CATEGORIES

Kun maailma tärähtää

5.12.2016

Olen perusluonteeltani hyvin luottavainen ja suhteellisen optimistinen ihminen. En stressaa suuresti tulevasta, vaan sisälläni asuu vahva luotto siihen, että kaikki menee lopulta hyvin. Elämä kantaa. En tahdo maalailla taivaalle tummia pilviä, mutta samalla pidän lauseesta: Usko parasta – varaudu pahimpaan. En siis kävele ympäriinsä sateenvarjo kädessä, mutta tiedän mistä sellaisen haen jos tarvitsen. Mutta sitten joskus elämä muistuttaa arvaamattomuudestaan. Vaikka kuinka varovainen olisit, elämä saattaa silti heittää salaman kirkkaalta taivaalta, mitä seuraa synkkä rankkasade, jonka kylmyyteen ei mahdollinen sateenvarjokaan auta.

highway1-day-one-9573 highway1-day-one-0083highway1-day-one-0090 highway1-day-one-0089 highway1-day-one-0148 highway1-day-one-0168 highway1-day-one-0143 highway1-day-one-0155 highway1-day-one-0176

Elämän arvaamattomuus herättää joskus melkoisia pelon tunteita. Tänä vuonna muistutuksia siitä on tullut muutama liian monta. Ei niin läheltä, että oma maailma olisi heittänyt voltin, mutta kuitenkin niin, että se on ravisuttanut. Ne hetket pysäyttävät ja toviin on vaikea löytää sanoja. Mitä sanoa silloin kun huomaa taas, miten hauras elämä on? Ei sille ole sanoja. Voi vain olla vierellä ja yrittää kantaa sitä surua yhdessä. Elämä ei tosiaan ole reilua. Kaikesta huolimatta elämä jatkuu eikä sitä pysty elämään peläten. Juurikin siitä syystä on vain parasta elää hetkessä ja rakastaa lähimmäisiäsi niin lujasti kuin vain voit. Joka päivä. Ei niin merkitystä sillä miten ihminen kuolee, mutta kylläkin sillä, miten hän elää. Kaikki vaarat ja huolet tiedostaen jaksetaan silti uskoa sitä parasta. Iloitaan siitä, jos tänään paistaa aurinko.

Kuvat olen ottanut viime vuonna Highway 1:n varrelta Kaliforniassa.

14 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Katja

    Kauniisti kirjoitit! Itselläni tämä syksy on ollut surua täynnä, rakkaan läheisen sairastuminen syöpään ja pelko hänen menettämisestä on nyt osana joka päiväistä elämää :( kummasti sitä nyt osaa arvostaa sitä kun asiat ovat hyvin.

    • Lähetän suuresti voimia ystävällesi ja sinulle. Kick that cancers ass. <3

  • Anuli

    Kiitos tästä koskettavasta tekstistä, Hanna. Aika monin hatarin langoin oon saanut elämässä roikkua kiinni. Kiitos ihanasta blogista <3 Onneksi oon roikkunut mukana! T. Anuli

    • <3 Olen oloinen jos kosketti hyvällä tavalla <3 Näihin hetkiin kun ei ole sanoja. Kiitos kovasti sinulle siitä, että olet ollut pitkään mukana! <3

  • Priska

    Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän… Kunpa sen vain muistaisi joka päivä!

    • Sehän tuossa välillä pysäyttääkin ja saa miettimään asiaa niin monelta kannalta. Koskaan ei tiedä ja toisen nopea poismeno järkyttää niin monella tasolla :'( Saa taas arvostamaan nykyhetkeä…

  • Jasmin

    Kylmät väreet kulki täälläkin. Monta todella ikävää tapahtumaa saa lukea useasti lehdistä, mutta jotenkin sitä ei osaa ajatella että niin sattuisi omalle kohdalle, vaikka omaankin saman ajattelun että elämä kantaa mutta varaudun pahimpaan. Viikonlopun tapahtumat kuitenkin tulivat suhteellisen lähelle, ja vaikea ymmärtää miksi tapahtui näin. Mutta onneksi elämä kantaa ja tällä kertaa lähin lähipiiri on edelleen halattavissa ja täysissä voimissa<3

    • Niin ikäviä ja yllättäviä tapahtumia tulee välillä eteen, jotka todella pysäyttävät arvostamaan sitä mitä on. Minullakin ikävä kyllä tuli suru-uutisia ystäväpiiristä, mikä veti mielen melkoisen matalaksi. Elämä on niin epäreilua ja arvaamatonta. Koskaan ei tiedä, miten paljon aikaa on jäljellä rakkaimpiensa kanssa.

  • Marika

    Onko jotakin pahaa tapahtunut? :( Voimia teille!

    • Ei välittömässä lähipiirissä mitään. Ikävä kyllä ystäväpiirissä kylläkin on tämän vuoden aikana tullut muutama shokki ja ikävä kyllä nyt viikonloppuna tuli yksi surun painama viesti lisää.

      • Laura

        Kauheaa. :( Elämä ei ole helppoa. Mä pelkään kaikkea mahdollista mitä tulee vieraisiin ihmisin, mulle monesti sanottu “elämä kantaa”, mutta ei se valitettavasti näin tee kaikille. Ja mitä nyt uutisissakin on joutunut lukemaan ei auta yhtään näiden pelkojen kanssa. Toivottavasti he selviävät surun kanssa :( <3

        • Se on totta. Elämä ei tosiaan ole reilua ja se heittää joskus eteen asioita, mitä ei voisi suoda kenellekään :'(

  • Haidi

    Mulla tuli kylmät väreet tätä tekstiä lukiessa. Elämä on niin arvaamaton ja tänä vuonna on selvitty omassa lähipiirissä melko vähällä volttien osalta, mutta se pelko jotenkin alkaa kolkuttaa takaraivossa kun esimerkiksi vanhemmat alkaa monella olla iäkkäämpiä, nousee aihe usein esille. Itsekin olen äidiltäni oppinut “elämä kantaa” asenteen, joka kulkee mukana aina ja tuo sitä uskoa, että kyllä kaikki aina järjestyy :)

    • Elämä on tosiaan kovin arvaamatonta ja välillä iskee sen verran lähelle, että se tosiaan ravistaa maailmaa, mutta samalla saa oudolla tavalla olla kiitollinen siitä, että välitön lähipiiri on kunnossa <3 Näitä asoita joudumme kaikki ikävä kyllä kohtaamaan aika ajoin :(