CATEGORIES

Jäljellä vain suru

5.4.2017

“Tänään on se päivä kun minun matkani on kuljettu loppuun. Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet. Älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle vaan pidä minua sylissäsi ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme. Silitä turkkiani niin kauan kunnes olen siirtynyt rajan yli ja sydämeni on sammunut. Muistele minua mutta älä takerru minuun vaan jatka eteenpäin. Kun aika koittaa kohtaamme jälleen emmekä eroa koskaan.”

Hyvin raskain ja surullisin mielin kerron teille, että viime viikolla jouduimme jättämään hyvästit rautarouvallemme, Zaralle. Viimeinen viikko on kulunut häntä muistellessa sekä perheen ja ystävien kesken menetystä surressa. Melkein 11 vuotta rautarouva kulki meidän rinnallamme kaupungista ja maasta toiseen. Hän toi niin sanoinkuvailemattoman määrän rakkautta, iloa ja turvallisuuden tunnetta elämiimme reippaasti yli vuosikymmenen ajan. Nyt hänen tiensä oli ikävä kyllä jo liian kivulias eteenpäin kuljettavaksi. Hellin silityksin ja rapsutuksin saatoimme hänet viimeiselle matkalleen rakkaan Benin luo. Suurta lohtua tuo ajatus, että nyt he ovat taas yhdessä.

Jokainen, joka on omasta rakkaasta lemmikistä joutunut luopumaan tietää, että tähän hetkeen liittyy paljon tunteita. Tänä vuonna tulee kolme vuotta täyteen siitä, kun olin vastaavassa tilanteessa uroskoiramme Benin kanssa. Hänen menetyksensä oli niin nopea ja yllättävä, että tunteiden kirjo oli melkoisen laaja. Alku meni suorastaan shokissa. Zaran kohdalla tähän on osattu jo hetki varautua. Joten toisin kuin Benin kohdalla, jäljellä on järkytyksen, ahdistuksen ja epäuskon sijasta ainoastaan suuri suru ja ammottava tyhjyys kun rakas on poissa. Rakastan eläimiä ja olen koiraihminen henkeen ja vereen. Tuntuu niin oudolle, että meillä ei ole enää meidän haukkuja. Meidän koiramme kun ovat kulkeneet minun ja mieheni vierellä melkein koko yhdessäolomme ajan. Meidän lisäksi koiramme saivat niin valtavan määrän rakkautta koko meidän perheeltä sekä ystäviltämme. He olivat niin kovin rakastettuja. Zaralla oli selittämättömän ihana ja vahva suhde isäni kanssa. Vaikka menetyksen tuska on raskas, niin tieto siitä että ihanat koiramme elävät niin monien muidenkin sydämissä lämmittää kovin.

Tekin olette saaneet palasen meidän mielettömistä karvakuonoista koko blogini olemassa olon ajan. Viimeksi kun jouduin jättämämään Benille surulliset jäähyväiset, sain teiltä niin mahdottoman paljon tukea ja myötätuntoa. Se auttoi minua käsittelemään suurta menetystämme. Kiitos siitä teille. Mieleeni painui erityisen hyvin kauniit runot, mitä moni teistä jakoi kommenttiboksissa. Ne auttoivat eteenpäin, vaikka suru olikin syvä ja siinä tarpominen tuntui mahdottoman raskaalta. Kiitos teille kaikille siitä, että olette olleet tukena nämä kaikki vuodet. Yksi teistä ihanista silloin totesikin, että koiran elämä on niin paljon ihmisen elämää lyhyempi, koska ihmisen täytyy elämänsä aikana oppia rakastamaan ja olemaan hyvä. Koira osaa tämän kaiken jo eikä sen tarvitse enää opetella, siksi sen elämäkin on lyhyempi. <3 Tästä taas hiljaa eteenpäin. Lepää rauhassa Zara. Rakastamme sinua. Nyt ja aina.

”Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana, Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina; henkeni tulee sinua seuraamaan, minne maailmassa matkasi johtaakaan. Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.

 ”Nousin selkään pyrstötähden, älä sure vaikka lähden, täältä takaa tähtitaivaan, häntääni mä heilutan, elämän mä vietin parhaan, teitä aina rakastan.”

151 comments

Leave a Reply to Anni Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Carina

    Kyynelkanavat aukesivat tätä lukiessa. En ole aiemmin blogiasi seurannut, mutta päädyin tänne hiljattain kun googlettelin koirien kasvaimista ja luin kirjoituksesi Benistä ja hänen sarkoomasta. Nuori koirani oli alkanut ontumaan ja seuraavalle päivälle oli varattu eläinlääkäri. Illalla luin jutun Benin kohtalosta ja minut valtasi outo tunne. Seuraavana aamuna koiran jalasta löytyi kasvain ja tein elämäni siihen asti raskaimman päätöksen. Palasin kotiin tyhjä remmi kädessä ja luin sitten illalla kaikki kirjoitukseen tulleet kommentit ja kauniit runot kyyneleet valuen. Ne auttoivat minuakin. Edelleen on kamala ikävä karvaista rakastani, onneksi kipu on jo helpottanut, ikävä saakin jäädä. Osanottoni teille Zaran menetyksestä, tiedän miten pahalta se tuntuu.

    • Purskahdin itkuun. Osanottoni. Liian tuoreessa muistissa kaikki tuo <3 Voimia niin kovin <3 Sarkooma on hanurista. Se vie niin nopeasti. Shokkisuru. Sen käsittelyssä kestää.

  • Carina

    Kyynelkanavat aukesivat tätä lukiessa. En ole aiemmin blogiasi seurannut, mutta päädyin tänne hiljattain kun googlettelin koirien kasvaimista ja luin kirjoituksesi Benistä ja hänen sarkoomasta. Nuori koirani oli alkanut ontumaan ja seuraavalle päivälle oli varattu eläinlääkäri. Illalla luin jutun Benin kohtalosta ja minut valtasi outo tunne. Seuraavana aamuna koiran jalasta löytyi kasvain ja tein elämäni siihen asti raskaimman päätöksen. Palasin kotiin tyhjä remmi kädessä ja luin sitten illalla kaikki kirjoitukseen tulleet kommentit ja kauniit runot kyyneleet valuen. Ne auttoivat minuakin. Edelleen on kamala ikävä karvaista rakastani, onneksi kipu on jo helpottanut, ikävä saakin jäädä. Osanottoni teille Zaran menetyksestä!

  • Iina

    Tää teksti kolahti. Niin kovaa itseasiassa että en oo blogiisi sen jälkeen tullut vierailemaan. En jotenkin tiennyt mitä sanoa..Tai en löytänyt oikeita sanoja..
    Mulla oli ihana rottispoika, Adi. Muistan kun näin myynti ilmoituksen koirasta, joka oli ollut jo toisessa perheessä mutta olikin tullut kasvattajalle viikon jälkeen takaisin. Minä kiiruhdin heti katsomaan 10viikkoista “Igoria” joka varasti sydämeni. Valvoin ensimmäisen yön ja kuuntelin koiravauvan tuhinaa. Vähän niinkuin äiti kuuntelee oman vauvansa unta ja ihailee tätä. Muistan miettineeni, että olenko sittenkään tarpeeksi vastuuntuntoinen ja pystynkö pitämään ja osaanko kasvattaa koiran. Olinhan juuri muuttanut kotoa omaan asuntooni, valmistumassa ammattilukiosta ja tein viikonloppu öisin töitä baarissa ja päivät kaupassa… Kirjoitin jopa viestin valmiiksi kasvattajalle että palautan koiran, kunnes naapurin örinä omalla parvekkeella herätti pennun ja hän juoksi tomerana minun parvekkeen ovelle ja murisi matalaa murinaa. Silloin päätin että tästä koirasta pidän kynsin ja hampain kiinni. Adi oli ihana koira. Oppi hyvin nopeasti sisäsiistiksi eikä haukkunut. Paitsi käskettäessä. Ainoa huono puoli oli hälytysajoneuvojen perään ulvominen ja ne pierut-huh huh! Adi kuunteli monet sydänsurut ja suojeli minua tarpeen tullen. Oli pari tilannetta joissa olisi voinut käydä huonosti ellei minulla olisi ollut koiraa mukana joka herätti kunnioitusta pelkällä ulkonäöllään.
    Tuli aika jolloin kohtasin elämäni rakkauden. Sanoin hänelle että jos ette tule Adin kanssa toimeen niin se on sitten siinä. No hyvinhän he tulivat. Meni pari vuotta ja meille syntyi ihana tytär. Sanottiin Adia “veljeksi”. Adi otti tytön suojeluunsa. Nukkui aina sängyn vieressä ja tuli kertomaan kun tyttö alkoi heräillä. Tytön lähtiessä ryömimään Adi toi omia lelujaan tytön viereen kuin kertoakseen “saat kyllä leikkiä näillä.” Ennen joulua 2009 Adi alkoi laihtua. Hän söi ja söi mutta paino vain tippui. Lääkärissäkin käytiin mutta ei löytynyt mitään selvää syytä. Eräänä aamuna Adi vain huusi kun häntä kosketti.
    Viemme hänet lääkäriin ja saimme kovat kipulääkkeet ja kutsun jatkotutkimuksiin. Lopputuloksena oli että lumisena tammikuun 2010 aamuna Adi saateltiin Viikin eläinsairaalassa viimeiselle matkalleen. Se oli ihan kamalaa. Nytkin kun kirjoitan tätä niin kyyneleet kohoavat silmiin.Sen hetken muisteleminen on vaan niin rankkaa. Moni voisi sanoa että se on vaan koira,mutta kyllä se on vaan niin paljon enemmän.
    Voimia Hanna suruun. Kyllä se ajan kanssa sitten helpottaa. Hyvät muistot on ne tärkeimmät joihin on mukava palata <3

    • Huutoitkua. Minun urosrottis Beni oli hyvin samankuuloinen upea koira niinkuin teidänkin Adi. Vieläkin nousee kyyneleet heti silmiin kun hänestä puhun ja menetyksesä jo kolme vuotta. Toki kipu ei ole enää niin pahaa kuin silloin aivan totaalisen shokin ja järkytyksen vallassa jouduin Viikissä myös hänelle jättämään hyvästit. Tunnen niin hyvin tuskasi. Nuo meidän karvaiset lapset ovat niiiiiin rakkaita <3 Voimia teille myös. Kannetaan surua ja lämpimiä muistoja yhdessä <3

  • Nenna

    Voi ei, juuri bongasin Instassa Zara kuvan ja ihastelin häntä siinä, kunnes vasta luin, mistä on kysymys. Sydäntä särkevää, ja kyyneleet nousivat heti silmiin. Samoin muistot oman elämäni rakkauden elämän päättymisen hetket. Se oli kamalaa, mutta mun mielessä oli jatkuvasti se, että todellista rakkautta on laskea rakkaansa rauhaan ja tehdä se päätös, jonka hänkin toivoisi puolestaan tehtävän. Silloin täytyy olla sen luottamuksen arvoinen. Ja onneksi he nyt ovat taas yhdessä ja katselevat teidän elämäänne ja luultavasti virnuilevat tekemisistä ne keskenään, kuten aiemminkin.. ❤

    • Voi kiitos kovasti myötätunnosta ja kauniista kommentista <3 Se on todella raastava ja kauhea päätös, mutta se on vain tehtävä. Ja juuri näin – se että he ovat nyt yhdessä tuo minulle suurta iloa surun keskellä <3

  • Otan osaa. Itselläni on ollut yksi koira ylitse muiden, lapsuuskoirani Molly. Oman kokemuksen myötä uskon, että rakkaat koirat juoksevat meidän vieressä myös sen jälkeen kun ovat nukkuneet pois. Mielestäni tuo koira/ihminen -vertaus oli todella kaunis, kiitos kun jaoit sen! Kun olen miettinyt itseäni, niin nykyinen voimaeläimeni onkin koira koska lapsuuskoirani antaa minulle niin paljon voimaa arjessa. Kun ajattelen Mollya, tunnen itseni vahvemmaksi. Muistan yhteiset hetket, ja hymyilen muistoille. Toivon, että jonain päivänä oma lapseni näkee minussa jotain samaa kuin mitä Mollyssa oli: uskollisuutta, turvaa ja rakkautta <3

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

    • Se on juuri näin. Uskon myös, että meidän koiramme ovat jollain tapaa aina läsnä, mutta varma olen siitä, että PALJOn he opettivat ja niin toivat niin paljon lisää meidän elämiimme <3 Osanottoni, mutta ihanaa, että Mollykin oli <3

  • Kay

    Kyyneleet valuen luin tätä tekstiä ja pakko oli lopettaa kesken, että pystyin lähtemään töihin. Nuo karvaiset ystävät tuovat elämään niin paljon hyviä asioita, joita ainakaan minä en osannut edes kuvitella ennen oman koiran hankkimista. Iso osanotto teidän suureen suruunne <3

  • meow

    Otan osaa suruusi <3
    Siitä on muutama vuosi, kun jouduin hyvästelemään rakkaan kissani. Kipu tuntuu vieläkin. Onneksi ovat kauniit muistot!

    • Kiitos ja osanottoni sinullekin!

  • Berni

    Osanottoni <3 iso pala elämää, iso osa muistoja, joita kukaan ei voi viedä pois. Helpotusta tuo että tietää toisella olevan nyt hyvä olla, vaikka se kovin kipeää tekee.

    • Juuri näin <3 Kiitos <3

  • Hepsu

    Voi Hanna, voimia teille ❤
    Suru on täälläkin. Reilut kaksi viikkoa sitten sanoimme hyvästit rakkaalle 13.9 v kultsuherralle.
    Niin tyhjää on ja ikävä on kova. ❤

    • Kiitos sinulle Hepsu myötäelosta ja syvimmät osanottoni teidänkin suruun <3 Kannetaan yhdessä.

  • NooraKop

    Ei tätä kuivin silmin kyennyt lukemaan. Otan osaa suureen suruunne, tiedän vallan hyvin tuon kurjan samaistuttavan tyhjyyden tunteen, kun rakas lemmikki on poistunut keskuudesta. Omalle rakkaalle lemmikillemme jouduimme yllättäin jättämään jäähyväiset tämän oltua 16v. ja täytyy sanoa että kyllä se on ollut yksi elämäni kovimpia päiviä. Tuolloin eläinlääkärissä istui tietoa odottamassa 5 aikuista ihmistä (perheeni) ja kyllä niin järkyttävältä tuntui palata kotiin ilman sitä ainoaa rakkainta lemmikkiä.

    Muistelen edelleen aika-ajoin tuota päivää ja tätä rakasta jonka jouduimme päästämään pois. Voimia koko perheelle surun keskellä. <3

    • Tunnen niin tuon tuskan ja tyhjyyden. Osanottoni. <3 Ja kiitos niin kovin myötäelosta <3

  • Eve

    On tämä elämä niin ihmeellistä, mutta ihanaa kaikesta huolimatta – eläinystävämme tekevät arjesta ja juhlasta monin verroin rikkaampaa. Paljon lämpimiä ajatuksia ja iso hali, rakkaan menettämisen tuska tuntuu riipivän pahalta. Onneksi teidän Zaralla on nyt hyvä olla ja rakas kaveri siellä hänen kanssaan. Missä aurinko paistaa, ruoho on vihreää ja saa juoksennella niin paljon kuin ikinä haluaa. Otan osaa
    <3

    • Juuri näin <3 Kiitos kovin kauniista sanoistasi ja myötäelosta <3

  • M

    Haluaisin sanoa, vaikka se ei ehkä tässä suurimman surun keskellä paljoa lohduttaisikaan, että jäljellä ei ole VAIN suru, kuten otsikkosi kertoo, vaan jäljelle jää myös ne monet monet ihanat muistot, jotka eivät häviä koskaan eikä niitä ota kukaan pois! Voimia ja jaksamisia teille <3

    • Se on ihan totta <3 Kiitos kovin tästä kauniista toteamasta. <3 Niin monet rakkaat muistot. Tosin vielä kovin kyyneleiden värittämät, mutta ajan myötä kirkastuu <3 Kiitos kovin myötätunnosta ja kun autat eteenpäin surussa <3

  • Martsa

    Itkeä vollotin jo otsikon luettuani. SIlmät sumeina sain luettua tekstin loppuun. Itse jouduin 2kk sitten jättämään hyvästit niin rakkaalle, sanoisin että elämäni koiralle… Siksi aihe vielä niin arka <3 Edelleen melkein päivittäin tulee itku.

    Voimia ja halauksia teille kaikille! <3 Tiedän, että tuntuu tyhjälle kun rakas on poissa.

    • Ymmärrän niin hyvin <3 Osanottoni. Meillä meni hassusti jako vähän niin, että meidän naaras oli "iskän tyttö" ja meidän uros oli "mamman poika". Ja tämä mamman poika oli "elämäni koira". Sen ymmärtää jokainen, joka sen on kokenut <3 Minulla siitä menetyksestä jo 3 vuotta ja vieläkin ääni rikkoutuu kun hänestä puhun <3 Kiitos kovin surun jaosta <3 Voimia sinne myös <3

  • Irene

    Pyyhin kyyneliä kirjoittaessani tämän! Karvalapset eli koirat ovat kyllä niin rakkaita, harmi että he ovat läsnä niin lyhyen ajan meidän kanssa :( Otan osaa ja paljon voimia sinne <3

    • Kiitos niin kovin, että olet jakamassa surua kanssani. merkitsee paljon <3

  • Laura

    Olen todella pahoillani, :'( Voimia sinulle ja perheellesi! <3 on raskasta joutua luopumaan rakkaasta lemmikistä. Zara on nyt Benin kanssa leikkimässä ja kaikki on hyvin. Ben oli varmasti Zaraa vastassa sateenkaarisillalla <3 <3

    "Yötä vasten vaikka lähdet
    jatka vain vaikka on
    se suuri suunnaton.
    Kohti valkeata rantaa
    laivaan mun laulujen
    sä kuljet tietäen.
    Ettet pelkää enempää
    siel on monta kynttilää.
    Ja viimein sun matkaan
    ei pääse saattajatkaan
    Ethän pelkää pimeää
    siel on monta kynttilää.
    Nuku vain jos väsyttää
    vielä valvon vierellä.
    Ja viimein sun matkaan
    ei pääse saattajatkaan.
    Ja lohtu on mulle
    että siellä on kaikki sulle."
    Prinsessa – Johanna Kurkela

    • Laura

      Kappaleen nimi olikin prinsessalle, muistin väärin. Kaunis kappale.
      <33

    • Kiitos mitä kauneimmasta runosta <3 Ja niin kauniista sanoista sekä myötätunnosta <3

  • Anni

    Voi tätä kyynelten määrää! Menetin oman 12-vuotiaan villakoirani syksyllä, ja se oli tosi kova paikka. Tää teksti iski muhun kyllä kaikessa hyvässä ja pahassa, mitä tulee lemmikin menetykseen <3

    • Osanottoni suruusi! <3 Tiedät tuskan siis hyvin <3

  • Katja

    Mitenköhän multa on mennyt ohi että teillä on koira vaikka oon jo muutaman vuoden tosi ahkerasti sun blogia ja instagramia seurannut :/ tuli vähän pöljä olo..
    Mutta paljon voimia koko perheelle ja niin kuin aiempikin kommentoija sanoikin niin
    “Don’t be sad that it’s over,
    Be glad that it happened” <3

    • Voi kiitos kauniista sanoistasi <3 Ja hei ei yhtään tarvitse olla pöljä olo. Meidän rouva kun muutti isälleni silloin kun muutettin Losiin (ei voitu / saatu niin vanhaa koiraa ottaa mukaan) ja sitten kun tultiin takaisin rouva oli niin kiintynyt isääni, eivätkä he halunneet luopua zarasta <3 Yriettiin niin tovi, mutta huomattiin että Zara jo kaipasi isäni luona tottuttuun rauhaan. Vanhalle Zara-rouvalle meidän poikien energisyys oli päivittäin liikaa, niin hän päätyi elämään pääsääntöisesti isäni luona prinsessana viimeisen vuotensa, meillä vaan oli "kaupunkilomilla" niin pitkään aina kun poikia kesti.

  • Lena

    Isot halit sulle ja koko perheellesi! Lemmiki jattavat kapalanjalkensa meidan sydamiin. Tiedathan etta tapaat uudelleen kaikki rakkaasi jalleen kun ylitat sateenkaarisillan itsekkin? Meidan 20-vuotias kissa siirtyi syksylla vihreille laitumille ja tapasi siella kaksi toista kissaamme ja koiramme. Voit lohduttautua silla tiedolla etta aina teit parhaasi heidan vuokseen ja onkin suurin epaitsekas teko se, etta me ihmiset voimme auttaa lemmikkejamme ja estaa pitemman karsimyksen sairauden tai ian tuomien vikojen kanssa. Hanna, olet hyva ihminen ja kiitos kun jaoit taman kanssamme.

    • Kiitos kovasti <3 Näin tahdon uskoa <3 Sillä jo muutama kovin rakas odotteleekin <3 Otan osaa suruusi ja kiitän kauniista sanoista! <3 Kiitos, että jaat kanssani tämän surun <3

  • Tisku66

    Voimia Hanna. Tiedän hyvin tuon tunteen. Olen joutunut luopumaan kahdesta koirasta, viimeisin reilu vuosi sitten.

    • Kiitos kovasti myötäelämisestä <3

  • HannaÄm

    Otan osaa teidän menetykseen. Itse osaan vain aavistaa nuo tunteet. Nuoruudessa olen joutunut armahtamaan lemmikkimarsuni ja viime kesänä käytimme tuhansia euroja koiramme tutkimuksiin. Mitään ei löytynyt (yhtenä yönä olin varma, että se oli koiramme viimeinen yö, kun hän ei enää päässyt itse ylös) ja neurologin suosituksesta lopetimme asteittain (kortisoni)lääkityksen, koira oli seuraavana päivänä parempi kuin kuukausiin. Yhä on mysteeri, mikä koiraa vaivasi. “Lähellä loppua on käyty”, mutta oikeasti en vielä tiedä, mitä se on. Tavallaan tuo yksi yö viime kesänä kuitenkin oli opettavainen(?), ehkä helpottavakin. Sen kärsimyksen katselemista ei sydän olisi millään kestänyt. Yksi elämäni kauheimmista öistä (olin yksin pienten lasten kanssa mökillä kaukana erityiseläinlääkäreistä). Tavallaan sinä yönä valvoessani koiran vierellä ymmärsin, että kuinka suuren palveluksen voin tehdä, jos hän pääsee tuskistaan.
    Olipa nyt sekava kommentti. Tunteet vie. Kyyneleet valuu. Lämmin halaus teille. Voimia.
    HannaM

    • Voi ymmärrän hyvin. Sitä kun haluaa karvaisille kavereilleen parasta <3 Toivottavasti teillä on vielä monia rakkaita hetkiä ja vuosia yhdessä <3 Kiitos niin kovin lämpimästä myötätunnosta ja avusta kantaa kanssani tätä surua <3

  • Emma

    Kyyneleet tuli silmiin itsellekin! Minulla on nyt ensimmäinen koira ja ikää pojalla on vasta 4,5 kk. Niin paljon rakkautta on kuitenkin kertynyt jo tähän mennessä <3 Voin kuvitella kuinka vaikeaa on luopua useiden yhteisten vuosien ja kaiken yhdessä koetun jälkeen. Jaksamista koko perheelle! <3

    • Kiitos Emma <3 Tiedän niin hyvin. Nauttikaa yhteisistä vuosista ja hetkistä – ne ovat niin rakkaita! <3 Toivottavasti teille tulossa niitä vielä roppakaupalla lisää! <3 Kiitos myötätunnosta <3

  • Irkku81

    Kyyneleet tuli silmiin jo aamulla kun näin aiheen, pakko oli jättää lukeminen iltaan etten alkanut itkeä kesken lasten aamupalan.
    Ensimmäiset itkut tuli jo silloin kun näin miehesi insta-päivityksen aiheesta.
    Voimia perheellesi.

    • Valtavat kiitokset myötäelosta <3

  • Mari

    Voimia Hanna <3
    Useamman lemmikin olen itsekin saatellut sateenkaarisillalle.

    • Valtavat kiitokset myötäelosta <3

  • Pauliina

    Lämpimiä ajatuksia Sinulle !
    Tunnen ja tiedän nuo tunteet!

    • Kiitos kovasti myötätunnosta <3

  • Milka

    Olen niin pahoillani että näin kävi, koirat ovat tärkeitä perheenjäseniä. Voimia teille kaikille. Lämpimät muistot varmasti jäävät mieliin ikuisesti.
    Suuri kiitos vielä blogistasi<3

    • Kiitos kovasti myötätunnosta <3 Nuo karvaiset rakkaat ovat vain lainassa <3 Kiitos tuesta ja seurasta <3

  • MD

    Otan osaa. <3 :'(

    • Suuri kiitos <3

  • Katja

    Voimia suruun <3 täällä yksi raskaana oleva koiraihminen joka alkoi vollottaa töissä tätä lukiessa. Samat asiat käyty läpi viimeksi 1.5 vuotta sitten syksyllä, kun jouduttiin hyvästelemään meidän 16-vuotias rakas koiravanhus. Siinä aina miettii että miten tätä kestää enää ikinä uudestaan kokea, mutta onneksi ne antaa niin paljon enemmän vuosien varrella, kun mitä tuo suru ottaa <3

    • Voi ei! Mäkin olin viimeisilläni raskaana kun jouduin paijaamaan Benimme pois. Mun hormoonit ja tunteet oli _all_over_the_place. Ja sehän siinä on. Ne antaa niin paljon, mutta tää menetyksen tuska on joka kerta niin kova. Otan osaa suruusi <3

  • Jemmi

    Voimia suruun ja ikävään <3 Itse kävin viime vuonna saman menetyksen kahteen kertaan läpi….. Toinen oli "elämäni koira" ja vasta puoli vuotta myöhemmin huomasin olon helpottaneen eikä jokainen surullinen kappale radiossa itkettänyt. Ikävää, surua ja välillä jopa päätösten kyseenalaistamista helpotti kun kummankaan kohdalla ei ollut mitään tehtävissä…. Sairaudet vei voiton ja kipu tuli tilalle…….Siskoni sanat lohdutti paljon: se on vahvuutta kun ajattelee rakasta perheenjäsentä ja sen parasta eikä omaa surua ja luopumisen tuskaa <3

    • Kiitos Jemmi <3 Niin kauniisti kirjoitettu. Ja kyllä. Ymmärrän tuon "elämäni koira". Minua edelleenkin ripaisee se, että Beniäkään ei enää ole :'( Mutta kyllä. Onneksi koirille sallitaan se, että kun kivut käyvät liian koviksi, niin heidät voidaan auttaa kivuitta sateenkaarisillalle <3 otan osaa menetykseesi. Se sattuu niin pirusti.

  • Tiina

    Uskon tietäväni miltä susta tuntuu. Mekin hommattiin ensimmäinen koira suhteen alkuaikoina ja parin vuoden päästä toinen. Sakemanneja molemmat. Neljä vuotta sitten jouduimme luopumaan vanhemmasta koirasta, ja nyt tänä talvena tästä toisestakin. Tyhjyys kotona on välillä jotain niin kokonaisvaltaista, vaikka meillä täällä jälkikasvu elämää pitääkin. Tsemppiä ja jaksamista, kyllä tuli itku tästä päivityksestä.

    • Voi Tiina. Samassa veneessä soudetaan. Voimia sinullekin <3

  • Veera

    Kyyneleet silmissä tätä luin. Kirjoitit todella kauniisti Zarastanne. Osaanottoni koko perheelle! <3

    • Kiitos. Täällä nyyhkytän melkoisen vallattomasti kun luen näitä ihania viestejänne. Kiitos <3

  • Ssss

    Siitä on nyt reilu pari vuotta, kun meidän perheen ensimmäisestä koirasta jouduttiin luopumaan sen korkean iän tuomien vaivojen vuoksi. Ikävä on järjettömän suuri vieläkin ja pitkään meni ennen kuin pystyin koirasta puhumaan yhtään mitään. On vain ajateltava, että vaikka koiran paras paikka olisi ollut meidän luonamme, on sillä nyt kuitenkin jollain tavalla parempi olla. Muistan postauksesi Benistä ja muistan myös joskus katsoneeni YouTube-kanavaltasi videot, joissa molemmat koirat esiintyvät ja ihailleeni molempia. Teille on jäänyt valtavan hienot muistot ja olet kirjoittanut mielettömän kauniisti molemmista. Tässä rupesi itseänikin itkettämään ihan tosissaan, hyvä kun näen kirjoittaa :D Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa vaikkei koskaan täysin katoakaan. Molemmilla on nyt hyvä olla yhdessä. <3

    • Voi kiitos Saara <3 Otan osaa suruusi. Tunnen tuskasi. Kirjaimellisesti. On nuo koirat vaan niiin ihania <3 Kiitos niin kauniista sanoista meidän koiriamme kohtaan <3 Lämmittää kovin. Aika vaikea tätä on nyt kirjoitella yhtään mitään, mutta niin kiitollinen olen teidän tuestanne <3

  • Veera

    Osanottoni <3

    • Kiitos kovin <3

  • ? otan osaa. Koira on perheenjäsen ja luopuminen on niin vaikeaa. Voimia teille. ❤️

    • Se on juuri näin <3 Kiitos niin kovin myötätunnosta.

  • Jade

    Voi ei, otan osaa ? kyyneleet valuvat poskillani, tiedän mitä ikävä on… jossain vaiheessa kyyneleet harvenevat ja suuri suru muuttuu kauniiksi ikäväksi ja ihaniksi muistoiksi. Ikävä ei häviä koskaan eikä pidäkään…

    • Kiitos Jade niin suuresti <3 Toivon kovin, että joskus näin käy. Vieläkin nimittäin ääni murtuu kun puhun Benistä :D :') Ikävä tosiaan jää <3

  • m

    Tämän jo bongasinkin miehesi instagramista viime viikolla, voimia kovasti! ❤❤ itsellä myös 12 vuotias sakemannu kotona, ja kauhulla ajattelen sitä aikaa kun hänestä täytyy luopua! No täytyy toivoa ettei tämä tule eteen vielä moneen vuoteen.. (tiedän kyllä että vuosista puhuminen on aika epätodennäköistä, mutta haluan että tämä jäljellä oleva aika eletään täysillä!) Mutta hurjasti jaksamista sinne!

    • Kiitos kovasti <3 Se on kyllä ihan kamala kohta kun rakkaasta joutuu luopumaan, mutta se kaikki mitä he antavat on onneksi niiiiiiin paljon enemmän <3 Kiitos kovasti ja ihania yhteisiä hetkiä sinne teille <3

  • Rebekka R.

    Itse viime syksynä koiran yllättäen menettäneenä en voi kun todeta voimia suureen suruun. Suru muuttaa muotoaan ajan kuluessa ja vaikka ikävä ei koskaan lähde, se helpottaa❤️? Ihanat arkiset asiat muistuttaa parhaasta ystävästä usein. Rakkaat muistot eivät koskaan häviä❤️❤️❤️❤️ ?

    • Voi kiitos Rebekka. Se on totta. se muuttaa muotoaan vaikka ikävä ja suru on aina. Otan osaa sinunkin suruun <3 On nuo koirat vain <3

  • Tarude

    Voi ei, en osaa sanoo mitään, toi on niin hirveetä ja valitettavasti kohta omalla rakkaalla karvakuonollakin edessä. En pysty edes itkulta kirjoittamaan?. Voimahalit…

    • Voi kiitos myötätunnosta <3 Niin kamala hetki… Nauttikaa yheisestä ajasta. Hali takaisin <3

  • Mirri

    Voimia teille. <3

    • Kiitos kovasti <3

  • Emmi

    Miten kauniisti kirjoitettu kauniista ja rakkaasta perheenjäsenestä, joka on nyt paremmassa paikassa toisen koiranne luona. Olen varma, että teidän koirat saivat elää onnellisen ja rakkauden täyteisen elämän teidän kanssanne <3 Voin vain kuvitella, miten tyhjältä tuntuu. Oma koirani on jo 10-vuotias, joten tuntuu todella pahalta jo ajatellakin, että mitä elämä onkaan sitten joskus tulevaisuudessa ilman häntä. :(

    • Se on juuri näin. Ihanaa miettiä, että nyt he ovat taas yhdessä. Vaikka ajatus myös saa mut pillittämään valtoimenaan. Kiitos niin kauniista sanoista. en nää enää kirjoittaa <3 <3 <3 Ihania yhteisiä hetkiä teille <3

  • Kyynelet virraten kirjoitan

    “Jos tulisin joskus sairaaksi,
    väsyneeksi ja heikoksi,
    jos kipu untani häiritsisi,
    tee se silloin, ystäväni.

    Älä anna surunkaan estää,
    yritä minun vuokseni kestää
    ystävyytemme raskain koetus,
    jäähän meille rakkaus, luottamus,
    joka kesti monta yhteistä vuotta.
    Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
    Kärsimystä et minulle halua,
    autathan pääsemään tuskasta.
    Ymmärrän syvän surusi,
    tuntuu lopulliselta lähtöni.
    Älä silti ole lohduton,
    menen sinne, missä hyvä on.
    Pysythän luonani, vieressäin,
    loppuun asti lähelläin.
    Se teko on oikean ystävän,
    rakastavan ja ymmärtävän.”

    Voimia koko perheelle <3

    • Valtavat kiitokset tästä <3 Jotenkin saan kovasti voimaa näistä kauniista runoista .Kiitos. <3

  • Marge

    Miten kauniin surullinen teksti, kyyneleet silmissä sen luin. Itsekin olen yhden rakkaan koiramme saattanut viimeiselle matkalle ja nyt annoin toiselle tässä vieressä olevalle halauksen ja ison siivun juustoa. Kaikkea hyvää ja voimia suureen suruun.❤️

    • Kiitos niin kovin <3 Rakkaan hyvästeleminen on vain niin sydämestä repivää. Nauttikaa yhteisistä juustoilloistanne <3 Ja kiitos.

  • Aura

    Paljon paljon voimia teille <3 Meillä on 3- ja 13-vuotiaat kultaisetnoutajat. Noin vuosi sitten alettiin valmistautumaan vanhemman herran hyvästeihin, mutta onneksi kaikki näyttää vielä hyvältä. Toivottavasti päästäisi vielä kesän yli ainakin <3

    • Voi kiitos Aura <3 Koirat ovat vaan niin kertakaikkisen ihania. Toivottavasti teillä vielä monia yhteisiä vuosia yhdessä <3

  • Sara

    Kyllähän aika ja kauniit muistot varmasti auttavat, mutta suru on varmasti juuri nyt suuri!

    Itse jouduin luopumaan viisi vuotta sitten melkein 19-vuotiaaksi eläneestä kissasta, joka asui äitini luona. Edelleen äidin luo ajaessa saattaa tulla mieleen, että kohta näen rakkaan kissan.

    Otan osaa sinun ja perheesi suureen suruun! Lämmin halaus sinulle, Hanna!

    • Se on näin. Vieläkin tosin ääneni murtuu jos alan Beniä muistelemaan :'( Joten tovi tässä kai menee. Valtavan iso kiitos niin suuresta myötätunnosta ja myötäelämisestä <3 Otan osaa suruusi. LÄmmin halaus takaisin <3

  • Rosita

    Suuret osanotot Zaran poismenon vuoksi <3 Kahden koiran omistajana tilanne on joskus edessä mutta varmasti kamalimpia hetkiä ikinä.. Kovasti voimia, niitä varmaan tarvitaan. <3

    • Kiitos kovasti myötätunnosta. Se on todella rankka paikka, mutta se kaikki mitä koirat vuosien saatossa antavat on miljoona kertaa enemmän <3 Ihania hetkiä ja monia vuosia teille yhdessä <3

  • Anni

    Niin kuin myös 3 vuotta sitten valuvat tälläkin puolen ruutua jälleen kyyneleet. Suuret osanottoni ja voimia koko perheelle❤

    • Voi kiitos Anni myötäelosta. <3 Niin ystävällistä. Rankka paikka aina.

  • Katariina

    Niin kauniisti kirjoitit Hanna teille kaikille niin rakkaasta Zarasta, että kyyneleet kohosivat silmiini työpaikalla ja aloin muistelemaan omaa vanhaa rouvaani. Täytyy sanoa, että tiedän niin, miltä teistä tuntuu. Viime marraskuussa menetin minulle niin kovin rakkaan perheenjäsenen, ensimmäisen oman koirani, joka kulki vierelläni 13 vuotta. Olin 10, kun vanhempani suostuivat viimeinkin minulle koiran hankkimaan, ja se oli elämäni suurin lahja. Kuinka paljon koirat meille opettavatkaan ehdottomasta rakkaudesta. Elämäntilanteeni muuttuivat; vaihdoin koulua, muutin ensimmäiseen omaan asuntoon, kirjoitin ylioppilaaksi ja koin ensimmäiset sydänsuruni, mutta yksi aina pysyi, tukipylväänä. Olen miettinyt, että koirat jättävät meidät vasta sitten, kun olemme valmiita siihen. He tietävät, että pärjäämme ilman niitä, vaikkemme millään, millään haluaisi.

    Elämämme koirat tulevat aina elämään meissä. Sydämissämme. Ajatuksissamme. Mielessämme Muistoissamme. Voimme vain kiittää heitä, että he ovat vieneet meidät näin pitkälle. Ikävä on kamala asia, mutta onneksi muistot kantavat.

    Suuri halaus teille kaikille.
    “When you feel me in your heart, just look up. I Will be right there. “

    • Laura

      ???Oona❤️ no one compares to you. We will meet again.

    • Noniin. En mä näe kirjoittaa. Kiitos <3 Ymmärrät siis todella hyvin <3 Otan osaa suruusi. Kiitos kun jaoit tarinanne. On nuo eläimet vaan niin ihania <3 Sinne ylös yhdessä katsellessa <3

  • Minni

    Voimia koko perheelle suruun! <3

    • Kiitos Minni <3

  • j

    Otan osaa suruusi! <3 Itse jouduin kokemaan juuri ennen joulua saman asian, täysin yllättäen. :( Pikku hiljaa alkaa helpottaa.

    • Otan osaa suruusi. Kun se tulee yllättäen liittyy tuohon suruun niin paljon muitakin tunteita kuten ahdistusta, suuttumusta ja epäuskoa. Voimia <3 Minulla Benin menetyksestä 3 vuotta ja vieläkin sattuu :'(

  • rosa

    Valtavat osanotot<3 niin kauniisti kirjoitettu, että tuon kunnioittavammin ei koirastaan voi puhua. Jos yksi asia on varma se on että Zara eli juuri teidän ansiosta hyvän elämän, juuri teidän perheessä. Varmasti upeita kokemuksia myös poikiennne kanssa..<3 minun hoitolapseni (nyt 5v.) muistaa vieläkin kun 2vuotiaana heidän perheen koira kuoli ja kaiholla aina sanoo "nyt manta on taivaassa" ja kertoo mitä hän siellä tekee. Niin hellyttävää.

    • Kiitos kovasti Rosa tuesta <3Niin kauniisti kirjoitat. Mä en näe kirjoittaa näiltä kyyneleiltä. Mutta niin ihanasti minua taas surussa tuette, että haluan vastata ja kiittää niin koskettavasta myötätunnosta. Kiitos <3

  • Paljon voimia surun keskelle <3

    • Kiitos niin kovin <3

  • Oona

    Otan osaa suruunne! :( <3

    • Valtavat kiitokset Oona!

  • Osanottoni. Pakahduttavan surullista.

    • Niin on <3 Kiitos niin kovin <3

  • Kristina

    Voi, en voi sanoin lohduttaa mutta tunnen tuskasi :( Uskon että koirillakin on sielu, etä todella näemme nämä rakkkaat vielä jokin päivä yhdessä siellä, missä ei kuolemaa ole. Oma rakas koirani täytti myös jo 10 vuotta ja hänenkin eläkepäivät ovat jo lähellä, tämän jakamasi uutisen myötä teen jälleen myös omaa surutyötäni kun tiedän, että tulee päiv äjolloin joudun hänet hyvästelemään. Mutta surussa auttaa se, että olet antanut Zaralle hyvän ja rakkauden täyteisen elämän. Mitä muuta me voimme elämältä toivoa kuin rakkautta? <3

    • Voi kiitos niin kovin. Tiedätkö se, että niin moni kauniisti kantaa yhdessä tätä surua niin auttaa niin kovin <3 Nämä karvakuonot ovat vain lainassa. Niin rakkaita <3 Kiitos niin kauniista ja kannustavista sanoista. <3 monia ihania yhteisiä hetkiä teille <3

  • Nelli

    Jälleen kerran koiraihmisellä vierähti kyynel poskelle… Halaus <3

    • Tämän tuskan kun joskus on kokenut niin sen surun revinnän muistaa aina. Kiitos kovin myötäelosta <3

  • Heinz

    Yritin keksiä jotain tähän mutta eipä tule mitään järkevää. Kahdesti olen parhaan ystäväni saatellut toiseen maailmaan ja tiedän miten se sielussa asti särkee. Voimia sinne ❤️

    • Kiitos kovasti myötäelosta. Kannetaan surua yhdessä <3 Osanottoni <3

  • Mikaela

    Paljon voimia suruun! <3

    • Kiitos Mikaela <3

  • -Sanna

    En pysty edes lukemaan… Lämmin osanotto ja halaukset teille <3

    • Valtavat kiitokset myötäelosta <3

  • Mimmu

    Tätä lukiessa ei voinut kyyneliltä välttyä <3 otan osaa suureen suruunne. Oma sekarotuinen koirani (jota nykyään myös mummoksi kutsutaan) täyttää elokuussa myös 11 vuotta ja on onneksi vielä terve, mutta väkisinkin näitä juttuja tulee välillä miettineeksi, kun koiralla tuota ikää alkaa olemaan. Mielestäni koirillekin sopii hyvin tämä muistolause: Vaikka puhdasta kultaa sydän ois, se kuitenkin uupuu ja sammuu pois, vain muistot ja rakkaus jäljelle jää <3

    • Voi kiitos kovasti myötäelosta. Toivotan teille moni yhteisiä vuosia ja rakkaita hetkiä <3 Kiitos niin kauniista sanoista! <3

  • Jenni

    Voi Hanna, osanottoni koko perheelle <3
    Teksti on kirjoitettu niin kauniisti, täällä pyyhin kyyneleitä<3

    • Valtavat kiitokset myötäelosta :’)

  • Voi Hanna, itkuhan tässä pääsi.

    Otan osaa suureen suruun. Zara sai pitkän ja rakkautta täynnä olevan elämän ja onneksi muistoja ei kukaan meiltä voi viedä.

    Tämä on se eläimen omistajan raskain hetki, tehdä päätös toisen puolesta milloin on oikea aika lähteä ja se meidän on pakko tehdä, ettei kipuja ja kärsimystä ole liikaa. Omat tytöt kun on seniori-iässä ja tulee seurattua tarkasti heidän vointia, niin monta kertaa on mielessä käynyt juuri tämä asia, että olenko riittävän vahva laskemaan irti sitten kun sen aika on. Jo pelkästään ajatus elämästä ilman tyttöjäni itkettää, niin saati sitten se hetki, kun irti on laskettava…

    • Voi Mari <3 Kiitos kovin myötätunnosta ja todella kauniista sanoista <3
      Toivon sinulle ja tytöillesi monia monia tulevia vuosia ja rakkaita yhteisiä hetkiä yhdessä. Ne ovat vaan niin ihania <3

  • Laura

    <3 Paljon voimia, otan osaa.

    • Kiitos niin kovin <3

  • Emmi

    “Älä sure sitä, että yhteinen aikanne on ohi. Iloitse siitä, että se on ollut.” <3

    Paljon voimia suruun ja ikävään. Lemmikistä luopuminen on niin raskasta :'(

    • Juuri näin se on nyt mietittävä <3 Kiiots niin kovin tuesta <3

  • S

    Otan osaa suruunne. Jouduimme itse käymään läpi saman viime viikolla, jolloin lähes 13 vuotias koiramme jouduttiin lopettamaan. Onneksemme hän sai elää pitkään täysin terveenä ja onnellisena, kunnes maksasairaus hänet lopulta vei. Suru on suuri, eikä se tunnu vielä helpottavan. Arki ei tunnu samalta, kun pikkuisen tassun ääniä ei kuulekkaan enää parkettia vasten tai kotiin saapuessa vastassa ei olekkaan innokasta hännänheiluttajaa. Tämä rakas koiramme oli elämäniloa täynnä, joka tartutti hyväntuulisuutensa aina meihin omistajiinkin. On nuo koirat kyllä käsittämättömän hienoja eläimiä <3 eteenpäin on kuutenkin mentävä ja vielä joku päivä toivonmukaan pystymme muistelemaan häntä ilman tällaista määrää kyyneliä. Suuresti voimia koko perheellesi!

    • Voi ei <3 Otan osaa suruunne. Se on juuri näin. Niin tyhjän aukon jättävät. Rakkaita perheenjäseniä. Onneksi täälläkin arki pitää vahvasti otteessaan <3 Kiitos ja valtavasti voimia myös sinne! <3

  • Jonnz

    Voimaa ja rakkautta suureen suruun. ❤

    • Suuret kiitokset myötätunnosta <3

  • noora

    ❤️❤️❤️
    Otan osaa. Ei tätä voinut kuivin silmin lukea.

    • Suuri kiitos kun otat osaa suruuni <3

  • EmmiMaria

    Voi ei… otan osaa suruunne ❤ haleja sinne!
    mutta nyt tosiaan Zara on paremmassa paikassa, paikassa missä ei ole kipuja tai tuskaa ❤?

    En osaa edes kuvitella miltä tuntuu menettää oma koira… meillä on nyt 1v4kk shelttipoika jolla on aivan mahtava luonne ja muutenkin se on vähän niinkuin meidän lapsi:D kauheaa kuvitella että joskus tulevaisuudessa on edessä oman hauvan menetys… tulee jo valmiiksi surullinen olo.

    Meinaatteko hankkia jossain vaiheessa koiran?:)

    • Kiitos niin kauniista sanoista <3 Ja nuo koirat ovat vaan niin kertakaikkisen ihania ja rakkaita. Toivotan teille monia yhteisiä vuosia ja rakkaita muistoja vielä <3 Me olemme mieheni kanssa henkeen ja vereen koiraihmisiä. Siitä juttelimme ja varmaan joskus tuleviasuudessa kun pojat alkavat kinuamaan niin ehkä sitten. Nyt ei vielä pysty. Ihan liian aikaisin ja tämänhetkiseen elämäntilanteeseen pienen pennun kasvattaminen olisi nyt meille liikaa. Mutta ehkä taas joskus. Nyt ei ihan vielä pysty miettimään <3 Kiitos vielä.

  • Ai kamala miten paljon itkin tätä lukiessani. Omista jäähyväisistä rakkaiden partanaamojen kanssa on kulunut 2 sekä 2,5 vuotta ja edelleen nuo hetket ovat elävästi mielessäni. 2,5 vuotta sitten syliini nukkui silloin jo liki 17 vuotias, perheeni ensimmäinen koira. Rakas supermummomme, koira joka oli niin ainutlaatuinen ettei sanat riitä. Hetki oli niin surullisen kaunis: toinen oli itse hyväksynyt oman heikon kuntonsa ja valmis lähtemään, joten se viimeisinä hetkinään nuoli koko meidän perheen kyyneleet pois. Ikään kuin sanoakseen että hänellä on kaikki hyvin, on hänen aikansa lähteä, emmekä saa surra.
    2 vuotta sitten sairauden uuvuttamana syliini nukkui silloin 13 vuotias uros koiramme, ja niin kamalaa ja surullista kuin se olikin, lohtua toi ajatus noista kahdesta jälleen yhdessä <3 He kulkivat koko elämänsä yhdessä, eikä toinen osannut kauaa olla ilman toista (uroksen sairaus oli hyvässä kunnossa kunnes vanhempi narttu kuoli. Ihan tajutonta miten koira ymmärtää kuolemaa, aistii että se elämänkumppani on lähtenyt), joten oli lohduttavaa ajatella että he ovat taaa yhdessä. Ikävä on niin kokonaisvaltainen tunne, ja yhä muutaman vuoden jälkeen pysähdyn lähes päivittäin ikävöimään noita kahta. Voin lähes tuntea niiden turkin käsissäni, kuulla tassujen äänen ja haistaa ominaistuoksun.

    Tässä omassa tarinassani ei varmaan ollut päätä eikä häntää, on vaikea kirjoittaa kokemuksia lyhyesti ja ymmärrettävästi. Mutta pointti oli vertaistuki <3 Tunnen surusi Hanna ja iso halaus siihen. Se mitä olen oppinut (ja ainakin jo varmasti) on että ikävä ei ikinä katoa, mutta se muuttaa muotoaan riipivästä lohdulliseksi. Aika luo muistolle kultareunat, ja voi miten onnekkaita me olemmakaan että olemme saaneet elää noin mahtavien persoonien kanssa! Olemme saaneet koirat osaksi perhettämme, osaksi elämäämme, osaksi muistojamme. Taivaallamme on muutama tähti enemmän.

    Don't cry because it's ovet, smile because it happend"

    <3

    • <3 <3 <3 Itken ihan valtoimenaan. Tekstilläsi oli todellakin minulle pää ja häntä. Sen väliin mahtui kaksi niin rakasta partanaamaa <3 Kiitos niin kovin kun annat vertaistukesi. Näen, että tiedät niin hyvin tunteeni. Kauniit sanat koskettavat ja (okei itkettävät valtoimenaan) mutta surun on päästävä ulos (nyt kun lapset nukkuu niin taas vähän runsaammin…). Kiitos niin kovin, että olet seuranani ja annat näin kauniisti tukesi <3 Voimia sinunkin suruusi. Eihän se täysin katoa, mutta onneksi tosiaan muuttaa muotoaan. Onnekkaita tosiaan olemme, että meillä heidät oli <3 Katsellaan nyt sinne tähtiin yhdessä <3

  • Jaana

    Osanottoni ja paljon voimia surussanne. Kaipaus hellittää ajan kanssa ja ihania muistoja ei kukaan vie pois. <3

    • Kiitos kovasti kun otit osaa suruuni <3

  • Tiia

    Osanotto suruunne <3 Meillä vielä 11,5-vuotias terrieri, vanhempi eli 10-vuotiaaksi ja tästä menetyksestä tulee pian myös 3 vuotta. Muistan kuinka Benistä kirjoittamasi teksti tuli muutama viikko oman menetykseni jälkeen ja kyyneliltä ei silloin vältytty. Koirat antavat niin paljon ettei sitä voi sanoin kuvailla <3 Toivon, että joskus tulevaisuudessa voin mahdollisille lapsilleni antaa saman mitä itse olen saanut. Meille tuli ensimmäinen koira kun olin 14-vuotias ja toinen pari vuotta tämän jälkeen. Molempien koirien kanssa olen kasvanut nuoresta tytöstä aikuiseksi ja toivottavasti toisen näistä kanssa meillä on vielä monta yhteistä päivää jäljellä <3

    • Voi kiitos että olet mukanani ollut suremassa jo silloin <3 Yhdessä tiedämme miltä tämä tuska tuntuu kantaa. Vaikka jo 3 vuotta niin silti minua sattuu Benin poissaolo. Vieläkin! Toivon, että teillä on vielä monia vuosia yhdessä. On nuo koirat vaan niin rakkaita. Kiitos vielä kauniista kommentista ja myötäelosta <3

  • ♥♥♥

  • -H

    Täällä kyyneleet silmissä ja kylmät väreet iholla – olen niin pahoillani, otan osaa suureen suruunne. Luopuminen jostain niin rakkaasta on niin vaikeaa, nyt koiranne ovat kuitenkin yhdessä koirien taivaassa. Paljon voimia <3

    • Valtavat kiitokset myötäelosta <3 Tuo ajatus juurikin tuo lohtua <3 Kiitos <3

  • Haidi

    Itkemiseksihån tämä meni aamujunassa. Pakko lukea teksti loppuun illalla :’/ paljon voimia ja halauksia ❤️ Oman rakkaan lemmikkin, ystävän, hautaaminen on aina yhtä kamaalaa. Vaikka tietää, että se pääsee parempaan paikkaan. Nyt on teidänkin rakkaat koirat yhdessä <3

    • Kiitos Haidi niin paljon myötäelämisestä <3 Kyllä. Voimia saan siitä, että nyt rakkaat ovat yhdessä <3

  • Riikka

    Osanottoni <3

  • Katharina

    <3