CATEGORIES

Saako sanoa, että pelottaa?

30.3.2020

Olen nyt monena päivänä vain istunut koneella tuijottamassa tyhjää ruutua. Haluaisin kirjoittaa, mutta takki on tyhjä. Viime viikkojen ahdistus, huoli ja pelko tuntuvat fyysisesti nyt myös koko kehossa. Olen ollut aika väsynyt. Voitte varmasti kaikki yhtyä tähän tunteeseen tavalla tai toisella. Jatkuvassa epävarmuudessa eläminen on raskasta. Samalla haluan korostaa sitä, että meillä on kaikki hyvin. Minulla ei ole mitään valittamisen aihetta. Päinvastoin. Koen olevani enemmänkin kiitollinen. Mutta väsymys ja puristava ote rinnassa on silti läsnä. Ehkä tekee hyvää myös sanoa se “ääneen”, eikä vähätellä sitä omaa tunnetta. Minua pelottaa terveydenhuoltomme kantokyky. Minua pelottaa, että joku läheinen sairastuu vakavasti. Minua ahdistaa tulevaisuuden talousnäkymät. Minua itkettää tieto siitä, miten paljon tämä pysähtynyt arki vaikuttaa negatiivisesti perheissä, missä on esimerkiksi haasteita alkoholinkäytön kanssa. Omakin pinna on tästä kaikesta kireällä. Koen melkoisia haasteita pään sisällä kymmeneen laskiessa kun lapset tappelevat 3749 kerran päivän aikana siitä samasta leikkimiekasta, joita on lelulaatikossa ainkin viisi vastaavaa. Usein en pääse kymppiin saakka vaan pinna menee. Miekat ovat olleet “jäähyllä” useammin kuin Trumpin epidemiapolitiikka on vaihtanut vakavuusastettaan. Typerää, sillä lelujen takavarikoimisesta kärsin aina kuitenkin minä itse. Voi kun sitä jaksaisi aina rauhallisesti selittää ja selvittää juurta jaksaen jokaikinen nokkapokka. Mutta juuri nyt pitäisi muistaa, että elämme poikkaustilassa. Nyt jos joskus pitäisi olla itselleenkin armollinen ja laskea sitä rimaa.

Olen tehnyt virheen siinä, että olen ahminut uutisia aivan liiaksi. Yleensä tieto ei lisää minulla tuskaa, vaan nimenomaan saa aikaan minussa levollisuutta kun tunnen, että olen mahdollisimman tilanteen tasalla. Nyt huomaan kuitenkin, että minulla on uutisähky. Päivitän uutisia aivan liian usein vaikka kertakin päivässä riittäisi. Shokkivaihe on jo ajat sitten ohitettu – nyt pitää vain sopeutua tilanteeseen. Huomisesta emme tiedä, joten voimme vain keskittyä tähän hetkeen ja tehdä siinä parhaamme. Asiat kyllä järjestyvät vielä. Uskon vahvasti siihen, että elämä kantaa.

The trick is to enjoy life. Don’t wish away days waiting for better ones ahead.

Uskon, että monet teistä kokevat paljon samoja tunteita ja painivat samojen ajatusten kanssa. Painava tunne on läsnä, mutta sitä suuremalla syyllä koen tarvetta suuntaa ajatuksiani myös kevyempiin aiheisiin. Tulen jakamaan kanavissani huumoria, sillä naurun avulla voi löytää valoa pimeimmälläkin hetkellä. Tulen nostamaan kanavissani paljon erilaisia suomalaisia yrityksiä ja yrittäjiä. Yritän jakaa mahdollisimman arkisia ja helppoja vinkkejä, mistä edes jokunen teistä voisi saada nykyhetkeen jotain helpotusta. Kukaan meistä ei tiedä vielä, kuinka pitkään tämä tilanne kestää ja miten kaikki tulee jatkumaan. Siihen saakka yritän omissa kanavissa tehdä arjesta mahdollisimman tavallista ja mahdollistavaa. Koen kuitenkin tärkeäksi sanoa ääneen, että minuakin huolettaa. Minuakin pelottaa. Minuakin ahdistaa. Mutta uskon, että kun nuo tunteet sanoo ääneen, sitä samalla myös sallii itselleen vaikeidenkin tunteiden läsnäolon. Sekin tuo rauhaa ja tietynlaista tilanteen hyväksyntää, joka auttaa siirtymään myös uuden (joskin tilapäisen) arjen hyväksyntään. Jos et ole mieltäsi kuormittavista asioista vielä lähimmäistesi kanssa purkanut – jaa ne kanssani kommenttiboksissa. Huoli on hyvä saada ulos ja jaettu painolasti painaa aina vähemmän. Kaikesta huolimatta uskon, että kaikessa pilee jotain hyvää.  Tästäkin kriisistä tulemme varmasti oppimaan paljon. Korona-arki on pakottanut meidät perusasioiden äärelle. Mikä sinulle on kaikkein tärkeintä? Vaali sitä – tänään ja tulevaisuudessa <3

Kuvat Karoliina / Valoon Photography

48 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Henna

    Tekee mieli kommentoida vain tuohon poikien nahisteluun. Muistan etäisesti, miten omat kolme poikaamme tappelivat pieninä. Jokainen päivä ja ateriahetki olivat yhtä tappelua. Voi hyvää päivää, että he tappelivat. Pienet veljekset eivät malta olla yhtään ainutta tuntia tappelematta. Mutta yhtäkkiä se vain loppuu. En muista tarkkaan, millä luokalla nuorimmainen oli, mutta yhtenä päivänä huomaat, että on hiljaista. Voitte istua ruokapöytään, kukaan ei poistu astioita tai ruokaa heitellen omaan huoneeseensa. He ovat viimeinkin oppineet olemaan yhdessä tappelematta. Ja olemaan veljeksiä, kaveruksia.

    • Hanna Vayrynen

      Aaaaah! Että toivon että meilläkin käy noin! :D Meillä on paljon hetkiä että pojat leikkivät ihanasti keskenään, mutta sitten taas jossain vaiheessa jostain syntyy vääntö. Onneksi se on vasta pienen ärsytyksen tasolla, etteivät toisiaan juuri mitenkään vahingoita, mutta jestas se ärsyttäminen poraa itsellä hermoon :D

  • Pinnis

    Olen hieman hämmentynyt kuvasarjasta, jossa opastitte meitä lukijoita esim. lauseella Pysy kotona! Mitä tämä sinun mielestäsi tarkoittaa? Hämmästystä tuo esim. Mungoannan käynnit ripsihuollossa ja kampaajalla, ja vielä ylittäen Uudenmaan rajat, MITÄ, MITÄ?? Omaksi piristykseksi… Mikä on sinun mielipiteesi, toivoisin tähän selkeän kommentin. Lisäksi toivoisin, että kävisitte asian läpi muiden kollegoidenne kanssa. Jos haluatte olla vakavasti otettavia vaikuttajia, tulisi teidän itse näyttää esimerkkiä ja toimia, kuten ohjeistatte muita. Varmasti teillä on tiedossa, että tartunnan voi välittää myös oireettomana. Kiinassa todennäköisesti neljä viidestä sairasti koronaa ilman oireita, joka selitti osaltaan suuren leviämisen. Nyt ei ole aika olla itsekäs, vaan todellakin PYSYÄ KOTONA vaikkakin ripset ja tukka vähän hapsottaakin. Ja hei, sen ripsihuollon voi varata, maksaa ja jättää menemättä. Tai ostaa lahjakortin. Ja ikävä kyllä kasvosuojuskaan ei estä tartuntaa. Mutta Anna vaan aikoo jatkaa tätä toimintaa vaarantamalla muita ihmisiä… Toivottavasti saan teiltä viestiä. 

    • Hanna Vayrynen

      Tässä jokaisen ihmisen oma panos näkyy.
      Jokaisen tulisi noudattaa hallituksen antamia säädöksiä.
      Henkilökohtaisesti voin puhua vain omasta puolestani.
      En ole ollut missään muualla paitsi ruokakaupassa, enkä ole nähnyt ketään perheeni ulkopuolista.
      Minulle se on mahdollista. Kaikkien arjen puitteessa ei.

      Pienyritysten tukeminen on yksi tärkeä osa tätä kriisiä.
      Minullakin on kauneudenalalla paljon ystäviä, joten minulla ei ole tähän suoraa mielipidettä.
      Itse en käy, mutta nykysäädösten puitteissa se on sallittua ja talouskriisiä silmälläpitäen erittäin toivottua.
      Jokainen tehköön sen osalta silloin oman päätöksensä.
      Uudenmaan rajojen yli tuskin tässä hetkessä pääsee ripsihuollon takia.

      Minusta tällainen syyllistäminen on myös harmillista.
      Muistuttaisin empatian ja ymmärryksen tärkeydestä.
      Syyllistämisellä ihmisissä saa usein aikaiseksi enemmänkin vastareaktion.

      Voimia vaikeaan tilanteeseen. Yhdessä toisiamme tukien ja kannustaen tästäkin pääsemme yli.

      • Pinnis

        Mielestäni ei ole syyllistämistä, jos perustellusti esitän, ettei Anna missään nimessä sovi Stay home – kampanjan kasvoksi. Kaikkien pitäisi ottaa nyt asia vakavasti ja tehdä oma osuutensa, ja siihen ei todellakaan kuulu esim. ripsihuolto ja treffit ystäväperheiden kanssa. Ja samaa mieltä näytit olevan sinäkin. Kiitos, kun vastasit.

        • Tilla

          Olen samaa mieltä, Annan osallistuminen tähän kampanjaan ei varmaan ollut kovin harkittua. Kun suositellaan välttämään kaikkia mahdollisia sosiaalisia kontakteja, ei hengailut ystäväperheen kanssa tai lasten syntymäpäiväjuhlien järjestäminen ole kovin fiksu veto. Asia ei olisi varmasti herättänyt niin paljon närää, jos Anna ei olisi osallisena Pysy kotona kampanjassa. Tässä nousee esiin vaikuttajan vastuu.

        • Anna Pastak

          Hei Pia!
          Nyt alkaa ihan totta riittää. Se on eri asia, jos haluat tulla läyhäämään blogiini, mutta sitten kun alat tekemään sitä pitkin nettiä vääristellen totuutta, niin mulle alkaa riittää. Mä en ole kertaakaan ylittänyt Uudenmaan rajaa sen sulkemisen jälkeen, joten ihan turhaan täällä huutelet valheita. Jos tämä mun mustamaalaaminen pitkin nettiä ei ala loppumaan, niin saat toki viestiä. Poliisilta.

          • Pinnis

            Tässä alla vielä tiedoksi kommentti, jonka laitoin suoraan Annalle, mutta varmuudeksi tännekin, että asia tulee esille totuudenmukaisesti.

            Olit vastannut kommenttiini Hannan blogissa. Tässä vielä oikaisu asiaan, jottei jäisi epäselvyyttä. En ole valehdellut mistään, en ole maininnut missään tekstissä, että olet ylittänyt Uudenmaan rajan sen sulkeuduttua. Sinähän ehdit tehdä nämä keikkasi juuri ennen sitä. Kannattaisi siis lukea kommentit hieman tarkemmin ennen syytöksiä. Mutta taas kerran, jos yhtään käytät maalaisjärkeä, tiesit, että ei ole missään nimessä suotavaa kulkea pääkaupunkiseudulle muualta. Olethan fiksu nainen. Halusin kuulla kampanjassa olevien muidenkin mielipiteitä (tätäkään en tehnyt selkäsi takana, vaan laitoin tästä sulle tiedon), koska olin todella tyrmistynyt käytöksestäsi. Ehkä he saisivat sinut tämän ymmärtämään. Lukijoiltahan et hyväksy kanssasi eriäviä mielipiteitä. Nyt on kyseessä niin vakava asia, että toivoisin sinunkin tekevän kuten sanot. Stay home. 

  • Sofia

    Hei!
    Pelottaa ja ahdistaa, mieliala heittelee päivittäin. Työskentelen hoitajana ja tilanne on tällä hetkellä todella epätietoisuutta täynnä. En tiedä missä työskentelen viikon tai kuukauden päästä, siirretäänkö kriittiselle osastolle vai saanko olla omassa toimipisteessäni. Täytyy olla myös valmis tulemaan töihin koska tahansa ja lomat on peruttu. Oman ja perheenjäsenten terveys huolettaa myös kovasti. Välillä sitä vaan toivoisi, että tämän ajan voisi pikakelata ja tämä olisi vain ohi.
    Jokainen joka tällä hetkellä on etätöissä / lomautettuina/ muuten kotona, niin ainoa viesti on: Peskää käsiä ja pysykää kotona! Se on suurin palvelus tällä hetkellä.

  • Maija M.

    Kuten eräs psykologi sanoi televisiossa, tämän ajan kuuluukin ahdistaa. Pitää vain tarkkailla sitä, ettei mieti ikäviä asioita koko ajan. Minä olen myös vähentänyt huomattavasti uutisten ja erikoislähetysten seuraamista. Liika on liikaa. Minulla ja perheelläni on ainakin toistaiseksi kaikki hyvin, mutta Italian tilanne huolestuttaa ja surettaa todella paljon. Mulla on kriisimaakunnissa ystäviä ja tuttavia ja mietin joka päivä, miten he pärjäävät. Rukoilen joka ilta heidän ja koko maailman puolesta. Lisäksi kuvat televisiossa ja lehdissä armeijan rekoista kuskaamassa ruumisarkkuja…se oli jo liikaa. Kyllä siinä kyyneleet valui. Ja kyllähän tässä huolestuttaa kotimaan talous, terveydenhuollon tilanne, joskus jopa se, että mitä jos itse sairastuu…Jokaisesta terveestä päivästä on syytä olla kiitollinen. Olen pitänyt noin viiden vuoden ajan kiitollisuuspäiväkirjaa. Se ihan oikeasti auttaa. Vaikka maailma on tällä hetkellä negatiivisia asioita pullollaan, on silti aina myös jotain hyvää <3 Nyt jos koska tarvitaan kykyä nähdä se hyvä. Me kaikki ollaan samassa veneessä, tilanne koskettaa ihan jokaista. Vielä tulee se päivä, kun tämäkin on selätetty. Voimia sinulle ja teidän perheelle <3

  • Ninni

    On hyvä että jaat näitä tunteita myös blogissasi. Se on täysin sallittua ja jopa toivottavaa. Olen surullinen siitä, että meidän mieheni kanssa pitää viedä pienet lapsemme päiväkotiin tässä tilanteessa, kun kumpikin työskentelemme kriittisellä alalla. Olen peloissani siitä, että sairaanhoitajana eturintamalla työskennellessäni sairastun ja tuon lapsilleni tämän sairauden.
    Minua ahdistaa niin suunnattoman paljon, että vaikka meillä olisi varaa mieheni kanssa jäädä kotiin lastemme kanssa epidemian ajaksi, meillä ei ole siihen mahdollisuutta koska velvollisuutemme on auttaa. Pelko ja ahdistus on nyt läsnä jokapäivä elämässämme ja silti yritämme pitää arjen normaalina. Tiedostan, etä jos teen pienenkin virheen työssäni, saan hyvin todennäköisesti tartunnan ja sitä kautta lapsemme.
    Toki huolestuttaa yhtä paljon myös riskiryhmään kuuluvat vanhempamme ja läheisemme. Heitäkään ei voi pyytää nyt auttamaan lasten kanssa.
    Koen ylpeyttä ammatistani että pystyn auttamaan muita mutta välillä mietin että se ottaa liikaa. Meillä on lomat peruttu, varaudumme tekemään 14h työpäiviä ja riski sairastua on todella suuri.
    Olkaa onnellisia kun saatte olla perheenne kanssa turvassa ja itse ainakin vältän lukemasta uutisia nyt jatkuvasti. Toivon teille terveytttä. Ensi syksynä varmasti on jo tämä painajainen ohi.

    • Hanna Vayrynen

      Minä ja muut olemme niin kiitollisia teille eturintamalla työskenteleville! Teet niin valtavan tärkeää työtä <3 Olen niin pahoillani asioista, mitä joudut nyt pelkäämään. Elämme niin hirvittäviä aikoja. Toivon teidän koko perheelle onnea ja terveyttä <3 Toivotaan meidän kaikkien puolesta, että tämä kaikki olisi mahdollisimman pian edes jokseenkin "voitettu".

  • Jaana

    Kummallista, omituista ja pelottavaa yhtä aikaa ja siltikin tässä vallitsevassa tilanteessa on paljon myös sellaista, mistä haluaisin uskoa, että poikii paljon hyvää tulevaisuuteen. Maailma ei ole enää entisensä tämän jälkeen.

    Itse huomaan, että koen aaltoilevasti tämän tilanteen absurdiuden ja hulluuden. Välillä on täysin epätodellinen olo ja tuntuu, että elän jossain unessa tai omassa kuplassa ja tämä ei ole oikeasti totta. Kohta herään tästä unesta ja kaikki on niin kuin aina ennenkin ja lähdetään aamulla ajamaan työpaikalle. Absurdi olo väistyy, kun teen töitä, huolehdin lasten koulunkäynnistä, pyykkään ja teen asioita, joissa saan ajatukset ohjattua tehokkaasti toisaalle.

    Oon miettinyt paljon yhteiskunnan tasolla tätä tilannetta ja mitä tämä tekee markkinoille. Mitkä on ne yritykset ja tahot, jotka tästä säilyy pystyssä ja myös, mitä uutta tämä poikii. Uudenlaisella ajattelulla tämän pakkotilanteen edessä varmasti syntyy ideoita, jotka jäävät elämään vielä tämän tilanteen jälkeenkin. Minä ja meidän lapset (tytöt 7v ja 10v) harrastamme tanssia ja meidän tanssikoulu reagoi tilanteeseen suorastaan hämmästyttävän nopealla sykkeellä ja olemme saaneet tanssitunnit videomuodossa koteihin – olohuoneestamme tulee tanssisali liki joka ilta. Ilmiselvä markkina-alue noissa videotanssitunneissa, joita mielelläni hyödyntäisin myös tulevaisuudessa normaalien, tanssisalissa tapahtuvien, treenien lisänä. Jostain luin myös eilen uutisen “lounasautosta”, jossa pakettiauton tyylinen ajoneuvo kiersi ja myi auton kyljessä olevasta luukusta lounasannoksia. Oma työpaikkani on sellaisella alueella, jossa ei ole vieressä kovin montaa lounaspaikkaa. Mielelläni ostaisin lounaan tuollaisesta lunch-truck:sta.

    Ammatillista kriisiä mulla on ajoittain ollut myös (moneen otteeseen jo vuosien varrella 25-vuotiaasta alkaen). Työskentelen IT-alalla ei-teknisissä tehtävissä. Pidän työstäni, mutta aika-ajoin huomaan miettiväni, mitä merkitystä mun työllä OIKEASTI on. Mitä minä voin tehdä auttaakseni hädän keskellä? Ja taas nämä ajatukset nousevat pintaan. En ole missään yhteiskunnan kantilta kriittisessä tehtävässä, mutta on ollut todella hienoa huomata, että jotain yhteistä hyvää pystyn omalla työpanoksellani tarjoamaan isommalle yleisölle ja siitä voi moni hyötyä. Upeaa yhteisöllisyyttä ja vastuullisuutta ovat ilmaiset webinaarit, opastukset ja neuvomiset yritys- ja toimialarajojen yli. Nämä on hienoja juttuja. Itseni tämä on sysännyt miettimään, miten voisin myös jatkossa olla enemmän hyödyksi toisille. Jotain ajatuksensiemeniä tähän olen jo saanut aikaan ja toivon, että ajatukset pääsevät kasvamaan teoiksi ja johtaisivat minut oikealle polulle eteenpäin.

    Kiitollinen olen tästä pienestä hidastuksesta yleiseen tekemisen tahtiin. Henkilökohtaisesti positiivisia tässä minulle on ollut; joka-aamuisen töihin autoilun sijasta käyn aamuisin kävelylenkin ennen etätyöpäivän aloitusta. Mulla on aikaa tehdä itselleni terveellinen aamupala (mikä ihmeen kiire mulla muka on aiemmin aina ollut, kun skippasin sen aamupalan kokonaan). Sen sijaan, että iltapäivällä lähtisin autolla kuskaamaan lapsia treeneihin, käyn uudelleen kävely/juoksulenkin ja jotenkin kummasti jää vielä vapaa-aikaakin enemmän, kun ennen. Mulle on tehnyt hyvää myös olla ilman meikkiä. Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Oma peilikuva ilman meikkikerrosta on alkanut näyttää tosi kivalta jopa :)

    Epätietoisuus lienee pahinta – kun ei tiedä, kuinka pitkään tämä jatkuu. Jossain takaraivossa on ääni, joka sanoo, että tämä tulee kestämään kauan. Ollaan varmaan yleisesti kohtuu hyvällä mielellä vielä; on hassuja korona-meemejä, perjantaiset parveke-Darude -hassuttelut jne. Väistämättä mietin kuitenkin pidemmälle jo sitäkin, että mikäli nämä rajoitteet ovat päällä vielä kesällä, niin missä kohtaa ihmisillä alkaa oikeasti mennä hermot ja tullaanko näkemään ikävää ja rumaa jälkeä sen seurauksena.

    Onneksi ollaan vuodenaikakellossa juuri tässä, missä ollaan. Lisääntyvä valo ja kevään tulo, sekä edessä häämöttävä kesä jaksavat pitää mielen valoisampana. Kyllä tästä selvitään. Tsemiä Hanna sinulle kovasti! Meillä on lapsilla koulupäivät sujuneet ihan yllättävän hyvin; kävellään aamulla koulureitti ennen koulutehtävien aloitusta ja pidetään välitunnit pihalla. Teillä on vähän pienempiä lapset, mutta auttaisiko tuohon energisyyteen ja taisteluun useampi 1/2 tunnin ulkoilu parin tunnin välein…?

    • Hanna Vayrynen

      Ihanaa pohdintaa Jaaana <3 Ja juuri sitä toivoa ja oivalluksia, mitä toivottavasti mahdollisimman moni tänä aikana saa. Pysähtyä perusasioiden äärelle - miettiä suuntaa. Mitä voisi tehdä paremmin? Teenko sitä mitä haluan? Ihanaa, että näet kuitenkin tilanteen tuoman hyvänkin, vaikka paljon eri pelkojakin meillä kaikilla on läsnä <3 Kiitos Janaa kun jaoit - ja kyllä - ehdottomasti minullekin lisää vaan liikuntaa <3 Se on ollut tässä positiivista omallakin kohdalla - on tullut liikuttua jopa entistä enemmän <3

  • Mariv

    Hei, kiitos Hanna kun olet vertaistukena niin monelle vaikeana aikana, kaunista! ❤
    Itse saan valtavasti turvaa ja lohtua Jumalasta. Oletko kokeillut rukousta? Minua se auttaa.
    Fil.4:6-9 “Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
    Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
    Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.
    — Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”❤🙏
    Kaikkea hyvää sinulle, perheellesi ja myös lukijoillesi!🙂

    • Hanna Vayrynen

      Ihanaa, että olet löytänyt keinon tuoda itsellesi rauhaa ja lohtua <3 Kaikkea hyvää myös sinne! :)

  • Laura

    Pelottaa ja ahdistaa ajatella jos tauti tulee läheiselle tai itselle miten selviää.. 😩 yritän olla miettimättä asiaa koska en pysty vaikuttamaan asiaan. Saa nähdä miten auttaa järkeillä mutta päivä kerrallaan. 👍 Molemmat vanhemmat riskiryhmäläisiä, iskä pystyy etänä tekemään töitä mutta äiti ei (on kaupassa töissä) ei voi muuta kun toivoa parasta 🙏 Mutta positiivista on ollut huomata miten ihmiset auttavat toisiaan ja miten ihanan aurinkoisia päiviä on ollut ☀️😍 Kyllä tästä varmasti selvitään 😘 Pysykää terveinä 😘

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos kun puit ajatuksiasi sanoiksi <3 Kaikessa pimeydessä on valonsakin <3 Toivon kovasti terveyttä ja kaikkea hyvää teidän perheellenne <3

  • Tanja

    Olen myös kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa. Auttaa lapsia läksyissä, eikä pienintä tarvitse viedä päiväkotiin. Taloudellisia huolia ei ole, toki voi tulla olemaan tiukempaa, mutta pärjätään varmasti.
    Minua koskettaa kovasti ajatus lapsista, jotka elävät tällä hetkellä perheessä jossa on esim. alkoholiriippuvuutta. Olen elänyt lapsuuteni alkoholistivanhemman kanssa ja edelleen nostattaa kipeitä muistoja mieleen. Niistä on selvitty, mutta tieto, että joku muu käy läpi samaa on todella ikävää. 😔

    • Hanna Vayrynen

      Ymmärrän tunteesi hyvin <3 Olen samoista asioista hyvin kiitollinen ja ihan samoja asioita olen itse pyöritellyt päässä, joskin olen ollut niin onnekas,. että vastaavaa ei omassa lapsuudessa ollut. Voimia kaiken keskelle <3

  • Ansku

    Minun ahdistus alkoi nostaa päätään helmikuun lopussa, kun luin uutisia Italian tilanteesta ja ymmärsin, ettemme säily koskemattomana täällä Suomessakaan :( Ja harmitti, miten jotkut eivät saattaneet olla huolestuneita koronan rantautumisesta Eurooppaan. Mä oon ollut huolehtijatyyppi aina 😌 Viimeistään pandemiajulistuksen tultua julki kuppi alkoi mennä nurin ja odotin päivä päivältä toimenpiteitä viruksen varalta ennaltaehkäisevästi, vaikka Suomessa oltiin silloin tartunnoissa vasta alussa. Minun ihmettelyt ja ärsytykset kasvoivat päivä päivältä erinäisten asioiden suhteen, mutta onneksi mieheni kanssa oli helppo jutella koska hän ihmetteli itsekin.

    Itsekin seurasin herkeämättä uutisia päivittäin monta kertaa, mutta nyt riittänyt pari kertaa päivään. Säästöjä meilläkin onneksi on ja minulla etänä hoituneet opinnot jo ennestään sekä taaperoa hoidan kotona samalla – tilanne ei ole siis arkeamme liiaksi muuttanut, mutta. Huoli on kova vanhemmistamme, ikävä myös ystäviä, mutta kärsivällisin mielin odotetaan näkemistä livenä kun aika on sopiva ja toivotaan, että yhteiskuntamme selviää tästä pienin vahingoin – toivoa ei voi kukaan ottaa pois ❤

    • Hanna Vayrynen

      Ajatuksesi menevät hyvin yhteen omani kanssa. Ihan samoja asioita täälläkin pyortelty jo pidemmän aikaa. Ihana kuulla, että voitte hyvin <3 Ja kyllä - yhdessä mennään tästäkin eteenpäin <3

  • Jonna

    Odotan esikoistani, laskettu aika tällä viikolla. Kyllä on käyty ajatusta jos yhtä läpi viimeisten viikkojen aikana niin ristiäisistä synnytykseen ja isovanhempien tapaamiseen. Henkisesti ollut tosi kuormittavaa, mutta keskustelut muiden kanssa auttaa. Nyt on poikkeusolot, joihin ei auta kuin sopeutua ja tuuduttautua ajatukseen tilanteen tilapäisyydestä.

    • Hanna Vayrynen

      Ymmärrän huolen valtavan hyvin. Esikoisen odotus on ilmankin tällaista tilannetta jännittävää, uutta ja paikoin pelottavaakin. Voimia kaiken keskelle <3 Kohta elämänne suurimpia hetkiä on käsillä ja sen jälkeen saatte vetäytyä ihanaan omaan ja rauhalliseen vauvakuplaan <3

  • Pauliina

    Saa sanoa, että pelottaa, huolettaa ja ahdistaa. Saa myös itkeä koko tilannetta, se ainakin omalla kohdallani auttaa pahimpaan ahdistukseen.

    Itse olen onnekkaassa asemassa: gradun kirjoittaminen on jatkunut samalla tavalla kuin ennenkin, toisella paikkakunnalla opiskelevan mieheni koulu päättyi koronan vuoksi kuukauden etuajassa ja sain hänet pysyvästi kotiin ja lisäksi rakennustyömaamme pyörähti käyntiin muutaman viikon etuajassa, kun muut menot peruuntuivat. Lisäksi lähipiirini työskentelee aloilla, joilla töitä riittää koronasta huolimatta, ja joiden merkitys on koronan myötä vaan kasvanut. Monet ihanat suunnitelmat on peruttu tältä keväältä, mutta kummallisesti se ei juurikaan harmita. Nyt on vain sopeuduttava ja tämä tilanne on meille kaikille yhteinen ja kaikki joutuvat luopumaan suunnitellusta elämästä nyt hetkeksi. Oikeastaan millään tapahtumilla ei loppupeleissä edes ole niin suurta merkitystä, kunhan saan pitää läheiseni täällä. Kaiken muun ehtii myöhemminkin.
    Tietysti pelkään, sillä kuten varmasti kaikilla, lähipiirissäni on monta riskiryhmäläistä. Yritän kuitenkin muistaa sen, että suurin osa tartunnan saaneista kokee taudin vain tavallisena flunssana ja vaikka tauti veisi sairaalahoitoon asti, tervehtyy moni silti ennalleen. Toivoa tuo ajatus siitä, että vanhin koronasta selvinnyt on yli 100-vuotias.
    Ei tämä ole maailmanloppu. Ennemminkin suuren muutoksen hetki, jonka jälkeen alkaa uusi, toivottavasti maapallomme kannalta kestävämpi aika. <3
    Tsemppiä poikien kanssa, on ihan ok ettei äiti aina jaksa olla parhaimmillaan (ei kukaan meistä jaksa) <3

    • Hanna Vayrynen

      Niin kauniisti kirjoitettu! Kiitos ajatustesi ja tilanteesi jaosta. Toi valoa <3

  • Meiju

    Olisitko yhtään halunnut avata mahdollisia taloudellisia huolia, joita ehkä yrittäjänä olet koronakriisin takia kohdannut? Tai ehkä teidän koko perhe mikäli kriisi on osunut myös miehesi työnäkymiin. En halua udella mitään raha-asioita, jotka eivät minulle kuulu, mutta tämä taloudellinen kaaos on itselleni yksi isoimpia ahdistuksen aiheita. Vaikka meidän perheessä ollaankin sen suhteen tällä hetkellä kovin etuoikeutettujen (olemme molemmat terveydenhuollon alalla), niin olen ihan lähipiirissä saanut seurata todella ikäviä tapauksia, joissa itselle tärkeät ihmiset kamppailevat koko taloudellisen pohjan romahtamista vastaan.

    • Hanna Vayrynen

      Kyllä! Tämä tietysti koskee minua yrittäjänä myös suuresti. Moni mainostaja ei tässä kohtaa uskalla käyttää rahaa ja markkinointi on ensimmäinen kohta mistä karsitaan. Itse en kuitenkaan “kehtaa” sanoa tästä omasta suunnasta yhtään mitään, sillä verrannollisesti en koe minulla olevan mitään valitettavaa, vaikka itseänikin huolettaa. Mainitsemasi tilanne on ollut erittäin näkyvillä omassakin kaveripiirissä. Pahaltahan tämä tuntuu kaikin puolin. Onneksi olen vuosien saatossa kerännyt taloudellista puskuria kun koskaan ei tiedä miten maailmassa voi käydä… Ja tässä olemme. Usko kuitenkin on, että tästä noustaan! <3

  • Momo

    Hei, olet ihan huippu mamma kolmelle
    pojallesi ! Nyt vain, no niin kuin ovat ajat niin olemme mekin.🙏🏻

    • Hanna Vayrynen

      Voi kiitos tsempeistä ja kauniista sanoista vaikean äärellä <3

  • Aino

    Kiitos kun jaat tämän. Teksti oli tosi liikuttava ja samaistun siihen täysin. Samalla kun tiedostaa olevansa onnellisessa asemassa verrattuna moniin muihin, iskee silti välillä uskomaton puristus rintaan epätietoisuuden vuoksi. Nousee pelottavia ajatuksia siitä, jos vanhempani ja muut läheiset Uudenmaan rajan toisella puolella menevät huonoon kuntoon, enkä voi edes viedä ruokaa ovelle. Mitä jos tästä tulee samanlainen painajainen kuin Etelä-Euroopassa.. Olen kiitollinen työstäni, jota saan tehdä etänä, turvallisesta kodista ja parisuhteesta. Mahdollisuudesta liikkua ulkona, aurinkoisista päivistä ja päivittäisistä puheluista ystävien ja perheen kanssa. Siskoni pienestä 1-vuotiaasta tytöstä, joka ei tiedä tästä mitään, vaan nauttii jokaisesta päivästä aivan täysin rinnoin kuten aina. <3

    • Hanna Vayrynen

      <3 Kauniita ajatuksia <3 Ymmärrän niin hyvin ja yhdyn joka kohtaan <3 Voimia sinne tilanteen keskelle <3

  • Mirjam

    Minuakin ahdistaa. Ja itkettää. Ja kyllästyttää ja raivostuttaa lasten 24/7 tappelu, jota ei nyt saa poikki. Ja huolestuttaa ja pelottaa. Tämä on kyllä erikoista aikaa. Huomaan että niinä päivinä kun en itse ulkoile riittävästi, huoli ja ahdistus ja itku ja raivo on isompaa. Olen koittanut nyt tehdä lenkin sekä aamulla, että illalla. Yleensä otan yhden tappelijoista mukaan, mutta välillä menen ihan yksinkin. Se helpottaa! Tsemppiä Hanna, ollaan samassa liemessä mutta kyllä tämä päättyy aikanaan!

    • Hanna Vayrynen

      Tunnistan niin sinun tunteesi ja kokemuksesi! Sama täällä <3 Tsemppiä sinne hurjasti - olen niin iloinen tästä SS-yhteisöstä <3 Iso vertaistuki <3 Tsemppiä sinne ja terveyttä <3

  • Haidi

    Moni asia huolettaa ja tulee koronan kautta lähelle. Omaan perheeseen osuu moni asia lähelle (lomautuksia, koronapotilaiden kanssa työskentelyä ja riskiryhmäläisiä). Itse käyn edelleen töissä konttorilla koska etämahdollisuutta ei ole, asiakkaat tosin on verkossa. Jotenkin ahdistaa myös miten erilailla ihmiset tähän suhtautuvat. Ystävätkin jakautuvat kahtia niihin ketkä pitävät yhteyttä etänä ja niihin ketkä edelleen näkevät toisia livenä. Kun ei olla riskiryhmää ja en muuten käynyt kuin kaupassa ja ihan terve olen ollut, argh!
    Nyt on tullut itse kokkailtua enemmän (mustatpapu bataatti enchilladat oli testissä, nam!) ja siivottua kaikkia laatikoita kymmenettä kertaa 😂 somesta tuntuu hakevan sellaista pakopaikkaa ja vastapainoa tälle kaikelle hulluudelle mitä nyt eletään. Kun tietäisi edes kuinka kauan tätä kestää. Onko kesän kaikki suunnitelmat peruttava? Koska uusimaalta pääsee pois? Kaikkea voi vain ihmetellä.

    • Hanna Vayrynen

      Tuo on muuten niin totta. Ihmiset suhtautuvat tähän niin eri tavoin ja se turhauttaa ja jopa suututtaa. Olen myös kuullut tapauksia missä olisi enemmän kuin mahdollista tehdä työt etänä, mutta asiaa vähättelevät esimiehet eivät sitä salli…
      Sanopa se <3 Mutta yhdessä selvitään tästäkin <3

  • Rosa

    Ja joo ymmärrän hyvin tuon lapsiperheiden tilanteen, miekkailua leluista ja kenen vuoro mitäkin :D Ja kun on aktiiviset lapset. Tsemit ihanalle perheelle sinne ja muillekin!

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos ihana hurjasti <3

  • Rosa

    Samoja ajatuksia. Myös se, että Italiassa, Espanjassa esim viime tietojen mukaan on kuollut hyvin paljon ihmisiä. Sen pitääkin koskettaa. Mikä hätä ja kärsimys on heillä ketkä menettää kokonaisia perheitä, ihmishenkiä menee. 💔
    Lääkäreille ja hoitajille kaikki kunnia.

    • Hanna Vayrynen

      Kyllä – uutiset vetävät päivittäin erittäin vakavasti, vaikka sitä lasten ja ulkoilun kautta olisikin saanut oman fiiliksen ja toivon poikkeuksellisen korkealle maailman tilanteesta huolimatta. Nöyrä hatun nosto ja suuri kunnioitus kaikille eturintamassa työskenteleville arjen sankareille! <3

  • Sofia

    Huolettaa ja vähän pelottaakin tämä tilanne ja epävarmuus. Huolissaan myös omien isovanhempien riskiryhmään kuulumisesta. Uskon kuitenkin että tässä jotain hyvääkin on. Palaamme perusasioiden äärelle ja tajuamme että raha raha raha ei ole se kaikkein tärkein asia. Ja uskon että kaikella on tarkoituksensa ja meidän kaikkien kuolinpäivät on laskettu jo ennen syntymäämme. Voimia meidän kaikkien raskaaseen arkeen. ♡

    • Hanna Vayrynen

      Ymmärrän niin hyvin. Kaikki tuo painaa <3 Voimia suuresti sinne myös kaiken keskelle! <3

  • Jemmi

    Hienoa että puhut ääneen asiasta mistä varmasti niiiiin moni ahdistuu oman päänsä sisällä. Itse huomaan hetkellisesti jopa unohtavani koko tilanteen kun alan vaikka siivoamaan kotona ja laitan musiikkia taustalle tai kun lähdemme luontoon liikkumaan . Luonto on itselleni se henkireikä mistä saa rauhaa <3 itse myös rajoitan uutisten lukemista oman jaksamisen kannalta. Pitää olla hieman "itsekäs" ja ottaa oma jaksaminen huomioon siinä miten kuormittaa itseään. Välillä huolestuttaa kun huomaa stressin jo omassa kehossa ahdistuksen tunteena rinnassa. Silloin yritän vaan keskittyä hengittämiseen ja mielessäni rauhoittumaan. Haluan uskoa vahvasti että asioilla on tapana järjestyä <3 kaikille tsemppiä kovasti <3

    • Hanna Vayrynen

      Kauniisti kirjoitettu. Yhdyn ajatuksiisi täysin. Voimia hurjasti sinne kaiken keskelle! <3

  • Johanna

    Meidänkin perheellä on täällä kaikki hyvin, olemme pysyneet terveinä ja työpaikkamme on “turvattu”. Mutta silti tilanne ahdistaa, pelottaa, ärsyttää ja surettaa kovasti. Ahdistaa epätietoisuus siitä, kuinka kauan tämä jatkuu. Pelottaa kaikkien läheisten (ja muidenkin ihmisten) terveyden puolesta. Välillä ärsyttää pinnalliset asiat, kuten kivojen menojen ym peruuntuminen, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä tässä tilanteessa. Ja surettaa kun ei voi nähdä edes omia vanhempia ja isovanhempia, ikävä on jo kova <3 Mutta tämä tilanne on väliaikainen, ja tästä selvitään yhdessä <3 ja ai että miten osaa arvostaa tavallista arkea tämän kaiken jälkeen!

    • Hanna Vayrynen

      Niin samoja ajatuksia tällä <3 Suuresti voimia ja jaksamista kaiken keskelle! <3

  • Laura

    Pystyn samaistumaan tuohon uutisähkyn tunteeseen. Olen kamppailut samojen ajatusten parissa, koska uutisia on tullut luettua jo liiaksikin. Huomaan tämän vaikuttavan omaan olotilaan juuri tuona levottomuutena ja keskittymisen puutteina, kutenkin sinäkin mainitsit. Nyt on pakko rauhoittaa mieltä, ja vähentää uutisten lukemista. Tarvittavan tiedon saa itselleen myös vähemmälläkin lukemisella. Osaat hyvin pukea sanoiksi blogissasi sen, millaisten ajatusten parissa moni varmasti kamppailee. Kaikkea hyvää teidän perheelle :)

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos niin paljon ajatustesi jaosta <3 Helpottaa paljon, kun tietää että me olemme tässä kaikki yhdessä <3 Sitä uskoo, että yhdessä tästä myös selvitään! Kaikkea hyvää teille <3