CATEGORIES

Itsetutkiskelu: 7 kysymystä itselle viime vuodesta

2.1.2018

Ennenkuin startataan vuosi 2018 täydellä höyryllä, on hyvä tehdä pieni yhteenveto viime vuoden opetuksista. Mitä tuli tehtyä? Mitä opin? Tekemistä kun riittää meillä kaikilla vuoreksi asti on välillä hyvä pysähtyä ja katsastaa hetken tilanne. Teenko niitä oikeita asioita arjessani? Mikä on minulle tärkeää? Mitä voisin tehdä toisin? Mitä haluaisin tänä vuonna saavuttaa? Seuraavan seitsemän kysymyksen siivin pohdin viime vuotta ja sen myötä kirkastan myös toimiani seuraavalle vuodelle.

1.Paras saavutukseni viime vuonna?
Kun puhutaan “saavutuksista” mietin automaattisesti ensiksi jotain konkreettisia isoja meriittejä kuten palkintoa, tunnustusta tai muita selviä saavutuksia. Mutta miettiessäni vuotta kokonaisuudessa tajusin, että olenkin jostain hyvin arkisesta asiasta kaikista onnellisin ja tyytyväisin. Vaikka olen 1-, 3- ja 5-vuotiaiden lasten äiti, onnistuin viime vuonna yhdistämään työn ja perhe-elämän. Olen hyvin ylpeä ja onnellinen siitä, että olen pystynyt rakentamaan arkeni siten, että pystyn tekemään täysipäiväisesti töitä, viettämään silti paljon aikaa lasteni kanssa ja samalla vielä vaalimaan vahvaa avioliittoa. Se on onneni ydin.

2.Miltä se sai minut tuntemaan?
Tästä yhtälöstä olen aivan äärimmäisen kiitollinen. Se saa minut tuntemaan vahvaksi ja onnelliseksi. Olen oman elämäni herra ja pystyn priorisoimaan itselleni tärkeitä asioita. Se vaalaa uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. Perhe on minulle kaikki kaikessa, mutta minulle on tärkeää olla haasteita perhe-elämän ulkopuolellakin. Näin sitä pystyy parhaiten nauttimaan molemmista elämän osa-alueista ja näkemään parhaat puolet molemmista. Olen ylpeä siitä, että vaikka olen kolmen lapsen äiti, olen pystynyt rakentamaan ja pitämään yllä jotain aivan omaakin.

3.Viime vuoden suurimmat haasteet?
Elämästä ei saa tulla suorittamista. Olen perusluonteeltani hyvin järjestelmällinen. Se helpottaa arkeani huomattavasti. Näen helposti mitä asioita pitää tehdä missäkin järjestyksessä ja mitä kahta voi tehdä samanaikaisesti, jotta voin olla mahdollisimman tehokas.  Tämä tosin on myös se suurin haasteeni. Ettei elämästä tulisi pelkkää suorittamista. Olen hyvin vaativa itseäni kohtaan, ja myös lähimmäisiäni. Pyrin aina tekemään kaiken ajatuksella ja tehokkaasti, mutta tekisi todella hyvää minunkin hieman höllätä. Maailma ei kaadu jos lasten hanskat eivät ole kaikki oikeassa järjestyksessä oikeassa paikassa ja lelut niille tarkotetuissa laatikoissaan. Minun tulisi oppia sietämään paremmin epäjärjestystä ja antaa helpommin ohjat muille.

Toiseksi suureksi haasteeksi on pakko myös mainita ajanpuute. Niin paljon olen joutunut jättämään tekemättä kun ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa. Minun on pakko ollut välillä priorisoida esimerkiksi mihin maileihin vastaan ja joskus jotkut viestit vaan jäävät tulvan alle jos en ole ensimmäisten joukossa ehtinyt niihin vastata. Myös ystäviäni olen nähnyt normaalia vähemmän tänä vuonna. Onneksi valtaosa ystävistäni ovat aivan samassa elämäntilanteessa, joten he ymmärtävät sen haasteet ja tietävät, että tämäkin vaihe vielä joskus helpottaa.

4.Miten olen ihmisenä muuttunut?
Olen aina ollut hyvin sosiaalinen luonne ja rakastan tavata uusia ihmisiä. Olen mielelläni aina menossa ja pidän äänestä/elämästä ympärilläni. Mutta nyt ruuhkavuosien keskellä olen huomannut, että valitsen kotiolot melkein aina mahdollisuuden tullen. Päiviin mahtuu paljon tapahtumia ja tehtävää, joten kun tulee mahdollisuus hiljaiseen tekemiseen valitsen sen entistä herkemmin. Se on varmastikin keinoni tasapainottaa tätä ruuhkaista elämänvaihetta, mutta huomaan olevani melkoinen kotirotta tänäpäivänä.

5.Mikä oli parasta viime vuodessa?
Parasta on ollut arjen käyntiin saaminen viisihenkisenä perheenä. Olemme nopeasti löytäneet mieheni kanssa ne meille toimivimmat arjen ratkaisut. Eteenpäin mennään täydellä höyryllä, mutta raiteillaan. Arjen ihanuus on ollut meidän vuotemme suurin asia. Molemmat nauttivat työstään ja voimme silti viettää paljon aikaa yhdessä perheenä. Eipä sitä paljoa muuta voisi toivoakaan.

6.Ketkä olivat ne ihmiset viime vuonna, ketkä ovat olleet suurimmaksi avuksi tai muuten vain hyvin merkittäviä?
Olen hyvin onnekas, sillä elämässäni on ihan hurjasti merkityksellisiä ihmisiä. Mieheni, siskoni ja monet rakkaat ystäväni. Mutta tässä elämäntilanteessa on pakko ilmaista erityiskiitos lastemme isovanhemmille. He ovat olleet valtavan suuri apu meille. Koskaan ei ole mitään neuvoja tuputettu, mutta aina ollaan oltu valmiina auttamaan jos sitä olemme tarvinneet. Näin on silloin tällöin saatu nukkua mieheni kanssa öitä läpi ja kerätä voimia, kun isovanhemmat ovat avuliaasti ottaneet poikia yökylään. Kiitos suuresti kun olette läsnä poikiemme elämässä. Se tekee heillekin niin hyvää.

7.Onko viime vuoden teot linjassa pitkän linjan tavoitteideni kanssa?
Kyllä. Elämäni suurin haave on yhdistää onnellinen perhe-elämä mielekkään työn kanssa. Blogin pitäminen sopii erinomaisesti tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Vaikka aikataulujen pyörittäminen on hektistä sekä työn ja vapaa-ajan rajanveto on välillä vaikeaa, niin samalla olen kiitollinen siitä vapaudesta että saan itse tehdä aikatauluni ja priorisoida tekemiseni. Paljon on vielä työhön liittyviä haaveita horisontissa, mutta ilokseni blogin pitäminen auttaa minua niiden tavoittamisessa.

top MADEWELL
pants SUPERTRASH
sunnies CÉLINE
shoes FLATRED

Näiden kysymysten pohtiminen paketoi viime vuoden kauniisti ja kirkasti ajatuksia seuraavaan vuoteen. Moni on varoitellut että seuraava vuosi tulee olemaan meidän perherakenteellamme se rankin. Kun nuorin on reilu 2v niin alkaa kuulema helpottamaan. Onneksi kuitenkin me pidämme mieheni kanssa aktiivisesta elämäntyylistä. Rajansa toki kaikella ja onneksi huomasin viime vuonna, että osaan minä vetäytyä kodin rauhaan kun sitä tarvitsen. Joten vaikka on taas tekemisen täyteinen vuosi edessä, niin sitä kohti mennään ilolla ja optimismilla. Seuraava vuosi on täynnä positiivista kiirettä. Elämää mitä olemme aina suuresti toivoneet. Unelmamme pitää meidät kiireisenä ja päivät ovat elämäntäyteisiä.

Kuvat Marika Valdez

8 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Haidi

    Ihanan ajatuksia herättävä postaus. Kirjoitat aina yhtä kauniisti läheisistäsi :) täällä samoja tavotteita olisi tuo siisteydestä päästäminen. Joissakin asioissa tuli viimevuonna joustettua, kun oma jaksaminen vain loppui kesken. Mutta ei se maailma kaatunut ja nyt niistä toivoisikin osaavan tarvittaessa joustaa ihan koska voi, eikä siksi, että ei jaksa. Aina ei tarvitse tietää missä kaapin kansiossa se paperi on! :)

    • Kiitos Haidi <3 Ja joo – tekisi ihan hyvää olla vähän vähemmän vaativa. Näin se on – ei se maailma kaadu jos kaikki ei ole tip top. Pitää oppia että kaikkea ei todellakaan tarvitse tehdä 10+ – on hetkiä että se 4 on enemmän kuin riittävä! :)

  • Saara

    Oletko tutustunut mothers in business järjestöön, joka ajaa juuri tätä perheen ja työelämän yhdistämisen asiaa? ?

    • Itseasiassa en! Pitääpä kurkata!

  • Marianne

    Ihana postaus! :) kaikkea hyvää uuteen vuoteen Hanna sinulle ja perheellesi ja kiitos ihanasta blogista <3

    • Kiitos kovin ja sitä samaa sinulle MArianne! Kiitos kun käyt! <3

  • Johanna

    Sinulla on kyllä niin ihanan positiivinen ja innostava tapa kirjoittaa! Oikein huokuu se, kuinka kiitollinen olet arjestanne, vaikka se vilkasta ja kiireistä varmasti suuren osan ajasta onkin. Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen koko teidän perheelle! :)

    • Kiitos kovin – mutta tosiaan – tämä on ollut mieheni ja minun suuri unelma ja oli hetkiä että jouduttiin epäilemään saisimmeko koskaan perhettä. Tiedämme, että meidän oma unelma pitää meidät nyt kiireisenä <3 Kiitos – sitä samaa teille! <3