CATEGORIES

Rodun jäljillä

22.10.2019

Kiitos vielä kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Rotusuosituksia on tullut hurja määrä. Tein itse eilen muutamankin netistä löytyvän koiranvalintatestin ja tulos oli aina sama: rottweiler (tai yhtä korkealla dobermanni). Vaikka rotikka tuntuu meille todella sopivalta ja oikealta rodulta, haluaisin jotenkin säästää sen muiston Benille ja Zaralle. Ja sen lisäksi Ben oli niin äärimmäisen upea koira, että pelkään vertaavani uutta koiraa liikaa häneen. Vielä tällä hetkellä on vaikea uskoa, että mikään koira yltäisi hänen tasolleen. Beni oli täysi mamman poika, Zara oli meillä enemmän iskän tyttö. Mutta kun puhutaan varmasta ja pehmeästä koirasta, niin sitä Ben oli isosti. Pystyin luottamaan siihen koiraan 110%. Koskaan en joutunut epäilemään miten hän käyttäytyisi ja koskaan hän ei luottamustani rikkonut. Nyt kun jostain löytyisi meidän perheelle taas tuollainen nallekarhu, jota saisi rutistaa isosti, harrastaa yhdessä päivästä toiseen ja samalla luottaa ilman mitään epäilyjä kaikissa tilanteissa. 

Tulen tutustumaan ehdottamiinne rotuihin ja miettimään ihan uusiakin rotuja. Esim. eilen mielenkiintoni herätti minulle täysin uusi rotu nimeltä Beauceron, johon syvennyn vielä enemmän. Mutta rotukuvauksia ja kertomuksia yksi asia on vahvistunut: uskon, että palveluskoirarotu on meidän perheellemme toimivin valinta. Haluan myös suht ison koiran, pienempi sylikoira (vaikka Benkin sellainen koostaan huolimatta oli) ei tunnu meille omalta. Haluan lenkkikaverin ja jotenkin oma mieltymys on hieman suuremmissa koirissa. Me asennoidumme koiran hankintaan niin, että ulkoilutus on minun ja mieheni vastuulla. Poikamme oppivat vastuuta koiran ruokinnan, turkin hoidon ja ehkä tulevaisuudessa takapihalle pissalle päästämisen kautta, mutta ulkoilutus on meidän vanhempien vastuulla. Minä ja mieheni olemme molemmat lenkkeilijöitä, joten se tuntuu luontaiseltakin. Lenkityksen rinnalla yhtä tärkeä toiminta on koiran älyllinen haastaminen, ja sitä saisi pojat harjoitella koiran kanssa kotona tottelevaisuuskoulutuksen ja erilaisten stimuloivien leikkien avulla (piilosta / namien etsintää).

Rottweileriin päätyminen olisi meille ehkä todennäköisin valinta, jos en olisi niin kyllästynyt rotuihin liitettyihin stereotypioihin, kuten aiemmassa postauksessa mainitsin. Monet teistä allekirjoititte saman kokemuksen. Jotenkin en haluaisi, että poikani joutuisivat myös jatkuvasti selittelemään / puolustelemaan rotua. Se vain väsyttää ja siksi haluaisin suht neutraalin rodun joka ei herätä niin paljon ennakkoluuloja. Peli on siis vielä täysin auki. Ja voi olla että tähän tilanteeseen päästään vasta monien vuosien päästä! :D Koirakuume on kuitenkin vahva, joten hyvä pohtia näinkin isoa asiaa hyvin perusteellisesti. Iso kiitos siis teille panoksestanne. Todella hyvä kuulla todenmukaisia kertomuksia ja tarkastella asiaa monesta eri näkökulmasta.

31 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • -Sanna

    Jos lähelle sattuu koiranäyttely, niin siellä pääsee kätevästi tutustumaan eri rotuihin. Aikoinaan koirarotua miettiessäni kävin tutustumassa livenä koiranäyttelyssä ja juttelin muutaman kasvattajan kanssa. Sen jälkeen valinta oli helppo :)

    • Hanna Vayrynen

      Ah, mä kävin pienenä tyttönä meidän hovawart-nartun kanssa koiranäyttelyissä <3 Ja kyllä, erinomainen tapa käydä tutustumassa moniin rotuihin kerralla! :)

      • -Sanna

        No niin, siis tuttua huttua :D Onneksi minäkin aikoinaan menin käymään sillä rotu, joka ei ensi silmäyksellä tehnyt vaikutusta veikin tutustumisen jälkeen sydämen <3

  • SJ

    Itselleni ”ainoa oikea” rotu on käyttölinjainen saksanpaimenkoira, ehdottomasti käyttölinjainen. Mutta jos haluaa vähemmän mielipiteitä ulkonäön perusteella, niin valitse joku pitkäkarvainen rotu? Paimenkoirat on hyviä valintoja, ja eikös rotikkakin ole paimenkoira-laumansuojelija alkujaan? Fiksuja ja pehmeän näköisiä rotuja on vaikkapa berninpaimenkoira, howavart, ja poliisikoirinakin kunnostautuneet belgiapaimenkoirat, joista erityisesti tervueren on ”pehmeämmän” näköinen ulkomuodoltaan.

    • Hanna Vayrynen

      Ah, mä rakastan sussareita. Jostain kumman syystä mieheni kokee ne liian pelottavan näköisiä (!?) eikä halua siksi saksanpaimenkoiraa. Ja kyllä, rotikkahan on alkujaan jalostettu härkien paimennukseen. Meillä oli lapsuudenkoirana hovawart <3 Jotenkin karvanhoidontakia mielelläni kyllä kallistuisin lyhytkarvaiseen... Mutta karvaahan lähtee törkeesti anyway :D

  • T

    Meillä tulee kohta 2 vuotta siitä, kun jouduimme luopumaan meidän 10 vuotiaasta rotikasta sen sairastumisen takia. Meillä on juuri sama tilanne meneillään. Hirveä koirakuume vaivaa, muttei tiedetä mikä se rotu tulisi olemaan. Rotikasta tykkäsin rotuna tositosi paljon, mutta meillä on sama syy miksei siihen rotuun todennäköisesti päädytä. Juurikin tuo, että meistä se oli niin mahtava koira ja pelkään vertaavani mahdollista uutta rotikkaa siihen.
    Sanoin miehelleni, että jos sen rodun saisi toisessa värissä, niin sitten voisi olla päätös selvempi😉
    Mutta kieltämättä tuokin kyllä vähän mietityttää, että miten paljon niihin ennakkoluuloja liitetään. Välillä kävi suoraan sanottuna ärsyttämään, kun tuntui että olisi pitänyt todistella koiran kilteyttä.
    Kerran esim. edessäni lenkkeilevä (matkaa heihin n. 150m) pariskunta pienen koiran kanssa, kun huomasi että tulen heidän perässä rotikan kanssa. He ottivat koiransa syliin ja kävelivät se sylissä n. kilometrin(!!), kunnes lähdettiin risteyksestä eri suuntiin. Vilkaisin erkaantumisen jälkeen, niin he laskivat heti koiransa takaisin maahan kävelemään.
    Meillä lapsista vanhempi haluaisi pienen koiran ja pienempi lapsi meidän vanhan koiran ”taivaasta takaisin kotiin”.
    Meilläkin varmaan vielä kestää, ennen kuin saadaan päätettyä ja sitten perehdyttyä rotuun. Mutta eihän tässä ole kiirekkään. Nyt vasta koirakuume on alkanut vaivaamaan. Melkein sen pari vuotta vei ennen kuin tuntui siltä, että voitaisiin uusi koira ottaa.
    Mekin tykkäsimme rotikan luonteesta kovasti, oli ihana ”pieni sylikoira” ja rakasti lapsia. Makasi yleensä keskellä lastemme leikkejä❤️
    Mielenkiinnolla lueskelin edellisen postauksen kommentteja, josko sieltä löytyisi rotu meillekkin. Meillä on aika samat kriteerit uudelle koiralle, kuin teillä. Tsemppiä koirarodun etsintään!

  • Mari

    Meillä on perheessämme jo kolmas beuaceron. Ovat kasvaneet lasten kanssa ja mitään ongelmia ei ole ollut. Beauceron on vartioiva paimenkoira (alkujaan Ranskasta), joten vartiointi on vahvassa. Toki kun teillä on ollut rotikoita, niin varmasti pärjäätte myös tämän vahvan rodun kanssa. Tulevan pennun vanhempiin ja sukuun on hyvä perehtyä kunnolla ja mennä heihin tutustumaan, jotta näkee, että ei ole arkuutta tms. Mielelläni vastaan kysymyksiin ja mikäli haluatte rotuun tutustua livenä siinäkin voin auttaa.

    • Hanna Vayrynen

      Hei kiitos miten ystävällistä!! Koska minua on alkanut kiinnostaa tämä rotu erityisesti! Otan tietosi ylös ja palaan kun päästään siihen pisteeseen että hankinta ajankohtainen! Kiitos valtavasti kokemuksesi jaosta!

  • Saija

    Haaveilen myös säännöllisesti jostain muusta etenkin kun uros oli kaksivuotias, mutta rottweiler it is 🙈 Niitä on vaan jotenkin kertynyt vuosien varrella kolme ja nämä meidän on myös ilmeisesti pitkäikäistä sorttia!
    Rottweilerin pinna lapsiperheessä on kyllä ihan parasta. Ja uskaltaa mökkeillä lasten ja koirien kanssa keskenään 😄

    Toivottavasti löytyy teille sopiva rotu jos ei enää rottweileriä. <3

  • Johanna

    Varmaan olette jo saaneet suuren määrän rotusuosituksia, mutta heitän vielä lusikkani soppaan kun mainitsit että teillä on ollut rotikoita; Bordeauxindoggi. Mieheni siirtyi aikanaan rotikoista juuri tähän rotuun sen vuoksi että ovat hieman pehmeämpiä. “Borkku” on äärimmäisen kärsivällinen ja omaa hyvän hermorakenteen eli erinomainen koira lapsiperheisiin eikä ole moksikaan jos toinen koira räksyttää, tuhahtaa vaan ja jatkaa matkaa. Tällä hetkellä meillä on 5 kuukautinen pentu kasvamassa, minun ensimmäinen tätä rotua ja olen ollut aivan myyty hänestä (no okei, kuka ei olisi koiranpennusta :D) ja mitä enemmän olen tavannut aikuisia rodun edustajia, ihastun rotuun enemmän ja enemmän. Onnea rodun valintaan, ihania koirarotuja on loppupeleissä niin paljon! :)

  • I

    Labraduudelit ovat aivan fantastisia, mutta joidenkin kasvattajien eettisyys välillä mietityttää. Aivan upeita koiria kuitenkin. Ihan perus iso villakoira voisi myös olla ihana? Todella älykkäitä koiria ja ymmärtääkseni kovin terveitä. Eikä niitä varmaan enää trimmata samalla tavalla kuin meidän lapsuudessa.

  • Milla

    Meillä on Magyar Vizsla, unkarilainen metsästyskoira. Hyvän kokoinen, aika terve rotu, todella perheystävällinen mutta tosi kova menemään. Olemme myös lenkkeilevä ja pyöräilevä lapsiperhe ja koira on aina mukana, jopa töissä. Vaikka onkin metsästyskoira, niin ei vizsla yleensä lähde ajamaan eläimiä vaan näyttää ne nostamalla tassua ylös. Joten meidän koiralla ei tulisi mieleenkään kadota metsässä villisikojen perään, onneksi. Hyvin koulutettava kaikken lisäksi, mutta ei niin kova herkkupeppu niin kuin esim. labbis :) ja tätä rotua ei taida Suomessa oikein tavata, täällä Saksassa rotu on tullut muotiin viime vuosina.

  • Mirja

    Hei Hanna,
    En tiedä muistatko mua enään, asuimme Heerenveenissä samalla kadulla, ihan toisessa päässä kylläkin!! Muistan hyvin Benin ja Zaran, olivat aivan ihania, lutusia!!
    Meillä on nyt melkein neljän vanha Berner Sennen koira Storm, maailman kiltein nallekarhu, ei hauku oikeastaan koskaan ja haluaa olla vain ihmisten lähellä, jos hänet jättää yksin, menee jäpikkä aivan sekaisin!!! Olen aina halunnut ison nalle karhun jota saa rutistaa ja nyt meillä semmoinen on!
    Meillä vaan kun on neljä lasta, siihen koira ja vielä kissa niin voin sanoa että elämästämme ei puutu actionia!!!🤣.
    Ainut ongelma meillä on Stormin kanssa nämä hoitopaikat, hän ei siedä olla noissa koirakenneleissä, jossa on paljon haukkuvia koiria ja Storm ei tule toimeen dominoivan koiran kanssa!!!! Eli paikkoja ei monia ole! Nytten olemme lähdössä Balille joulu-uudeksi vuodeksi ja kauhea stressi minne hauvan veisin???
    Välillä on niin kova stressi vähän siitä sun tästä niin olisin jopa valmis luovuttamaan Stormin jonnekkin jossa hän saisi enemmän huomiota, vaikka lapsemme ovat aivan hulluna häneen eivätkä ikinä suostuisi hänestä luopumaan niin kyllä se vastuu on kumminkin meillä aikuisilla!!!! Ja se on välillä raastavaa.
    Jos Hanna tiedät ketään täälläpäin joka haluaisi ihanan ison nallekarhun pariksi viikoksi niin ilmoittele!
    Mutta rodusta puheenollen niin tämä olisi teille aivan ihana koira, ja pentuna ovat syötäviä 🤣.
    Terkuin
    Mirja

    • Hanna Vayrynen

      Mirja!! <3
      Siis miten ihmeessä voisi olla mahdollista etten sinua muistaisi? <3
      Voi että miten me kaipaamme aika ajoin Heerenveeniin! Ihanaa, että te olette siellä vielä! Meillä on suunnitelmissa tulla sinne visiitille ja toivon kipinä, että ehkä vielä hetken siellä taas joskus asuisimme.
      Ja se on niin totta - koiran ottaessa pitää lapsiperheessä aina muistaa, että se vastuu on todellakin aikuisilla. Meillä onneksi se tilanne, että minä ja mieheni ehkä kaipaamme jopa enemmän sitä koira-arkea, kun poikamme ehkä enemmän vain sitä koiran kanssa hengailua <3
      Ehkä joku päivä me ollaan siellä vielä ottamassa koppi nallekarhusta <3
      Kaikkea ihanaa teidän perheelle ja toivottavasti nähdään pian! <3

  • Tuulevi

    Minulla ei ole rotua vinkata, mutta suosittelen seuraamaan sitä, mitä sydän (tai perstuntuma) sanoo. Ja jättää vähemmälle sen miettimisen mitä muut sanovat. Jos Rottweiler on teidän juttu, niin sitten on. :) Teidän koirahan siitä tulee eikä naapurin Liisan tai kumminkaima Pertsan.

    Koira kuin koira varmasti sulattaa sydämen muuttaessaan perheeseen, mutta jos sydän sykkii rotikoille, niin sellainen sitten. <3 Koiraa ei kuitenkaan voi samalla lailla kokeilla, kuin jotain elotonta esinettä, joten harmi sitten jos ei sydämessään ole valinnasta varma.

    • Hanna Vayrynen

      <3 Totta tämäkin <3

  • Mari

    Suosittelen berninpaimenkoiraa <3

    • Hanna

      Berni on kyllä söpö, mutta kovin sairas rotu. Meillä ensimmäisen kanssa meni oikein kivasti, toisen kanssa vietettiin aikaa lähinnä eläinlääkärillä. Jo vakuutusmaksutkin ovat tuplat muihin verrattuna, koska vakuutusyhtiönkin mukaan sairastaa niin paljon.

  • Haidi

    Mun paras vinkki tutustumiseen on rotujen omat fb ryhmät! Russeli ryhmässä näkee päivittäin mitä ihanimpia kuvia ja tarinoita. Pentu kuumetta nämä ryhmät tosin ei hellitä 😂 miehen pään voisi ehkä saada käännettyä näiden tarinoiden avulla mitä niistä löytyy!

  • MrsA

    Mua itseäni kiinnostaisi seuraavaksi koiraksi rhodesian ridgeback, kun en varmaankaan rescueta uskaltaudu vielä lapsiperheeseen ottamaan. Sen verran oon rodusta lukenut, että sillä pitäisi olla aavistus suojeluviettiä, sisätiloissa rauhallinen mut ulkona energinen, iso, rohkea, älykäs ja mikä parasta – pohjavillaton. Meillä on tällä hetkellä kaksi novascotiannoutajaa ja kun nämä nartut lähtee pudottamaan turkkinsa, vallitsee talossa sellainen karvahelvetti mooonta viikkoa, et tähän tilanteeseen en kyllä enää toista kertaa halua :DD Ihania ja älykkäitä koiria toki muuten, mutta sitä ei uskoisi miten paljon pohjavillaa tällaisesta keskikokoisesta pehmeäkarvaisesta koirasta pystyykin lähtemään… Eikä se ennen edes pahemmin häirinnyt, mut tähän pikkulapsiarkeen yhdistettynä se on vaan liikaa 🙈

    • Linda

      Meillä kaksi rhodesiankoiraa. Ihania, leppoisia, mutta ei kuitenkaan lapasia :) Karvaa ei tosiaan lähde niin paljoa, mutta talvella/sateella saa olla pukemassa. Nämä kermaperseet myöskin hautautuvat syvemmälle sohvannurkkaan, jos pitäisi esimerkiksi sateella lähteä ulos. Älykkäitä ja niin ihania lasten kanssa <3

    • Hanna Vayrynen

      ai apua… Tuo karvahelvetti on kyllä… Kiitos muistutuksesta :D Siitäkin syystä rotikka on meillä aika korkealla listalla, koska vaikka siitäkin lähtee karvaa niin ei ihan nii paljon kuin pitkäkarvaisesta koirasta. I totally feel you! :D

  • Roosa

    Pakko kommentoida ja suositella: Meille tuli kotiin parsonrusselinterrieri kun olin 7-vuotias ja (kolme pikkusiskoani ovat syntyneet muutaman vuoden välein). Rotu on uskollinen, helposti innostuva, rakastaa leikkiä ja lenkkeillä, todella terve, pitkäikäinen. Itse sain heti alkaa ulkoiluttamaan koiraamme, sillä koko on sopiva (vaikka koira on myös välillä voimakastahtoinen koska luolakoira)

    Nyt meillä on parsonit jo 14v ja 4v ja parempaa rotua ei ole. Niin monipuolinen rotu KAIKKEEN tekemiseen. Ei ahdistu, vaikka tekemistä ei olisi joka päivä eli käy myös ihan kotikoirasta. Myös äärettömän terveenä pysyneet, mitä nyt tolla 14v koiralla alkaa kuulo ja näkö olemaan huonot :D <3

  • Elli

    Moi Hanna! Pakko suositella Labbista, ei ole syyttä suotta Suomen suosituin koirarotu. Aina iloinen, aina valmis lenkille, super ihana lapsille ja helppo motivoida ja kouluttaa ruualla. Espoossa aktiivinen Labbisyhteisö, joka tuo oman osansa koiran kanssa touhuamiseen. Onnea koiran hankintaan! 🥰

  • Sirpa

    Hei! Oletteko miettineet vehnäterrieriä? Meillä toinen vehnä jo menossa mukana ja hän on ❤️ Ei tiputa karvaa, lenkki maistuu ja sylissäkin viihtyy😍🤗 Onnea teille mietintään👍

  • SannaLE

    Meinasin kommentoida jo eilen, mutta en jaksanut, kommentoin siis tänään :). Meillä on ollut kultaisianoutajia useampi yksilö ja samaan rotuun palaamme näköjään kerran toisensa jälkeen. Lapsiperheelle tämä rotu on tosi hyvä, noutajat yleisestikin. Koirilla riittää jaksamista olla leikeissä mukana ja malttia lapsien toimintaan. Samaan aikaan tietysti lenkkeilykavereina toimivat, tällä hetkellä käyn myös juoksemassa vetotreeniä viikottain. Lisäksi koiramme toimivat metsästyskoirina, niiden kanssa harrastetaan jäljestämistä sekä rally-tokoa. Toimivat joka tilanteessa ja monessa lajissa. Suosittelen tsekkaamaan Suomen Noutajakoirajärjestön sivuston http://www.snj.fi, sieltä saa hyvin tietoa eri noutajaroduista. Jos päädytte noutajiin, kannattaa tutustua erilaisiin kasvattajiin ja millaisia koiria heiltä tulee niin terveystulosten kuin harrastustulosten perusteella.

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos Sanna! Minua kiinnostaa erityisesti kultainennoutaja sekä Novascotiannoutaja. Mieheni ei vaan innostu niistä yhtään (enemmänkin mieltymyskysymys siis). en tiedä miten saisin hänen päänsä kääntymään :D

      • Anne

        Hanna, ottakaa meidän Bono hetkeksi hoitoon tai tulkaa käymään, kiltimpää kultaistanoutajaa ei varmaan olekaan. Ikää on jo 10,5v, mutta jaksaa edelleen leikkiä ja innostua. Karvaa toki lähtee, mutta aina vähemmän jos harjailee ahkerasti ja kesällä uittaa 👍🏻

        • Hanna Vayrynen

          Hei ihana! <3 Kiitos Anne! <3 Jos tarttee joskus hoitajaa niin ilmoita! :D Ja olin eilen seuraamssa Live TTKta ja törmäsiin meidän ihanaan Taruun! <3 En ole vuosiin törmännyt mutta nainen ei ole muuttunut niinkuin tippaakaan 20 vuodessa. Just yhtä positiivinen, ystävällinen ja kaunis kuin aina. Tulit myös puheeksi <3

      • Mintsu

        Siskollani on Novascotiannoutaja jota omat 8- ja 10-vuotiaat lapseni rakastavat. Aktiivinen, ihana, kaunis koira jonka kanssa lapset voisivat leikkiä ja ulkoilla loputtomiin kun käydään siskon luona <3 Ajattelen että tämä koira/rotu jos jokin sopii aktiiviseen elämäntyyliin ja nauttii säpinästä ympärillään :)

        • Mia

          Meillä on kultainennoutaja joka on hurjan kiltti ja tuntuu kestävän kaiken, mutta lapsien juostessa ja noh, huutaessa huomaan koiramme hermostuvan nopeasti ja hakeutuvan piiloon/turvaan meidän taakse. En tiedä johtuuko vain meidän koirasta(joka on kyllä tottunut tuttujen ja naapureiden pieniin lapsiin pennusta asti), vai onko yleistä noutajilla?