Kun vuonna 2011 aloimme odottaa esikoistamme olimme onnemme kukkuloilla. Lapsi oli hartaasti toivottu ja unelmiemme täyttymys. Ensimmäinen asia mitä ostimme syntymättömälle lapsellemme ei ollut suloinen pieni body, pinnasänky tai vaunutkaan. Ensimmäinen ostamamme asia lapsellemme oli Ifin vauvavakuutus. Raskauden alkuvaiheessa jännitin suuresti mahdollista keskenmenoa. Kuukausien edetessä todennäköisyydet raskauden hyvään etenemiseen nousivat, mutta sitten alkoi jännittää uusi vaihe: synnytys. Oltaisiin taas uuden äärellä ja koin ettei synnytystä voisi erityisemmin suunnitella – vaikka neuvolasssa pyydettiinkin laatimaan “oma synnytyssuunnitelma”. Tärkeää oli minusta tietää mitä vaihtoehtoja kivunlievitykseen oli ja millaisissa erilaisissa asennoissa voisikin synnyttää, mutta tarkkoja suunnitelmia en halunnut tehdä. Koin vahvasti, että menen oman fiiliksen mukaan siinä tilanteessa. Se oli minun “suunnitelmani”. Koen, että tällainen levollisuus ja rauha uuden äärellä tuli pitkälti siitä, etten ollut suunnitellut tulevaa, mutta kylläkin huolellisesti valmistautunut siihen. Suurimpana helpotuksena koin ottamamme vauvavakuutuksen, joka oli turvaverkkomme. Esimerkiksi jos lapsi olisi syntynyt keskosena, olisi lapsivakuutus korvannut lapsen hoitokuluja noilta kriittisiltä ensimmäisiltä viikoilta. Minulla oli synnytyksen lähestyessä luotto siihen, että vaikka jokin menisikin pieleen, minulla olisi turvaverkko alla. Toistin saman kaikkien kolmen lapsemme kanssa ja voin kiitollisena sanoa, että minulla on erittäin onnelliset ja ihanat synnytyskokemukset kaikista kolmesta kerrasta. Kaikissa synnytyksissä menin omaa kehoani kuunnellen sekä ammattilaisiin ja turvaverkkoon luottaen.