CATEGORIES

Ajatuksia toisen vatsan kanssa

15.6.2014

Pari viikkoa sitten lupauduin ystävättäreni Niki Strbianin kuvattavaksi toisen pallomahani kanssa. Hänellä oli visio omenatarhasta, minkä hän palavasti halusi toteuttaa ja minä (pienestä käärme- ja ampiaiskammosta huolimatta) suostuin hänelle malliksi korkeaan ruohikkoon kauniiden kukkievien puiden keskelle. Pakko todeta, etten kyllä ole omimmillani ruohikolla maatessani erinäisten ötököiden lounaana. Rakastan luontoa ja vielä tulevaisuudessa aikomuksenamme on muuttaa hieman kauemmaksi keskustasta, mutta kyllä minussa vielä melkoisen vahvasti asuu pieni kaupunkilaistyttö.

Näiden kesäisten kuvien lomassa ajattelin jakaa tuntemuksiani toisesta raskaudesta, joka on ollut kaikkea muuta, kuin kuvista on saattanut olettaa. Muutenkin pyrin pitämään erinäiset arjen vaivat ja huolet täältä poissa. Seuraavaksi siis hyvin suoria ajatuksia viimeisistä yhdeksästä kuukaudesta. Mikäli raskausajan kaunistelemattomat ajatukset eivät ole sinulle kiinnostavia, suosittelen jättämään seuraavan tekstin lukematta ja katsomaan vain kuvat. Viimeiset hetket alkavat olla käsillä ja seuraavaa rakasta odotamme jo malttamattomana perheeseemme, mutta tie tänne tuntuu olleen pitkä.

Hanna V-7 Hanna V-8 niki strbian 2nd babybelly

Toinen raskaus on ollut paljon vaativampi, kuin ensimmäinen. Oireiltaan ja piirteiltään hyvin samanlainen, mutta potenssiin kymmenen. Kaikki tuntuu huomattavasti voimakkaammalta. Siihen voi olla monta syytä. Ensinnäkään kroppani ei ole ehtinyt palautua ensimmäisestä koitoksesta. Synnytyksestä oli ehtinyt kulua vain hieman reilu vuosi, ennenkuin olin uudestaan samassa siunatussa tilassa. Vilkas esikoinen pitää myös huolen siitä, että tämä mama ei istu – juurikaan ikinä. Paitsi silloin, kun teen töitä koneella. Kroppa ei saa sitä tarvitsemaansa lepoa, mitä se nimenomaan nyt tarvitsisi.

Hanna V-11 Hanna V-9

Alkuun olin paljon huonovointisempi ja väsyneempi, kuin esikoiseni kanssa. Se maaginen toinen kolmannes, jonka yleisesti sanotaan olevan se ihana vaihe – varsinainen energapiikki, oli minun kohdallani jotain ihan muuta. Pahoinvointi jatkui, vatsa alkoi olla jo tiellä, keuhkoja pakotti ja väsymys oli ihan sietämätöntä. Siitä lähtien minulla on ollut myös haasteita hemoglobiinin kanssa. Arvot olivat jatkuvasti liian alhaalla – lisätystä rautakuurista huolimatta. Päässä sumeni usein ja jalat tuntuivat pettävän alta. Onneksi kertaakaan ei vintti ehtinyt täysin pimeäksi mennä, vaan olen ehtinyt aina istumaan ensiksi lattialle.

Hanna V-18 Hanna V-31
Hanna V-14

Nyt viimeisellä kolmanneksella alhaisen hemoglobiinin tuoma heikotus on edelleen vahvasti läsnä, kengät jalkaan saatuani puuskutan kuin veturi ja voimakkaat supistukset vievät jalat kirjaimellisesti välillä alta. Supistuksia minulla on ollut toisesta kolmanneksesta lähtien. Ne alkoivat silloin, kun mieheni oli töidensä takia poissa maasta kutakuinkin koko maaliskuun, joka oli kropalleni todella vaativa koitos. Yksin (silloin vielä) kahdesta koirasta huolehtiminen, pienen taaperon 24/7 kaitseminen, kotityöt ja päälle vielä omat työt olivat liian kova rutistus. Onneksi sain perheeltäni ihan huimasti apua. Koirat viettivät hemmottelulomia isäni ja äitipuoleni luona ja poikani pääsi pariin kertaan yökylään isovanhemmille, että sain töitä tehtyä. Oma siskoni oli myös ihan valtava apu. Totean jälleen kerran: yksinhuoltajat ovat niitä todellisia arjen sankareita. Teette ihan mieletöntä työtä. Syvimmät ihailunosoitukseni teille.

Kuten esikoiseni kanssa, minun on pakko todeta, etten ole nauttinut raskaana olosta. Raskaana olo on puhtaasti vain raskasta. Nimityksellä on syynsä. Toki olen kuullut urbaanilegendoja niistä naisista, keiden mielestä raskaus on kaikinpuolin vain kertakaikkisen ihanaa, mutta omasta lähipiiristäni niitä ei löydy. Halleluja vertaistuelle!  Samassa tilanteessa olevat ystävät ovat olleet myös suuri voimavara. Jos jotain positiivista tässä(kin) raskaudessa on ollut, niin en ole kärsinyt yleisestä turvotuksesta. Kengännumerokin on pysynyt ennallaan. Tämäkin pieni asia on suuri ilo näiden muiden vaivojen keskellä.

niki strbian baby belly 2 Hanna V-28 Hanna V-30

Mutta kaikesta tästä valituksesta huolimatta, olin valmis tämän uudestaan läpi käymään, sillä yhdeksän kuukauden piinan palkinto on yksinkertaisesti korvaamaton. En ole kokenut mitään niin hienoa, kuin oman poikani syntymä. Se euforia. Se rakkaus. Se onni. Vaikka olo raskaana ei ole mitä mahtavin, olen silti jokaisen kivuliaan supistuksen kohdalla onnellinen, että olen raskaana. Lapseni todella ovat elämäni suurin siunaus ja tästä eteenpäinkin olen valmis antamaan ja tekemään kaikkeni, jotta heillä on hyvä olla. Ja mikä uskomattominta – tämän kaiken epämukavuuden unohtaa miltein sillä hetkellä, kun se pieni, taivaalliselta tuoksuva tuhiseva käärö on viimein sylissäsi. Kaikki on ollut sen arvoista. Kuuhun ja takaisin. Sitä maailman upeinta hetkeä malttamattomana odotellessa… <3

50 comments

Leave a Reply to Mrs.V Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • P

    Upeita kuvia! Itselläni kaksi lasta 1 v 9 kk ikäerolla. Minulla oli molemmissa raskauksissa hirveä alkuraskaus pahoinvointeinen ja väsymyksineen, mutta loppuraskaus sujui kuin tanssi. Esikoisen kanssa koin juurikin tuon satumaisen euforian vauvan synnyttyä, toisen kanssa elämä oli arkea alusta lähtien. Siihen kyllä kannattaa varautua, että arki on kahden pienen kanssa usein vieläkin rankempaa kuin mahan ja yhden pienen. Kiitollinen olen silti pienistä vauhdikkaista pojistani ja päivääkään en vaihtaisi pois. Kaikkea hyvää Sinulle loppuraskauteen, synnytykseen ja ensihetkiin uuden perheenjäsenen kanssa kun se aika koittaa!

    • Mrs.V

      Mukava kuulla, että sinua sentään säästeltiin sitten loppuraskaudesta! :) Ja kyllä… Olen samaa kuullut (ja nähnyt :D) muutamalta kaverilta… Pari ystävää odottavat jo kolmattaan ja ai herttinen… Mua nyt jo pelottaa pelkkä ajatuskin :D Ihan syystä on tän elämänvaiheen nimi ruuhkavuodet? :D Kiitos paljon ja ihania hetkiä sinne kaiken kiireen ja metelin?! :D keskelle sinne teillekin <3 Hyvää jussia!

  • emilia

    Kiitos ajatuksistasi. Itselläni on raskaus vielä aluillaan ,viikolla 14 mennään. Ihmettelen, missä se “raskaushehkuminen” ja euforinen olo viipyy.. Itselläni on ollut alkuraskaus siinä mielessä helppo, etten ole kertaakaan oksentanut mutta viimeisen kuukauden on ollut etovaolo 24/7. Hormoninäppyjä naamassa joita ei ole koskaan ennen ollut. Turvottaa ja olo on nyt jo tukala vaikka ihan alussa mennään.
    Pidän näistä uusista raskauskuvistasi vielä enemmän kuin viimekertaisista! Ihanan eteerinen ja herkkä, maanläheinen tunnelma. Voimia koitokseen, perässä tullaan! :)

  • Hanne

    Aivan ihana kirjoitus ♥ Täytyy sanoa, että olet kyllä aivan uskomattoman kaunis ihminen kaikin puolin. Kaltaisesi ovat harvassa. Ihanaa kesää ja kovasti tsemppiä loppuraskauteen!

  • Niina

    Onnea loppukoitokseen ja kiitos, etta olet kuitenkin tata blogia jaksanut kirjoittaa vaikka selvastikin sinulla on ollut valilla tosi rankkaa. Olet ensimmainen bloggaaja jota aloin aikoinaan seuraamaan ja toivon sinulle kaikkea parasta elamassasi ja odotan innolla tulevan seuraamista.

  • Saaramaria

    Voi sinua kaunokainen, tsemppiä viimeisiin viikkoihin!

    Vaikka omat raskaudet ovat tätä lukiessa tuntuneet helpoilta (tai sitten aika kultaa muistot todella tehokkaasti ;) ) tunnistan hyvin noita samoja ajatuksia.

    Esikoisen kanssa kaikki odotusaikaa myöten on niin erilaista, kun ehtii tosiaan vain keskittymään itseensä. Ja vaikka meillä ikäeroa on 4,5v. ei silti toista odottaessa voinut samalla tavalla olla omien olotilojen mukaan, vaikka isoveli olikin jo melkoisen omatoiminen. Mulla ehkä vaikeinta oli jaksaa _odottaa_ niin hassulta kuin se kuulostaakin.

    Kun kaiken oli käynyt jo kertaalleen läpi, odotin synnytystä ja sitä seuraavaa aikaa (ja oman kropan itselle saamista!) kovasti. Vaikka fyysisesti voin hyvin, oli pää välillä vähän turhan ahtaalla.

    Kohta se on ohi ja palkinto tuhisee sylissä, voimia ja tsemppiä <3

  • Sasha

    Kuten monet ovatkin maininneet, tänne blogin kuviin tuo tukala olosi ei ole kummemmin välittynyt, päinvastoin: Olet hehkuva!
    Enkeleitä viimisille viikoille ja pienokaisen saapumiseen!

  • Kahden tytön äiti

    Hyvä teksti! Tsemppiä ja onnea loppumetreille! :)

  • Oli kiva kuulla rehellisiä ajatuksia raskaudesta. Kuvat täällä on aina niin kauniita ja olet niin hehkeä, että tunnut melkein yli-ihmiseltä- tästä tuli sellainen inhimillisyyden häivähdys. :) Minä en ole myöskään nauttinut raskaanaolosta koskaan, toisin kuin siskoni jonka mielestä se oli maailman parasta aikaa. En voi käsittää! :D

    Sinusta saa ihania raskauskuvia! Minusta ei ole saanut, juurikin turvotuksen vuoksi. Oikein paljon tsemppiä loppusuoralle! Pian on palkinto sylissä! :)

  • Jennifer

    Upeita kuvia Hanna, vau! <3 Tsemppiä loppuraskauteen, ei enää pitkä aika :)

  • Mape

    Wau, miten upeita kuvia <3

  • lilyyy

    Todella kauniita kuvia ja koskettava teksti. Voin kyllä samaistua moniin asioihin kanssasi. Itselläni on 13kk ikäinen poika ja kohta käynnistyy viimeinen kolmannes tulevan pikkusiskon odotuksessa, ja kyllä muuten tuntuu tämä raskaus raskaammalta kun juoksee vuoden ikäisen vilperin perässä! Olen myös kärsinyt pahoinvoinnista, supistuksista ja matalasta hemoglobiinista molemmissa raskauksissa. Täältä lähtee siis todella isot ja energiset jaksamishalit sinne ja kaikille meille supernaisille! Onneksi kaikella tällä on elämääkin suurempi tarkoitus! <3

  • Järjettömän upeita kuvia! Raskaana oleminen ei todellakaan ole herkkua ja itse kärsin kovaan liikuntaan tottuneena myös sen puutteesta. En ollut ollenkaan oma itseni. Onneksi se loppujen lopuksi on ihmiselämässä lyhyt aika ja säkin melkein maalissa! :)

  • Laura

    Upeita kuvia! :) silmän värisi korostuu, tuon taustan kanssa! :)
    Ihanaa kuulla ajatuksiasi, ikävää että olet joutunut hemon kanssa värkkäämään.. olen kuullut että monella on sitä vaivaa raskaana. Itselläni on se vaiva nyt ja en ole raskaana. Se on todella ärsyttävä vaiva. Tsemppiä kuitenkin loppukoitokseen <3 :)

  • Kauniita kuvia, ihania! Onnea loppuodotukseen :)

  • Olet pysäyttävä ilmestys. ♥ Vaikka olo ei olisikaan se mahtavin, niin se ei ainakaan kuvista koskaan paista läpi.. Super mama. :)

  • Hieno, elämänmakuinen kirjoitus ja ihanat kuvat <3 Tsemppiä viimeisille raskausmetreille!

  • Branilla

    Aivan ihania kuvia! Tykkään näistä ehkä vielä enemmän kuin ensimmäisessä raskaudessasi otetuista kuvista, vaikka nekin olivat ihania.

    Kovasti tsemppiä loppumetreille!

  • Voi ihana Hanna! Luin tämän kyyneleet silmissä, olet kyllä sellainen supernainen. Aika tuntuu hujahtaneen aivan silmänräpäyksessä siitä ilontäyteisestä hetkestä kun kerroit odottavasi tätä herraa, vaikka sinulle jokainen viikko on ollut enemmän tai vähemmän tukalaa.. Onneksi palkinto on lähellä. Tsemppiä ja halauksia, olet kyllä niin inspiroiva, upea nainen. <3

  • Sanna

    Vaikka blogisi onkin muotiblogi, niin juuri tällaiset postaukset, pintaa syvemmälle menevät ovat niitä parhaita <3 suuri halaus ja paljon jaksamisia viimeisiin viikkoihin! Kauaa ei snää ole :') Sitten teidän ihana pikku perhe ei olekaan enää niin pieni. On ollut hienoa seurata blogin kautta, kun se kasvaa. Oon niin onnellinen sun, ja teidän puolesta :)

  • Mielettömän upeita kuvia tässä postauksessa, niistä huokuu vahvasti äitiyden ilo ja onni! Paljon tsemppiä loppuraskauteen Mrs. V. :)

    Olen nuori lääkäri, ja vapaa-ajallani kirjoitan muotiblogia.

    Nyt uusi, Saint-Tropezissa kuvattu asupostaus blogissani!

    http://www.arcticvanilla.com/

  • Lisbeth

    Upeita kuvia, kannatti mennä pusikkoon ;)

    Tuo hemoglobiinijuttu on ikävä. Mulla oli ihan sama homma, sitä ei saatu nousemaan millään. Heti synnytyksen jälkeen lukema oli 64, mutta pysyin pystyssä.. Verensiirto tehtiin kolme päivää synnytyksestä, se oli oikein positiivinen kokemus :) Elo palasi kroppaan ja kasvoille. Joten, jos tilanteesi menee samaan pisteeseen, älä pelkää verensiirtoa. Jaksamista loppumetreille ja synnytykseen!

  • Mahtavia kuvia Niki taas ottanut ja mahtava on mallikin, niin ei voi epäonnistua! Olet upea, vaikka ei siltä tuntuisikaan!
    Itselläni raskausaika ei myöskään ollut mitään herkkua, odotin kaksosia ja mukana oli raskausmyrkytys ja yli kuukauden päivät sairaalassa, eikä lastenkaan vointi ollut siellä mahassa kaikkein paras, joten huolta oli ja paljon. Silti vaikka oma olo oli ihan kauhea, muiden mielestä sitä hehkui ja onhan se onni ja ilo saada lapsi tai lapsia, mutta kaikilla se odotusaika ei välttämättä ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
    Toivotankin lämpöisesti, että viime metrit odotuksessanne olisivat pian talsitut ja pieni onnennyytti sylissänne. Voimia ja jaksamista.

    Sydämellä, Elena

  • Natalia

    Upeat kuvat! Ja upea sinä! Teksti oli kuin minun suustani. Onneksi tosiaan “palkinto” on mitä mahtavin. Itselläni 3,5kk vauva ja hänellä erittäin vilkas isosisko 2v. Voimia loppu”rutistukseen” <3

  • EmmiMaria

    Ihanaa kuulla näitä erilaisia mietteitä raskaudesta koska kaikillahan se raskausaika ei todellakaan ole mitenkään ihanaa tai, että siitä nauttisi erityisen paljon.
    Itse kun olin raskaana (sain kylläkin keskenmenon viikolla 18) mulla oli jotain aivan hirveitä oireita. Ensinnäkin se pahoinvointi.. Nälkä oli mutta kun mikään ei maistunut ja se oksettava olo, hyi. Joskus yöllä myös heräsin siihen että haukoin happea kun happi ei vaan kulkenut, oli kamalaa! Ja vikaks se aivan hirveä alavatsa kipu kun kohtu kasvaa. Se paineen tunne oli jotain aivan kamalaa! En pystynyt edes suorassa kävelemään! Toivon, että kun tulen uudelleen raskaaksi niin ei olisi mitään kauheita oireita ja että raskaus muutenkin sujuisi hyvin, loppuun asti.

    • Mrs.V

      Olen todella pahoillani. Keskenmenon meneteys on kamala ja yllättää, miten vahvasti siihen voikaan reagoida. Sinä kun olit vielä niin pitkällä. Toivon koko sydämestäni, että tulet pian uudestaan raskaaksi ja säästyisit suuremmilta vaivoilta – vaikka ei ne vaivatkaan vaivaa kuin sen 9kk maksimissaan, sillä pienokaisen tultua kaikki unohtuu – miltein silmänräpäyksessä. Ne vaivatkin ottaa enemmän kuin mieluusti loppujen lopuksi. Paljon haleje sinne Emppu!

  • Nepa

    Kiitos kun jaoit tämän!<3

    Itse olen myös raskaana toista kertaa ja ikäeroa lasten välille tulee 1v 10kk. Ei herkkua ollenkaan tämä aika kun väsyttää tajuttomasti, oksentaa saa lähes taukoamatta edelleen, vaikka viikkoja on jo kivasti kasassa…

  • Heidi

    Ihania kuvia, näytät todella hehkuvan, oloista huolimatta! Itse lukeudun juurikin näihin, jotka ovat kokeneet raskausajan oikeastaan kaikinpuolin elämän parhaaksi ajaksi. Siis tunsin olevani elämäni kunnossa, minkäänlaista pahoinvointia en kokenut, ei kipuja, kolotuksia tai muuta. Energiat olivat koko ajan huipussaan ja oli todella onnellinen ja seesteinen fiilis, myöskään maha ei päässyt kasvamaan kovin isoksi ja vielä synnytystä edeltävänä päivänä tein pitkän lenkin. Myös iho ja hiukset olivat parhaassa kunnossa ikinä. Synnytyskin oli super helppo, tosi nopea ja oikeastaan lähes kivuton. Vauva-ajan koin kuitenkin tosi rankaksi, koliikki, maito-allergia, loputtomat unettomat yöt jne. että haave toisesta on sen takia saanut lisää sulattelu-aikaa joskin raskauden ja synnytyksen perusteella voisin ryhtyä vaikka sijais-synnyttäjäksi..:D

    • Mrs.V

      Voi että, miten ihanaa, että joillakin oikeasti menee noin ihanasti raskausaika! Olisi ihana tuo kokea, mutta minä taas sain kokea sen ihanan seesteisyyden poikani tultua maailmaan. On se vaan niin hassua, miten erilailla voi mennä. Koska tuo alun vaikeus pienen lapsen kanssa on varmasti ollut teillä erittäin haastavaa ja uuvuttavaa. Meilläkin maitoallergia nosti päätään, tosin onneksi vasta 5kk kohdalla, joten sen jälkeen oli helpompi toimiakin kun pienokaiseni ei ollut enää niin kovin pieni. Me sentään selvisimme hyvin lievällä maitoallergialla, kun lähipiirissämme on myös erittäin voimakkaasti allergisiakin. Se vaatii ihan omat voimavaransa myös. Toivottavasti teilläkin on jo helpottanut ja kyllä sen varmasti joskus tiedät, jos lisää vielä haluat ja siihen valmis olet <3

      • Heidi

        Joo, kuitenkin ottaisin ehkä mielummin noin päin, että vaikka raskausaika olisikin haastavaa niin pienen nyytin saaminen maailmaan korvaisi kaiken 9 kk tuskan..Oman näkökulman mukaan taas koen vauva-ajan ihanuuden urbaani-legendana, kun tosiaan huutoa jatkui se 24/7 ja univelkaa rupesi kertymään niin että pyörtyilin enkä ihan ollut enää tässä maailmassa..Onneksi kuitenkin nyt lapsen täyttäessä 2 tuntuu orastava uhma niin paljon helpommalta kun se ensimmäinen huutojen vuosi..:D

  • Hanna

    Kiitos ajatuksista, oli mukava lukea suoraa tekstiä ja voin helposti uskoa jokaisen lauseen. Ehkä tämä käsitys, jossa nainen nauttii täysin siemauksin raskaudesta on aika pitkälle urbaanilegendaa :). Kyllä se minusta on enemmänkin pakollinen vaihe johonkin ihanaan. Paljosta olet selvinnyt ja silti päivittänyt blogiakin aktiivisesti. Olen samaa mieltä siitä, että lapsen saatuani olen arvostanut yksihuoltajia valtavasti. En tiedä, miten he kaikesta selviävät. Kauniita kuvia ja hieno kirjoitus, kiitos niistä. Voimia loppuraskauteen ja toki myös kahden pienen kanssa selviämiseen sitten myöhemmin!

  • Anni

    Minulla on laskettuaika tulevana lauantaina ja pystyn niin hyvin samaistumaan kirjoitukseesi. Esikoinen täyttää pian 3 v ja täytyy sanoa, että raskaana oleminen taaperon kanssa on aivan eri asia kuin esikoisen odotus. Silloin oli aikaa levätä ja ajatella itseään. Nyt on ollut niin vauhdikasta ettei aina ole edes tiennyt mikä raskausviikko oli menossa. Itsekin olin useamman viikon keväällä kahdestaan koiran ja lapsen kanssa, kyllä siinä välillä oli aika väsynyt. Mutta toisaalta näistä haasteista tulee sellainen voittajafiilis. Että kyllä minä selviän vaikka samaan aikaan on omilla harteilla kodin pyöritys, raskausvaivat, taaperon uhmat jne. Tsemppiä sulle vielä loppurutistukseen!

  • Olet kyllä uskomattoman kaunis odottaja! :) Voin yhtyä täysin kaikkiin sun fiiliksiin, raskaus on todellakin raskasta, enkä mäkään ole pystynyt nauttimaan kummastakaan raskaudesta, mutta aina se vaan on sen arvoista :) Osaat pukea niin kauniisti ajatukset sanoiksi!

  • Aivan ihania kuvia, todella kauniita. :) Tykkään näistä jopa enemmän kuin niistä ensimmäisistä, vaikka nekin olivat uskomattoman hienoja!
    Mä lukeudun niihin, joille ei raskaus aiheuta juuri mitään fyysisiä oireita (kuljin pyörällä pojan hoidon ja työpaikan väliä viikoille 36 asti, kunnes jäin äitiyslomalle :D) mutta sit taas mulla on molemmat raskaudet olleet eräänlaisia shokkiyllätyksiä, että se henkinen puoli on ollut selkeesti hankalampi. Että en mä tiedä kumpi on loppujen lopuks helpompaa/vaikeampaa. Miinukset kummassakin. :)

    Tuosta yksinhuoltajuudesta. Mä luulen, että se on kaikkien muiden mielestä raskasta paitsi juurikin niiden yyhoiden. Ainakin omalla kohallani voin sanoa, että kun sen raskauden ajan käy ne tunteet läpi, hyväksyy asian ja alkaa rakentamaan elämäänsä sen annetun lahjan ympärille, niin elämä ei oo ollenkaan niin rankkaa. :)
    Kyllähän sitä itekkin sai aika kauhistuneita katseita, kun vielä raskaana ollessani suoritin merkonomin tutkinnon loppuun kahdessa kuukaudessa kuuden kuukauden sijaan samalla lukien oikiksen pääsykokeisiin. :D No lukeminen jatkui vielä vauvan syntymnkin jälkeen, mutta siitäkin selvittiin. ;)

    Mutta oikein paljon tsemppiä sulle viimeisiin viikkoihin, toivotaan että pienokainen tulisi mahdollisimman pian tähän maailmaan. <3 Onneksi sinulla on (käsityksen mukaan) upea tukiverkosto lähellä!

    Ja viel kerran, oot ihan superkaunis. Vaikka olosi ei olekaan ollut hyvä, niin ulkonäöstä ei sitä ainakaan huomaisi. Raskaus pukee sua.

  • Amalia

    Sä olet niin jumalaisen kaunis! Toivottavasti joskus tulevaisuudessa omana raskausaikana voisin näyttää yhtä upealta <3

  • Jaana

    Niin ja tsemppitoivotukset loppuraskauden tukalaan oloon!!!! Se 9 kk on jännä ajanjakso….oikeastaan aika lyhyt aika aina jälkikäteen katsottuna, mutta silti erityisesti toisessa raskaudessa aika tuntui pitkältä…..ja viimeinen kuukausi, kuin tervassa olisi tarponut….mulla meni molemmat raskaudet n. viikolla yli lasketusta ajasta. Melkoista menoa odotettavissa kahden vipeltäjän kanssa :)

  • Bambi

    Olet kyllä hyvin peittänyt tuon kaiken :). Omasta naamastani näkyy kilometrin päähän tämä kärsimys mitä toinen raskaus vähän yli vuoden jälkeen edellisestä on tuonut tullessaan. Pahoinvointi, joka ei tunnu loppuvan koskaan, naama täynnä finnejä ensimmäistä kertaa elämässä, väsymys ja päättömän esikoisen toilailut päivittäin ovat tehneet minusta kulmat kurtussa huonoa oloa puuskuttavan olion..

    Olenkin lukiessani blogiasi ollut katkera kuinka, jolleikkin raskaus on niin helppoa ja vaivatonta, mutta kuten tässäkin asiassa ei kaikki ole niin ruusuista miltä toisen elämä ulkopuolisen näkökulmasta vaikuttaa. Kiitos kun jaoit tämän asian, loi hieman uskoa ja jaksamista tähän omaan via dolorosaan. Sinulla olo jo pian helpottaa, onneksi olkoon siitä. Itse joudun vielä 20 viikkoa puuskuttamaan.

  • Oi todella henkeäsalpaavan kauniita kuvia! :)

  • käly

    <3

  • Johanna

    Lämmin kiitos rehellisestä ja avoimesta postauksesta!

  • Embu

    Ihania kuvia! Olet henkeäsalpaavan kaunis ensimmäisessä kuvassa <3

  • Janette

    Ihan mielettömän ihania kuvia! Olet kaunis odottaja :) Voimia loppu odotukseen ja tsemppiä synnytykseen!

  • Tiiu

    Mulla alkoi tänään 40. raskausviikko ja olo alkaa olla, etenkin henkisesti, todella kypsä. Allekirjoitan kaiken, mitä sanoit raskauden “ihanuudesta”. Tekisi mieli myös nirhata jokainen, joka vielä sanoo, että nauti nyt vielä kun voit. En millään jaksaisi odottaa, että pääsen mahasta eroon ja saan pienen nyytin syliin. Suuresti tsemppiä loppurutistukseen myös sinne! <3

  • Paula

    Olet niin uskomattoman kaunis ja ihana nainen. Lisäksi sinulla on terve maalaisjärki. Minä, 58-vuotias seuraan blogiasi päivittäin. Sanankäyttösi ja asioiden ilmaisusi ovat huippuluokkaa ! Kaikkea hyvää perheellenne ja erityisesti sinulle ihaNainen :)

  • Jaana

    Sun ekan raskauden raskauskuvat olivat hengästyttävän upeita ja erittäin chic! Näissä puolestaan on jotain suorastaan taianomaista, satumaista utua….Kertakaikkiaan ihanat kuvat – sun silmät näyttää ihan mielettömiltä näissä kuvissa!!!!! :) Itse ajattelin jotenkin hölmösti, että kun en masukuvia ottanut ekasta raskaudesta, niin sitten se oli vähän kuin menetetty homma omalla kohdallani. Olis ehdottomasti pitänyt ottaa samanmoinen kuvasarja toisen raskauden kohdalla. Nyt ei enää vain pysty….lapsilukukin on täynnä….mutta ehkä ne satumetsäkuvat voisi ottaa lapsosten kanssa….laittais vaikka molemmille tytöille keijusiivet selkään….vois olla aika ihanat….:)

  • Hannamaria

    I feel you.
    Itellä olis pari viikkoa vielä. Ja voin sanoa, ei kiinnosta!
    Minun pojilla tulee olemaan n. vuosi ikäeroa. Eli ei oo täälläkään laakereilla lepäilty.

    Onneks ei supistele, niinkuin esikoisesta. Mutta ei tää hitto vie kivaa oo :)

  • LeAnn

    Aivan upeita, kauniita kuvia ja ajatuksia, jotka niin voin jakaa. Vaikkakin sillä eeolla, että olen ollut kerran raskaana, mutta odotin kaksosia. Ja odotusajasta vietin 2,5 kuukautta sairaalassa. Siltikään en hetkeäkään leikkauksen jälkeen vaihtaisi pois.♡ Lapset ovat jo mukavan ikäisiä ja heistä on iso apukin. :-) Lapset ovat ihania. ♡
    Mukavaa sunnuntai-iltaa! :-)

  • Haidi

    Jälleen aivan tajuttoman upeita kuvia sinusta raskaana <3 aivan ihania!
    Itse en raskauteen osaa kommentoida kun ei ole kokemusta, voin vain todeta, että upeasti olet jaksanut ja kuvistasi ei näy lainkaan se kopu j väsymys mistä puhut :) tsemppiä paljon viimeisiin rutistuksiin <3

  • Anttu

    Aivan mahtavia kuvia! Upea sinä!

  • Bisous

    Minusta on hienoa, että jaat ensinnäkin nämä upeat kuvat että kyseiset ajatukset. Ihanan rauhalliset kuvat, kuin olisit turvassa pesässä luonnon keskellä :)
    Itse en ole koskaan ollut raskaana enkä mitä luultavammin tule moniin vuosiin olemaankaan- jos koskaan. Raskaana olevat naiset eivät kuitenkaan usein jaa rehellisiä ajatuksiaan. Joko valitetaan tai hehkutetaan, etäisyyttä raskaana oloon ei tunnuta osaavan ottaa ja täten me ei-raskaana-olevat jäämme hieman hämmennyksiin siitä millaisia erilaisia kokemuksia raskaana olo tuottaa. Iso kiitos siksi tästä tekstistä! Ymmärrän taas raskaana oloa hieman paremmin.

    Sympatiat tukalasta olosta, tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen ja ennen kaikkea valtavasti onnea koko perheelle! :)