Baby’s oufit
jumpsuit KAPPAHL Newbie
beanie GUGGUU / saatu
boots UGG
overalls GUGGUU / saatu

My outfit
beanie UNIQLO
coat ANDIATA / saatu
knit SOFT GOAT / saatu
pants H&M
shoes AF KLINGBERG
bag LOUIS VUITTON keepall

Kolme kuukautta on kulunut siivillä. Juurihan meidän vauva syntyi, mutta silti hän on jo niin ison oloinen! Uhkaavasti näyttää siltä, ettei hänkään vauva ikuisesti ole. Siihen liittyy paljon haikeutta, sillä olen nauttinut vauva-ajasta kovasti. Pienet sormet ja varpaat, pehmeä tuhina, puuterinen vauvantuoksu, suloiset äännähtelyt ja pienen suuri halu olla niin kovin lähellä. Se on niin ihanaa. Valtava helpotus on myös kun lapsi pysyy siinä mihin hänet lasket! :D Tosin senkin kanssa ollaan jo varuillaan, sillä kääntyilyn yritys on alkanut. Raskaus on joka kerta ollut kropalleni haastava rupeama ja jaksaminen on ollut kortilla. Vauva-aika on taas meidän kohdallamme ollut sitä ihanaa aikaa – ikään kuin palkinto siitä kaikesta tsempistä. Elämä kolmen lapsen äitinä ei ole tuonut arkeen mitään suurempia muutoksia. Enemmän elämä meillä muuttui yhdestä lapsesta kahteen siirryttäessä, kuin kahdesta kolmeen. Siihen vaikuttaa varmasti se, että kuopuksemme on hyvin tyytyväinen ja iloinen vauva.

Kolmannen myötä aika on vaan entistäkin enemmän kortilla. Blogin ylläpito alkaa olla melkoinen haaste. Päivieni pitää olla melkoisen aikataulutettuja ja suunniteltuja, että kaikki onnistuu. Siksi tuossa hiljattain päätin, että tulevaisuudessa blogissa tullaan näkemään enemmän tällaisia kuvia, missä olen lasteni kanssa. Tyylipainotteisella linjalla aion jatkaa jatkossakin, mutta lasten mukana olo asukuvissa antaa teillekin entistä realistisemman kuvan arjestani. Koska sitä arkeni on – erittäin lapsien täyteistä. Harvoin liikun missään, etteikö joku lapsistani olisi mukana, mutta asukuvat otan yleensä niin, että käyn siskoni kanssa ne nappaamssa hetkellä, kun mieheni voi katsoa lapsiemme perään. Nyt tulevaisuudessa yritän ottaa kuvia sellaisinakin hetkinä, kun olemme vain oman perheemme kesken. Se miten tyylijuttujen kuvaaminen kolmen kanssa onnistuu jää nähtäväksi, mutta yritetetään nyt ainakin! :)

Minä ja mieheni tykkäämme käydä pienillä kävelyillä. Talvisaikaan se ei ole poikiemme mieluisinta puuhaa. Näillä säillä poikamme mielummin suuntaisivat kuplahalliin potkimaan. Kesä on taas eri juttu, kun he pääsevät itse polkupyörillään ja potkulaudoillansa menemään. Mutta viikko sitten meidän perheeseen saapui Pokemon Go. Esikoisen bestis oli hurahtanut peliin, eikä siinä mennyt montaakaan minuuttia kun oli meilläkin ensimmäinen Pokemon juostu kiinni. Sen jälkeen molemmat pojat ovat päivittäin halunneet lähteä metsästämään näitä hauskoja ja hullunkurisia hahmoja. Sunnuntaikävelymme kesti tänään kaksi ja puolituntia, kun kiersimme Poke-stopeilla keräämässä palloja ja etsimässä pojille uusia Pokemoneja. Pojat olivat aivan onnessaan. Sen verran lujaa ovat pojat peliin hurahtaneet, että uniissaankin niitä jahtaavat. Viime yönä heräsin pariinkin kertaan kun toinen pojista totesi unissaan “Toi on mul jo” ja toinen huusi “Gotcha!” :D