CATEGORIES

Lapsen sukupuolen merkitys?

24.4.2016

“Jos tämä kolmas on poika, niin kai teette vielä sitten neljänneksi sen yhden tytön?”

Siinä kysymys, johon olen nyt viime viikkoina törmännyt kymmeniä kertoja. Kysymys on hölmistyttänyt ja jopa pelästyttänyt. Luuleeko joku tosiaan, että olisin pettynyt siihen, jos kolmaskin lapseni olisi poika? Otin ensiksi kysymyksen aivan liian henkilökohtaisesti. Mietin, että mitä olen tehnyt tai miksi ihmiset luulevat, että minä en haluaisi vielä kolmatta poikaa, vaan ehdottomasti yhden tytön. Ja lapsiako mekin vain tehdään? Mutta sitten sain käydä teidän kanssanne Poikien äiti(kö)-postauksessa silmiä avaavan keskustelun. Ymmärsin, että tämäkään kysymys ei johtunut siitä, mitä ihmiset ajattelivat minusta. Vaan se oli kaunis heijastus siitä, mitä kysyjä itse oli elämässään kokenut. Kuten olen monen monta kertaa aiemminkin todennut: Se miten ihminen puhuu muista tai muille ei kerro niin paljoa kohteesta, vaan sen lausujasta itsestään.

Hanna - full resolution-54 2

Minulla on aina ollut tunne, että tulen olemaan poikien äiti. Sille ei ole mitään syytä. Se on vain ollut tunne, jota en kykene selittämään. Minä ja mieheni olemme aina varovasti toivoneet kolmea lasta. Nyt kun se on melkein toteutumassa, olen vain onnesta soikea ja kiitollinen (vaikka sinnekin sekaan mahtuu ajoittainen pelko seuraavien vuosien väsymyksen kestosumusta). Rehellisesti sanon, että sukupuolella ei ole meillä mitään väliä. Molemmat ovat aivan yhtä toivottuja. Kolmessa pojassa tai vaihtoehtoisesti molempien sukupuolten vanhemmuudessa on omat ihanat asiansa. Molempi parempi. Se kumpi ikinä sieltä tuleekaan meidän perheemme täydentämään varmasti tuntuu siltä, että juuri näin tämän kuuluikin mennä.

omegaH-7h-5valo

Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ihmiset saattavat ennen lapsensa syntymää leikitellä sukupuolipohdinnoilla. Ne kaikki ajatukset juontavat juurensa meidän omasta historiasta. Miksi joku toinen sitten toivoo poikaa, tai toinen tyttöä. Itse vartuin kolmen siskoksen sisaruskatraassa. En koskaan kokenut, että minulta puuttuisi jotain (paitsi kaikki luvatta lainatut/varastetut vaatteet vaatekaapista). Oma sisko on tänä päivänä minulle paras ystävä, jonka kanssa tunnemme toisemme läpikotaisin ja tuetaan läpi kaiken. Ehkä siksi ajatus kolmesta pojasta on minulle ihana. Tai sitten sain nuorena niin suuren määrän estrogeenia, että nyt elämä yrittää tasapainottaa. :D Läpi elämän kestävät estrogeenivarat on täytetty jo ajat sitten. :D Ymmärrän, että monet toivovat itselleen tyttöjä sekä poikia. On minusta täysin luonnollista näitä asioita päässä pyöritellä ja rakennella niitä ihania haavekuvia. Mutta minusta on kuitenkin tärkeää samalla tiedostaa, että kun saat sen pienen ihmeen syliisi, viimeistään silloin ei sukupuolella ole mitään merkitystä. Hän on se maailman rakkain ja ihanin asia, ja juuri niin oli kuulunut mennäkin.

IMG_2033S

Mutta suurin syy sukupuolesta piittaamattomuuten on minulla se, että tiedän, ettei lapsia vain tehdä. Blogiani pidempään lukeneet ovat varmasti rivien välistä aavistaneet, että meille se ei ainakaan itsestäänselvyys ollut. Ennen esikoiseni odotusta eteen mahtui monia karvaita pettymyksiä. Hetkiä, milloin luulin koko maailmani kaatuvan. Sukupuoliasia muodostui silloin viimeistään täysin merkityksettömäksi. Toive omasta rakkaasta pieniestä ei minulla nähnyt sukupuolta. Jokainen lapsi on lahja. Sukupuolta en osaisi edes toivoa. Se, että nyt odotan onnellisesti jo kolmatta on minulle valtavan unelman täyttymys, jonka läpi piti hetki mustissa vesissäkin kahlata.

la flower market asu-4632

Joten nyt kun ihmiset kysyvät, että “kai teette vielä sen tytön?” tiedän, että se on kaunis heijastus siitä, mitä he ovat elämältä itse saaneet tai kokevat elämän olevan täydellisimmillään. Se ei ole kysymys siitä, mitä he olettavat minun haluavan. Kysymyksen esittäneet toivovat sitä samaa rikkautta minullekin, mitä ovat itse kokeneet tai kokevat “unelmaksi”. Kuinka tytön äidit puhuvat vertaansa vailla olevasta äiti-tytär-suhteesta ja kuinka he haluaisivat minunkin sen kokevan. Mutta voin omien kokemuksieni perusteella ihanalla rauhalla vastata, että olen molemmista sukupuolista aivan yhtä onnellinen. Minun unelmani on olla kolmen lapsen äiti. Enempää minä en toivo. <3

First three pictures by Niki Strbian
Last two pictures by Marika Valdez

107 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Eliida

    Toivottavasti huomaat kommentin vielä näin kuukausia myöhemminkin. Piti ihan itse palata lukemaan tämä postaus uudestaan. Oma tilanne on se, että pitkällisen yrityksen jälkeen olen onnellisesti raskaana. Keskenmenoja en (tietääkseni) kokenut, raskaaksi tulo vaan kesti kauan.

    Olen itse koko ajan hokenut, että ei ole mitään väliä kumpi syntyy, kumpikin on yhtä tervetullut. Ja lapsen itsensä takia toivoisin, että olisi jompi kumpi, eikä transsukupuolinen. Viikko sitten kävimme rakenneultrassa, ja kuulimme kaiken olevan hyvin, sekä meidän odottavan pientä poikaa. Oma tunne oli siinä vaiheessa hämmennys. Ilmeisesti tiedostamattani olin luullut odottavani tyttöä. Ehkä tyttöajatus oli alitajunnassa, kun molemmilla siskoillani on vain tyttöjä :)

    Itse olen tällä hetkellä pettynyt itseeni tuosta hämmennyksen tunteesta. Olen kyllä täysin varma, että meille syntyvä pikkupoika tulee olemaan maailman ihanin. Olemme aina puhuneet, että kaksi tai kolme lasta olisi ihana saada, ja olisi kiva kokea molempien sukupuolien vanhemmuus, mutta näihin asioihin kun ei voi itse vaikuttaa. Se lapsi lahjaksi tulee, joka on tarkoitettu.

    Onnea odotuksesi viime metreille!

  • Emmi

    Itse koin raskausikana hämmentävänä, kun moni kysyi, kumpaa sukupuolta toivoisin itse, kun kaikki muut olivat sitä mieltä että poika sieltä on tulossa. Itselleni sukupuolella ei ollut mitään väliä ja sitä monen oli kovin vaikea käsittää. Rakenneultrassa, kun saimme tietää vauvan olevan poika, en osannut juuri iloita asiasta, tärkeintä oli se, että vauvalla oli kaikki hyvin.

    Nyt, kun poika on melkein neljän kuukauden ikäinen, iloitsen edelleen äitiydestä ja haaveilen jo pikkusisaruksesta pojallemme vaikkei asia ole yhtään ajankohtainen, en osaa kuvitella kumpaa sukupuolta toinen lapsi mahdollisesti olisi. :)

    Olen lukenut blogiasi pitkään uskaltautumatta kommentoimaan, nyt tosin vauvan syntymän jälkeen hieman harvemmin. Arvasin raskausuutisesi jo ennen kuin siitä täällä ilmoitit. Ilmeisesti raskaus- ja imetyshormonit toimivat hyvinä tuntosarvina. :) Paljon onnea odotukseesi! :)

  • jogu

    mistä voit tietää vaikka syntyisikin poika, että jos lapsestasi kehittyy esimerkiksi transsukupuolinen.

    • En tiedäkään :) Ja sekin on täysin ok! <3 Sehän koko tämän postauksen idea olikin. Kuka ikinä sieltä tulee, hän on juuri meille tarkoitettu <3

  • Riikka

    Kiitos tekstistä. Asioita kun katsoo vähän isommassa kuvassa ja suhteuttaa osaksi kokonaisuutta tulee toivottavasti oivalkuksia. Kenekään kokemujsia ei voi verrata ja jokaisella on oma unelmansa. Toisaalta enenemissä määrin ymmärretään että hokaisella on omat unelmansa, mutta paljon myös tuputetaan yhtä oikeaa tapaa elää ja ja olla onnellinen. Oli ilo lukea tämä kirjoitus vaikka sisältö olikin painavaa.

    • Kyllä. Tässä blogi on antanut minulle niin paljon. Tämän ihanan lukijakirjon kanssa olen saanut kokea niin ihania oivalluksia… Juuri näin. Meillä kaikilla on omat uniikit historiamme, eikä siksi kukaan ole myöskään toisen kanssa samanlainen ja siksi toimii samassa tilanteessa erilainen, kun se toinen. Kaikilla on ne omat unelmansa. Kunnioitetaan niitä ja yritetään aina ymmärtää – se antaa itselleen loppupeleissä paljon enemmän <3 Olen todella iloinen, jos sain joillekin ehkä jopa painavankin asian esitettyä hientotunteisella tavalla, josta jäi kuitenkin hyvä mieli.

  • Kyyneleet silmissä tätä saan lukea, enkä tiedä johtuuko se menetyksestä jonka koen kokevani joka päivä kun ei omaa nyyttiä kuulu, vai siitä että tältä löytyy kommenttien(kin) seasta niin monta kohtalotoveria. Kauniisti kirjoitettu, muuta en voi sanoa. Ja seesteiset kuvat tekevät lukemisestä astetta paremman elämyksen <3

    • Ajatukseni ovat kanssasi Johanna. Kuulostaa siltä, että olen soutanut kanssasi samoissa vesissä. Tiedän, miten synkkiä ne saattavat ajoin olla… Toivon koko sydämestäni, että lopputulema on sinulla yhtä onnellinen, kuin meillä ja muilla kohtalotovereilla <3 Haleja.

  • LadyBlue

    Tämä on kyllä aihe, joka puhuttaa aina :) Minä en koe, että sillä, että toivoo lapsen olevan tiettyä sukupuolta olisi mitään tekemistä sen kanssa kuinka rakastettu lapsi tulee olemaan. Vaikka toive tai alkuperäinen mielikuva ei toteutuisi, voi lopputulos olla paras ja ihanin! Minusta on ihan inhimillistä ja ok toivoa tiettyä sukupuolta tai toisaalta olla toivomatta. Mutta ihmisten olisi tosiaan hyvä muistaa, että toisilla on toive, toisilla ei <3 Olettamukset, joita tehdään toisten puolesta ovat kyllä harmillisia. Kuten myös se oletus, että jos lapsesi on eri sukupuolta kuin toivoit, olisi hän jotenkin vähempiarvoinen. Ihanaa raskaus aikaa <3

    • Siis juuri näin! tämä oli pointtini! Eli siis postauksen idea oli juurikin se, että meillä kaikilla on omista syistämme omat haaveet ja toiveet, mutta ei tarvitse loukkaantua, vaikka joku tuputtaisikin sitä omaa toiselle. Hehän vaan toivovat sinulle sitä samaa rikkautta, kun heille suotu. se oli tavallaan pointtini :) Kiitos paljon! Sitä minäkin toivon vielä näiden vaivojen keskelle <3 Lopputulemasta haaveillessa <3

  • Tiia

    Olen törmännyt paljon myös sellaiseen asiaan, että kun meillä on esikoinen syntynyt marraskuussa ja nuorempi syntyi joulu aatonattona. Mulla oli LA vähän ennen joulua. Niin yllättävän moni sanoi että “on se lapselle kyllä kauheaa kun synttärit on niin lähellä joulua, on varmaan aika kauhea aika syntyä, ja entä jos sinunkin joulu menee nyt siellä sairaalassa..” Yms. Tän tyyppisiä kommentteja sain kuulla paljon. Ja niinkuin kirjoitin sinne Poikien äitikö-postauksen kommenttiin, niin me ehdittiin yrittää tätä poikaa 1,5v ja minulla oli siinä välissä 3 varhaista keskenmenoa. Niin ei sitä kyllä itse ajatellut tippaakaan että LA sattui niin lähelle joulua. Ei sillä ollut väliä vaan että lapsi olisi tulossa eikä menisi taas kesken.
    Muistan myös kun yksi tuttava sanoi että on teilläkin lapsilla syntymäajat kun ovat noin loppuvuodesta syntyneet. On varmaa niistä tosi kiva kun aina viimesenä täyttävät ikäryhmästään vuosia.
    Jotenkin ihmeellinen ajatus että lasten täytyisi syntyä aina mahdollisimman alkuvuodesta ja että se on sitten ihan hirveää jos sattuukin syntymään joulukuussa. Meillä niitä lapsia kun ei ole tehty vaan saatu ja se katso sitä mihin kuukauteen LA sattuu.
    Muistan joskus kun tuttavani kertoi että olivat yrittäneet lasta niin että yrittivät muina kuukausina paitsi helmi ja maaliskuussa kun sillon LA olis marras-joulukuussa. Kuuntelin juttua leuka lattiassa, hämmästyksestä että tekeekö joku oikeesti niin..?
    Ymmärrän kyllä sen että saattaahan se olla että koulun aloittaminen ja oppiminen voi olla haastavampaa kun lapsi voi olla melkein vuoden nuorempi mutta lapset on yksilöitä. Ei sitä tiedä, ja itse ainakin olen ajatellut että sitä mietitään sitten jos siihen on syytä. Turha murehtia asiaa etukäteen. Meillä lähtee esikoinen eskariin syksyllä ja hän on tarhan ja neuvolan mukaan osaamistasoltaan aivan ikäistensä kanssa samassa.

    Ihana lukea että nautit tästäkin ruuhkavuosiajasta täysillä. Itse ajattelen samoin että haluan ottaa kaiken irti juuri tästä ajasta, meillä lapset on 5,5v ja 1v4kk. Enkä odota jotain tulevaa, vaan haluan elää juuri tässä ajassa. Vaikka pienempi on kuin mikäkin duracell-pupu mutta hän oppii joka päivä uutta ja se hänen onnellinen ilmeensä on jotain hienoa kun oppii uuden taidon. Kun tulee kädet ylhäällä eteen että haluaa syliin <3 Ja isompi on taas niin oivaltavassa iässä että ihailen sitä miten hieno yksilö hänestä on kasvamassa. Ja samoin varmasti ajattelee jokainen äiti lapsestaan :) mutta yritän aina sellaisena päivänäkin kun väsymys painaa, ajatella että on elettävä tässä hetkessä kun se menee niin äkkiä kun kasvavat isoiksi.

    • Itseasiassa mun mieheni on syntynyt 28.12 eli hyvin lähellä joulua. Hän ei ainakaan itse ole kokenut asiaa mitenkään vaivalloiseksi :D Ja itseasiassa olen kuullut vanhemmista myös, jotka yrittävät vaan saada natsaamaan lasketun ajan niin, että syntyisi mahdollisimman alkuvuodesta, koska esim. urheilussa vuoden alussa syntyneet menestyvät ikäluokkaansa paremmin ja ovat alttiimpia menestymään?! Siis en todellakaan tiedä miten paikkansa pitävää tämä on, mutta näin olen kuullut :D Ei todellakaan vedenpitävä. Oma mies on urheilusta ammattinsa tehnyt, vaikka synttäreit meni kyllä ihan vuoden viimeisille päiville :D Pitipähän tsempata entistä enemmän :D

      Joten suhataudun itse näihin huumorilla. Toivottavasti voit myöhemmin tehdä samoin. Ajattelemattomia lausahduksia.

      Niin ihanaa, että teidänkin perhe on siunautunut kahdella ihanalla pienellä <3 Ne on niitä maailman parhaita lahjoja. Aivan sama mikä sukupuoli tai missä kuussa syntyneet :D Suorastaan naurattaa. Ihanaa aikaa ruuhkavuosien keskelle <3

      • Tiia

        Niin totta! ? Ja tosiaan, sitä ne onkin, ajattelemattomia lauseita niinkuin sukupuoleenkin liittyvät lausahdukset. Ja ehkä ne on tietyllä tapaa itselle vielä ihmettelyn tasolla että lasten tuloa pitää ihan tähdätä johonkin kuukauteen. Mutta toisaalta taas se just naurattaa. Eihän se minulta ole pois että joku haluaa tähdätä johonkin kuukauteen ? Koska mä kyllä uskon että 99% vanhemmista noilla asioilla ei ole mitään merkitystä kun saa pienen käärön syliinsä <3 ja itselle ainakin toinen raskaus oli tietyllä tapaa jotenkin tunnetasolla erilainen kun tiesi ekasta miten ihmeellinen se syntymä ja pieni vauva on ?
        Mulla on myös kavereita joilla on joulukuussa synttärit ja niistä kaikki on sanonut että ainut synttäri millon ärsytti niin oli kun täytti 18v kun muut sai ajokortin ja pääsi baariin. Mutta sen jälkeenhän on varmaan vaan kiva kun täyttää vuosia sit vikana ?

        Ja sepä se että ei todellakaan voi sanoa kovin vedenpitäväksi että vain alkuvuoden lapset menestyisivät/pärjäisivät urheilussa, ja kiva kuulla että teillä tämä väite on todistettu vääräksi ?

        Ihanaa että saat kokea odotuksen vielä kolmannen kerran. Se on kyllä ihmeellistä aikaa <3 tsemppiä sinne teillekkin ruuhkavuosien keskellä, otetaan kaikki irti tästä ajoittain sumuisestakin ajasta ? (Mulla silmäpussit jatkaa kasvuaan, pienemmän herätessä JOKA aamu klo 5.00, mutta mä ajattelen että tämä on tää vaihe ja n.14 vuoden päästä mä yritän saada häntä ylös ees ennen puolta päivää ?)

        • Juuri näin! Minä olen löytänyt rauhani siitä, kun yritän aina miettiä, mistä se toisen lausahdus tai kysymys kimpoaa. Tuntuu jotenkin niin helpottavalle, kun on ymmärtänyt, että se harvemmin on sinusta kiinni. Jotenkin helpottaa suhtautumista ihan kaikkeen. Yksi suosikkikirjoistani on Stephen R Coveyn 7 habits of highly effective people. Kouluaikana muutama johtamisen proffa kehui sitä maasta taivaisiin, niin uteliaisuudesta pakko oli itsekin siihen tarttua. Kannatti. Mutta siellä on niin paljon hyviä huomiota, jotka yltävät paljon kauemmas liikemaailmasta. Esim yksi mieleeni painuvimmista lauseista oli:
          “Most people do not listen with the intent to understand. They listen with the intent to reply.” Siksi minusta onkin ihan äärimmäisen tärkeää yrittää ymmärtää. Ei pääse puuta pidemmälle, jos pitää päälle vaan puskea se oma ajatus.

          Ja tosiaan. Ei sitä voi “lapsitehtailulla” lapsensa tulevaisuutta turvata. Siihen liittyy niin monet asiat. Ja juuri niinkuin sanoit. Ehkä pitää vaan ne ottaa puolihuumorilla, koska varmasti 99,99% viimeistään siinä vaiheessa onnensa kukkulalla (sukupuolesta ja syntymäkuusta viis) kun se pieni saapuu <3

          Ja ai että! Tavallaan sitä odottaa jo sitä aikaa, että noita lapsia pitäisi repiä ylös :D Mutta niinkuin sanoit. Sen aika tulee vielä. Nautitaan nyt tästä. Viideltäkin aamulla <3

          Paljon sinnekkin voimia näiden sumuisten vuosien keskelle <3

          • Tiia

            Kiitos!<3
            Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta kirjalta, ja tuo lause on kyllä niiiiin totta.
            Olen ollut työssäni yli 10vuotta ja tekemisissä eri ihmisten kanssa, ihan vauvasta vaariin. Se on kyllä muuttanut paljon ajatusmaailmaani, että kaikki ei todellakaan ole niin mustavalkoista. Ja se on juurikin antanut itselle niin paljon eri näkökulmia asioihin. Avartanut paljon omaa ajatusmaailmaa, ja vaikka ei olisikaan aina samaa mieltä ajatuksista tai mielipiteistä, voi silti tosiaan yrittää ymmärtää sen sanojaa.

            Pakko lainata pikku pätkä sinun aikaisemmasta postauksesta, tämä runo on kyllä sellainen että vähän väsyneempänäkin päivänä tämä muistuttaa siitä että pitää ottaa irti kaikki tästä ajasta. Kirjoitin tämän silloin itselleni ja aina välillä luen tämän <3

            "Tulee päivä, äiti, jolloin en enää itkekään, kun lähdet pois huoneesta.
            Tulee päivä, jolloin et kuule minun kiukuttelevan kauppareissulla.
            Jonain päivänä en enää pyydä sinua halaamaan keskellä yötä.
            Jonain päivänä et enää muista, milloin viimeksi jouduit pyyhkimään poskilleni levinneen suklaan.
            Koittaa yö, jolloin et herää vain huomataksesi minun nukkuvan poikittain tyynylläsi…"

          • Ihana kuulla! Se kyllä rikastuttaa huimasti!

            Ja aaaah… Tää pätkä saa mut aina kyyneliin!!! :’)

  • Karkki

    Hei Hanna! Kiitos aina niin ihanasta blogistasi ja erityisesti tästä upeasta kirjoituksesta! En pystynyt lukemaan tätä itkemättä. Vaikka todella harvoin kommentoin, luen blogiasi säännöllisesti. Muistan viimeksi kommentoineeni jotain, kun teille oli tulossa toinen lapsi. Silloin oma lapsi oli itselleni todella iso haave vain. Nyt kirjoitan tätä 3kk ikäinen tytär vieressäni <3 Me olimme 5v. erilaisissa lapsettomuushoidoissa, johon mahtuu myös yksi keskenmeno. Sukupuolella ei todellakaan ole väliä, vain sillä, että lapsen ylipäätään saa. Nyt en voisi olla onnellisempi ihanasta nyytistäni <3 Voimia sinulle ja koko perheelle odotukseenne :) Ihanaa, että unelmiimme on vastattu <3

  • Ninni

    Olen kokenut aivan samaa tuon sukupuoliutelujen kanssa. Meillä on ihana 1,5v tytär. Meille oli myös oikeasti ihan sama kumpi sieltä tulee, vaikkakin olen aina tuntenut itseni enemmän tyttöjen äidiksi kuten sinä poikien äidiksi. Kun ultrassa näkyi tyttö, onnen kyyneleet virtasivat poskiamme pitkin, niin minun kuin mieheni. Ja ihan samallalailla ne onnen kyyneleet olisivat tulleet pojankin kohdalla.
    Ystäväni ensimmäinen kysymys oli ” pettyivät mies kun ei ollutkaan poika? Miehesi on niin äijämäinen.” Koimme lauseen todella loukkaavana! Miten kukaan voisi pettyä omaan lapseensa?! Miehelleni oli aivan sama kumpaa sukupuolta lapsi on,kunhan hän on terve.
    Nykymaailmassa kaikkea pidetään niin itsestäänselvyytenä. Lapsia tehdään, lapsi on automaattisesti terve, sukupuolikin pitäisi saada valita ja niinhän monissa maissa sukupuolen saakin valita hedelmättömyysklinikoilla. Onneksi Suomessa ei.
    Nyt meillä on toinen haaveessa ja olemme jättämässä ehkäisyä pois. Osaan vain kuvitella, että saadaan kuulla taas uteluita sukupuolesta vaikka sillä ei ole taaskaan meille mitään merkitystä. Miksi on yleinen olettamus, että jokaisessa perheessä halutaan juuri tyttö ja poika?!
    Onnellista raskausaikaa sinulle! Nauti tästä ainutkertaisesta ajasta!

  • Sinulla on kaunis sielu. Miten pystytkin asettumaan noin muiden asemaan ja näkemään hyvää myös silloin, kun toiset jopa satuttavat sanoillaan?

    Näissä äitiydestä kertovissa kirjoituksissasi on niin kaunis ja herkkä sävy: rakkaus lapsiasi (ja koko perhettäsi) kohtaan huokuu joka sanasta.

    Myös minä tiedän ettei lapsia vain tehdä ja ystävieni kokemusten kautta olen elänyt myös sen tuskan kun sanonta “ei sen ole väliä onko poika vai tyttö kunhan on terve” -menettää merkityksensä. Oma terve tyttäreni on lahja, jota ihmettelen ja josta kiitän joka päivä.

    • Mrs.V

      Kiitos ihana taas <3 mutta mä kiitän siitä haasteesta kaikkia blogini lukijoita. Niin valtava kirjo ihmisiä, joista joku aina haastaa katsomaan asiaa eri kantilta. En pidä siitä, kun joku sanoo toisesta: " en voi ymmärtää sitä, kun tuo…" Minusta pitäisi aina yrittää ymmärtää. Oma ymmärtämättömyys osoittaa vaan omaa yksinkertaisuutta ja kykenemättömyyttä ottaa toinen ihmiskohtalo huomioon. Ja me kaikkihan vain haluamme tulla ymmärretyksi?

      Ja juuri näin. Kunhan on terve. En tarkoita, että sairasta lasta rakastaisi yhtään vähempää. Vaan eihän kukaan halua sen pelon eteen että oman lapsen joutuisi menettämään. Se on oma suurin pelkoni elämässä. Olen pahoillani siitä, mitä ikinä olet joutunut sen osalla kokemaan. Niitä asioita ei toivo kenenkään kohdalle.

      Kiitos mitä ihanimmista sanoista ja kiitos kun olet niin pitkään ha uskollisesti kanssani täällä blogissa ollut, ja jakanut ihania ajatuksia täällä kommenttiboksissakin!

  • P

    Todella hyvin kirjoitettu. Meillä on kaksi tyttöä ja olen aina jotenkin aavistanut että tulisin olemaan tyttöjen äiti. Kun odotin meidän kuopusta en ikinä unohda kuin rakenneultrassa kätilö hetken ultrattuaan sanoi että hakee lääkärin. Olin jo niin innoissani odottanut saavani kuulla että tyttö se on. Sillä hetkellä en voinut miettiä mitään muuta kuin että kunpa vauva olisi terve. Ei ollut ja ensimmäiseen vuoteen on mahtunut pari leikkauasta mutta kuitenkin elämme nykyään normaalia elämää. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin mutta muistan niin hyvin sen hetken kun lapsen sukupuolella ei ollut(kaan) mitään väliä..
    Oikein ihanaa odotusta sinne! <3

    • Mrs.V

      Juuri tätä tarkoitan. Ymmärrän enemmän kuin hyvin tunteet ja mahdolliset leikittelyt sukupuolella, mutta sitten kun on oikeesti näitä hetkiä, että tajuaa että sillä sukupuolella ei ole(kaan) mitään väliä. Kiitos niin paljon kun jaoit tämän kokemuksesi. Niin ihana kuitenkin kuulla, että pelästyksestä selvittiin ja elämä jatkuu teidän perheessänne onnellisena <3 Kiitos paljon ja kaikkea hyvää teille.

  • TanjaP

    Itse halusin ja toivoin poikaa ja pojan myöskin sain.Aikaa tästä tulee jo 22-vuotta.Een osannut ajatella itseäni tytön äitinä ja toista lasta taas en halunnutkaan.Olisiko silloin toive ollut tytön kannalla enemmän jos maailma olisi ollut erilainen omalla kohdalla..en tiedä.Itseäni ainakin loukkasi kaikki utelut uudesta raskaudesta ja pienestä “painostamisesta” toiseen lapseen esikoisen synnyttyä.Pääasiahan on että kunhan on lapsi eikä apina niinkuin aiemmin jo kommentoitiin ja kunhan kaikki sujuu äidillä ja vauvalla hyvin koko raskauden ja synnytyksen niin kaikki on silloin paremmin kuin hyvin.Tsemppiä Hanna loppuraskauteen. <3

    • Mrs.V

      Sehän tosiaan tässä postauksessani oli pointtina. Että se oma unelma, ei ole kaikkien muidenkin unelma. Ihmiset helposti saattavat “tuputtaa” niitä omia unelmiaan toisille. Mutta vaikka ne tällaiset “painostukset” saattavat loukata, ei siihen loukkaantumiseen ole tarvetta. Se on vain ihmisten omien elämän ihanuuksien toivomista toisille. Sitä on vain vaikeampi huomata. Itse sitä kun helpommin miettii, että mitä vikaa muka tässä minun haluamassani mallissa on? Mutta sitä pitää olla rehellinen itselleen ja tietää, mitä sitä haluaa ja miksi. Niihin omaan korvaan hassuilta ensiksi kuulostaviin uteluihin voi vain vastat hymyllä ja kuitata, että meidän unelmamme on jo tässä <3 :) Ja tosiaan tästä terveen toivonnasta. Tärkeintä tosiaan on, että kaikki sujuu sen verran hyvin, että lapsi ja vanhemmat voivat yhteisen elämän aloittaa <3 Kiitos vielä tsempeistä :)

  • Heidis

    Meidän ei pitänyt hommata edes lasta. Yhtäkkiä huomasinkin olevani raskaana, täysin yllättäen ja suunnittelematta. Yks pieni “virhe” muuttikin koko elämän ja suunnitelmat uusiksi. Alkuun toki oli todella iso sopeutuminen koska tehtyihin suunnitelmiin ei raskaus sopinut mutta niin sitä mietittiin asiat uusiksi ja vauva oli enemmän kuin tervetullut. Poika-olo oli heti. En osannut edes ajatella että tulisi tyttö. Olin niin varma pojasta. Koin etten edes osaisi kasvattaa tyttöä tai leikkiä hänen kanssa. Ja tosiaan, rakenneultrassa ei jäänyt epäselväksi että poika on tulossa, sen verran rehvakkaasti esitteli meille kalleuksiaan :) Jännä siis miten oma vaisto voi olla niin oikeassa. Mielenkiinnolla odotan teidän kolmannen syntymää ja toteutuuko se sinun vaisto poikien äidistä :)

    • Mrs.V

      Elämä on niin yllättävää. Se ei vain aina mene, niinkuin olisi suunnitellut. Millaisia ajatuksia sinulla on nyt, kun on vauva sylissä ja joskus olet kuitenkin miettinyt, että et haluaisi lasta ollenkaan? Onko jokin yllättänyt? Todella mielenkiintoista kuulla asiasta tästäkin näkökulmasta :) Ja minäkin uskon tietynlaiseen vaistoon. Vaikka mulla on aina ollut fiilis, että mulla tulee olemaan poikia, niin tämä raskaus on ollut niin vaivalloinen, että olen jo alkanut epäillä sitä omaa poikatunnetta. Sen nyt pitäisi sitten ensi äitienpäivän tienoilla selvitä… <3

      • Heidis

        Heti pojan syntymän jälkeen oli jo fiilis, että jos tosiaan oltaisiin lapsettomiksi jääty omasta päätöksestä, niin se olisi ollut huonoin päätös ikinä. Ja edelleen olen sitä mieltä. Poika on antanut niin paljon iloa, sisältöä ja rakkautta meidän elämään, edelleen jaksetaan vain tuijottaa hänen touhujaan ihan ihmeissään ja toistellaan miten ihana hän on. Kohta ikää jo 1 v! Mihin tämä vuosi on mennyt?! Meillä on ollut onnea, sillä poika on ollut mitä helpoin vauva. Ei ole turhia itkeskellyt, ei mahavaivoja ja on nukkunutkin hyvin. Itse olen hyvin sopeutunut äitiyteen ja mies on loistava isä. Ollaan tehty omat valinnat vanhempina, vaikka isovanhemmat eivät ihan kaikesta ole samaa mieltä. Jostain sitä itsevarmuutta on tullut ja rohkeutta tehdä omat valinnat, mitkä meillä toimii ja mitkä on koettu meille luonnollisimmaksi tavoiksi. Toki välillä saatan stressata jostain kun joku tekee toisin, mutta kun ajattelen, että meillä homma toimii eikä loppujen lopuksi mitään koeta ongelmaksi, niin miksi pitäisi jotain muuttaa?!

        Mikään ei ole juuri yllättänyt. Tai ehkä se, miten helppoa tämä on kuitenkin ollut. Omat harrastukset on kyllä jääneet täysin. Mutta tämä on oma valinta. Minulla olisi mahdollista harrastaa, mutta nyt riittää vaunulenkit ja pojan perässä juokseminen. Haluan vain viettää kaiken ajan hänen kanssa, nämä on pieniä vain hetken. Toisaalta imetys on yllättänyt. Alkuraskaudessa olin sitä mieltä etten imetä, sitten mieli muuttui että jos nyt kokeilen. Sitten kun imetys onnistui, niin ajattelin että ihan enintään vuoden. No, parin viikon päästä tulee vuosi täyteen ja herra on sellainen tissimies, että ei tulisi lopetus kuuloonkaan! Eikä sen suhteen ole myöskään suunnitelmia. Luulen, että annan pojan vieroittaa itsensä kun sen aika on. Ollaan menty lapsentahtisesti ja todettu, että tämä toimii meillä. Ehkä se on todella yllättänyt, miten rauhallinen ja stressitön olen ollut kuitenkin. Olen yleensä taipuvainen miettimään ja murehtimaan asioita, mutta pojan kanssa olen välttynyt suuremmilta mietiskelyiltä ja stressinaiheilta.

        Vauhtia riittää, ja poika on ihana vilperi. Lähtenyt liikkumaan todella aikaisin, jo 6 kk konttasi ja 10 kk lähti kävelemään tuetta. Nyt testaillaan ääntä karjumalla ja huutamalla. Keittiönkaapit tyhjenee pikavauhtia ja silmät saa olla selässäkin kun tuo viuhtoo menemään.

        Juuri tällä viikolla tosin tuli mieleen, että mitä jos poikaa kiusataan, mitä jos poika on vaikka homo tai joutuu huonoon seuraan ja tekee huonoja valintoja elämässä. Miten voin ikinä kertoa ja osoittaa, että hän on meille maailman tärkein ja rakkain, ihan sama ketä hän rakastaa tai jos häntä ei joku toinen hyväksy, niin me hyväksytään hänet sellaisena kuin on. Toivon, että osaamme kasvattaa hänestä vahvan, ymmärtäväisen ja luottavaisen mutta järkevän ihmisen. Aivan ihana luonne hänellä nyt on, ja valloittaa kaikki ihanalla hymyllään (hampaiden välissä isot raot :D ) ja lapsen välittömyydellä.

        Joten, paras vahinko ikinä <3

        • Mrs.V

          Tiedätkö mä luin sun tekstin alusta loppuun ihan valtavalla hymyllä! <3 Siis miten ihanalta teidän ensimmäinen vuosi kuulostaa ja miten ihanilta, hyviltä ja omissa tekemisissänne rauhallisilta vanhemmilta kuulostattekaan! <3 Koska tehän tiedätte parhaiten, mikä teille sopii. Ei kukaan muu. Ja teidän arkenne on selvästi hyvin onnellista <3 Voi vaikka ei teillä ollut tämä suunnitelmissa, taisi elämmä jollain nurinkurisella tavallaan näyttää, että teidät kaksi on luotu vanhempien rooliin <3 Mikä ihana onni tästä paistoi <3 Kiitos. Tätä oli niin ihana lukea! <3 Kaikkea ihanaa teille <3

  • ML

    Hei! En ole ennen kommentoinut, mutta pidempään olen kuitenkin seurannut blogiasi. Tulin lapsettomuushoitojen tuloksena kolme kertaa raskaaksi, mutta ne kaikki päättyivät keskenmenoon. Neljännestä (ei-hoitoalkuinen) raskaudesta syntyi tyttäremme. Viidennessä raskaudessa synnytys käynnistyi ennenaikaisesti ja pieni tyttömme menehtyi :( Sen jälkeen minusta tuntui, etten ikinä enää halua lapsia. Jotenkin mieli muuttui ja kuudes raskaus alkoi ilman hoitoja. Olin erityisseurannassa tässä raskaudessa ja tiesimme jo noin rv16, että meille tulisi poika. Minulle se oli yksi ja sama, halusin vain, että kaikki menisi hyvin. Ja onneksi meni, nyt pieni poika on “jo” 7kk. Minua itseäni aina jotenkin ärsyttää, kun moni tosiaan puhuu lasten tekemisestä. Kun ei niitä vaan kaikki tee!

    Tällä hetkellä mieheni makaa teho-osastolla, hän sai aivoveritulpan :( Vielä ei osata sanoa, mitä vaurioita hänelle jää. Kiitos blogistasi, sen avulla saan ajatuksia edes hetken pirteämmiksi!

    • Mrs.V

      Minä en tiedä mitä tähän sanoa. Muuta kuin toivon koko sydämeni pohjasta, että miehesi selviää aivoveritulpasta (meillä on ainakin ollut lähipiirissä sellaisiakin tapauksia, että niistä on selvitty (ja vaikka iso riski uusiutua, mitä kaikki lääkärit varoittelevat) niin silti on pystytty elämään vielä monia kymmeniä vuosia tapahtuman jälkeen. Teitä on koeteltu ihan liikaa. Ei yksi pieni ihminen voi kestää noin paljoa. Lähetän sinulle kaikki mahdolliset virtuaalihalit. Toivon, että sinulla on ystäviä ja perhettä lähellä, jotta hei voivat olla vieressä tukemassa näin vaikealla hetkellä.

      Ja mitä tuohon lapsi asiaan tulee niin en osaa siihenkään oikein sanoa mitään, mikä tuntuisi edes jotenkin järkevältä. Mulla hormonit jyllää niin täysillä, että mähän vaan itken täällä. Tuollaisia kokemuksia ei haluaisi kenenkään koskaan joutuvan käyvän läpi. Voimia sinulle. Olet supernainen. En tiedä, miten minä tuossa kohtaa jaksaisin.

  • Suski

    Ihana Hanna, kiitos tästä tekstistäsi ja koko blogistasi! Olisikohan tämä eka kommenttini, mutta tässä liikuttuneena postausta ja ihanien ihmisten kommentteja lukiessa oli pakko kommentoida itsekin.

    Oma pieni 1v. tuhisijapoika on päikkäreillä ja äidin kahvihetki blogien ääressä meneillään. Halusin vain sanoa, että osaat niin ihanasti kirjoittaa ja vaikutat todella sydämelliseltä ihmiseltä. Blogiasi on ollut kiva seurata myös sen takia, että meilläkin on oma jenkkivuosi tulossa pian ja jännittyneen iloisin tunnelmin sitä odotellaan ja oli mukava seurata teidän jenkkiaikaanne. Toivottavasti meillä on yhtä ihana vuosi!

    Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi!

    • Mrs.V

      Kiitos mitä kauneimmista sanoista ja valtavat onnittelut teidän 1-vuotiaasta ihanuudesta! <3 Voi teillä on varmasti upea vuosi edessä. Vaikka minulla olikin siell kädet todella täydet, niin silti oli yksi parhaista vuosista ja saimme vuodelta niiiiiiin paljon <3 Siellä asuminen tuo elämään paljon uusia asioita. Ihanaa jenkkivuotta teille! :)

  • Laura

    Kaunis kirjoitus! :) Ja mukava lukea tälläisiä, sitä oppii “tuntemaan” paremmin. Varmasti meidän lukijoidenkin silmissä sinuun tulee syvyyttä ja erilaisia asioita näkee.
    <3

    Minä olen nähnyt sinusta unta parina yönä peräkkäin, viime yön unta en muista kunnolla ,mutta sen toisen unen muistan. Sinä olit siinä, vaalea pitkähiuksinen tyttö ja minä. Uni oli vähän sekava, joten en ole varma olinko minä teillä käymässä vai te meillä. :D Mutta tyttö lapsi teillä oli, pitkät vaaleat hiukset, unessa oli varmaan jotakin 4-5 vuotias (näin nopeasti arvaten) :) <3
    Mutta minua ei kyllä lähipiirissä tunneta sitten enneunen näkijänä joten :D voipi poikakin tulla :) :* <3

    • Mrs.V

      Kiitos Laura <3 JA ai härregyyd näitä unia! :D Mä olen nyt lähiaikoina kuullut näitä enemmänkin. LÄhipiirissä todella moni on nähnyt näitä tyttöunia :D Saa nyt nähdä kumpi meille tulee <3 Äitien päivän tienoilla me saamme asian tietää <3

  • 3boys&girl

    Hei Hanna!
    Onnea odotukseen ja koko perheelle.
    Itselläni on kolme poikaa, nuorin poikani on sinun nuorimmaisesi ikäinen. Nuorinta poikaani odottaessani kaikki saamani kommentit olivat, että olisipa se tyttö. Itse en tätä oikein ymmärtänyt ja loukkasikin se, koska meille sukupuolella ei ollut väliä. Olimme kohdanneet kuitenkin kaksi keskenmenoa. Elämä jatkui tätä poikakatrasta kasvattaessa. Yllätys oli melkoinen kun alkutalvesta selvisi että olenkin yllättäen raskaana. Uuden vauvan pitäisi ultran perusteella olla tyttö. Onneksi on ollut aikaa omassa mielessä totuttautua ajatukseen 3 pojan ja yhden tytön äitinä. Oma sisareni on minulle erittäin läheinen, kuten myös sinulle, ja toivon isoveljien olevan myös aikuisuudessa läheisiä sisarensa kanssa. Tsemppiä odotukseen. Raskaus on ainutlaatuista aikaa naisen elämässä ja sinä ja minä olemme onnekkaita kun olemme uuden elämän ihmeen saaneet kokea <3 <3 <3

    • Mrs.V

      Voi miten ihanaa! <3 Valtavasti onnea teidän suurperheelle! <3 Nostan todella hattua kaikkien neljän lapsen vanhemmille, koska meillä kyllä on kolme meidän lukumme (ainakin tällä hetkellä 99& varmuudella :D ) koska en usko kroppani kestävän enää neljättä raskautta! :D Ja minulla sama kokemus kuin sinulla. Niitä lapsia kun ei todellakaan vain tehdä… Joten melkoisen ihanaa, kun on pystynyt vaikeuksien jälkeen samaan oman noinkin suuren perheen ympärille <3 Ihanaa odotusta teille! <3

  • Viola

    Tässä maailmanmenossa tunnut lähes epätodelliselta! Olen pitkään vatvonut omien epätoivoisten tunteiden kanssa, koska ihmisten pahansuopuus ja itsekkyys on jotenkin niin hirvittävän päällekäyvää, ettei kohta itsekään jaksa nähdä niitä kauniita asioita ja sitten tulen blogiisi ja jälleen kerran huomaan ihmetteleväni, että onko tuollaisia ihania ihmisiä vielä oikeasti olemassa?! Jaksat aina miettiä asioita kommentoijienkin lähtökohdista käsin.

    Mieheni tulee kolmen pojan katraasta, itse taas kolmen tytön katraasta ja meillä on itsellä kuuden keskekenmenon jälkeen kaksi poikaa ja tytär. Meillekään ei sukupuoli ole merkinnyt mitään, koska tiesimme molemmat, että niin tai näin kaikki on oikein päin :)

    Kätilönä törmään melkoisen usein perheisiin, jotka vielä synnyttämään tullessaankin kertovat, että ultran mukaan tulossa olisi tyttö/poika, mutta olisi niin kiva kun se olisikin se toinen sukupuoli. Mietin hiljaa mielessäni, että miltä siitä pienestä ihmisestä tuntuisi, jos hän tietäisi syntyneensä toiveiden vastaisesti vääränä sukupuolena. Tiedän, että kun vauva sitten syntyy ja äiti saa nyytin syliinsä, niin sukupuolella ei ainakaan siinä hetkessä ole merkitystä.

    • Mrs.V

      Kuusi?! Sä olet supernainen. Minä koin yhden, ja se järisytti maailmaani hetkellisesti jo niin, että en ikinä voisi koskaan toivoa tyttöä / poikaa miettien, että toinen olisi jotenkin parempi. Pakko sanoa, että liikuituin niin syvästi sitä seuranneesta lauseesta, että teillä on nyt kaikesta huolimatta kolme lasta! <3

      Ja minä olen ihan äärimmäisen pahoillani siitä, että olet joutut kohtaamaan noin paljon pahansuopuutta ja itsekkyyttä! Minun oma kokemukseni on, että Suomessakin koko ajan, sukupolvi sukupolvelta, ollaan huomioonottavaisempia ja sosiaalisempia. Toki niitä pahansuopiakin tulee välillä vastaan, mutta uskon vahvasti niin, että ne ihmiset tarvitsevat sitä hyvää itseltä takas kaksinverroin enemmän. Aina se ei helppoa ole ja se vie itseltäkin enrgiaa, mutta toivon, että se edes jonkin hyvän siemenen sisälle istuttaa. Tämä blogi kun on työni, niin se kyllä ihanasti jatkuvasti haastaa miettimään asioita niin monelta eri kantilta. Se ihanasti avartaa omaa ajatusmaailmaa ja tuo tientylasita rauhaa omaan elämään.

      Ja allekirjoitan kokemuksesi. Olen blogin kautta kuullut niin paljon erilaisia ihmiskohtaloita ja juurikin näitä sukupuolitoiveita. Vaikka omassa lähipiirissa asia onkin niin, että sukupuoliasia on ihan merkityksetön ja haluaisi niin miettiä, että kaikilla on, niin asia ei ikävä kyllä niin ole. Koska minua vaivaa se sama kamala ajatus, kun sinulla. Miltä siitä pienestä ihmisestä tuntuisi, jos tietäisi, että vanhemmat toivoivat jotkin toista? Mutta niin huojentavaa kuulla, että se tosiaan menee pääsääntöisesti niin, että vaikka näitä ennakkoodottamia on, niin sen hetken koittaessa, heidän ajatuksensa kuulostavat omassa päässään jo ihan mitättömiltä. Se pienihän on täydellinen. juuri sellaisena. <3

  • Pauliina

    Voi Hanna, Hanna, Hanna! Sinun blogisi ei ole yhtään pinnallinen vaan mitä syvällisin pohdinnoissasi elämän eri alueita ja sinä ihmisenä mitä ihastuttavin, sydämellisin ja hienotunteisin mitä kuvitella saattaa. Vanhempiasi ja miestäsi ja tietysti myös ystäviäsi voi vain onnitella sinusta.

    • Mrs.V

      Olen todella kiitollinen ja iloinen, että näät asian noin kauniisti ja suurella sydämellä. Blogeja kun helposti vain selaillaan, eikä ehditä oiekasti lukemaan ja paneutua itse teksteihin, niin siksi lähinnä voin kuvitella, että minunkin blogini on todella helposti vain nopeasti päältä katsottuna erittäin pinnallinen :) Ja kyllä mussa on mun raskaatkin puolet! :D Täällä blogissa en oikein hermostu mistään koska suhtaudun nettitekemiseen niin erilailla. I am far from perfect :D Mutta kiitos paljon suuresta sydämestäsi! <3

  • EmmiMaria

    Ei kai minun kommenttini ollut jotenkin loukkaava kun et ole sitä hyväksynyt? :/ olen todella pahoillani jos niin oli! Se ei ollut minun tarkoitukseni. Kerroin vain omia mielipiteitä, sen enempää ketään loukkaamatta!

    • Mrs.V

      Ei ei ei ei ei tietenkään!! <3 Anteeksi, minulla on täällä kymmeniä kommentteja vielä odottamassa, koska haluan vastata kaikkiin perusteellisesti, ettei kukaan luule, että jätän niitä roikkumaan kun moni on niin ihania viestejä laittanut! Eli siis tulossa on heti kun ennätän!! <3

  • Aivan ihanasti kirjoitettu <3
    Me myös olemme käyneet pitkän, kivisen tien ja vuosien toivomisen jälkeen saimme kaksi maailman ihaninta ja rakkainta poikaa <3 Yllättävän paljon tulee "no teidän täytyy vielä tehdä se yksi tyttö" -kommentteja… Jokaiselle olen suoraan sanonut, että kolmas lapsi olisi ihana, mutta jää meiltä kyllä saamatta. Ja nämä kaksi ovat jo tuplasti enemmän, kuin joskus uskalsimme edes toivoa.
    Onnellista odotusta sinulle, Hanna <3 ja kiitos hienosta kirjoituksesta!

    • Mrs.V

      No se on juuri näin. Itse sitä tietää tasan, mikä on se sopiva lapsimäärä omaan perheeseen. Vastaavia kommeneetteja tulee tosiaan yllättävn paljon, mutta itselle oli ihana tehdä se huomio, mistä se kumpuaa! :) Ja juuri näin. Meilläkin jo tuplasti enemmän kun aikanaan uskalsi edes toivoa, joten on helppo olla onnellinen ihan tässä hetkessä haluamatta yhtään sen enempää <3
      Kiitos sinulle paljon oman kokemuksesi jaosta! <3

  • U

    Itse Olin niin pettynyt kun sain tietää odottavani poikaa vaikka koko ajan kyllä oli sellainen fiilis, että poika siellä tulee. En oikein ymmärtänyt ennen näitä sinun kirjoituksia miksi se oli minulle niin kova paikka (kyllähän se pettymys meni nopeasti ohi). Se varmasti liityi omiin kokemuksiini. Olen aina ollut todella läheinen siskoni kanssa ja haluaisin samanlaisen ihanan sisarsuhteen omille lapsilleni. Nyt kun tuo ihana poika leikkii tulossa vieressäni en millään pysty ymmärtämään omaa aikaisempaa pettymystäni. Toivottavasti hän jossain vaiheessa saa sitten pikkusisaruksen,oli se sitten veli tai sisko :)

    Ainut asia mikä minua mietityttää jos saan “vain” poikia on, että jotenkin tuntuu siltä että aikuisiässä ollaan helposti enemmän naisen perheen kanssa. Onhan minullekin ollut huomattavasti luonnollisempaa pyytää apua omilta vanhemmiltani vauvan kanssa ja olemme usein heillä yötä jos mieheni on paljon poissa etc. Kälyni käy perheineen taas paljon enemmän mieheni vanhempien luona kun taas sekä mieheni että hänen veljensä ovat enemmän vaimojensa perheiden kanssa(olemme tietenkin myös tekemisissä miehen perheen kanssa mutta ei yhtä tiivisti kuin omani kanssa). Tämä on mielestäni aika yleinen ilmiö ja se jotenkin hieman pelottaa.

    • Mrs.V

      Minä olen tosiaan saanut myös maileja muilta naisilta, jotka ovat painineet sinun kanssa saman asian kanssa. Mutta juuri se näissä keskusteluissa on ihanaa – sitä pystyy niin erilaisten kohtaloiden kokeneiden ihmisten kanssa katsomaan samaa asiaa niin eri kanteilta, että pystyy ymmärtämään sitä toista paremmin, vaikkei itse olisikaan sitä samaa kokenut. Mutta minusta on ihana kuulla, että se pettymys on mennyt ohi. Koska sitten on ihan asia erikseen raskauden jälkeiset masennukset ja muut… Niistä en tiedä niin paljoa, että uskaltaisin aihetta edes avata. Mutta juuri näin sen pitää mennäkin, viimeistään kun se oma rakas on siinä sylissä – se on se maailman rakkain ja upein asia. Sukupuolella on merkitystä nolla.

      Tiedätkö olen tuota sinuakin mietityttänyttä asiaa miettinyt omien ystävien kanssa (meidän parhailla ystävillä kun monilla on jostain syystä myös paljon poikia :D) ja itse olen vahvasti sitä mieltä, että kun meidän pojat tuovat ensimmäisiä vakavia tyttöystäviä kotiin, haluan suhtautua heihin niin, kun saisin itse tyttären. Haluan olla se anoppi, joka ei ikinä tuputa itseään tai neuvojaan, mutta on aina auttamassa, jos on tarvetta. Minun omat appivanhemmat ovat toimineet aina näin meidän kohdallamme. Joten meillä on niin ihana tilanne, että omat appivanhemmat ovat todellakin vähintään yhtä läheisiä kun oma äitini. Joten meillä ei sitä jakoa tullut, mikä kieltämättä saattaa monille helposti tulla.

      • mya

        Pakko tuohon aikuisiässä naisen perheen kanssa -asiaan kommentoida… Jotenkin uskon / ajattelen, että kyse on enemmän siitä lapsuudenperheen dynamiikasta ja tavasta pitää yhteyttä kuin sukupuolesta. Meillä esim on aina ollut tiivis suku ja perhe, ollaan soiteltu säännöllisesti (päivittäin) ja juhlittu & vietetty aikaa yhdessä. Ja edelleen, veljeni perheineen on on huomattavasti enemmän tekemisissä sekä vanhempiemme että meidän sisarusten kanssa kuin vaimonsa oman perheensä tai sukunsa. Se olikin vähän kova paikka, kun alussa heitetty ” täältä tulee aina koko paketti” tarkoittaen sukua ja perhettä pitikin paikkansa. Nyt onneksi vaimokin on asiasta onnellinen ja löytänyt paikkansa tässä isossa perheessä.

        • Mrs.V

          Todella mielenkiintoista kuulla. Koska näitä asioita itsekin pohdin.. Ja minulle kun on myös appivanhemmat läheisiä. Lapsille molempien puolien isovanhemmat ihan yhtä läheisiä. Joten vain toivon, että pystyn samaan, mitä minullekin appivanhemmilta annettiin. Meidän sukumme on aina ollut äärimmäisen tiivis, joten toivon todella, että kun poikani perustavat omia perheitä, niin minä saan siinä lastenlasten lisäksi aina yhden tyttären lisää! <3

          • Sara

            Minun poikaystäväni on kaksilapsisesta perheestä, jossa molemmat poikia. Olen ihan superläheinen poikaystäväni äidin kanssa! Anoppini on alusta alkaen ollut tosi innoissaan uudesta “tyttärestään”, ja meille on syntynyt viimeisten vuosien aikana todella lämmin ja luottavainen suhde. Oma äitini on taas läheisempi veljieni kanssa.

            Uskon että juuri tämän ihanan vastaanoton takia me vietämme paljon aikaa miehen perheen kanssa. Olen myös nimittäin kuullut paljon sellaisia kohtaloita, missä miehen äiti ei ole hyväksynyt poikansa valintaa (enemmän kuin tyttöjen äitien kohdalla).

          • M.

            Ihan mielenkiinnosta kysyn, sillä pidän sinua suvaitsevaisena: olisi varmaan ok, jos poikiesi puolisot olisivat myös heidän kanssaan samaa sukupuolta?

          • Mrs.V

            Voi täysin ok! <3

  • Kipsu

    Tuli teille sitten tyttö tai poika, niin eiköhän se ole juuri se paras lapsi teidän perheeseen.

    Olet useasti korostanut, että lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan, jos on tarpeeksi onnekas. Teillä on käsittääkseni ollut “lapsettomuutta”. Olisitko joskus (ei nyt ehkä vielä, mutta vuoden tai vaikka kahden päästä jos aihe on vielä liian arka) voinut tehdä postauksen aiheesta?

    Lapsettomuus tuntuu olevan useamman kuin yhden perheen riesana, ja olisikin mielenkiintoista kuulla fiiliksiä siitä. Toki teillä lopputulema oli positiivinen, mutta kaikillahan näin ei ole.

    Mulla itselläni toimii lähinnä toinen munasarja. Lapset eivät ole ajankohtaisia vielä pitkään aikaan, mutta kyllä sitä välillä miettii, että onko niitä lapsia mahdollista saada, ja kuinka pitkään siinä yrittämisessä menee. Mullehan gynekologi täräytti ensimmäisellä käyntikerralla 17-vuotiaana, että ei parane odottaa yrittämistä liian kauan, ja jossei ekan vuoden aikana tärppää niin heti hoitoihin. Oli vähän karu isku päin kasvoja. Sitä yrittää jo näin etukäteen varautua siihen, että jossei koskaan tärppääkään, ettei sitten pettymys ole liian suuri, jos vauvaa ei koskaan saa.

    • Mrs.V

      Näin se on. Sataprosenttisen varmasti.

      Meillä meni puolitoistavuotta esikoistamme yrittäessä ja koin maailmani hetkeksi kaataneen keskenmenon. Siihen mahtui monia pettymyksen karvaita hetkiä. Minulla epäiltiin PCO:ta (monirakkulaista munasarjaa), koska kuukautiseni eivät olleet säännölliset. Sain siihen lääkkeen nimeltä Clomyfen (joka varmistaa munasolun irtoamisen), jonka avulla natsasikin sitten pitkän yrityksen jälkeen melkein heti. Olen taas nähnyt vierestä paljon pidempiä taisteluja sekä paljon järeämpiä keinoja, jotka eivät olekaan onnistuneet, minkä takia koko asia koskettaa minua paljon. Siksi voin sanoa, että tiedän, että lapsien “teko” ei ole itsestäänselvyys. Olen miettinyt aiheesta kirjoittamista, mutta tavallaan en ole kuitenkaan kokenut sitä sopivaksi blogin linjaan. Kommenttiboksissa olen vastannut jos minulta ollaan asiaa kysytty, mutta vielä en koe sitä ainakaan sopivaksi (kokonaiseksi ) aiheeksi blogiini. Voin sitä kuitenkin hienotunteisesti tällaisissa postauksissa sivuta.

      Toivon suuresti, että jos sinulla koittaa aika, milloin lapsia toivot, se sinulle suodaan. Lääketiede menee huimaa vauhtia eteenpäin joka vuosi, joten toivottavasti jos sinun tilasi raskaaksi tulemisen tekee ylivoimaiseksi, saat kaiken mahdollisen avun. En voi edes kuvitella tuota iskua vasten kasvoja jo 17-vuotiaana gynekologin käynnillä.

      Kiitos kun jaoit oman tarinasi.

  • Lumi

    Odotan tällä hetkellä kolmatta poikaamme. Olen kuullut paljon kommentteja asiasta ja kaikki eivät ole olleet niin mukavia, kuten esimerkiksi “voi ei” tai “kyllä te selviätte”. Nämä kommentit loukkaavat vaikka tiedän etteivät ihmiset pahaa tarkoita. Kaikki lapset ovat ihania ja arvokkaita olivat sitten tyttöjä tai poikia.

    Oikein mukavaa odotusaikaa sinulle!

    • Mrs.V

      Jos meille tulee kolmas poika, niin en varmaan minäkään noilta sanoilta säästy. Pitää vaan muistaa se ihmisten oma syy siihen taustalle ja itse omalla rauhalla vastata, että kolme poikaa on aivan yhtä ihana asia! Ja juuri näin. Jokainen lapsi on lahja! <3 Kiitos paljon! <3

  • Liina

    Jollain tavalla harmittaa että sinun pitää tällaisilla kirjoituksilla “todistella” lukijoillesi lapsen sukupuolen merkityksettömyyttä. Tai siis ihmetyttää että eikö se ole kaikille itsestään selvää. Vaikka ei se “todistelu” ollutkaan kirjoituksesi pointti vaan nostit vain tärkeän asian esille joka elämässäsi nyt on pinnalla. Kiitos siitä. En pystyisi itse ikinä bloggaamaan tuhansille lukijoille mitään näin henkilökohtaista.

    Ainiin. Ja lämpimästi onnea odotukseen! Ajattele nämä vauvansumuiset vuodet positiivisen kannalta: se on tätä nyt jokusen vuoden, äkkiä ne kasvavat. Me saimme pienen vauvan viiden vuoden odottamisen ja monien pettymysten jälkeen. Hurjalta tuntuu jos seuraavaakin täytyy viisi vuotta odotella ja aloittaa vauva-aika tavallaan taas uudelleen. Helpompaa olis kun lapset syntyis samalla rytinällä, vaikka työtä siinä onkin! Tsemppiä ❤️

    • Mrs.V

      Tiedätkö… Sehän nimenomaan harmillista on, että asia ei ole itsestäänselvyys kaikille…

      Minä kun olen ikävä kyllä saanut maileja, missä minulle tuntemattomat naiset avautuvat suuresta pettymyksestään, että odottavat nyt esikoispoikaansa ja ovat niin äärimmäisen pettyneitä siihen, että eivät saakaan tyttöä, jota pukea prinsessamekkoihin. Minulta kysytään, voinko kertoa mikä pojissa on niin ihanaa, kun oma elämäni näyttää niin ihanalle? :/ Itsellä, jolla on myös todella paljon halutonta lapsettomuutta ympärillä, tämä tuntuu niin käsittämättömältä. Koska haluan aina yrittää ymmärtää sitä toista, niin siksi jään tällaisia asioita pureskelemaan.
      Voisi niin kuvitella, että tämä on itsestäänselvää. Ainakin omassa lähipiirissä on. Mutta ikävä kyllä juuri blogin kautta olen saanut huomata, että se ei ole.
      Ja toki on myös paljon synnytyksen jälkeisiä masennuksia yms. mistä minä en ikävä kyllä tiedä tarpeeksi, että uskaltaisin niin isoa asiaa edes avata.

      Tällä postauksella tarkoitukseni ei siis ole “todistella” mitään. Vaan koska tällaiseen kysymykseen törmää moni tilanteessani oleva, niin halusin nostaa esiin sen, mitä ihmiset sillä kysymyksellä tarkoittavat! :) Hyvää vain. Tarkoitukseni on, että ymmärtäisimme toisiamme paremmin, eikä tarvitsisi tarpeettomasti loukkaantua asioista, joita ei ole siksi tarkoitettu :)

      Ja kitos kovasti! Minä taas haluan nauttia siitä vauvasumustakin! Koska se tosiaan menee liian nopeasti ohi! Nähnyt jo kahdesta aiemmasta lapsestani, että se aika menee ihan liian nopeasti ohi :/ Eli siis en halua ajatella, että se menee nopeasti ohi! :D If that makes any sense :D

      Ja onnea teille pitkän yrityksen jälkeen omasta ihmeestä <3 Kun tietää, että lapset eivät ole itsestäänselvyys, tämä sukupuoliasia todella muodostuu todella merkityksettömäksi.

      • Anni

        Itse taidan olla juuri yksi näistä sähköpostin lähettäjistä, viime kesältä. Lähinnä silloin itse kauhistuin omaa reaktiotani ja se tuntui kauhealta. Lapsettomuustausta takana olin aina ajatellut että sukupuoli on täysin merkityksetön. Jotenkin poikauutiset saivat silloin itseni pois tolaltaan ja eniten olin juuri järkyttynyt kun reagoin sillä tavalla. Itse siskojen keskellä kasvaneena poikien maailma tuntui niin vieraalta.

        Pääsin onnekseni ahdistavasta tunteesta yli päivässä ja sen jälkeen olen elänyt täysillä joka sekunnin pienelle pojalleni. En arvatenkaan vaihtaisi häntä mihinkään!

        Toivon että ymmärrät (ja ymmärrätkin varmasti) miten tunteikasta aikaa raskaus on ja tunteet voivat olla yllättäviäkin ja niitä voi säikähtää.

        • Mrs.V

          Hei Anni. On niin ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja lopputulema on enemmän kuin onnellinen! En voi kieltää, etteikö viestisi ensiksi säikäyttänyt minua totaalisesti. Kun jotkut tällaiset asiat ottaa itsestään selvyytenä ja sitten huomaakin, että se ei ole. Minun kieltämättä kesti pureskella asiaa. Koska en halua sanoa, että en ymmärrä, niin yritin itse pohtia asiaa monista eri näkökulmista. Itse kun ympärillä on niin paljon halutonta lapsettomuutta, niin jotenkin minun oli hirveän vaikea löytää syytä siihen, että sitten sen kaiken jälkeen toinen sukupuoli olisi jotenkin vähemmän haluttu. Itsekin kun tulen vain siskosten perheestä.

          Mutta tulin tosiaan siihen tulokseen. Että me kaikki toimimme niin, miten meidän oma historiamme on meitä muokannut. En voi ikinä tietää kaikkia niitä syitä, miksi jouduit menemään sen hetken pelon yli. SInulla on varmasti ollut siihen omat syysi. Et sinä sitä tunnetta halunnut ja varmasti olit itsekin sekaisin tilanteesta. Olen todella iloinen, että pääsit asiasta niin nopeasti yli ja oma pieni poikasi on maailman upein asia! <3

          Ja aivan totta. Varsinkin ensimmäinen raskaus on erittäin tunteikas. Siihen liittyy niin paljon uuutta ja monia pelkoja. Itsekin ravasin ultrassa alkuvaiheessa se harva se viikko, kun pelkäsin kuollakseni, että raskaus menee kesken. Kaikkea hyvää teidän perheellenne! <3

  • Kati

    Ihana kirjoitus! Minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Lapseni ovat kaikki yksilöitä ja minulle rakkaita omanlaisinaan. Heidän persoonansa on jokaisella yksilöllinen ja se on niin paljon muuta kuin sukupuoli. Olen onnekas ja saanut enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa. Ihanat rakkaat kolme lastani, joita rakastan samalla tavalka olivatpa he mitä sukupuolta tahansa. P. S. Onnea tyylikkäimmälle! :)

    • Mrs.V

      Kyllä! Juuri näin. Ja niinhän se kuuluukin mennä <3 Tässä enemmänkin ehkä kyse niiden toisten ihmisten "omien toiveiden toisille tuputtamisesta". Oma lapsi on aina se maailman ihanin asia, aivan sama sukupuolesta tai muustakaan. Ihmiset vain välillä unohtavat, että se heidän "oma unelmansa" ei ole kaikkien muidenkin "must have". Ja valtavat kiitokset onnitteluista! <3

  • Sofia

    Voi Hanna, niin kauniisti kirjoitettu ja pohdittu tärkeää asiaa. Arvostan kovasti sitä, että näet ihmisten teot ja aikeet hyvän kautta.
    Luin myös aiemman postauksesi sekä sen kommentit, siellä oli jaettu valtavan koskettavia ajatuksia ja kokemuksia. Vaikka lapset ovatkin omalla kohdallani vielä haaveiden tasolla, vasta vuosien päässä, valuvat kyyneleet ja sydän on syrjällään niin monen puolesta. Kumpa jonain päivänä ne omatkin haaveet kävisivät toteen ja sitä suotaisiin lapsia sen rakkaimman ihmisen kanssa. Uskon, että lapsen saapuessa maailmaan epäilykset kaikkoavat ja toiveet täyttyvät, vaikka lapsen sukupuoli, tai jokin muu seikka, ei olisikaan sitä, mitä oltaisiin alunperin ajateltu “meille sopivaksi”.
    Voimia raskauteen sekä kaikkea hyvää koko perheellenne! Olet kirjoitusten perusteella ihana, lämminsydäminen ihminen.

    • Mrs.V

      Siis se keskustelu siinä postauksessa oli aivan mahtava. Tästä blogista saa itsekin niin paljon irti, kun saa kuulla näin erilaisia ja silmiä avaavia elämäntarinoita. Kyllä moni riipaisi syvältä…

      Ja toivon suuresti, että te ihana Sofia saatte vielä kaiken toivomanne! <3 Ja juuri näin se vain menee (ainakin valtaosalla), että silloin viimeistään ne kaikki epäilykset kaikkoavat ja se oma ihme on maailman suurin ihme <3

      Kiitos paljon kauniista sanoistasi ja vuosien seurasta! <3

  • rosa

    Hyvin pohdiskeltu ja ajateltu sinulta jälleen :) Ihanaa miten nautit äitiydestä, teidän perheestä on saanut äärimmäisen lämminhenkisen kuvan. Ja nämä on niiin luonnollisia ja lukijoillesikin varmasti ajankohtaisia aiheita, että ainakin minusta on vain hyvä keskustella myös elämän suurista kysymyksistä, niin kun huomaa; nämä aiheet koskettaa naisia :D

    Ite oon kans ajatellu, että kolme max neljä lasta olisi toiveena, jos vain luoja niin suo<3 Ajattelen vielä tässä vaiheessa että olisi ihana molempia sukupuolia saada, mutta sen tiedän tuhatvarmaksi ettei mahdollinen 'pettymys' tuntuisi kun sekunnin -ja onni omasta lapsesta olisi aina mieletön. Kauniisti kuvailit tuon koko asian miten itse koet<3

    • Mrs.V

      Minusta tämä on tällä hetkellä blogin parasta antia. Kun voi tällaisia asioita pohdiskella niin monesta eri näkökulmasta. Blogin kautta saa kuulla niin paljon erilaisia kohtaloita, että sitä pystyy avartamaan omaakin katsomusta ja ymmärtämään sitä toista paremmin, vaikka oma kokemus onkin ollut hyvin eri. Se tekee tämän blogin pitämisestä mahtavaa. Se haastaa aina miettimään asiaa toiseltakin kantilta.

      Ja on täysin luonnollista haaveilla kaikesta ja miettiä niitä omien lapsien mahdollisia sukupuolia! Se on ihanaa! Mutta minusta on myös tärkeää samalla tiedostaa, niin kuin jo tiedätkin, että onni omasta lapsesta on aina aivan mieletön <3

  • Ihanasti kirjoitettu Hanna! Ja niin totta! Kaikkea hyvää teidän odotukseen :)

    • Mrs.V

      Voi Heli! Kiitos! <3 Instasta kurkkasin, että teidänkin perhe vain kasvaa! <3 Kiitos! <3

  • Katriina

    Olet todella viisas nainen. Ihan tulee sellainen olo, että jos hyvälle äidille pitäisi antaa kasvot, ne olisivat sinun. Vaikken ole millään lailla samassa tilanteessa kanssasi, tuli tästä kirjoituksesta tosi hyvä mieli❤️

    • Mrs.V

      Minulla on se etuoikeus, että saan blogini kautta olla niin laajan kirjon kanssa ihmisiä tekemisissä. Koska oma ystäväpiiri on väistämättä hyvin samanlaisia kuin minä, ja meillä kaikilla pääosin hyvin samanlaiset ajatukset elämästä yleensä. Mutta blogissa saa kuulla niin paljon erilaisista ihmiskohtaloista, että ne todella avaavat silmiä ja saavat miettimään asiaa monelta kantilta. Joten en ole sen viisaampi tai parempi kuin kukaan mukaan äiti, mutta tämän työn takia saan olla kuitenkin ihanan tietoinen siitä, miten erilailla asiat voivat mennä, ja miten pienistäkin asioista saa olla kiitollinen. Olen todella iloinen, että vaikka välillä sivuan vähän rankempiakin aiheita, niin silti olen onnistunut pitämään yllä kannustavan ja hyvän ilmapiirin! :)

  • EmmiMaria

    Lapsia ei tosiaankaan tehdä, niitä tulee jos on tullakseen. Minulla ei ole lapsia, vielä. Oikeastaan en ole edes varma haluanko lapsia ollenkaan. Olen jo 27 mutta uskon, että minulla on ainakin 10 vuotta aikaa yrittää jos lapsia haluan. Mutta minä uskon siihen, että kaikki mitä elämässä tapahtuu, on sillä jokin merkitys. Vaikka sitä ei voisikaan ymmärtää, että miksi esimerkiksi joku sairastuu, saa keskenmenon tms. Asiat/jutut tulee ihmisen elämään silloin kun niin on tarkoitettu ja on sen aika. Sinun tekstisi on niin kauniisti kirjoitettu ja toit hyvin esiin asioita mitä kaikkien pitäisi ehkäpä vähän miettiä :)

    • Mrs.V

      Juuri näin. Lapset eivät ole itsestäänselvyys. Jotenkin on niin hullunkurista, että nainen on hedelmällisimillään n.16-vuotiaana! :O Itse olin ainakin aivan napero silloin, enkä todellakaan valmis silloin esim. niin vaativaan rooliin, kuin äidin rooli. Mutta miten dramaattisesti raskaaksi tuleminen vaikeutuu, kun sitä nainen täytää 30, vaikka Suomessa se taitaa olla keski-ikä ensisynnyttäjille! :/ Minä joskus näitä tilastoja katsoin kauhuissani ja mietin, että voipa luonto olla erikoinen.

      Minäkin tavallaan aina uskoin, että kaikella on tarkoituksensa. Mutta ikävä kyllä olen tässä joitain läheisten ihmisten kohtaloita seurannut vierestä, jota en vain millään tapaa pysty ymmärtämään, että miksi esim. maailman upeimmalle pariskunnalle, joista tulisi maailman mielettömimmät vanhemmat, ei vaan millään suoda edes sitä yhtä omaa lasta? SIlloin kyllä itsellä horjuu suuresti luotto siihen, että kaikki mikä tapahtuu, niin on tarkoitus. Tai esim. ihminen, joka joutuu kokemaan oman lapsensa kuoleman? En minä millään kykene sanomaan hänelle “että kaikki mitä tapahtuu on tarkoituksensa”. Kyllä se vaan omalla kohdalla tuntuu niin älyttömän väärältä, jos pieni viaton, viedään ennen aikojaan pois.

      Omassa elämässäni, vaikka olen esimerkiksi kokenut myös mainitsemasi keskenmenon, niin koen, että kaikella on ollut tarkoituksensa. Mutta tämän bloginkin kautta joistain kohtaloista kuulleena, on minun vaikea niin enää sanoa – ainakaan muiden kohdalla. ELämä ei vaan todellakaan ole aina reilua.

      Mutta kiitos kovasti, että pidit teksistäni! Tekee aina hyvää vähän miettiä asiaa eri vinkkeleistä. Se avartaa omaa maailmaa suuresti ja tuo ihanaa rauhaa. Se tässä blogissa onkin niin ihanaa. Jatkuvasti minut haastetaan miettimään asiaa ihan uuden ihmiskohtalon kautta. Se on todella todella rikastuttavaa. <3

      • EmmiMaria

        Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat tuolla että kaikella on tarkoitus. Jokainen tietenkin kokee asiat erilailla. Minulla oli muutama vuosi sitten elämässä kausi jossa tuntui, että kauheasti tapahtuu pahoja ja hirveitä asioita läheisille. Niitä ei vain voinut käsittää, että miksi. Miksi juuri heille ja miksi niin kamalia asioita. Mutta tarkoitin sitä, että ihmiselle annetaan elämään sen verran kun jaksaa kestää. En tietenkään tarkoita, että jos joku sairastuu, niin miksi hänen pitäisi kestää/kokea sellaista. Olen myös huomannut joissakin asioissa, että vaikka se mitä tapahtuu on niin epäreilua ja tuntuu että maailma kaatuu, niin loppujen lopuksi onkin tajunnut, että se on vain hyvä asia. On alkanut esimerkiksi arvostamaan elämää, terveyttä yms aivan erilailla. Elämä menee niinkuin on tarkoitettu vaikka sitä ei tietyllä hetkellä ymmärtäisikään. Vasta vuosien päästä saattaa tajuta, että tämäkö tarkoitus niillä asioilla silloin oli.
        Ihanaahan se olisi jos kaikki menisi niinkuin haaveilee, mutta tämä on elämää ja mitä vain voi tapahtua. Pitää vain uskoa hyvään ja kestää ne pahatkin tielle tulevat asiat. Ne kasvattaa ja opettaa! :)
        Mutta ihanaa, että sinulle on keskenmenon jälkeen siunaantunut 2 suloista lasta ja kolmaskin on tulossa maailmaan! <3
        Itse sain 3 vuotta sitten keskenmenon raskausviikolla 20. Elin silloin huonossa parisuhteessa eron partaalla. Nyt jälkikäteen ajateltuna, kamalaa sanoa näin, mutta onneksi asiat meni niinkuin meni. En olisi ikinä halunnut lapselleni sellaista isää, mikä exäni oli.

        • Mrs.V

          Ymmärrän sinun tuntemuksesi enemmän, kuin hyvin. Ovat todella järkeen käypiä.

          Minulla on käynyt myös niin onnekkaasti, että voin sanoa, että kaikilla niillä vastoinkäymisilläkin on ollut merkityksensä (näin jälkikäteen mietittynä). Esim. tuosta keskenmenosta opin paljon omista arvoista ja siitä, mikä on tärkeää. Samoin tuo sukupuolen mitättömyys korostui. Sitä arvostaa joillekin ehkä itsestäänselviä asioita eri tavoin.

          Mutta vaikka omassa elämässäni on mennyt näin, en uskalla sanoa muiden elämästä, että “kaikella on tarkoituksensa”. Sillä ymmärrän enemmän kuin hyvin, että sinä omasta kokemuksesta haluat taas näissä vaikeissa kohdissa sitä vaikeaa kohtaa läpi käyvää ihmistä rohkaista. Koska sinulle on käynyt näin. Se on sinulta kaunis heijastus siitä, mitä sinä olet saanut kokea.

          Ikävä kyllä minulla tuo lause, “elämä antaa ihmisille sen mitä jaksaa kantaa” menee minulla ihan samaan kategoriaan, kuin “kaikella on tarkoituksensa”. En vain esimerkiksi voisi sydämelläni sanoa sitä tällä hetkellä esim ihmiselle, joka on menettänyt lapsensa. En vain voisi.

          Mutta summma summarum. Olen todella iloinen, että sinä olet voinut kääntää vastoinkäymiset voitoksi ja sinulla on ihana usko elämään! <3

          • EmmiMaria

            Siis juuri näin! Vaikka itse ajattelenkin että kaikki mitä tapahtuu on sillä jokin merkitys. En kumminkaan menisi kenellekkään noin sanomaan, se riippuu niin tilanteesta :) jos jonkun lapsi menehtyy niin en tosiaan noin sanoisi! :)
            Maalaisjärkeähän saa käyttää ja se on aivan sallittua! ;)

          • Mrs.V

            Juuri näin. Siis samaa mieltä kanssasi! :)

  • Tuulevi

    Meillä odotellaan pikkukakkosta ja olin jotenkin ajatellut, että hänkin on poika, koska esikoinenkin on. Kaveripiirissä on ehkä enemmistönä sellaiset kaksi lapsiset perheet, joissa molemmat ovat samaa sukupuolta. Kun sitten selvisikin, että uusi vauva on tyttö, olin aluksi todella yllättynyt ja ehkä myös mietin, että joutuuko hänkin kokemaan ne asiat samanlaisina, jotka minä olen kokenut huonoina asioina tyttönä/naisena olemisessa. Mietin myös paljon muutakin. :D Jos nyt kuitenkin tulevassa rakenneultrassa jotenkin ihmeellisesti selviäisi (tämä on mahdotonta), että vauva olisikin poika, olisin jälleen yhtä pihalla, koska olemme jo alkaneet kovasti odottaa pientä neitiämme. <3

    • Mrs.V

      Meillä on kaveripiirissä sama, että enemmän on 1. ja 2. lapsi samaa sukupuolta. Mutta toki on paljon myös ystäviä missä on molempia :) Kai tilastollisestikin on todennäköisempää saada 2. lapsi samaa sukupuolta? :D Mutta sehän siinä on, kun olet jo saanut “fakta” tiedon, että tuleva pienokainen on joko tyttö ja poika, ja sitä on sen varaan jo lähtenyt luomaan niitä ihania mielikuvia, koska siihen uskaltaa jo luottaa ja sen jo näkee sielunsa silmin <3 Jos ne haavekuvat (jotka tavallaan jo annettiin lupa rakentaa) otetaan pois, niin toki se on shokki! Mutta itseasissa kyllä muakin jännittää, jos se on tyttö :D Tavallaan, koska tiedän mitä tehdä poikien kanssa ja mitä jos tytöllä onkin ihan eri jutut?! :D Mutta tiedän itsekin, että nämä ajatukseni ovat ihan hassuja, sillä kun se pieni, sukupuolesta viis, on siinä sylissä, sitä tietää juuri silloin sitten, miten pitää toimia <3

      • Peppi

        heh meillä eka kaksi tyttöä ja kolmas olikin sitten poika. Ensin oli aivan pulassa ja mietin, että osaanko ollenkaan olla pojan äiti, ku olin ollut varma että kolmaskin olisi tyttö:D molemmat sukupuolet kyllä iha yhtä tervetulleita enkä vaihtaisi nyt tätä katrasta mihinkään<3 nyt jälkikäteen tuntuu että näin sen pitikin mennä:)

        • Mrs.V

          Mulla aivan samoja ajatuksia! :D Minustakin tuntuu vielä, että olisin ihan huuli pyöreenä tytön kanssa, mutta samalla tiedän, että jos vielä tytönkin saisin, niin sekin tuntuisi maailman ihanimmalta ja kaikki menisi ihan yhtälailla omalla painollaan, kun poikieni kanssa <3

  • Osaat kirjoittaa asioista niin kauniisti, näistä vähän vaikeammistakin :) toivon kaikkea hyvää loppuraskauteesi ja jään innolla seuraamaan sitä täältä blogin läpi!

    • Mrs.V

      Kiitos paljon Haidi! Niin minäkin toivon! :D :D :D

  • Upeasti kirjoitettu. Itselläni ei ole koskaan ollut väliä kumpi sieltä olisi lopuksi tullut, kunhan lapsi on terve. Toivoin silti salaa poikaa, koska ajatus minun itseni kaltaisesta teini tytöstä sai aikaan palan kurkkuun. Olen aina ajatellut olevani yksi niistä harvoista naisista ketä toivoi poikaa. Olin jotenkin niin tottunu siihen, että kaikki ystäväni haaveilivat juurikin siitä äiti tytär suhteesta. Pitkään myös ajattelin elämääni kokonaan ilman lasta ennen kuin selvisi, että on pieni mahdollisuus etten saa lasta olenkaan. Itse olen täysin kyllästynyt kuuntelemaan äideiltä ja muilta lausetta milloin teette toisen ? Emme halua toista lasta, koska sairastuin synnytyksen jälkeen psygoosiin ja ahdistukseen. En halua ottaa riskiä, että tilanteeni ja sairauteni pahentuisi ja haluan olla niin hyvä äiti yhdelle lapselle sijaan huono kahdelle tai kolmelle. Vaikka monet tietävät kuinka vaikeeta meillä aluksi oli ja mitä olemme käyneet läpi niin silti saamme niitä katseita ja jatkokysymyksiä. Miksi yksi lapsi ? Eikö se ole outoa ? Kenen kanssa lapsesi sitten leikkii kotona ? Joka on todella tyhmä kysymys minusta. Minun kanssa tietenkin :D Yhden lapsen hankkiminen tuntuu olevan yhtä “outoa”, kuin haluttu lapseton pari. Pahoitelen kirjoitusvirheitä ja toivon, että tässä kirjottamassa tekstistä saa jotain selvää mitä ajattelen. Tatkoitin tällä sitä, ettei tästä nyt saa väärä kuvaa, koska olen niin huono kirjoittamaan mielipiteitäni tai ajtuksiani sanoiksi ja lauseiksi. Paljon onnea eilisestä voitoista! ja onnea loppu odotukseen :D

    • Mrs.V

      :D Mä niin ymmärrän sun palan kurkussa. Meitä oli kolme siskosta ja ei se teiniaika kyllä vanhemmille mitään herkkua ollut :D

      Mutta kiitos niin paljon oman tarinasi jakamisesta. Näitä erilaisia kokemuksia on todella hyvä ja rikastuttava lukea. Se avartaa omia silmiä, kun ymmärtää miten erilailla asiat voi mennä. Ja ihanaa, että olet rehellinen itsellesi. Jokainen kyllä tietää, mikä on itselleen se hyvä luku. Muiden tupuksiin kannattaa suhtautua vaan lämmöllä. Ihan kuten nämä ihmiset, jotka odottavat minun tahtovan väkisin vielä tytön. Se on heidän unelmansa – ei minun. Olen onnellinen molemmista. Pitää vaan ymmärtää, että he tavallaan vain haluavat minun/sinun kokevan sen saman ihanuudet mitä he. Eivät he ymmärrä, että se ei ole sinun / meidän hartain toive.

      Mutta ihanaa, että sinä olet saanut sinun oman perheesi <3 Juuri näin. Sinä tiedät parhaiten, mikä on omalle perheellesi parasta. Itse en ole vielä tavannut tätä, että vain yhden lapsen haluaminen on "outo". Todella mielenkiintoinne huomio sekin.

      Kaikkea hyvää teille ja kiitos ihanista tsempeistä! :)

  • Mia

    Etenkin näin äitienpäivän lähestyessä näitä pohtii varmasti itse kukin. Omalla kohdallani olen siunattu yhdellä lapsella. Saada olla äiti on kyllä niin mieletön asia ja tunnen oloni etuoikeutetuksi. Kirjoitat ihanasti äitiydestä ja mielestäni on erityisen hienoa lukea postauksiasi perhearjesta, hoidat itse lapsia vaikka samalla teet käytännössä työtäsi kotona. Oma pieni poikani on esikoisesi ikäluokkaa, joten kirjoituksiisi on sillä tavalla helppo samaistua. Omasta mielestäni juuri tämä kontrasti tyyliblogin sisällön ja herkillä kuvilla varustettujen äitiyspohdintojen välillä tekee blogistasi mielenkiintoisen ja inspiroivan. Ihanaa loppuodotusta sinulle Hanna!

    • Mrs.V

      Se on totta <3 Meillä vielä mennään rakenneultraan juuri ennen äitinpäivää, joten toivon vain, että saan lahjaksi tiedon siitä, että kaikki on lapsella hyvin ja sekä myös kuulla sukupuolen, että pääsen rakentelemaan niitä ihania tulevaisuudenkuvia (ja hoitamaan käytännönjärjestelyjä, kuten käymään vanhoja vauvavaatteita valmiiksi läpi <3)
      Ja kiitos paljon, että näet eforttini. Tällä hetkellä SUomessa lapsiarjen ja työn yhdistäminen rullaa loistavasti. Saa nähdä miten käy taas, kun tulee kolmas :D

      Kiitos mitä ihanimmista sanoista! Olen todella iloinen, jos olen onnistunut luomaan toimivan kontrastin helpon ja hyvänmielen jutuilla sekä vähän niillä pintaa syvemmältä raapaisevilla jutuilla.

      Kiitos paljon ja ihanaa kevättä teidän perheelle<3 On tuo pian 4-vuotias muuten ihana ikä!!<3

  • 5/7

    Neljän pojan jälkeen se satutti aivan ?!€&€$%*#:n paljon, kun ihmiset sanoivat “toivotte kai tyttöä” ja “kunpa nyt tulisi se tyttö” vaikka hyvin tiesivät, että neljästä aiemmasta lapsesta (ja siis pojasta) oli elossa vain kaksi. Isäni tosin oli sitä mieltä, että pääasia, kun sieltä tulee lapsi eikä apina… Viides oli sitten tyttö, mutta ei ne lapset siihen vielä jääneet, tuli toinenkin tyttö ja vielä pahnanpohjimmaiseksi poika… Kyllä me ne kaikki aiemmatkin pojatkin oltaisiin pidetty, mutta kun ei saatu, vaan luonto repi väkisin pois, eivätkä lääkärienkään konstit riittäneet.

    Tosin kyllä minä joka kerta tervettä lasta toivoin (ja elävää), kukapa sitä nyt lapselleen sairautta toivoisikaan ja ihan yhtä lailla toivon, että saisivat lapseni pysyä terveinä ja saisivat elää pitkät (ja hyvät) elämät. Eikä se tarkoita, jotta olisin rakastanut sairasta lasta yhtään vähempää tai tehnyt hänen vuokseen yhtään vähempää kuin terveenkään lapsen.

    Ja kuulee sitä sitten nykyään sitäkin, että teimme lisää lapsia menetettyjen tilalle ja korvaamaan kuolleita… Useimmiten jos/kun tulee puhetta uusien tuttavuuksien kanssa lapsiluvusta, niin sanon viisi, ettei tarvitse alkaa selittämään…

    • Mrs.V

      En tiedä mitä sanoisin. Otan osaa ei tunnu riittävän. Oma suurin pelkoni elämässä on, että joutuisin menettämään lapseni. Sinä olet joutunut sen eteen kahdesti. Olen suorastaan sanaton. Voin ymmärtää, että sattuu todella paljon.

      Ja juuri kuten sanoit. Vaikka sitä mahdollisesti sairasta lasta rakastaa aivan yhtä paljon kun tervettä, mutta se pelko liittyykiin siihen menetyksen pelkoon. Se, että jos ei olekaan terve, niin siihen liittyy niin paljon pelkoja mahdollisita leikkauksista yms. tai mitä ikinä, että siksi toivotaan tervettä lasta, ettei vaan ikinä joutuisi sen pelon eteen konkreettisesti, että hänet joutuisi menettämään.

      Olen niin pahoillani siitä, etten tiedä mitä sinulle sanoisin. Sanani tuntuvat nyt kovin riittämättömiltä. Minä kun en ihan suoraan sanoen tiedä miten kykenisin edes jatkamaan, jos joutuisin lapseni menettämään. Toivon maailman suurinta onnea tästä edes sinulle ja perhellesi. Teitä on jo aivan liikaa koeteltu.

  • iines

    Kauniisti kirjoitit äitiydestä <3

    Itse odotan nyt esikoista ja meillekään raskaus ei ollut itsestäänselvyys. Sain keskenmenon syksyllä ja tuntui että maailma kaatui siihen. Pelko siitä, ettei meille koskaan suotaisi elävää lasta oli suuri. Tulin raskaaksi pian uudelleen ja nyt rv 25 meneillään ja oikeastaan vasta ihan viime viikkoina olen uskaltanut luottaa elämään. Jotenkin nuo alun surulliset kokemukset saivat itsellekin aikaan sen, että sukupuolesta tuli hyvin vähäpitoinen asia. Rakenneultraa olin jo ajatellut viikkoja ja viikkoja, en toki sen tähden, että se on se sukupuoliultra vaan pelotti ettei kaikki olisi hyvin. Olimme miehen kanssa ajatelleet että koska sukupuoli on niin vähäpitoinen asia meille, niin emme aio edes kysyä rakenneultrassa sukupuolesta mitään. No jotenkin siinä onnellisuuden tilassa kun kätilö sanoi et kaikki näyttää hyvälle ja halutaanko kuulla sukupuoli niin mieheni kanssa molemmat me heti nyökättiin. Jotenkin se sukupuolen tietäminen on konkretisoinut tätä odotusta todella paljon. Meille siis on tulossa tyttö. Minua kyllä niin puistutti kun moni työkaverini kommentoi että ai ihanaa tyttö, kyllähän kaikki naiset oman tytön mieluummin haluavat. Siis en oikeasti usko, että kukaan äiti tuolla tavoin ajattele! Yleensä noi tollaisten sanojat ovat aika nuoria ja vielä lapsettomia mutta silti tuollaiset kommentit loukkaavat minua. Ja sittenpä vielä jotkut kommentoivat että älä nyt liikaa kuvittele tyttöjuttuja koska voihan se vielä paljastua pojaksikin ja sitten petyt karvaasti. Siis mitä ihmettä? Miksi ihmeessä pettyisin karvaasti? Tyttö tai poika, se on meidän lapsi!

    • Mrs.V

      Minulla on aika samanlainen tarina kuin sinulla. Esikoisen kanssa pelkäsin ihan älyttömän paljon läpi koko raskauden, että sekin menisi kesken. Juurikin tuo kokemus sai minulla viimeistään aikaan sen, että sukupuoli oli täysin samantekevää. Mutta se hetki kun saat kuulla kumpi hän on, niin se tosiaan tekee siitä konkreettisempaa. Voi alkaa todella jo pohtia nimeä, ostamaan vauvavaatteita ja rakentamaan tulevaisuuden haavekuvia. Se vaan siinä kohtaa tavallaan lähtee rakentamaan sitä suhdetta jo askeleen syvempää, kun se on “konkreettisempi”. Joten ymmärrän 110% mitä tarkoitat. Yhdyn ajatuksiisi täysin. Ikävä kyllä olen törmännyt siihen, että jotkut todella preferoivat toista sukupuolta. Olen yrittänyt sitäkin ymmärtää, sillä en pidä lauseesta “en voi ymmärtää”, koska tavallaan omasta mielestäni se vain kertoo omasta yksinkertaisuudesta ja kykenemättömyydestä ymmärtääe erilaisia ihmiskohtaloita. Mutta kyllä. Minun kokemukseni ovat miltein identtinen. Saman läpi ollaan soudettu <3

      Onnellista loppuraskautta sinulle, ja uskon vahvasti, että teillä on myös samanlainen onnellinen lopputulema, kuin meilläkin <3

  • nuorityttönen

    Ihanasta kirjoitettu, kiitos että tuot esille avoimesti syvempää henkilökohtaisempaa pohdintaa, sillä nykyään meistä liian moni pitää monia asioita itsestäänselvyytenä, vaikka ruoka, oma koti, lapsen saaminen, terveenä pysyminen, vakituinen työ, eivät tänäkään päivänä ole itsestään selviä meille jokaiselle suomalaisellekaan!

    Toivon Sinulle ja perheellesi ihanaa kevättä ja odotusaikaa, sekä mielettömästi kiitoksia ihanasti blogistasi! <3 Ansaitsit todella vuoden tyylikkäimmän blogi-voiton!

    • Mrs.V

      Kiitos! <3 Olen hyvin otettu, että pidit tästä postauksesta, joka nyt ei suoranaisesti tyyliblogin linjaan kuulu, mutta toivon näiden pohdintojen myötä, että voimme kohdella toisiamme "tyylikkäämmin" :D kun osaamme ottaa eri tilanteita huomioon ja nähdä asiat toisestakin vinkkelistä.

      Kiitos mitä ihanimmista sanoista ja siitä, että olet seuranani! <3

  • Wendy

    Kauniisti kirjoitettu ❤️. Ihmiset osaavat olla hyvin ajattelemattomia, mitä lapsien hankkimiseen tulee. Minulta kysyttiin hyvin alkuraskaudesta useasti kumpaa toivon poikaa vai tyttöä, vastasin aina, että kunhan kaikki menisi hyvin ja lapsi olisi terve. Tunsin näin hyvin voimakkaasti vaikka ennen raskautta olin toivonut tyttöä. Jonkinlainen enne tämä tunteeni oli, ja tämä ensimmäinen raskauteni meni kesken.
    Nyt eräs kaverini kysyy jatkuvasti, koska yritätte uudelleen. Mikä myös loukkaa, koska jos voisin asiaan vaikuttaa olisin edelleen onnellisesti raskaana. Valitettavasti ajattelemattomampi ovat naiset, joilla on jo isoja lapsia. Lapsettomat ihmiset ovat paljon varovaisempia kysyjiä. Tunnen tällä hetkellä hyvin voimakkaasti, että jokainen lapsi on lahja.

    • Mrs.V

      Kyllä. Ihmiset ovat vain ajattelemattomia. Siinä arjen vilskeessä kukaan ei tarkoita pahaa. Monelle se on vaan täysin sopivaa “small talkia”. Olen kokenut saman, ja ne vedet ovat synkkiä. Yht’äkkiä asiasta tuleekin maailman suurin asia, vaikka sitä ennen on yrittänyt tehdä kaikkensa, “ettei vaan tulisi liian aikaisin raskaaksi”. Se on aikamoista vuoristorataa. Ehkä nuorempi sukupolvi puhuu näistä enemmän? Se ei ehkä ole niin tabu enää? Ja nettihän avaa vaikka mitä anonyymeja vertaistukiryhmiä. Ehkä näin nuoremmat saattavat olla hienotunteisempia asioista, kun tietoa on enemmän saatavilla? Mene ja tiedä… Mutta toivon koko sydämestäni, että teille suotaisiin se oma pieni tuhisija <3 Minua auttoi noissa vesissä se tieto, että ainakin voin tulla raskaaksi.. Toivottavasti se pitää sinullakin sen toivonkipinän yllä, vaikak tiedän, että sekään tie ei kivitön ole. Olet ajatuksissani <3

  • Hei Hanna! Tuttuja kommentteja minullekin aikoinani, meillähän on 3 poikaa. Meidän pojat ovat 13-, 18- ja 20-vuotiaita tänä päivänä ja minulla on heihin todella läheiset, lämpimät välit kaikkiin. He ovat niin järkeviä, älykkäitä, menestyneitä ja ihania, etten voi edes kaivata mitään muuta! He tuntuvat niin oikeilta, omilta. En voisi edes kuvitella olevani tyttären äiti, sillä sitä en ole ikinä ollut. Ymmärrän sinua täysin. Ehkä joillakin naisilla on fantasia tyttärestä, jota pukea nätisti pienenä :-). Jos nyt kuitenkin tyttöä odotat, varmasti sekin tulee olemaan teille oikea ja ihana asia. Näitä juttuja kun ei itse voi päättää! Onnellista odotusta sinulle!

    • Mrs.V

      Juuri näin! Näitä asioita ei päätetä. Se on lahja, joka on maailman ihanin asia, oli se kumpi tahansa. Ja että.. Mä taas täällä hormonipäissäni liikutuin, kun puhuit niin kauniisti jo niin aikuisista pojistasi! <3 Apua, siinähän menee vain hujaus tässä sumussa, kun munkin pojat ovat mua pidempiä ja muuttamassa pois?! :/ ai kamala! :/ Kaikkea ihanaa teidän perheellenne! <3

      • Kyllä siinä menee vielä oma aikansa, kun teidän pojat lähtevät opiskelemaan :-)! Kyllä tähän reiluun pariinkymmeneen vuoteen on mahtunut monenlaista vaihetta, eikä niitä haluaisi mitään jättää välistä pois. Ihana tilanne on kuitenkin tämä, kun pojat ovat isoja ja järkeviä ja ohjautuvat omille urilleen. Kyllä siinä saa olla niin ylpeä heistä, että!

        • Mrs.V

          Ihana kuulla! :D Tää aika tuntuu menevän niin siivillä, että välillä ihan suorastaan kauhistuttaa ajatus, että nuo pienet oikeesti kasvavat isoksikin! :O :D Ja niin ihana kuulla <3 PUhut niin kauniisti pojistasi. Kaikkea hyvää teille! <3

  • Liina

    Hyvin kirjoitettu. Me odotamme vihdoin esikoistamme, lähes kolmen vuoden yrityksen ja monien, monien pettymysten jälkeen. Moni tuttavistani ei usko ettei minulla olisi toivetta tulevan lapsen sukupuolesta, vaikka minulle sukupuoli on täysin yhdentekevä. Kunhan vain saisi tämän rakkaan syliin.

    • Mrs.V

      Allekirjoitan tämän täysin. Kun noissa vesissä on soutanut, sukupuoliasia jää ihan täysin mitättömäksi. Yhdyn tunteeseesi siis täysin. Maailman suurimmat onnittelut esikoisesi johdosta! <3 Niin rohkaisevaa kuulla monelle, joka on meidän molempien tilanteessa ollut, että ihmeitä kuitenkin tapahtuu! <3

  • Ninni

    Ihanasti kirjoitit <3 Meillä myös pettymyksiä ja surua takana, lapsia ei todellakaan tehdä. Olisin maailman onnellisin kun saisin viimein oman nyytin terveenä maailmaan, sukupuolesta viis!

    • Mrs.V

      Tunnen niin pettymyksesi painon. Sitä on vaikea kuvailla, jos siinä ei ole ollut. Mutta et ole yksin, ja meitä saman kokeineita on ihan hurja määrä. Toivon koko sydämeni pohjasta, että teillekin, aivan yllättäen, yht’äkkiä suodaankin se kauan odotettu, maailman paras lahja! <3

  • Maiju

    Olet käsittämättömän ymmärtäväinen, avarakatseinen ja rakastava ihminen. Olen joskus aiemminkin miettinyt sitä kuinka osaatkaan kääntää kaiken, myös ikävien kommentien sanoman positiiviseksi ja nyt se tuli taas mieleeni. Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos olisi enemmän kaltaisiasi ihmisiä, teitä jotka ette ole vain ulkoisesti hirmuisen kauniita vaan myös sisältä täyttä kultaa.
    Kaikkea hyvää sulle ja upealle perheellesi <3

    • Mrs.V

      Tiedätkö minä kiitän siitä, että pystyy katsomaan asiaa monelta eri kantilta, niin tätä blogia ja sen pitämistä. Vaikka minulla on laajakin kaveripiiri ja he kaikki tietysti erilaisia, niin kyllä minulla lähimmäisten kavereiden kanssa on vain hyvin samanlaiset ajatukset asioista. Blogin kautta sitä on saanut olla niin mahdottoman laajan kirjon kanssa ihmisiä tekemisissä, että se on avartanut omaa elämänkatsomusta hurjasti! Joten kiitos menee teille, koska aina joku onnistuu haastamaan katsomaan asiaa eri vinkkelistä. Joten vaikka tämä blogin pitäminen on tavallaan hyvin pinnallista, sanon että sen paras puoli on se, että se kyllä todella tuo ihan uutta sisältöä ja ajatuksia omaan arkeen! <3

  • Kaunis kirjoitus ja onnellista odotusaikaa! LInkkaan sulle tähän postauksen, jonka kirjoitin toissa vuonna samasta aiheesta. Kovasti tutulta kuulosti minulle tuo sinun pohdintasi.
    http://rouvaeriksson.blogspot.fi/2014/11/no-mutta-kai-te-viela-tyton-teette.html

    • Mrs.V

      Mikä ihana kirjoitus! Niin rehellinen ja samaistuttava! :D Meillä ihan sama kuin sinulla kaksi: Se vain tuntui aina meidän luvulta. Enempää en yksinkertaisesti handlaisi. Nyt jo kroppa sanoo, että paree lopettaa tähän, tai hajoat :D
      Mutta kiitos kun jaoit tämän! Se oli niin tuttua luettavaa! :)

  • Ella

    Kaunis kirjoitus, jälleen kerran :)

    • Mrs.V

      Kiitos Ella! Mukavaa, että pidit <3