Ennenkuin startataan vuosi 2018 täydellä höyryllä, on hyvä tehdä pieni yhteenveto viime vuoden opetuksista. Mitä tuli tehtyä? Mitä opin? Tekemistä kun riittää meillä kaikilla vuoreksi asti on välillä hyvä pysähtyä ja katsastaa hetken tilanne. Teenko niitä oikeita asioita arjessani? Mikä on minulle tärkeää? Mitä voisin tehdä toisin? Mitä haluaisin tänä vuonna saavuttaa? Seuraavan seitsemän kysymyksen siivin pohdin viime vuotta ja sen myötä kirkastan myös toimiani seuraavalle vuodelle.

1.Paras saavutukseni viime vuonna?
Kun puhutaan “saavutuksista” mietin automaattisesti ensiksi jotain konkreettisia isoja meriittejä kuten palkintoa, tunnustusta tai muita selviä saavutuksia. Mutta miettiessäni vuotta kokonaisuudessa tajusin, että olenkin jostain hyvin arkisesta asiasta kaikista onnellisin ja tyytyväisin. Vaikka olen 1-, 3- ja 5-vuotiaiden lasten äiti, onnistuin viime vuonna yhdistämään työn ja perhe-elämän. Olen hyvin ylpeä ja onnellinen siitä, että olen pystynyt rakentamaan arkeni siten, että pystyn tekemään täysipäiväisesti töitä, viettämään silti paljon aikaa lasteni kanssa ja samalla vielä vaalimaan vahvaa avioliittoa. Se on onneni ydin.

2.Miltä se sai minut tuntemaan?
Tästä yhtälöstä olen aivan äärimmäisen kiitollinen. Se saa minut tuntemaan vahvaksi ja onnelliseksi. Olen oman elämäni herra ja pystyn priorisoimaan itselleni tärkeitä asioita. Se vaalaa uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. Perhe on minulle kaikki kaikessa, mutta minulle on tärkeää olla haasteita perhe-elämän ulkopuolellakin. Näin sitä pystyy parhaiten nauttimaan molemmista elämän osa-alueista ja näkemään parhaat puolet molemmista. Olen ylpeä siitä, että vaikka olen kolmen lapsen äiti, olen pystynyt rakentamaan ja pitämään yllä jotain aivan omaakin.

3.Viime vuoden suurimmat haasteet?
Elämästä ei saa tulla suorittamista. Olen perusluonteeltani hyvin järjestelmällinen. Se helpottaa arkeani huomattavasti. Näen helposti mitä asioita pitää tehdä missäkin järjestyksessä ja mitä kahta voi tehdä samanaikaisesti, jotta voin olla mahdollisimman tehokas.  Tämä tosin on myös se suurin haasteeni. Ettei elämästä tulisi pelkkää suorittamista. Olen hyvin vaativa itseäni kohtaan, ja myös lähimmäisiäni. Pyrin aina tekemään kaiken ajatuksella ja tehokkaasti, mutta tekisi todella hyvää minunkin hieman höllätä. Maailma ei kaadu jos lasten hanskat eivät ole kaikki oikeassa järjestyksessä oikeassa paikassa ja lelut niille tarkotetuissa laatikoissaan. Minun tulisi oppia sietämään paremmin epäjärjestystä ja antaa helpommin ohjat muille.

Toiseksi suureksi haasteeksi on pakko myös mainita ajanpuute. Niin paljon olen joutunut jättämään tekemättä kun ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa. Minun on pakko ollut välillä priorisoida esimerkiksi mihin maileihin vastaan ja joskus jotkut viestit vaan jäävät tulvan alle jos en ole ensimmäisten joukossa ehtinyt niihin vastata. Myös ystäviäni olen nähnyt normaalia vähemmän tänä vuonna. Onneksi valtaosa ystävistäni ovat aivan samassa elämäntilanteessa, joten he ymmärtävät sen haasteet ja tietävät, että tämäkin vaihe vielä joskus helpottaa.

4.Miten olen ihmisenä muuttunut?
Olen aina ollut hyvin sosiaalinen luonne ja rakastan tavata uusia ihmisiä. Olen mielelläni aina menossa ja pidän äänestä/elämästä ympärilläni. Mutta nyt ruuhkavuosien keskellä olen huomannut, että valitsen kotiolot melkein aina mahdollisuuden tullen. Päiviin mahtuu paljon tapahtumia ja tehtävää, joten kun tulee mahdollisuus hiljaiseen tekemiseen valitsen sen entistä herkemmin. Se on varmastikin keinoni tasapainottaa tätä ruuhkaista elämänvaihetta, mutta huomaan olevani melkoinen kotirotta tänäpäivänä.

5.Mikä oli parasta viime vuodessa?
Parasta on ollut arjen käyntiin saaminen viisihenkisenä perheenä. Olemme nopeasti löytäneet mieheni kanssa ne meille toimivimmat arjen ratkaisut. Eteenpäin mennään täydellä höyryllä, mutta raiteillaan. Arjen ihanuus on ollut meidän vuotemme suurin asia. Molemmat nauttivat työstään ja voimme silti viettää paljon aikaa yhdessä perheenä. Eipä sitä paljoa muuta voisi toivoakaan.

6.Ketkä olivat ne ihmiset viime vuonna, ketkä ovat olleet suurimmaksi avuksi tai muuten vain hyvin merkittäviä?
Olen hyvin onnekas, sillä elämässäni on ihan hurjasti merkityksellisiä ihmisiä. Mieheni, siskoni ja monet rakkaat ystäväni. Mutta tässä elämäntilanteessa on pakko ilmaista erityiskiitos lastemme isovanhemmille. He ovat olleet valtavan suuri apu meille. Koskaan ei ole mitään neuvoja tuputettu, mutta aina ollaan oltu valmiina auttamaan jos sitä olemme tarvinneet. Näin on silloin tällöin saatu nukkua mieheni kanssa öitä läpi ja kerätä voimia, kun isovanhemmat ovat avuliaasti ottaneet poikia yökylään. Kiitos suuresti kun olette läsnä poikiemme elämässä. Se tekee heillekin niin hyvää.

7.Onko viime vuoden teot linjassa pitkän linjan tavoitteideni kanssa?
Kyllä. Elämäni suurin haave on yhdistää onnellinen perhe-elämä mielekkään työn kanssa. Blogin pitäminen sopii erinomaisesti tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Vaikka aikataulujen pyörittäminen on hektistä sekä työn ja vapaa-ajan rajanveto on välillä vaikeaa, niin samalla olen kiitollinen siitä vapaudesta että saan itse tehdä aikatauluni ja priorisoida tekemiseni. Paljon on vielä työhön liittyviä haaveita horisontissa, mutta ilokseni blogin pitäminen auttaa minua niiden tavoittamisessa.

top MADEWELL
pants SUPERTRASH
sunnies CÉLINE
shoes FLATRED

Näiden kysymysten pohtiminen paketoi viime vuoden kauniisti ja kirkasti ajatuksia seuraavaan vuoteen. Moni on varoitellut että seuraava vuosi tulee olemaan meidän perherakenteellamme se rankin. Kun nuorin on reilu 2v niin alkaa kuulema helpottamaan. Onneksi kuitenkin me pidämme mieheni kanssa aktiivisesta elämäntyylistä. Rajansa toki kaikella ja onneksi huomasin viime vuonna, että osaan minä vetäytyä kodin rauhaan kun sitä tarvitsen. Joten vaikka on taas tekemisen täyteinen vuosi edessä, niin sitä kohti mennään ilolla ja optimismilla. Seuraava vuosi on täynnä positiivista kiirettä. Elämää mitä olemme aina suuresti toivoneet. Unelmamme pitää meidät kiireisenä ja päivät ovat elämäntäyteisiä.

Kuvat Marika Valdez

Vuoden viimeinen päivä. Täällä ollaan valmiina ottamaan vastaan vuosi 2018, mutta sitä ennen nopea katsaus vuoteen 2017 tykätyimpien Instgram-kuvieni pohjalta. Idean postaukseen sain Elisalta ja Saralta. Alle kokosin yhdeksän eniten tykkäyksiä saanutta Instagram-kuvaani ja tässä postauksessa valoitan niiden taustoja lisää.

9.Perhereippailu

Yhdeksännellä sijalla oli kuva minusta ja pienistä pojistani aamukävelyn jälkeen. Sään salliessa käymme usein ulkona reippailemassa. Ennen tätä oltiin juuri kärräilty Cafe Birgittaan kahville ja kaakaolle. Kuvan nappasi mieheni meistä nopeasti talomme edessä ennen kotiinmenoa kun harmittelin, että minusta ja kaikista pojista yhdessä on niin vähän kuvia suhteessa siihen paljon itse otan kuvia.

8.Kinderkakku

Kuvassa näkyy Kinder-kakku, jonka minä ja molemmat siskoni teimme pääsiäiseksi yhdessä. Siskoni Kira osti valtaosan tarvikkeista ja tuli meille tekemään kakkua nuorimman siskomme Nellin kanssa. Moneen kertaan teon aikana ajateltiin että yrityksemme meni aivan mönkään. Kakkuvuokamme oli esimerkiksi melkein tuplasti suurempi halkaisijaltaan kuin mitä kakkuohjeessa käytettiin. Vaikka kerroksista ei tullut saman korkuisia toistensa kanssa, oli lopputulos silti erittäin maukas ja näyttävä. Tosin oli niin makeakin että jäi varmaankin puolet kakusta syömättä.

7. 10.hääpäivän juhla Löylyssä

Tänä vuonna vietimme mieheni kanssa tinahäitä. Tarkoituksena oli aikanaan viettää tätä 10-vuotishääpäivää suuremminkin, mutta tämänhetkinen elämäntilanteemme kolmen pienen lapsen vanhempina ja molemmat samalla työtä tekevinä ei vain sallinut aikaa isompien juhlien suunnitteluun saatika järjestelyyn. Täten hyvin extempore lähetimme tekstarin lähimmille ystävillemme kutsuen heidät viettämään kanssamme rentoa iltaa Helsingin Löylyyn. Nopeasta aikataulusta huolimatta melkein kaikki rakkaat ystävämme pääsivät paikalle, vaikka lähestulkoon heistä kaikki rämpivät ihan samassa ruuhkavuosien suossa. Olimme sanoinkuvailemattoman otettuja ja onnellisia. Vaikka tämä kesä oli suhteellisen kylmä ja kolea, oli tuo ilta aurinkoinen ja upean tyynikin. Ehdottomasti yksi meidän vuotemme kohokohtia. Lisää illasta voit lukea tästä postauksesta.

6. Perhekuvaus Lammassaaressa

Kolmannen poikamme täyttäessä vuoden suuntasimme Lammassaareen ottamaan perhepotretteja huikean lahjakkaan kuvaajaystäväni Niki Strbianin kanssa. Mutta Lammassaaren pitkospuilla heinän keskellä oli tuona iltana niin järkyttävän paljon hyttysiä, ettemme pystyneet olemaan siellä 15 minuuttia kauempaa. Hyttysiä oli aivan käsittämättömän paljon – kesäisessä Lapissakaan en ole niin monen kanssa taistellut. Auringon laskiessa ja valon hiipuessa suuntasimme takaisin autoillemme hieman harmistuneena, kunnes näimme parkkipaikan vieressä olevalle pellolle laskeutuneen kauniin iltasumun. Suuntasimme sinne ottamaan illan viimeiset kuvat – ilman hyttysiä. Niiden lomassa tuli otettua kuvia, joista tuli yksiä suosikkejani koskaan. Kaksi niistä olen teidänkin kanssanne jakanut ja molemmat ylsivät tälle listalle.

5. Talviaamu

Tämä kuva on itseasiassa kaksi vuotta vanha. Tämä oli yksiä niitä päiviä Tammikuussa kun meri oli lämpimempi kuin ilma, mittarin näyttäessä hyytävät -30 astetta. Täten meren oli peittänyt taianomainen vesihöyry. Aamuauringon noustessa suunnistin siskoni Kiran kanssa autolla Hernesaareen kuvaamaan tätä kaunista luonnonilmiötä. Ei tuossa asussa olisi pitkään pärjännyt, jos ei olisi ollut autoa ja sen lämmitystä vieressä.

4. Got so lucky with this one

Blogihistorian aikana en ole ihan hirveästi jakanut kuvia miehestäni. Blogini alkuaikoina (vuonna 2009) nuorena tyttönä pelkäsin niin suuresti että minua seurattaisiin enemmänkin mieheni takia eikä minun tuottamieni juttujen ja kuvien takia. Halusin olla minä, enkä vain “sen jalkapalloilijan vaimo”, johon sain hyvin usein mieheni työn takia tuolloin törmätä. Halusin jotain omaa opiskeluitteni rinnalle. Vuosien saatossa on käynyt kuitenkin niin lämpimän selvästi selväksi, että te kaikki ihanat olette täällä mukanani niin aidoista ja sydämellisistä syistä. Kuten mikä tahansa kehittyvä ystävyyssuhde se on saanut minut hiljalleen luottamaan ja avautumaan vuosien saatossa. Kuten olen moneen kertaan todennut, olette opettaneet minulle niin paljon. Blogi ja te olette auttaneet minua kasvamaan niin monella eri saralla. Tänä päivänä luotto teihin ja erityisesti omaan tekemiseen on niin vahva, että hyvin saattaa miehenikin silloin tällöin vilahtaa kuvissa. Tekin olette selvästi tästä kehityksestä pitäneet, sillä tämä Nikin ottama kuva tuolla utuisella pellolla ylsi sijalle neljä.

3. Joulukuusi

Meidän joulukuusi tänä vuonna. Kyseessä on itseasiassa muovikuusi joka on ollut meillä jo 14 vuoden ajan. Ostimme sen aikoinaan Hollannissa asuessamme ja sen jälkeen se on kulkenut kanssamme vielä Englantiin ja sieltä Suomeen. Ikävä kyllä ikä alkaa silläkin jo painaa. Siinä oli aikoinaan toimivat pikkuvalotkin, mutta vuosien saatossa ne ovat oksa kerrallaan lakanneet toimimasta. Sen “havutkin” alkavat vetämään viimeisiään. Myös kaikki joulukoristeemmekin ovat pitkälti yli 10-vuotta sitten ostettuja. Täten tänä vuonna päätin vähän niitä uusia ja ostin Stockalta hyvän määrän kauniita joulupalloja vanhojen rinnalle. Voi että pidin tästä lopputuloksesta. Olen nauttinut sen katselusta ja muistellut monia aikaisempia jouluja. Hyvin todennäköisesti ensi jouluksi on aika ostaa uusi kuusi.

2. Gugguu takit

Tämä kuva pysähdyttiin ottamaan nopeasti tien varteen matkalla mummolaan! Tienposkessa nähtiin kaunis oranssi ruskameri ja halusin nappaa muutaman suloisen kuvan pojistani uusissa ihanissa Gugguu-asuissaan. Nopeasti tämän kuvan jälkeen pojat lähtivät rämpimään pitkin tuota takana näkyvää rinnettä ja ihan mutaisenahan he sieltä alas tulivat. Pääsi vaaleat takit sitten ensipesuun ja ilokseni sain huomata että hyvin lähti kaikki tahrat noinkin vaaleista sävyistä!

1. Hääpäivä 9.6.2007.

Vuoden tykätyin kuva oli 10.hääpäivänämme julkaisemani kuva minusta ja miehestäni Johanneksen kirkon alttarilla. Olimme juuri sanoneet toisillemme tahdon ja vaihdoimme ensimmäisen suudelman miehenä ja vaimona. En ole yhdeksän vuotisen blogihistoriani aikana häistämme kuvia lainkaan julkaissut, mutta nyt 10. hääpäivän kunniaksi päätin niistä muutaman kanssanne jakaa. En voi kyllin kiittää teitä siitä miten lämpimästi ja ihanasti elätte näitä hetkiä kanssani. Kiitos teille kaikille niin suuresti taas yhdestä yhteisestä vuodesta!

Siinä oli viime vuosi “best nine”-kuvien siivittämänä. Tämä vuosi on ollut ihana ja onnekkaita olemme, jos seuraava on yhtä suotuisa meitä kohtaan. Kiitos vuosi 2017 ja tervetuloa 2018!