CATEGORIES

10 asiaa, mitä toivon voivani lapsilleni opettaa

15.5.2017

Kolmen pienen lapsen äitinä pohdin usein kasvatusta. Mitkä ovat ne tärkeimmät opit, jotka tahdon heille äitinä antaa. Mitä kaikkea minun tulee heille opettaa, jotta heistä kasvaisi mahdollisimman reippaita nuoria miehiä, joilla on terve itsetunto ja vahva luotto tulevaan. Yli kaiken tietysti toivon, että he ovat onnellisia. Mutta onni kun ei ole määränpää, vaan matka. Miten pystyn osaltani auttamaan, että he kokevat elämän ja itsensä arvokkaaksi? Mitkä ovat ne työkalut, joilla he pärjäävät parhaiten arjessa? Tähän alle listasin 10 asiaa, jotka itse koen kasvatuksessa hyvin tärkeäksi ja pyrin arjessamme huomioimaan.

1.Hyvät käytöstavat
Aina sanotaan kiitos. Katsotaan silmiin kun toiselle puhutaan. Pyydetään anteeksi kun satutetaan toista. Istutaan ruokapöydässä nätisti. Asioita ei saa, ellei pyydetä kauniisti. Ehkä perusasioita, mutta minulle ja miehelleni on erittäin tärkeää, että perus käytöstavat ovat lapsillamme selkäytimessä. Käytöstavat ovat myös usein se ensivaikutelma, jonka ulos annamme. Ne on hyvä olla kunnossa. Hyvillä käytöstavoilla pääsee yleensä läpi ensimmäisen seulan, jonka jälkeen voidaan lähteä rakentamaan syvempiä suhteita.

2.Empatia
Jos kaveri itkee, käydään kysymässä voinko auttaa tai sanattomasti antaa vain hellä hali. Kysytään, mitä toiselle kuuluu. Toivon, että lapsilleni kehittyy luontainen ja aito kiinnostus muita kohtaan. Kiinnostutaan muista ihmisistä, heidän elämäntarinoistaan ja maailman monimuotoisuudesta ympärillä. Hellyys on meille myös tärkeää. Meillä halitaan ja suukotellaan paljon. Tahdon, että he tietävät olevansa tärkeitä ja äärimmäisen rakastettuja. Tunteet saa ja pitääkin pystyä näyttämään.

3.Rehellisyys
Rehellisyys lähtee jo ihan pienistä asioista, mutta kasvaessa sen merkitys korostuu. Lapset ovat onneksi luonnostaan brutaalin rehellisiä. Sitä piirrettä tulee vaalia, joskin hieman pehmentää. Jos lapsi vanhingossa rikkoo jotain, on kannustettava myöntämään vahinkonsa. Rikki mennyt tavara tietysti harmittaa, mutta enemmän harmittaisi valhe sen kieltämisestä. Harmillista että niin kävi, mutta upeaa, että sen kerroit rehellisesti.

4.Vastuullisuus
Jos lapsi saa itselleen toivomansa hienon jalkapallopeliasun, hän on vastuussa sen huolenpidosta. Sillä on oma säilytyspaikkansa ja likaisena se laitetaan pesuun. Tavaroista huolehditaan. Jos isovanhemmille lähtiessä halutaan peliasu mukaan, on lapsi itse vastuussa siitä, että se tulee mukaan. Pienillä esimerkeillä toivon lapsieni ymmärtävän, että loppupeleissä vain he ovat vastuussa itsestään ja elämästään. Toki lasten ollessa näin pieniä päävastuun kantaa pitkälti vielä vanhemmat, mutta vuosi vuodelta lasten vastuun määrä on hyvä kasvaa sopivissa määrin.

5.Luotettavuus
Jos luvataan jotain, siitä pidetään kiinni. Asioita ei peruta viime tingassa ilman todella hyvää syytä. Omista velvollisuuksista huolehditaan niin, että ympärillä olevat ihmiset voivat myös luottaa sinuun.

6.Kunnioitus
Itsen ja toisten kunnioitus on äärimmäisen tärkeää. Tästä syystä pyrin puhumaan paljon lasteni kanssa. Kysyä mikä on hätänä. Haluen heidän näkevän, että minulle heidän tunteensa ovat tärkeitä. He ja heidän ajatuksensa merkitsevät. Samalla tavalla heidän on riidan keskellä kuunneltava myös veljensä puoli. Miksi toinen suuttui. Toisen näkemys on aina tärkeä kuunnella ja kunnioittaa. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta toista pitää yrittää ymmärtää.

7.Auttaminen
Toinen autetaan aina ylös, jos hän kaatuu. Jos toinen pyytää apua, siihen aina vastataan. Tarjoa apua, jos uskot voivasi mitenkään auttaa. On todella tärkeä välittää ja pitää huolta muista. Jokainen tarvitsee apua joskus. Tee toisille niin, miten toivoisit itsellesi tehtävän. Muista myös itse ottaa apu kiitollisena vastaan, kun sitä tarjotaan.

8.Positiivisuus
Hymyile päivittäin. Kannusta muita. Usko itseesi. Sinä pystyt siihen! Päivittäin kehun lapsiani. Joka hetki kun siihen on aihetta. Kehun myös paljon muita ympärillä. Haluan näyttää, että positiivinen asenne auttaa eteenpäin. Se tarttuu ja luo kannustavaa ilmapiiriä. Hymy on pieni ele, jolla on valtava voima.

9.Hyvä itsesäätely
Kaikkea ei saa nyt ja heti. Vuoroaan pitää odottaa. Ei kiilata. Ei viedä muilta. Odotetaan että toinen on lopettanut asiansa ja sitten kerrotaan oma asia. Opetetaan malttamaan. Asioita ei saa kiukuttelemalla ja huutamalla. Parhaiten saa toivomansa jos esittää asiansa kauniisti, kohteliaasti ja hillitysti. Itsesäätely on tärkeää. Se opettaa lapsia kontrolloimaan tunteitaan. Kun pystyy hallinnoimaan tunteitaan, esimerkiksi jännitys ei pilaa suoritusta.

college GINA TRICOT
top PEAK PERFORMANCE
yoga pants KARI TRAA

10.Kiltteys
Tässä piirre, jonka merkitys on kasvanut minun silmissä hurjasti viimeisten vuosien varrella. Kiltteys ei todellakaan ole heikkous. Vaatii valtavasti voimaa ihmisessä vastata hyvällä pahaan. Osoita aina kunnioitusta toista kohtaan, vaikka tuntuisikin että toinen ei sitä ansaitsisi. Muita ei tuomita ja muita ei arvostella. Puolusta niitä, ketkä eivät ole siihen itse kykeneviä. Muissa nähdään aina jotain kaunista. Yritetään ymmärtää ja hyväksytään erilaisuus. Nämä ovat tärkeimpiä ajatuksia, mitä haluan lapsiini istuttaa. Myös kiltteys ja armollisuus itseään kohtaan tulee samassa paketissa. Tunnistetaan omat heikkoudet, mutta keskitytään niiden kehittämiseen omien hyvien puoliemme avulla. Kiltteys on piirre, mitä itse arvostan ihmisissä eniten. Kiinnitän todella paljon huomiota siihen, miten ihmiset puhuvat toisistaan, kun puheen kohde ei ole paikalla. Kiltti on se, joka pitää sen puolta joka ei ole paikalla ja näkee kaikissa hyvää sekä yrittää ymmärtää.

Siinä kymmenen ominaisuutta, mitkä toivoisin poikieni omaksuvan. Loppupeleissä kun haluan vain, että he ovat onnellisia. Kunnioittamalla itseään ja muita, pystyvät he alkaa rakentaa tervettä itsetuntoa. Hyvän itsetunnon avulla onnen löytäminen on helpompaa. Onni kun piilee matkassa.

Kuvat/ Kira Kosonen

28 comments

Leave a Reply to Hanna Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Henrika

    Tosi tärkeitä asioita kaikki. Ei kai näistä voi eri mieltä ollakaan :) Oman lapsen kohteliasta käyttäytymistä ja empatiaa on kyllä ihana seurata. Itsekin voi ottaa välillä mallia lapsesta :) Itsesäätelystä tuli mieleen erityislapset, joiden kohdalla tämän juuri taidon harjoittelu on varmasti paljon haastavampaa kuin monen muun. Erityisyys kun ei aina näy päällepäin.

  • aino

    Ihana lukea tämmöstä tekstiä tällein tarhantätinä! Nykyään valitettavasti huomaa että esimerkiksi käytöstapojen opettaminen on ihan selvästi monilla vanhemmilla vähän vähemmällä. Itelleni todella tärkeä asia. Kuten tietty kaikki muutkin tässä luetellut asiat :) Varmasti upeita pikkumiehiä kasvaa teiän lapsista näillä opeilla!

    • Voi kiitos Aino! Minusta käytöstavat ovat todella tärkeät. Ne ovat tosiaan se ensimmäinen seula ihmissuhteissa. Sitä pärjää pidemmälle kun on perusasiat kunnossa. Ja kiitos. Teen perhaani ja toivon niin! :D

  • Sissie

    Kunpa nämä arvot kuuluisivat kaikkien vanhempien kasvatusperiaatteisiin <3

    • Kaikilla on omat tapansa, mutta toivon itse, että muiden kunnioitus tulisi myös tärkeässä osassa :)

  • hulluamalia

    Olen asiakaspalvelutöissä ulkomailla ja voi kuinka toivon, että kaikki opettaisivat tuon ensimmäisen kohdan lapsilleen. Aina välillä kuuluu kuinka jotkut vanhemmat sanovat lapsilleen “sano please ja thank you.” Heille lähetän äänettömän kiitoksen. Liian moni lapsi on kuitenkin oppinut omilta vanhemmiltaan, että asiakaspalvelijalle voi sanoa “anna kokis” tai vaikka napsuttaa sormiaan…

    Se onkin opettanut tuota viimeistä kohtaa. Moni asiakas ei ansaitse hyvää kohtelua, koska he ovat itse niin tylyjä, mutta minun on työssäni kuitenkin oltava kohtelias myös heille. Se on joskus vaikeaa. Kiltteys on todellakin vahvuus, helppoa se ei ole.

    • Se on kyllä totta, että ihan harmillisen usein ihan aikuisiltakin puuttuu ihan perus käytöstavat. Itse olen sitä mieltä, että ne hyvät käytöstavat helpottavat niin montaa asiaa… Kuin pääsykortti ihmisten ensimmäisen seulan läpi :D Ja juurikin näin. Hyvän kautta. Parhaassa tapauksessa olet saattanut käntää yrmyn asiakkaan huonon päivän parempaan suuntaan!

      • Tintti

        Kaikista pahimman kommentin n. 10v pojalta sain tänään töissä kun hän haistatti minulle suoraan sanottuna v*tut! Jäin vain mietiskelemään millaiset käytöstavat poika on oppinut kotona…

        • Ai kamala!!! :O

  • Anette

    Apua, tämä oli mielettömän hieno kirjoitus josta paistaa läpi miten hienot arvot sinulla ja miehelläsi on. <3 Voisin tulostaa tämän tällaisenaan ohjeeksi itselleni ja tulevaisuuden kasvatustyöhön toivottavasti meille joskus suotaville lapsille, sillä allekirjoitan vahvasti nämä kaikki! Mielenkiintoista olisi kuulla, huomaatko lapsissasi nuoresta iästä huolimatta, että he ovat sisäistäneet jo näitä asioita?

    Tuosta tunteiden säätelystä minulla tuli mieleen toinenkin metodi , hyväksyvä läsnäolo. Itse olen pyrkinyt kontrolloimaan paljonkin tunteita, yleensä niitä ikäviä. Nyt olen hiljattain oppinut, että paras tapa itselleni on antaa niiden tulla, sellaisena kuin ne ovat. Kun niitä vastaan ei taistele, ne menevät helpommin ohi. Esimerkiksi kun huomaan että minua alkaa jännittämään liikaa, totean että jahas nyt jännittää, no antaa jännittää ja tiedän historiastani että miksi minua jännittää juuri tämä tilanne. Ajattelen jännitystä myötätuntoisesti mukana kulkevana tunteena. Silloin se monesti hiipuu automaattisesti. Minusta hauska kuulemani esimerkki on, että jos jännitys tai muu ikävä tunne meinaa kovasti aina jäädä päälle, niin kysy siltä leikkimielesti että ottaisitko kupin teetä kun sinulla ei tunnu olevan kiire minnekään? (kotona yksin ollessa voit mennä niin pitkälle että oikeasti keität sen kupin teetä tms.! :D ) Ikävästä tunteesta katoaa silloin vangitsevuus kun siihen saa uutta, huvittavaakin näkökulmaa. Uskon että tämä voisi toimia lapsillakin erityisen hyvin, kun tästä tulee tavallaan leikki. Ajatuksena on, että ole vain jännitys tai muu haittaava tunne siinä ja kulje mukanani, mutta minulla on nyt tärkeä tehtävä johon aion keskittyä parhaani mukaan, sinusta huolimatta.

    Olipas pitkä selitys, mutta halusin jakaa tämän sillä olen kokenut että hyväksyvä läsnäolo on vapauttanut paljon uutta tilaa elämääni, kun jotain vastaan ei yritä taistella. Tämä menee mielestäni hyvin yhteen kun mainitsit että teillä saa ja pitää näyttää tunteita. Se on upeaa, kun suomalaisessa kulttuurissa ehkä pyritään liikaa pitämään tunteet poissa.

    Kiitos taas upeasta ja syvällisestä postauksestasi, hyvin tärkeästä aiheesta! Näitä on aina niin ihana lukea. <3

    • Ihana kuulla, että tämä kosketti. Toivon kovasti, että jos teillä lapsia on toiveissa niin toivomuksenne käy toteen kun sen aika on! <3 Olen pojistani kovin ylpeä, sillä nimenomaan paikoissa missä me emme ole paikalla vahtimassa miten nämä asiat onnistuvat, niin ovat kuulema erittäin kohteliaita ja hyväkäytöksisiä. <3 On aina ihana kuulla, että asiat on opittu vaikka me emme aina paikalla vieressä olisi muistuttamassa <3 Lasten kasvatus on prosessi, jossa on miljoona eri vaihetta, takapakkia, herkkyyskausia jne. Mutta erittäin ylpeä olen pojistani, miten empaattisia, huolehtivaisia ja kohteliaita pieni poikia he ovat <3

      Mutta hei apua miten hyvä aihe! Todella mielenkiintoinen! Tämä herätti minussa niin paljon ajatuksia, että pitää pistää hautomoon ja tehdä aiheesta oma postaus. Kiitos! <3 Erittäin hyvä työkalu juuri lapsiperheissäkin! <3

      Kiitos niin kovin kun otit aikaa ja kommentoit niin kauniisti!

      • Anonymous

        <3

  • HH

    Aivan ihana postaus! Kiitos aina niin ihanasta blogista, olen useasti liikuttunut kyyneliin ja ihailen upeita kuviasi! Elämäntilanteeni ei voisi olla kauempana perhe-elämästä, olen parikymppinen opiskelija. Olin au pairina teidän esikoisen syntyessä ja hostperheeni nuorin poika onkin nykyään kummilapseni, joten nykyään luen erityisen lämmöllä perhepostauksesi. Tämä lista oli hyvä ja samoja arvoja pyrin itsekin noudattamaan – myös mahdollisten tulevien lasten kanssa :)

    • Voi että! Kiitos niin kovin, että vaikka olemme eri elämäntilanteessa niin silti annat blogilleni aikaa ja saat täältä jopa inspiraatiota ja hyvää mieltä! <3 Kiitos kovin kun olet seurana <3

  • Tiina

    Todella hyviä kohtia, allekirjoitan kaikki!

    Silti myönnän että välillä en itse onnistu noita toteuttamaan, en alkuunkaan. Eli teen välillä itse ihan muuten, miten yritän opettaa. Se ei tietenkään ole hyvä juttu, antaa lapselle sen kuvan että eihän vanhemmat tee niin kuin opettaa. Kannan tästä(kin) huonoa omaatuntoa, ja usein mietin miksi se on niin vaikeaa…

    Tietyt asiat taas on itsestään selviä, esim. omista tavaroista huolehtiminen. Ja vastuullisuus ylipäänsä on mielestäni tosi tärkeä juttu. Meillä on ihan tosi pienestä opetettu omien jälkien korjaamista, ja sitä että itse pitää huolehtia omat tavarat vaikka harrastuksiin mukaan. Siinä on kyllä jonkunlainen onnistuminen tapahtunut :D Tänä päivänä tokaluokkalainen siivoaa sanomatta tavarat paikalleen leikkien jälkeen, ja hyvin muistaa jo huolehtia myös kaikki tarvittava vaikka futistreeneihin. Hyvin hoitaa koulun jne. Myös käytöstavat muistetaan yleensä, varsinkin kodin ulkopuolella ;) Vastuullisuuteen kuuluu mielestäni myös se ymmärrys että asiat eivät tapahdu itsestään ja joskus joutuu ponnistelemaan. Omasta elämästä pitää kantaa vastuuta ja kaikkien pitää tehdä osansa. Toivon että omalla esimerkillä opetamme lapselle ahkeruutta.

    Siitä olen tosi iloinen, että erilaisuudessa ei tunnu olevan lapselle mitään “erikoista”. Hän ei ole koskaan kummeksunut kenenkään ulkonäköä, ihonväriä tai mitään muutakaan.

    Vaikeita juttuja, miten siitä lapsesta saisi kasvatettua sellaisen rohkean, itseään ja muita kunnioittavan aikuisen. Kaikkeen ei edes vanhempana pysty vaikuttamaan, ympäristö vaikuttaa ja toki myös lapsen oma luonne on tietynlainen. Parhaansa on vain äitinä ja isänä yritettävä.

    Yksi mitä on yritetty lapselle opettaa on se, että aina pitää uskaltaa tulla kotiin. Vaikka mitä olisi tapahtunut, kotiin saa ja pitää tulla. Me vanhemmat olemme häntä varten. Meihin pitää uskaltaa luottaa, toivon että hän myös uskaltaa.

    Tosi sekavaa tekstiä, mutta ehkä joku ajatus avautui vastaanottajallekin :D

    • Juurikin näin! Ja tosiaan – kaikki me vanhemmat lipsumme joskus. Meidän pitää muistaa myös armollisuus itseämme kohtaan. Parhaamme yritämme, mutta arjen rumba ja väsymys eivät aina mahdollista parhaisiin suorituksiin meidänkään osalta.
      Juurikin tämä: Rohkea, ja itseään sekä muita kunnioittava aikuinen. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Ja hei todella hyvä pointti tuo, että aina uskaltaa tulla kotiin! Tuo ei käynyt edes mielessä. Vanhemmat ovat täällä ja auttavat aina, vaikka mikä olisi <3

    • Tiina

      Ja se piti vielä sanoa että olet Hanna aivan loistava roolimalli ja ihana äiti lapsillesi. Saan todella paljon näistä vähän syvemmistä teksteistäsi, kiitos.

      • Voi kiitos Tiina mitä kauneimmista sanoista! Olen todella otettu, jos tekstini liikuttavat <3

  • Laura

    Kuulostaa todella hyvältä. Itselleni jos suotaisiin lapsia, ehdottomasti myös miettisin näitä asioita ja nämä olisivat minulle henk koht tärkeät, terveen itsetunnon tukeminen pienestä pitäen, empatia, epäitsekkyys etc. <3 Kohtele muita niinkuin haluat muiden kohtelevan sinua! :)

    • Juuri näin <3 Me mieheni kanssa mietimme näitä joskus 12 vuotta sitten kun olimme juuri alkaneet seurustelemaan. Meillä meni nämä asiat niin yksiin, että silloin jo heti alusta asti tiesin, että hän on elämäni mies ja lasteni isä. <3 Ja mikä upea mies ja isä onkaan <3

  • Haidi

    Kymmenen asiaa, jotka oli kyllä niin osuvasti ilmaistu. Omalta äidiltä ehkä vahvimmin mieleen jääneet opit on ollut elämänohjeita. Varmastikkin käytöstavat on sieltä tullut, mutta ei ne ensimmäisenä mieleen tule, ehkä pitää itsestään selvyytenä? Paras äidiltä opittu asia on “elämä kantaa” se vie aina jonnekkin ja asiat järjestyy aina jotenkin. Ei ehkä niinkuin olisi toivonut, mutta järjestyvät aina :)

    • Hei minäkin pidän tuosta lauseesta. Elämä kantaa. Koska vaikka siihen on välillä todella vaikea uskoa, niin siitä huolimatta olen huomannut, että niin se tekee. Asioilla on tapana järjestyä <3

  • Tärkeitä juttuja kaikki, ja täysin samaa mieltä olen käytöstavoista, antavat hyvän pohjan kaikelle alkavalle vuorovaikutukselle. Erityisesti (esim. päiväkoti- ja koulumaailmaan liittyen) jäin miettimään tuota itsesäätelyn taitoa ja vastuullisuutta. Näitä taitoja todellakin tarvitaan jo siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa opetella toimimista ryhmässä ikätovereiden kanssa, ilman että oma vanhempi/muu kasvattaja on jatkuvasti lähellä. Mahtavaa että nostit näin tärkeitä juttuja esille! :)

    • Juuri näin. Asumme yhteiskunnassa. Muut tulee huomioida. Ja juurikin tämä itsesäätely on monessa asiassa todella tärkeää. Oman navan miettimisellä ei pitkälle pötkitä. Siinä karisee kaverit ja kaikki ja ihminen jää helposti yksin.

  • Hanna

    Hyvä itsetunto
    Vanhemman ystäväni neuvo oli , että lapselle pitää sanoa joka päivä vähintään yksi positiivinen ja kannustava asia . Helposti esim murkku tyttärelle aamulla tokaisee ‘ miksi sun hiukset on niin sekaisin ‘ Pitäisi vaan sanoa vaikka että ‘ tänään olet tosi suloinen’
    Eli kehu ja kannusta lastasi mahdollisimman paljon,silloin kasvaa terve hyvä itsetunto , joka kantaa pitkälle

    • Juuri näin. Hyvä itsetunto on minusta se, minkä eteen haluan tietoisesti tehdä poikieni kanssa töitä. Juurikin tuosa positiivinen- kohdassa pyrin tuomaan esiin sitä, miten minustakin päivittäinen kehuminen on hyvin tärkeää! <3

  • Tintti

    Toivoisin samaa omille syntymättömille lapsilleni! <3 Ihania mielipiteitä sinulta. Tuli muuten mieleen että onko teidän vanhemmat pojat olleet ikinä päiväkodissa?

    • Varmasti tulet olemaan ihana äiti! :) Meillä kaksi vanhinta ovat nyt päiväkodissa. Nuorempi tosin vain neljä päivää viikossa.