CATEGORIES

Se Huono Äiti-fiilis

11.5.2020

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana äitienpäivä? Meilläkin oli ihana äitienpäivä perheen kesken, vaikkakaan kaikki ei ollut pelkää aamukahvin ja ruusuntuoksua hellyyttävien halien lämmittäminä. Minulle iski eilen nimittäin poikkeuksellisen vahva “huono äiti”-fiilis.

Olen pääsääntöisesti melko itsemyötätuntoinen äiti. Tiedän, että teen aina parhaani, rakastan lapsiamme yli kaiken ja olen valmis tekemään mitä tahansa heidän hyväkseen. Sallin itselleni myös ajoittaiset äitiyden virheet. Kukaan ei ole täydellinen. Äidiksi ei synnytä – äidiksi kasvetaan. Mutta eilen aamulla äitienpäiväkortteja vastaanottaessa minulle iski muutamat sanat niin syvälle sydämeen, että itkin asiaa vielä eilen illallakin. Koin olevani todella huono äiti.

Eilen aamulla pojat antoivat minulle itse askartelemansa kortit. Esikoinen oli hienosti kirjoittanut itse kauniita lauseita ja kaksi nuorempaa olivat ihanasti vastanneet omilla sanoillaan netistä tulostettavaan äitienpäivä kysymyksiin kuten:

Äidin nimi: Hanna
Äidin ikä: 100-vuotias (kiitos :D)
Äidin lempiväri: pinkki (:D)
Äidin lempiruoka: makaroni (:D)
Äiti on hauska kun: se antaa haleja (<3)
Leikimme yhdessä: junarataa

Mutta yksi kysymys ja vastaus oli minulle pysäyttävä ja sai minut hiljaisen itkun partaalle. Kysymys kuului:

Mitä äiti tykkää tehdä?

Molemmat nuoremmat poikani olivat vastanneet töitä.

Tämä sai minut ihan äärimmäisen surulliseksi. Ensimmäisenä mieleen pienimmilleni ei tullut, että äiti tykkäisi olla heidän kanssaan. Vaan äiti tykkää tehdä töitä. Olo tuntui suoraan sanottuna p*sk*lta mutsilta ja itkin asiaa vielä lasten mentyä nukkumaankin. Olen toivonut korona-ajan jättäneen kaikesta maailman epävarmuudesta huolimatta jälkeensä lapsillemme muiston ajasta kun äiti ja isä olivat paljon kotona. Aikaa kun tehtiin erityisen paljon metsä- ja pyöräilyretkiä sekä rakennettiin majoja. Mutta sen sijaan muistavatko he sen sittenkin aikana, kun äiti teki paljon töitä ja heidän leikkinsä ja asiansa joutuivat usein odottamaan. Vaikka monet videoetäpalaverit on sylissäkin istuttu ja taustalla vilahdeltu, onko joutunut jo liian usein sanomaan “Äiti tekee vielä töitä, tulen kohta”. Olen tässä työssäni pitänyt erityisen ihanana sitä, että pystyn pyörittämään työni perheen ympärille. Perheeni on prioriteetti numero yksi. Elämäni suola on harrastaminen perheeni kanssa ja kaikki yhdessä tekeminen. Mutta välittyykö se heille?

Korona-arki on kaikille haasteellista. Oma työ on tietenkin myös kärsinyt, sillä tällaisen katastrofin iskiessä valtaosa firmoista karsii ensimmäisenä markkinoinnistaan. Koronarajoitusten alkaessa minulla peruuntui moni työ ja osa lykkääntyi pitkälle tulevaisuuteen. Siinä oli paljon hyvääkin – sillä kolmen pienen lapsen ollessa kotona en olisi pystynytkään sellaiseen työtahtiin mitä normaalisti teen. Ymmärrän myös, että moni miettii miten tällainen sometyö voi viedä niin paljon aikaa. Vaikka tämä voi näyttäytyä monelle helppona pienenä tekemisenä, niin se on tänäpäivänä täysipäiväinen työ siinä missä muukin. Käytän hurjasti aikaa suunnitteluun, kymmenien päällekkäisten projektien organisoimiseen sekä teidän ja yritysasiakkaitteni kanssa aktiiviseen kommunikoimiseen. Olen ylpeä omasta firmastani ja itsestäni löytyneestä yrittäjästä. En koe työni olevan kuitenkaan vaativaa, mutta aikaavievää se kyllä on. Tykkään suuresti työstäni ja suurin ilo on saada toimia niin monien ihmisten kanssa päivittäin. Saisin aikaa menemään töiden tekoon joka päivä vaikka kellon ympäri, mutta kuten valtaosa meistä, haluan pitää työt ja vapaa-ajan jokseenkin tasapainossa. Olen luullut klaaranneeni tämän ajan yllättävän hyvin. Tuo saamani äitienpäiväkortti tuntui osoittavan ihan päinvastaista. Olenko sittenkään läsnäoleva äiti? Se mitä kaikista eniten haluan olla.

Tämä kommentti sattui minuun syvästi, mutta toi samalla hyvin tärkeän muistutuksen korona-arjen keskellä. Vaikka olen paikalla, olenko todella läsnä? Perheemme on minun ja mieheni ykkösprioriteetti elämässä. Kaikki muu tulee sen jälkeen. Olen myös iloinen arjen “normalisoituessa” kun koulut alkavat pariksi viikoksi torstaina ja myös kaksi nuorimpaa ovat myös päiväkodissa, sillä minun ja mieheni työt ovat palanneet lähes normaaliin. Toivottavasti sen myötä voin taas tehokkaasti tehdä työt sillä aikaa kun lapsemme saavat ihanasti leikkiä ystäviensä kanssa ja saada laadukasta varhaisopetusta, jotta työ- sekä koulupäivän jälkeen voimme taas laskeutua olemaan levollisesti läsnä perheen kanssa. 

Tänään aamulla olo on jo parempi. Kävin lasteni kanssa eilen keskusteluja siitä, mikä elämässä on tärkeintä, mikä on minusta kaikkein ihaninta tekemistä ja miksi äiti ja isä tekevät töitä. Toivon myös, että kun poikamme näkevät minun sekä mieheni suuresti pitävän töistämme, olevan se kimmoke siihen, että he uskaltavat rohkeasti tavoitella unelmiaan ja miettimään mitä he kaikista mieluiten joskus haluaisivat työkseen tehdä – mistä he nauttivat eniten? Valaa uskoa siihen, että on mahdollista rakentaa itselleen mielekäs elämä ja kuinka onnekkaita hekin saavat olla sen lähtökohdista täällä Suomessa. Heillä on malli kotoa siitä, että äiti ja isä molemmat tekevät töitä, tykkäävät niistä – kannustavat niissä toisiaan ja myös samalla jakavat yhdessä kodin vastuut. Aina en onnistu olemaan paras äiti, mutta parhaani tulen yrittämään nyt ja aina, vaikka välillä räpiköinkin. Sitä se äitiys todella onkin. 

49 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Janica

    Meidänkin vajaa 2-vuotiaan yleisin lause on ”Äiti/isi vähän töitä”. Aika usein on tullut vissiin tuota lausetta käytettyä.
    Nyt kun lapsi on koko ajan kotona, niin toinen vanhempi tekee töitä ja toinen on hänen kanssaan. Me vanhemmat vietämme hänen kanssaan enemmän aikaa nyt kuin päiväkoti-aikana, mutta silloin hän ei nähnyt sitä työntekoa ollenkaan. Nyt se saattaa hänelle näyttäytyä hieman eri tavalla. Mutta lohduttaudun sillä, että oikeasti kuitenkin vierämme hänen kanssaan enemmän aikaa ja hän saa toisen vanhemman huomion kun toinen tekee töitä.
    Aika usein poika juoksee työhuoneeseen ottaa laskimen (insinööriperhe 😄) korvalle ja alkaa näpytellä näppäimistöä ja pölöttää ”puhelimeensa”

  • Heidi

    Ei ehkä kannata ottaa ihan noin tosissaan noita lapsien vastauksia. Muistelepa sitä, kun olit itse lapsi, eikö tuntunutkin siltä, että vanhempien elämä oli aika lailla töitä. Lapset ajattelee, että aikuiset tekee töitä. Ja sun lapsille on välittynyt se, että tykkäät työstäsi. Olen 99% varma, että lapsesi ei vastannut ko. kysymykseen negatiivisessa mielessä, vaan koska ovat lapsia eikä ne ymmärrä vielä asioita syvällisemmin. :D

  • Rosa

    Ihania kommentteja ja myötätuntoista ymmärrystä :D Lapset sanoo mitä milloinkin. Ymmärrän että tuntunut pahalta kyllä. Mutta olet kyllä ihana ja lapsiesi kanssa paljon puuhaileva perheenäiti. ❤️

  • Minna

    Ymmärrän täysin tunteesi. Oma kuopukseni oli aikoinaan päiväkodissa vastannut samaan kysymykseen “mamma tycker om att bära på soffor”. Kyllä löi ihan täysin tyhjää kunnes tajusin, että olimme juuri edeltäneellä viikolla kerran koko kuopuksen elämän aikana kantaneet/siirtäneet työhuoneen sohvan toiselta seinältä toiselle. Se tapahtui siis vain yhden ainoan kerran, mutta lapsen mielessä se muuttui vallitsevaksi, ja äidille hänen mielestään ilmeisesti kovin mielekkääksi touhuksi. Tämän jälkeen opin itseasiassa suhteuttamaan lähes kaiken lasten sanomiset hieman eri tavalla…mutta päiväkodissa kyllä katseltiin hieman pitkään jonkin aikaa 😂

  • Laura

    Mieheni yhdessä isänpäiväkortissa oli vastattu kysymyksiin mitä isä tekee kun on iloinen: hommia ja mitä isä tekee kun on surullinen: töitä😂 Ehkä nämä asiat on aika mustavalkoisia lasten mielessä. Työ on ehkä asia mikä on puheissa ja se on ehkä se mikä jää lapsen mieleen, kun se kuitenkin on joka päiväinen toimi. Ei varmasti ole ainoa asia mikä lapsille korona-ajasta jää mieleen.

  • Sini

    Mä sain kanssa kerran äitienpäiväkortin, jossa oli juurikin ”mitä äiti tykkää tehdä?” Ja siihen oli vastattu siivota😂 Ja siivoaminen tuli toisessakin vastauksessa esiin, en kyllä erityisemmin tykkää hommasta, enkä edes siivoa usein, joten en tiedä mistä tuo vastaus tuli.

    Joten ehkä vastauksia tulee päivästä/ajankohdasta/lapsen fiiliksestä riippuen ihan mitä milloinkin.

  • Karoliina

    Voi ei! Olipa kurjaa, että ehdit pahoittaa tästä mielesi. Voin nimittäin lohduttaa, että vähintään 80 % lasten vastauksista on juurikin tämä työnteko. Toinen tyypillisin vaihtoehto on ruuan laittaminen. Tosiaan nämähän eivät todellisuudessa ole välttämättä ne kaikkein mieluisimmat puuhat, mutta lapsen näkökulmasta ne, jotka aikuiselle/äidille kuuluu (kuten lapsen ”työtä” on leikki) ja joita lapsi näkee äidin usein tekevän ja tästä päättelevät, että olisivat ne kaikkein mieluisimmat. Itse yritän keskustella lapsen kanssa niin monipuolisesti, että hän nimeäisi muitakin asioita kuin työ :) Älä siis todellakaan turhaan pode tästä huonoa omatuntoa <3

  • Saara

    Omat poikani olisivat varmaan vastanneet jotain “äiti tykkää meikata”, tietävät että tykkään siitä, mutta en usko, että he luulevat minun tykkäävän siitä maailman eniten. En usko sinunkaan poikien ajatelleen, että pitää miettiä,mikä on äidille kaikkein rakkainta tekemistä. Päin vastoin, voit olla ylpeä tästä vastauksesta, jonka poikasi ovat antaneet. Se nimittäin kertoo, että heille työn tekeminen ja sinun työ näyttäytyy kotona mieluisana asiana. Olen työssäni kohdannut lukemattomia nuoria, jotka ammattiin valmistuessaan ovat kauhuissaan työelämään siirtymisestä, sillä se on kotona piirtynyt energiasyöppönä mustana aukkona, jonna vanhemmat ovat vastentahtoisesti joutuneet päivittäin raahautumaan. Hienoa, että lapsesi saavat kasvaa ympäristössä, jossa työelämä on ilon aihe ja voimavara- työn tekeminen on kuitenkin iso osa elämää. All good!

  • Giassilina

    Ystäväni pieni poika oli viime vuonna tehnyt päiväkodissa kortin, jossa kukan teräehtiin oli kirjoitettu asioita, joita poika oli sanonut äidistä. Yhteen terälehteen päiväkodin hoitaja oli kirjoittanut “Äiti huutaa ja lyö”. Muutamaa viikkoa aiemmin poika oli päiväkodissa sanonut, että äiti lyö ja se oli käsitelty tietysti ystäväni kanssa ja varmistettu, ettei hän tai kukaan muukaan lyö tätä lasta. Lapsella itsellään oli sellainen vaihe, että purki paljon tuntojaan fyysisesti esim. lyömällä ja ehkä se oli lapsella mielessä kun asiasta oli hänenkin kanssaan keskusteltu. Mielestäni on kauheaa, että hoitaja on mitenkään nähnyt aiheelliseksi kirjoittaa tällaisen asian äitienpäiväkorttiin ja oli niin paha mieli ystäväni puolesta kun hän esitteli lapsen askartelemaa korttia. Ei tainnut se kortti mennä säilöön muistoksi myöhemmin.

  • M

    Ehkä tämä aika on tehnyt vanhempien työn näkyvämmäksi lapsille – muutoinhan ne työt pääsääntöisesti tehdään silloin kun lapset ovat päiväkodissa.

    Minun äidilläni oli ihan maailman tavallisin työ, ei varmasti mitenkään inspiroivaa, mutta hän aina korosti sitä kuinka kivaa on mennä töihin. Minusta sellainen asennoituminen on tärkeä oppi kotoa.

  • Täti Violetti

    Minä olin kirjoittanut kansakoulun tokaluokalla aineeseen aiheesta “Minun äitini” näin: Olen surullinen, kun äiti on usein iltaisin poissa kotoa😂. Hän oli ollut edellisellä viikolla yhtenä iltana kustantamon koulukirjaesittelyssä! Äitini teki uransa lukion maikkana, ja oli yleensä kyllä tukevasti illat kotona, työhuoneessa tosin aineita ja kokeita korjaamassa, ja olisihan sekin minusta voinut olla ikävää mutta ei, vaan “äiti on iltaisin poissa kotoa”😂. On varmasti silloin tuntunut kamalalta äidistäni ja ehkä hävettänytkin, mutta myöhemmin näinä 49 vuotena tuon sisällöntuottamiseni jälkeen se on antanut koko perheellemme runsaasti hupia! Eli lapset ajattelevat lyhyellä aikaperspektiivillä ja ovat nyt lähiviikkoina nähneet vanhempien tekevän töitä kotona mikä on minusta tosi hyvä asia, kun on paljon myös sitä että jo aika isotkaan lapset eivät yhtään tiedä mitä vanhemmat työkseen tekevät. No worries, äiti tekee mielellään töitä on ihan hyvä juttu!

  • Anna

    Jos mä oon joskus äiti, haluaisin olla juuri sellainen äiti, kuin Sinä. <3
    Ajattelen myös kuten monet muut lukijat, että koronan aikana lapset ovat nähneet vanhempiensa tekemässä töitä – ja nyt ihailleet sinun myös pitävän siitä, mikä on hieno asia!
    Olen varma että he tuntevat olevansa maailman tärkein asia teille vanhemmille, ja ajattelen että itseasiassa juuri siksi heillä on myös vapautta ajatella sinun pitävän (heidän lisäkseen) esimerkiksi myös töistä, kun heidän rakkautensa on niin selvä asia. :) <3

  • Jenni

    Teidän perheen kuvista huokuu onnellisuus ja en usko, että se on vain kuvissa. Luulen, että tuo turvallinen ja rakastava ilmapiiri, minkä olette luoneet, kantaa pitkälle ja jokainen pojistanne ihan varmasti tietää, että he ovat se rakkain ja tärkein asia teille ❤️

  • Eveliinalivin

    Minun äitini on yrittäjä. Lapsena sanoin aina kysyttäessä, että haluan isona perhepäivähoitajaksi, koska silloin saisin olla aina kotona toisin kuin äiti, joka on aina töissä. Se satutti äitiäni, tajuan sen nyt. Mutta minä en aidosti ajatellut sitä silloinkaan niin, että äidin töissä olo olisi ollut minulta pois. Ajattelin vain, että minä varmaan aikuisena tykkään olla enemmän kotona kuin töissä :)

    En kokenut jääväni paitsi mistään, vaikka äiti teki paljon töitä. Päinvastoin se oli minusta lapsena ja on yhä edelleen mielettömän upeaa, että hän rakastaa työtään niin paljon. Ja että hän on saanut toiminnan menestymään omasta intohimosta kumpuavalla panostuksellaan. Siitä tuli jo lapsena hyvä ja rauhallinen olo.

    Lama-aika kuritti 90-luvulla perheitä niin paljon, että työelämä näyttäytyi kavereiden perheissä ja omassakin piirissä usein pelottavana ja ahdistavana, mutta äiti ja äidin yritys oli niissä tuulissa kuin peruskallio tai majakka. Vähän samoja tunnelmia tässä korona-ajassakin? Lapsesta saakka ja yhä edelleen päällimmäisenä äidin suhtautumisesta työhön mielessäni on mittaamaton arvostus, ihailu ja kunnioitus. Siitä hölmöstä lapsen lausahduksesta huolimatta. Älä siis murehdi liikaa <3

  • lasten ja hellan välissä

    Voi ei😐 tiiätkö. Mää tiiän miltä tuo tuntuu… silloin kun olin vielä yrittäjä lapseni sanoivat minulle kanssa että teet äiti aina töitä. Olet aina vaan niiden sun asiakkaiden kanssa. Ja pahin oli: äiti eikä meidän kannattaisi hommata sulle sänky sinne sun toimistolle niin sun ei tarttis niin myöhään enää tulla kotiin🤤☹

    Ja minäkin niin ajattelun että perhe edellä menen kokoajan… pysähdyin ja tässä sitä ollaan… kotiäitinä ja yritys pöytälaatikossa. En voi sanoa että ei koskaan enää. Mutta sanon että tuli tiensä päähän tuo työ minun osaltani.

    https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/05/voihan-maanantai-ja-paahdettu-mysli.html?m=1

  • Sari

    Näin kavereilla lasten haastatteluja heidän seinällään ja uteliaana haastattelin lapsiani samoilla kysymyksillä. Kysymykseen “mitä äiti sinulle aina sanoo” sain vastauksesi “Nyt heti syömään” ja toiselta “Ei saa riehua”. Vastaukset jatkuivat vähän samaa linjaa myös muissa kysymyksissä (mm. missä äiti on huono: puhelimen poislaittamisessa). Taisin rutata laput kaapin perälle ja mennä suoraan peiton alle itkemään. Kavereiden pastellinsävyiset vastaukset “että se aina rakastaa mua NÄÄIN paljon” vielä lisäsi kirvelyä entisestään. Itselleni oli aika herätys, koska vastauksista selvästi paistoi se stressi ja turhautuminen, mitä arjessa koin. Itseruoskinnan määrä oli myös loputon. Itse ajattelin kuten sinä: Kaikki yrittää tässä hommassa parhaansa. Ja kun virheitä tulee (koska hommassa kuin hommassa niitä tulee), niin silloin kannattaa sanoittaa auki mitä tapahtui. Seuraavan kerran kun napsahdin ruokaseuraa odottaessa, pyysin anteeksi ja kerroin , että tänään olen kiukkuinen siitä ja tästä syystä. Ei se oloa paranna, mutta ainakin avoimuus on auttanut myös lapsia sanoittamaan miksi jokin harmittaa tms. Tsemppiä, tämä on tällaista tasapainottelua tämä äitiys!

    • Hanna Vayrynen

      Ymmärrän tunteesi niin hyvin <3 Mutta nyt jo näen asian kuten sinä: Tämä on tärkeä kohta huomata. Hyvä välillä pysähtyä ja arvioida tilanne. Selittää auki tunteita, sanoittaa tapahtunutta ja pyytää myös anteeksi <3 Voimia hurjasti sinne - kiitos vertaistuesta ja kauniista pohdinnasta <3

  • Kati

    Sain monta vuotta sitten äitienpäiväkortin, jossa myös oli kysymyksiä ja lapsen vastauksia. Yksi kysymyksistä oli, mitä äiti on opettanut sinulle? Tyttären vastaus: Äiti on opettanut minulle käyttäytymistä. Toisaalta nauratti, mutta jäi kyllä mietityttämään. Mielummin olusin tietysti kuullut, että olen onnistunut opettamaan jotain mukavaa enkä ole pelkästään asettanut hänelle sääntöjä miten pitäisi käyttäytyä.

    • Hanna Vayrynen

      Ymmärrän niin hyvin <3 Mutta ihana vastaus silti <3

  • Essi

    Ymmärrän reaktiosi. Toisaalta minusta tuo oli hyvinkin positiivinen juttu – sinä olet heille esimerkki aikuisesta, joka nauttii työstään ja siitä mitä tekee. Se on hurjan tärkeää sekin! ❤️

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos valtavasti ymmärryksestä ja siitä, että näet myös sen positiivisen viestin joka minullekin avautui vasta asiaa tovin surtuani <3

  • Pauliina

    Moikka, pakko kommentoida myös oloasi helpottaakseni, että oma juuri 6v täyttänyt tyttöni vastasi samaiseen kysymykseen saman vastauksen. Itse en osannut ottaa sitä tuolla tavalla, vaan ajattelin että hän on nyt nähnyt etätöissä minut ja asia on ajankohtainen. Ja seuraava kysymys oli mikä on parasta äitissä: se rakastaa mua <3

    • Hanna Vayrynen

      Aivan ihana <3 Ja ihan totta - eihän tämä ole paha asia. Ehkä reaktioni oli jotenkin myös liitännäinen turnausväsymykseen ja oaomaa huolta siitä miten tämä erikoinen aika on lapsille näyttäytynyt - mutta nyt jo näen asian hyvän puolen <3 Kiitos vertaistuesta <3

  • Suvi

    Minäkään en usko tuon vastauksen olevan negatiivinen vaan he varmasti ovat ajatelleet asian siltä kantilta mitä itse vastaisivat. Eli he todennäköisesti olisivat vastanneet jalkapallo tms heidän mieleinen tekeminen ja ovat ajatelleet työn olevan ’sinun jalkapallosi’. Ja kyllä, sama lause löytänyt aikanaan minunkin äitienpäiväkortista :D

    • Hanna Vayrynen

      Ihana <3 Kiitos paljon huojentavista sanoista, ymmärryksestä ja vertaistuesta <3

  • Saara

    Näkisin kyllä että tässä on kyse kysymyksen asettelusta. Töitä tehdään, kun taas leikkiä/yhdessäoloa ei TEHDÄ. Jos ymmärrät mitä tarkoitan :) jos kysymys kuuluisi ”mikä on äidin lempiasia” tms. Niin vastaus ei varmasti olisi ollut työ.

    Vaikkakin se, että lapset sanovat että vanhemmat tykkäävät tehdä töitä, ei mielestäni ole huono asia ollenkaan :) töiden kuuluukin olla mukavaa, eikä väkinäistä pakkopullaan. Joten sinuna en murehtisi liikaa, vaikka tunnustankin tässä aivan täysin itseni 😅

    • Hanna Vayrynen

      Tämä on ihana näkökulma! <3 Ja varmasti pitää paikkansakin! Lapselle verbi TEHDÄ on itsessään johdatteleva. Ehkä olisi pitänyt kysyä vain mistä äiti tykkää? <3
      Ja olen samaa mieltä <3 Alkushokin jälkeen näen jo positiivsen näkökulman vastauksella <3

  • Veera Orava

    Uskon, että kyse on myös lasten kohdalla siitä, miten itse työ välittyy kotona. Onko se jatkuvaa stressiä, hammasta purren tekemistä ja epäonnistumisen pelkoa ja ahdistusta. Nämäkin tunteet kuuluvat toki yrittäjän arkeen toisinaan. Meidän perheen kolme poikaa eivät ole kokeneet muuta arkea, kuin kahden yrittäjän ja siinä on mukana kulkenut yksi burn-out onnistumisien rinnalla. Poikamme ovat kulkeneen jo pienestä mukana palavereissa, kuvauksissa ja nähneet työmme monet eri muodot ja vivahteet myös kodin arjessa. Tärkeää on muistaa, että ne pienet korvat näkee ja kuulee, puhumattakaan aistii kodin ilmapiirin, joten siksi valitsimme avoimen keskustelun heidän kanssaan, tietenkin ikä huomioon ottaen ja tämä jos jokin on poikinut hedelmää jo monet kerrat. Uskon, että mitä enemmän sallit itsellesi myös juurikin sitä myötätuntoa, tulet opettamaan esimerkillä pojillesi sen elämän tärkeimmän opin, että rakasta itseään tunteineen kaikkineen oli työ sitten mikä tahansa.

    Kaikesta lukemasta päätellen teet sekä hienoa työtä, että olet mahtava Äiti, se jos jokin on rakastamisen arvoinen Työ!

  • Milla

    Auts! Uskon että tuntui pieneltä pistolta sydämmeen! Halaus ja myötätuntoa! Itse olen ollut 5v kotiäitinä (vaikuttaa näin kirjotettuna pahalta mutta vuodet vieriny ja nautin kotona olosta omien pikkumurusten kans) ja meidän 5vee esikoinen taas kyselee että ”mikset oo töissä?” niinkuin esim naapurin lasten äidit :D :D

    Varmasti lapsillakin työn ja vapaa-ajan ääriviivat koronan myötä häilyneet.. Ja hienoa, että kävit keskustelua lapsiesi kanssa asiasta! Vaikutat aivan ihanalta äidiltä!

  • Have an Ice Day

    Muistan kun oma tyttö tuon ikäisenä oli vastannut, että äiti tykkää vaatteista. Niin mietin heti, että olenko niin pinnallinen äiti :)
    Itse yrittäjä perheen lapsena olen aina ollut ylpeä siitä, kuinka paljon isäni teki töitä ja varmasti oli siten myös meidän kanssa vähemmän. Pitkät päivät myös mahdollisti sen, että äiti oli meidän lasten kanssa kotona. Itse olen ollut aina hullu tekemään töitä ja aika ylpeä olen tyttärestäni, joka on nähnyt tämän ahkeruuden ja hommannut itselleen jo kaksi työpaikkaa lukion ohella. Kyllä ne lapset huomaavat sen, että olette heidän kanssa paljon ja varsinkin kun ollaan niin ollaan täysin läsnä eikä niin, että puoliksi vastaillaan jotain epämääräistä ja toisessa kädessä puhelin.

  • E

    Hei! Moni olikin jo kommentoinut samaa, mutta komppaan: on todella hienoa, että työt näyttäytyvät perheessä asiana, jota myös tykätään tehdä. On jotenkin surullista, kun aika usein lapsille välitetään asenne että töitä ”täytyy” tai ”on vain pakko” tehdä ja työt värittyy kaiken kaikkiaan negatiivisena asiana. Työ tulee pääsääntöisesti kaikilla kuitenkin olemaan osa elämää, niin on aika hienoa jos kotoa saa jo kasvaessa mukaan sen ajatuksen, että työstä voi nauttia, siinä voi toteuttaa itseään ja näiden ajatusten ohjaamana uskaltaa elämässään rohkeasti tavoitella mitä haluaa.

  • Toinen tavallinen äiti

    Työ on kautta aikojen vienyt paljon vanhempien aikaa. Nykypolvet voivat jopa erottaa vapaan ja työn toisistaan – aina niinkään ei ole ollut eikä tänäkään päivänä läheskään kaikilla vanhemmilla ole. Työ on ihmisolennon siunaus ja kirous, kaikkien ihmisten. Lasten on hyvä sitä paitsi nähdä vanhempiensa tekevän työtä ja oppia elämän realiteetit. Seuraahan siitä kaikesta työstä sitten perheelle sitä elantoa ja mukavuuttakin sekä laajemmin ajatellen sisältöä, mieltä ja merkitystä omalle olemassaololle. Maailmanjärjestys on sellainen, ja onneksi on! Olennaista on rakkaus, joka välittyy velvollisuuksien yli. Rakkauden turvin jaksavat vanhemmat itsekin, sitä työn tekemistä ja ihan kaikkea. Kiitos inhimillisestä tekstistäsi.

  • Hanna

    Hei Hanna! Minäkin luulen, että töiden tekemisen huomiointi korostuu tässä epätavallisessa tilanteessa. Meidänkin vajaa kolmevuotias on todennut viimeisen parin kuukauden aikana moneen otteeseen, että “miksi äiti/isi tekee aina töitä? “. Vaikka olemme miehen kanssa vuorotelleet etätöiden teossa ja jompi kumpi ollut aina lapsen kanssa, ei hän pysty käsittämään miksi toinen vanhempi on paikalla, mutta ei kuitenkaan läsnä hänen kanssaan :( Hän alkoi kysymään aina aamuisin, että kuka on hänen kanssaan, kuka tekee töitä ja omatunto kolkutti aina koneelle ääreen istuessa. Lapsi palasi viikko sitten päiväkotiin ja on ollut ihanaa ja helpottavaa, kun huomiota ei ole enää tarvinnut jakaa töiden ja lapsen välillä kotona ollessa, vaan saa keskittyä kaikessa rauhassa lapsen kanssa touhuamiseen. En usko hetkeäkään, että lapsesi olisivat kokeneet jääneensä töidesi varjoon – työnteko ja sen vaatima aika on vain konkretisoitunut heille ensimmäistä kertaa. Vaikutat ihanalta äidiltä ja koko perheestänne saa aina todella lämpimän ja välittävän kuvan <3

  • Johanna

    Suurin osa vanhemmista tekevät töitä ja on eroja miten se lapsille näyttäytyy. Oma lapsuusmuistoni on että molemmat vanhemmat olivat pakotettuja tekemään paljon töitä jotta tultiin taloudellisesti toimeen. Parhaiten mieleen jäi se, että kumpikin vihasi työtään eikä maanantaita odotettu innolla. Varhain olin myös paljon yksin kotona leffat seuranani koulun jälkeen. Niinpä itse olen vannonut ja luvannut itselleni että hankin työn ja ammatin josta nautin. Jotta elämä ei olisi ikuista viikonlopun ja loman odottamista kamalan työn takia.

    Halusin esimerkilläni vain tuoda esiin sen, että olet varmasti loistava esikuva lapsillesi työn tekemisen mallina. Nautit työstäsi ja se varmasti tuo myös tullessaan paljon hyvää lasten elämään, matkoja, harrastuksia, vakautta kaikin puolin. Emmimaarian kommentti todella kiteytti hyvin miten tilanteen voisi nähdä! Kaikki annamme jonkilaisen esimerkin työn teosta. Ei se runsaampi määrä ole välttämättä kamala asia vaan se miten työn tekemisen kokee.

  • SannaT

    Edellisiä kommentteja tulin minäkin komppaamaan, olettaisin että vastaus perustuu lähinnä kysymyksenasetteluun ja ajoitukseen. Testasin kysymistä omillani, toki jo hieman vanhemmilla lapsilla (7v ja 9v). 7v:n vastaus oli että tykkään siivota(!?!?!), joka on täyttä hölynpölyä (olen suurpiirteisin tuntemani ihminen ja siivoan niin harvoin kuin suinkin pystyn), mutta juuri viime viikonloppuna siivosin oikein urakalla joten siitä hän oli tämän tekemisen napannut. 9v vastaisi kattavammin (”tykkäät neuloa, ulkoilla ja tehdä töitä”). Kun kysyin häneltä eikö hän ajattele että tykkään olla heidän kanssaan ja tehdä kaikenlaista hän vastasi, että ”oleminen ei ole tekemistä” ja ”pyysit jotain asiaa, ei siihen voi vastata ”tehdä kaikenlaista””. 😉

    Ihanaa että osaat nähdä asian tänään jo kokonaisvaltaisemmin (muiden kommenttien perusteella); lapsillasi on varmasti huippuäiti! Ihanaa kevättä!

  • Satu

    Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Mielestäni tällaiset rehelliset ja avoimet postaukset ovat näiden blogien suola ja tärkeää vertaistukea niin monelle. Itse en ole tällä hetkellä töissä, mutta äitiyslomalla ja loppuraskaus siis menossa. Kotona ovat kanssani vauhdikkaat 4- ja 7-vuotiaat pojat. Hekin jäivät koronatilanteen takia pois eskarista ja päiväkodista yhtäkkiä. Minä taas harmittelen jatkuvasti sitä, kuinka minulla ei ole normaaliin tapaan energiaa mennä ympäriinsä poikieni kanssa. Pelkään, että heille jää muisto tästä keväästä, että äiti oli aina väsynyt ja huonotuulinen. Vaikka mekin olemme paljon retkeilleet ja tehneet yhdessä, ja joka päivään mahtuu ihania hetkiä vaikka kuinka paljon. Pointtini on kai se, että meillä monilla on tapana tavoitella täydellisyyttä ja kokea epäonnistumista, kun huomaa ettei siihen yltäkään. Mutta on lohdullista huomata, että kaikilla on sama tilanne, kukaan ei ole täydellinen äiti, vaikka kuinka rakastaa lapsiaan. Tärkeintä on tehdä parhaansa ja olla myös itselleen armollinen :)

  • Simona

    Hei murunen!
    Kommentti että äiti tykkää tehdä töitä ei ole = lapset eivät ole tärkeitä ja perhe ei olisi etusijalla. Tiedän että tuollainen kommentti menee helposti ihon alle, mutta itse sanon pojille että äiti tykkää työstään! Ja siksi teidän kannattaa käydä koulut hyvin jotta saatte tehdä juuri sitä työtä mistä tykkäätte eikä sitä työtä minkä saitte kun muita töitä ei ole. Se että tykkää työstään on voimavara ja intohimo aikaavievään pakettiin paketoituna. Ei ole hyvää jos ei huonoakin. Ne ketkä intohimoisesti tekevät omaa alaansa vievät sen yleensä myös kotiinsa. Kun taas ne ketkä pakkopullana vääntävät väkisin 8h ja menevät kotiin tekemään muita juttuja. Kaikille toimii eri jutut, itse kuolisin pienesti sisältä jos into katoaisi enkä tykkäisi työstäni. Sen voi opettaa myös lapsilleen: että on onni tehdä työtä mistä tykkää ja sillä elättää perheensä. Ja ehdit kuitenkin futsikentän laidalle katsomaan kun pojat pelaa. Lapset pitävät homman balanssissa, joskus on tehtävä enemmän ja heitä harmittaa, mutta sellaista elämä on ja se työnteko mahdollistaa monia muita teidän yhteisiä ja kivoja juttuja. He myös kommentoivat sinun halivan heitä. Se on myös arvokasta❤️ Nobody is perfect, stipluja tulee matkan varrella teki niin tai näin.
    Tsemppiä!

  • Mikaela

    Kannattaa muistaa että lapset myös tossa iässä konkretisoi asioita ihan eri tavalla kuin me aikuiset. Pidän aika todennäköisenä että työnteko on sellainen asia mitä lapset ei ihan vielä ymmärrä käsitteenä, ja toisaalta se on harvoja aikuisten puuhia mille löytyy selkeä sana – sen takia se jää lapsille mieleen. Niinpä lasten mielestä aina kun vanhempi tekee jotain mitä lapsi ei ihan hiffaa, se on varmaan sitä ”töitä”. Lapsille joiden vanhemmat on paljon kotona se ”mun kanssa leikkiminen” ei välttämättä rekisteröidy asiana mikä ei olisi itsestäänselvä maailman tila lapsen minäkeskeisessä päässä. Se ei tule mieleen erikseen mainittavana, vaan kaikki mikä ei suoraan liity lapseen on vasta asia minkä voi mieltää *aikuisen* puuhana. Me aikuiset mielletään työt asiana mikä vie meidät pois lasten luota, mutta kun lapsi käyttää tuota sanaa se voi oikeasti tarkoittaa ajankäytön suhteen ihan mitä vaan toimintaa mitä lapsi ei tajua tai missä lapsi ei ole suoraan saanut olla osallisena.

  • Jaana

    Voi Hanna, aivan varmasti olet läsnäoleva äiti lapsillesi. Komppaan muita jo vastanneita, että työnteko on varmasti nyt kotioloissa yksi niistä asioista, jotka kuitenkin toistuvat kotona töitä tekevillä vanhemmilla yhtä säännöllisesti, kuin hampaiden pesu. Se kaikki yhteinen kiva; metsäretket, pyöräily, leikkiminen vaihtelee päivästä toiseen ja lapsen on helppo vastata tuohon kysymykseen, että hei! Äiti tekee töitä toistuvasti ja usein, joten sen täytyy olla hänestä kivaa. Mun lapset (7v ja 10v) olivat tuohon samaan kysymykseen molemmat vastanneet: “Äiti tykkää siivota” 😂 Jepjep! Kyllä mä ihan mielelläni siivoan, mut huvitti silti. Meillä tää jatkuva paikkojen järjestely ja siivoilu on just sitä joka päivä jossain määrin tapahtuvaa, ni lapset ajatteli, että täytyy äidin tosta hommasta tykätä.

    Tsemppiä Hanna sinulle arkeen. Olet ihana äiti!

  • Emmimaaria

    Voi Hanna!

    Tarjoan pari näkökulmaa tähän asiaan:
    – Lapsesi ovat ekaa kertaa nähneet sinun tekevän näin paljon töitä, luonnollista kun ovat kotona nyt olleet. He ovat siis konkreettisesti ekaa kertaa nähneet sinun tekevän näin paljon töitä. Lapsesi ajatuspolku ei olekaan ehkä niin monimutkainen, he sanovat sen minkä näkevät, eikä se sisällä sen suurempaa latausta. Minun 2-vuotiaani ei vielä puhu paljoa, mutta on oppinut sanomaan “töitä”, sillä usein niitä olemme tehneet. Hän heräsi neljältä aamuyöllä ja kun kyseli isän perään, arveli isän tekevän töitä. Minua nauratti, eihän hän osaa ajatella mitä ne työt ovat ja koska niitä oikein tehdään. Hänen leikeissään hahmot tekevät nykyään paljon “töitä”, mm. Muumipappa ja Pipsa-Possu tekevät koneella töitä harva se hetki.

    – Miten valtavan ihanaa että lapsesi näkevät sinun tekevän töitä. Heillä on äiti jolla on ura, äiti jolla on oma juttu johon hän satsaa, äiti joka on ihan oma persoonansa ja yksilönsä, ei ainoastaan se henkilö joka toimittaa heidän äitinsä tärkeää virkaa. Mieti miten naiset näyttäytyvät heille elämänsä aikana? Vahvoina yksilöinä jotka loistivat monilla elämän eri osa-alueilla, eikö vain? Carl Jungin viisaat sanat käyvät tähänkin hetkeen: “The greatest burden a child must bear is the unlived life of its parents.”

    Monilla lapsilla ajasta jää mieleen myös vanhempien työttömyys. Kun työt loppuivat kuin seinään. Kun jouduttiin muuttamaan pienempään kotiin. Ehkä vanhempien avioero, ehkä muuta surua.

    Ymmärrän todella hyvin sen ajatuksen mitä hait takaa, mutta toivon että ajattelet sitä eri tavalla. Olet fantastinen äiti ja varmasti läsnä lapsillesi tarpeeksi. Ihanaa kevään jatkoa!

    • Hanna Vayrynen

      Itkuksihan tämä meni taas <3 Kiitos niin paljon tästä näkökulmasta ja tähän aion nyt nojautua. Olet varmasti oikeassa. Koska niinhän tämä asia on monella. Lapset nyt konkreettisesti näkevät paljon vanhempiensa tekevän niitä töitä.
      Ja olen niin samaa mieltä tuosta, että: "Miten valtavan ihanaa että lapsesi näkevät sinun tekevän töitä. Heillä on äiti jolla on ura, äiti jolla on oma juttu johon hän satsaa, äiti joka on ihan oma persoonansa ja yksilönsä, ei ainoastaan se henkilö joka toimittaa heidän äitinsä tärkeää virkaa. Mieti miten naiset näyttäytyvät heille elämänsä aikana? Vahvoina yksilöinä jotka loistivat monilla elämän eri osa-alueilla, eikö vain? "
      Pisti ihan itkemään, koska tuo on se mitä haluan ja toivon voivani heille näyttää. Kiitos kovin tästä kannustuksesta hetkellisellä surun hetkellä - kaipa se oli jokin tietynlaisen väsymyksen piikki odotuksilla kyllästettyyn päivän kaiken tämän turnausväsymyksen keskellä, vaikka kaikki hyvin onkin <3

      Olet niin oikeassa. Elämme aikaa, joka saattaa jättää hyvin syvät arvet moniin. Olkaamme kaiken keskellä yhtä kannustavia ja ystävällisiä kuin sinä olit juuri minulle. Kiitos <3 Kaikkea hyvää teille ja sinulle <3

  • K

    Heippa! Aloin miettimään, että voiko lastenne vastaus riippua tuosta kysymyksen asettelusta. Teidän lapset on kuitenkin niin pieniä etteivät varmaan niin syvällisesti pysty pohtimaan näitä vastauksia. Että jos töistä usein puhutaan “töiden tekemisenä” ja tosta tehdä-sanasta heille olisi ensimmäisenä tullut mieleen että “äiti tekee töitä”? En tiedä, tuli vain mieleen tällainen, en tiedä sainko nyt selitettyä tätä ajatustani. Kaikkea hyvää teille! :)

    • Hanna Vayrynen

      Niin kaunis ajatus, voihan se tosiaan olla noinkin <3 Kiitos niin paljon ja kaikkea hyvää sinulle <3

  • Suvi

    Hei ihana! Minulle tuosta vastauksesta välittyi juurikin vain se tunne, että se, että pidät työstäsi niin paljon ja teet sitä täydellä sydämellä, välittyy myös pojillesi. On hienoa, että työ näyttäytyy lapsille myös positiivisessa valossa: jonakin, mitä on kiva tehdä, ei vain pakkopullana.

    • Hanna Vayrynen

      Suvi <3 Kiitos ihana niin paljon. Ja nyt tuon eilisen itkun jälkeen näenkin sen jo enempi näin <3 Juuri näin - työstä voi ja saa myös nauttia <3

  • Nanna

    Ihana vertaistuellinen postaus siinä mielessä, että näitä huono äiti -fiiliksiä kokee varmasti jokainen äiti. Haluan näin nopeasti kommentoida, että sinusta kyllä ulospäin huokuu jatkuvasti todella huolehtiva, lempeä ja rakastava äiti -fiilis, ja voisin kuvitella sellaisen olevan poikiesi päällimmäinen tunne sisimmässään. Eivät lapset vain taida sellaisilla termeillä yleensä puhua :) En millään usko, että työ-kommentti poissulkisi mitään näitä, mitä itse olisit toivonut heidän korttiin kirjoittavan. Se voi olla pojille sellainen nopea konkreettinen ajatus, jota teet ja josta tykkäät. Ehkä työn ja perheen välillä tasapainoilu vain tuottaa ajoittain niitä ajatuksia, että ovatko ne balanssissa jne. Itse olen vielä kotiäitinä, mutta voi pojat – jos jotain minulla riittää, niin nimenomaan riittämättömyyden tunnetta.

    Pakko vielä kommentoida, että nyt korona-aikaan kun oma jaksaminen on ollut koetuksella ja lasten kanssa elo hieman aaltoilevaa niin hyvässä kuin huonossa (eli väsyttää, ketuttaa ja en jaksaisi koko aikaa keskittyä muihin, vaan haluaisin möllöttää yksin hiljaisuudessa), niin kun kavereilta kuulee että “hyvin on mennyt” ja “ihmeen hyvin jaksettu”, niin tuntuu vielä paskemmalta – miksi olen näin surkea ja koen tuollaisia ketutus-tunteita, vaikka kaikki on meillä oikeasti tosi hyvin. Ja oikeastihan olen siis iloinen, että muilla menee hyvin ja sitä toivon jokaikiseen kotiin niin lasten kanssa kuin yksinkin oleville, että menisi hyvin. Joskus sitä vain on ihana kuulla, että jollain muullakin on vaikeaa tunteidensa kanssa – hetkellisesti siis. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.

    Kiitos blogistasi! Se on ihana ja piristää arkeani. Reseptit ovat huippuja, mutta myös tällaiset “ruohonjuuritason”pohdiskelut, jotka koskettavat varmaan kaikkia (ainakin samassa elämäntilanteessa olevia).

    Vaikutat huipputyypiltä ja huippuäidiltä. Tsemppiä teidän arkeen! :)

  • S

    Moi! Samojen juttujen kanssa painiskelen täällä, olen myös kolmen lapsen äiti ja töissä kilpailua ja vaatimuksia sisältävällä alalla terveydenhuollossa, missä välillä ollaan ympäri vuorokauden töissä. Väittelin tohtoriksi kun keskimmäisemme oli 2kk vanha, nyt olen taas äitiyslomalla. Olen pitänyt myös tosi tärkeänä viedä lapsille eteenpäin sitä viestiä että omia unelmiaan pitää tavoitella, ja niitä saa tavoitella myös perhe-elämän lisäksi. Etenkin tyttöjen (minulla kaksi) kannalta haluaisin näyttää esimerkkiä siitä että töistäkin saa ja pitää edes vähän tykätä, eikä se tee huonoksi äidiksi tai isäksi. Päinvastoin! Vanhempi osaa kyllä lukea lastensa viestejä ja pysähtyä heidän asioihinsa silloin kun oikeasti tarve on, vaikka ei ihan joka asiaan aina heti omien juttujensa keskellä pystyisi paneutumaan. Minä uskon että lastaan osaa lukea ja mikäli he huomiosta oikeasti jäisivät paitsi, sen heistä vanhempi kyllä näkisi.
    Tuo ”huono äiti”-fiilis on merkki siitä että oikeasti on tosi hyvä ja sopivasti herkkä vanhempi. :)

  • Anne-Maria

    Tiedätkö minulle kävi ihan samanlainen juttu äitienpäivänä! 3-vuotias poikani oli nimittäin tehnyt minulle kortin päiväkodissa ja korttiin oli pitänyt piirtää jokin äidille tärkeä asia. Hän oli piirtänyt korttiin tietokoneen :(. Teen etätöitä kotona, ja olen omasta mielestäni yrittänyt pitää vapaa-ajan ja työajan erillään, mutta ilmeisesti hänelle on kuitenkin jäänyt käsitys että tietokoneella työskentely on minulle kaikista tärkeintä.

    • Hanna Vayrynen

      Vertaistuki on vaan ihana asia <3 En tietystikään ole iloinen, että sinulle on tullut tämä sama surullinen fiilis, mutta kiitollinen vertaistuesta ja siitä, että ymmärrät näitä ajatuksia <3 Koska eihän lapsi tosiaan mieti sitä niin kokonaisvaltaisesti kuin me <3