CATEGORIES

Oma koti kullan kallis

12.12.2017

Muutama päivä sitten palasimme takaisin Suomeen. Miten ihanaa onkaan olla takaisin. Kyllä, Suomessa on harmaampaa kuin Kaliforniassa, mutta näin koko marraskuun poissa olleena loskainen sää ei haittaa yhtään. Kadut ovat täynnä pikkuvaloja ja jouluintoilijoita pyörii ympäriinsä. Mekin pääsemme pian koristelemaan kotia joulukuntoon kunhan oma jaksaminen on taas normitasolla. Ikävä kyllä koko perheen tuntuvan jetlagin lisäksi onnistuin saamaan rintatulehduksen. Ensimmäisen kerran sain moisen juuri kolmannen synnyttyä ja jouduin siitä sairaalaan asti kovien tulehdusarvojen takia. Nyt onneksi tulehdus ei tunnu niin rajulta ja selviän toivottavasti kotona sairastaen. Mutta kovin olen jo odottanut arkeen pääsyä. Vaikka olikin ihanaa auringon alla, niin kyllä sitä alkoi kaipaamaan jo arjen rutiineja ja omaa kotia.

Matkamme aikana kuopuksemmekin ryhtyi kävelemään. Hän on ottanut ensiaskeleensa jo hyvä tovi sitten, mutta nyt vasta rohkeni ruveta kävelemään. Minulla tosin ei ole ollut hirveää kiirettä kolmannen kävelyn kanssa. Taas yksi lisää jonka perässä juosta :D Taitaa meillä olla edessä melkoisen menevä vuosi. Monet samalla ikäerolla olevat kolmen lapsen vanhemmat ovat varoitelleet, että kun lapset ovat 1-, 3- ja 5-vuotiaat, on se haastavin ja väsyttävin vuosi. Ei ihme kun sitä saa olla 24/7 erotuomari vanhempien nahinoissa ja toisella kädellä varmistaa ettei nuorin yritä lentää pää edellä sohvalta…Onneksi hänellä on perusvarovainen luonne. Mutta kuulema se kaikki härdelli palkitaan pian sen jälkeen ja on taas aikaa hengähtää. Nyt on kuitenkin aivan ihanaa päästä kotiin, saada arki raiteilleen ja valmistautua jouluun. On se oma koti vaan kullan kallis – kultarannikoltakin tultua.

17 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Eija

    Hei kaikille ja UPEAA Uutta Vuotta 2018 :)
    Olen jo hieman varttuneempi rouva (52v) ja HAIKEUDELLA luen juttuja , joissa lapset on pieniä ja kerkeeväisiä.Meidän mukelot (syntyneet 1995, -96, -97, 2000 ja 2001) ovat JO isoja, mutta jossain vaiheessa olivat siinä iässä koko porukka ,että mammalla sai olla “silmät selässäkin”.Vanhin syntyi tammikuussa -95 ja nuorin toukokuussa -01, kyllä on hiukan sumuisia muistoja lapsuusajalta, mutta on selvitty hengissä :) Tsemppiä vaan kaikille pienten lapsukaisten vanhemmille, aika menee todella kiitämällä eteenpäin ;)

  • JenniUu

    https://visiblechild.wordpress.com/2016/04/04/31-things-to-do-when-children-hit-one-another/

    Kahden 5 ja 3-vuotiaan pojan äitinä yllä oleva juttu puhutteli kovin tänään ja antoi toivoa, että kyllä tästä kaikki kasvamalla selviää (niin lapset kuin aikuiset:))

    Mukavaa joulun odotusta, tähtivaloja ja rauhaa (Hahaa!!)

    • Hei kiitos kovasti jaosta! Pitää käydä lukemassa. Sita samaa sinulle ja rauhaa… (hahahahahah).

  • Laura

    Parane pian! :) <3

    • Kiitos Laura <3

  • Helkky

    Yksi yritys ainakin on Enni’s Collection, tästä kirjoitti mm. Fab Forty Something -bloggaaja :)

    • Kiitos kun autat toista eteenpäin! <3

  • Lin

    Hei Hanna! Olen koittanut etsiä kuumeisesti Googlen kautta postausta laukun sisälle laitettavasta suojasta, joka nimensä mukaisesti suojaa laukun sisäkangasta tahriintumiselta. Niitä valmisti joku pieni yritys eri designlaukkuihin. Muistelin, että postaus olisi saattanut olla blogissasi, mutta saatan olla väärässä. Soittaako laukun sisäsuoja kenties kelloja? :-)

    • Voi ikävä kyllä nyt ei ole minun blogissani ollut tästä :/ En ikävä kyllä siis tiedä mikä kyseessä. Olen kuullut myös vastaavasta, mutta en osaa autaa eteenpäin :( Hyvää joulun odotusta silti!

      • Lin

        Voi harmi, siispä jatkan etsintää. Ihanaa joulun aikaa myös sinulle!

  • Haidi

    Voi miten ihania fiilis kuvia auringon alta <3 teidän pojat on niin suloisia, mutta voin vain kuvitella kuinka vauhdikasta teidän arkennne on :D toivotaan, että paranet pian <3

    • Voi kiitos Haidi. Nyt joo ottti meidän arki taas yhden kierroksen lisää :D Mutta siitä selvitään taas kunhan saan terveyden kuntoon :) Nyt onneksi näyttää siltä että selvisin paljon vähemmällä kuin viimeksi. Yksi täysin kanttiveks päivä kotona taisi riittää. :)

  • Ansku

    Tervetuloa takaisin pimeään pohjolaan, jouluvalojen valaisemaan sellaiseen :) itselläni on 7, 6, 5 ja 3 vuotiaat lapset. Ihanaa kun ei ole vaippoja enää! Kukaan ei enää väsähdä yhtäkkiä ja nälkä ei enää iske kuin salama kirkkaalta taivaalta – helppo liikutella jengiä verrattuna vauva-aikoihin. Mutta se tappelu… kaksi vanhinta on eri sukupuolta ja eivät niin kovin ota matsia, mutta 7vee ja 5vee pojat. Voi apua. Kirjaimellisesti ne painii ja jahtaa toisiaan koko ajan, se alkoi kunnolla kun 5vee täytti viisi ja pääsi kunnolla vauhtiin. Onneksi on liikunnallisia harrastuksia molemmilla vauhtiveikolla, ilman niitä tulisi hulluksi kaikki.

    • Taidan aavistaa mistä puhut… Meillä vanhimmat just sen 5 ja 3 ja nyt jo hirveä tarve ärsyttää toista kaikin eri puolin. Onhan ne ihanasti toistensa parhaat kaverit, mutta samalla myös ahkerimmat toistensa härnääjätkin… Jep – driving us bat sh*t crazy!! :D Meilläkin päivittäinen urheilu / liikunta on ehdoton. Muuten ne kiipeis seinillä toisiaan repimässä :/

      • -Sanna

        Hehee, meillä 14 ja 16 mutta yhä vain ärsyttäminen ja vääntäminen jatkuu, puolin ja toisin. Sori, ei välttämättä helpota sillä saralla :D

        • Yup – se vääntäminen ja kääntäminen taitaa olla tästä hamaan tulevaisuuteen :D