CATEGORIES

Vastuunsiirtäjä vai vastuunkantaja?

13.8.2019

Tiedättekö tyypin, jolla on aina jokin huonosti? Aina marmatetaan jostain mitä joku toinen on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Vai tuntuuko siltä, että joudut itse tahtomattasi olla suhteesi nalkuttaja? Mistä marmatus johtuu? Miten päästä eroon elämän marmatuksesta ja nalkutuksesta?

Juttelin aiheesta hiljattain hyvän ystäväni kanssa. Miten helppo sitä onkaan elämässä siirtää vastuu toiselle oman vastuunkannon sijaan. Oletko vastuunkantaja vai vastuunsiirtäjä? Onko tämä tapa opittu kotoa? Vai onko se luonteenpiirre? Mitkä ovat tyypillisimpiä marmatuksen aiheita ja onko siitä jotain hyötyä? Millä tavoin elämä olisi parempaa, jos ei tarvitsisi nalkuttaa aina kaikesta?

Marmatanko aiheesta?

Marmatus juontaa juurensa tyytymättömyydestä. Jotain mitä haluat ei tapahdu, koska joku muu ei tee haluamaasi tai tekee (mielestäsi) jotain väärin. Tämä on kuitenkin usein vastuutonta. Se on keino siirtää oma vastuu toiselle sen sijaan, että ottaisi itse ohjat käsiinsä. Marmatus ei todellakaan aina ole turhaa ja syitä on monia erilaisia: On pieniä, isoja, turhia ja tärkeitä. Marmatetaan kotitöistä, toisen huomioonottamisesta, kuuntelemattomuudesta, ajankäytöstä, syömisistä tai juomisista. Asiat voivat kyllä olla ihan oikeita ja marmatus aiheestakin, mutta jos pyyntöjä ei kuunnella on sinun käsissäsi taas kuinka siihen reagoit. Asioihin voi aina vaikuttaa. Uuden lehden elämässään voi aina kääntää – tavalla tai toisella.

Auttaako marmatus?

Useimmiten marmatus vain ärsyttää – niin marmattajaa kuin hänen kohdettaan. Marmattaja saattaa olla lopen uupunut kantamaan kaikkien puolesta vastuuta asioista, joita toiset eivät tunnu ottavan kuuleviin korviinsa. Yhteiseen elämään kuuluu tasapuolinen vastuunkanto. Jokaisen perheenjäsenen tulisi osallistua yhteiseen arkeen yhdessä niin ettei yksi uuvu. Marmatus harvoin liikuttaa marmatuksen kohdetta, hän useimmiten vain ärsyyntyy. Parhaimmillaan marmattaja itse tuskastuu omaan marmatukseensa ja oppii päästämään irti itsensä ulkopuolisista tekijöistä ja ihmisistä, keskittymällä vain ja ainoastaan niihin asioihin, joihin voi itse aktiivisena toimijana vaikuttaa. Usein ehkä parasta onkin lyödä hanskat tiskiin ja sanoa ettei vaan tee kaikkea. Tämä vaatii monelta melkoista itsehillintää, mutta voi auttaa toista puolta ymmärtämään mitä sitten tapahtuu jos pyydettyjä asioita ei kukaan tee – ei toisen puolesta ennen tekemään sortunut marmattajakaan.

Miten päästä eroon marmatuksesta?

Marmatus on oikeastaan vinkki siitä, että sinun tulee muuttaa jotain. Mutta sen oivaltaminen vaatii rohkeutta ja toimintavalmiutta marmattajalta itseltään. Marmatus on helppo tapa olla katsomatta itseään peiliin ja olemaan tarkastelematta omia valintojaan. Marmattaminen on eräänlaista vastuunsiirtoa joka tapauksessa, oli kyse pienestä tai suuresta asiasta. Ratkaisu on osattava kaivaa esiin ja erilaisten ratkaisujen oivaltaminen vaatii usein myös uhriutuvalta marmattajalta aivojen uuteen asentoon totuttelua ja sen myötä täysin uusia toimintatapoja. Muutos ei välttämättä tapahdu heti vaan useimmiten siihen kuluu aikaa. Kun vastaukset ja kysymykset siirtyvät uhriasetelmasta aktiivisen ratkaisun etsijän suuntaan, on oikea tie avautumassa. Marmattajan on jaksettava vaatia loppuun asti eikä jättää vaatimuksiaan ja toiveitaan nalkuttamisen asteelle. Tämä on siirtymistä kohti aktiivista toimintaa ja sellaista elämää, jonka itselleen haluaa.

Esimerkiksi useasti eripuraa aiheuttavat kotityöt. Jos olet kumppanillesi delegoinut jotakin ja sitten lopulta teet sen itse, ei viesti ole selvä. Ehkä puolisosi jo osaa odottaa sinun kantavan vastuun loppu kädessä kuitenkin, jolloin hänen ei tarvitsekaan osallistua. Ensi kerran anna työn odottaa ja hoida vain hommat, jotka ovat omalla vastuullasi. Tee lista kotitöistä, joka on reilu ja tasapuolinen. Tämä helpottaa samalla myös omaa taakkaasi, koska koti, lapset ja eläminen on yhteistä. Kommunikoi rakentavasti ja rauhassa kumppanisi kanssa miksi ja miten kotityöt jaetaaan. Ne jaetaan, että kukaan ei uupuisi liian työtaakan alle ja kaikilla olisi aikaa myös omille mieluisille asioille, harrastuksille ja yhteiselle tekemiselle. Marmatuksen aiheet voivat olla todellisia ja perusteltuja, mutta jos marmatus ei johda mihinkään, se on turhaa. Silloin voi syyttää itseään siitä, että asiat eivät muutu. Mitä muita keinoja olisi ainaisen marmatuksen sijaan?

Valitusvapaa viikko (ja ehkä tulevaisuus?)

Me kaikki valitamme aika ajoin, mutta haluaisinkin haastaa kaikki valitusvapaaseen viikkoon. Tiesitkö, että ei ole edes väliä sanotko asian ääneen vai ei. Negatiivisten asioiden miettiminen aktivoi samoja alueita aivoissa kuin niistä puhuminen. Päänsisäinenkin kiukuttelu alkaa helposti toteuttaa itseään: alamme siis toimia niin kuin ajattelemme. On eri asia huomata epäkohta ja tehdä sille jotain. Vääryyksiin ja epäkohtiin tarttuminen kannattaa, tavan vuoksi valittaminen ei. Se ettei viikkoon valita mistään – ei väsymyksestä, kiukuttelevista lapsista tai myöhästyneestä bussista – on varmasti hankalaa, mutta kokeillaan. Vatvomista vaativat surut tunnistaa kyllä. Jos sitä keskittyy vain ja ainoastaan hyvään, alkaako arki todella toteuttamaan sitä? Voiko sitä ohjata aivonsa ja arkensa positiivisempaan suuntaan? Kannetaan vastuu omasta arjestamme ja otetaan positiivisuuden ohjat omiin käsiimme.

4 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Märisijä

    Mä olen vallan kova valittamaan. Ja samaan aikaan olen kova marttyyri. Mua se ei häiritse eikä ärsytä, ha ha :)

    • Hanna Vayrynen

      Jos ei marmatuksen kohdettakaan häiritse niin sittenhän ongelmaa ei ole? :D

  • Anne-Mari

    Hyvä postaus ja tärkeä muistutus, miten yllättävän usein asiat on omissa käsissä, vaikkei ehkä siltä aina tunnukaan ja siitä seuraa marmatusta :) Ja näissä kuvissa näkyvä pilkullinen mekkosi on todella kiva!

    http://www.pochetteroulette.com/

    • Hanna Vayrynen

      Voi kiitos! Ja kyllä – elämä ja siihen suhtautuminen on aina omissa käsissä – vaikka välillä se vaikeaa onkin muistaa ja toteuttaa!