CATEGORIES

enter search term

Ensimmäinen puhelin

14.8.2019

*Kaupallinen yhteistyö Telia*

Ensimmäinen viikko koulua takana! Esikoinen on ollut koulun aloituksesta niin innoissaan, että hän on aamuisin odottanut kouluun lähtöä eteisessä kengät jalassa tuntia ennen koulun alkua!  Mielummin näin päin – innokas opiskelija meillä! Meillä vielä tovi varmasti saatetaan ja haetaan koulusta, vaikka esikoisen koulu onkin ihan vieressä ja vain kahden (suht rauhallisen) tien ylityksen päässä. Pikkuhiljaa kuitenkin opettelemme itsenäistä kulkemista koulun ja kodin välillä. Tässä puhelin on meille vanhemmille suuri helpottava tekijä. GPS:n avulla voi seurata missä lapsi kulkee ja samalla sinulla on myös rauha siitä, että lapsesi saa sinut halutessaan kiinni, jos vaikka avaimet ovat jääneet kotiin. Latasimme myös Telian ilmaisen Smart Family aplikaation, joka ilmoittaa automaattisesti puhelimeesi kun lapsi saapuu, tai lähtee kotoa. 

Itse aloitin ensimmäisen luokan 28 vuotta sitten. Ajat on tuosta muuttuneet hurjasti. Ei silloin kenelläkään ollut puhelinta ala-asteella. Muistan saaneeni oman ensimmäisen puhelimeni kun olin yläasteella seitsemännellä luokalla. Se oli Nokian 5110 ja oli erityisen hienoa kun siihen pystyi vaihtamaan kuoret! :D Matopelin pelaaminen oli kovinta huutoa välitunneilla ja suosituimpia soittoääniä oli monofoninen klassikko: Nokia Tune. Pelien ja soittoäänien tämänpäiväisestä tarjonnasta ei silloin osannut kuin unelmoida. Nykyään valtaosalla ekaluokkalaisista on oma puhelin ja sen turvalliseen käyttöön näin pienillä koululaisilla liittyy monia huolia. Kirjoitinkin aiemmin postauksen meidän perheen puhelinsäännöistä.

Esikoisemme sai ensimmäiseksi puhelimekseen mieheni vanhan iPhone viitosen, jonka tyhjensimme täysin ennen uutta käyttöönottoa. Päälle kävimme laitatuttamassa panssarilasin ja suojakuoria hänellä on muutama, joiden välillä hän vaihtelee (futisaiheiden seassa on yksi palmukuorikin :D) Yksi tärkeimpiä kriteerejä esikoisen ekalle puhelimelle olikin kestävyys. Pienistä käsistä puhelin tuppaa tippumaan, mistä syystä halusimme hänelle myös kooltaan suhteellisen pienen puhelimen, jota olisi helppo pidellä ja se mahtuisi farkkujen pieneen taskuun. Meille oli myös tärkeää että puhelin ei ole kovin arvokas, koska lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. Tämä on ensimmäinen puhelin ja siihen liittyvää kokonaisvaltaista käyttöä vasta harjoitellaan. Toistaiseksi esikoisemme on osoittautunut hyvin tunnolliseksi puhelimen käyttäjäksi. Suurilta vahingoilta on vältytty ja puhelinta on hienosti pidetty mukana. Puhelin ei vielä ole myöskään jäänyt minnekään. Mikäli samat kriteerit ovat teille tärkeitä eikä teiltä löydy toimivaa vanhaa puhelinta, kurkatkaa Telian ”Puhelin lapselle”-valikoima. Telia suosittelee lapsille muutamaa eri mallia, jotka ovat helppokäyttöisiä, kestäviä, pienikokoisia ja edullisia. Lisäksi Telia express myymälät tarjoavat käytettyjä puhelimia, joka on edullinen ja ekologinen valinta.

Millaiseen liittymään teidän perheessä on lapselle päädytty? Me päädyimme aikanaan ottamaan omamme Telialta, sillä he ovat rakentaneet muutamiakin ensiliittymäksi sopivia vaihtoehtoja. Lapsi viestittelee pääasiassa netissä eikä kovinkaan tarvitse viestejä ja puheluita. Siksi meille erityisen tärkeää oli rajaton netti. Rajattomalla 4G netillä varustettu liittymä varmistaa sen, ettei yllätyslaskuja synny, ja että yhteys lapseen pysyy kaiken aikaa. Meidän kuukausimaksumme ovat olleet pojan liittymän osalta n.8 euron luokkaa.

Vanhempien huolet liittyvät usein puhelimen turvalliseen käyttöön. Telia tarjoaa lapsille sopivaa F-Secure turvapakettia, jonka avulla voi mm. blokata haitallisia nettisivuja, paikantaa laitteen, suojata laitteen antivirus-ohjelmalla sekä varmistaa pankkitoimintojen suojauksen.

Vaikka meillä vielä kuljetaan kouluun vanhemman kanssa yhdessä, jää hän kuitenkin jo yksin lähikentille kavereiden kanssa pelaamaan. Siksi puhelin ei ole meille uhka vaan mahdollistaja. Sen ansiosta uskallamme jättää hänet pelailemaan keskenään kavereittensa kanssa, koska tiedämme että hän saa meidät aina tarvittaessa kiinni. Yhteys säilyy kaiken aikaa, vaikka esikoinen parhaillaan laajentaakin omaa ympäristöään. Onko teillä ekaluokkalainen kotona? Onko hänellä jo puhelin? Millaisia haasteita teillä on ollut ja mitkä asiat ovat taas teillä helpottuneet puhelimen myötä?

Loppuun vinkkaan teille vielä Telian sivuilta löytyvästä arvonnasta, jossa voit voittaa lapselle erityisen hyvin sopivan helppokäyttöisen ja kestävän Samsung Galaxy A10-puhelimen sekä lapsille suunnitellun ReimaGo -aktiivisuusrannekkeen. Onnetar olkoon sinulle suotuisa! :)

Vastuunsiirtäjä vai vastuunkantaja?

13.8.2019

Tiedättekö tyypin, jolla on aina jokin huonosti? Aina marmatetaan jostain mitä joku toinen on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Vai tuntuuko siltä, että joudut itse tahtomattasi olla suhteesi nalkuttaja? Mistä marmatus johtuu? Miten päästä eroon elämän marmatuksesta ja nalkutuksesta?

Juttelin aiheesta hiljattain hyvän ystäväni kanssa. Miten helppo sitä onkaan elämässä siirtää vastuu toiselle oman vastuunkannon sijaan. Oletko vastuunkantaja vai vastuunsiirtäjä? Onko tämä tapa opittu kotoa? Vai onko se luonteenpiirre? Mitkä ovat tyypillisimpiä marmatuksen aiheita ja onko siitä jotain hyötyä? Millä tavoin elämä olisi parempaa, jos ei tarvitsisi nalkuttaa aina kaikesta?

Marmatanko aiheesta?

Marmatus juontaa juurensa tyytymättömyydestä. Jotain mitä haluat ei tapahdu, koska joku muu ei tee haluamaasi tai tekee (mielestäsi) jotain väärin. Tämä on kuitenkin usein vastuutonta. Se on keino siirtää oma vastuu toiselle sen sijaan, että ottaisi itse ohjat käsiinsä. Marmatus ei todellakaan aina ole turhaa ja syitä on monia erilaisia: On pieniä, isoja, turhia ja tärkeitä. Marmatetaan kotitöistä, toisen huomioonottamisesta, kuuntelemattomuudesta, ajankäytöstä, syömisistä tai juomisista. Asiat voivat kyllä olla ihan oikeita ja marmatus aiheestakin, mutta jos pyyntöjä ei kuunnella on sinun käsissäsi taas kuinka siihen reagoit. Asioihin voi aina vaikuttaa. Uuden lehden elämässään voi aina kääntää – tavalla tai toisella.

Auttaako marmatus?

Useimmiten marmatus vain ärsyttää – niin marmattajaa kuin hänen kohdettaan. Marmattaja saattaa olla lopen uupunut kantamaan kaikkien puolesta vastuuta asioista, joita toiset eivät tunnu ottavan kuuleviin korviinsa. Yhteiseen elämään kuuluu tasapuolinen vastuunkanto. Jokaisen perheenjäsenen tulisi osallistua yhteiseen arkeen yhdessä niin ettei yksi uuvu. Marmatus harvoin liikuttaa marmatuksen kohdetta, hän useimmiten vain ärsyyntyy. Parhaimmillaan marmattaja itse tuskastuu omaan marmatukseensa ja oppii päästämään irti itsensä ulkopuolisista tekijöistä ja ihmisistä, keskittymällä vain ja ainoastaan niihin asioihin, joihin voi itse aktiivisena toimijana vaikuttaa. Usein ehkä parasta onkin lyödä hanskat tiskiin ja sanoa ettei vaan tee kaikkea. Tämä vaatii monelta melkoista itsehillintää, mutta voi auttaa toista puolta ymmärtämään mitä sitten tapahtuu jos pyydettyjä asioita ei kukaan tee – ei toisen puolesta ennen tekemään sortunut marmattajakaan.

Miten päästä eroon marmatuksesta?

Marmatus on oikeastaan vinkki siitä, että sinun tulee muuttaa jotain. Mutta sen oivaltaminen vaatii rohkeutta ja toimintavalmiutta marmattajalta itseltään. Marmatus on helppo tapa olla katsomatta itseään peiliin ja olemaan tarkastelematta omia valintojaan. Marmattaminen on eräänlaista vastuunsiirtoa joka tapauksessa, oli kyse pienestä tai suuresta asiasta. Ratkaisu on osattava kaivaa esiin ja erilaisten ratkaisujen oivaltaminen vaatii usein myös uhriutuvalta marmattajalta aivojen uuteen asentoon totuttelua ja sen myötä täysin uusia toimintatapoja. Muutos ei välttämättä tapahdu heti vaan useimmiten siihen kuluu aikaa. Kun vastaukset ja kysymykset siirtyvät uhriasetelmasta aktiivisen ratkaisun etsijän suuntaan, on oikea tie avautumassa. Marmattajan on jaksettava vaatia loppuun asti eikä jättää vaatimuksiaan ja toiveitaan nalkuttamisen asteelle. Tämä on siirtymistä kohti aktiivista toimintaa ja sellaista elämää, jonka itselleen haluaa.

Esimerkiksi useasti eripuraa aiheuttavat kotityöt. Jos olet kumppanillesi delegoinut jotakin ja sitten lopulta teet sen itse, ei viesti ole selvä. Ehkä puolisosi jo osaa odottaa sinun kantavan vastuun loppu kädessä kuitenkin, jolloin hänen ei tarvitsekaan osallistua. Ensi kerran anna työn odottaa ja hoida vain hommat, jotka ovat omalla vastuullasi. Tee lista kotitöistä, joka on reilu ja tasapuolinen. Tämä helpottaa samalla myös omaa taakkaasi, koska koti, lapset ja eläminen on yhteistä. Kommunikoi rakentavasti ja rauhassa kumppanisi kanssa miksi ja miten kotityöt jaetaaan. Ne jaetaan, että kukaan ei uupuisi liian työtaakan alle ja kaikilla olisi aikaa myös omille mieluisille asioille, harrastuksille ja yhteiselle tekemiselle. Marmatuksen aiheet voivat olla todellisia ja perusteltuja, mutta jos marmatus ei johda mihinkään, se on turhaa. Silloin voi syyttää itseään siitä, että asiat eivät muutu. Mitä muita keinoja olisi ainaisen marmatuksen sijaan?

Valitusvapaa viikko (ja ehkä tulevaisuus?)

Me kaikki valitamme aika ajoin, mutta haluaisinkin haastaa kaikki valitusvapaaseen viikkoon. Tiesitkö, että ei ole edes väliä sanotko asian ääneen vai ei. Negatiivisten asioiden miettiminen aktivoi samoja alueita aivoissa kuin niistä puhuminen. Päänsisäinenkin kiukuttelu alkaa helposti toteuttaa itseään: alamme siis toimia niin kuin ajattelemme. On eri asia huomata epäkohta ja tehdä sille jotain. Vääryyksiin ja epäkohtiin tarttuminen kannattaa, tavan vuoksi valittaminen ei. Se ettei viikkoon valita mistään – ei väsymyksestä, kiukuttelevista lapsista tai myöhästyneestä bussista – on varmasti hankalaa, mutta kokeillaan. Vatvomista vaativat surut tunnistaa kyllä. Jos sitä keskittyy vain ja ainoastaan hyvään, alkaako arki todella toteuttamaan sitä? Voiko sitä ohjata aivonsa ja arkensa positiivisempaan suuntaan? Kannetaan vastuu omasta arjestamme ja otetaan positiivisuuden ohjat omiin käsiimme.

Kuvat Alexa Dagmar