CATEGORIES

Bloggaaja ja ylpeä siitä

25.8.2019

*Kaupallinen yhteistyö Lancôme*

Otin tämän viikon maanantaina osaa Lancômen uutuustuoksun lanseeraustilaisuuteen. Idôle-nimeä kantava uutuustuoksu on aluksi hempeän ruusuinen, joka sekoittuu kevyesti jasmiiniin sekä chypreen. Omalla ihollani tuoksu pehmittyy suhteellisen nopeasti, jättäen jälkinuoteiksi pehmeän vaniljaisen ja sopivan kukkaisen kokonaisuuden. Koska toimin Lancômen brändilähettiläänä, minulta kysyttiin voisinko pitää tilaisuudessa pienen puheenvuoron siitä, mitä “idoli” minulle merkitsee. Tässä postauksessa käyn läpi uudestaan tuota puhettani ja ajatuksiani itsensä ja muiden arvostuksesta.

Idolin synonyymi on roolimalli. Meillä naisilla voi olla hyvin monenlaisiakin rooleja. Olemme mm. siskoja, ystäviä, kollegoita, vaimoja, tyttäriä ja äitejä. Jos itse yritän määrittää itselleni vain yhtä roolimallia, joka olisi esikuvani ihan kaikissa näissä monissa rooleissa mitä elämässäni on, käy nimeäminen nopeasti haastavaksi. Mutta siinä se dilemma piileekin. Omaa idolia ei pitäisi etsiä ulkopuolelta, vaan kääntää katse itseensä. Lancômen Idôle-tuoksun kasvo ja maailmantähti Zendaya toteaakin “Minulla ei ole koskaan ollut ulkopuolisia idoleita. Olen aina sanonut, että idolini on tulevaisuuden minä.

Idôle- tuoksussa minua viehättää kahden suosikkituoksuni yhdistyminen. Alkutuoksu on kevyen ruusuinen, mutta sen levähdettyä hetken ihollani muuttuu tuoksu pehmeän lämpimäksi – jopa aavistuksen vaniljaiseksi. Kahden suosikkini hurmaava yhdistelmä.

Vaatimattomalle suomalaiselle tämä voi olla aika vaikea ajatus. Miten minä muka olen niin erikoinen? Vaatimattomuus on suorastaan suomalaisten kansantauti. Meidän pitäisi paljon rohkeammin luottaa itseemme ja markkinoida osaamistamme – koska meillä todella osataan ja paljon asioita. Häpeilemme nostaa itseämme jalustalle, vaikka juuri sitä meidän pitäisi tehdä enemmän. Me kaikki olemme erilaisia, mutta meistä jokainen tietää parhaiten itse, mikä itselleen sopii. Vain me tiedämme, miten voimme olla paras versio itsestämme itsellemme sekä muille. Kukaan muu ei voi määrittää sitä miten sinun tulisi elää elämääsi.

Yritin miettiä omasta elämästäni esimerkkiä, missä olisin ollut rohkea ja kuunnellut sisäntäni – sitä omaa juttua. Kauhean kauas ei tarvinnut mennä, sillä oma työni on melkoisen sopiva esimerkki. Kun aloitin bloggaamisen vuosikymmen sitten, ei juuri kukaan nähnyt tätä työnä. Blogia pidettiin vähän häpeillen, kasvoja näyttämättä ja hyvin pintapuolisesti asioista kertoen. Ajan myötä olen kuitenkin uskaltanut luottaa itseeni ja minun juttuuni. Teen työtäni areenalla, missä jatkuvasti saa kuulla mitä sinussa on vikana, mitä teet “väärin” tai miten vaikka näytät “väärältä”. Soraäänistä huolimatta olen jaksanut luottaa itseeni ja omaan osaamiseeni. Kuluneet vuodet ovat opettaneet hurjasti. Ajoittaiset vastoinkäymiset ovat kasvattaneet ja vahvistaneet. Varovaisesta harrastuksesta lähtenyt bloggaaminen on nykyään täysipäiväinen työ. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että olen kyennyt rakentamaan työn lähes tyhjästä, mikä on monien askeleiden kautta nyt siinä pisteessä, että olen omaa osakeyhtiötä pyörittävä yrittäjä. Saan päivittäin tehdä yhteistyötä todella inspiroivien ihmisten sekä tunnettujen maailmanlaajuisten firmojen kanssa. Olen rakentanut oman uran, joka on samalla joustava, jotta voin olla läsnä elämäni ykkösprioriteetille: perheelleni. Siitä, olen äärimmäisen ylpeä. Olen rakentanut elämän ja arjen, joka toimii meille.

Samalla haluan antaa aivan valtavan määrän ruusuja ja kiitosta teille kaikille lukijoilleni, jotka olette tämän työn minulle mahdollistaneet. Te olette valaneet uskoa ja tsempanneet hetkinä, kun olen itse ollut uupunut. Te olette riemuinneet kanssani elämäni onnellisimmilla hetkillä. Olette jakaneet kanssani myös teille arkoja asioita. Olette saaneet minut ymmärtämään asioita niin monen eri näkökulman kautta ja haastaneet laajentamaan omaa ajatusmaailmaani. Menestys ja onnellisuus on parasta, kun sen voi jakaa. 

Teidän lukijoiden lisäksi en voi olla maintsematta upeita kollegoitani. Olen niin onnekas, että saan tehdä töitä lukuisten rohkeiden, luovien, tarmokkaiden, kunnianhimoisten ja vahvojen naisten kanssa, ketkä tällä alalla ovat. Esimerkillisesti he luottavat omaan juttuunsa ja heihin itseensä. Ylpeä olen, että saan kutsua monia heistä myös ystävikseni. Me yhdessä olemme luoneet jotain täysin uutta. Olemme kaikki kasvaneet rinta rinnan vahvemmiksi, sillä autamme toisiamme jatkuvasti. Vaihdamme tietoa. Valaistamme toisiamme uusista käytännöistä ja säädöksistä. Autamme toisiamme kuvaamisessa. Sparraamme yhdessä ideoita. Mietimme yhdessä ja avoimesti sopivia palkkiomääriä. Suosittelemme toisiamme ristiin projekteihin. Kun teemme yhdessä ja tsemppaamme toisiamme – kasvamme kaikki.

Idoli minulle muistutttaa uskomaan paitsi itseesi, niin myös muihin ja erilaisuuden kauniiseen voimaan. Miten kaunis onkaan näky ja päätähuumaavan ihana tuoksu, kun annamme kaikkien kedon kukkien kukkia.

Loppuun julistan arvonnan yhdessä Lancômen kanssa. Kommentoi tähän postaukseen milloin olet rohkeasti uskonut itseesi? Mistä sinun tulisi olla ylpeämpi? Kaikkien kommentoineiden kesken arvon uuden Lancôme Idôle -tuoksun. Aikaa osallistua arvontaan on 31.8. saakka. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. 

Mekko / laina Zalando
Kuvat Karoliina Jääskeläinen / Valoon Photography

Meistäkö haukilahtelaisia?

22.8.2019

Olen monesti maininnut, että olemme jo vuosien ajan silmäilleet meidän perheelle uutta kotia. Muutamassa näytössä olemme käyneet, mutta sitä “oman kodin” -fiilistä ei helposti ole tullut. Suurin syy tähän varmasti on ollut se, että viihdymme nykyisellä asuinalueellamme enemmän kuin hyvin. Rakastamme tämän alueen perheitä, poikien harrastuksia, palveluita, päiväkotia ja nyt kouluakin. Meillä ei ole mikään kiire täältä pois. Nyt täysin yllättäen eteen tulikin kohde, joka täytti meillä monta boksia. Kävimme eilen näytössä ja siellä tuli heti sisään astuessa sellainen fiilis, että “Tämä voisi olla meidän koti.”

Olemme katselleet sopivaa kotia keskustasta, Espoosta sekä Kauniaisista. Suurin kriteeri on ollut se, että paikan on heti tunnuttava kodilta. Jäädäänkö kaupunkiin vai muutetaanko “maalle”:D riippuu täysin siitä mistä se kodilta tuntuva paikka tulee lopulta vastaan. Nyt hieman yllättäen sellainen tuli vastaan Haukilahdessa. Kohteen löysi vielä yksi parhaista ja pitkäaikaisimmista ystävistäni, joka muuttaa alkuvuodesta samalle kadulle, kuin missä tämä näkemämme kohde sijaitsee. Yksi suurimpia pelkojani kaupungista pois muuttamisessa on, että “jään mottiin”. Rakastamme kaupungin sykettä ja hyvin sosiaalista arkeamme. Se, että yksi lähimmistä ystävistäni asuisi Haukilahdessa melkein viereisessä talossa on valtava plussa. Ja nyt paikkaa enemmän miettineenä olen huomannut, että siellähän asuu valtava määrä vanhoja kavereita. Minullekin Haukilahti (tai ainakin silloin aina puhuttiin paikasta lempinimellä Jeda) on tuttu paikka. Minulla oli paljon läheisiä ystäviä Haukilahdesta ja Westendistä, joten alueella on tullut nuoruudessa liikuttua hyvinkin paljon. Molemmat kummivanhempanikin asuivat alueella.

Alueen tunnen muuten hyvin, mutta kovin paljoa en tiedä koulujen nykyisestä tilasta ja päiväkodeista. Jos nyt todella lähdemme miettimään tätä mahdollisuutta olisiko meidän perheestä sittenkin espoolaisiksi, haluan tietää sitä ennen alueesta mahdollisimman paljon. Siksi laitoin eilen Instagram-tarinaan kyselyä, josko seassa olisi myös nykyisiä / entisiä haukilahtilaisia. Ja DM-viestien puolella räjähti! Haukilahti kehuttiin maasta taivaaseen ja sain huomata, että yksi pelkoni “maalle” muuttamisesta on totaalisen turha: Siellä asuu selkeästi ihan hurja määrä aivan ihania, ystävällisiä, avuliaita, sosiaalisia ja yhteisöllisiä ihmisiä! Ainut negatiivinen asia mitä paikasta sain oli, että alueella on paljon 60- ja 70-luvun rakennuksia missä on sisäilmaongelmia. Katsomamme kohde on hyvin uusi, joten tätä ongelmaa ei pitäisi olla. Toki kuntotarkastukset ennen ostoa tulee aina tehdä.

Summasummarum: Vielä ollaan hyvin pitkällä siitä, että meistä todella tulisi espoolaisia, mutta se on ainakin tällä hetkellä hyvin vakavan harkinnan alla. Haluan kiittää vielä kaikkia eilen minun kanssa viestitelleitä – teistä on ollut valtava apu kartoittamaan alueen potentiaalisuutta meille. Olemme varmoja, että alue sopisi meille erinomaisesti (kuitenkin vain 10min ajomatka Helsingin keskustaan ja vieressä on nykyään länsimetrokin!) sekä koulut ja harrastusmahdollisuudet olivat erittäin hyvällä tasolla. Sitä ennen on kuitenkin vielä hurjasti selvitettävää, joten pitkä tie on vielä edessä. Kaiken on mentävä aikalailla nappiin ja tuntua oikealta, jotta meidät saa nykyiseltä asuinalueeltamme pois. Mutta saa nähdä, nyt ainakin selvitellään josko meistä olisi haukilahtelaisiksi <3