Viime keskiviikkona pääsin Universalin vieraana katsomaan Enrique Iglesiaksen keikkaa Hartwalille. Kirsikkana kakun päällä sain myös mahdollisuuden artistin meet&greetiin ennen h-hetkeä. Wautsi wau. Miehen musiikin suurena fanina olin myös hänen edellisellä Helsingin keikallaan, mutta kun viimeksi päivittelin miehen kuumuutta katsomosta, nyt pääsisin katsomaan tätä espanjalaishurmuria suoraan silmiin. Eipä mulla ollut muuta sanottavaa kutsuun, kuin VAMOS!

Kutsut olivat saaneet myös bloggaavat ystäväni Vilma ja Vesa ja voi herttinen, kun meillä oli hauskaa jo kauan ennen kuin päästiin edes areenalle. Nauroin taas niin paljon, että vatsalihasten tekemisestä ei tarvitse vähään aikaan huolehtia.

Jännitys alkoi tiivistyä hermostuneena kikatteluna Jaffan käytävillä, kun me ja muutamat kilpailun voittaneet odotimme espanjalaiskomistuksen tapaamista. Olisikohan hän sitä kaikkea, mitä hänestä kerrotaan? Olin kuullut hänen olevan kovin sympaattinen tapaus, jonka kanssa on helppo jutella. Olin myös kuullut, että tämä angry birds-peliä rakastava miekkonen antaa kuvata itseään vaan toiselta puolelta kasvoja (Enriquellako muka huono puoli? Vaikea uskoa. Tai no – mahdotonta) ja halusin katsoa, pitääkö se paikkansa. Meille oli aiemmin kerrottu, että koskaan ei tiedä kuinka kauan sinulla on aikaa artistin kanssa ennen keikkaa. Artisti ja manageri päättävät tilanteen mukaan juuri ennen, mitä tehdään ja miten. Saimme kuitenkin luvan valmistella kysymyksiä, mutta kamerat piti jättää kokonaan pois. Enriqueta ei siis saisi selfieen mukaan. Damn it!

Mutta aika kului, eikä Enriqueta kuulunut. Kello alkoi uhkaavasti lähestyä keikan aloitusajankohtaa. Vasta muutamaa kymmentä minuuttia ennen yhdeksää käsky sitten kävi. Kaikki tulisivat tapaamaan Enriquen neljän hengen ryhmissä, mutta aikaa kysymyksille ei olisi. Vain nopeat “Hi – how r u doing?”-toivotukset – halipusut – ryhmäkuva – ja sitten se olikin jo adios amigo. Mutta joo… Halipusut… Enriquelta… Kyllä mä melkoisen iso hymy naamalla poistuin paikalta. Keikka alkoi vain muutaman minuutin myöhässä teknisten vaikeuksien vuoksi, jota tämä latinlover kohteliaasti pyysi yleisöltään anteeksi. Sitten se olikin Bailando! 

Joten ikävä kyllä en päässyt tällä kertaa esittämään Enriquelle kysymyksiäni. Mutta kyllä tämä ryhmäkuvakin lämmittää mieltäni. Si. Muy caliente… Iso kiitos loppuun koko Universalin huikeelle sakille ja bilekavereille Vilmalle ja Vesalle, joiden kanssa tanssittiin läpi keikan. Se oli Rythm Divine alusta loppuun ja hittiä riitti vaikka muille jakaa. Yes. You can be our Hero.

Photo credits: Vilma & Vesa

Taas meidän perhe suntaa kohti Dubain aurinkoa. Olimme alunperin ajatelleet matkaa vähän pidemmälle, mutta työkuvioiden takia lomamme lykkääntyi parilla kuukaudella ja suunnitelmat muuttuivat. Kun on vain viikko aikaa, lapsia mukana, tähän vuodenaikaan ja aurinko tärkein tekijä – on Dubai se helpoin vaihtoehto. Lyhyt lento, olematon aikaero, helppokulkuisuus, siisteys sekä ennen kaikkea taattu lämpö ja aurinko saavat meidät palaamaan. Me kun haluamme ehdottomasti tulla takaisin kotiin jouluksi. Vanhempi poikani odottaa joulupukkia jo kovasti ja me jouluihmisinä tahdomme viettää pyhät perheen kesken Suomessa. Sitä ennen vietetään kuitenkin tovi näissä maisemissa…

Pakko vielä todeta, että mieheni otti melkoisen upeat kuvat Dubaista vuosi sitten isänpäivän helikopterilennoltaan. Henkeäsalpaavia maisemia! Nyt kun esikoisemme on kasvanut porisevaksi papupadaksi, on todella ihana viedä häntä katsomaan jättiakvaarioita ja muita Dubain huikeuksia. Ne jutut… <3 Mutta aurinko! Sinua olemme kaikki kaivanneet!