien lasten kera:

    1) Ulkoista kaikki minkä pystyy: siivoukset, ruokaostokset jne. jos talous vain sallii. Se aika joka vapautuu on todellakin sen arvoista. Koska vaativuus on myös hyvä asia ja se on syvällä minuuden rakenteissa, keskity pikemminkin karsimiseen ja valitse mitkä asiat ovat panostamisen arvoiset eli mihin panostat sen 200% :)

    2) Myös elämään iloa tuovat asiat väsyttävät.

    3) Jokaiseen päivään täytyy sisältyä kullekin sopiva aika, jolloin saa olla yksin ja rauhassa omien ajatusten kanssa. Irtiotto kaikesta suorittamisesta.

    Mielestäni meidän perheessä on juuri nyt raskain vaihe vanhemmille kiireisyyden suhteen. Lapset 10 ja 11, koulu alkaa vaatia jo panostusta enemmän ja vanhempia tarvitaan apuun, harrastaminen on nyt runsasta kuskauksineen, mutta toisaalta ovat vielä pieniä eivätkä niin itsenäisiä kuin teinit.

    • Hanna Vayrynen

      Hei iso kiitos tästä <3 Allekirjoitan kaiken. Minun tulee nyt käyttää enemmän myös noita ruokaostoksien netistä tilaamista. Niin paljon vaan kun käy tätä että tarvitsee jotain hakea nopeasti :/ Meillä Kauniaisissa on onneksi se, että lasten harrastukset on kaikki kivenheiton päässä - jopa lähempänä kuin stadissa oli ja lasten itse myös helppo kulkea! Yksi suuria syitä meidän perheelle tänne muutossa. Kiitos valtavasti vertaistuesta ja loistavista konkreettisista avuista <3 Valtava halaus sinulle ja teidän aktiiviselle perheelle<3

  • Elisa

    Kyllä, erittäin ajankohtainen aihe, olen herännyt itse samaan asiaan ja itse asiassa viikonloppuna juuri ”tunnustin” asian miehelleni, stressin ja väsymyksen.

    Meillä on suunnilleen saman ikäiset pojat 7 ja 5 vuotiaat. Lapset menevät jo omien kavereiden kanssa viikonloppuisin ulkona. Ja itse huomaan ajattelevani samalla tavalla, että nyt täytyy käyttää tämä aika hyödyksi, pestä pyykkiä, imuroida ym ym. Tekeminen on jäänyt päälle ja kotona en voi hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä mitään, vaan tekemättä olemisenkin pitää olla edes jollain tavalla oman mittapuuni mukaan hyväksyttävää rentoilua kuten neulomista, jumppaamista tai lukemista (mielellään englanniksi tai ruotsiksi). Kun lapset ovat esim futistreeneissä huomasin myös sen etten voi käydä rennosti kävelyllä vaan siitäkin oli tullut mitattava asia ja mittaan kävelymatkaa sporttrackerilla ja treenien aikana piti ehtiä kävelemään vähintään 8 km. Tästä sain syksyllä rasitusvamman jalkaterääni.

    En myös kestä yhtään jos mies löhöilee sohvalla vaan keksin hänellekin kokoajan askareita. Mies on huomauttanut että vahdin häntä kokoajan. Onneksi olen itsekin tiedostanut nämä asiat ja nyt täytyisi yrittää relata.

    Heräsin myös siihen että olen sairastellut enemmän kuin tavallisesti, vaikka olen ollut kohta vuoden pääsääntöisesti etätöissä, luulen että tämä johtuu stressistä. Herään myös yöllä välillä sydän tykyttäen siihen että olen unohtanut tehdä jotain, vaikka en olisi. Ja tähän päälle vielä korona-aika ja se että koen itsekin että tarvitsisin enemmän kontakteja niin työkavereihin kuin muihinkin ystäviin.

    Talvi on ollut ihana ja aktiivisena perheenä ollaan ulkoiltu, luisteltu, hiihdetty, lasketeltu, rakennettu lumilinnoituksia tehty yksi Lapin reissu ja toinen vielä tulossa keväälle. Yritän kuitenkin nyt muistuttaa itseäni, että tehdään rauhassa ja sen verran että kaikilla on kivaa, ettei talvesta nauttiminen menisi suorittamisen puolelle, vaikka välillä tuntuu että olisi niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja talvi lyhyt.

    • Hanna Vayrynen

      Hei ihana kuulla, että siellä on sieluntoveri!
      Kuulostaapa tutulta. Juurikin näitä samoja huomannut. Itsehän koin mielihyvää hetken siitä että yhdistin juoksulenkit kirjan kuunteluun. Miten tehokasta kun voi yhdistää kuntoilun ja lukemisen :D Onhan se ihanaa, mutta välillä on hyvä kuunnella myös hiljaisuutta ja omia ajatuksia…
      Ja ymmärrän myös tuon turhautumisen, kun itse yrittää saada kaiken rullaamaan ja arjen toimimaan ja toinen osaa ottaa rennosti :D Pitää niissäkin kohtaa katsoa, että kaikki koti- ja metatyöt jakautuu tasan, jotta moelmat voivat hyvillä mielin löhöillä sohvalla.
      Mekin ollaan todella paljon oltu ulkona liikkumassa, minulla se on onneksi ollut se helpottava tekijä. Itse kun olen selkeästi laiminlyönyt omaa liikuntaa on tämä taas tuonut voimia ja jaksamista. Mutta ymmärrän täysin tuon ajatuksen siitä, ettei lomakin mene suorittamiseksi!
      Voimia sinne <3 Tärkein askel on huomata nämä ja tiedostaa ne. Uskon että siitä lähtee pienien muutosten sarja, jolla saadaan itsellemmekin huolenpitoa ja aikaa, jota annamme muille <3

  • just-us

    Meillä on kolme poikaa aikalain samalla tahdilla kuin teillä mutta nuorin on jo tokalla. Musta tuntuu että nyt alkaa pikkuhiljaa arki helpottaa..voi vaikka jopa käydä lenkillä ja jättää lapset keskenään kotiin. Meillä on erityislapsi, ehkä muussa tapauksessa olisi voitu tehdä niin jo aiemmin. Mä oon hapoilla melkein koko ajan, enemmänkin henkisesti kuin fyysisesti… siihen etsiskelen parhaillaan syytä. Yks on ainakin käteen kasvanut älypuhelin ja oman ajan ottaminen illasta ku lapset jo nukkuu. Mut on vanhemmuudess ayllättänyt täysin se kuinka paljon lasten kouluasioiden ja sosiaalisten suhteiden hoitaminen vie aikaa. Ja kuinka paljon esim ruutuajasta neuvottelu kuormittaa. Oon ollut tyytyväinen kun koronan takia on saanut olla iltaisin ja viikonloppuisin niin paljon kotona mutta samalla oon huomannut että haluaisin olla noin 85% ajasta kotona ja kadehdin lähed täysin etätyötä tekevää puolisoani :D Tunnistan ton tehokkuusajattelun… ehkä sitä pienempien kanssa tuli pötköteltyä sylittelyhetkinä ja hoitaessa enempi, nyt vaan höyryää mitä projektia milloinkin. Vaikka kainaloa nuo isommatkin taitaa aika usein kaivata, onneksi <3

    • Hanna Vayrynen

      Hei ihana kuulla, että teilläkin samaisia ajatuksia. Olisiko sullakin siis sama? Ja kyllä, itsekin harjoittelen sitä (toistaiseksi huonolla menestyksellä) etten vastaa somen viesteihin enää iltaisin. pakko pitää kiinnni päivittäisestä ruuduttomasta ajasta. Monet (vielä erityisesti äidit) ovat kehittyneet multitaskauksen mestareiksi lasten myötä ja siitä tavasta on todella vaikea päästää irti. Voimia ja halauksia teidän perheelle <3 Onneksi saadaan noita pieniä vielä syliin <3

  • Satu

    Meillä pienin mies vielä 2vee. Kiirettä pitää, mutta toisaalta viihtyy yksinkin leikeissään välillä.
    Mulla iski älytön väsymys koronakevään lopulla..ne kaikki kotikoulu hässäkät, touhukas 4v ja pöydille kiipeilevä 1,5vee… En tajua miten selvittiin. Mutta niin, kauhealle väsymykselle löysin yhden selityksen kun mittautin ferritiinin, joka oli matala :( rautaa syömällä sain olon kohenee ja virtaa oli ihan eri tavalla. Mua harmittanu monesti, miksi oon niin väsyneenä mennyt pitkään, jo ennen koronaa. Useat raskaudet ja synnytykset kuluttaneet varastot tyhjiin. Suosittelen käymään mittauttaa ferritiinin, jos sieltä löytyis selitys. (Yksi haaste sitten myös löytää asiaan perehtynyt lääkäri. Tulosten tulkinnassa kannattaa tietää, et kaikki arvot alle 30 tarkoittaa tyhjää rautavarastoa. )

    • Hanna Vayrynen

      Moikka! Hei kiitso tästä. Viime kevät oli kyllä hurjaa aikaa kaikkine kotikouluineen, päiväkotilaisten viihdyttämisineen sekä oman työn hoitamisen ohella :D Mutta hei hyvä kun muistutit taas tuosta ferritiinstä! Monet ystäväni ovat tuosta puhuneet ja pitäisikin mennä. VInkkejä osaavista lääkäreistä otetaan! :) Mitäköhän mullakin on näiden kaikkien kolmen raskauden jälkeen jos se vaikuttaa :/

      • Multitaskaajamama

        Hei,
        Täällä myös yks multitaskaaja, tehokkuusajattelija, 3 pienen lapsen opiskeleva äiti. Suosittelen lämpimästi mittauttamaan oman ferritiini tason jos jatkuva väsymys painaa. Minulla laski viimeisen raskauden aikana ferritiini alle 10 ja olisin voinut vaan nukkua ja nukkua. Mieli ja pää olisi kyllä halunnut tehdä ja olla tehokas, mutta kun aina vaan väsytti ja se oli niin lamauttavaa, ettei myöskään jaksanut mitään tehdä. Pitemmän päälle se alkaa myös syömään mielialaa. Mikäli arvot on matalat kannattee hankkiutua hyvälle lääkärille selvittämään syytä, Tom Widenius yks maamme parhaita. Facebookista löytyy myös raudanpuute ryhmä jossa valtavasti tietoa ka lääkärisuosituksia. Itse olen koittanut saada nyt yli 3 vuotta rautavarastoja täyttymään, ja vihdoin alkaa pienoista nousua olla näkyvissä. Pitkä tie, syynä vain raskaudet, imetykset ja verenluovutus. Joten suosittelen! ❤️ Tsemppiä!

        • Hanna Vayrynen

          Hei kiitos kovasti! <3 Ferritiiniarvoista on ollut puhetta monien ystävien kanssa joten ISO KIITOS kun jaoit tuon lääkärin nimen! Otan työn alle nyt keväällä että hakeudun arvojen mittaukseen! Kiitos kovasti ja valtava halaus arkeesi <3 Kyllä tämä tästä taas kun tiedostetaan mistä kiikkastaa :)

      • Ella

        Ostin itse Puhdin laajan verikoepaketin. Siihen on nyt -10% koodi esim Janni Hussilla ja on niiden divuillakin. Siinä tuli kattavasti tuloksia rauta, ferritiini, d-vitskut, kolesteroli, maksa-arvo yms n 90€ eli siitä on hyvä aloittaa. Tuloksia voi tarvittaessa analysoida heidän/millä tahansa lekurilla

        • Hanna Vayrynen

          Kiitos kovasti tästä vinkistä! Tutustun! :)

  • Sara

    Tunnistan itsessäni samanlaisia luonteenpiirteitä. Etenkin perfektionismi aiheuttaa turhaa kuormitusta. Toisaalta hankala on tämänkään tiikerin päästä raidoistaan, vaikka ajatuksen tasolla tunnistaakin sen, että pitäisi muuttaa omia ajatus- ja toimintamallejaan ihan oman jaksamisensa takia. Korona tietenkin vielä lisää omat mausteensa asioihin.

    On mahtava kuulla, että teillä tuo ns. käsityön määrä on vähentynyt lasten kasvamisen myötä.

    Itse hoin varmasti melkein 10 vuotta, että lasten kanssa on meneillään todella kiva vaihe. En hoe enää. Esikoisen (18 v) teini-ikä meni melkein huomaamatta, mutta nyt hän itsenäistyy ja ottaa selvästi pesäeroa koko muuhun perheeseen. En usko, että kotoa pois muutto on enää kovin kaukana. Se tuntuu kovin haikealta. Kuopus (14 v) taas kipuilee paljon enemmän teini-iän kanssa.

    Mutta onneksi vanhemmat kasvavat vanhempina (ja ihmisinä muutoinkin) eikä teini-iän asioita tarvitse alkaa käsitellä heti synnäriltä päästyä. Ei aina ole helppoa, mutta kelläpä olisi jatkuvasti.

    Sinulle toivon, että oppisit nauttimaan joutilaista hetkistä ja ottamaan aikaa vain itsellesi. Kotona tai töissä eivät hommat karkaa mihinkään, ja akkujen latauduttua jaksaa taas paremmin. On hienoa, että jaat tällaisia tuntemuksia, niistä on monelle vertaistukea. ♥️

    • Hanna Vayrynen

      Ihan Sara <3 Kiitos kun jaoit taas näitä ihania ajatuksiasi <3 Tuo perfektionisi päälle olisi varmasti todella kova lisäys. Itse en koe olevani perfektionisti, joka ehkä vähän auttaa tätä yhtälöä.
      Ja voi apua. Niin ne lapset kasvavat :´( Tuntuu hurjalta että joskus ne täältä kodista lähtee omaansa. Ymmärrän siis täysin haikeuden. Ja niinkuin viisaasti sanoit. Onneksi tässä saa itse kasvaa vanhempana joten on valmiimpi sitten joskus taas tulevaisuuden haasteisiin. Se on juuri näin - kaikilla on ajoittaiset taistelunsa <3 Iso kiitos sinulle vertaistuesta ja voimia isoon elämänmuutokseen <3