CATEGORIES

Avioeropiikki

9.1.2020

Uusi vuosi ja sen uudet tuulet alkavat monilla iloisella tekemisen meiningillä, mutta todella monilla se alkaa myös päinvastaisella tavalla. Meitäkin alkanut vuosi on muistuttanut mustalla pilvellä. Ystäväpiirissämme on ollut paljon avioeroja viimeisien vuosien aikana. Nyt taas joululomien jälkeen muutamat ovat kertoneet tulleensa siihen tulokseen, että jatkavat elämäänsä erillään. Tämä on saanut minut miettimään paljon parisuhteita, avioliittoa ja avioeroja viimeisten vuosien aikana. Maanlaajuisesti katsottuna elämme avioerojen piikkiaikaa: useimmiten suomalaiset eroavat loma-aikojen jälkeen. Elokuussa ja tammikuussa jätetään eniten erohakemuksia.

“Arki on helposti kiireistä. Kun yhdessä oloon tulee lomalla vihdoin tilaisuus, siihen kohdistuu suuria odotuksia, ja kun nämä odotukset eivät täytykään, se sysää kohti eropäätöstä”, tulkitsee suomalaisten avioeroja laajalti tutkinut Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula. (lähde)

Todellisuudessa se ei tietenkään ole se juuri vietetty pettymysten loma joka saattaa eroon. Useimmiten eroa on pohdittu jo vuosia ja syitä eroon on usein enemmän kuin yksi. Se odotettu loma on vain se viimeinen niitti, pettymysten huipentuma, jonka jälkeen on päätetty tehdä ratkaisuja. Tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta eroaloitteesta tulee naisilta. Jos katsotaan avioerojen määrää avioliittovuosien perusteella, eroja tulee eniten liiton alkuvaiheessa. Suomalaisista avioliitoista 40% päätyy avioeroon. Kymmenen avioliittovuoden jälkeen vuosittaiset eroluvut ovat huomattavasti pienemmät kuin liiton alkuvuosina. 12 avioliittovuoden jälkeen keskimäärin luku laskee ja vain neljännes niistä päättyy avioeroon. Mutta mikä on se juurisyy, miksi niin monet eroavat?

Merkittävimpiä erojen syitä tutkimusten mukaan ovat kommunikaatioon liittyvät ongelmat, jotka nousevat esiin joka toisessa tapauksessa. Miehet yllättyvät eroista useammin. Havahdutaan liian myöhään siihen, että ne asiat mistä “puoliso nalkuttaa”, ovatkin ihan oikeita ja merkittäviä asioita. Useimmiten erojen juurisyy johtuu siitä, että puolisot eivät kohtaa arjessa. Uppoudutaan kiireiseen elämäntilanteeseen ja tuudittaututaan siihen, että tämä on vain ohimenevää ja sitten joskus on taas aikaa. Jotkut sen kestävätkin, mutta ilman yhteistä aikaa tunneside toiseen saattaa myös haurastua yllättävän nopeasti. Vaikka esimerkiksi kiireinen lapsiarki vie helposti “läpsystä vaihto“-elämäntilanteeseen töineen, harrastuksineen ja kaikkineen, pitäisi silti yrittää muistaa priorisoida se kumppani kenen kanssa arkea toteutat. Tehkää toisillenne aikaa. Se ei ole aina helppoa tai mitenkään itsestäänselvää. Suurimpia apuja esimerkiksi lapsiarjessa ovat hyvät tukiverkostot. Kaikilla ei ikävä kyllä sitä mahdollisuutta ole. Siksi haluaisin kysellä teiltä, miten teillä vietetään parisuhteen laatuaikaa? Miten ja milloin te pystytte pysähtymään arjessa ja antamaan täyden huomion rakkaalle puolisolle? Toivon, että tätä kautta pystyisin jakamaan teille kaikille ideoita siitä, mitä kaikkea sitä mahdollisesti voisi tehdä? Teetteko tarpeeksi asioita yhdessä? Voisiko tehdä enemmän? Puhunko tarpeeksi kumppanini kanssa? Onko meillä samat odotukset ja tarpeet? Näytämmekö ja kaipaammeko rakkauden osoituksia samalla tavalla?

“Kukaan ei ole immuuni erolle. On harhaanjohtavaa miettiä, että “Noin ei voi käydä meille.” Avioero voi käydä ihan kenelle vain, mutta turvallisemman puolella ollaan jo kun sen mahdollisuuden tiedostaa ja aktiivisesti tehdään töitä sen parisuhteen eteen mistä ei haluta luopua.”

Suurimpia asioita muistaa on, että kukaan ei ole immuuni erolle. On harhaanjohtavaa miettiä, että “Noin ei voi käydä meille.” Avioero voi käydä ihan kenelle vain, mutta turvallisemman puolella ollaan jo kun sen mahdollisuuden tiedostaa ja aktiivisesti tehdään töitä sen parisuhteen eteen mistä ei halua luopua. Toista ihmistä ei koskaan saa ottaa itsestäänselvyytenä. Ihmiset kasvavat, elämää muuttuu ja liitot muovautuvat sen mukana. Jos arjessa ei kohtaa tarpeeksi, saattaa ennen yhdessä kulkenut tie lähteä erkautumaan. Haluan myös korostaa, että huonossa suhteessa ei myöskään pidä velloa. Jos asiat eivät muutu eivätkä ole lukuisista yrityksistä huolimatta korjattavissa, voi ero olla ainut ratkaisu. Senkin olen ilokseni jo läheltä nähnyt, että vaikka avioero on yksi elämän vaikeimpia koetinkiviä, niistäkin selvitään. Elämä jatkuu ja enemmistö eronneista on sitä mieltä, että eron jälkeen elämä on muuttunut paremmaksi ja itsetunto vahvistunut. Mutta jotta saisitte pitää kiinni siitä suhteesta mikä sinulle on nyt tärkeä haastan teidät pysähtymään. Teenko tarpeeksi? Voisinko tehdä enemmän? Lopuksi haluaisin kuulla miten ja milloin te pystytte pysähtymään arjessa ja antamaan täyden huomion rakkaalle puolisolle?

37 comments

Leave a Reply to Anna Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Ninni

    Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 12 vuotta. Naimisissa ollaan oltu reilu 6 vuotta.
    Itse teen 3 vuorotyötä ja mieheni on päivätöissä, joka tarkoittaa sitä, että meillä on keskimäärin 1 viikonloppu kuukaudessa kun ollaan molemmat yhtäaikaa vapaalla. Meillä on alakouluikäinen lapsi ja meille nuo harvat yhteiset vapaat viikonloput on yleensä perheaikaa. Ei mitään sen ihmeempiä yleensä touhuta tai reissata vaan ihan perus kotona olemista ja läsnäoloa.

    Kummallakaan ei ole kiinnostusta viilettää baareissa tms menoissa vapaapäivinä joten parisuhde tuntuu tasapainoiselta kun molemmat haluaa samoja asioita ja molemmat arvostavat perheen yhteistä aikaa, etenkin kun se on niin harvinaista.

    Miehen kanssa pidämme parisuhdetta kunnossa sillä, että molemmat arvostaa ja kunnioittaa toista, ei pidä toista itsestäänselvyytenä, huomioidaan toisiamme ohimenne halauksin ja pienin hellyydenosoituksin. Treffeille tai pois kotoa kaksin pääsemme hyvin harvoin, ehkä kerran vuodessa (tukiverkostoa ei ole juurikaan). Sen vuoksi meille onkin tärkeäksi muodostunut saunominen. Siellä saunan lämmössä ilman mitään virikkeitä (puhelimia, telkkaria ym) tulee juteltua rauhassa ja rentoutuneena kaikesta ja pystyy keskittymään siihen että oikeasti kuulee mitä kumppani kertoo. Suosittelen siis “saunaterapiaa” kaikille :)

    • Kirsi

      Ihana kommentti! Meillä viikonloput vapaata ja parisuhdetta vaalitaan silloin viettämällä aikaa perheen kanssa ja touhuamalla yhdessä kaikenlaista. Myös sunnuntaisauna kuuluu viikonlopun ohjelmaan (ellei käydä kahden nuoremman lapsen kanssa uimahallissa).
      Arjen pienet teot, toisen huomioiminen ja läsnäolo, siinä ne ohjeet hyvään parisuhteeseen. Ei tarvita irtiottoja perheestä, ei erityistä, kahdenkeskeistä aikaa.
      Näillä ohjeilla rakkaus kasvaa päivä päivältä isommaksi, syvenee ja voi erinomaisesti.

    • Hanna Vayrynen

      Siis tämä oli ihana kommentti! <3 Pystyin samaistumaan ihan kaikkeen, vaikka meillä työt sallivatkin enemmän yhteistä aikaa. SIlti meillä ihan samat asiat tärkeät ja menee yhteen kuin teillä <3 Minä en ole saunaihminen, mutta silti menen saunaan mieheni kanssa mielellään juuri siitä syystä, että se on myös paikka missä jutellaan paljon omanlaisessa rauhassa <3

  • Ansku

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta Hanna! Monet suomalaiset parisuhteet voivat huonosti elämän ristipaineiden keskellä. Siksi on niin kovin tärkeää pitää tätä aihetta esillä ja juuri siitä näkökulmasta, että eroa ennaltaehkäisevää työtä on mahdollista tehdä yhdessä puolison kanssa.

    Olemme omassa avioliitossamme huomanneet, että erilaiset avioliitto/parisuhdetapahtumat ovat hyviä paikkoja huoltaa parisuhdetta. Toiminta on ohjattua ja oman parisuhteen äärelle tulee todella rauhoituttua. Tilaisuuksissa on usein myös hyviä puheenvuoroja, joissa toiset pariskunnat kertovat oman elämänsä haasteista ja miten ovat päässeet vaikeuksista voittoon yhdessä. Tilaisuuksissa tulee mahtava tsemppihenki, että “hei jos noikin on selvinneet ongelmistaan, niin kyllä mekin!” Rehelliset ja aidot vertaiskokemukset ovat tuntuneet meille tärkeiltä, sillä harvat parisuhdehaasteet ovat sellaisia, etteikö joku muukin olisi niiden kanssa paininut – ja voittanut!

    Suosittelemme siis lämpimästi tällaista parisuhteen huoltoa aina silloin tällöin. Hyviä tilaisuuksia järjestää esim. Parempi Avioliitto Ry

    Kaikkea hyvää Hannan lukijoiden avioliittoihin ja parisuhteisiin!

  • Salla

    Paljon on tullut hyviä vinkkejä – ihan konkreettisia, mutta myös sellaisia, että pysähtyy miettimään omaa käytöstä – voisinko minä ottaa paremmin huomioon tai sanoa selkeämmin ja pyytää kauniimmin jos haluan huomiota.
    Silti nostaisin myös erään asian pinnalle joka on hieman päinvastainen, mutta mielestäni näyttelee usein isoa roolia jos kotona on kireää, nimittäin oman elämän suunta. On helpompaa laittaa hetkittäiset omat mieliteot ja menot syrjään ja olla huomioonottavainen, kun tuntee että on isossa mittakaavassa tehnyt ratkaisuja, joiden ansiosta elää oman näköistä elämää. Esimerkiksi oikea urapolku, rehelliset ja lämpimät suhteet ystäviin tai intohimoinen suhtautuminen johonkin palkitsevaan harrastukseen. Näiden löytäminen ei ole itsestäänselvää ja moni tuntuu olevan hiukan hukassa aikuisellakin iällä ja ovat kuin tikittäviä aikapommeja. Siksi kannustaisinkin ihmisiä pohtimaan, mitä elämältä haluavat, kuinka sitä voi tavoitella ja olla asiasta avoin kumppanilleen. Voi hyvin olla että nämä asiat tulevat itselle ja kumppanille yllätyksenä – ja voi kunpa näissä tilanteissa olisi rohkeutta yhdessä kulkea sitä tuntematonta tietä ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan!

  • Stiina

    Vielä lisäys aiempiin kommentteihini: Suosittelen kaikille kiintymyssuhdeteoriasta sekä rakkaussuhteen toimivuudesta ja kestävyydestä kiinnostuneille Sue Johnsonin kirjaa Suojelen sinua kaikelta – Kuinka rakastaa ja tulla rakastetuksi. Luen itse sitä parhaillaan, todella mielenkiintoinen!

  • Meeri

    Ollaan miehen kanssa taplattu samaa polkua 8v, joista 5v lapsiperhe-arkea. Kolmen (kohta kaksosten syntymän jälkeen 5:n) lapsen kanssa eläminen on hektistä eikä tukiverkko ole kovin tukeva.
    Ennen naimisiinmenoa kuitenkin jo puhuimme tahtotilastamme. Olemme luvanneet alttarilla tahtoa, emme vain rakastaa. Kun on tiukempia kausia, se todella saattaa vaatia tahtoa rakastaa enemmän kuin mitään muuta! Kun molemmat on siihen syvästi sitoutuneita, syntyy kunnioitus ja luottamus.

    Arjessa huomioimme toisiamme antamalla aikaa omille unelmille ja harrastuksille. Oli se sitten opiskelu, ystävät tai urheilu. Iltaisin syömme iltapalan kaksin lasten nukkuessa ja kun toista uuvuttaa arki, annetaan vuorollamme tilaa levätä.

    Latino-amerikkalainen vaihtarimme kertoi meillä ollessaan oivaltaneensa, mitä rakkaus hänen mielestään on: yhdessä, rinnakkain kulkemista ja toisen tukemista, välittämistä. Ei vain haleja ja pusuja. Hän elää arkensa yhteiskunnassa, missä rakkaus ei useinkaan ole yhdessäolon syy.

    • Hanna Vayrynen

      Olipa kaunis viesti <3 Kiitos tästä, olen ihan samaa mieltä <3 Tahto on merkittävä tekijä! <3

  • Stiina

    Äskeiseen viestiini kiintymyssuhdeteorioihin liittyen haluan tarkentaa, että juuri nuo kuvaamasi eroihin johtavat asiat: kommunikaatiovaikeudet ja kohtaamattomuus arjessa ovat usein niitä seurauksia, ja kiintymyssuhdetyyli saattaa olla se syy siellä taustalla. Opittu kiintymyssuhde antaa mallit miten itse kohtelen puolisoa, miten haluan itse tulla kohdelluksi, miten osaan antaa läheisyyttä ja miten osaan ottaa sitä vastaan jne. Siksi omaan korvaani usein särähtää nuo neuvot mitä kaikkea pitäisi ja voisi tehdä suhteen eteen: joskus toinen haluaa ja toinen ei, toiselle voi olla ok se hieman etäisempi tyyli ja toiselle ei. Aina se ei edes käy ilmi suhteen alussa, usein ei, koska se välttelevä tyyppi muuttuu vältteleväksi ajan myötä juuri silloin kun suhteen nimenomaan luulisi lähentyvän. Läheisyys voi olla pelottavaa ja epämukavan tuntuista jos siihen ei ole tottunut. Mutta muutos on aina mahdollista jos siihen on halua, ongelmaksi tulee se jos toinen haluaa muutosta ja toinen ei.

    • Hanna Vayrynen

      Todella todella mielenkiintoista! Olen juuri kirjoittamassa sellaista postausta kun “rakkauden viisi kieltä” mikä vähän sivuaa tätä aihetta rohkaisemalla miettimään miten itse kaipaa ja osoittaa rakkautta. KOhtaako tämä puolison kanssa. Mutta tosiaan juurisyyt siitä miksi näin kaipaa / haluaa rakkautta ovat paljon syvemmällä eikä helposti ratkaistavissa <3 Kiitos niin paljon näisät ajatuksistasi - inspiroit minua suuresti <3

  • Stiina

    Oletko kuullut kiintymyssuhdeteoriasta? Siitä löytyy googlettamalla tietoa, esim. Väestöliiton sivuilta. Olisi hauska kuulla näkemyksiäsi asiasta. Kiintymyssuhdeteoria nojaa ajatukseen, että jo varhaislapsuudessa opitaan ihmissuhdemalli ensisijaisen hoitajan, yleensä äidin, kanssa. Tämän suhteen laadun perusteella lapsi saa joko turvallisen tai turvattoman kiintymyssuhdemallin, joista turvaton kiintymyssuhde voi olla välttelevä tai ristiriitainen. Nämä usein tiedostamattomat mallit siirtyvät aikuisuuden tärkeimpään ja läheisimpään ihmissuhteeseen eli parisuhteeseen, tämä on ihan yleisesti hyväksytty fakta psykologiassa. Parisuhde kun tiiviydessään muistuttaa paljon äiti-lapsi suhdetta. Jo yksivuotiaana lapsi on omaksunut aika pysyvän kiintymyssuhdemallin, mutta se kehittyy vielä 3-5 – vuotiaaksi, jonka jälkeen toki muutkin ihmissuhteet vaikuttavat, mutta eniten silti nuo elämän ekat vuodet kun aivot kehittyvät eniten.

    Nämä ovat itsestäni hyvin mielenkiintoisia asioita. Olen perehtynyt aiheeseen ihan kirjojenkin avulla, en pelkästään nettilähteiden perusteella. Voin toki olla väärässä, mutta hyvin vahvasti näyttää siltä, että sinä ja miehesi olette hyvin lämpimissä väleissä sekä toistenne kanssa että omien lapsuuden perheittenne kanssa ja teillä epäilenkin kummallakin olevan turvallinen kiintymyssuhdemalli. Jos näin on, niin silloin on tosi loogista, että olette onnellisia näinkin pitkän ajan päästä. Toki siltikin voi tulla ero kenelle tahansa, mutta lähtökohdat ovat teillä hyvät. Ja jostain luin että eron mahdollisuus pienenee kun yhdessä on oltu 12 vuotta, eikös teillä ole jo sen verran takana? Ennustan teille loppuelämän liittoa <3 muutenkin kaikki ajatukseksi ja tekosi kuulostavat niin kypsiltä ja oikeilta.

    Itse huomaan omassa liitossani, että meillä vaikuttaa turvattomat kiintymyssuhdemallit siten, että vaikka tahto on rakastaa niin emme vain aina osaa, ja harmittaa että itse olen valmis tekemään enemmän töitä jotta suhde voisi paremmin, mutta mieheni ei ole niin kiinnostunut asiasta. Hänellä epäilen olevan välttelevä kiintymyssuhdetyyli, ja silloin monet tunteet on ikäänkuin opittu kieltämään ja ollaan itseriittoisia. Jolloin on hankalampaa suostua läheisyyteen, jota itse taas kaipaisin. Hankalia juttuja.. Rakastan miestäni, en missään nimessä halua eroa, mutta ymmärrän heitä jotka eroavat, jos toiveet parisuhteelle ovat hyvin erilaisia. Haluaisin kannustaa kaikkia silti olemaan kärsivällisiä, etsimään tietoa ja tarvittaessa hakemaan apua. Meidänkin suhde on asioista selvää ottamisen ja keskustelujen kautta sekä yritysten ja erehdysten ja anteeksipyytämisten kautta mennyt koko ajan eteenpäin.

    Summasummarum: ihmisen tausta vaikuttaa paljon siihen mitä hän parisuhteeseen tuo, ja kun ne taustat voivat olla hyvin erilaiset, ei ole ihme että parisuhteet ovat usein hankalia ja päätyvät eroon.

    Innolla odotan uusia aihealueita joita aiot tuoda blogiisi.:) Itsekin olen pienten lasten äiti nimittäin ja apu ja vinkit kiinnostavat. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Vaikutatte niin ihanilta ihmisiltä.

    • Hanna Vayrynen

      No mähän vieräytin kyyneleen kuin luin tätä! Kiitos niin paljon niin valtavan kauniista ajatuksistasi ja kommentistasi <3 Olen kuullut kiintymyssuhdeteoriasta, mutta en ole siihen perehtynyt! Psykologia on aina kiinnostanut minua, mutta jotenkin viime vuosina koko ajan enenevissä määrin.

      Tää sun kommentti oli aivan ihana ja sai mut taas innostumaan enemmän psykologiasta ja tähänkin teoriaan tutustumisesta. Kiitos niin paljon että kirjoiti niin pitkän ja kauniin ajatuksen <3 Herätti minussakin taas jotain <3 Ootte te kyllä parhaita! <3

  • J

    Tärkeä aihe, kiitos että kirjoitat siitä.

    Vaikka erot toki koskettavat myös lapsettomia pariskuntia siinä missä lapsiperheitäkin, niin ainakin lapsiperheissä iso ongelma tuntuu olevan juuri tuo, että priorisoi kaiken muun sen puolison edelle. Lapset ovat ykkösenä, työ on tärkeää, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon ei jää paljon aikaa, jossain välissä olisi hyvä saada aikaa itselleenkin… Puoliso jää jonnekin listan häntäpäähän. Ja se on kyllä niin väärin!

    Jos liitossa ei ole mitään perustavanlaatuista vakavaa ongelmaa (riippuvuudet, väkivaltaisuus tms.) niin aika paljon pystyy liittoa vahvistamaan ihan vaan arkisellakin yhteisellä ajalla. Sitä voi toki olla vaikea löytää, mutta meillä toimii yksi keino: Meillä ei ole pahemmin tukiverkkoja arjessa, molempien työt ovat vaativat ja kiireiset, eikä lasten kanssa arjesta vauhtia puutu. Kuitenkin yksi asia on sellainen, josta ollaan suunnilleen synnytyssairaalasta kotiutuessa asti pidetty kiinni, nimittäin meillä lapset menevät aikaisin nukkumaan ja nukahtavat itse. Ollaan alettu työstämään sitä vastasyntyneestä asti ja tämä on toiminut hyvin jo vuosien ajan. Kun lasten päät ovat tyynyissä ennen klo 20 niin jää puolison kanssa aikaa jutella, kokkailla, tai ihan vaan selata Netflixiä. Joka ilta ei ole kuuma date night todellakaan, mutta ainakin ehtii rauhassa ja häiriöttä vaihtaa kuulumisia ja suunnitella arjen logistiikkaa. Ilman tätä jokailtaista yhteistä aikaa, ei yhdessäolomme olisi varmastikaan näin mutkatonta ja hyvää.

    • Hanna Vayrynen

      Sinäpä sen sanoit! Ero koskettaa kaikkia – oli lapsia tai ei – mutta juuri tuo lapsiperheen arki on juurikin ongelma siinä, että ei enää aseteta parisuhdetta edelle vaan lapset sanelevat arjen täysin. Ja juurikin tuo – perustavanlaatuinen ongelma – on sellainen milloin todella ero voi olla ainut ratkaistu. Ero muuten on hyvin kauaskantoinen tapahtuma jos on lapsia liitossa, minkä takia sen tahtotilan on oltava todella kova, jotta kaikki tehdään ennenkuin viimeinen päätös tulee. Aina sekään ei riitä. Mutta hyvin samat arkirutiinit teilläkin samoista syistä kuin meilläkin <3

  • ..

    Tämä on kyllä pysäyttävä aihe. Aina kun joku tuttu eroaa, sitä järkyttyy – osaksi varmaan juurikin siksi, ettei ihanasta parisuhteesta huolimatta itsekään ole immuuni erolle. Ollaan usein juteltu aiheesta miehen kanssa ja tultu tulokseen, että meille erityisen tärkeitä asioita on toisen kohtaaminen ja kuunteleminen, kysymme aina miten toisen työpäivä on mennyt, mitä on tullut syötyä lounaaksi tai millaisia työtehtäviä toinen on päivän aikana tehnyt. Mitä vain kunhan antaa toiselle tilaisuuden tulla huomioiduksi ja kuulluksi. Aina silloin tällöin sitä tulee huomaamattaan päästettyä työhön liittyviä höyryjä ulos, joilla muuten ei olisi toista halunnut vaivata. Toinen tärkeä asia meille on kosketus, josta säkin olet tainnut mainita. Edes muutama nopea hali tai lähtöpusu päivän aikana pitää läheisyyttä yllä. Meillä ei ole lapsia, mutta työt saattavat molemmilla venyä helposti kellon ympäri, jolloin yhteinen aika saattaa olla 30 min iltapalan ja nukahtamisen välissä.

    Yksi hauska juttu on myös “phone free hour” jonka kumpi tahansa saa koska tahansa päivän aikana pyytää. Vaikka olisi joku mielenkiintoinen puhelimen selailu kesken, niin tähän asti joka kerta kumpikin on luopunut vapaa-ajan ruutuajastaan ilomielin, sillä mikään ei ole niin tärkeää kun yhteinen aika pyynnön esittäjän kanssa :)

    • Hanna Vayrynen

      <3 Kiitos paljon kun jaoit ajatuksesi ja teidän tekonne arjessa <3 Me koemme hyvin samat asiat tärkeiksi. Onkin hyvin tärkeä tunnistaa parisuhteessa, kokeeko osapuolet samat asiat tärkeiksi. Jos ei, niin sitten ainakin ymmärtää, mitä toinen kaipaa. Ja ihana idea tuo phone free hour! Kiitos konkreettisista vinkeistä! :<3

  • Anna

    Hyvä kirjoitus! Mulla ei ole 100% reseptiä, mutta olen lukenut ja uskon täysin sellaiseen arkipäiväiseen toisen huomioimiseen ja kunnioittamiseen. Rakkaus ei (välttämättä) ole isoja tekoja, vaan montaa pientä tekoa. Mun miehellä on esimerkiksi tapana keittää aamuisin mulle kahvi ja tuoda myös joka aamu mulle aamiainen vuoteeseen :) olen tosi aamu-uninen ja arvostan tätä todella! Me myös sanotaan joka ilta toisillemme että rakastamme, olemme vastassa eteisessä kun toinen tulee tai lähtee ja muita omia pieniä huomion ja hellyyden osoituksia. Yhdessä melkein 10 vuotta, naimisissa 4 ja menee tosi ihanasti!

    • Hanna Vayrynen

      Ihana <3 Kiitos kun jaoitte oman arkenne pienet teot jotka merkitsevät <3 Ja itse koen juuri samoin kuten sanoit: Rakkaus ei (välttämättä) ole isoja tekoja vaan amonta pientä <3

  • Elli

    Jotenkin sydämestä ottaa nämä avioerot, vaikka tietenkin ymmärrän että ihmiset ja prioriteetit muuttuu ja että eroaa ei tarkoita aina että lapset voisivat huonosti vaan joskus se ero voi pitkän harkinnan jälkeen olla kaikille eheyttäväkin asia<3

    Mun vinkkinä on olla puolison kanssa ns samalla ’taajuudella’. Vaikka yhteistä muuta aikaa ei olisikaan tai tukiverkostoa lähellä niinkun meillä niin lapset (3 ja 6 v tytöt) on siinä iässä että ne voi jättää kahdestaan katsomaan leffaa ja me mennään kaksin sillä aikaa saunaan:) saunassa jotenkin rentoutuu juttelemaan ja pysähtyy kuuntelemaan myös niitä toisen asioita.

    Lisäksi ’treffit’ puistossa eli kahvit mukaan puistoon missä lapsilla yleensä tekemistä ja kavereita löytyy ja sitten äiti ja iskä voi vähän aikaa istua ja juoda kahvit rauhassa kahdestaan<3 tämä tietty ei aina toimi ja varsinkaan ehkä jos lapset on vaikka todella vilkkaita tapauksia niin en suosittele:D

    Sitten kaiken ’ihan päättömän’ suunnittelu yhdessä eli yhteiset haaveet ja ’ajatuksen’ luominen että me ollaan yhdessä vielä pitkään <3 me esim haaveillaan niin maailmanympärimatkasta lasten kanssa kun Etelämantereen risteilystä kahdestaan.

    Inhimillisyys ja toisen asemaan asettuminen vie pitkälle, kun lapset sairastaa ja jomman kumman on oltava pois töistä niin että ainakin yritystä olisi joustaa molemmilta puolilta:)

    Musta myös sen ymmärrys että jos tukiverkkoa ei oo lähellä ja toinen vaikka näkee että puolisoa väsyttää niin ottaa lapset ilman sen kummempaa showta ja vie ne vaikka puistoon ja syömään muualle kun kotiin niin että toinen saa levätä. Miehet ei välttis oo koko aikaa niin ’hoksottimet ojossa:D ’ joten mä ainakin sanon ääneen kun tarvin omaa aikaa enkä oleta että mun puoliso tätä osais rivien välistä lukea.

    Sitten oon itse aina ajatellut et miten ihmeessä ihmiset joutuu menemään parisuhdeterapiaan siitä et lapset syntyy ja se tulee jotenkin yllätyksenä että kummankin omat harrastukset pitää laittaa niiksi ensimmäisiksi vuosiksi ns hiukan tauolle. Kuitenkin moni tuttava on neuvolan kautta päässyt parisuhdeterapiaan muutamalle käynnille, eli jos on tunne että ei vaikka oo puolison kanssa ihan samalla taajuudella, niin käyttää hyväksi kaikki apu mitä tarjotaan<3 musta tuntuu et sitäkin on saatavilla, jos vaan osaa avata suunsa<3 meille on ollut helpompaa niiksi ensimmäisiksi päiväkotivuosiksi himmata omien harrastusten kanssa ja harrastaa sellaista mikä ei oo sidottu aikatauluihin. Tässä paletissa jos olis vielä kaiken lisäksi omat harrastukset mihin pitäis päästä aina esim. torstaisin klo 17.30🙈 aiheuttais tänne enemmän stressiä kun antais nautintoa:)

    Sit viimeinen vinkki on ’riman’ laskeminen:D kukaan ei kuole jos viikollakin syödään vaikka kerran noutoruokaa ja lapset saa joskus muutaman karkin ja katsoa leffaa liian pitkään jotta vanhemmat voi ottaa päikkärit sylikkäin<3

    • Salla

      Tässä kommentissa oli hyvä lähestymistapa lapsiperhearjen fiilikseen. Silloin ei ehkä parisuhdetta pelasta että pääsee kynttiläillalliselle vaan armollinen hymähdys että eiliset ruoantähteet riittävät vallan mainiosti. Monet elävät tilanteessa että hyvää tukiverkkoa ei ole ja silloin luksukkaiden ylläreiden keksiminen on hiukan turhaa. Jos kumpikin ymmärtää laskea rimaa ja löytää onnen tunteen take away -kupin äärestä leikkipuistossa ilman fiilistä että elää elämää jossa jäädään jostain paitsi, silloin ollaan jo pitkällä.

    • Hanna Vayrynen

      Tää oli LOISTAVA!! <3 iso iso kiitos tästä mahtavasta kommentista! Allekirjoitan joka sanan ja naurahdin muutamalle kohdalle ääneen <3 Niin totta ja erinomaisia vinnkkejä! Saanko käyttää näitä(kin) esimerkkejä tulevassa postauksessa mihin listaan tapoja viettää parisuhdeaikaa kiireenkin keskellä? <3

  • Haidi

    Omassa työssä nämä piikit näkyy kyllä selkeästi. Avioerot tulee ovista ja ikkunoista ja tilanteet vaihtelee ihan valtavasti. Mutta omalle kohdalle tulleiden kohdalta yllättää tuo, että miehet ovat useammin se yllättyvä osapuoli. Oma kokemus kun on se, että usein miehillä on jo uudet naiset kierrossa, vaikka entisen kanssa on vielä yhteinen asunto. Välillä tulee vastaan niin absurdeja tilanteita, että hetkeksi häviää usko ihmisiin. Onneksi vastapainoksi näkee niitä onnellisia pareja eri elämäntilanteissa, jotka sitten palauttavat tätä uskoa :)

    • Hanna Vayrynen

      Sinäpä sen sanoit. Se on totta. Usein jos nainen hakee eroa, mies on yllättynyt. Kun mies hakee eroa, hänellä on jo uusi kumppani kierrokissa. Tosi stereotyyppistä, mutta samalla harmittavan usein tämä on tilanne. Niin samat ajatukset taas. <3

  • Evelynnn

    Hui, kun pelästyin otsikkoa ja ajattelin, ette kai te eroa?!! Ootte mun silmissä ihan #familygoals, vaikka en mitenkään teitä tunnekaan eikä pelkän blogin perusteella voi kovin syvällisiä johtopäätöksiä tehdäkään. Kirjoititkin sitten yleisellä tasolla pohdiskellen. Ja tosiaan kukaan ei ole immuuni erolle. Itse olen sinkku, joten en voi kysymyksiisi vastata enkä ketään neuvoa :D

    • Hanna Vayrynen

      Voi miten kauniisti sanottu <3 Iso kiitos, että näet meidät noin kauniisti! <3 Ehkä osa syy meidän onneemme on, että emme ole koskaan ottaneet toista itsestäänselvyytenä emmekä mieti, että "noin ei voisi koskaan käydä meille". Läheltä on nähty, että se voi käydä kenelle vain. Siitä syystä olen niin kiitollinen jokaisesta päivästä ja pyrimme mieheni kanssa molemmat tekemään selväksi jatkuvasti toiselle, kuinka paljon toista arvostaa ja rakastaa. Näyttäkää ja sanokaa se toiselle ääneen! <3

  • Saaramaria

    Aihe, jota itsekin olen aika ajoin pohdiskellut. Viime syksy oli omassa ystävä- ja kaveripiirissämme oikein erojen syksy. Puhuimme välillä miehen kanssa ohimennen näistä eroista ja niihin liittyvistä asioista. (Toki emme kaikkea todellakaannoihin liittyen tiedä). Mietin myös itse, mikä saisi minut miettimään eroa. Vaikka asia ei ole mitenkään meille ajankohtainen, olivat nämä pohdiskelut hyvä juttu ja toivat uusia näkökulmia itselle omaa liittoa ajatellen. Me olemme olleet yhdessä tänä vuonna 21 vuotta, naimisissa 15 vuotta. On ollut kausia, jolloin yhteistä aikaa on ollut todella, todella vähän. On rakennettu omakotitalo (tai no, mies rakensi, minä valitsin materiaalit ja sisustin) ja molemmilla on ollut omia isoja projekteja, jotka ovat vieneet aikaa ja tarkoittaneet reissaamista ja kotoa poissaoloa. Olemme silti yrittäneet minimissään kerran vuodessa viettää viikonlopun kaksin jossain. Joskus se on olosuhteiden pakosta ollut naapurikaupungin hotelli, joskus pikareissu ulkomaille. Tukiverkosto lasten hoitoon on ohuehko, joten kaikki tilaisuudet on otettu käyttöön. Nyt kun lapset ovat siinä iässä, että yökyläilevät aika ajoin kavereillaan, otamme sellaisetkin illat heti käyttöön. Sauna päälle, ruokaa tilaukseen ja yhdessä rauhasta ja hiljaisuudesta nautiskelua.
    Kuitenkin se kohtaaminen ja yhdessä eläminen tapahtuu arjessa. Siksi ehkä tärkein on kuitenkin se, että joka arki-ilta (jos kumpikaan ei ole reissussa) lasten mentyä nukkumaan istumme yhdessä sohvalla ja puhumme ainakin päivän asiat läpi, samalla vähän seuraavan päivän treenikuskauskuvioita, mutta myös muuta. Mitä kuuluu, miten vaikka töissä meni, jos aiemmin ei ole ehditty. Jos yhteistä sarjaa ei ole kesken, ainakin kymppiuutiset katsotaan yhdessä. Vaikka yhteiset viikonloput ovat ihania, ovat nämä arjen tavalliset illat ehkä tärkeämpiä.
    Seuraavaksi aion saada miehen lähtemään lenkille kanssani. Meillä tosiaan lapset sen ikäisiä, että sen tunnin pärjäävät kotona kaksinkin. Vielä en ole miestä saanut mukaan, mutta näiden vuosien kokemuksella uskallan sanoa, että lopulta hän kyllä lähtee. 😁

    • Hanna Vayrynen

      Niin ihana kirjoitus jälleen kerran Saaramaria <3 Kiitos niin paljon tämän jaosta <3 Teidän suhteestanne huokuu lämmin kunnioitus ja aito sekä syvä rakkaus <3 Niin hyviä esimerkkejä ja tärkeitä viestejä. Kiitos - tuon aion minäkin ottaa lähitulevaisuudessa yhteisten asioiden listalle: yhteiset lenkit. Muuten kuulostaakin hyvin samalta mitä meilläkin tehdään arjessa <3 Kiitos ihana.

  • Sanna

    Täältä myös peukku arjen puolesta! Ei ne kerran vuodessa tehtävät lomamatkat, vaan arjen pienet teot. Itse saan joka aamu kupin teetä sänkyyn, koska mies tietää, että tarvitsen hetken omaa aikaa heräämiseen ennen kuin härdelli kahden pienen lapsen kanssa alkaa. Lapsetkin osaavat pyytää isää aamulla. :) Minä puolestani teen aamiaisleivät hänelle mukaan töihin, koska tykkää syödä aamiaisen vähän myöhemmin. Aamuisin koitetaan muutenkin saada hyvä fiilis päivälle, kukaan ei mökötä tai tiuski ja asiat puhutaan iltaisin läpi jos jotain on. Kun toista huomioi, niin yhteys säilyy paremmin ja hellyys tulee siinä sivussa. Meillä laatuaikaa ei vietetä vain viikonloppuisin, mutta ihan yhtä hyvin arki-iltoina voi syödä hyvin ja ottaa lasin viiniä. Ei edes kaivata treffi-iltoja niin paljon kun kotonakin voi panostaa ja syödä hyvin. Tähän on ehkä ajauduttu vähän pakosta kun sukulaiset eivät asu lähellä, mutta näillä eväillä 12 vuotta naimisissa. <3

    • Hanna Vayrynen

      Se on juuri näin! Arjessa sen pitääkin tapahtua – arjen ihanuus rakentaa sen pitkän onnen päälle – ei silloin tällöin spessujutut. Juuri tällaisia konkreettisia esimerkkejä kaipaan siitä miten kaikki sitä arjessan toteuttavat! Toivottavasti sitä kautta sitä heräisi itse myös miettimään mikä todella tekee itsen onnelliseksi mitä puoliso tekee? Mistä oma puoliso pitää? Mutta kuulostaapa samalta kuin meidän filosodfia <3 Meillä tosin ihanasti apuja lähellä - mutta meilläkin 95% parhaasta yhteisajasta on ihan vain kotona <3

  • Rosa

    Niin tärkeä aihe nyt tapetilla! Ja kysymyksesi hyviä. Tuo, että ovatko tarpeemme samanlaisia? Minusta se on isoin asia, ja en usko et ne voikaan olla ihan samat kahdella eri ihmisellä kaikkina aikoina, mutta niiden sanominen ääneen ja toiselle, että minun on tarpeet ovat nämä ihan oikeasti. Niitä ei voi ohittaa ja esim riittävä yhdessäolo niin sen aika voi olla niin eri käsitys 😄

    Tuo nukkumaan meno. Hyvä että sanoit sen. Lapsille tärkeää saada kunnolla unta ja lepoa ja pitää se rutiini, ja vanhemmat hyötyy kahden keskisestä ajasta.

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos ihana! Ja kyllä – ajattelin tehdä pian postauksen myös “rakkauden viidestä kielestä” missä puhutaan siitä onko tarve kokoea rakkautta samanlainen? miten toinen sitä näyttää / haluaa kokea? Vastaako se omaa? Tärkeä muistaa jutella ja jakaa kumppanin kanssa jatkuvasti <3 Tarpeetkin muuttuvat <3

      • Rosa

        Juu ei varmasti ole :D Miehet näyttävät teoin sen rakkauden ja nainen enemmän kaipaa juttelua ja hellyyttä, stereotypisesti. Mutta kaikilla varmaan on perustarve tavallaan olla toisen kanssa läheisessä suhteessa, eikä jäädä yksin. Harmillista, että sullakin ystävpiirissä nyt eroja on käynyt. Mä en enää usko avioliittoon, rakkauteen kyllä ja siihen että se muuttaa kohdetta hyvin usein 😄 Kyyninen en ole, mut no tuo on fakta

        • Hanna Vayrynen

          Meillä onnekseni miehelläni ja minulla on sama “rakkauden kieli”. Molemmat todella fyysisiä :D Tykätään halia paljon, pussataan aina ennen kotoa lähtöä jne. Ja mieheni nauttii samasta. Mutta meilläkin arjen helpottavat teot ja fyysinen kosketus ehkä tärkeimmässä roolissa <3 Ymmärrän hyvin, että niin monella rapissut usko avioliittoon. Mä haluan uskoa edelleen, en ehkä avioliittoon itsessään, vaan elinikäiseen kumppanuuteen ja toisen ihmisen vaalimiseen <3

  • Heli

    Ihan omassa parisuhteessa olemme huomanneet, että kiistoja tulee sitä enemmän mitä vähemmän vietetään aikaa toistemme kanssa kahdestaan. Ja mitä enemmän kiistoja niin sitä enemmän ne alkaa kertymään. Meilläkin pikkulapsi arki kyseessä, niin sitä aikaa toisillemme pitää järjestää. Ja pelkkä ollaan samalla sohvalla ei riitä, vaan tarvitaan juttelua ja lähekkäin olemista. Ja mitä enemmän arjessa keskustelemme, niin sitä enemmän olemme toisillemme läsnä. Pyritään antamaan hellyyden osoituksia päivittäin. Ennen lapsia se tuli automaattisesti, nykyään pitää muistuttaa. Joka viikko pyritään järjestämään myös aikaa parisuhteelle, kun lapset nukkuvat. Lähimmät lapsenvahdit asuvat 200km päässä, joten parisuhdeaika on kodin sisällä. Sekin voi olla todella erityistä, kun siihen vain asennoituu niin.

    Itse olen kiitollinen miehestäni, joka osaa puhua. Ja siitä, että osataan tavoitella samaan suuntaan ja miettiä toisen “kuormaa” arjessa. ❤

    • Hanna Vayrynen

      Sinä sen sanoit! <3 Juuri tämä - parisuhde aikaa pitää olla juurikin kodin sisällä <3 Meilläkin tärkeintä aikaa on lasten mentyä nukkumaan - siksi meillä onkin niin tärkeää että saadaan lapset hyvään aikaan nukkuu, jotta illalla jää vielä aikaa keskinäiselle ajalle. Toivon, että tässä tulisi mahdollisimman monilta ideoita mitä iltaisin yhdessä tekee, jotta aika olisi erityistä. Tai millaisista hetkistä sitä aikaa toiselle tekee? KOnkreettisia esimerkkejä siitä, miten parisuhteelle voi antaa aikaa, vaikka apukäsiä ei lasten kanssa olisikaan?

      • Ritva

        Meidän lähipiirissä myös paljon eroja ja usein ollut niin että puoliso on vaihtanut lennossa toiseen. Aika yllätyksenä tullut toiselle puoliskolle. Selityksenä ollut etten jaksa enää tätä arkea ja haluan jotain muuta yms. Meillä on neljä lasta ja olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta (aika uskomatonta). Silloin kun lapset oli pieniä oli helppo järjestää kotona illalla ns. parisuhdeaikaa, mutta nyt kun lapset on 17,15,13,11 ei se olekaan enää niin helppoa. Teinien rytmi on ihan jotain infernaalista ja eihän niitä voi lukita ysiltä illalla huoneisiin tai sanoa että nyt nukkumaan. Joskus ollaan miehen kanssa mietitty ettei kyllä yhtään ihmetellä kun tulee niin paljon eroja. Teinien kanssa on jo eri lailla pähkäiltävää ja kotiintuloajoista vääntäminen ja milloin myöhästyy bussista ja seuraava tulee tunnin päästä ja sitten lähdet jostain hakemaan lasta kotiin. Pidä siinä sitten laatuaikaa puolison kanssa. Joku juttu siinä on pakko olla että toiset onnistuu pitämään avioliiton kasassa ja toiset eivät. olipahan pitkä sepustus, toivottavasti löysit punaisen langan, mitä ajoin takaa. Mukavaa viikonloppua :)

        • Hanna Vayrynen

          Kiitos Ritva! <3 Mielenkiintoista kuulla juurikin näitä vaiheita ja miten juuri ne haasteet lasten kanssa muuttuvat. Huolien määrä on vakio, mutta pikkulapsiarjessa ne huolet ovat (usein) kuitenkin niin pieniä... Monen asian summa ja itse jo aika ajoin jännitän tulevaa, mutta yritämme kaikkemme luodaksemme mahdollisimman vakaan pohjan millä seistä mahdollisten tulevaisuuden haasteiden äärellä <3 Samaa sinne <3