CATEGORIES

Kuluttajan vastuu

28.5.2018

*Kaupallisessa yhteistyössä Nespresson kanssa*

Blogia pitävänä minulta kysytään aika-ajoin, koenko paineita olemaan täydellinen? Ulkoiset asiat kuten ulkonäkö ei koskaan ole aiheuttanut minulle paineita. En koe, että minun tulisi olla esimerkiksi minkään näköinen tai painoinen miellyttääkseni muita. Tällaiseksi minut luotiin ja olen sinut sen kanssa. Mutta erityisesti viimeaikoina tapetilla ovat olleet paljon tärkeämmät ja suuremmat aiheet, kuin miltä jokin näyttää. Enemmänkin olen kokenut paineita siitä, miten ihmisenä yhteiskunnassa toimii. Miten sitä voisi olla yhteiskunnassa täydellisesti toimiva ihminen? Matkustanko liikaa? Onhan untuvatakissani tai peitossani eettisesti tuotettu untuva? Pitäisikö omaa lihansyöntiä vähentää entisestään? Kulutanko maltillisesti? Kierrätänkö tarpeeksi? Osaanhan ottaa tarpeeksi hyvin huomioon muut ihmiset ja eläimet sekä maapallon, millä elämme? Minusta on ihanaa ja tärkeää, että näistä asioista puhutaan tänä päivänä niin paljon. Se herättää ajatuksia ja pakottaa pohtimaan omia toimintatapoja.

Moni asia on kiinni pienoisesta itsekkyydestä. En ole itse esimerkiksi valmis lopettamaan lentomatkustelua. Koen matkustamisen ja maailman näkemisen olevan yksi ihanimpia ja suurimpia asioita, mitä voin lapsillenikin antaa. Näitä asioita ei voi vain lukea kirjoista. On nähtävä ja koettava maailman monimuotoisuus, jotta sitä voi todella ymmärtää. Näkemällä maailmaa sitä oppii arvostamaan eri kulttuureita ja ihmisten erilaisuutta. Toki matkustamistakin on harrastettava kohtuudella, jonka rajan jokainen saa itse vetää. Ihmisten omat elämäntilanteet ja tarpeet vaihtelevat suuresti. Toinen matkustaa paljon töidensä takia tai toinen siksi, että oma perhe tai muut läheiset asuvat ympäri maailmaa. Minut voisi jopa luokitella pahimman luokan saastuttajaksi, sillä itsekäästi synnytin tähän maailmaan kolme ihmistä tuohoamaan luonnonvarojamme entisestään. Äitinä minua huolestuttaa kuitenkin se maailma, jonka me jätämme lapsille ja lapsenlapsillemme. Miten sitä voisikin elää niin, että kaikki olisi mahdollisimman tasapainossa? Minulla on vastuu siitä, että opetan lapsenikin kunnioittamaan elinympäristöään.

Fakta on, että kukaan ei ole täydellinen. Meillä kaikilla on aihealueita missä voisi tehdä paremmin. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa ongelmakohdat ja puntaroida omia valintoja. Muutos lähtee aina itsestään. Voisinko tehdä paremmin? Täydellinen ei voi olla, mutta paremmaksi on aina hyvä yrittää opetella. Jatkuvasti opimme ja saamme käsiimme lisää tietoa siitä, miten voimme toimia arjessamme ekologisemmin. Itse koen tärkeänä, että teen päivittäin pieniä asioita sen eteen, että lapsenikin oppisivat kunnioittamaan luontoa, kanssaihmisiä, eläimiä ja kierrätyksen tärkeyttä. Ja nämä kaikki ovat vahvassa korrelaatiossa keskenään. On välitettävä kanssaeläjistä, jotta voi todella käsittää suuremman maailmankuvan. Mitä ovat sitten ne pienet, mutta tärkeät jokapäiväiset asiat mitä teemme? Lajittelemme roskat. Vedellä ei turhaan läträtä (tämä jäi selkärankaan Kalifornian kuivuudessa asuessa). Valot sammutetaan kun huoneesta lähdetään. Tavaroista pidetään huolta niin, että ne säilyvät hyvinä pitkään. Luontoa ei roskata, vaan kaikki korjataan. Uutta piirrustuspaperia ei aina oteta, vaan muistetaan käyttää ensiksi toinenkin puoli. Muille ihmisille puhutaan kauniisti, katsotaan lempeästi silmiin ja kohdataan aina vertaisinaan. Eläimistä huolehditaan ja kohdellaan aina lempeydellä. Omalla esimerkillä on valtava vaikutus siihen, miten lapsemme tulevaisuudessa toimivat. Siksi on hyvä ajoittain pysähtyä miettimään mitä teen nyt ja mitä voisin tehdä hieman paremmin. Radikaalit muutokset harvemmin ovat kestäviä, mutta pienet muutokset omaan elämäntapaan sen sijaan kantavat hedelmää pidemmälle. Kaikkia maailman murheita kun ei ihminen voi ottaa kantaakseen. Se taakka käy liian painavaksi ja väsyttää pienen ihmisen. Kuten kaikessa, on muistettava kohtuullisuus. On oltava inhimillinen niin muita, kuin itseään kohtaan.

Juon kupillisen Nespresso-kahvia päivässä. Kuppi lämpimän aromikasta kahvia starttaa päivän ja auttaa jaksamaan päivän haasteiden kanssa. Sen tiimoilta tulee usein kyselyä kahvikapseleiden ekologisuudesta. Kestävän kehityksen periaatteiden mukainen kahvituotanto on Nespresson koko liiketoiminnan ja strategian ydin, mutta sen toteutumiseen tarvitaan myös meidän kuluttajien valveutuneisuus. Nespresso käyttää alumiinia kahvikapseleissaan sillä alumiini materiaalina suojaa parhaiten hapelta, valolta ja kosteudelta, joilla kaikilla voi olla suuri vaikutus kahvin makuun. Sen lisäksi yhtä tärkeä tekijä on se, että alumiini on 100-prosenttisesti kierrätettävää. Käytetyistä kahvikapseleista voidaan tehdä esimerkiksi uusia juomatölkkejä, polkupyöriä, linkkuveitsiä sekä uusia kahvikapseleita. Onkin tärkeää kuluttajana muistaa vastuunsa kiertokulussa, ja kierrättää kahvikapselit oikeaoppisesti. Käytetyt kahvikapselit voi kierrättää kahvipuruineen ja Suomessa on yli 20 000 pienmetallin keräyspistettä. Monissa taloyhtiöissä on omat pienmetallille tarkoitetut roska-astiat jätehuoneessa – sinne minä vien meidän käytetyt kahvikapselit. Tämän lisäksi voit viedä myös käytetyt kahvikapselit lähimpään Nespresso Boutique -myymälään. Vastuu omasta roolista kuluttajana takaa sen, että Nespresso voi tarjota meille kahvin rakastajille kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti tuotettua, huippulaadukasta kahvia. Kahvikuppi ja askel kerrallaan kohti parempaa huomista.

Run the world. But first, coffee

27 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Petra

    Hei Hanna! Jostain olen ymmärtänyt, että alumiinia ei saisi viedä normaaliin metallin kierrätyksen, koska se täytyy sitten jälkikäteen erotella muusta “romusta” ja täten arvokasta alumiinia menee paljon hukkaan eikä se pääse uusiokäyttöön. Kierrätys “natsina” olenkin aina vienyt nespresso kapselit takaisin liikkeeseen. Korjaa, jos olen väärässä.

  • Ansku

    Olipa hyvä kirjoitus aiheesta! Varmasti moni on miettinyt bloggaajien suhdetta kuluttamiseen ja tämä kirjoitus avarsi hyvin aihetta! Täytyy kyllä sanoa, että olen huomannut joidenkin ihmisten olevan varsinaisia sikoja mitä kierrätykseen tulee. Satun työskentelemään ruokakaupassa, jossa on pullonpalautuspiste ja sen yhteydessä pieni roskien keräys (muovit, pahvit, paristot, sekajäte) ja iltaisin pistettä siivotessa saa oikeasti järkyttyä siitä törkymäärästä mikä on piittaamattomasti lajiteltu. Taitaa olla niin, että turhan moni ajattelee “poissa silmistä, poissa mielestä” miettimättä yhtään sen pidemmälle.

    • Kiitos! Ja kyllä, aihe mikä on ollut esillä paljon ja saisi siitä paljon ajateltavaa. Ja kyllä, kaikkea kyllä näkee…joskus mukavuus / kiire vie pidemmän korren.

  • Kaimasi

    Kiitos Hanna! Ihmettelin, kun jossain vaiheessa yhtäkkiä bloggaajista alettiin puhua vaikuttajina ja minusta se näyttäytyy useimmiten siten, että halutaan vaikuttaa vain ostopäätöksiin, luoda tarpeita ja kuluttaa lisää. Tällaisten postausten perusteella minusta termiä vaikuttaja voisi käyttää. <3 Koen, että pyrit kirjoituksillasi aidosti vaikuttamaan ihmisten rakentavampaan vuorovaikutukseen ja ajattelemaan laajemmin.
    Poden usein ns. maailmantuskaa ja kuitenkin matkustaminen on myös mun sokea piste. Se on myös monella tapaa niin sidoksissa nykyään ihmisten identiteettiin ja elämään, että asia muuttuu hitaasti. Jossain vaiheessa lentäminen toivottavasti kallistuu, jolloin sitä on helpompi rajoittaa esim. kerran vuoteen tai se muuttuu jotenkin sosiaalisesti ”noloksi”, koska kaikki tunnustaa seuraukset. Katsotaan. Kukaan ei tosiaan ole täydellinen, mutta tärkeintä, ettei ole asian suhteen välinpitämätön. :)
    En halua tällä luoda lisää paineita, mutta toki toivon, että pidät aihetta yllä! Arvostan sinua ja suhtautumistasi elämään suuresti – kiitos, että kirjoitit.

    • Voi kiitos kaimani hurjasti kauniista sanoista. Toki on vähän kaksipiippuista että samaan aikaan hurjasti naureskellaan että “mikä ihmeen influencerit – miten naurettavaa” ja samaan aikaan meuhkataan vihaisena, että pitäisi näyttää parempaa esimerkkiä mm. juuri kulutuskäyttäytymisestä/lentomatkustelusta/eettisistä valinnoista, koska bloggaajana / somessa työtätekevänä on vastuu esimerkistä ja muut ottavat heiltä vaikutteita. Itse en nimikoi itseäni “influenceriksi”, olen bloggaaja, mutta toivon pystyväni vaikuttamaan ensinnäkin ihmisten kunnioitukseen ja ymmärrykseen toisia kohtaan. Olen todella otettu jos tämä välittyy sinulle.
      Ja niin samoja ajatuksia. Katsotaan minne ollaan menossa, mutta uskoisin, että koko ajan mennään parempaan suuntaan ja kukaan ei kehtaa olla enää välinpitämätön.Kiitos kannustavasta kommentista ja että ymmärsit ajatukseni tekstin takana. <3

  • Saara

    Itsekin tasapainottelen jatkuvasti tuon kanssa, että mihin voi ikään kuin vetää rajan ekologisen elämäntavan suhteen. Missä kohtaa voin todeta “tuohon en ryhdy, vaikka olisikin ekologista, se on minulle liian tärkeää”? Tavallaan millään muulla ei ole väliä, ellei ympäristöstä huolehdita. Kaikki humaanitkin arvot menettävät merkityksensä, jos maailma ajatuu kaaokseen ympäristötuhon vuoksi. Mutta mitä sitten lopulta pitää tehdä, kuinka kiire meillä on. En osaa sanoa, enkä osaa neuvoa. Toisaalta ihmiskunta on kyllä osoittanut oppimiskykynsä tässä asiassa- itse en esimerkiksi muutamaa vuotta aikaisemmin osannut yhdistää eläinperäisen ravitsemuksen ja ilmaston yhteyttä, nyt pyrin tekemään vegaanisia valintoja. Eikä tämän tyyppiset blogitekstit olleet tyypillisiä vielä muutamia vuosia sitten. Eilen mieheni (joka ei lähtökohtaisesti ole mitenkään sellainen “viherpiiperö”)keräsi kotimme edestä kadulta roskia. Sen sijaan, että hän olisi laittanut ne roskiin, hän toi ne kotiin, jotta sai kierrätettyä asianmukaisesti. Tätä ei olisi tapahtunut muutama vuosi sitten.

    Eli summa summarun: Ahdistaa aivan sairaasti tämän ympäristötuska, mutta toisaalta ihmiskunta on kyllä aika hieno ja positiivista muutosta on näkyvillä ihan kaikkialla, muun muassa tässä blogitekstissä.

    p.s. Tuo haalari taisi olla keskiössä ensimmäisessä blogitekstissä, jonka sinulta luin? Olit raskaana esikoisellesi ja tämä haalari pakattiin jonnekkin laatikkoon odottamaan post-pregnancy-aikaa? :)

    • Siis apua Saara niin taas puit ajatukseni sanoiksi! No juurikin näin! Vaikka kaikesta vallitsevista tutkimuksista on tulla jo informaatioähky, niin silti muutos parempaan on selvästi täällä. Firmat haluvat nostaa esiin vastuullisuuttaan, kierrätys on arkipäivää, Helsinkiin tulee jatkuvasti lisää kasvisravintoloita, kaupan hyllyiltä saa mifua ja nyhtökauraa yms yms yms. Nyt kun joku vielä keksisi ekologisen teleportin :D

      JA MUISTAT NIIN OIKEIN!! :D On vanha vanha haalari, joka tosiaan oli varastoon merkitty laatikkoon nimellä “EN TODELLAKAAN MAHU” raskauteni ajaksi :D Nyt mahtuu taas! :D

  • Kiitos Hanna ajatuksia herättävästä blogistasi! Pystyn hyvin samaistumaan tuohon “täydellisenä esikuvana” olemiseen. Mielestäni on tärkeää, että asioita pohtii ja nostaa esille, yrittää tehdä parhaansa ja tekee edes jotain. Harva meistä pystyy elämään täysin eettisesti ja omavaraisesti, aina muita täydellisen hyväntahtoisesti kohdellen. Olemme ihmisiä ja voimme kasvaa ja kehittyä vuorovaikutuksissa toisiimme, siksi paremmaksi itseksemme. :) <3

    • Se on juuri näin – ja tänäpäivänä ainakin itse koen sen ajoittain jopa kuormittavana. Miten sitä ikinä koskaan pystyisi kaikkien näiden ruuhkavuosien keskellä pysymäänkin kaikista uusista tutkimuksista, huomiosta ja maailmankäänteistä perillä. Muutos tulee hitaasti, mutta on hyvä pohtia niitä omia valintoja aikaajoin. Yritämme parhaamme, eikä oma tapa todellakaan ole se paras tapa. Jokainen toimii omalle perheelle parhaalla tavalla. Toinen korvaa osa-aluetta, missä toinen taas ei loista. Tärkeintä on, että jatkuvasti yritämme parantaa.

  • Päivi

    Hei, olen myös kolmen pojan äiti, koulutukseltani sairaanhoitaja, samoin puolisoni. Meidän tuloilla ei matkustella – olen ollut pienimmän kanssa kotona, joten mies tienaa ja no niin, ne sairaanhoitajan tulot…
    Mutta kirjoituksesi herätti myös minut miettimään asioita. Meidän perheessä kuluu valtavasti vettä! Meillä on kauan ollut yksi luksusjuttu, nimittäin tassullinen kylpyamme ja sitä käytetään paljon. Puhettakaan kaikesta muusta mihin vettä viiden hengen perheessä menee..
    Elämme täällä Suomessa lintukodossa. Jopa meidän “duunariperhe” elää ihan mukavasti.
    Tulotasosta johtuen asumme kaupungin vuokra-asunnossa, missä syntyperäisinä suomalaisina olemme vähemmistö. Naapureissa asuu ihmisiä, jotka ovat kotoisin muun muassa Kongosta, Syyriasta, Tunisiasta.. En todennäköisesti olisi tutustunut heihin muuten kuin, että lapsemme leikkivät yhdessä yhteisellä pihalla. Yleensä heillä ei ole mitään ongelmia keskenään.
    Koen olevani keskellä erikoista systeemiä ja niin tätä aikaa.
    Jokaisen tehtävä olisi ajoittain vähän itsetutkiskella – uskon, että silloin ei tarvitsisi ( kun ei ole varaa) arvostella ketään.
    Hyvää kesää ☺

    • Miten kaunis ja ajatusta avartava kommentti. Juuri tuo:
      “Jokaisen tehtävä olisi ajoittain vähän itsetutkiskella – uskon, että silloin ei tarvitsisi ( kun ei ole varaa) arvostella ketään.” Kiitos <3

  • Eve

    Hei!

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    Minusta on surullista se ajattelutapa, että en halua lopettaa jotakin asiaa, koska koen sen itselleni niin tärkeäksi.

    En pidä sitä vahvana argumenttina kovinkaan monen asian puolesta.

    Mielestäni se kuvaa hedonistista ihmiskuvaa, jossa ei oteta huomioon toisia, kanssaeläjiä, koska minulle tämä kyseinen asia on niin tärkeä.

    En ajatellut kestävää kehitystä sen suuremmin ennen kuin pari vuotta sitten. Olin tavallinen länsimainen kuluttaja, joka ei ymmärtänyt piitata siitä, millaisia vaikutuksia kulutus tottumuksillani on ympäristölle ja toisille. Sitten se iski kuin tyhjästä minuun se ajatus siitä, mikä vastuu minulla on kuluttajana.

    Sen jälkeen moni asia muuttui. Aloin kierrättämään huolellisesti kaikki materiaalit. Korjaan rikki menneet vaatteet. Ostan niin vähän kuin mahdollista. Ostan niin laadukasta, kuin minulla opiskelijana on varaa. Jos ei ole varaa, niin säästän tai ostan käytettynä. Yleensäkin ostan todella paljon asioita käytettynä. Suosin kasvisruokaa. Pyrin minimoimaan autolla ajoa. Lapsille ostetaan leluja mahdollisimma vähän. En edes harkitse lentomatkoja. Pesen vaatteita vain, jos tuulettaminen ja paikallinen tahranpoisto eivät riitä. Käytän ympäristöystävällisiä pesuaineita. Käytän vain luonnonkosmetiikkaa. Luen eettisyydestä ja ekologisuudesta, jotta voisin oppia lisää siitä, miten voisin kuluttaa niitä välttämättömiä asioita ympäristö ystävällisemmin. Tiedän, että en ole näiden asioiden suhteen täydellinen ja en sellaiseksi tulekaan. Mutta haluan aidosti oppia lisää ja tehdä koko ajan parempia valintoja ja mahdollisesti asua paikassa, jossa en autoa tarvitse senkään verran kuin nyt. Toivon, että voin omalta osaltani kannustaa muita miettimään näitä asioita. Jokaisella on omat vaiheensa ja elämätilanteensa näiden asioiden suhteen ja kaikki vaikuttavat kaikkeen. En halua syyllistää ketään, sillä tiedän, että sitä kautta ei muutos tapahdu. Itsekin aika ajoin koen samaa mitä kuvaat tekstissäsi, että on paineita siitä, miten täällä elää, mitä syö, mihin matkustaa, montako lasta minulla on. Yhtäkkiä niillä kaikilla onkin hirveä merkitys ja satunnainen grillimakkara on syntiin verrattava pahe.

    Ja muuten monesti vedotaan siihen, että länsimaiset lapset ovat suurempi kuorma kulutuksen kautta ympäristölle kuin kehitysmaissa syntyvät. Itse en pysty ajattelemaan ketään ihmistä kuormana ja siinä menee minulla ekologisuuden raja. Jokainen elämä on lahja. Toki ajattelen juuri niin kuin sanoit, että lapsille on tärkeää opettaa näitä asioita. Ja lapsille löytää todella hyvin lähes kaiken käytettynä, joten ei ole pakko kuormittaa ympäristöä ostamalla kulutus tavaroita. Lisäksi toivon, että lapsistani kasvaa älykkäitä, toiset huomioivia ihmisiä, jotka voivat olla jollakin tavalla parantamassa tätä maailmaa edes piirun verran ja tuoda hyvää useiden ihmisten elämään esimerkiksi laadukkaan koulutuksen myötä syntyneellä osaamisellaan.

    Tämän “valaistumisen” jälkeen minulla on ollut niin hyvä mieli siitä, että pystyn tekemään hyviä valintoja, joilla on paljon hyviä vaikutuksia ympäristööni. Se, että huomioin ympäristön ja toiset ihmiset valinnoissani tuo minulle valtavasti iloa. Oikeastaan se, että olen luopunut monesta tavasta, jotka aiemmin olivat minulle itsestäänselvyyksiä ja jopa välttämättömiä ei olekaan tehnyt minusta onnetonta, vaan se on tuonut minulle paljon onnea ja iloa. Olen luopumisen kautta saanut monia uusia ihania oivalluksia ja ilon aiheita. Täytyy sanoa, että aikaa ja rahaa säästyy monessa asiassa, kun ei kiertele kaupoissa tai suunnittele reissuja. Voi vaikka leipoa korvapuusteja ja nauttia niistä yhdessä perheen kanssa. Tai lähteä metsäretkelle lasten kanssa ja nauttia siitä luonnosta, joka meillä täällä on. Monesti, kun luopuu jostakin saa tilalle jotakin vielä hienompaa. Tämä käänteinen psykologia on pohjimmiltaan itsekkäälle ihmisluonnolle välillä niin vaiketa käsittää.

    Olen vakuuttunut siitä, että jos minä, joka en aiemmin ympäristöasioista välittänyt, pystyn muuttumaan niin paljon, niin pystyy moni muukin.

    Ekologisuudesta ja eettisyydestä on itselleni tullut merkittävä ilon aihe ja harrastuskin jopa. Tiedän sen tekevän hyvää itselleni ja muille. Ajattelenkin, että tärkein oivallus näissä asioissa on se, että muutan toimintaani, koska se on hyväksi minulle ja toisille. Oikeastaan se, miten nyt toimin on haitallista minulle ja muille, siksi toimin toisin. Itselläni tämä valaistuminen tapahtui juuri suhteessa kosmetiikkaan ja pukeutumiseen. En halua käyttää kemikaaleja, jotka ovat haitallisia elimistölleni ja huuhtoutuvat vesistöihin. Haluan käyttää tuotteita, jotka tekevät oikeasti hyvää iholle ja hiuksille ja ympäristölle eivät aiheuta lisää kuormitusta. Tai vaatteissa, en halua ostaa vaatteita, jotka sisältävät haitallisia aineita ja joiden valmistus Aasiassa tuhoaa ympäristöä, (veden ja ilman saastuminen käytettävistä kemikaaleista esimerkiksi) vaikka minulla siihen mahdollisuus ja täysi oikeus olisikin.
    Haluan käyttää vaatteita, jotka ovat vapaita ylimääräisestä kemikaali kuormasta ja ovat valmistettu eettisesti (tämän todentaminen on vaikeaa, mutta ihan hyvin ilman ketjuvaatteita pärjää)

    Nämä kaikki ovat tuoneet lisää vaivannäköä ja rahanmenoa omaan elämääni, mutta samalla ne ovat tuoneet niin paljon lisää uuden oppimista ja hyvinvointia. En koe jääväni mistään paitsi vaan ilolla teen sen kaiken, mitä voin ympäristön parhaaksi.

    Nykyisin, koska kulttuurien vaihto on niin suurta ihan täällä suomessakin, voisi omaa horisonttiaan avartaa esimerkiksi tutustumalla suomessa asuviin eri maista tulleisiin ulkomaalaisiin.

    Joskus voi olla hyödyllistä tutustua myös omaan kotimaahansa ja se voi avartaa maailmaa yllättävän paljon.

    Mielenkiintoista onkin pohtia sitä, millä ihminen oikeuttaa itselleen mitäkin. Loppujen lopuksi monen asian taustalla on itsekkyys ja helppous.

    Esimerkiksi matkailussa on punnittava hyödyt, kuinka paljon se todella avartaa omaa ajattelua siihen nähden, miten paljon se saastuttaa. Onko se TODELLA sen arvoista. Tutkimusten mukaan matkailu saastuttaa aiemmin uskottua enemmän. Ja lentomatkailun kysyntä vain kasvaa, joka ympäristölle tarkoittaa pelkästään huonoja asioita.

    Voisiko esimerkiksi matkailua tehdä enemmän, autolla, junalla tai laivalla. Voisiko tehdä automatkoja tai vetäytyä lomalla mökille. Suomessa on paljon hienoja paikkoja ympäri vuoden ja on todella rikastuttavaa tuntea omaa kotimaataan laajasti.

    Sillä se esikuva, mitä esimerkiksi bloggaaja tai muu asenne vaikuttaja näyttää on merkittävää. Bloggaajien ansiosta ehkä useampi tuhat muukin haluaa pitää kiinni lentomatkailusta eikä etsiä toisenlaisia vaihtoehtoja lomailuun. Tai sitten bloggarit voisivat yhdessä olla viemässä blogi loma suomessa ajattelutapaa eteenpäin. Sillä kotimaanmatkailu tuo tuloja ja työpaikkoja suomeen.

    Toivoisin, että nämä teemat olisivat enemmän esillä blogissasi. Olisi todella kiva lukea esimerkiksi uniformu pukeutumisesta, niin, että viikon aikana käytössä on vain esimerkiksi kymmenen vaatetta.

    Lisäksi olisi hienoa, jos esimerkilläsi rohkaisisit lukijoitasi kuluttamaan vähemmän. Bloggarit ovat vaikuttajia, jotka vaikuttavat kanssaeläjien ajatuksiin. Miten voisin itse kuluttaa vähemmän ja miten voisin rohkaista muita kuluttamaan vähemmän, ihan kaikessa. Ja tekemään enemmän itse. Käyttämään aikaa ja rahaa muuhun kuin kuluttamiseen tai matkustamiseen. Se kun hyppää pois omalta mukavuusalueeltaan on se tila, jossa ne hienoimmat asiat tapahtuvat.

    • Kiitos Eve! Loistava kirjoitus! Tuo “en halua lopettaa jotakin asiaa, koska koen sen itselleni niin tärkeäksi” on särähtänyt korvaan useassa blogissa. Eräs miespuolinen bloggaaja perusteli lentämistään sillä, että on hedonisti. Siis mitä v..tua?! Luultavasti maailman surkein “peruste”.

      Lentämistä ulkomaille perustellaan itselle ja muille sillä, että matkailu avartaa. Totuus on, että suurinosa matkailijoista ei tutustu reissuillaan paikalliseen kulttuuriin ollenkaan.

      Kierrätys on itselle yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Olen ollut kasvissyöjä pian kahdeksan vuotta ja luotsaan miestäni samaan suuntaan. Not so fun fact: lihantuotannon päästöt ovat yhtä suuret kuin koko liikenteen (lentoliikenne, junat, autot) päästöt. Itsellä matkustamisesta on lähtenyt iso pala iloa, kun tietää miten tuhoisaa se on ilmastolle. Onneksi lähelläkin löytyy paljon koettavaa.

      Jokaisen tulee mielestäni tehdä osansa, että tulevillakin sukupolvilla on vielä maapallo. Ja mielestäni jokaisen tulee tarkastella kriittisesti kulutustottumuksiaan.

      Kiitos Hanna. Avoin keskustelu on aina mukavaa. Hyvää kesää sinulle ja perheellesi.

      • Olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että jokaisen tulisi miettiä useammin syitä tekojensa taustalla. Samalla ymmärtäen, että meidän kaikkien valinnat ovat erilaisia, ja toisen päätöstä ja elämäntilannetta ja valintoja kunnioitetaan. Kyseenalaistetaan omia valintoja, ei niin kärkkäästi muiden.
        Muistetaan, että kulttuuri ja elämäntapa on myös paljon muutakin kuin pelkkää keskustelua / tutustumista paikallisiin. Se on sen elämän tarkkailua kauempaa. Tuoksuja, ääniä, makuja, näkyjä, tunteita, hetkiä. Paikalliseen kulttuuriin saa ihan erilaisen kosketuksen kyllä, kuin kirjasta lukemalla. En ikinä olisi sama ihminen kuin se, jos olisin asunut koko elämäni Suomessa. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä että olen voinut matkustaa, ja ehdottomasti allekirjoitan, että maailman näkeminen ja kokeminen on avartanut omaa maailmankuvaa hurjasti. Kaikkea kuitenkin kohtuudella, ja edelleenkin punnitsen matkani.
        Uskon, että pienin askelein me varmasti päästään kohti vihreämpää huomista. Radikaalit muutokset harvoin ovat kestäviä, mutta avoin, ymmärtäväinen ja lämminhenkinen keskustelu aiheesta poikii hedelmää paljon pidemmälle.
        Kiitos!

    • Kiitos Eve tästä. Aivan loistava kirjoitus! Erityisesti tuo “en halua lopettaa jotakin asiaa, koska koen sen itselleni niin tärkeäksi” on särähtänyt korvaan monien bloggaajien jutuissa. Eräs miespuolinen bloggaaja perusteli älytöntä lentämistään sillä, että on hedonisti. Siis mitä v…tua?!
      Kukaan ei ole täydellinen, that’s for sure, mutta jokainen voi tehdä jotain. Ja mielestäni on tärkeää tarkastella kriittisesti omaa käytöstään ja kulutustottumuksia.

      Itsellä kierrätys on luonnollista, yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Kasvissyöjä olen ollut kohta kahdeksan vuotta ja miestäni luotsaan oikeaan suhtaan. (Not so fun fact: lihantuotannon päästöt ovat yhtä suuret koko liikenteen päästöt eli lentoliikenne, junaliikenne ja autot.) Matkustamisesta (=lentämisestä) on lähtenyt iso pala nautintoa pois, kun tietää miten paskaa se on ympäristölle. Ja mielestäni perustelu, että matkailu avartaa ei pidä paikkaansa. Eninosa reissaajista ei tule tutustumaan yhtään paikalliseen kulttuuriin ja iso osa on edelleenkin yhtä rasisteja.

      Äitinä (ja ihmisenä) haluan pystyä vanhoilla päivillä sanomaan, että tein oman osani maapallon suhteen.

      Kiitos Hanna. Avoin keskustelu on aina hienoa <3 Hyvää kesää sinulle ja perheellesi.

    • Anonymous

      Kiitos ihanasta ja perehtyneestä kommentista! Samaa mieltä monessa kohtaa. Juuri tuosta itsekkäästä “tämä on minulle tärkeää” -ajattelusta ja omien tekojen vähättelystä tulisi päästä eroon. Alleviivaisin vielä sitä, että on tärkeää miettiä, miksi matkustaa. Uskon ja tiedän, että esim. lukeminen tai juurikin ystävystyminen/työnteko/vapaaehtoistyö suomeen tulleiden ulkomaalaisten kanssa avartaa enemmän, kuin yksikään turistikohteeseen suunnattu aurinkoloma. Kuinka usein ulkomailla oikeasti keskustelee paikallisten (ei respa jne jotka sanoo ne pakotetut maneerit omasta maastaan) kanssa, puhuu henkilökohtaisista asioista tai on osa heidän arkeaan. Voisin veikata, ettei kukaan. Paremmin kulttuureista oppii lukemalla kirjallisuutta, jossa käsitellään syvempiä aiheita, kuin pakotettu small talk turistialueella. ?

      • Olen samaa mieltä, useat puhtaasti rantalomat turistikohteet saattavat mennäkin monella perheellä ihan muuhun kuin siihen kulttuurillisen avartamisen piikkiin. Mutta se on myös tärkeä osaa joillekin elämää, että käy siellä auringossa perheineen kerran talvessa, että pääsee pätkäisemään tämän pitkän talven. En yhtään enkä millään tapaa halua sitä vähätellä. Jokainen saa itse punnita mikä on tärkeää ja millä resursseilla itse jaksaa sitä kuuluisaa arkea ja sen valintoja. Olen eri mieltä, että kirjallisuudesta oppisi parhaiten. Toki se antaa osviittaa, mutta jos suomalaisesta kulttuurista lukee kirjoja niin emme mekään ole kaikki saunaa rakastavaa jurokansaa. Ehkä omalla kohdalla alleviivaisin sitä, että kun on saanut asua (ei siis vaan nopeasti käynyt) monessa eri maassa ja kulttuurissa, on maailman ja ihmisten monimuotoisuus korostunut ihan eri tavalla, kuin koskaan voisi kirjasta oppia. Sitä oppii ymmärtämää myös, että se mitä kirjasta luetaan, se antaa vaan osviittaa. Todelliset kokemukset voi vain itse kokea.Mitä enemmän itse taas vieraista kulttuureista luen, sitä enemmän minua taas kiinnostaa nähdä se itse todellisuus. Oma elämäntilanteeni suuntaa perheen lomat vielä helposti aurinkorannoille ulkomailla asuvan perheen ja ystävien luo kun lapset ovat vielä niin pieniä, mutta odotan myös aikaa kun he kasvavat (jaksavat keskittyä kultakalaa pidempään :D) ja voi harrastaa kulttuurimatkailua. Nähden, aistien ja kokien. Matkustaminen on minusta hieno asia, mutta siinä olen samaa mieltä, että on hyvä miettiä juurikin miksi matkustaa?

    • Hei!
      Kiitos perehtyneestä, asiallisesta ja ajatuksia herättävästä kommentista. Olen todella monesta kohtaa kanssasi aivan samaa mieltä ja olen ilahtunut, että vaikka tunnut olevan minua aiheeseen perehtyneempi niin huomaan tekeväni hyvin paljon samoja asioita kanssasi. Koen, että bloggaajana minulla on tietynlainen vastuu teoistani. Siksi koenkin sen jokseenkin kuormittavana. Koen painetta toimia oikein – ihan kaikessa. Ja se on kuormittavampaa jopa kuin itse tekeminen. Kun aina ei voi kuitenkaan toimia “täydellisesti”. Yritän esimerkiksi jatkuvasti nostaa blogipostauksissani esiin vaatteita mitkä minulla on ollut monet vuodet. Mitkä ovat niitä luottokappelita ja mihin kannattaa satsata, jotta kuluttaisi vähemmän. Valikoin yhteistöitä missä pystyy perehtymään vastuullisuuden sanomaan tai muuten merkittäviin aiheisiin, jotka tukevat omia arvojani. En missään nimessä ole lähelläkään täydellistä toiminnallani, mutta minulla on kova halu oppia koko ajan lisää ja kyseenalaistaa omia toimintatapoja.

      Mutta oma elämäntilanteeni ei ole sellainen, että voisin lopettaa lentomatkustamista. Esimerkiksi sukulaiseni ovat ranskalaisia. Meidän kesälomaa vietämme jälleen kerran niin, että lennämme heidän luoksensa näkemään heitä ja nauttimaan yhteisestä ajasta. Ranskaan matkustaminen kohtuullisessa ajassa vaatisi myös laivamatkustamista, ja ymmärtääkseni rahtilaivat ja muut suuremmat risteilijät ovat lentokoneita (lievästi) suurempia saastuttajia? Tärkeämpi on kuitenkin rajallinen aika ja matkustaminen pienten lasten kanssa. Ei ole meille järkevää käyttää puolta lomasta itse matkaan, kun sen päätarkoitus on kuitenkin nähdä muualla asuvaa perhettä. Suomi on täynnä kauniita ja upeita paikkoja ja ehdottomasti liputan kotimaan matkailun puolesta, mutta maailman ja kultturien ymmärtäminen ei ole minun mielestäni täysin mahdollista, jos viettää vain oman maan rajojen sisällä elämänsä. Itse kun koen nimenomaan tärkeänä, että lapseni voisivat kasvaa hyvin valveutuneiksi, ymmärtäväisiksi ja avarakatseisiksi maailmankansalaisiksi, joilla on tiedon lisäksi myös kokemus toisesta. Matkustelu nimenomaan opettaa minusta katsomaan maailmaa muustakin kuin omasta kulmastaan. Jokainen maailmankolkka kun on niin erilainen kuin toinen, ja muilta oppii ihan uusia asioita. On hieno ja mahtava ajatus, että meidän tulisi tutustua paremmin maassamme asuviin muiden maiden kansalaisiin. Siihen kehottaisin itsekin, mutta sen mahdollisuudet ovat myös hyvin rajalliset – pienissä paikkakunnissa varsinkin. Lisäksi omaan lentomatkustamiseen vaikuuttaa paljon myös se, että osa suvustani on ranskalaisia. JOtta voin nähdä perhettäni, edellyttää se heiltä tai itseltäni matkustamista. Se on oma näkemykseni ja oman elämäntilanteeni edellytykset. Nyt ja tulevaisuudessa punnitsen kyllä lentomatkani (esim olen jätänyt monet pr-matkat välistä), mutta kuten sanoin, en ole valmis lopettamaan lentomatkustamista täysin. Niiden tarpeellisuutta olen kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa aina valmis punnitsemaan.

      Kiitos perhetyneestä ja erittäin hyvästä kommentista!

      • Eve

        Voin vain kuvitella sitä paineiden määrää, joka omista tekemisistä bloggaajana syntyy, kun on ikään kuin suurennuslasin alla koko ajan. Ja netissä moni innostuu kritisoimaan epäkypsällä tavalla, ajattelematta omaa nenää pidemmälle. Arvostan sitä, että teet rohkeasti julkista työtä, jossa on oma persoona täysillä pelissä.

        Uskon, että epätäydellisyyden esille tuominen on tärkeää ainakin meidän lukijoiden kannalta. Sillä on kovin uuvuttavaa seurata kymmentä “täydellistä” bloggaria ja todeta, että oma elämä on kyllä kaukana tuosta.

        Kuitenkin kaikilla on se oma arkensa haasteineen, mitä olet ihanasti tuonutkin blogissasi esille. Mitä samaistuttavampi henkilö blogia kirjoittaa sen kotoisammaksi lukijat varmasti tuntevat olonsa. Eli tämä täydellisyyden kokemus on jokseenkin problemaattinen kokonaisuus.

        Uskon, että moni lukija saa paljon juurikin tällaisistä postauksista, joissa aidosti pohditaan omia arvoja ja sitä miten haasteellisia vaikutuksia sillä on meidän elämään, että ympäristötietoisuus kasvaa koko ajan.

        Olen huomannut useat postauksesi vaatekaapin luotto vaatteista ja ne joka kerta minua kovasti ilahduttavat. Samoin kuin yhteistyö monien eettisten merkkien kanssa. Se onkin yksi niistä tärkeistä asioista, joita bloggarina voi tehdä ja arvostan sitä kyllä. Bloggareilla on myös joitan mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan yrityksiin yhteistyön kautta ja kyseenalaistaa yritysten vastuun kantamista kestävästä kehityksestä. Ne ovat myös niitä postauksia, jotka ovat osasyynä blogisi seuraamiseen. Ja totta kai ajatuksia herättävät hyvät kirjoitukset!

        Minusta on hienoa kuulla, että joitain lentoja olet jättänyt tietoisesti väliin ja punnitset ne tapauskohtaisesti.

        Kaikenkaikkiaan minussa herää ajatus siitä, miten tärkeää on, että tiettyjä asioita pidetään esillä eri medioissa, niin sosiaalisessa mediassa kuin perinteisessä mediassa. Vaikka se, että jättää osan lentomatkoista lentämättä ei pelasta koko maailmaa, mutta siitä kertominen ja sen esille nostaminen tuo tärkeän ympäristöasian esille. Se, mitä sanomme kasvotusten tai sähköisen vuorovaikutuksen välillä rakentaa todellisuutta. Viestintä rakentaa todellisuutta, joten siitä syystä on tärkeää, että näitä asioita pidetään esillä , koska se vaikuttaa siihen, miten näemme todellisuuden ja mitä siitä ajattelemme, se vaikuttaa asenteisiimme ja ajatusmaailmaamme, josta pienet ja isot muutokset alkavat. Uskon, että tälläkin postauksella on sellaisia vaikutuksia.

        Ymmärän täysin eri elämätilanteiden tuomat haasteet ja sen, että joidenkin on matkustettava työnsä tai läheistensä vuoksi.Siitä ei kenekään tulisi kantaa missään määrin huonoa omaatuntoa. Se on täysin luonnollista ja sellainen tämä maailma nyt tällä hetkellä on. Eikä sitä voi täysin muuksi muuttaa.

        Pitkään halusin eroon autoilusta. Asumme kuitenkin paikassa, josta emme pääse läheistemme luo tai tarvittavia asioita hoitamaan aina ilman autoa. Koska haluamme läheisiämme nähdä, tarvitsemme autoa. Silloin, jos asunnon vaihtokaan ei ole mahdollista , on vain hyväksyttävä se, että tässä tilanteessa me nyt olemme ja jollakin tasolla riippuvaisia autosta, toistaiseksi. Toki sen käyttöä on tämän ympäristö “heräämisen” jälkeen punnittu aiempaa paljon enemmän. Useasta eri lähteestä on selvinnyt myös se, että eläinperäiset tuotteet ovat ympäristölle ajoittain kuormittavampia kuin liikenteen päästöt. Toki näistä löytyy kaikenlaisia tutkimustuloksia, mutta omasta mielestäni se on kuulostanut hyvin uskottavalta. Sen jälkeen olen suosinut kasvisruokaa niin paljon kuin se tässä elämäntilanteessa on mahdollista. Mieshän ei ole ollut vielä valmis lihasta luopumaan ja ymmärrän sen täysin, lapsillekin lihapullat maistuvat paremmin kuin linssikastike. Uskon, että maistelemalla ja totuttelemalla voimme löytää uusia maittavia ateriavaihtoehtoja, jotka ovat heidänkin mieleen. Olen tehnyt sen, mitä olen voinut ja ehkä taas myöhemmin voin tehdä pienen muutoksen parempaan.

        Itse kohtaan haasteita näiden asioiden suhteen niin ikään pienten lasten äitinä. Kiireessä ja väsyneenä tekee ajoittain ratkaisuja, jotka eivät ole ympäristön kannalta niitä parhaimpia, mutta siinä tilanteessa ei parempaankaan pysty.

        Haluan muistuttaa itseäni, sinua ja kaikkia jotka tämän lukevat, että elämästä saa nauttia. Liian suurta taakkaa ei voi yksi ihminen ottaa maailman pelastamiseksi. Yhdessä omilla valinnoillamme voimme saada aikaan paljon! On tärkeää muistaa, miten kantava voimavara kiitollisuus elämässä ja siksi kaikki, mistä voimme kiitollisuudella nauttia olkoon meille ilon lähde.

        Aurinkoista kesää!

        • Ihan loistava kommentti taas. Armollinen, ystävällinen ja lempeä – kanssaihmisiä, maailmaa, kuin itseäasi kohtaan. Olet erinomainen esimerkki <3 Toivottavasti voit jakaa tätä kaunista ilosanomaasi vielä joskus vaikka oman blogin muodossa! Mikä taito sinulla onkin puhua näistä asioista yhtään pasaamatta ja muita syylistämättä. Herätät halua olla "paremmin toimiva" ihminen. Kiitos todella antoisista, kauniista ja mieltä avartavista kommenteista! <3

  • meow

    Hyvä kirjoitus. Mietin myös toistuvasti omaa kulutuskäyttäytymistäni ekologisesta näkökulmasta ja kierrätän ahkerasti.
    Viime aikoina olen hieman stressannut matkustamiseen liittyen. (Köyhinä) opiskeluaikoina en matkustanut vuosiin ollenkaan (lentokoneella), mutta haaveilin eri matkakohteista hyvin paljon ja se motivoi opiskelemaan ja tekemään ahkerasti töitä. Reilu vuosi sitten sain ns. oman alan töitä ja vihdoin on ollut rahaa matkustaa. Kuitenkin tiedosta yhä enemmän matkustamisen epäekologisuuden ja erityisesti läheiset ystäväni saarnaavat voimakkaasti asiaan liittyen. Tunnen huonoa omatuntoa, koska haluaisin vain matkustaa niin paljon. Olen odottanut niin kauan ja palo on suuri eikä mua motivoi säästää palkasta ylijääviä rahoja mihinkään muuhun kuin asuntosäästöön ja matkustamiseen. Huonon omatunnon takia en ole kertonut melkein kenellekään, että lähden kesälomallani Kroatiaan…

    • Siis tämä on kaksipiippuinen asia, ja painin aivan samojen asioiden kanssa. Mutta tärkeää on juurikin puntaroida sitä, mikä on itselle tarpeellista ja mikä ei. Itse koen sinunlaillasi, että matkustaminen on yksi hienoimpia asioita, mitä voin lapsilleni ja itselleni antaa. Se avartaa omaa elämänkatsomusta ihan toisella tapaa, kuin mitä paikallaan pysyen voisi. Kaikkea ei voi vain lukea kirjoista ja toisille asioille eri asiat ovat tärkeitä. Siksi painottaisin kaikkien olevan rehellinen omille tarpeilleen ja rohkeasti punnita OMIA valintojaan. Kaikille ne ovat kuitenkin eri asioita. Mitä toinen tekee “huonommin” kuin toinen, saattaa sitten taas kompensoida toisilla osa-alueilla.
      Ihanaa Kroatin matkaa! En ole itse ollut, mutta kuulema se on äärimmäisen kaunis paikka ja erinomaista paikallista ruokaa.

  • Haidi

    Niin hyvin kirjoitettu teksti, joka puki omiakin ajatuksia hyvin sanoiksi. Jotenkin nykyisin tuomitaan enemmän käytöstä kuin ulkonäköä ja mielestäni välillä aivan liian suoralla kädellä. Itsekin koitan päivittäisessä elämässä pienillä teoilla vaikuttaa sen mitä voin, mutta esimerkiksi matkustelusta en luopuisi. Kokemukset ja muualla asuvat ystävät niinkuin kirjoititkin ovat vain korvaamattomia. Jokainen tekee parhaansa omassa elämäntilanteessaan ja pienillä teoilla pääsee eteenpäin :)

    • Samaa mieltä. Kovin kärkkäitä ollaan tuomitsemaan sen sijaan, että yritettäisiin ymmärtää ja lempeämmin ohjattaisiin sitä parempaa huomista kohti. Ne pienet päivittäiset asiat ovat tärkeitä, mutta jokaisen on pyrittävä löytämään se oma tasapaino ja kaikilla se löytyy eri keinoin. Henk. koht. jos johonkin itse mieluiten säästän, on se lasten taloudellisen tulevaisuuden turvaamisen lisäksi (esim asuntosijoittaminen) matkustelu. Koen sen olen yksi suurimpia asioita mitä voin lapsilleni antaa, koska asioiden näkeminen ja kokeminen avaa silmiä ihan toisella tavalla. Muutos ja halu siihen tulee syvempää, kun on laajempi maailmankuvakin.

  • Essi

    Heippa Hanna:) Olen nähnyt pitkän polkusi kun vielä asuit ulkomailla, ei lapsia – tähän asti. Ja viitsit, pakko sanoa että oot niin goals!:D Susta huokuu lämpö ja hyväsydämisyys, minkä lisäksi olet kaunis ja fiksu nainen. Kiva, että kirjoitat lisäksi tällaisista aiheista muodin yms. lisäksi. Perhe-elämäsi vaikuttaa myös ulkopuoliselle sellaiselta, mitä itsekin joskus haluaisin. Olet hyvä roolimalli tässä maailmassa, keep rocking<3

    • Voi kun olet ystävällinen <3 Kiitos, että näet minut noin kauniisti. Enemmän se kertoo sinusta ja hyväsydämisyydestäsi kuin minusta <3 Olen tosiaan kirjoittanut blogia niin pitkään, että tämä tuntuisi puulta ellei saisi kirjoittaa aiheista pintaa syvemmältäkin ja kaiken a ja o on ajatustenvaihto teidän lukijoiden kanssa. Se pitää blogin kirjoittamisen mielekkäänä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. <3 Kiitos että olet mukana! <3