CATEGORIES

Futista ja vastoinkäymisiä

12.8.2019

Viikonlopun ajan on taas Instagram-feed ja -tarinat täyttyneet Flow-fiiliksistä. Värikästä festaripukeutumista, tanssahtelevan iloisia hetkiä ystävien kesken ja hyvin Instagram-ystävällisiä ruoka-annoksia. Munchies-kojun friteerattua kukkakaalia olisin minäkin halunnut maistaa! Joka vuosi mietin, että tänä vuonna menen minäkin ja koen ensimmäisen Flow-festivaalini. Mutta viikonlopun lähestyessä, en jaksakaan :D En siis tänäkään vuonna ottanut osaa tähän stadin omaan musiikkiviikonloppuun, missä kaikki muut tuntuvat käyvän joka vuosi. Mutta täytyy sanoa, että olin tänäkin vuonna tyytyväinen päätökseeni. Ainut mistä tuli pienoinen FOMO oli tuo Munchies ruokakojun antimet! :D

Tämäkin viikonloppu meni meidän perheellä jalkapallon parissa. Lauantaina kävin poikieni kanssa katsomassa HJK – FC Lahti pelin Telia areenalla. Nyt kun mieheni kuuluu HJKn edustusjoukkueen valmennusryhmään olemme mekin käyneet taas enemmän peleissä. Meidän pojat rakastavat pelien tunnelmaa ja heidän kanssaan alkaa olla jo hurjasti helpompaa käydä peleissä kun ei ole kärryjäkään ja kaikki kävelevät itse. Tosin tällä kertaa jouduimme poikien kanssa todistamaan ikävää välikohtausta… 

Kun kävelimme autoltamme stadionia kohti näimme kun vastustajajoukkueen fanit ryntäsivät stadionin takaa HJKn fanipäätyyn riehuen. He heittivät ihmisjoukon sekaan tuoleja ja valosoihtuja. Oli hyvin lähellä, ettei yksikin heitetty valosoihtu lentänyt Urheilukatua pitkin kulkeneen perheen päälle, jolla oli sylissään vain parin vuoden vanhat lapset. Nopeasti poliisit lähtivät huligaanien perään ja siinhän riitti meidän pojilla ihmettelemistä. Siitä on puhuttu paljon sen jälkeen. Jalkapallo on hieno laji ja ihanaa että meiltäkin löytyy futiskulttuuria, mutta tällaiset välikohtaukset ovat täysin turhia, järjettömiä ja vaarallisia. 

Sunnuntaina keskimmäisellä pojallamme oli Iso Omena futisturnaus Matinkylässä. Mieheni oli vetämässä treenejä, joten lähdin kohti sateista Matinkylää kaikkien poikieni kanssa. Parkkeerasin auton, kokosin Bugaboon tuplarattaat sadekuomuineen, sillä ulkona satoi niin hurjasti, että nuoremmat pojat vetäytyivät sinne suojaan. Lähdin kulkemaan kohti tekonurmea, mutta siellä oli sen verran paljon vanhempia poikia pelaamassa, että epäilin olevani oikeassa paikassa. Katsoin uudestaan meille annettua tapahtumakarttaa ja huomasin, että pelit oli paikannettu toiselle pienemmälle nurmelle, joka oli tämän isomman tekonurmen takana. Sinne ei kuitenkaan nähnyt, sillä ympäristössä oli suuret tietyöt. Lähdin kaatosateessa poikien kanssa etsimään tätä toista futiskenttää, mutta tietöiden takia jouduimme kiertämään hyvin kaukaa. Kun viimein pääsimme sinne huomasin, että sielläkään ei ollut meidän ryhmäläisiä. Matsin alkuun oli enää 15 minuuttia, sillä oltiin jo hyvät 25 minuuttia kärryjen kanssa juostu ympäri tietöitä ja usein löysimme itsemme umpikujasta painavien ja leveiden kärryjen kanssa. Soitin toiselle vanhemmalle jonka poika pelaa samassa joukkueessa. Kävi ilmi, että pelimme eivät olleetkaan Matikylässä vaan Suurpellossa. Siinä minä seisoin kaatosateessa, kolmen lapsen kanssa, kilometrin päässä autostamme hiestä märkänä, kun olin juossut ympäriinsä tuplarattaita hiekkamäkiä ylös työnnelleen – väärässä paikassa. Oli tosi lähellä ettei itku tullut äidillä siinä vaiheessa :D

shirt ANINE BING

skirt ZARA

shoes GIVENCHY

bag PRADA

 Ei muuta kuin takaisin läpi maastoesteiden autolle ja kohti Suurpeltoa, joka autolla on vain reilun viiden minuutin ajomatkan päässä. Missasimme ensimmäisen pelin, mutta onneksi pelejä oli vielä neljä lisää. Kävi ilmi, että saamamme info oli ollut kaikille muillekin harhaanjohtava. Melkein koko joukkue oli myös harhaillut tovin Matinkylässä ennenkuin oli kuullut, että meidän pelit olivatkin Suurpellossa. Pelit menivät hienosti kovasta rankkasateesta huolimatta. Täytyy sanoa, että tuona päivänä rakkaus lajiin oli vahvasti läsnä. Mieleni teki pariinkin kertaan laittaa pillit pussiin ja lähteä kohti kotia ja lämmintä suihkua, mutta kaatosateessakin lapset pelasivat hymyissä suin ja intoa täynnä. Mitä sitä ei vanhemmat lastensa eteen tekisi :D Myös oma äitini sekä appivanhemmat saapuivat paikalle kannustamaan meidän keskimmäistä <3 Minäkin sain hengähtää ja koota itseni kaiken sen Matinkylän mäkijuoksun jälkeen :D Jälleen yksi futiksen täyteinen viikonloppu takana – säässä kuin säässä. 

Kuvat Alexa Dagmar

Ensimmäinen koulupäivä

8.8.2019

Tänään aloitti joukko pieniä ihmisiä koulutiensä. Meidän esikoinen oli yksi heistä. <3

Vaikka hän on tätä päivää jo kovasti odottanut eikä kuulema häntä jännittänyt kuin “ehkä pikkaisen vain” niin oli tänä aamuna pientä jännitystä huomattavissa, mikä purkautui lievänä levottomuutena. Kovin vaikea oli pysyä paikallaan ja kouluun haluttiin lähteä jo hyvin aikaisin. Minä, mieheni sekä molemmat veljet olivat saattamassa isoveljeä hänen ekana koulupäivänä. Paikalla oli paljon tuttuja perheitä, mikä tuntui ihanalta. Poliisitkin olivat paikalla valvomassa liikennettä ja takaamassa pienten turvallisen koulun aloituksen. Esikoisemme sai luokalleen kaksi tuttua ystävää eskarista ja vanhemmilla luokilla on myös paljon futiskavereita sekä ystäväperheiden lapsia. Hymyissä suin alkoi tämän pienen miehen opintie <3

Hänen koulussaan on kerrassaan liikuttava perinne ensimmäisenä koulupäivänä: Koulun 2-6. luokkalaiset tekevät kunniakujan ekaluokkalaisille. Koulupiha raikusi aplodeista ja iloisista huudoista kun pienet lähtivät ensimmäistä kertaa koulun ovia kohti. Pitkä kunniakuja kiemurteli pihan halki ja läpi ja lapset heittivät toisilleen iloisia ylävitosia. Voin sanoa, että äidillä kostui silmät viimeistään tässä vaiheessa. Miten ihana idea <3 Meillä on nyt koululainen kotona <3