CATEGORIES

Superäidit

10.5.2015

Olen kahden pienen pojan äiti. Esikoinen täyttää kesällä kolme, ja kävelyä hiljalleen harjoitteleva kuopus on nyt yhdeksänkuinen. Te, joilla on lapsia samaisella ikäerolla tiedätte varmasti, kuinka kiireinen tämä elämänvaihe on. Aktiivinen esikoinen kaipaa virikkeitä jatkuvalla syötöllä, samalla kun nuorimmainen vaatii täyden valvonnan, sillä silmänräpäyksessä se keksii varmasti jotain hengenvaarallista. Sähköjohdot ja pikkukivet kun tuntuvat olevan niitä mieluisimpia välipaloja. Ja siinä sivussa tulisi vielä hoitaa koti, muistaa itsekin joskus syödä ja pysyä jokseenkin mukana muun maailman menossa. Kaikki eivät kyllä yhteen päivään mahdu. Varsinkin, kun mieheni joutuu olemaan paljon poissa kotoa töidensä takia.

blogiinaitienpaiva2

Sitä kyllä huomaa olevansa äiti, kun matka yksin ruokakauppaan tuntuu lomalta. Tai silloin kun ahtaa naamansa täyteen fazun sinistä (kiitos isä vaan tuliaisista <3) oven takana hirveellä kiireellä, jotteivät lapset vaan näe. Tai silloin, kun illat tuntuvat riemuvoitolta saatuasi lapset vihdoin ja viimein nukkumaan. Ah. Ihanaa. Hiljaisuus! Hetki omaa aikaa! Mutta sitten rättiväsyneenä siirryt sinne omaan sänkyyn lepäämään, otat puhelimen käteen ja selaat kuvia niistä suloisista pikkumussukoistasi, jotka hetki sitten tuntuivat mahdottomilta kauhukakaroilta. Nyt niitä onkin jo ikävä. Onhan ne niin täydellisiä kuitenkin.

blogiinaitienpaiva

Vaikka tekemistä tuntuu olevan vuoreksi asti, tulisi sitä muistaa, että tämä on vain hetkellistä. Kaikki ne niin kovin tärkeältä tuntuvat hoidettavat asiat eivät ole niin tärkeitä, kuin tästä hetkestä nauttiminen. Kyllä – nauttiminen. Sitä pitää itseäänkin välillä muistuttaa, kuinka onnekas sitä on, kun saa tapella hampaiden pesusta, nukkumaan menosta, vihannesten syömisestä ja lelujen korjaamisesta. Tämä minun kiireinen arkeni, on heidän lapsuutensa. Kuinka onnellinen olenkaan, kun saan hukuttaa heidät pusuihin ja haleihin päivisin sekä peitellä illalla sänkyihinsä. Olla siinä vieressä. Olla läsnä. Olla äiti.

blogiinaitienpaiva3

Loppuun valtaisa kiitos ja rutistus omalle äidilleni, joka on jaksanut kaiken tämän kolmen lapsen kanssa. (Sekinkin HULLU! :D Kolme?!?) Ja silti vielä vaikutat selväjärkiseltä. Ollaan me äidit aikamoisia. <3

Hyvää äitienpäivää mahtavat!

24 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Nimetön

    Minkä ikäinen olet? Ihanat lapset sulla.

    • Mrs.V

      30 :) Kiitos :)

  • nanna

    Ihana kirjoitus. Näin isompana sitä on hoksannut millainen superäiti on meidän kuusilapsista katrasta kasvattanut :D Työtä on varmasti riittänyt varsinkin pikkulapsiaikana, mutta aikaa ja rakkautta riitti aina, ja riittää edelleen meille jo aikuisuutta lähentelevillekkin. Ja millainen ilo nuo viisi rakasta sisarustani ovatkaan<3

  • Jaana

    Ihana kirjoitus. On tää pikkulapsiaika aikamoista sirkusta kyllä….ajattelen meidän perheen olevan jo likipitäen voiton puolella. Esikoinen täyttää syksyllä 6 ja hänen kanssaan pystyy juttelemaan tosi paljon, sekä viettämään “kahdestaan-päiviä” . Kunhan tuo nuorempi, liki 3-vuotias saataisiin kesällä vaipoista pois, niin alkavat olla kumpikin mukavasti omatoimisia. Makin jossain vaiheessa kiinnosti kovasti kolmas vielä…..josko onnistuttaisiin poika saamaan perheeseen näiden tyttöjen lisäksi…..mutta sitten sitä on miettinyt, että meillä on kaksi tervettä lasta ja se “raskain” 24/7 -kantaminen/valvominen/hoitaminen on takana…..että ehkä meidän on hyvä ihan näin ja tällä porukalla meidän perheessä

  • epsis

    Tsemppiä Hanna, sanoisin etä toi on se kaikista hektisin (ja itselleni ainakin nukkumattomuudesta jouhtuen uuvuttavin) vaihe. Nyt kun lapset tulevat kesällä 2 ja 4 niin voi sanoa että on jo helpottanut vuoden takaisesta! ja muista, hermot SAA ja PITÄÄ mennä, ei äitikään ole mikään hymyilevä kone vaan tunteva ja aito ihminen – paljon tärkeämpää on olla aidosti läsnä elämän iloissa ja suruissa;) (Tällä olen perustellut itselleni ja lapsilleni ajoittaista hermojen menetstä…) Kaikkea hyvää teille täältä harmaasta Helsingistä!

  • Sande

    Olipas ihana ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Tähän onkin hyvä päättää tämä äitienpäivä ja käydä yöpuulle pienimmän tuhistessa omassa pinnasängyssään. Hyvää äitienpäivää Sinulle!

  • Julia

    Voi Hanna, sinä se vasta olet super äiti<3 Olen viime aikoina ihmetellyt millä energialla vielä tätä blogiakin jaksat näin upeasti työstää.

    Itsekkin olen yrittänyt muistaa ottaa kaiken ilon irti 7-kk poikani kanssa arjesta joka myös välillä tuntuu todella raskaalta. Mutta onneksi pääsääntöisesti se on ihanaa<3

    Hyvää äitienpäivää sinulle sinne kauas!:)

  • Maria

    Hienosti sanottu tuo “Tämä minun kiireinen arkeni, on heidän lapsuutensa”. Jäin sitä pohtimaan ja ihan liikutuin. Kiitos hienosta kirjoituksesta. Hyvää äitienpäivää ja voimia arkeen! <3

  • Sofia

    Vaikka itse en äiti vielä olekaan, niin kauniita ajatuksia olet aiheesta kirjoittanut -juuri se että on mahdollista olla läsnä.

    Uusi banneri on muuten todella kaunis sävyiltään!

  • Ihanat kuvat tässä kirjoituksessa ja hieno ja rehellinen teksti. Muista, että tämä aika menee kuin siivillä ja ennen kun huomaatkaan niin lapset ovat jo isoja. Muista myös nauttia tästä ajasta! Hyvää äitienpäivää!

    xxx
    E
    http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/

  • Mahtavaa äitienpäivää sinulle, Hanna!
    Äitiys on upeaa, vaikkakin raskasta. Nuo kuvailemasi asiat ovat niin totta – erityisesti samaistuin karkin nappaamiseen salaa lapsilta. ;)

  • Sofia

    Aivan ihan teksti! <3 Olisin voinut sanella nuo sanat, sillä niin samat ajatukset täällä suunnalla. Omat lapseni ovat syntyneet 09/12 ja 09/14, joten lähes saman ikäisiä tällä hetkellä kuin sinunkin lapsesi. Onhan tämä todellakin voimat vievää touhua, mutta niin ihanaa! Oikein hyvää äitienpäivää sinulle, superäiti! :)

  • Hanna

    <3

  • Melisa

    Omat lapseni ovat jo isoja, mutta ikäero aika lailla sama kuin teidän pojilla. Muistan hyvin tuon vaiheen, kun omaa aikaa ei ollut kuin yöllä (jos silloinkaan) ja vessaan pääseminen yksin tuntui melkein juhlahetkeltä. Tuo vaihe kestää kuitenkin niin lyhyen aikaa ja aika kultaa muistot. Välillä tosin miettii, miten sitä silloin jaksoi, mutta äideillä on selkeästi jotain superenergiaa ;) Ihanaa äitienpäivää Hanna!

  • Silja

    Kauniisti ja osuvasti kirjoitettu. Se on juurikin noin, pitäisi muistaa kaiken tohinan keskellä useammin vain pysähtyä nauttimaan omista pienistä palleroista. Itselläkin 3- ja 1-vuotiaat vipeltäjät, maailman ihanimmat söpöliinit. Hyvää Äitienpäivää!

  • Ihana teksti ja aivan ihania kuvia! Voin samaistua täysin tekstiisi, itsellänikin on alle kahden vuoden ikäerolla lapsia. Aurinkoista äitienpäivää sinne!:)

  • Ieva

    Iloista äitienpäivää sinullekin! Olemme itse mieheni kanssa siinä onnellisessa tilanteessa, että voimme molemmat tehdä suuren osan töistämme etänä ja jakaa vanhemmuutta pienen lapsen kanssa ajallisestikin yhdenvertaisesti. Toisaalta kuitenkin Jaamme töidemme takia arkemme kolmen maan välillä, ja kesällä vuoden vanha lapsemme on kulkenut mukana kopassansa. Omatunto on kolkuttanut monesti: kasvaako lapsi nyt jotenkin pieleen, kun emme lapsen tultua samantien luopuneet uristamme ja asettuneet aloillemme. Voin kuitenkin sanoa täysin rehellisesti, että tämän hetkinen tilanne on meidän perheemme – mukaanlukien lapsemme – kannalta juuri se paras. Uusi tilannekatsaus lienee kyllä edessä, jos pienemme saa sisaruksia.

  • Ihania kuvia ja kauniisti kirjoitettu teksti :) ihamaa äitienpäivää !

  • Nimetön

    Olet kaunis, sinulla on ihanat lapset. Olet varmasti hyvä äiti. Minkä ikäinen muuten olet? Ihanaa äitienpäivää!

  • Voi miten ihana postaus, tuli niin hyvä mieli! Todellakin kaikkea tätä pitäisi osata arvostaa ja pysähtyä nauttimaan. Liian usein se unohtuu, kuinka onnekas oikeasti onkaan.

    Kiitos ja hatunnosto sinulle Hanna, kun jaksat vielä kaiken keskellä pitää näin upeaa blogia. Kyllä äidit vaan on supernaisia <3

  • Maija Walden

    Kirjoitit niin kauniisti äitiydestä. Samaistun sanoihisi täysin, vaikka vietänkin vasta ensimmäistä äitienpäivää. ❤️
    On hyvä muistaa, että oma arkemme on tosiaan meidän lapsiemme lapsuutta, jolle he sitten perustavat koko elämänsä.
    Kaikkea hyvää sinne Kalifornian lämpöön.

  • Outi

    14 vuotta sitten elin samassa tilanteessa kuin sinä, saman ikäiset lapset, ja vieraassa maassa. Elämäni raskainta, mutta jossain mielessä parasta aikaa. Myöhemmin pienen tauon jälkeen sain pari lasta vielä lisää, mutta kyllä se oli sitten jo helpompaa. Kun oli kotona niitäkin, joiden kanssa jo oikeasti puhua.

    Kiitos blogistasi. Meilläkin on taas muutto edessä, nyt Usaan, joten muutostasi lukeminen on ollut erityisen mielenkiintoista. Ja tietysti kauniit kuvat kauniista asuista viehättävät aina :)

    • Mrs.V

      Kiitos kovin vertaistuesta. Tekee niin hyvää kun on ympärillä ihmisiä, joiden kanssa nauraa niille päiville, kun tekee mieli lähettää lapset vain menolipulla Timbuktuun :D Mitä ihanimpia hetkiä teille (melkein) uuden kynnyksellä! Ettehän tänne Kaliforniaain mahda olla tulossa? :) Voimia muuttorumbaan!!!

      • Outi

        Itärannikolle olemme muuttamassa, joten hieman erilaisiin ympyröihin kuin te. Mutta hurjalta se muutto taas tuntuu, yhtä aikaa kivalta ja jännittävältä, ja toisaalta isolta ja pelottavalta.

        Hyvää äitienpäivää ja jaksamista niihin Timbuktupäiviinkin!