CATEGORIES

Ajatuksia kolmannen saapuessa

19.9.2016

H-hetki lähestyy. Hitaasti, mutta varmasti. Ei enää pitkään, kunnes haaveemme kolmesta lapsesta on täyttä totta. Meidän perheemme on pian kokonainen. Vaikka kolmas raskaus neljään vuoteen ei ole ollut kropalle helppo, niin silti nuo kaikki vaivat peittää onni. Valtavaa kolmatta vatsaakin moninkertaisesti suurempi onni. Miten ikinä olimmekaan näin onnekaita, että meille kolme lasta sittenkin suotiin.

Kaikki se epätoivo on vielä tuoreessa muistissa, kun toivoimme ensimmäistämme. Ne monet karvaat pettymykset ja epäilyn hetket. Saisimmeko koskaan sitä omaa pientä syliimme, jolle olisimme valmiit antamaan koko maailman? Saadessamme kuulla odottavan viimein esikoistamme, oli se maailman mullistava hetki. Se, että saimme vielä kaksi rakasta lisää meille ihanteellisin ikäeroin sen jälkeen, oli vähintään yhtä ihmeellistä. Miten elämällä onkin joskus tapana järjestyä?

karkki-belly-g-4361 karkki-belly-g-4488 karkki-belly-g-4282 karkki-belly-g-4287 karkki-belly-g-4269 karkkibelly karkki-belly-g-4330 karkki-belly-g-4340 karkkibelly1 karkki-belly-g-4362 karkki-belly-g-4401 karkkibelly2 karkki-belly-g-4435 karkki-belly-g-4532 karkkibelly3 karkki-belly-g-4420pictures by Karoliina / Valoon Photography

Raskauden loppumetreillä moni kysyy, “joko jännittää?” Se on kumma, mutta jotenkin minua ei synnytys sen kummemmin jännitä. Suorastaan odotan sitä hetkeä. Toki jokaisella kerralla olen ollut entistä tietoisempi kaikista mahdollisista riskeistä, mutta samalla tiedostan, että synnytys on asia, mitä en voi etukäteen suunnitella. Tietysti on hyvä olla etukäteen tietoinen erilaisista kivunlievitys mahdollisuuksista jne. Mutta itse olen mennyt synnytyksiini täysin hetken viemänä. Kuuntelen kehoani ja annan sen kertoa mitä tarvitsen. Se on erikoista, sillä en ole luonteeltani ex tempore-ihmisiä. Suunnittelen asioita etukäteen paljon ja tarkasti. Uskon parasta, mutta varaudun aina pahimpaan. Se, miten pystyn olemaan niin hetken vietävänä näinkin suuren asian äärellä, on melkeinpä luonteeni vastaista. Silti mieleni on täyttänyt rauha. Kaksi aiempaa synnytystäni ovat menneet todella hyvin. Kiitos siitä kuuluu monelle: Niin miehelleni kuin Kätilöopiston osaavalle henkilökunnalle. Luottavaisin mielin kuljen kohti kolmatta maailmamme mullistavaa hetkeä. Pian saamme taas kokea elämän upeimman hetken. Kun se pitkään odotettu ja niin kovin toivottu pieni ihminen on sylissämme. Suurin toiveemme on kohta täyttä totta: meidän perheemme on kokonainen <3

66 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Eveliina

    Hei, mistä tuo ihana sininen mekko on hankittu? Itsekin olisi tarkoitus ottaa vähän raskauskuvia tässä loppuraskaudesta ja ihastuin tähän mekkoon! :)

    • Se on Ted Bakerin ja ikävä kyllä jo 5 vuotta vanha! :/ Se on toiminut mun luottojuhlamekkona kaikissa raskauksissa! :) Ted Bakerilla tuo malli toistuu monena vuotena, mutta ikävä kyllä värit vaihtuvat joka vuosi.

  • Vau, miten hehkuva loppuraskaudesta voikaan olla! ? Niin kauniita kuvia saitte tästä erityisestä ajasta, värit ja yksityiskohdat palloja myöten kohdillaan. Ihana kuulla, kuinka unelmat ovat lopulta käyneet toteen ja saatte kolmikon täyteen. Kyllä se perhe vaan on niin suuri asia itsellekin, että on onnekas yhdestäkin lapsesta jo nyt. Jaksamista raskauden loppuun! ❤️

    • Kiitos kovasti kauniista sanoistasi. Kyllä tuo kauneus aina vaan katsojasta lähtee. <3 Ja kyllä – on se perhe vaan ylivoimaisesti kaikkein tärkein. Sen keskiöstä lähtee kaikki muu… Ihana kuulla, että teillä sama. Kiitos paljon! <3

  • Jade

    Voi hyvänen aika miten kauniita kuvia ja upea leninki Huoh! Ja kuinka kaunis olet! Ihana kun jaat näitä kuvia meille, voiko viikko enää kauniimmin alkaa.

    • Kiitos kauniista kuvista menee lahjakkaalle ja ihanalle Karkille! <3 Kauneus on katsojassa, joten kiitos vain sinulle <3 Hyvää viikkoa! <3

  • lotus

    Oletko saanut love-rannekorun?

    • En? Se Cartierinko? :) Tässä postauksessa näkyneet rannekorut ovat hermesin sekä peach boxin! :)

  • saara

    Minä pidän siitä, miten sinusta äitinä välittyy kiitollisuus, vaikka voin vaan kuvitella miten raskastakin sinulla on välillä ollut. Vaikeista asioista ja vanhemmuuden synkemmistä puolista saa ja pitääkin puhua, mutta joskus minua harmittaa kuunnella äitien ainaista valitusta lapsistaan, usein vielä niin, että lapset kuulevat. Noh, tietysti jokaisen äidin tilanne on uniikki, eikä ketään kannata arvostella, mutta minusta tämmöinen pohjimmainen kiitollisuus siitä, että saa olla sen oma lapsensa äiti usein hautautuu liiaksi arkisen nurinan alle.

    • Voi kiitos Saara <3 Olen todella kiitollinen siitä, että me olemme saaneet lapsia peräti (pian) kolme. Mutta kuten totesit, raskaitakin hetkiä on. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ystäviä ihan samassa tilanteessa, joiden kanssa käydä läpi päivän kommelluksia kun pienet ovat käyneet unille. Se jotenkin antaa niin paljon voimia siihen arkeen, kun tietää, että erilaiset kehityvaiheet uhmineen kaikkineen on universaalia ja kaikki äidit niiden kanssa painivat ja tuntevat niissäkin epäonnistumisen hetkiä. Kiitollinen olen ystävistäni, joiden kanssa näitä asioita voi niin avoimesti jakaa ja yrittää löytää lisää työkaluja arjen vaikeisiin hetkiin. Mutta niinkuin sanoit, minusta ei ikinä lasten edessä. Toki saatan huokailla ja pyöritellä silmiäni lasteni edessä, mutta ei tulisi heitä mieleenkään sättiä toiselle heitä heidän kuullen. En tekisi sitä kenestäkään muustakaan ihmisestä elämässäni, niin miten voisin tehdä sen lapsilleni? Kiva huomio ja antaa varmasti hyvää ajattelun aihetta itse kullekin. <3

  • anna

    Aivan ihanat kuvat ja kauniisti kirjoitat. Meillä on lapset aika lailla samoilla ikäeroilla ja nyt kun pieninkin on jo neljä, huomaa, että tällä kokoonpanolla voi ihan hyvin lomailla jo yksinkin heidän kanssaan ym. Olen vähän kateellinen ihanasta raskausvatsastasi; minulle ei koskaan tullut noin selvästi erottuva ja pyöreää vatsaa. Vauvatkin syntyivät pieninä ja vähän etuajassa jokainen. Kolmannen kohdalla pohdin kovasti, voiko kolmannellakin kerralla kaikki mennä hyvin, mutta onneksi murehdin turhaan. Synnytys oli ehkä jopa kaikista helpoin vaikka kaikki ovat olleet nopeita ja helppoja luomusynnytyksiä.

    • Kiitos kovasti Anna! Tehän olette vauva-arjesta jo hyvin voiton puolella! :) Meidän nelivuotias on jo niin reipas ja omatoiminen, että hän on suorastaan äärimmäisen helppo. Pieni tovi vielä siihen, että meidän kolmaskin on samassa vaiheessa! :D Ja voi että, mulla ei vielä koskaan ole tullut painavaa ja kivuliasta vatsaa ikävä, mutta saas nähdä kun nyt meillä on lapsiluku kasassa niin muuttuuko mieli :D Ja hei kiitos kovasti tsempistä. Itsekin välillä mietin, että voinko oikeasti olla niin onnekas, että minulla olisi kolme onnistnutta synnytystä? Näillä mielin ainakin haluan sen koitoksen eteen taas astua <3 Kiitos kovasti kun jaoit oman kokemuksesi kolmannesta <3 Hyvillä mielin viimemetreillä <3

  • Hessu

    Voi kun olet kaunis, ihania kuvia! Näitä on varmasti mukava myöhemmin katsoa ja muistoksi vauvakirjaan laittaa. Tsemppiä loppurutistukseen!

    • Kiitos kovasti Hessu! Aivan varmasti ihanaa myöhemmin näihin palata kun pojat ovat jo isoja ja aika kullannut muistot vatsan vaivoista! :D Kiitos!

  • Sofia

    Voi, kuinka oikein hehkut kuvissa! Ihana kirjoitus tähän maanantaihin, tällaista juuri kaipasin lukea kaiken uutistulvan keskellä :) Paljon tsemppiä loppumetreille ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3

    • Voi kiitos Sofia. Pakko sanoa, että itsekin tänään uutisia lukiessa oli ihan fyysisesti paha olla. Erityisesti lukiessa tapahtumia viikon takaa Helsingin asema-aukiolta… huutava vääryys. Kiitos kovasti tsempeistä! <3

  • Sanna

    Ihania kuvia! Olen löytänyt blogisi jo hieman ennen kuin aloit odottaa esikoistanne, mutta en koskaan ole kommentoinut kun ehdin lukea postaukset aina viiveellä. Nyt satuin sopivaan aikaan, joten ehdin toivottamaan onnea synnytykseen ja vauva-arjen alkuun! Meillä on hyvin samanlainen tilanne kuin teillä, mutta olemme n. vuoden “edellä” :) Ensimmäistä ehdimme toivoa pitkään ja nyt meillä on kolme lasta juurikin kaikki neljän vuoden sisään, kaksi tyttöä ja viimeisenä poika. Pelkäsin kovasti, miten jaksan kolmen lapsen kanssa ja ratkaisimme asian niin, että meidän vilkkaat ja sosiaaliset tyttömme olivat 2pv viikossa päivähoidossa, kaikkien hyväksi. Arki ei ollutkaan yhtään niin raskasta kuin olin pelännyt, kiitos rauhallisen pojan, mutta hyvä ratkaisu tuo osittainen päivähoito tosiaan silti meille kaikille oli. Tiesin, että kyseessä oli viimeinen vauvani, joten halusin yrittää nauttia mahdollisimman paljon vauvavuodesta ja niin teinkin. Nautinnollista vauvavuotta myös sinne ja rohkaisuna pitää vielä sanoa, että minusta kolme lasta on tietyllä tapaa paljon helpompi yhtälö kuin kaksi! :D

    • Voi miten ihana kuulla Sanna! Niin ihana kuulla, että te olette löytäneet oman toimivan ratkaisun arkeenne. Kolme pientä on todella haipakkaa aikaa elämässä, ja minusta on tärkeää, että vanhemmat pitävät huolen omasta jaksamisesta. Ei ole syytä minusta pärjätä hampaat irvessä “minä yksin pärjään” – sillä sen kauaskantoiset vaikutukset voivat olla paljon vakavempia. On kuitenkin niin suuri rikkaus minusta, että sisarukset ovat pienin ikäeroin. Se antaa heille elämässä ihan valtavan turvaverkon <3 Joten ihanaa, että teillä toimii arki noin ihanasti kolmen kanssa! <3 Ihanaa kuulla, että kolme tuntuu siellä oikein hyvältä – vaikka kiirettä varmasti on! :D

  • Maitoviiksi

    Nämä kuvat ovat niin kauniit ja oikein hehkut, sitä äitiyttä ja voimaa, jota loppuraskaudesta hehkuu. Kirjoitit tosi hyvin tuosta synnytykseen valmistautumisesta. Itsekin olen kova kontrollifriikki, paitsi synnytyksessäni, tällöin uskalsin heittäytyä hetkeen ja uskon juuri sen tuoneen hyvän kokemuksen ja jouduttaneen synnytystä. Uskalla tälläkin kertaa heittäytyä hetkeen ja pian saat jo kolmannen aarteen rintasi päälle. Hurjasti voimia loppuraskauteen ja tuleviin hetkiin!!

    • Voi miten ihana kuulla, että meillä menee niin yksiin ajatukset synnytyksestä! Minäkin uskon vakaasti siihen, että psyykkeellä on iso vaikutus. Joten en ihmettele yhtään heitä, joita pelottaa synnytys niin paljon, että he hakeutuvat mielummin pelkopolin kautta sektioon. Koska jos jännitys on niin suuri, on todennäköisyys varmaan korkeampi myös siihen, että jotain menee pieleen. Minäkin nimittäin uskon, että sillä rauhalla ja tilanteeseen rennosti uppoutumalla pääsee jo pitkälle. Näin ajoin tehdä nytkin! <3 Kiitos kovin! <3

  • Kia

    Osaat kirjoittaa niin koskettavasti tällaisista vakavammista aiheista. Meillä on mieheni kanssa toiveena ensimmäinen lapsi ja yhden pettymyksen jo kokeneena on todellakin varma, ettei pidä mitään itsestäänselvyytenä. Ei tässä kuitenkaan olla luovuttamassa. Tiedän, että monet ovat olleet samassa ja pahemmissakin tilanteissa. Onneksi ei ole turhautumista havaittavissa ja osaa olla vielä onnellinen toisten puolesta. Onnea loppurutistukseen! :)

    • Otan osaa tuohon vaiheeseenne, milloin ajoittain tuntuu rämpivänsä syvissäkin vesissä. Saman olen käynyt läpi, joten toivon kovasti, että teillä on sama onnellinen lopputulema, mitä meilläkin oli. Haluan lähettää sinulle kovasti voimia ja ainaisen uskon siemenen. Psyyke kun on niin käsittämättömän vahva asia. Mutta jos tekin olette keskenmenon kokeneet niin suuret mahdollisuudet onnistuneeseen raskauteen jo on! <3 Voimia ja toivotan teille paljon hyviä ajatuksia ja loppuun kantavaa plussaa! <3

  • Riitu

    Kauniita kuvia ja lämmintä tekstiä <3 Onnea ihanasta perheestä! Täällä meillä esikoisen syntymä lähestyy, nyt rv 37+3. Synnytys jännittää, mutta positiivisella tavalla. Malttamattomuus lähinnä päällimmäisenä tunteena, haluan pienen poikani jo rinnalle! Helposti ja lääkkeettä ei saanut tämä raskaus alkuansa, toivotaan kovasti että joskus saataisiin vielä toinen lapsi. Sitten olisi meidän perhe täysi <3

    • Hei sielläkin mennään nyt siis hyvin samoilla viikoilla! Voimia sinnekin loppurutistukseen! Kohta teillä on tosiaan maailman upein hetki edessä! <3 Ja toivon todella, että unelmanne toisestakin toteutuisi. Meillä esikoinen avasi ihmeellisesti "jotkut putket" ja 2. sekä 3. poikamme tulivat aivan itsestään mitään suurempia yrittämiä! <3 Toivon teille samaa! <3

  • Niina

    Sylin täydeltä tsemppiä synnytykseen. Olen ollut lukijasi jo vuosia mutta harvoin kommentoin, koen kuitenkin että kosketat minua todella paljon ja samaistun ajatuksiisi lapsista täysin. Minulla on pojat 3v ja 6kk. Luulin aina että lapsilukuni olisi 2 mutta kun pienempi syntyi tuli tunne että tämä ei voi olla tässä. Liian haikeaa jos en saa kokea vielä yhtä uutta raskautta. Toivon todella että meille suodaan vielä yksi villivarsa lisää. Vaikka aina vitsailenkin tyttövauvassa, minulla on äärimmäisen vahva tunne että mikäli meidän perhe vielä kasvaa uusin tulokas on poika.

    • Voi miten ihana kuulla, että voit samaistua ajatuksiini! <3 Ja voi mikä kahden murusen katras sinullakin siellä on <3 Ja nuo tunteet ovat kummia! Joskus sitä vain tietää, että tämä ei ole tässä. Vaikka meilläkin ollut haipakkaa kahden aktiivisen pojan kanssa ja tekemistä kyllä riittänyt, niin olemme aina tienneet, että meidän lapsilukumme ei ollut vielä siinä. Nyt kyllä sanoo jo pää sekä kroppa, että tämä on tässä! :D Tosin eihän sitä koskaan saisi sanoa ei koskaan! :D Kaikkea hyvää sinne teidän perheelle ja toivottavasti toiveesi käy vielä toteen <3

  • Annette

    Olet Hanna todella kaunis! ? Onnea tulevaan! On ne vauvelit ja lapset niin ihmeellisen ihanat!

    • Voi kiitos kovin Anette! <3 Se on kyllä niin harvinaisen totta <3

  • Kristina

    On ihana lukea kirjoituksiasi perheestänne ja arvostan suuresti asennettasi, nöyryyttä ihmeiden edessä ja lahjasta jota lapsi myös mielestäni aina on. Toivotan myös kovasti voimia loppumetreille ja synnytykseen. Olet ihana ja upea nainen.

    • Kiitos kovasti kristina! <3 Sinäkin kun olet ollut ihanasti seuranani jo monen vuoden ajan ja kauniisti aina tsempannut minuakin mitä ihanimmilla kommenteillasi. Kiitos ihan älyttömästi. Sekä kiitos samoin <3

  • Sanna

    Samoilla linjoilla muiden kanssa: Aivan ihania & suloisia kuvia <3 Ja miten mielettömän kaunis sä oletkaan!! Vaikka sinä olet kyllä kaunis aina!

    Tätä postausta ja kommentteja lukiessa havahduin taas kerran siihen, miksi blogistasi niin paljon tykkään. Sun sydämelllisyys ja aitous huokuu niin kuvista kuin teksteistä. Tästä blogista tulee aina hyvä mieli ja sisältö on sopiva sekoitus tyyliä, tekstiä ja arkea. On myös ihanaa, että vastailet kommentteihin, harva kun sitä enää tekee!

    Voimia sulle loppuraskauteen. Pian on pieni, mutta samalla niin suuri ihme sylissä <3

    • Voi että Sanna. Valtavat kiitokset todella kauniista kommentista. Olen niin äärimmäisen otettu, että näette ajoittain hyvin pinnallisen blogini kuitenkin näin kauniisti. Koska tässä vuosien saatossa itselleni kaikista tärkeimmäksi blogin pitämisessä on ehdottomasti muodostunut teidän kanssa käyty keskustelu. Se avaa niin paljon omia silmiä kaiken suhteen. Te opetatte minulle niin paljon. Niin kallisarvoisia huomioita ja hyvää keskustelua. Mitä olenkaan tehnyt, että olen saanut seurakseni blogissakin niin valtavan suuren joukon niin hyväsydämisiä, kannustavia ja fiksuja naisia! Kiitos niin kovasti sinulle seurastasi! <3

  • Jennifer

    Upeita kuvia ja upea sinä! <3

    • Voi kiitos Jennifer. Upeus on katsojassa <3

  • Pirpu

    Kauniita kuvia ja samoin teksti! Osui ja upposi. Me kärsimme lapsettomuudesta vuosikausia ja tuntuu ihmeelliseltä että nyt meillä on kaksi poikaa. Ja kolmannesta mekin haaveilemme, saapa nähdä toteutuuko toiveemme vielä.
    Tsemppiä kovasti tulevaan! Totta että synnytystä ei voi kovin suunnitella. On mentävä kroppaa ja kätilöä kuunnellen!

    • Kiitos Paljon Pirpu! <3 Olen niin onnellinen, että teilläkin oli noin onnellinen lopputulema! Toivon kovasti, että tekin saatte toivotun lapsiluvun täyteen <3 Sitä vaan joskus on niin kummallisen vahva tunne siitä oman perheen koosta. Meillä ainakin oli aina vahva tunne siitä, että kolme olisi meidän perheen luku. Kiitos kovasti tsempeistä. Sitä varmasti kaivataan! :)

  • Koskettava kirjoitus ja niin ihastuttavat kuvat. ? Oikein paljon onnea loppuodotukseen ja itse h-hetkeen!

    • Kiitos paljon Karoliina! <3

  • m

    Toiseen kertaan täyty kuvat katsoa että keksin pallojen merkityksen! Ihana idea! Hauskasti narutkin pitkästä lyhyeen! :?

    • Kiitos – mutta itseasiassa narujen pituudet olivat puhdas vahinko! :D Mutta siinä hetkessä kyllä jo Karkin kanssa ihasteltiin sitä symboliikkaa! :D <3 Kolme isoa sinistä palloa tosin oli ihan syystä :)

  • Anonymous

    Todella kauniita kuvia <3 Tätä ikäeroasiaa olen miettinyt paljon viime aikoina. Meillä on neljä lasta 2-3 vuoden ikäeroilla. Pienin on nyt 2-vuotias. Toimin vapaaehtoisena järjestössä, jossa pyritään auttamaan pienten lasten perheitä heidän arjessaan. Tässä projektissa tapaa paljon perheitä, jotka nimenomaan ovat halunneet lapset pienillä ikäeroilla, mutta selkeästi omat voimavarat eivät riitäkään arjen pyörittämiseen lasten kanssa. Isommat lapset laitetaan päiväkotiin ja vauvan kanssa ollaan kotona, ja usein myös isommat lapset ovat mummolassa tms. viikonloppuisin. Päiväkotiin laittamista perustellaan, että lapsi kaipaa sitä. Taitaa kuitenkin usein olla niin, että vanhemmat kaipaa sitä. Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan vähän herättää ajatuksia siitä, onko tämän päivän ihannoima <2 vuoden ikäero kaikille perheille hyvä. Tässäkin asiassa on tapahtunut huima muutos sukupolvien vaihtuessa. Minun äitini mielestä parasta äitiyslomassa oli se, että sai ottaa isommat lapset päivähoidosta pois (vaikka meilläkin oli aivan ihana päiväkoti), ja olla kotona kaikkien lasten kanssa. Nykyään ihan tutkimusten mukaan tämä on koko ajan harvinaisempaa Suomessa.
    Tsemppiä Hanna loppumetreille ja ihanaa syksyä koko perheelle <3

    • Voi kiitos kovasti! :)

      Ja ikäero on varmasti aina pinnalla oleva aihe. Jokainen perhe on tosiaan erilainen ja kaikilla on omat syynsä toimia eri tavoin. Kaikki varmasti yrittävät parhaansa ja kolmen pienen lapsen perheessä on varmasti ensimmäiset vuodet todella haipakkaa ja jaksaminen koetuksella, mutta pidemällä tähtäimellä se on mitä todennäköisimmin valtava rikkaus. Itse kasvoin kahden sisaruksen kanssa ja koen itse valtavana rikkautena sen, että olemme niin samanikäisiä (juuri 2v ikäero) vaikka oma äitinikin sanoi, että ei muista mitään ensimmäisistä vuosista kolmen kanssa (kaikki olimme kotona). Olla nyt sisarukset, joiden kanssa kulkea suurin piirtein samassa vaiheessa läpi elämän ja saada toiselta tukea, turvaa ja ymmärrystä. Ja lapset ovat erilaisia. Osa lapsista sen tarvitsee päivähoidon tuen ja osa vanhemmista sen tarvitsee. Meillä tarvitsee minä sekä aktiiviset pojat. Meillä esimerkiksi pojat ovat puolipäivähoidossa (eli aamupäivät leikkimässä kavereiden kanssa) sillä minä teen töitä vauvan kanssa kotoa. Luotan tämän olevan toimivin ratkaisu meidän arkeemme. Pystyn tarjoamaan pojilleni niin paljon enemmän itsestäni tällä tavoin kun on enemmän voimavaroja kaikkeen. Toivottavasti jokainen uskaltaa kuunnella itseään muiden sijaan etsiessään sitä omalle perheelle toimivinta ratkaisua. Kuten sanoit, niitä on hyvä etukäteen pohtia. Lapset ovat erilaisia, mutta niin me vanhemmatkin. Henk. koht koen, että on rikkaus, että lapsilla on muitakin turvallisia aikuisia ympärillä, kuin vain äiti ja isä. Me koemme itselemme tämän 2v ikäeron ihanteelliseksi, koska tiedämme, että jos apua todella tarvitsemme, se on saatavilla. EN henk. koht tiedä ketään, jolla lapset olisivat kaikki viikonloput isovanhemmilla, mutta on valtava rikkaus lapselle mielestäni, että on toinen turvallinen paikka silloin tällöin mennä, jos isovanhemat haluavat olla läsnä ja vanhemmatkin saavat yhden yön kuukauden tai parin välein ihan vain toisilleen.

      Joten summa summarum, pienten lasten kanssa on varmasti voimavarat monella koetuksella ja näitä on todella tärkeä pohtia etukäteen. Kaikkki varmasti yrittävät ainakin parhaansa. Juurikin se, että apua ja tukea on lähellä jos sitä tarvitsee, on suuri asia. Liian usein yhteiskunta minusta painostaa siihen, että kaikesta tulisi selvitä yksin. Tunnistan sen itsessänikin. Kyllähän minä pärjään- asenne on todella tuttu. Pitäisi minusta useamminkin uskaltaa pyytää apua, jos sitä tarvitsee. Miksi se on vain usein monille niin vaikeaa ja sitten ollaankin voimavarat ihan lopussa, kun ei aiemmin osattu toimia ennaltaehkäisevästi?

      Kiitos paljon ja sitä samaa teille! <3

  • Anonymous

    Mikä ihana aloitus maanantaille! Niin kauniita kuvia, joissa jotenkin näytät erityisen onnelliselta ja kauniilta. Kuvat kruunaa upeasti kirjoitettu teksti, josta välittäminen oikein huokuu <3 super paljon tsemppiä loppumetreille! Tuosta tolppakuvasta tuli mieleen ensimmäisen raskauden kuvat, joissa muistaakseni oli samanlainen kuva. Vilahtipa mielessä myös kuvat postauksesta, jossa kerroit odottavasi ensimmäistä :) vitsi miten onnellinen voikaan olla "tuntemattoman" puolesta<3

    • Voi kiitos kovasti! <3 Ja on tosiaan hyvin samanlainen kuva kuin Nikin kanssa otettu esikoisen kohdalla <3 Ympyrä sulkeutuu <3 Kiitios niin kovasti. Olen äärimmäisen otettu siitä, miten aidon iloinen olet puolestamme <3 Kiiiiitos!

      • Haidi

        Nimimerkki katosi jonnekkin, mutta Haidi täällä kirjoittelee! ;> mutta jotenkin blogiasi niin pitkään lukeneena kuvittelew vähän tuntevansa (: ja täytyy myöntää, että paljon tähän omaan asenteeseen on täältä sinultakin opittu! <3 onni on varsin vilpitöntä!

        • Ai sinähän se siellä! Olisi pitänyt arvata! <3

  • Pauliina

    Ihana kirjoitus ja kiitos tosi ihanasta blogista. Olen lukenut jo pidempään, mutta nyt vasta kommentoin. Sun blogi yhdistää just sopivalla tavalla perhe-elämää, äitiyttä, muotia ja kauneutta. Meillä myös kaksi poikaa pienellä ikäerolla, joista esikoinen syntyi heinäkuun lopussa, kiva lukea ajatuksiasi suht samassa elämäntilanteessa :)

    • Kiitos kovasti tästä hyvin kauniista kommentista! Olen todella iloinen, jos koet onnistuneeni tässä näiden asioiden tasapainottelussa. Koen tärkeänä, että persoona paistaa tekstien välsitä, vaikka seassa olisikin paljon ns. pinnallista hömppää. Tämän blogin tarkoitus kun inspiroida, mutta ennen kaikkea tuoda hyvää mieltä ja parhaillaan jopa vertaistukea. te ainakin olette sitä minulle antaneet vuosien varrella huimasti! <3 Kiitos kovasti, että jätit ensimmäisen kommenttisi! Oli ihana kuulla sinusta! Kaikkea hyvää teidän perheellenne! <3

  • Henrika

    Miten kaunista katseltavaa ja luettavaa. Asenteesi on esimerkillinen. Sisarusasiat ovat ajankohtaisia omassa elämässäni, ja kovasti mieli tekisi enemmänkin vaihtaa ajatuksia kanssasi. Nauttikaa, kuten varmasti teettekin!

    • Kiitos kovasti. Olen kovin iloinen, että kuvat sekä teksti oli sinulle kaunista <3 Ja sisarusasiat ovat minustakin hyvin mielenkiintoisia! Ystäväni on vinkannut minulle kirjasta esikoinen, keskimmäinen, kuopus, jonka haluaisin kovasti lähiaikoina lukea! Kiitos vielä! <3

  • Ihania kuvia ja sinusta kyllä hehkuu onnellisuus <3 jaan kanssasi tismalleen samat ajatukset synnytyksestä, itsekin ihan odotin toista synnytystä. Vaikka tiesi edessä olevan myös aika kivuliaita hetkiä, ei se kipu ole mitään verrattuna siihen hetkeen, kun saa pienen ensimmäistä kertaa syliin. Olen sanonut kaikille viimeisillään raskaana oleville, että olen ihan kateellinen siitä, mitä heillä on pian edessä <3

    Hauska muuten, että kuvasit perhettänne myös ihan samalla tavalla, kuin itse tyttäremme syntymän jälkeen. Oli kaiken muun onnellisuuden lisäksi niin vahva tunne, että nyt perheemme on täydellinen, kokonainen. Se oli jotenkin niin kovin ihana tunne myös <3

    Tsemppiä viimeisiin hetkiin! <3

    • Voi kiitos Tintti hurjasti! <3 Juuri näin. Vaikka eihän siinä kukaan kivulta säästy, niin on se vaan silti niin mieletön hetki. Minulla raskauden ehdoton tähtihetki, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Kuvailemasi heti on paras maailmassa. Ja juuri tuo mitä sanoit. Ystäväni sanoi sen aikanaan minulle kun esikoista viimeisilläni odotin. En sitä vielä silloin ymmärtänyt. Nyt ymmärrän täysin <3

      Ihanaa, että teilläkin on perhe koossa <3 Joskus sitä vaan tietää niin vahvasti sen oman perheen koon. <3 Onnekaita olemme, että se tapahtui. Kaikkea hyvää sinne teidän perheelle! <3 Ja kiitos kauniista kommentista! <3

  • Lapset ovat kyllä lahja. Meillä ihana (välillä haastava teini) tytär, jonka kaveriksi toivotttiin sisarusta, mutta eipä niitä lapsia niin vain tilata. Onneksi on edes yksi :)
    Siis niin kauniita kuvia :)

    • Se on niin totta. Ihmiset eivät aina ymmärrä, että se että on saanut yhden, ei todellakaan tarkoita sitä, että toka tulisi jotenkin “automaattisesti”. Sekundaaristakin lapsettomuutta on ihan hirmuisesti. Mutta kuten sanoit – se että jo yhden on saanut, on maailman suurin lahja <3 Kiitos kovin! <3

  • Voi miten ihastuttavia kuvia <3 sinä kyllä hehkut onnea! Ihania viimeisiä hetkiä, vaikka olo voi olla tukala, nauti!!! Välillä kaipaan vauvamasua, vaikka en niinkään raskautta. Nyt on kolme murua, joten meidänkin perhe on täysi. Onnea koko perheelle <3

    • Kiitos Laura! Olo on tosiaan todella tukala. Vielä koskaan aiemmin ei ole ollut vauvamasua ikävä ollut, tosin aina meillä ollut se kolme haaveissa. Tahti ollut kova joten eipä kai sitä ole vielä ehtinytkään! :D Varmasti asia voi muuttua nyt, kun meidän lapsilukumme on täynnä <3 Onnea kovasti teidän unelmanne täyttymisestä! <3 Kohta me joinataan <3 Miten sulla muuten meni arjen aloitus kolmen kanssa?

  • Aura

    Ei varmasti ole ensmmäinen eikä toinen kerta kun sanon tämän, mutta sä Hanna osaat kirjoittaa niin kauniisti! Tekstistä välittyy teidän onnellisuus, mutta se huokuu myös noista kuvista. Ne on aivan ihania <3 Pakko sanoa vielä, että on ihana kun kirjotat nykyään myös pintaa syvemmällä olevista asioista :)

    • Voi kiitos Aura. Sinäkin kun olet ollut seuranani niiiiin pitkään <3 Vuosien saatossa on voinut vähän höllätä oman tiukkuuden suhteen. En enää pelkää, että blogiani luettaisiin ns. "vääristä syistä". Oma lukijakunta on niin ihanaa ja vakiintunutta, että teidän kanssanne on ihana näitä asioita pyöritellä <3 Kiitos kaikista vuosista.

  • Ihanat kuvat Hanna! Tsemppiä viimeisiin hetkiin ja synnytykseen. Kohta on auto täynnä. <3

    • Kiitos kaunis! <3 JA kyllä – kaikki sentit autostakin käytössä! :D :D Varo vaan, mä viel soittelen teidät kohta lapsenlikoiksi :D

  • Jasmin

    Ihana herkkä teksti, ja kauniit kuvat sopii tähän niin nätisti! Hauska yksityiskohta tuo kolme palloa;) vaikka lapsi asiat eivät ole ollenkaan ajankohtaisia minulle, osaat tehdä näistäkin postauksista mielenkiintoisia ja tuntee myötäelävänsä vaikka ei hajuakaan millaista olla raskaana! tsemppiä<3

    • Miten ihana kuulla, että postaus oli ilahduttava, vaikka aihe ei olekaan sinulle ajankohtainen. Kiitos. Otan sen suurena kohteliaisuutena! <3 Kiitos tsempeistä ja seurastasi! <3

  • Hanna olet niin upea!<3 Tsemppiä vielä viime metreihin ja onnea koko perheelle pian syntyvästä kolmannesta pojasta!

    • Kiitos samoin, Anna <3 Kiitos kovin tsempeistä – kohta tämä palkitaan! <3

  • Voi miten kauniita kuvia ja kaunis olet mahasi kanssa! Tsemppiä viimeisiin hetkiin ennen h-hetkeä.
    Itselläkin samanlaisia ajatuksia tulevasta ensi synnytyksestä, jossa lähinnä jännittää tämä kokonaisvaltainen täysin uusi kokemus. Ennakkosuunnittelijana ja kontrollifriikkinä tuleva kauhistuttaa, kun tosiaan et sitä voi suunnitella etukäteen ja tietää milloin tämä tapahtuu. Itsellä menossa siis rv 40+3

    • Voi kiitos kovin. Suosittelen Karkkia lämmöllä, jos itsellä on käsillä hetkiä, mitä haluaa kauniisti ikuistaa <3

      Ja muistan vieläkin niin kovin hyvin, kun odotin viimeisilläni esikoistani ja ystäväni (silloin jo kahden lapsen äiti) sanoi, että hän on suorastaan kateellinen siitä, mitä saan kohta kokea. Mietin, että ymmärtäähän hän, että olen menossa kohta synnyttämään?! :D Mutta hän oli ihan oikeassa. Ei ole sen hetken voittanutta. Se euforia! <3 Maailman upein hetki, kun saat sen pienen viimein syliisi <3

      Voimia kovasti viimeisille metreille! <3 Kohta kaikki odotus palkitaan ruhtinaallisesti! <3