Tässä asu viime viikolta, johon en sitten kuitenkaan ollut kovin tyytyväinen ulos ovesta lähdettyäni. Asussa minua viehätti kukkaprintin ja leokuosin yhdistelmä, mutta kimono-tyylisen puseron liehuvuus sai tapahtumaan liikaa keskivartalon seudulla, mikä teki olostani entistäkin isomman mustasta pohjaväristä huolimatta. Ryhdittömän löysän tunteen olisi ehkä voinut korjata vaihtamalla löysähköt housut skinny-mallisiin mustiin mammahousuihin.

pics: Kira Kosonen @ Blond Rivets

floral mini kimono: H&M
black top: Gina Tricot
pants: Lindex maternity (saatu)
leo shoes: Moda in Pelle
shoulder bag: Saint Laurent
jacket: H&M

*Yhteistyössä Plan Suomen kanssa*

Hiljattain minulta kysyttiin haluaisinko olla osallisena Plan Suomen Projekti 1000 kummia -kampanjassa, missä kolmen kuukauden aikana pyritään keräämään tuhat uutta kummia apua ja tukea tarvitseville lapsille ja heidän yhteisöilleen. Pienen lapsen äitinä tahdon ehdottomasti tuoda tätä tärkeää projektia esille, sillä itsellänikin on kyseisestä toiminnasta kokemusta.

Olen sen verran onnekas, että olen pienestä pitäen saanut kasvaa melkoisen monikulttuurisessa ympäristössä. Kiitos siitä saamani rohkeuden, olen sen jälkeen aikuisiällä asunut pitkään ulkomailla ja käynyt kouluni vieraalla kielellä monien eri kulttuurien keskuudessa. Koen näiden vuosien antaneen itselleni korvaamattoman paljon. Erityisesti paljon herätteitä siitä, miten ihmisten erilaisuutta tulee kunnioittaa ja miten erilaisista lähtökohdista tulemmekaan. Maailmani olisi ilman tätä kokemusta paljon mustavalkoisempi. Haluan tarjota saman avaran maailman omille lapsilleni. Toivon voivani kasvattaa heidät maailmankansalaisiksi, joilla on vahva usko itseensä ja mahdollisuuksiinsa, mutta samalla kunnioitus ja halu auttaa muita samassa tarkoituksessa. Lähellä ja kaukana.

Siskoni oli reilu kaksi vuotta sitten hyväntekeväisyysjärjestön matkassa Nepalissa, missä hän sai itse nähdä millaisissa olosuhteissa siellä monet lapset kasvavat ja elävät. Sieltä hän kirjoitteli usein itkun partaallla, miten erilailla voi pienen lapsen elämä alkaakaan. Nepalissa siskoni avusti muutaman viikon ajan paikallisessa orpokodissa, mutta tämä lyhyt aika sai sitoutettua meidät heidän toimintaansa paljon pidemmäksi ajaksi. Meidän perheemme tukee nykyään tätä samaista orpokotia rahallisesti jokainen kuukausi ja tuntuu hyvältä tietää miten tärkeisiin asioihin voi pienikin summa mennä. Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta lähteä itse katsomaan missä apua tarvitaan. Epävarmuus lahjoitetun rahan lopullisesta päämäärästä onkin varmasti suurin syy siihen, miksi moni ei uskalla rahaa hyviin tarkoituksiin maamme rajojen ulkopuolelle laittaa. Tähän epätietoisuuteen Planilla on tarjota heidän kummiohjelmansa.

Plan kummina voit seurata kummilapsesi ja tämän yhteisön elämää kirjeenvaihdon tai sähköisen Oma Plan-palvelun kautta. Saat säännöllisesti raportteja kummilapsesi elämästä, mikä toivottavasti tuo sinulle tulevaisuudessa myös paljon hyvää mieltä. Kummituki ei auta ainoastaan kummilastasi, vaan koko hänen yhteisöään. Kun lapsen yhteisö voi paremmin ja elinolot helpottuvat, myös yksittäisen lapsen elämä paranee. Eri kylissä on eri tarpeensa, joiden kehittämisestä Plan keskustelee yhdessä kyläläisten kanssa. Kummius antaa siis lapselle turvaa, terveyttä, koulutuksen, puhdasta vettä ja näin ollen myös tulevaisuuden.

Täten pyydän teitä tutustumaan Plan Suomen verkkosivuun ja perehtymään, josko sinäkin voisit ottaa itsellesi / perheellesi / kaveriporukallesi kummilapsen, jonka tulevaisuudelle voit tukesi antaa. Itse tahdon tukea tällaisia projekteja siitäkin syystä, että omat poikani voivat jo varhain kasvaa tietoisuuteen monikulttuurisesta maailmasta ja ymmärtää miten tärkeää on yrittää omien resurssien mukaan auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat. Meillä suomalaisilla kun on pääsääntöisesti asiat hyvin – oikeastaan todella hyvin. Annetaan sen hyvän kiertää.

Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Kaikki kuvat Plan Suomen kuvapankista