1.Tiskikoneen täyttö ja tehokkuus
Minulla on pakkomielle tehokkuuteen. Kaikelle mitä teen ja miten sen teen on syynsä. Esimerkiksi minulla on tietty tyyli täyttää tiskikone. Lusikoilla, veitsillä, haaruikoilla on kaikilla tarkka oma paikkansa. Enkä vain tarkoita, että ne ovat aterinkorissa… Vaan esim. veitsien tulee olla kaikkien vierekkäin tietyssä tilassa – sellaisessa missä on eniten tilaa koska veitsiä kertyy eniten sillä niitä käytetään eniten. Siitä ne on helppo kerätä pesun jälkeen yhdellä kauhaisulla laatikkoon. Hulluinta on se, että jos joku (esim. mieheni) täyttää pesukoneen “väärin”, niin minähän asettelen tavarat tiskikoneessa uudestaan “omille” paikoilleen.

2.Outo aivastus
Minulla on äärimmäisen oudon kuuloinen aivastus. Se saa lähes poikkeuksetta naurut kaikilta kuulijoiltaan. Jotkut ovat jopa pelästyneenä kysyneet, että mitä ihmettä minulle oikein tapahtui. Kiitos, mutta ei hätää – ihan vain aivastin. Siitä syntyvää ääntä voisi kuvailla ehkä hiiren aivastukseksi.

3.Listauksen rakastaja
Rakastan listaamista. Listaan ihan jatkuvasti asioita. Oli se sitten tehtävää kotona, postausideoita, mukaan otettavat tavarat matkalle, arjen lempiruokia muistiin – you name it. Minulta löytyy sille lista.

4.Järjestelmällisyys
Kuten ensimmäisestä kohdasta kävi ilmi, olen ärsyttävän järjestelmällinen. Kaikelle löytyy oma paikkansa meidän kodista. Oma vaatekaappini on ollut vuosia järjestetty vaatekappaleiden mukaan ja aiemmin jopa värikoordinoitu. Nyt ajan puutteen vuoksi en enää ehdi pitämään sitä yhtä järjestyksessä kuin ennen ja sehän minua ahdistaa. Siksi Se Tuoli kasvaa tasaisin väliajoin kaameaksi vuoreksi, kun laitan vaatteet kaappiin vain viikattuina ja omille paikoilleen. Jos en sitä ennätä tehdä, niin ne löytyvät Siltä Tuolilta.

5.Kaksihaaraisten metsästys
Varsinkin teinivuosina tämä oli erittäin paha tapani. Aina kun tilanne vaati paikallaan istumista, löysi käteni jotenkin tiensä kaksihaaraisten metsästykseen. Minulla oli suorastaan pakkomielle nyppiä niitä pois. Ei järkevää, sillä ymmärtääkseni niiden nyppiminen vaan kiihdyttää uusien syntymistä. Joskus jopa ystävieni kanssa löysimme sille oman nimikkeensä: trikotillomania eli karvojennyppimishäiriö. Enää en sitä onneksi niin harrasta, mutta edelleen joskus autossa matkustajana istuessa kädet lähtevät haromaan hiusten latvoja… Pian on takki täynnä nypittyjä monihaaraisia… :/

6.Ohuet lasit
Jostain kumman syystä tykkään juoda kylmiä juomia mahdollisimman ohuista laseista. Se maistuu mielestäni paremmalle. Tähän ei ole mitään loogista selitystä.

7.Paplarimummo
Tasaisin väliajoin minulta kysytään hiustenhoitorutiineistani. Hiusteni pituuden takia niiden pesuun ja kuivaamiseen menee melkoisen pitkä aika, sillä pyrin kuivaamaan hiukseni papiljottien avulla. Siksi pyrin pitkittämään pesukertoja ja pesen hiukset vaan n.2-3 kertaa viikossa. Toinen ajansäästöniksini on se, että nukun usein kahden paplarin kanssa. Kun hiukset ovat olleet siististi ylhäällä läpi yön, ei aamulla tarvitse tehdä hiuksille muuta kuin avaa ne paplareilta.

8.Jääpaloja teehen
Olen melkoisen malttamaton luonne. Jos minun on mahdollista toimia heti, teen sen. En jätä asioita viimetinkaan vaan teen heti kun voin. Tämä pätee myös teen juomiseen. Harvemmin jaksan odottaa siihen, että tee jäähtyy. Koska siinä ajassa ehdin jo unohtaa teen ja kun viimein sen olemassa oloon havahdun niin on se jo kylmää. Täten tiputan jääpalan tai kaksi mukiin heti sen jälkeen, kun olen teepussin hauduttanut. Valmista juotavaksi!

9.Sokerigreippi
Opin tämän aikanaan isoisältäni. Hän söi joka aamu verigreipin niin, että siroitteli sokeria sen päälle. Varmaankin isoisästäni johtuen minä rakastan verigreippimehua. Se tuo mieleen lämpimiä muistoja (rakastin yökyläilyä isovanhempieni luona). Edesmenneen Iiopapani lailla, tykkään aamuisin syödä puoliksi leikatun verigreipin, jonka päälle on ripoteltu hieman sokeria päälle.

10.Papukaija
Minulla on paha tapa lähteä matkimaan jutustelukaverini aksenttia / murretta. Se  tarttuu minuun äärimmäisen herkästi. Pahiten se ilmenee minulla englantia puhuessa. Englantilaisen kanssa jutellessani jostain taka vasemmalta ilmestyy britti-Hanna ja amerikkalaisen kanssa ollaan taas niin jenkkiä että… Tämä johtunee osaksi siitä, että meillä oli lapsuudessa paljon au paireja. Niin jenkkejä, kuin brittejä, joten kotona vallitseva puhetyyli vaihteli ja aksentit tulivat tutuiksi.

Herttinen miten ihanaa on saada vielä nauttia vauvanvaatteista! Ensimmäiset pieneksi jääneet potkupuvut tosin viikattiin pois kainojen kyynelien kanssa jo reilu kuukausi sitten. Haikeaa on ollut niitä pieniä vaatteita katsella ja miettiä, että minulla on ollut kolme niin pientä, ja nyt tämä oli tässä. Valtaosan vaatteista olen laittanut reippaasti kierrätykseen ja eteenpäin eri yhdistyksille, mutta sitten on muutama ultimate suosikki, jotka päätyivät pieneen säilytyslaatikkoon. Ehkä jonain päivänä ne voisivat vielä palvella siskojani ja poikieni mahdollisia serkkuja.

Nuorimmaisemme on perinyt isoveljiltään mittavan määrän hyvänä säilyneitä ja ihania vaatekappaleita. Mitään ei ole tarvinnut lisää ostaa (paitsi jokuset sukat). Jotkut ovat kysyneet, että eikö tunnu harmilliselta kun pienimmällä ei ole “koskaan mitään omaa“. Vaikka itse en olekaan ostanut juuri mitään uutta, on meidän pieninkin saanut nauttia vaikka mistä ihan vain hänelle osoitetuista kauniista lahjoista ja eleistä. Ystävieni, perheeni ja yhteistyökumppanieni ansiosta hänenkin garderoobinsa on täynnä paljon muitakin ihania tarinoita, kuin vain veljien vanhoja.

knit GAP / a gift from my dear friends living in LA
body LINDEX / saatu
pants GANT / worn by our firstborn
socks knitted by my friend Kaisa’s mother

Ylläolevassa kuvassa murusella on päällä Gantin housut, jotka ostin aikanaan esikoisellemme. Ne olivat ensimmäiset vauvanvaatteet, jotka olen omalle lapselleni ostanut. En uskaltanut ostaa mitään vaatteita ennen rakenneultraa, mutta sitten kun siellä todettiin kaiken olevan edelleen mallikkaasti uskaltauduin antautua vauvanvaatteiden vietäväksi. Heti sen ultran jälkeen kävin ostamassa nuo ihanat Gantin housut. Olin ihaillut niitä jo monet vuodet ja ostanut niitä muille vauvalahjaksi. Oli ihana hetki, kun sain ostaa yhdet omalle pienelle. Harras toiveemme alkoi hiljalleen konkretisoitumaan: me saamme lapsen!

Tuon ihanan harmaan takin sain kahdelta rakkaalta Losissa asuvalta ystävältäni. Kuopuksemme synnyttyä sain heiltä paketin, missä oli kasa juuri sellaisia vaatteita kyseiseltä jenkkimerkiltä, joita itsekin lapsilleni valitsisin. They know me and my boys so well <3 On ollut lohduttavaa huomata näiden vuosien aikana, että välimatkasta huolimatta ystävyydet säilyvät. Minulla on edelleen ne samat rakkaat ystävät ympärillä, kuin sillä tytöllä, joka muutti Hollantiin 19-vuotiaana. Nyt taas yksi parhaista ystävistäni asuu Losissa, mutta siitä huolimatta vaihdamme kuulumiset miltein päivittäin. Nykyajalla ja somella on niin paljon hyviäkin puolia.

Vaaleansininen pilvibody oli syntymälahja Lindexitä ja heidän Pr-firmaltaan Polhemilta. Polhemin kautta olen löytänyt aikanaan Lindexin lastenvaatteet. Niissä on todella hyvä hinta-laatusuhde. Erityisen paljon pidän taas Polhemia pyörittävästä tyttöporukasta. Heidän toimistollaan käydessä kaikki saavat aina valtaisan sydämellisen vastaanoton. Heidän järjestämänsä tilaisuudet ovat aina lämpimiä, innovatiivisia ja inspiroivia. Meidän kaikki pojat ovat kulkeneet Polhemilla käydessään hellästä sylistä toiseen. Siellä vallitsee niin hyvä energia, että parempaa työpaikkailmapiiriä saa hakea. Olen valtavan iloinen, että työni kautta saan käydä heidän luonaan niin usein.  Kiitos siis teille tytöt, kun muistitte meidän kolmattakin! <3

Ja sitten nuo valtavan ihanat vaaleansiniset töppöset. Ystäväni Kaisa antoi ne kuopuksellemme syntymälahjaksi. Hänen äitinsä oli kutonut ne varta vasten meille. Kuinka söpöt! Ja miten hyvin tehty! Kuinka kukaan osaa tehdä noin virheetöntä jälkeä käsin? Itse olen täysi tumpelo käsitöissä, joten arvostan ja ihailen erityisesti tuollaisia taitoja. Töppöset istuvat jalassa tukevasti sekä ovat nopeat ja vaivattomat pukea. Jatkuvassa käytössä ovat meillä olleet. Kiitos ihan valtavan ajatellusta ja ihanasta lahjasta.

Tässä muutama tarina vauvanvaatteista. Ikävä kyllä kuopus näyttää kasvavan niin kovaa vauhtia, että nämäkin jäävät ennätysvauhtia pieneksi. Niin monia ihania tarinoita ja tunnesiteitä näihin vaatteisiin, että kyllä se aina vähän nipistää, kun niistä kasvetaan ulos. Täten onkin ihanaa, kun näistä pienistä vaatteista saa ainakin vielä tovin nauttia.