CATEGORIES

enter search term

Safarille

4.4.2019

Kuten aiemmin mainitsin, Safarin aavikoilta puhaltelee nyt muotimaailman kovimmat tuulet. Hiekansävyt, khakinvihreä, raikas valkoinen sekä kastanjanruskea ovat tällä hetkellä minunkin himotuslistani kärjessä. Isot rintataskut, rouheat kankaat ja toiminnalliset vaatteet ovat kevään pukeutumisen keskiössä. Vaikka kyseessä on hetken trendi, on tämä samalla hyvin klassinen tyylisuuntaus. Tasaisin väliajoin aavikon haalean maanläheiset sävyt nostavat päätään paahtavan auringon alla.

Ja mitä sitten tällä hetkellä himoitsen? Yksi trendikkäimpiä kappaleita ovat rouheat ja ylisuuret boiler suitit, mutta sellainen minulta löytyy jo vuosia sitten ostettuna. Nyt minua kiehtoo tuollaiset Safari-takit. Tuo H&M:n kappale on erittäin kaunis, mutta sekin on jo ehditty myydä loppuun. Klassiet valkoiset mekot ovat myös suuresti mieleen ja Massimon valikoimasta ostinkin jo tuon kollaasissa näkyvän kappaleen. Edelleen minua viehättää Massimo Duttin valikoimassa oleva ylisuuri valkoinen kauluspaita, joka menee erinomaisesti mekosta. Myös ne täydelliset slip-on sandaalit ovat minulla ostoslistalla. Olen käyttänyt ruskeat Valentinot Rockstud-sandaalini niin puhki, että olen jo muutamaan kertaan käyttänyt niitä suutarilla. Niiden rinnalle kaipaisin saman väriset, myös tyylikkäät ja yksinkertaiset sandaalit, jotka sujahtavat jalkaan helposti. Flatteredin valikoimassa sekä Massimo Duttilla oli muutamatkin varteenotettavat.Tälle trendille sytyn siis erittäin vahvasti ja varmasti tulette näkemään paljon vastaavia kokonaisuuksia päälläni tässä kevään / kesän aikana.

Se mitä minä sanon, tapahtuu

3.4.2019

Kun kerron uudelle ihmiselle meillä olevan kolme lasta, joista kaikki ovat poikia, saan usein osakseni kauhistelua ja naureskelua. “Oho. Mahtaa olla melkoinen meno teillä. Miten sä pärjäät?” Pienet pojat mielletään herkästi vapaana riehuvaksi apinalaumaksi, joiden tekemisillä ei ole päätä eikä häntää – saati kontrollia. Lähteekö meillä joskus lapasesta ja onko meno riehakasta? Ehdottomasti, mutta pääsääntöisesti meillä ei arki ole mitenkään hallitsematonta. Olemme mieheni kanssa melkoisen tiukkia kasvattajia. Meillä on arjessä selkeät pelisäännöt, joista lujan lempeästi pidetään kiinni. Rajat ovat rakkautta ja ne tuovat pojillekin turvaa. He tietävät hyvin mikä on sallittua ja mikä ei, ja tiettyjen mallien noudattaminen tuo rutiinienomaista rauhaa. Mutta mitkä ovat meille ne tärkeimmät ohjeet vanhemmuudessa, joiden avulla arki sujuu ja ohjeet pysyvät kädessä? Näitä on monia, mutta yksi tärkeimpiä meillä toimineita ohjenuoria on se mitä sanon, tapahtuu.

Tarkoitan, etten uhkaa asioilla, mitä en voi toteuttaa tai eivät toteudu. En pelottele poikia skenaarioilla, jotka eivät tule tapahtumaan tai ovat vähintään erittäin epätodennäköisiä. En esimerkiksi koskaan sanoisi, että jos he eivät nyt tottele, niin poliisi tulee hakemaan heidät putkaan. Tätäkin kuulee verrattain usein. En myöskään sano esimerkiksi kaupassa, että jätän sinut tänne, jos et ala käyttäytymään. Lapset ovat fiksuja. He oppivat nopeasti. Ei mene pitkään kun he alkavat tunnistaa tyhjän uhkauksen ja siitä se alamäki alkaakin. Miksi totella, kun ei toivotulle käytökselle ei kuitenkaan tule sanottua seurausta? Vanhemman uskottavuus kärsii nopeasti.

Meidän arjessamme ovat toimineet erittäin tarkat ja selkeät seuraukset. Jos (ja kun) joudun sortumaan uhkailuun pidän huolen siitä, että sanomani uhkaus pistetään 100% varmasti käytäntöön jos siihen tullaan. Siksi uhkat ovat aina helposti toteutettavissa. Lapset oppivat nopeasti, että vanhemmat eivät uhkaile turhalla. Kun tieto siitä, että uhattu asia tapahtuu varmasti, toimii uhkauskin huomattavasti paremmin. Mikä uhkaus sitten on, vaatii ajan tasalla olemista. Mikä on sillä hetkellä sellainen asia, minkä voi helposti ja varmasti toteuttaa?

 

Ei esimerkiksi kannata suutuspäissään huutaa, että “Jos et nyt lopeta tuota käytöstä heti, et saa katsoa padia viikkoon!“. Viikko on melko pitkä aika ja siksi moni saattaa sortua parin päivän jälkeen. Toki sekin onnistuu, mutta siitäkin pitää sitten pitää kiinni. Parempi on uhata lapsellekin tarkemmalla määreellä, kuten “Jos et pyydä nyt veljeltäsi anteeksi sitä että tönäisit, et saa katsoa padia koko loppu päivänä.“

Keskustelu ja asioiden selkeä läpikäyminen on aina ensisijainen keino, mutta usein tulee lasten kanssa tilanteita, missä uhkaus on lausuttava ilmoille. Uhkauksen ei tarvitse olla mitenkään valtavan harmillinen menetys – meille tärkeintä on, että se 100% varmasti laitetaan käytäntöön jos ei vieläkään totella. Millaisilla asioilla teillä helpoiten uhataan?