CATEGORIES

enter search term

Iso hetki

23.4.2019

Meillä on viime viikkoina eletty jännittäviä hetkiä, sillä esikoisemme ottaa parhaillaan harppauksia itsenäisempään arkeen. Sanotaan, että sinä kesänä kun lapsi menee kouluun, tapahtuu itsenäisessä liikkumisessa suuri muutos. Se hetki on meillä nyt käsillä ja se tuntuu huoltajana hurjalta. Nytkö tuo minun “pieni vauvani” on tarpeeksi iso liikkumaan ja olemaan jo hetkiä ilman minua? Mikä on se ikä, kun lapsen voi jättää hetkeksi yksin kotiin, futiskentälle potkimaan tai lähteä kulkemaan koulumatkaansa itse?

Ei ole olemassa taulukkoa, jonka mukaan minkäkin ikäistä lasta voisi jättää miten pitkäksi aikaa yksin. Kuten useasti todettu, lapset ovat yksilöitä ja ovat ihan eri aikoihin valmiita erinäisiin kehityskohtiin. Tärkeintä on tuntea oma lapsi ja hänen sen hetkiset valmiudet. Meidän esikoisemme täyttää pian seitsemän ja hän on hyvin tunnollinen ja esimerkillinen esikoinen. Hän on jo pitkään halunnut jäädä kotiin esimerkiksi kauppareissuni ajaksi, mutta toistaiseksi en ole jättänyt häntä kotiin edes siksi aikaa yksin kun vien roskat. Se on ehkä osaltani liioiteltua, sillä fiksu ja nokkela poika pärjäisi varmasti. Esikoisen kohdalla nämä asiat ovat vain niin uusia ja jännittäviä, että hannaan tämän seuraavan askeleen kohdalla huomattavasti enemmän kuin esikoiseni. Hän on tuntunut olevan siihen valmis jo hyvän ajan. Kummalle tämä askel olikaan isompi? En halua olla liian holhoava vanhempi.

Pari viikkoa sitten tilanteeseen tuli muutos. Minun piti nopeasti mennä käymään lähikauppassa, mutta esikoinen ei millään halunnut tulla mukaan, vaan halusi jäädä kotiin lepäämään. Esikoinen sai joululahjaksi oman puhelimen, jonka käytön hän on laistensa diginatiivien lailla oppinut hetkessä. Jos tulisi mitään tuon 10 minuutin aikana, hän soittaisi. Esikoinen oli varma asiasta. Itseäni jännitti vaikka samalla tiesin hänen pärjäävän mainiosti. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, kävin läpi vielä hänen kanssaan kodin perussäännöt, pakkasin kaksi nuorempaa veljestä kärryihin ja lähdin käymään nopeasti kaupassa kun esikoinen jäi kotiin. Ripeän ja tehokkaan kauppareissun jälkeen esikoinen istui sohvalla ja totesi vain, että olittepa te nopeita.

Täällä siis ollaan uuden äärellä, mikä ainakin tätä äitiä jännittää. Kohtako tuo yksi sydämistäni kävelee vapaasti pitkin lähialueen katuja kouluun ja takaisin? Harrastuksiin ja takaisin? Ilman vanhempien valvovaa silmää? Monet ystäväni keillä on vanhempia lapsia ovat minulle todenneet, että tietynlainen irtipäästäminen esikoisen kohdalla on paljon vaikeampaa. Meidän esikoinen pelaa vuotta vanhempien poikien futisjoukkueessa, mikä tekee heistä koululaisia. Kesällä he siirtyvät jo toiselle luokalle. Pelikavereista on muodostunut hänen parhaimpia ystäviään ja sen myötä hän janoaa samanlaisia vapauksia kun hekin. Täällä siis tasapainotellaan sopivien kehitysaskelien ja esikoisen itsenäisyydenjanon välillä. Onneksi asumme alueella, missä on ympärillä hurjasti tuttuja ja perheitä. Valvovia silmäpareja on alueella paljon ja vaikka asummekin keskustassa, on täällä kuitenkin olemassa lämmin kyläfiilis. Alueen perheet tuntevat toisensa suht hyvin – ainkin perheet missä pelataan futista. Minkä ikäisenä ja miten teidän lapsenne ovat alkaneet kulkea itsekseen? Mikä on ollut tärkeää muistaa? Onko se ollut myös teille haastavaa vanhempina?

Pääsiäinen

22.4.2019

Toinen pääsiäispäivä. Valtaosa toivottavasti nauttii vielä viimeisestä lomapäivästään, mutta minun on tänään pitänyt järjestellä muutamia työasioita alkavaa viikkoa varten. Olen tarkistanut laskutuksen, lähettänyt kuitteja eteenpäin kirjanpitäjälleni, koonnut raportteja, varmistanut ensi viikon yhteistyötapaamisia, ottanut kuvia, editoinut kuvia, käsitellyt julkaisuvalmiuteen kaupallisen yhteistyön Instagramissa, järjestänyt kalenteria sekä aikatauluttanut huomenna alkavaa pätkäistyä työviikkoa. Ilokseni saan tehdä nämä kodin mukavuudesta – tai ainakin melkein. Siirryin oloasussani ja karvatohveleissa taloyhtiömme kerhohuoneeseen, koska kaikki kolme poikaame ovat kotona ja silloin muuhun keskittyminen on, noh, haastavaa. Miehenikin joutui jo tänään palata töiden pariin, joten nuorin siskoni tuli ihanasti leikittämään poikiamme muutamaksi tunniksi jotta saan välttämättömät työtehtävät hoidettua.

Kulunut viikonloppu on sujunut kuitenkin ihanan rennoissa merkeissä. Meillä ei ollut mitään muita suunnitelmia kuin sunnuntain pääsiäisdinneri isäni luona. Aikatauluttomuus on eräänlaista luksusta monilla tänäpäivänä. Sää on ollut kerrassaan upea, joten olemme pääsääntöisesti viihtyneet ulkona. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin läheisellä tekonurmella pelaamassa futista. Lauantaina käytiin myös pullalla ja kahvilla juuri avautuneen Cafe Birgittan terassilla. Keskustassakin käytiin pyörähtämässä ostamassa kahvia Nespresson liikkeestä ja hakemassa maailman herkullisinta tuorepuristettua veriapplesiinimehua Foodmarket Herkusta (obsessed). Hyvin iisisti on siis otettu.

 

Tänä viikonloppuna on pyöräilty paljon. Meidän 6- ja 4-vuotiaat pyöräilevät molemmat taitavasti, mutta melkoisella vauhdilla tulee perässä meidän 2-vuotiaskin. Hän harjoittelee tasapainoa vielä tasapainopyörällään, mutta kovaa vauhtia hänkin tulee jo isoveljien perässä! Me olemme kokeneet tuollaisen tasapainopyörän olevan erinomainen apu pyöräilemään oppiessa. Kun tasapainottelun sillä hiffaa, tulee polkeminen ilman apupyöriä nopeasti mukaan. Ensi kesänä meillä on todennäköisesti kaikki kolme poikaa pyörillä ja elämä kaupungissa helpottuu entisestään.

Mainitsinkin jo Instagramissa, että olen viimeaikoina suosinut pojillani mustan ja valkoisen lisäksi oliivinvihreää sekä beigeä. Rakastan niiden coolia ja urbaania värimaailmaa. Näistä asuista on tullut paljon kyselyitä IG:n puolella joten:

jackets GINA TRICOT / saatu

hoodies H&M

green pants H&M

balck pants GUGGUU

shoes ADIDAS

 

Sunnuntaiyönä kotonamme oli käynyt myös pääsiäispupu kylässä ja jätti pojille jälkeensä aarrekartan. Innostuksen vallassa ja sokerinkiilto silmissä pojat löysivät heille piilotetut pääsiäiskorit. Sen jälkeen sokerihumala onkin ollut melkoista. Meillä kundit ovat taistelleet tänä viikonloppuna ennätyspaljon. Koko ajan on joku ärsyttämässä toista. Viikonloppu on ollut minun ja mieheni osalta yhtä tuomarointia.

Mutta vaikka kuinka heidän nahistelunsa poraa ajoittain aivoon, niin silmän käänteessä he osaavatkin olla maailman herttaisimpia toisilleen ja kaikki ärsytys on kuin taikasauvan iskusta unohtunut. Life with kids.