Viime viikolla sisko pääsi meille yökylään ja lasten käytyä yöpuulle suuntasin mieheni kanssa yhdessä nauttimaan kahdenkeskistä dineriä. Mieli teki tapaksia, joten Yelp-aplikaation avulla suunnistimme lähimpään tapas-ravintolaan, joka sijaitsi muutaman mailin päässä Redondo Beachillä. Hyvää oli. Teki ihan hyvää nauttia täällä se ensimmäinen viinilasillinenkin… Paperit oli nyt opitusti mukana, mutta niitä ei tällä kertaa kysytty.

pictures by Nelli Kosonen

vest ZARA
top GUCCI
pants MOCHINO
shoes GIVENCHY
bag YSL

Päälle vetäisin yhden vanhan suosikkivaatteeni – nimittäin tuon liilan tuubitopin. Ihanaa mahtua siihen pitkästä aikaa! Kuinka moni muistaa tuon tuubin ihanan colour blocking -trendin ajalta?

Tässä muutama esimerkki…Vuodelta 2011! Joka kerta vaan nuo vanhat kuvat huvittaa.
Asu 1
Asu 2

Koti alkaa olla täällä järjestyksessä, mutta seuraavana listalla on meidän arjen sujuvuus ja sen sumpliminen. Viime viikkoina on tapahtunut paljon. On ollut huimasti järjestettävää sekä asioita ja paikkoja, joihin on pitänyt tutustua. Poikieni nukahdettua olen ollut niin väsynyt, että kaadun sänkyyn nopeammin, kuin metsuri ehtisi huutaa “TIMBER!“.  Blogini päivitystahti on kärsinyt huomattavasti sen mukana. Toivon, että kun saan vaan täällä arjen ja rutiinit kuntoon pystyn itsekin istumaan koneelle niin, ettei näppäimistön kirjaimet ja merkit vain sumene silmissä.

Ollaan ahkerasti tutustuttu lähipuistoihin ja välillä käyty vähän kauempanakin. Onneksi täällä on ihana suomalaisyhteisö, sillä puistoissa muihin tutustuminen on haastavaa. Harva lapsi käy niissä vanhempiensa kanssa. Ehdoton valtaosa puistojen aikuisista on perheiden omia lastenvahteja. Minultakin on jo pariin otteeseen kysytty, että vahdinko myös muiden perheiden lapsia. Yllätyksenä tulee monille, että nämä molemmat pojat ovat ihan omiani. Näytän kuulema liian nuorelta äidiksi. Kiitos taas vaan kohteliaisuudesta – I think?

Viime viikolla siskoni oli spring breakillä, joten kävimme tutustumassa hänen kotinsa lähellä sijaitsevaan leikkipuistoon La Cienega Bulevardin varrella.

Puistojen koluamisen lisäksi olen saanut esikoiseni ilmoitettua kahteen uuteen aktiviteettiin. Viime viikolla alkoi temppukoulu, missä käydään suomalaisen ystäväni samanikäisen esikoispojan kanssa. Tänään ilmoitin poikani myös hänen ensimmäiselle futiskurssiilleen! Lähipuistossa huomasimme joukon nappulakenkäisiä pikkufutareita treenaamassa, mistä pikkumieheni oli kovin innoissaan. Kiitos helpon netti-ilmoittautumisen, pääsee hän vielä tällä viikolla menoon mukaan! Toivottavasti tätä kautta saisi myös niitä paikallisia tuttavuuksia tehtyä ja kieltäkin harjoiteltua. Suloinen kun on kovin innoissaan aina kyselemässä, mitä mikäkin on englanniksi. Kuten pikkumieheni innoissaan huudahti: Yeah! Let’s play football!

Yes. Football it is. Kerron hänelle termistä soccer joskus sitten myöhemmin… Täällä on nimittäin niin kova kyselyvaihe meneillään, etten uskalla sitä vielä tehdä. Miksi?-sanaa pommitetaan tauotta. Miksi lajia, jossa pelataan pääsääntöisesti vain käsillä ja munan muotoisella välineellä, kutsutaan jalkapalloksi on kysymys, mihin en yksinkertaisesti osaa vastata.