CATEGORIES

Tulehtuneen umpilisäkkeen leikkaus

8.4.2018

Blogissa on ollut ennätyspitkään hiljaista. Monet teistä ovatkin kuulleet siihen syyn Instagram-tilini kautta. Pääsiäistä vietettiin aivain ihanissa merkeissä. Pitkä viikonloppu oli täynnä hyvää ruokaa, leikkihetkiä lähipuistossa, monia voittoja sekä häviöitä muistipelissä, suklaamunien etsintää, koko perheen elokuvahetkiä ja kiireetöntä yhdessäoloa. Nuorin siskonikin viipyi meillä pari yötä, mistä poikamme olivat varsin innoissaan. Pääsiäisen viimeisenä päivänä kuitenkin sai alkunsa tapahtumasarja, mikä pakotti pysähtymään totaalisesti.

Viimeisen pääsiäispäivän iltana minulle nousi kuume. Vatsa vääntyili sen verran, että mietin syöneeni ehkä jotain sopimatonta. Seuraavana päivänä pahoinvointi oli melkoinen, kuumeilu jatkui, olo oli todella voimaton ja mitään kausiflunssan oireita ei ollut. Viisihenkisestä perheestä minä olin ainut, joka oli kipeä. Illalla vatsa kipeytyi lisää ja aloin epäillä, että tässä ei ehkä olekaan kyse perus vatsaflunssasta. Seuraavana aamuna hakeuduin ensitöikseni lääkärin vastaanotolle. Halusin varmistua, ettei kyse olisi mistään vakavasta. Nopeasti osaava nuori naislääkäri antoi minulle diagnoosinsa: Umpilisäkkeen tulehdus ja lähete Meilahden sairaalaan. Siinä tapauksessa minulla olisi vielä todennäköisesti saman päivän aikana edessä leikkaus. Vaikka olin jotenkin kropassani tiennyt, että nyt ei kaikki ollut niinkuin pitää, niin sai tämä tieto silti minut hetkeksi hätääntymään. Tänäänkö minulla olisi edessä elämäni ensimmäinen nukutus ja leikkaus?

Hätä laski yhtä nopeasti kuin se nousikin. Kiitollisena päässäni mietin, että miten ihanaa on olla Suomessa. Täällä osataan ja täällä tämä järjestyy. Rauhallisen päättäväisenä kävin kotoa hakemassa tarvittavat tavarat ja suuntasin mieheni ja nuorimman poikani saattelemana Meilahden sairaalan päivystykseen kymmeneltä aamulla. Jos tämä tehdään niin tehdään toivottavasti sitten pian. Olen kuullut kauhutarinoita kesken lomareissun räjähtäneestä “umpparista”, joten jos kyseessä oli tosiaan tämä kaveri, niin paras olisi saada se pian ulos ennen poksahdusta. Ennen leikkauspäätöstä piti tehdä lisää testejä. Ensiksi otettiin verikokeet, jonka löydökset olivat yhtenevät tulehtuneen umpilisäkkeen kanssa – tulehdusarvot ja valkosolujen määrä olivat koholla. Sen jälkeen käytiin vielä varmistumassa ultraäänessä. Siellä näkyikin selvästi, että pienen ja viattoman näköinen kaveri oli todellakin tulehtunut. Joskus kolmen aikaan iltapäivällä päivystysleikkaussalin vastaava kirurgi kävi luonani ja totesi, että minut pyritään leikkaamaan vielä saman illan aikana. Salissa oli kuulema ruuhkaa, mutta vielä tämän illan aikana tulisi minun vuoroni. Olin päivystyspuolen pedeillä kuullut verhojen takaa sydäntä raastavia ihmiskohtaloita. Kuinka eräskin vanha mies oli saapunut sairaalaan viereeni kuullakseen, että hänen jalkansa oli kuoliossa ja tulisi nyt amputoida. Joten minä ihan kiltisti tyytyväisenä kyllä odotin, että minun vuoroni pikkuleikkaukseen tulee sitten kun tulee.

Minut siirrettiin osastolle ja jäin huoneeseen odottamaan ensimmäistä leikkausaikaani. Kumma kyllä, asia ei alkuun juurikaan jännittänyt. Tämä kun nyt täytyy tehdä niin kuinka huojentavaa, että saan tehdä sen koti-Suomessa huippuammattilaisten valvonnan alla. Mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän vatsa alkoi kipeytyä ja sitä enemmän ajatukset lähtivät viemään minua väärille teille. Sain tehdä paljon töitä mieleni kanssa, etten lähtisi miettimään erilaisia painajaiskenaarioita. Leikkaussali oli niin kiireinen, että paikkani leikkausjonossa muutui monesti. Tarkoitus oli ensiksi leikata jo illalla. Illan aikana kuulin, että pääsisin sittenkin todennäköisesti alkuyöstä. Keskellä yötä huoneessani kävi lääkäri, joka kertoi minun pääsevän joskus yöllä tai viimeistään olisin aamun ensimmäinen. Sain onnekseni kuitenkin nukuttua yön pimeässä sairaalahuoneessa yksin ajatusteni kanssa, mutta heräsin kuudelta aamulla vielä tietämättömänä koska pääsisin leikkaukseen. Tässä vaiheessa olin jo aika heikkona. Olin ollut jo kaksi päivää ilman ruokaa tai juomaa (tipassa kylläkin), jotta nukutusaine varmasti tehoaisi. Tosin pahoinvointi piti huolen siitä, että ei sitä tehnyt mielikään syödä, vaikka olo oli todella voimaton ja huono. Pelko ja jännitys alkoivat hiljalleen puskea päälle. Onneni oli aivan ihana nuori hoitajani, joka rempseän lämpimällä tyylillä kuunteli huoleni ja kertoi tilanteen realiteetit. “Ymmärrän hyvin, että leikkaus pelottaa aina – varsinkin jos tämä on sinun ensimmäinen. Mutta ei hätää, tämä on meille niin rutiinia, että kaikki menee erinomaisesti.” Hän tulisi olemaan yön vapaalla, mutta sanoi palaavansa sitten aamuksi taas pitämään huolen, että pääsen turvallisesti kotia.

Kello oli 7.15 aamulla kun tuo sama ihana hoitaja saapui huoneeseeni ja sanoi, että “Jes, nyt lähdetään leikkaukseen.” Tuolla hetkellä silmäni kostuivat ensi kertaa koko aikana ja välittömästi. Ne kyyneleet eivät tulleet vain jännityksestä, mutta myös helpotuksesta. Kohta pääsisin seuraavaan vaiheeseen: paranemiseen. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani kun hoitajani kärräsi minut leikkaussaliin. Niin kauniisti hän vielä tsemppasi minua tulevaan. Nukutusta sanoin vielä jännittäväni ja hän totesi, että se menee varmasti erinomaisesti. “Et ole saanut syödä niin pitkään aikaan, että nukahdat varmasti alta aikayksikön”.  “Ihan kohta heräät tuolta heräämöstä ja minä tulen hakemaan sinut takaisin tänne osastolle. Mä veikkaan maksimissaan neljää tuntia ja sitten nähdään taas”. Hän luovutti minut leikkaussalin hoitajille. Leikkaussali oli juuri sen näköinen kuin kaikissa sairaalasarjoissakin. Tuo iso valkoinen huone oli täynnä valkoisiin ja vihreisiin hengityssuojiin pukeutuneita myssypäisiä hoitajia, joilla oli lempeät silmät. Vielä pyyhin viimeisiä kyyneleitäni kun odotimme anestesialääkärin saapumista. Katselin yllä olevia suuria leikkausalin lamppuja ja mietin, että joudunkohan laskemaan kymmenestä takaperin? Minkäköhän numeron kohdalla nukahdan? Anestesialääkäri saapui pian, kertoi että laittaa nyt nukutuslääkkeen suoraan tippaani ja se saattaa vähän kirvellä. Eipä ollut toivettakaan mistään laskemisesta, kun se on viimeinen asia minkä muistan. Taju lähti välittömästi tuon lauseen jälkeen ja kirvellä sanan jälkeen oli pelkkää pimeää.

Heräsin heräämöstä. Paikkoja kolotti. Kouluajoilta muistuttava seinäkello näytti kymmentä. Onhan se ohi? Menihän kaikki hyvin? Kauaa en ehtinyt miettimään näitä päässäni kun vieressä ollut heräämön hoitaja kiiruhti viereeni kysymään onko minulla kipuja? Kerroin, että vatsaani sattuu ja kysyin menikö kaikki hyvin? Hän kertoi kaiken menneen hyvin. Leikkaus oli saatu tehtyä tähystysleikkauksena, mikä aina ei ole tilanteesta riippuen mahdollista. Minulla oli vielä kuitenkin sen verran kipuja, että pyysin saada lisää kipulääkettä. Se oli sen verran tujua, että lääkepistos vei minut vielä toviksi puoliuneen. Noin puoli tuntia sen jälkeen aloin virkoamaan. Hoitaja kysyi vointiani ja kysyi haluaisinko juoda. Sain vettä pienellä ruiskulla suun kostukkeeksi, jonka jälkeen sain sen verran sanotuksi, että jos he voisivat soittaa miehelleni kaiken olevan hyvin. Kuuntelin vieressä pöhnäisenä, kun hoitaja soitti miehelleni helpottavat uutiset. Pian olin jo sen verran tajuissani, että minut määrättiin siirrettäväksi takaisin osastolle. Iso hymy lävähti kasvoilleni kun tuo sama ihana hoitajani saapui minua hakemaan vähän ennen kello yhtätoista “Noni, minähän sanoin – neljä tuntia ja mä olen täällä vastassa taas. Aika tarkka – eikös?”

Iltapäivä kului heräillessä ja kuunnellessa Hoitaja Ihanan ohjeita. Mitä voi odottaa seuraavilta päiviltä? Millaiset kivut ovat normaaleja? Miten saan liikkua? Missä tapauksessa pitää soittaa takaisin sairaalaan? Iltaa kohden olin jo niin tolkuissani ja sen verran voimissani, että minun sallittiin lähteä kotiin jos siltä tuntui. Kuuden jälkeen illalla mieheni saapui pienten poikieni kanssa. Elämäni ensimmäinen leikkaus oli takana ja sain lähteä kotiin parantelemaan. Varsin yllättävän lisän heitti elimistö pääsiäisen loppuun, mutta valtavan kiitoksen vallassa tämä episodi saatiin päätökseen. Mikä onni oli, että olin Suomessa tapahtumahetkellä! Miten erinomaisesti meillä on terveydenhoitopalvelut järejstettykin Suomessa! Miten äärimmäisen osaavat terveyden ammattilaiset meillä onkaan! Miten etuoikeutettu olen, että saan olla suomalainen! Niin valtavan kiitollinen olin myös tuolle Hoitaja Ihanalle, joka teki leikkauskokemuksestani niin hyvän, kuin mahdollista. Miten hän kuunteli huoliani yhtään väheksymättä. Kevensi tunnelmaa rempseällä huumorilla. Huojensi pelkoa tuntevalla ammattitaidollaan ja sai oloni hyväksi lämpimällä läsnäolollaan. Todellinen ammattilainen, jota arvostan sanoinkuvailemattoman paljon. Miten voinkaan koskaan tarpeeksi kiittä häntä, osaavaa ensimmäisen diagnoosin tehnyttä naislääkäriä, minua päivystyksessä hoitaneita hoitajia, tulehduksen todennutta ultraavaa lääkäriä, anestesialääkäriä, leikkaussalinhoitajia, leikkauksen tehnyttä lääkäriä, heräämön hoitajia ja niitä monia monia muita, ketkä saivat minut kuntoon reilussa päivässä, kun oma kroppani minut petti. Sain taas kokea vieraan ihmisen hyvyyden hädän hetkellä. Kiitos heidän saan jatkaa entistä eheämpänä ja parantuminen on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti.

Valtava kiitos myös teille sadoista sadoista viesteistä, mitä sain sairaalassa olessani. Ne antoivat hurjasti voimia ja vertaistukea. Teidän avullanne pystyin pitämään mieleni kurissa ja positiivisena sairaalassa vietettyjen pitkien tuntien aikana. Kiitos huolenpidosta ja myötäelämisestä – ette tiedäkään miten se auttoi <3

 

95 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • M

    Ikävä kuulla, että sinulle on sattunut tämmöistä <3 Mutta mikä ihaninta mielestäni tässä kirjoituksessasi on se, miten valtavan kiitollinen olet saamastasi huolenpidosta ja hyvästä hoidosta. Ja että vielä tuot sen näin julkisesti esille, että tällaisesta hyvästä hoidosta tosiaan pitääkin olla super kiitollinen, eikä vain pitää asiaa itsestäänselvyytenä! Valitettavasti kun kaikki eivät aina hyvää hoitoa saa edes täällä kotosuomessamme. Itse olen joutunut ensimmäiseen leikkaukseeni lapsena olisiko ollut 10-11 vuotiaana ja silloin ei aivan kaikki minua hoitaneet hoitajat olleet ihan kartalla ja minulle jäi sairaalareissustani traumat. Tänäkään päivänä en pysty menemään sairaalaan ilman että taju lähtee ja pyörryn. Ei siis ole kivaa jos joku läheiseni on joutunut sairaalaan, koska en itse pysty mennä edes vierailemaan sinne. Tämän kokemuksen jälkeen myös kaikki verikokeet ja rokotteet yms vievät tajuni kankaalle ja paniikkikohtaus on lähellä pelkästä ajatuksesta jos joudun mennä labraan. Lapsistakin haaveilen, mutta kaikki raskauteen liittyvä ja etenkin synnytys tuntuvat niin ahdistavilta jo ajatuksenakin. Ja se, että leikkauksia ynnä muita toimenpiteitä jännittävät ihan "tavallisetkin" ihmiset, niin minun kokemuksieni jälkeen olen yksi panikoiva ihmisraunio, jos eteeni sattuu jotain sairaalaan liittyvää.
    Olen siis erittäin onnellinen puolestasi, että sait ensiluokkaista hoitoa ja kohtelua, sitä toivon kaikille! Ja arvostan suuresti kiitollisuuttasi tätä tärkeää asiaa kohtaan, ja että tuot sen täällä ilmi! Näin ehkä muutkin ymmärtävät olla kiitollisia asioista, joita mielestäni ainakin osa pitää liian itsestäänselvyytenä.
    Ihanaa kevättä Hanna! <3

  • Karoliina

    Hei Hanna! Niin ihanan koskettavasti kirjoitettu ja mukava kuulla että kaikki on nyt hyvin ja toipuminen on alkanut nopeasti. Hienoa myös kun nostit julkisen terveydenhuollon näin positiivisesti esiin, sillä sitä se juuri Suomessa on!

    Aurinkoista viikkoa!
    t.pitkäaikainen lukijasi :)

  • Karoliina

    Hei Hanna! Niin ihanan koskettavasti kirjoitettu ja mukava kuulla että kaikki on nyt hyvin ja toipuminen on alkanut nopeasti. Hienoa myös kun nostit julkisen terveydenhuollon näin positiivisesti esiin, sillä sitä se juuri Suomessa on!

    Aurinkoista viikkoa!
    t.pitkäaikainen lukijasi :)

    • Kiitos kovasti – ja kyllä. Pitää sanoa positiivisesta enemmän ääneen. Ei vain niitä valituksia. Nyt oli todellakin aihetta ylistää <3

      Kiitos että olet mukana <3 Aurinkoa viikkoosi! <3

  • Sofia

    Ihana Hanna! <3 Miten kauniisti ajattelet ja kirjoitat. Vilpittömyys välittyy ja tulee ihan kyyneleet silmiin. Ihanaa että kaikki meni hyvin!

    • Kiitos ihana hurjasti <3

  • Haidi

    Mulle pinttyi niin mieleen se ensimmäinen story kun tajusi vain, ettei kaikki ole ok ja seuraava sairaalasta. Siinä kohtaa heräsi kyllä päivään ja oli pakko katsoa vielä uudelleen, että mitä kummaa! Sitä stalkkasi sitten puhelinta koko päivän ja odotti tietoa miten kaikki sujuu. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsit kotiin toipumaan, muutama kyynel pääsi kun pojat olivat luonasi sairaalassa käymässä :’) tässä postauksessa tulee mielestäni myös ihanasti esiin tapasi katsoa asioita. Se positiivisuus ja ymmärrys henkilökuntaa kohtaan ja arvostus näitä ammatteja ja terveydenhuoltoa kohtaan. Ihanaa vaihtelua kun yleensä se on aina sitä negatiivista mit julkisesta saa lukea..

    • Voi ihanuus kun olet välittävästi seurannut mukana. Olet mahtava <3 Me itse väritämme maailman missä elämme. <3

  • Leena

    Miulla leikattiin 6 viikkoa ennen laskettua aikaa ja avona kun ei tähystää voinut vauvan takia. Kaks viikkoa olin aivan sairaan kipee ja aattelin et en toivu ollenkaan. No sit selvis et vauva oli perätilassa ja vaihtoehtona oli leikkaus mut en voinu ajatellakaan et ois taas revitty maha auki. Koville otti mut ei tarvinnu sit leikata onneksi. Eka leikkaus oli ja luulin et ihan kevyttä kauraa mut tajusin sit kuukauden pituisesta saikusta et ei se niin kevyt homma tosiaan ollu. Tsemiä toipumiseen!

    • Ai kauhistus – raskauspelot vielä päälle! Onneksi kaikki meni hyvin, vaikka paraneminen kestikin :/ Ja ihana kuulla että myös raskaus päättyi hyvin ponnisteluista huolimatta <3 Kiitos!

  • Minna

    Kiva kuulla, että kaikki meni hyvin ja umppari on paranemaan päin! Ja mikä bonus kun sait myös hyvää palvelua.

    Suomalainen terveydenhoito on onneksi erinomaisen laadukasta. Mutta on pakko kommentoida kun mainitsit ” Varsinkin kun on asunut maissa, missä ei ole mitään vastaavaa ilman paksua lompakkoa ja erinomaisia vakuutuksia”.

    Ei nimittäin ihan ilmaista hoito Suomessakaan ole. Vaikka maksammme ”terveysvakuutusta” verojen muodossa niin esim jos tulot on esim 5000 e josta veroja menee karkeasti 2000 e. Josta noin vajaa puolet sosiaali- ja terveys budjettiin eli sanotaan 1000 e per kk. 2500 e tuloilla summa olisi 500 e.

    Umpisuolileikkauksen maksaa 3500 e ja esim alatiesynnytys 1500 e HUS:ssa. 12 000 eurolla voi jo käydä muutaman kerran sairaalassa. Ja 6 000 e voi vaikka synnyttää jopa keisarinleikkauksella ja saada vielä komplikaatioita 4200 e.

    Karkea esimerkki ja ja tiedän että sosterv budjetista maksetaan paljon muutakin. Mutta kyllä Suomessakin sitä lompakkoa tarvitaan vaikka maksua ei suoraan potilaalta peritäkään. Ei se raha täälläkään kasva puussa.

    • Tottakai kaikki maksavat. Olen joskus lukenut, että synnytys muille kuin KELAN piiriin kuuluville olisi lähemmäs 10 000e. Mutta tarkoitus tässä on lähinnä se, miten progressiivinen verotus mahdollista kaikille asemasta riippumatta mahdollisuuden erinomaiseen hoitoon. Jos esim vertaa USAan järjestelmään, milloin leikkaukseen tai hoitoon ei yksinkertaisesti pääse jos ei ole vakuutusta / maksajaa :/

  • Satu

    Pikaista toipumista!
    Ja voi miten voinkaan samaistua… Pääsiäisen jälkeen sain oireita, niitä tutkittiin ja sain vähän väärää diagnoosiakin, kunnes tänään todettiin keuhkoveritulppa ja makaan sairaalassa. Elämä yllättää…! Mies juuri viikon työmatkalla, onneksi Mummo tuli apuun. Jospa tämä tästä, vaikka pelottaa :/

    • Voi ei!!! Toivottavasti et joudu olemaan pitkään ja sinut saadaan kuntoon. Paljon voimia sinne <3 Pidän peukkuja. Kerrohan pääsitkö jo sairaalsta !!

  • Maija M.

    Kun blogissasi ei yli viikkoon ollut uutta sisältöä, mietin että onko nyt jotain ikävää sattunut. Silmät kostui mullakin kun kirjoitustasi luin. Samalla mietin, miten itse selviäisin vastaavasta tilanteesta, kun pelkkä sairaaloiden haju kuvottaa :( Onneksi kaikki sujui sinulla hyvin <3 Todellakin turhan usein mediassa rummutetaan vain negatiivisia uutisia terveydenhoitoa koskien, vaikka paljon hyviäkin kokemuksia olisi tarjolla. Negatiivisuus valitettavasti myy.

    • Kiitos ihana hurjasti huolesta ja ymmärryksestä <3 Kaikki sujui todella hyvin ja kiitollinen olen kaikesta mitä sain. Toivon, että tällaisia kokemuksia nostettaisiin enemmänkin valtamediassa.

  • Tiina

    Terveydenhuolto on Suomessa huippua! Etenkin erikoissairaanhoito joka minulle on niin tuttua. Ja mulla on ollut sama lääkäri ja sairaanhoitaja jo 8 vuotta. Uskomatonta. Niin huippuja tyyppejä molemmat. Arvostan todella paljon heidän työtään. Ja juuri se että jos jotain vakavaa sattuu, niin kaikki saavat täällä hoitoa, tulotasosta riippumatta. Hoitooni on mennyt useampi 100 000 euroa, ja mitä olen siitä itse maksanut? Varmaan joitakin tonneja. Syvästi kiitollinen siitä huolimatta että elämä on aika rankkaa. Ja täytyykin muistaa viedä pitkästä aikaa jotain kiitokseksi kun taas seuraavan kerran menen paikan päälle. Toipumista sinulle Hanna!

    • Voi miten ihana kuulla, että olet saanut rinnallesi huipputyypit. Ja toivon niin, että minkä kanssa ikinä taistelet se on hiljalleen voitettu? En voi kuvitellakaan, että arki olisi tuota KOKO ajan. Minulle tämä oli eka leikkaus ikinä ja sekin jännitti :/

  • Saara

    Terveydenhuollon ammattilaisen lämmittää mieltä lukea tällainen postaus!! Useimmiten tuntuu, että mediasta saa pääasiassa lukea negatiivista suomalaisesta terveydenhuollosta ja terveydenhuollon ammattilaisista. Toisaalta uskon, että moni muu olisi sinun sijassasi kokenut tilanteen negatiivisena jouduttuaan odottamaan leikkaukseen pääsyä. Sinusta huokuu positiivinen asenne ja kunnioitus kanssaihmisiäsi kohtaan. Valitettavan harva Suomessa muistaa arvostaa etuoikeutettua asemaamme esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyen. Se, että kaikilla on varallisuudesta riippumatta mahdollisuus vaikka tällaiseen kiireelliseen leikkaukseen ja potilaan maksama osuus hoidostaan on minimaalinen.

    Hienoa, että leikkaus sujui hyvin. Tsemppiä toipumiseen!

    -leikkaussalisairaanhoitaja

    • Miten ihana kuulla, koska te teette hurjan tärkeää työtä ja ihana kuulla jos tällä postauksella voin edes antaa palasen sitä kiitollisuutta mitä ansaitsette. Ja hyvin kauniisti näet minut, kiitos sinulle siitä. Olen ollut siinä mielessä etuoikeutetussa tilanteessa että olen asunut 10 vuotta ulkomailla ja nähnyt kolmen muun maan terveydenhuollosta, vaikka nekin maailman mittapuulla kaikki oikein hyviä. Paitsi amerikan julkisen huollon puoli on syystäkin usein tapetilla… Siellä ei pärjäisi ilman hyvää vakuutusta. Pystyy arvostamaan kun on omakohtaista kokemusta erilaisestakin tavasta. Joskus pitää mennä kauemmas, että näkee lähelle.

      Kiitos paljon ja kiitos kaikesta siitä mitä teet meidän muiden hyväksi päivittäin! <3

  • Maria

    Voi Hanna!

    Kuuntelin teidän uusimman podcastin ja voi kun osus ja upposi! Meidän ensimmäinen raskaus oli todella odotettu ja ensimmäisessä ultrassa se paljastui kaksosraskaudeksi jossa molemmat sikiöt olivat menehtyneet. Raskauduin keskenmenon jälkeinen nopeasti ja joka päivä pelkäsin. Pelkäsin ensimmäiset 12 viikkoa, sitten kun aloin tuntemaan liikkeitä pelkäsin kun niitä en tuntenut. Juoksin kokoajan ultrassa koska oma psyyke oli niin kovilla. Pelko oli läsnä synnytykseen saakka. Onneksi synnytys oli super nopea syöksy ja ehtisin juuri sairaalaan sisälle kun tyttö tuli!

    Nyt kun lapsi on jo reilu vuoden toiveissa olisi sisarus. Mä niin kärsisin mielummin vaikka oksentelusta kun menettämisen pelosta. Raskauden aikana mulla oli ihan huono omatunto kun stressasin niin paljon :/

    Kiitos mahtavasta podcastista ❤️

    • Maria!!!

      Itkuhan tässä tuli. Ymmärrän tuon tunteesi ihan liian hyvin – kuten tiedät <3 Näistä asioista puhutaan liian harvoin, sillä ne ovat valitettavan yleisiä. Henkilökohtaisesti minua auttoi tuolloin vertaistuki <3 Ja se, että sain puhua asiasta ystävieni kanssa. Aion tehdä aiheesta oman postauksensakin. Oli tarkoitus tehdä jo, mutta umppari sotki suunnitelmat.
      Mutta että miten ihana kuulla, että teilläkin on onnistunut menetyksen jälkeen ja voitte toivoa jo seuraavaa <3 Kiitos niin tästä <3

  • Suvi

    Podcastit eivät kuulu tähän postaukseen mutta koska ne nyt on tuossa mainittu, itse sanoisin, että et puhu Metin päälle eikä hänkään sinun. En ole edes huomannut. Johtuneekohan siitä, että minua taas lähinnä ärsyttää toisinaan suomalainen tapa kommunikoida eli se, että yksi ”luennoi” ja toisten tehtävä on muka vain kuunnella hiljaa. Jos 5 minuuttiseen yksinpuheluun heittää väliin jonkin kommentin, saa murhaavia katseita. Pidän enemmän siitä, että keskustelu on eläväistä ja johon kaikki voivat osallistua juuri silloin kun on jotain sanottavaa tai omaa hyvän ”heiton”. Ei se silti tarkoita sitä, että koko ajan törkeästi huutaa toisten päälle tai on koko ajan äänessä. Olen kai asunut ulkomailla liian pitkään, koska suomalainen keskustelu on mielestäni usein niin kaavamaista.

    • Hei hyvä pointti! Koska tämä on vähän tämä sama ajatusmalli mikä minulla ja Metillä molemmilla on. Me molemmat olemme eläväisiä ja vasrmasti osaamme molemmat sanotuksi haluamamme. Emme mekään koe sen olevan epäkohteliasta. Mutta ymmärrän kuuntelijana, että voi olla vaikea pysyä kärryillä kun molemmat pälättävät innoissaan :D Mutta me taas pidämme Metin kanssa sen elävyydestä ja kuplivuudesta. Me kun molemmat tosiaan olemme aika eläväisiä? :) Minäkin olen mieheni kanssa usein keskustellut siitä, että kaipaisin suomalaisiin keskusteluohjelmiin ehkä enemmän tunnetta. Suomessa kaikki on niin hillittyä. Esim erilaisissa urheiluselostusohjelmissakin tunteet käyvät aina kuumina ja nauru raikaa. Sitä kaipaan lisää kyllä Suomeenkin :) Mutta hei loistava aihe. Tätä olisi kiva pohtia enemmänkin! :) JOPa blogipostauksen tai podcastin muodossa! :)

  • Marjo

    Voi paranemisia sinulle!
    Kuuntelin juuri teidän podcast no 7.Olen aivan koukussa niihin,kiitos niistä! Mutta…yhä enemmän särähtää korvaan Hanna kun puhut niin paljon “päälle”.Anna Metin kertoa loppuun lauseensa. Ja tiedämme että sinulla on ne 3 lasta,ehkä joka jaksossa ei tarvitse sanoa sitä kolmea kertaa…Muuten hyvä:)

    • Voi kiitos ja ihanaa kun olet kuunnellut :) Kiitos tuesta!
      Ja voi ehdottomasti – tuota pitää vielä tsempata. Me kun haluamme pitää puhelun mahdollisimman eläväisenä ja Metin kanssa yhdessä sovimme, ettemme liikaa “jännitä” päälle puhumista, koska me molemmat kyllä osaamme sanoa sanottavamme. :) Tosiaan haaste tässä alussa on löytää toimiva puhetyyli ilman että sitä lähtee “miettimään liikaa” miten puhuu. Mutta ehdttomasti pyrin parantamaan. Tässäkin on niin paljon erilaista palautetta. Olen saanut myös viestejä, että minun tulisi rohkeammin puhua ettei Metti puhu minun päälleni :D Kuten todettu, me Metin kanssa tunnemme toisemme hyvin ja innostuessa molemmat sitä saattavat tehdä. Me olemme molemmat hyvin eläväisiä ja yritämme säilyttää sen aitouden, mutta ymmärrän että kuulijana ärsyttää.
      Ja podcastimme luonteeseen kuuluu, että tuomme myös lapsinäkökulman esille. Itsellä kun on kolme lasta niin olen huomannut ajan saatossa myös sen, että se onko sinulla, yksi, kaksi vai kolme lasta on hyvin erilaista ja kaikki muuttuu koko ajan. Vaiheita vaiheiden perään. Tällä hetkellä oma elämäntilanteeni on hyvin kuluttava ja väsyttävä. Lapseni ovat niin pieniä, että melkein kaikki elämässä pyörii heidän tarpeiden ympärillään. Siitä syystä varmasti todella helposti myös monet asiat mistä puhumme värittyy näin, koska oma ajatusmaailma on niin vahvasti niissä lapsissa tässä elämänvaiheessa. Koen sen vain luonnolliseksi. Varmasti koittaa aika että helpottuu, mutta nyt oman arkeni raskaus / kiireys / prioriteetut ehkä välittyy tämän muodossa teille muillekin? :) Kun lapset tuosta vähän kasvavat niin varmasti helpottaa :) Mutta kiitos huomiosta, pyrin käyttämään enemmän erilaisia lausemuotoja ja hillitä itseäni innostuessa :)

  • Veera

    Kauniisti kirjoitat, kuten aina. Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin! Koko ajan kuulee ympärillä negatiivisia asioita maastamme, niin on ihana kuulla välillä jotain positiivista. Kyllä sitä itsekin toivoisi, että jos jotain tapahtuisi niin se tapahtuisi tässä maassa eikä muualla.

    Tsemppiä paranemiseen! <3

    • Kiitos ihana <3 On niin hyvä olla Suomessa <3

  • M

    Hei Hanna!
    Ihana kuulla, että sinulle jäi noin hyvä kokemus hoidosta kaikin puolin!
    Huomasin myös kommenteista, että olit laittanut palautetta, se on niin tärkeää kaiken työn ja aherruksen keskellä.
    Itse työskentelen leikkausosastolla ja siellä harvemmin kuulee, mitä ihmisille jälkeenpäin kuuluu.
    Toivottavasti toipuminen on lähtenyt sujuvasti käyntiin :) pikaista paranemista!

    • Kyllä! Ja kiitos, koin sen myös tärkeänä. Tällä viikolla haluan viedä vielä kiitokset jälkikäteen paikan päälle :) Ihana kuulla, että koet eleen lämmittävänä eikä mahodllisesti häiritsevänä. Kiitos kovasti <3

  • Pink

    Olen myös ollut juuri leikkauksessa ja minulta otettiin toisesta rinnasta hyvälaatuinen suhteellisen iso kasvain pois. Olin nukutuksen jälkeen niin huonossa kunnossa että olin todella todella kiitollinen hoitajille jotka pitivät minusta huolta. Ja kiitollinen kaikista ammattilaisista jotka olivat alusta loppuun tässä heille rutiini asiassa mutta itselle niin pelottavassa ja ainutkertaisessa tilanteessa.

    Olet kyllä huikea nainen jolla on iso sydän ❤️

    • Voi onneksi kaikki meni hyvin! <3 ja tuo kiitollisuuden tunne on melkoinen. Itsekin taisin vain kiitellä koko ajan. Tuo on aina pelottavaa. SItä on niin avuton ja muiden "armoilla" ja kaikki muiden tekeminen sinun hyväksesi on tuossa kohtaa niin liikuttavaa. Kiitos niin ja ihana kuulla, että sinäkin voit hyvin ja sinulla oli hyvä kokemus vaikeasta tilanteesta huolimatta <3

  • Emma

    Ihana kuulla, että kaikki on hyvin nyt! En ole kai aiemmin kommentoinut, mutta pitkään jo olen blogiasi seurannut ja nyt innolla kuunnellut myös sinun ja Metin podcasteja (kiitos upean sisällön tuottamisesta kummassakin!). Säikähdin ihan, kun joku päivä instastoryssa näin sinut sairaalassa. Nämä ovat harmillisia asioita, mutta niitä joskus sattuu ja silloin auttaa kuvailemasi myönteinen asenne. Sitä on mukava kuunnella ❤ Kovasti tsemppiä paranemiseen!

    • Voi kiitos ihan hurjasti välittämisestä <3 Sekä siitä että annat aikaasi paitsi blogille, niin myös podcastillemme <3 Ja kyllä, oma asenne auttaa aivan kaikkeen elämässä. Ihana kuulla jos se välittyy. Toivottavasti elämänmyönteisyys ja luotto muihin myös tarttuu. Kiitos <3

  • kirurgiaan erikoistuva

    Hyvä homma,että sujui leikkaus hyvin ja asiallinen kuvaus toiminnasta.
    Pieni asiavirhe korjaus kuitenkin, ennen nukutusta pidetään ravinnotta, ettei intuboitaessa mahalaukusta nousisi osittain sulanutta ruokaa ylös ja mahdollisesti siitä keuhkoon,josta voisi myöhemmin tulla ongelmia. Nukutusaineen vaikutukseen ei ravinnottomuudella ole mitään tekemistä.
    Pikaista paranemista!

    • Hei kiitos kun korjastit. Itsekin tuota kysyin ja tuon vastauksen sain, mutta varmaan minua suojeltiin sen suuremmilta hätääntymisiltä / mietinnältä. Kun on kuulut niitäkin tapauksia missä joku herää kesken leikkauksensa :o
      Kiitos vielä!

  • Iina

    Jätti suuri HALI HANNA sinulle <3 Olipa ihanasti kirjoitettu! Joku toinen olisi saattanut kääntää tuon asian toisinpäin, ”olipa huonoa hoitoa, kun piti odottaa niin kauan” tms. Meillä on Suomessa hyvä terveydenhuolto ja toivottavasti on myös tulevaisuudessa! Itse olin viimeksi leikkaussalissa tyttäreni kanssa. Hänetkin huomioitiin mahtavasti ja hoitajat olivat ihania ja kärsivällisiä ja osasivat toimia ihanan rauhallisesti herkän pelkopotilaan kanssa. Pikaista toipumista sinulle! Ja aurinkoisia ajatuksia :)
    Ps. Olisipa mahtavaa, jos joskus tulevaisuudessa sairaanhoitajille saataisiin järjestettyä esim.useamman bloggaajan ja yhteistyökumppanin kanssa oma hemmottelutapahtuma tms?! Johonkin avattavaan vaateliikkeeseen tms. skumppaa ja joku alejuttu liikkeeseen?!
    Meni nyt vähän ohi aiheen, mutta tulipa mieleen ;)

    • Voi apua. Onhan tyttärelläsi nyt kaikki hyvin?
      Itse kun mietin että onneksi minä olen menossa veitsen alle. Olisin ollut varmaan aivan hädissäni jos se olisi ollut joku pojistani. Ja hei aivan mahtava idea! Olen monasti miettinyt että haluaisin tuollaisen tapahtuman omille lukijoille, mutta myös erityisille ammattiryhmille olisi myös mahtava idea järjestää! Esim juurikin sellaist naisvaltaiset alat kuten sairaanhoito tai lastentarhaopettajat. Niin tärkeää työtä, jota ei aina arvosteta tarpeeksi. Olisi ihana antaa takaisin… Ihana idea!

      • Iina

        Kiitos kysymästä, hänellä kaikki hyvin. Oli etukäteen tarkasti suunniteltu silmäleikkaus. Kyllähän se jännitti, niin lasta kuin vanhempiakin mutta kaikki meni hienosti <3 Toivottavasti olet toipunut jo täysin ja muistona enää vain leikkausarpi!

  • Suvi

    Ihana kuulla, että kaikki on nyt hyvin. Tottakai tuollainen pelästyttää. Minä itkin ihan täyttäpäätä tätä lukiessani ?

    Saako kysyä, kävitkö julkisen sairaanhoidon lääkärillä vai yksityislääkärillä, kun ihan alkuun lääkärille hakeuduit ja jolta sait lähetteen sairaalaan? Asun itse Briteissä mutta olen miettinyt Suomeen paluuta. En vai ole asunut siellä melkein 20 vuoteen. Paljon saa lukea, miten lääkäriaikoja voi joutua odottelemaan viikkokausia julkisella puolella. Eli oletan, että kävit yksityisellä?

    • Voi ihana <3 Kiitos niin myötäelämisestä!
      Kuule ihan julkiselta puolelta! Asumme ihan terveysaseman vieressä ja myöhään edellisenä iltana terveysneuvontaan soittaessani (kun oireitani kuvailin ja mietin että pitäisikö jo illalla lähteä suoraan sairaalaan…) minulle neuvottiin puhelimessa, että kannattaa mennä heti aamusta siihen meidän omalle terveysasemalle, mistä sitten lähtettävät sairaalaan jos tarvetta. Joten tällä kertaa tämä oodi oli julkisen puolen osaamiselle ja toimivuudelle ainakin tässä tapauksessa. Suomi <3

  • Lilya

    Huh, onneks kaikki on nyt hyvin ja sait mahtavaa hoitoa. Kiva kun kerroit kokemuksestasi rehellisesti. Tommoset tapahtumat pistää kyllä pysähtymään ja arvostamaan niitä terveitä päiviä. Itselläkin meni pääsiäisen loppu päivystyksessä vatsakipujen vuoksi mutta niihin ei vastausta löytynyt. Onneksi olo kuitenkin jo parempi. Ihanaa alkavaa viikkoa!!

    • Se on juuri näin. Nämä aina pysäyttävät ja onneksi selvisin näinkin vähällä vaikka leikkaukseen mentiinkin. Toivottavasti omat kipusu hellittävät ja syy ei ole ollut vatsapöpöä suurempi <3

  • Katariina

    Paljon Hanna paranemisia ja voimahaleja!❤
    Aivan ihanaa kuulla, että kaikki on nyt hyvin ja saat toipua rauhassa. Todella liikuttavaa kuula miten kultainen hoitaja sinulla on ollut ja kuinka kauniisti puhuit hänestä, on onni asua Suomessa?
    Vielä kerran toivotan sinulle paranemishalit❤ Elämä kantaa, vaikka joskus tahtoo kovillekin pistää, yhdessä kaikesta selviää.?

    • Voi kiitos kovasti. Ja tosiaan. Mahtavaa hoitoa sain! <3 Kiitos niin kovasti välittämisestä ja myötäelämisestä <3

  • Anonymous

    Voimia toipumiseen! Itse sain umpparileikkauksen jälkeen Meilahdesta kotiinvietäväksi sairaalabakteerin. Ehdin olla kotonakin pari päivää ennen kuin kunto romahti ja bakteeri löydettiin. Tarkkailethan siis oloasi tarkasti!

    • Voi ei! Hyvin ikävää. Vointini on onneksi hyvä, mutta otan sairaalaan herkästi yhteyttä jos mitään erikoista ilmenee.

  • Lora

    Onneksi sait apua ja nyt saat toipua rauhassa kotona rakkaiden kanssa. Itsekin jouduin tässä alkuvuoden aikana Meilahden päivystykseen pienemmän mutta omalta osaltaan vakavan oireen vuoksi ja mieleeni jäi erityisesti hoitajien lämminhenkinen ja empaattinen suhtautuminen. Vaikka mieli oli maassa niin sydäntä lämmitti heidän ystävällisyytensä. Arvostan suuresti meidän terveydenhuoltoa mutta oman kokemukseni perusteella toivoisin, että lääkärit voisivat ottaa hoitajien empaattisuudesta mallia. :)

    Kaikkea hyvää toipumiseesi. <3

    • Onneksi selvisit vähemmällä! :) Ja meitä kaikkia on tosiaan joka junaan. Minulla kävi tuuri kaikkien kanssa. Kaikki ne lääkärit keiden kanssa juttelin olivat erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä :) Kiitos kovin <3

  • Ems

    Täälläkin tuli tippa linssiin kauniista kirjoituksestasi. Vaikka itsellä ei ole tullut sairaalamaailmassa aivan noin ihania ihmisiä vastaan, olen silti syvästi kiitollinen Suomen tasokkaasta ja ilmaisesta sairaanhoidosta. Harvassa paikassa asiat ovat niin hyvin kun täällä<3 Nostan myös erityisesti hattua kaikille lääkäreille ja hoitajille, jotka kiireisen päivänsä ohessa muistavat ja viitsivät kysyä potilaan kuulumisia/tuntemuksia. Siitä tulee potilaalle entistä turvallisempi ja huomioidumpi olo.

    • Ikävä kyllä noitakin tarinoita on paljon. Kuinka on unehdettu kohdata se ihminen siinä kiireessä ja keskitytty vaan toiminnan suorittamiseen. Toki ymmärrän, että heillä on valtava kiire ja paikoin täysin ylityöllistettyjäkin, mikä ei aina tee empaattisuudesta helppoa. Mutta sitten on näitä superyksilöitä jotka onnistuvat koko paletissa <3 Olen niin samaa mieltä kanssasi. Tuollaisen terveydenammattilaiset ovat kyllä mielettömiä ihmisiä <3 Parantavia enkeleitä! :D

  • Maria ja Pojat

    Ihanaa, että kaikki meni hyvin! Seurasin tilannetta stoorin puolella, kävin vähän väliä tsekkaamassa, josko olisit päivittänyt jotain ja siinä vaiheessa, kun oli video sinusta ja pojistasi sairaalassa, itkin jo aivan valtoimenaan. <3

    Olin itse pari vuotta sitten viikon verran sairaalassa viisaudenhampaan poiston aiheuttaman vakavan tulehduksen ja leikkauksen vuoksi ja edelleen raastaa ajatellakaan silloin 4-vuotiasta poikaani, joka aina sairaalassa tsemppasi niin kovin ollakseen reipas sairaan äidin luona, mutta sitten mummille itki omia pelkojaan ja huolta äidistä. </3

    • Voi ihana olet! <3 Kiitos niin myötäelämisestä ja kaikesta tsempistä <3 Ja voi että miten sitä taas näki poikien erot iänkin puolesta. Meidän vanhin on jo sen verran iso että ymmärsi enemmän ja halusi kovasti vain hoitaa äitiä. Me mieheni kanssa yritimme tehdä sairaalakokemuksesta heillekin mahdollisimman lämpimän ja turvallisen. Joskus elämä yllättää, mutta Suomessa asiat hoituvat :)

  • Jemmi

    Kyyneleitä sai pyyhkiä poskilta tätä lukiessa <3 siskoni on "saanut" viettää ihan liikaakin aikaa sairaaloissa, mutta ihailen hänen ja sinun asennetta. Se on suuri rikkaus tässä maailmassa kun meillä hoidetaan ja vielä hyvin. Toipumisia kovasti <3

    • Voi kiitos myötäelämisestä <3 JA toivottavasti siskosi voi nyt hyvin <3 Omalla asenteellamme väritämme oman elämän ja jopa tuoda lämpimiä sävyjä muidenkin arkeen <3

  • Noora

    Eka kerta, kun itken, kun luen blogia. Hyvin kirjoitettu, tsemppiä paranemiseen!

    • Voi kiitos kovin, että jaksoit lukea ja myötäelit tuntemuksiani <3 Kiitos <3

  • Heidi

    Pakko kommentoida tuota paastoa. Syömättä ja juomatta ei olla siksi, että unilääkkkeet tehoaa paremmin vaan siksi, ettei nukutuksen aikana potilas ala oksentaa ja vedä mahan sisältöä keuhkoihin. Sillä voi taas olla erittäin vakavat seuraukset. Päivystysleikkauksissa on ikävää, koska odotus- ja paastoaika voi venyä kun aina pitää olla valmiina leikkaukseen. Mutta paasto-ohjeita kannattaa noudattaa tarkkaan, myös ihan suunnitelluissa leikkauksissa, kyseessä on iso turvallisuustekijä ja tarvittaessa leikkaus perutaan jos vaadittava paastoaika ei täyty.

    Pikaista paranemista!

    • Hei kiitos vielä! Minua varmaankin sitten säästeltiin ennen leikkausta kun sen enempää ei tuohon kysymykseeni vastattu kun kysyin. Ja tosiaan, ei tullut mieleenkään tuota käskyä rikkoa. Kiltisti olin totaalisen syömättä ja juomatta sitten sen pari vuorokautta. Osaatko sanoa mikä on se minimi paastoaika?
      Kiitos vielä kovin!

      • Heidi

        Kuusi tuntia on se minimi. Halusin vain oikaista tietoa, koska kyseessä on tosi tärkeä juttu. Varmasti sinulle puhuttiin muuta koska nähtiin, että jännittää eikä haluttu lisätä huolta. Jos lääkäri olisi tiennyt ettei leikkausta tehdä seuraavaan kuuteen tuntiin, niin sittenhän olisi voinut syödä jotain pientä ja taas paastota. Mutta tämäkin vain lääkärin ohjeella. Päivystysleikkauksissa tilanteet vaihtuu nopeasti ja tietysti sinutkin haluttiin pitää leikkausvalmiina, joten siksi ei myöskään varmaan annettu lupaa syödä. Valitettavan usein ihan suunniteltuihin leikkauksiin tulevat eivät noudata paasto-ohjeita, ja se aiheuttaa perumisia sekä ylimääräistä järjestelyä kun päivän leikkausjärjestystä vaihdetaan.

        • Kiitos paljon! On todellakin tärkeä juttu noudattaa lääkärien ja hoitajien ohjeita. Se vaikuttaa niin moniin muihin ihmisiin ja aikatauluihin, jos niistä on piittamaton.

      • Pirkko

        Päivytysleikkausta odottaessa voi joutua olemaan paastolla pitkään, mut elektiiviseen leikkaukseen 6h syömättä ja juomatta piisaa.

        • kiitos tiedosta! :)

  • Lena

    USAssa asti itketaan vuoksesi ilon ja helpotuksen kyyneleita. Osasin elaytya silla miehellani oli sama leikkaus 7 vuotta sitten, melkein puhkesi hanellakin mutta saimme asian hoitoon myos taalla. Ei meinannut kahvit maistua aamuisin kun blogisi oli hiljainen….tervetuloa takaisin, Ihana!!

    • Voi kiitos niin paljon siitä, että myötäelät kokemustani <3 Kiitos niin paljon että olet ikävöinyt ja ihana kuulla, että sielläkin on samaan vaivaan saatu onnellinen loppu <3 Kiitos niin paljon!

  • Jade

    Seurasimme näitä hetkiä insta storyssa ja nyt Kyyneleet silmissä luin postauksen miehelleni..
    Ihanaa, että kaikki On nyt hyvin ja toipuminen on alkanut.
    Onneksi sinulla on 4 urheaa soturia huolehtimassa parantumisesta.
    Aurinkoista kevättä koko ihanalle perheellesi ?

    • Voi kiitos suuresti myötäelämisestä ihana ihana Jade! <3 Minulla on mahtavat tukijoukot. Mietinpä siinä moensti että onneksi minä siinä makasin, eikä joku pojistani. Tosin, uskon, että siitäki selvitään jos siihen joskus tullaan.
      Aurinkoa! <3

  • Suvi

    Oi hanna täällä vetistelin ihan hulluna kun tätä luin – en edes tiedä miksi! Poikaystäväkin tuli kysymään että onko joku hätänä kun yksikseni itkeä vollotin. Ihanaa että kaikki on kunnossa ja olet paranemaan päin!

    • Voi sä olet ihana <3 Kiitos että välität ja myötäelät noin kauniisti <3 IHanaa viikkoa <3

  • Mervi

    Mä oon kanssa saanut huonoja uutisia terveyteeni liittyen, ja joudun nukutuksessa tehtävään leikkaukseen parin viikon päästä. Leikkauksen jälkeen joudun jäämään sairaalaan vielä seurantaan vähintään yhdeksi vuorokaudeksi ja oon asiaa jännittänyt aivan älyttömän paljon. Oon kerenny tässä pyöritellä päässäni kaikenlaisia skenaarioita, kun leikkausaika on ollut tiedossa jo hetken.. :D

    Tämä postaus kuitenkin auttoi minua luottamaan hienoon järjestelmäämme ja terveydenhuoltohenkilökunnan ammattitaitoon. Lisäksi pitää kyllä olla kiitollinen myös siitä miten halvalla tästä lystistä selviää. Oon joutunut käymään kahdessa magneettissa, erilaisissa kokeissa, ohutneulanäytteessä, ultrassa jne jne jne, ja muutama vaivainen kymppi on mennyt rahaa. Ihan mieletöntä. Maksan jatkossakin mielelläni verot. :) Tsemppiä toipumiseen!

    • Ensiksi olen pahoillani, että olet saanut huonoja uutisia. Mutta onneksi tosiaan olemme täällä Suomessa! Miten ihana kuulla, että tämä postaus sai sinua rauhoittumaan tulevasta! <3 Koska meillä tosiaan on ihan käsittämättömän toimiva ja loistava terveydenhoidonjärjestelmä. Toivon kovasti voimia tulevaan leikkaukseesi. Se menee varmasti erinomaisesti tällä Suomen ammattitaidolla <3

  • Pirkko

    Toipumista sinulle ! Mut sua ei pidetty ilman ruokaa siksi, että lääkkeet tehoais paremmin, vaan siksi, että on turvallisempi nukuttaa. Minimoidaan mahd. aspiraatioriski.

    • Ah. Minua on varmastikin suojeltu liialta tiedolta kun asiasta kysyin. Ja varmaan ihan hyväkin. Malliikkona en edes tiedä mikä on aspiraatioriski. Ja varmaan ihan hyvä että ei juuri ennen leikkausta mietikään potilaana kaikkea, mikä voisi mennä vikaan. Kokska vaikeaahan se on.

  • Paula

    Johan täällä pelättiinkin jotain tapahtuneen, mutta onneksi sait näin hyvän kokemuksen terveydenhuollostamme , mistä yleensä kuulee vain negatiivisia asoita.
    Taas huomaa sinun hienon luonteesi , kuinka osaat kiittää henkilökuntaa ja ymmärtää , ettei aina itse ole ensimmäisenä prioriteetissa.

    • Kyllä minä koen että meillä tämä on ihan ensiluokkaista. Varsinkin kun on asunut maissa, missä ei ole mitään vastaavaa ilman paksua lompakkoa ja erinomaisia vakuutuksia. Ja kyllä sitä ihmisenä on siinä kohtaa vaan niin äärimmäisen kiitollinen siitä toisesta ihmisestä, joka mitenkään sinua auttaa siinä hetkessä. Kun sitä on heikko ja avuton, niin toinen vieras kohtaa sinut ja tekee osansa saadakseen sinut takaisin kuntoon. En kykene sanoin kuvaamaan kiitollisuuteni määrää. Ja kiitos, että näet minut noin kauniisti. Meidän jokaisen tulee kehittää itseämme ymmärtämään elämän suurempia kokonaisuuksia <3

  • Maria

    Voi hyvänen aika! Mielessä on käynyt useamman kerran, että mitäköhän on tapahtunut kun sinusta eikä Kirasta kuulu mitään. Paljon lämpöisiä ajatuksia ja lempeää paranemista. Hyvä että kaikki on nyt kunnossa ja sinä kotona perheesi parissa. Pikkumiehillä ja vähän isommallakin taisi tulla mammaa ikävä. ???
    Ihana muuten tuo teidän valtava terassiparveke!!!
    Ps. Kukat ovat ihan paras tapa kiittää jos on saanut mielestään hyvää palvelua.

    • Kiitos valtavan paljon <3 Nyt ollut tosiaan ennätyspitkä tauko, mutta tuo sai myös ihanasti ihan uutta virtaa koneeseen. Päässäni kehkeyityi vaikka mitä toteutettavia lähiajan suunnitelmia, mitä ajoin blogissakin toteuttaa.
      Joten valtava kiitos huolenpidosta <3

      ps. Ajattelin viedä kakkua ja kukkia <3 Olen vienyt jokaisen poikani jälkeen kakkua ja kukkia Kätilöopistolle, ja nyt on taas pakottava halu toimia samoin <3

  • Mikaela

    Ihanaa, että kaikki meni hyvin! <3 Meinasi tulla tippa linssiin itsellänikin, kun kuvittelin mielessä kokemuksiasi.

    • Kiitos ihana hurjasti myötäelämisestä <3 Meillä on täällä Suomessa asiat niin hyvin…

  • Niina

    Tuli oikein tippa linssiin, kun tätä luki. Sulla on niin sydän paikallaan. Onneksi kaikki nyt hyvin!

    • Voi kiitos niin eläytymisestä tilanteeseeni <3 Kiitos ja kyllä! Missä maassa saammekaan elää <3

  • J

    Onneksi kaikki meni hyvin! <3 Mua jännittäisi tuollainen rutiinileikkauskin aivan älyttömästi… Laitoitko muuten sairaalalle palautetta erikseen mahtavasta hoitajasta ja hyvästä palvelusta? Omassa työssänikin on kiva kuulla myös positiivista palautetta asiakkailta, yleensä vain negatiivisista laitetaan virallisia kanavia pitkin esimiehen tietoon.

    • Sari Näveri

      Olipa koskettava kirjoitus ja kokemus. Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja sait hyvää hoitoa. Enimmäkseen sairaalakokemukset ovat juuri akuutti tilanteissa näin toimivia ja positiivisia. Harmi, että usein mitwn vain ne negatiiviset tilanteet saa palstatilaa ja julkisuutta. Meillä Suomessa on maailman parasta osaamista ja tietotaitoa. Arvostan, että olet antanut palautetta sinua hoitaneille ammattilaisille ja vielä näin blogi kirjoituksessakin sen jakanut. Made my day! Terveisin hoitaja ja blogisi pitkäaikainen seuraaja ! Ihanaa kevään jatkoa Hanna ja toipumista ❤️!!!
      Sari

      • Kyllä. Halusin ehdottomasti jakaa tämän oman ilosanomani ja kiitollisuuden Suomen julkisesta terveydenhuollosta. Ihan älyttömän upeaa. Olin ihan ällistynyt jo upeasta hoidosta lasteni syntyessä. Nyt taas vieläkin enemmän. JA voi että, tuona sairaala-aikana sain hurjasti viestejä monilta lukijoiltani, jotka olivat sairaanhoitajia ja sain niin ihania tsemppiviestejä! <3 Liikutuin monesti <3 olette te huikea ammattikunta. Kiitos halustanne auttaa muita <3 Ikuisesti kiitollinen.

    • Kyllähän se tätä ensikertalaistakin jännitti, jotenkin sitä on itse niin voimaton ja kykenemätön – ihan muiden armoilla. Ja kaikki meni todella hyvin <3 Laitoin! :D Erikseen HUSin sivuille menin ja listasin kaikki minua auttaneet ja nimesin vielä hoitajani. Sieltä lähtiessäni kävin vielä etsimässä tuon hoitajani ja kiitin häntä valtvasta tuesta ja siitä, että hän oli niin äärimmäisen hyvä työssään ja kuinka häntä arvostankaan. Sanoin toivovani että näemme vielä ja jos koskaan joudun samaan tilanteeseen niin kuinka onnekas olisinkaan jos hänen hoitoonsa pääsen. Kukkia ja kakkua aion sinne vielä kiitokseksi viedä <3

      • J

        Mahtavaa!!! :)))

  • kristina

    Kiitos ihanan avoimesta kertomuksestasi, huomasin instassa postauksesi ja mieyin kovasti mikä hätä siellä on ollut. Kokemus terveyden menettämisestä on aina vahva, onneksi kohdallasi kyseessä oli nopeasti hoidettavissa ollut vaiva. Hurjasti voimia ja paranemisia, onneksi saat olla rakkaiden läheisiesi ympäröimänä. Hurjia ihmiskohtaloita sairaalassa tosiaan kuulee ja näkee, jokaisella oma kertomuksensa. Elämä välillä pysäyttää, mutta onneksi myös kantaa. Kiitollinen jokaisesta hetkestä ?

    • AH voi apua, en ole tajunnutkaan että osa näkee vain tosiaan ne viimeiset postauksen :/ Ensimmäisissä kun kerroin heti mistä kyse niin viimeisistä ei tainnut se selvitäkään :/ Ja kyllä, hyvin vähällä pääsin tällä kertaa, vaikka jännittikin. Ja todella iso kiitos menee omalle tukiverkostolle. Taas oli koko perhe, ystävät, lasten kavereiden vanhemmat ja vaikka ketkä tarjoamassa apuaan. Mikä turvaverkko <3 Mikä onni asua täällä kaikken kanssa <3 Elämä pysäyttää ja todellakin kantaa <3 Sama täällä <3 Niiiiiiin kiitollinen.

  • Saara

    Pikaista paranemista! Mieheltäni puhkesi umpisuoli viime keväänä ja hänet leikattiin avoleikkauksella Jorvissa. Nyt jo naurattaa, mutta tuolloin ei. Kärsin itse silloin kaameasta raskauspahoinvoinnista ja oksensin useasti päivässä, esikoinen oli koko viikon lomalla päikystä hänkin kipeänä ja äitini, jonka piti tulla meille auttelemaan joutui itse seuraavana päivänä umpilisäkkeen leikkaukseen!! Miten voi olla mahdollista! ?? Onneksi hoito oli ensiluokkaista ja mies sekä äitini entistä ehompia. ??

    • Ei ole todellista!! Siis niin Murphyn laki! :D JA tosiaan, onneksi olette täällä. Kreikassa ei välttämättä olisi ihan noin “helposti” hoitunut? VAi mitä luulet?

      • Saara

        Niinpä! Kreikassahan on yksityinen ja julkinen sektori, joissa molemmissa lääkärit ovat kyllä hyviä, mutta… julkisella määttääkin sitten AIVAN kaikki muu ja yksityisellä kaikki maksaa todella reippaasti. Suomessa saa ensiluokkaista hoitoa ja ihan nimellistä korvausta vastaan. ?? Täällä siis kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet hyvään hoitoon, mikä ei Kreikassa valitettavasti mene ihan näin. ?

        • Sehän täällä on loistavaa. Miten terveydenhuolto on järjestetty kaikille. Tämä kirjoitus on oma oodini Suomen juliselle terveydenhuollolle! <3

          • Jonna

            Valitettavasti tämä ei ole ihan totta.
            Suomessa on kymmeniä tuhansia potilaita jätetty oman onnensa nojaan.
            Puhun sairaudesta nimeltä ME/CFS.
            Tässä yhden potilaan tarina:

            https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201804062200857575_u0.shtml

            Ja meitä potilaita on monia.

            Mutta aivan ihanaa, että sinulla oli noin hyvä kokemus. Ja nyt rauhallisesti, että toivut kuntoon. <3

  • Julia Toivola

    Ihanasti kirjotettu Hanna <3
    Ihan tuli tippa linssiin tässä aamukahvia juodessa :D
    Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin <3

    • Voi murunen!!!! <3 Ihana kun sä olet lukenut mun koko sepustuksen <3 Halin sua lujasti kun taas vihdoin nähdään <3