Jo reilun vuoden ajan muotitietoiset ovat näyttäneet langenneen ns. muuli-kenkiin. Kyseinen kenkä on kantapäästä paljas, minkä takia se sujahtaa jalkaan helposti. Ne voivat olla umpinaisia tai varpaat paljastavia. Niitä löytyy myös korollisina, kuin korottomina. Lämpimemmissä maissa näistä kengistä saa enemmän käyttöä, mutta ikävä kyllä kylmässä Suomessa kantapäät paljaiksi jättävä kenkä ei muutamaa kuukautta pidempää käyttöaikaa vuodessa oikein saa. Erityisen kuumat muulit löytyvät tällä hetkellä uudesta nuousukaudestaan nauttivan Guccin valikoimasta. Korollinen Syvia-malli sekä matalpohjainen Princetown-malli karvareunuksilla on saanut muotikansan potkimaan rakkaudesta.

Henkilökohtaisesti en millään lämpene korottomille muuleille. Vuoden olen niitä jo katsellut ja miettinyt muuttuuko mieli, mutta ei ainakaan vielä. Trendisivustojen mukaan korottomat muulit ovat alkaneen vuoden hittikenkä. Tällä kertaa juurikin erilaisin kirjailuin ja kuvioin koristeltuina. Ikävä kyllä minusta nuo nuo Princetown-karvamuulit näyttävät siltä, kuin olisit aamutokkurassa lähtenyt kotoa tohveleissa ja samalla vahingossa antanut perheen lemmikille epäonnekkaan kohtalon. Korolliset muulit taas ovat tarina erikseen. Ne ovat minusta kauniit. Mutta kantapään paljaus ja lisätuen puutuvuus epäilyttää korkokengässä. Voisi kuvitella että ne lonksuvat jalassa helposti ja näin myös aiheuttavat rakkuloita. Tosin mallilla on varmasti väliä. Guccin Sylvia näyttää yllättävän mukavalta muuliksi. Kenkäkaapistani löytyy tosiaan yhdet muuleja muistuttavat kengät, mutta niistä löytyy takaa pieni tukiremmi, jonka ansiosta ne pysyvät mukavasti jalassa. Niitä käytin paljonkin Losissa asuessani. Kyseiset kengät näkyvät mm näissä asukuvissa:

Poncho-sää
Sinistä
Vanhan laukun paluu
Uusia tyylituulia

Vaikka eletään kylmässä tammikuussa, on suosituimmat muulit myyneet jo loppuun. Mikäli sinäkin olet alkanut potkimaan rakkaudesta näitä kenkiä kohtaan, kannattaa toimia jo hyvissä ajoin ennen kesää. Itse taidan jättää tämän trendin muodikkaammille. Guccin Princetowneissa oma fiilis olisi enemmänkin kuin täydellä aasilla.

All pictures from my Mule Shoe -Pinterest board
Outfit picture from Stockholm Street Style

coat FILIPPA K
knit SAMSOE & SAMSOE
tights NORLYN
boots STUART WEITZMAN
bag YSL

Nuorin siskoni kävi meillä eilen visiitillä ja ajauduimme ajatuksia ja tunteita herättävään keskusteluun. Pohdimme lapsuuttamme ja omia luontaisia kykyjämme selvitä erilaisista konfliktitilanteista. Vaikka meillä on samat vanhemmat, sama kasvuympäristö ja samat geenit, niin silti olemme kaikki kolme sisarusta hyvin erilaisia.

Siskoni totesi, että hän toivoisi itselleen palasen sitä varmuutta, millä kohtaan eteen asetetun konfliktin välittömästi. En itse ole sitä aiemmin suuremmin miettinyt, mutta se on totta. En pelkää konfliktitilanteita vaan uskon niiden olevan ratkaistavissa asiallisen ja rakentavan keskustelun avulla. En jää hautomaan tai miettimään, mitäköhän tuo toinen tuolla tarkoitti tai miksi hän tekee minulle noin? Minä puhun melkoisen suoraan ja sanon samalta istumalta mikäli minusta jokin on epäreilua tai en ymmärrä miksi toinen toimii niinkuin toimii. Jos jokin mietityttää minua, niin kysyn heti mitä toinen sillä tarkoitti. Käsittelen tilanteen siinä hetkessä, enkä jää muutamaa päivää pidempään asiaa miettimään. Jos vielä myöhemmin mietityttää, niin kysyn uudestaan. Näin väärinkäsityksiä ei käy niin helposti. Olen melkoisen rationaalinen ja keskityn enemmän siihen mitä on tapahtunut. Kyselen kysymyksiä ja yritän ymmärtää järjen kautta. En ole silti tosin koskaan pelännyt näyttää tunteitani. Ilot, surut, onni ja suuttumus näkyvät minusta heti. Sillä on myös kääntöpuolensa. Sen voi toinen nähdä hyvin kovana ja pelottavanakin. Olen nuorempana ollut nimittäin melkoisen mustavalkoinen. Olen uskonut kovin vahvasti oikeaan ja väärään ja “väärän” äärellä olen ilmaissut itseni turhankin voimakkaasti. Mitä tämä blogin pitäminen, eri maissa asuminen ja äitinä oleminen on opettanut minulle, on pehmeyttä. Halua ymmärtää erilaisia näkökulmia ja sitä kautta asettua niihin toisiin saappaisiin. Vielä on matkaa, mutta onneksi eteenpäin on tultu.

Mitä minulta taas puuttuu, on tietynlainen luontainen herkkyys, mitä molemmilla siskoillani on. Tuo herkkyys poimia erilaisia signaaleja muilta ja muiden käytöksestä. Nähdä jo kaukaa, että toinen ei voi hyvin, vaikka toinen sen kovasti yrittäisi peittää. Luontaista kykyä asettua helposti toisen saappaisiin. Mutta silläkin on kääntöpuolensa. Välillä saattaa ylitulkita tilanteita, missä ei välttämättä ollutkaan mitään sen enempää. Väärinkäsityksiä saattaa syntyä helpommin, jos analysoi hiljaa, muttei ehkä uskallakaan kysyä, onko asia tosiaan näin. Herkempi ihminen myös mielellään useasti karttaa konfliktitilanteita silläkin uhalla, että oman ihon alle jää kytemään asia, mikä tuo itselleen pahaa oloa. Ei uskalleta tuoda sitä omaa tunnetta esille, ettei toinen loukkaannu.

Mutta juurikin se ymmärrys, että kaikki ovat erilaisia ja erilaisuus on hyvästä, on ehkä se avain, millä saa sen oman rauhan itsestäänkin ja omista toimintatavoista. Uskallusta ilmaista oma näkemyksensä ja yrittää ymmärtää mistä syystä toinen taas toimii niinkuin toimii. Kaikkien ei kuulu toimia samalla tavalla, mutta toista on kunnioitettava yrittämällä ymmärtää. Se sama pätee sinuun itseesi. Tekee ihan hyvää uskaltaa ilmaista itseään, ettei pinnan alle jäisi tarpeettomia mahdollisia väärinkäsityksiä. Sinäkin ansaitset sen, että se toinen yrittää ymmärtää sinua.

Kuvat / Metti Forssell