Viime vuosina olen suosinut cross body -laukkuja. Vilkas lapsiarki kun vaatii molemmat kädet käyttöön. Koska matkassa on nykyään kolme lasta ja heidän kaikki tarpeensa, olen minimoinut omien tavaroiden kanneskelun. Mukana kulkee enää avaimet, lompakko ja kännykkä. Ehkä joskus harvoin huulikiilto tai -puna. Täten laukun ei tarvitse olla kovinkaan suuri. Suurempi laukku on jo oikeastaan tiellä – ellei sinne mahdu kaikki lastenkin tarvikkeet. Viimeisien vuosien aikana olen huomannut suosivani neljää laukkuani: mustaa ja valkoista YSL:n Cassandrea kultaisilla yksityiskohdilla, harmaata Chloé Drewta ja mustaa pikku-Chaneliani hopeilla yksityiskohdilla. Koska pukeutumisessa käytän paljon neutraaleja sävyjä, olen alkanut kaivata jotain pientä väriläiskää. Vaikka vaaleanpunainenkin houkuttaa, niin olen päätynyt siihen tulokseen että tulenpunainen pikkulaukku olisi klassikko. Tästä syystä olen haaveillut punaisesta pitkähihnaisesta laukusta, jota voisi helposti kanniskella arjessakin. Olen ihastunut kahteen eri malliin joita puntaroin: Célinen Box Bag tai Chanelin 2.55 kultaisilla metalliyksityiskohdilla.

Vaikka Célinen box bag myös ihastuttaa, niin uskoisin Chanelin kestävän aikaa paremmin. Harkinnassa olisi Chanel kultaisilla metalliyksityiskohdilla, missä kantohihna on niin pitkä, että sen saa vaivatta kropan yli. Laukku ei kuitenkaan saa olla liian iso, jotta se ei olisi tönkkö. Chanelin Boy-malli on omaan makuuni liian maskuliininen ja 2.55 -mallissakin pidän enemmän single flapin keveydestä. Kumpaa sinä suosisit? Chanelia vai Célineä? Tällä hetkellä olen kallistumassa Chanelin puoleen.

Chanel pictures sources on my red Chanel bag Pinterest board
Céline picture sources on my Céline box bag Pinterest board

Minusta tuntuu, että olen ollut ikuisuuden raskaana. Ja olenhan minä pitkään ollutkin. Viimeisestä viidestä vuodesta peräti 2 vuotta ja 3 kuukautta on ollut pienokainen matkassa mukana. Siihen päälle vielä synnytyksistä palautuminen sekä imetykset, niin ei ihme, että tuntuu siltä kuin kroppa olisi ollut viimeiset puoli vuosikymmentä “lainassa”. Kuopukseni täytti hiljattain puolivuotta ja huomaan nyt kaipaavani voimaa takaisin kehooni. Mistään laihdutusprojektista ei ole kyse. Vaan tarvitsen voimaa, jotta jaksaisin paremmin arjessa ja pysyisin poikieni energisessä menossa mukana. Kokonaisvaltainen kehon kiinteytys ja lihasten voimistaminen on avainasemassa. Arkeni on onneksi hyvin hyötyliikuntapainotteista. Vaunulenkit, isompien poikien perässä juokseminen ja päivittäinen pallon potkiminen on pitänyt peruskondista yllä.

Täten olen nyt hitaasti ja varmasti palannut omien liikuntahetkien pariin. Niitä ei nimittäin ihan kauheasti ole viimeisen viiden vuoden aikana ollut. Toiveena olisi päästä taas juoksemisen makuun, sillä ennen poikiani juoksin paljonkin. Muutama kuukausi sitten aloitin viikottaisella redcord tunnilla (siitä lisää myöhemmin) mutta onneksi työni kautta saan myös harrastaa monipuolisesti. Viimeajan trendi on ollut, että monet urheiluun rinnastettavat brändit (vaateketjut, palveluntarjoajat, urheilujuomat) ovat järjestäneet aamuisia treenihetkiä somevaikuttajille. Tästä syystä olen viime aikoina päässyt kokeilemaan yhtä sun toista treenausmuotoa. Yksi hauskimpia oli Peak Performancen ja bloggaavan ystäväni Saran viime viikolla järjestämä treenihetki Training For Warriors salilla Helsingissä.

TFWn tavoitteena on levittää positiivista sanomaa harjoittelusta, liikunnasta, hyvinvoinnista sekä reippaasta elämänasenteesta. Ja siinä kyllä onnistuvatkin. Nauraa sai moneen kertaan ja koko paikasta huokui ihana kannustushenki. Tunnin alussa jakaduimme pareihin ja tehtävänä oli tehdä eriliaset harjoitteet vuorotellen niin täysillä kun vain suinkin pystyi. Kaverin tehtävä oli olla koko ajan rinnalla tsemppaamassa vielä vähän parempaan. Ringissä mm. työnnettiin kelkkaa, paiskattiin kuuden kilon palloja, tehtiin soutuja ja piiskattiin köysiä. Jokaista harjoitetta tehtiin aina minuutti, sitten minuutti kannustettiin paria ja sitten taas harjoitteen vaihto. Täytyy todeta, että tunti oli todella rankka, mutta ai että miten hauska. Meillä oli tuttu blogiporukka treenamassa ja melkein kaikki meistä TFWllä ensimmäistä kertaa. Energia oli katossa ja kannustus ihan omaa luokkaansa. Kiitos omalle ihanalle parilleni Elisalle. En olisi ikinä pystynyt vetämään loppuun asti ilman sun huikeeta kannustusta! Kiitos myös TFWn porukalle, Peak Performancelle ja ihanalle Tickelille. Ihan mahtava aamu, vaikka muusia musta teittekin. Suosittelen kaikille, ketkä haluavat treenata tehokkaasti kaverin kanssa.