CATEGORIES

Salli tuntea vaikeatkin tunteet

23.8.2018

Positiivisuuden ja onnellisuuden vaalimisesta on tullut kuin trendi tämän päivän maailmassa. Tuntuu olevan moraalisesti korrektia, että kaikki nähdään positiivisen kautta ja asioissa nähdään aina vain hyvä. Suuri joukko ihmisiä joko jopa tuomitsee itsensä tuntiessaan niin sanottuja “pahoja tunteita”, kuten esimerkiksi surua tai vihaa, tai yrittää aktiivisesti työntää näitä tunteita pois. En sano etteikö olisi ajoittain erittäin hyvä keskittyä vain positiiviseen ja hyvään, mutta tärkeää on muistaa, että myös vaikeille tunteille ja niiden käsittelylle on tärkeää ottaa aikansa. Me emme tee tätä vain itsellemme, mutta myös ihmisille keitä me rakastamme. Saatamme esimerkiksi huomaamattamme saattaa omat lapsemme häpeämään heidän negatiivisia tunteitaan. Kuten vähätellä heidän syytänsä itkeä tai aihetta suuttumukselle. Mutta jos vain aina hyppäämme positiiviseen ratkaisuun emmekä tutki tunnetta, emme kykene näkemään näiden vaikeidenkin tunteiden tärkeyttä. Normaalit ja luonnolliset tunteet näyttäytyvät tämän päivän yhteiskunnassa helposti hyvinä tai huonoina. Kuitenkin jokainen tunne on tärkeä, eikä yhtään sen huonompi tai parempi. Jos työnnämme pois vaikeita, mutta normaaleja tunteita vaaliaksemme pakotettua positiivisuutta, me menetämme kapasiteettimme kehittää keinoja millä pärjätä maailmassa sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin millaisena toivoisimme sen olevan.

Boys’ outfits
Shirt RALPH LAUREN
jeans H&M
shoes ADIDAS

Joskus kuulee jonkun sanovan, että ei halua yrittää, koska pelkää epäonnistuvansa. Ei uskalla rakastua, ettei sydän vain särkyisi. Tai toteaa, että toivoo jonkin vaikean tunteen vain menevän pian pois. Jos tällaisissa kohdissa jättää tekemättä vaikeiden tunteiden ajatustyön, jää helposti elämä elämättä. Elämään kuuluu niin stressi, rikkinäiset sydämet, kuin myös epäonnistumisen pettyneet tuneet. Vaikeat tunteet ovat iso osa elämää. Jos haluat merkityksellisen uran, kasvattaa perheen tai tehdä maailmasta paremman paikan – on se mahdotonta ilman stressiä ja epämukaviakin tunteita. Vaikeat tunteet ovat hinta merkitykselliselle elämälle. Salli siis vaikeatkin tunteet, sillä niiden avulla se hyväkin tuntuu entistä merkityksellisemmältä.

“Kun me todella tiedämme, että elämä on vaikeaa — todella ymmärrämme ja hyväksymme sen — niin elämä ei enää olekaan vaikeaa.”
— Psykiatri M. Scott Peck, Rakkauden psykologia

22 comments

Leave a Reply to Hanna Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Sissi

    Kirjoitat hienosti! Positiivisuus on ehdottomasti tärkeä asia elämässä, mutta näen sen merkityksen jokapäiväisessä elämässä esim. enemmän kannustimena ja ystävällisyytenä itseä ja toisia ihmisiä kohtaan, ja asenteena, että toivoa on ja vaikeistakin paikoista selvitään. Sen sijaan positiivisuuteen ei voi aidosti nojata, jos ei osaa käydä vaikeitakin tunteita läpi. Nykyaikana positiivisuuden ja täydellisyyden illuusiot puskevat joka paikasta ja luovat vääränlaista mielikuvaa ihmiselämästä. On hyvä, että tiedostaa haastavat tunteet, käsittelee ne, hyväksyy ne ja menee eteenpäin. Monenlaisia tunnetiloja mahtuu elämään – myös niitä epämiellyttäviä.

    • Ah, juurikin näin <3 On hienoa nähdä aina hyvä, mutta surun hetkellä on sallittava itselleen ja elämään myös ne tunteet. <3

  • Anonymous

    Hienoa että nostit tämän asian esiin. Tähän liittyen olen usein miettinyt sitä kun jotkut kertovat siivoavansa ihmisiä lähipiiristään siksi että eivät ole tarpeeksi positiivista seuraa itselleen. Tuo kuulostaa kovin itsekeskeiseltä ajattelutavalta. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja yritetään hyväksyä epätäydellisyys ympäristössämme kun emme itsekään ole täydellisiä.

    • Todella hyvä pointti, koska itse olen kuullut samaisen lauseen ja jäänyt sitä miettimään. Lauseen tuolla tapaa muotoilu kuulostaa tosiaan todella julmalta. Vaikka olen sitä mieltä että vaikeiden tunteiden käsittely kuuluu elämään, niin olen sitä mieltä, että ne eivät saa ottaa valtaa. Ja on olemassa sellainenkin ihmistyyppi, jotka aina näkevät kaiken vaikean kautta. Kuinka heillä aina on huonoiten asiat ja kaikki niin kovin hankalaa. Ymmärrän hyvin, että ihminen myös väsyy toisen jatkuvaan negatiivisuuteen, jos kyse on loputtomasta suosta. Koska tavallaan allekirjoitan myös sen, että elämä on lyhyt ja meidän on vietettävä aikamme niiden kanssa, keiden kanssa viihdymme parhaiten. Ja siis kukaan ei todellakaan ole täydellinen, kaikilla meillä on vaikeutensa, mutta ymmärrän että toisen ainainen negatiivisuus syö ja väsyttää.

      • Elle

        Asiaa puhut. Kuitenkin molemmat ääripäät, jatkuva positiivisuuden tavoittelu ja samaten jatkuva negatiivisuus ovat sellaisia äärimmäisyyksiä jotka voivat sivullisista olla rasittavia. Kummatkaan eivät välttämättä huomaa itsessään mitään kummallista. Siksi onkin keskustelun paikka jos lähimmäinen alkaa liikaa ärsyttää ennenkuin tekee mitään radikaalimpaa.

        • Juuri näin. Kaikki äärimmäisyys on aina hieman liikaa. Elämään kuuluu kaikki tunteet ja niiden balanssi on kaiken a ja o. Ja niin hyvä pointti – ajattelin tehdä tästä aiheesta postauksen. Tämä “ihmissiivous”. Se kuulostaa niin kovin raa’alta. Kuinka tärkeää olisikaan pystyä ystävällisesti keskustelemaan aiheesta.

  • Saima

    Voi että, miten liikuttavia ja kauniita kuvia. Tekstikin on kovin tärkeää asiaa :)

    • Kiitos <3 Ihana kuulla jos osui <3

  • Tämä! Taistelin itse pitkään sitä ajatusta vastaan, että positiivisuus voi olla huono asia, sillä taistelin myös niin pitkään löytääkseni positiivisuuden aikoinaan. Pakkopositiivisuus on vääristynyt tapa, joka vie meidät pois todellisesta itsestämme ja oikeasta elämästä – nyt kun itse tiedostan tämän, niin kiinnitän tähän muiden ihmisten kohdalla todella paljon huomioita. Esim. keskustelut: tunnen pelkoa, mustasukkaisuutta jne. johon joku vastaa että ei kannata tai etkö voi valita tuntea toisin. Oh my gosh. :D

    • Olen ihan samaa mieltä. Ei voi vaan nappia painamalla tuntea toisin. Se on pakotettua eikä käsiteltyä. Tunteet pitää saada tuntea – se saa elämän tuntumaan kokonaiselta ja sitä kautta se onnikin on aidommin läsnä <3

  • Miia

    Ihana teksti, joka kosketti tänään jotenkin erityisen paljon. Kiitos siitä. Tulen aloittamaan opiskelun uudessa kaupungissa ja tajusin tekstisi myötä, että olen pyrkinyt piilottamaan asiaan liittyvät epävarmuuden ja pelon tunteet positiivisuuden alle. Jännitän hurjasti opintojen alkua, sillä olen hieman ujo ja uskallan avautua uusille ihmisille harvoin. Minulle on niin vaikeaa laskea suojamuuria alas. Tekstisi oli hyvä muistutus siitä, että epävarmuus voi estää tekemästä asioita ja elämä on tehty elettäväksi. Ehkäpä minunkin täytyy vaan yrittää heittäytyä ja olla avoimempi sekä käsitellä myös ne negatiiviset tunteet :)

    • Ihana kuulla, että tämä tekti sai ajattelemaan noinkin suurella hetkellä kuin mitä sinulla on edessä. On todella hyvä miettiä kaikkia tuntemiaan tunteita ja miettiä mistä ne tulee. Isot muutokset jännittävät aina ja se on täysin normaalia, mutta samalla yleensä myös parhaat jutut tulevatkin isoista muutoksista <3 Tunteitaan kuunnellen varmasti eteenpäin <3

  • Haidi

    Hyvin kirjoitettu ja jotenkin niin oikeasta aiheesta. Välillä on helppo elää somen pintamaailmassa ja katsoa kun kaikki on niin onnellista. Vaikeita asioita kun ei voi vain laittaa laatikkoon ja unohtaa. Jossain kohtaa elämää ne kuitenkin saa kiinni ja pakottaa käymään asiat läpi. Tämänkin vuoksi ne on helpompi kohdata ja käsitellä heti hetkessä :) ”Not everybody has to be happy all the time. That’s not mental health. That’s crap.” – Meredith Grey.

    • Tässä somen maailmassa tämä on helppo tosiaan unohtaa. Se nimenomaan ei ole henkistä hyvinvointia, että olisi koko ajan vain iloinen. Elämään kuuluu koko kirjo ja niiden hyväksyminen ja eläminen tuo todellisen onnen.

  • Moi Hanna! Käväisitkö juuri pääni sisällä! Kirjoitin vasta samasta aiheesta, kuinka surua, pettymystä, epätoivoa, pelkoa tai ahdistusta ei voi lakaista pakkopositiivisuuden alle, ja kuinka negatiivisten tunteiden kieltäminen on pelottava tapa, joka ylläpitää epätervettä pärjäämisen kulissia (http://homevialaura.com/2018/08/positiivisuus-ja-self-help-mita-niista-pitaisi-ajatella/).

    Erityisesti sosiaalisen median tsemppilauseita ja täydellistä elämää ihannoivalla aikakaudella on tärkeä muistaa, että elämään kuuluu myös ikävien asioiden kohtaaminen, hyväksyminen ja tunnistaminen. Itse olen löytänyt sisäisen rauhan juuri tästä oivalluksesta: elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää. Vaikeiden kokemusten ja tunteiden läpikäyminen on parasta, mitä olen oman hyvinvointini eteen tehnyt. Kiitos viimeisestä, oli ihana nähdä. <3 PS. Hurmaavat herrasmiehet!

    • No se on juuri näin! Ja mahtavaa että olemme päätyneet miettimään ihan samaa asiaa! Luin juuri postauksesi ja niin monesta kohtaa samaa mieltä. Jäin ihan kyseenalaistamaan muutamaa omaa mantraani. Jotenkin olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että pystyn mihin vain, jos tarpeeksi teen töitä sen eteen. Mutta ymmärrän täysin, että kaikki ei kuitenkaan ole realistista ja meillä kaikilla on kuitenkin jotkut osaamisen alueet luontaisemmat kuin toisilla. Mutta miten tärkeää on tunteidenkin lisäksi hyväksyä juuri tämä, että ei voi olla kaikessa hyvä, mutta varmasti on ne osa-alueet jokaisella missä on luontaisesti “parempi”. Niiden hyväksyminen myös ja ralistinen läpikäynti siitä, mitä on mahdollista kehittää. Ah, tästä heräsi paljon ajatuksia, ehkä teen vielä oman postauksen kun herätti niin paljon ajatuksia. Kiitos <3 Ja kyllä, oli ihana nähdä. Niin fiiliksissä Asenteen huipusta jengistä! :)

  • J

    Tämä on ihan totta, ja jos aina ohittaa ja työntää syrjään vaikeat tunteet niitä käsittelemättä, niin jossain vaiheessa ne hyvin todennäköisesti kuitenkin tulevat vastaan. Ja yleensä siinä vaiheessa niitä joutuu käsittelemään vähän pidemmän kaavan kautta.

    • Juuri näin, ja ne kasvaa kuin mörkö kaapissa. Tai näin ainakin uskon.

  • Elämä on elämistä varten ja elämiseen kuuluu tunteet, niin hyvät positiiviset, kuin myös huonot ja joskus negatiivisetkin tunteet. Kaikkien tunteiden kanssa pitää oppia elämään ja kestämään pettymyksiä, lapsuudesta lähtien, jotta elämässä pärjää. Mikäli kaikki ikävät tunteet hautaa jonnekin taka-alalle, niin ne valitettavasti iskevät sitten joskus oikein kunnolla ja seuraamukset voivat olla vakavia. Positiivisuus on hyvä asia ja toki onnellisuus kuuluu usein tähän kauppaan, mutta nykyisin korostetaan ehkä jo liikaakin tuota positiivisuutta ja se menee jo yltiöpositiivisuudeksi. Tulee tunne, jos jokin asia surettaa tai harmittaa, että olet epäonnistuja. Kaikkea kun ei voi pakolla kääntää positiiviseksi, vaikka haluaisikin, tai se ei ole aitoa. Vanhempien on oltava niitä, jotka aiheuttavat pettymyksiä (pienissä määrin) myös lapsilleen, jotta lapsi oppii niitä sietämään turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä.
    Itse elämää kokeneena sanoisin kuitenkin, että on hyvä säilyttää huumori mukana, koska sillä on kantava voima, myös surun ja harmien keskellä. Tunnelin päässä on valoa!- ajatuksella:)

    • Juurikin näin. Se ei saa olla pakotettua ja sen rinnalle täytyy sallia myös ajottaiset surullisemmatkin tunteet. Suruun ei tarvitse vajota, mutta se on hyvä tuntea ja käsitellä. Jotkut surut tosin ovat niiin syviä, että hyvin syvällekin on hetkeksi vajottava </3 Ja juuri näin – vanhempien tehtävä ei ole poistaa harmitusta lastensa elämästä, vaan auttaa heitä käsittelemään tunteita ja antamaan apuja niihin tilanteisiin. Ja se on totta, pieni huumori synkkyyden keskellä on kuin kynttilä kellarissa <3

  • Tuuli

    Tää oli Hanna todella hyvin kirjoitettu. <3 Itsestä välillä tuntuu, että on joku vika, kun ei kykenekään kokoajan olemaan onnellinen ja kiitollinen kaikesta mahdollista. Varsinkin sosiaalisen median kautta välittyy sellainen kuva, että jokainen elämässä eteen tullut murhe pitäisi ohittaa olkia kohauttamalla, ja vain puskemalla eteenpäin. Joskus elämässä on tosi kurjaa, ja se saa tuntua. Kunhan se ei ole jokaisen päivän valtaava tunne.

    • Tuuli <3 Juuri näin! Vaikeita asioita ei saa ohittaa olkia kohauttamalla. Ne saa ja pitää tuntea. Käsitellä. Pureskella paloiksi ja pohtia ennen etenemistä. <3 Joskus elämässä on todella kurjia hetkiä, mutta kunhan muistaa, että sekin on vain vaihe <3