CATEGORIES

Ensimmäinen kuukausi elämää takana

6.11.2016

Meidän kuopuksemme täyttää tänään kuukauden. Viimeiset viikot ovat suorastaan hujahtaneet ohi. Täällä ollaan kaikessa rauhassa totuteltu arkeen kolmen lapsen vanhempina. Meidän perheemme on nyt kokonainen ja se on valtavan ihana tunne. Vaikka tekemistä ja hurjia tilanteita riitti jo kahden lapsen kanssa vaikka muille jakaa, niin silti sanoin aina, että minusta perheemme ei tunnu vielä kokonaiselta – perheeseemme mahtuisi vielä yksi palanen lisää. No nyt hän on täällä ja koko perhe ei voisi olla onnellisempi.

kolmepoikaa-9079 kolmepoikaa2 kolmepoikaa-9084 kolmepoikaa-9207

Esikoinen näytti jo keskimmäisemme kohdalla, että hän on äärimmäisen hellä ja hoivaava isoveli. Koskaan ei ollut ongelmia mustasukkaisuudesta tai muustakaan veljeskateudesta. Isoveljeksi tuleminen tuntui olevan enemmänkin kunnia-asia. Nyt he ovat jo parhaita kavereita keskenään ja leikit yltyvät melkoisen villeiksi päivittäin. Meidän keskimmäinen on leikeiltään ollut aina isoveljeään rajumpi tapaus, joten mielenkiinnolla odotimme, miten hän ottaisi tämän uuden roolin isoveljenä vastaan. Miten sydän onkaan pakahtunut huomatessa, että kuopuksemme on saanut nyt kaksi aivan äärimmäisen hoivaavaa ja ylpeää isoveljeä. Pienintä veljeä käydään jatkuvasti halimassa, paijaamassa ja pussaamassa. Veljeä pyydetään saada syliin useasti päivässä.

kolmepoikaa-8924 kolmepoikaa-8949 kolmepoikaa-8990 kolmepoikaa-9044 kolmepoikaa-9031

On ollut hienoa katsoa, miten uuden hienon puolen isoveljeys on meidän keskimmäisessäkin herättänyt. Nyt hänkin on jollekin isoveli. Vaikka hänen lauseensa ovat vielä melkoisen epäselviä muille eikä lauseet ole kovin pitkiä, mutta jos pikkuveli inahtaakin, on uusi isoveli kiirehtimässä paikalle hellällä äänellä toistellen “Ei hätää, ei hätää  – olen tässä“. Meidän 2-vuotias nassikka <3 Esikoinen on ollut selvästi myös erinomainen roolimalli. Hän jo melkoisen topakasti osaa todeta, että “Nyt ois äiti aika syöttää pikkunen” tai sitten hän silittelee pienta ja kysyy tältä  “Voi kulta pieni – oisko aika syödä kohta?” Miten tuo meidän 4-vuotias onkin jo noin iso? Vaikka onkin vielä niin pieni.

kolmepoikaa-9001 kolmepoikaa-8994kolmepoikaa-9004 kolmepoikaa-8914 kolmepoikaa-9232

Perheen kuopus voi loistavasti. Toistaiseksi hän tuntuu olevan hyvin tyytyväinen ja rauhallinen poika. Öisinkin herätään vain muutaman kerran syömään, mikä helpottaa suuresti koko perhettä, kun kaikki saavat unta tarpeeksi. Valtavan iso asia pienlapsiarjessa. Vaiheita nyt aina tulee uusia, mutta nyt nautimme tästä hetken autuudesta.

Itsekin olen viimein täysin voimissain. Miten ihanaa saada oma toiminta- ja liikuntakyky takaisin! Kuopuksellamme oli syntymäpainoa reilu 4900 grammaa, joten ei ihme, että viimeinen raskauskuukausi oli tukala. Kyllähän siinä melkoista lisäpainoa sai kannella kun pituuttakin oli reilut 56cm. Synnytys ja kaikki meni silti loistavasti. Ikäväkseni sain kuitenkin ensimmäistä kertaa rintatulehduksen, jota ei siksi osattu heti tunnistaa sairaalassakaan, kun oli merkkejä muustakin. Koska kuume nousi 40 asteeseen ja tulehdusarvot olivat niin korkealla, jouduin takaisin kättärin vuodeosastolle joiksikin päiviksi. Onneksi vaivani osoittautui lopulta vain ärhäkäksi rintatulehdukseksi, ja muutaman päivän sairaalahoidon ja suonensisäisten antibioottien jälkeen pääsin takaisin kotiin tujun antibioottikuurin siivin. Pienen pelästyksen jälkeen osaa perusarkea arvostaa taas kummasti enemmän. Siksi täällä ollaan nyt oltu melkoisen visusti kotona ja blogi on päivittynyt melkoisen harvakseltaan.

kolmepoikaa-8956kolmepoikaa kolmepoikaa-9276 kolmepoikaa-9175

En tosin ole ottanut paineitakaan postaustahdista, sillä haikeus viimeisistä vauvakuukausista on vahvasti läsnä. Jokaisesta hetkestä nauttii jotenkin niin täysillä. Kaikki on tuttua, varmaa ja turvallista – ennenkin koettua. Mutta nyt jo alkaa vauvan ensimmäiset potkupuvut jäädä pieneksi, joten kyllä siinä varmasti muutama kyynel vierähtää, kun pakkaan niitä pois kaapista… Toivottavasti nuoremmat siskoni saavat niistä jonain päivänä käyttöä sekä yhtä rakkaita muistoja, kuin mekin. On tämä vauva-arki vaan niin ainutlaatuisen ihanaa aikaa. Vaikka isoveljet pitävät huolen siitä että meno on äänekästä ja villiä, ei se silti ole tätä seesteistä vauvakuplaa rikkonut. Kuunnella nyt sitä pehmeää tuhinaa, tuoksutella vauvan pehmoista päätä ja tunnustella niitä käsittämättömän pieniä jalkoja ja käsiä, joista pitää kiinni lopun elämää. Vasta ensimmäinen kuukausi takana <3 Minä ja mun pojat. <3

62 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Heidis

    Ymmärrän, jos on liian henkilökohtainen kysymys, mutta ihan mielenkiinnosta, oletko poikiasi imettänyt kuinka pitkään? Miulla on 1,5 v poika eikä loppua imetykseen vielä näy. Sinänsä hassua, koska raskausaikana olin varma etten imetä ollenkaan. Koko juttu tuntui vaan niin vieraalta, ja no, ällöttävältä. Onneksi se tunne meni ohi. Itse sain yllättäen tiehyttukoksen ja tulehduksen kesällä, reilu kuukausi kesti, että parani. Onneksi ei kuumetta nostanut mutta oli kyllä kipeä :/

    Aivan ihanaa miten isoveljet on ottanu tulokkaan vastaan. Noista kolmesta kasvaa varmasti aikamoinen jengi <3

    • Minä olen imettänyt niin pitkään kun maitoa on tullut ja se on toiminut koko perheen kannalta parhaalta. Olen lopettanut vanhempien poikieni kohdalla imettämisen n.9-12kk kohdalla, kun maitoni ei vaan enää riittänyt ja poikien yötkin siitä häiriintyivät. Mutta minusta imettäminen on ihanaa! En osaa edes sanoin kuvailla sitä iloa ja hyvän olon tunnetta, kun se pieni on siinä sylissä ja syö <3 On meidän kroppamme vaan ihmeellinen. Joten suosittelisin kuuntelemaan omaa kehoasi ja sitä, mikä tuntuu teidän perheellenne parhaalta. Ei sitä aikaa voi muuten sanoa, koska on "oikea aika" lopettaa. Ja hyvä kuulla, että selvisit lievemmällä rintatulehduksella, vaikka pitkään oletkin joutunut sitä kipeyttä kestämään!

      ja kyllä. Nyt jo tuo kolmen kopla on kyllä sydämen sulattava <3

      • Heidis

        Imetys on kyllä niin mahtava ja upea asia. Kaikilla tietysti se ei ota sujuakseen tai ei tunnu omalta jutulta, ja jokainen tietysti tekee omat päätökset sen suhteen. Meillä poika aloittaa kohta hoidossa, enkä sitä ennen hennonnut lopettaa koska on meille molemmille niin tärkeä juttu ja varmasti tankkaa sitten läheisyyttä, ja maitoa, hoitopäivän jälkeen.

        Ihanaa, että olet saanut imettää noin pitkään ja vielä yksi pikkuinen siinä rinnalla. Välillä pitää vaan osata pysähtyä ja nauttia niistä hetkistä. Taaperonkin kanssa ihana välillä hieman rauhoittua kun muuten vauhtia tuntuu riittävän päivän jokaiselle minuutille :D

  • Mielettömän suloinen postaus <3

    • Kiitos Erica! :)

  • Amanda

    Kiitos tästä postauksesta! Kirjoitat tosi kauniisti lapsistasi, ja kuvat ovat ihania. Saan usein voimaa lapsiaiheisista jutuistasi. Uskon, että teilläkin on aikamoista hulinaa ja työntäyteinen arki, mutta osaat nähdä ja tuoda esiin lapsistasi parhaat puolet, niin kuin pitääkin.

    Meillä on kaksi pientä poikaa (3,5 v & alle 1 v), ja tämänhetkinen elämänvaihe tuntuu monina hetkinä aika raskaalta. Hermot on usein kireällä, about koko ajan väsyttää, ja välillä tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja karata vaikka Bahamalle (yksin!!). Sun postauksien avulla kuitenkin aina muistan, miten kiitollinen saan olla näistä pienistä termiiteistä ja jaksan taas olla energisempi äiti, ainakin hetken! Ja niin – hullua kyllä, mullakin on kaiken lisäksi takaraivossa pieni haave kolmannesta lapsesta. En kaiken tän väsymyksen keskellä yhtään tajua, miksi, mutta niin se vain on. Saa nähdä, tuleeko meille koskaan kolmatta, mutta joka tapauksessa on ihana seurata teidän kolmilapsisen perheen meininkejä! Iloista talven alkua ja voimia pukemisrumbaan! ?

    • Voi sinä sen tiedät! :D <3 Vaikka arki on juurikin tuota – erittäin hälinän ja kiireen täyteistä – olen tietoinen samalla siitä, että oma unelmani pitää minut kiireisenä. Vaikka tottakai (kuten jokainen äiti tietää) päiviin mahtuu paljon hermojen kiristelyä, samojen asioiden toistoa ja raskaitakin hetkiä, niin kyllä se yksikin iloinen hymy kaiken sen saa katoamaan. Onhan tämä todella kiireistä aikaa, mutta samalla myös antoisinta. Mulla on onnekseni ihan huima määrä rakkaita ja läheisiä ystäviä aivan samassa tilanteessa samanikäisten lasten kanssa, joten tekee NIIIIN hyvää, kun voi heidän kanssaan näitä asioita myös purkaa ja pohtia kasvuvaiheita ja miten mistäkin uhmasta selvitään :D
      Mulla oli juurikin tuo tunne. Kolmas vielä puuttui… Vaikka ei meillä tekemisestä ollut puutetta! :D ei sitä tunnetta pysty selitäämään – ainakaan JÄRJELLÄ :D sydämellä kyllä <3
      Aivan ihanaa loppuvuotta teillekin ja täällä ilmoittautuu kyllä täysi kanssasisko. Samassa veneessä soudetaan <3

  • Mikaela

    Maailman ihanin postaus!! Niin suloinen veljesten kolmikko <3

    • Joo siis me mieheni kanssa naurettiin niin hurjasti tuolle keskimmäisen rämäpäisyydelle :D Kiitos – niin on meistäkin <3

  • Anonymous

    Ihania <3

  • Laura

    Ihania kuvia! Voi melkein vauva arjen haistaa tänne asti.:)<3 Täällä kauhia vauvakuume meneillään.
    Olipa ihana kun kerroit kuulumisia ja hyvä että ei ollut vakavampaa ja parannuit. <3 Minulla oli yli 200 tulehdusarvot ja jouduin sairaalassa olemaan viikon verenmyrkytyksen takia teini iässä.. ei ollut kivaa, pelko perseessä sai olla eikä tiennyt mistä oli tullut ja pääseekö kotia enää. Siellä sitten tuli 18 vuotta täytettyä.
    Voisitko miettiä kuulumisien kertomista vaikka kerran kk?? (Pintaa syvemmältä) :)<3

    • Todella kiva kuulla, että tämä postaus oli kivaa luettavaa, vaikka vähän raotin hetken terveyshaasteitakin. Ja ai kamala… Se epätietoisuus onkin kamalinta… Kun minullakaan ei ollut selkeitä rintatulehduksen oireita, ja crp kuitenkin tuon yli 200 ja kuumetta ei oikein saatu laskemaan niin siinä jo alkoi huolestua. Mutta onneksi onneksi onneksi Suomessa kuitenkin on loistavaa hoitoa ja siellä saatiin kaikki kuriin <3

      Ja voi kurja, että sulla on 18-vuotissynttärit siellä tullut vietettyä :/ Itseasiassa mäkin olin siellä tutkmuksissa koko päivän päivystyksessä, mutta siitä tulin vielä kotiin pariksi päiväksi ennenkuin jouduin sitten osastolle kun äityikin pahaksi…

      Ja hei varmasti kerron kuulumisia aina välillä. Ihan antaakseni vähän valoa siihen, missä mennään. Kuten tiedätte, tänne päätyy yleensä aina niin kapea osa, kun tyyliblogini pyrin kuitenkin pitämään. :)

      • Laura

        Joo, ei se ole kiva.. varsinkin jos ja kun ei ole selkeitä oireita. Hyvä kuitenkin ,että asia järjestyi ja parannuit. :)<3

        Keho on ihmeellinen, niin se keho vaan näyttää, että kaikki ei ole kunnossa. Minullakin oli yli 40 kuumetta ja lisäksi todella kipeä pakara, hermopinne vissiin (iskias) en pystynyt kävelemään kunnolla, sai harjoitella sitä sairaalassa ja muutama kuukausi kepeillä sairaalareissun jälkeen. :/ ei saatu tietää mistä johtui.
        Mutta kiva kuulla, että välillä kerrot kuulumisia. :)

        • Kyllä! :)

          Ja ai kauhistus! Kamala kun on noin pitkään kestänyt! Ja iskias on todella ilkeä vaiva. Toivottavasti ei enää sama vaiva sinua vaivaa!

          Ihanaa viikkoa sinne! <3

  • Heli

    Täällä yksi odottava äiti tirautti muutaman kyyneleen tätä lukiessa ja kuvia katsellessa. Niin kaunista. <3 Itselläni on 4-vuotias poika ja seuraavaa odotellaan syntyväksi maaliskuussa. En malta odottaa, että minunkin niin huolehtiva ja sydämellinen pikku poikani saa vihdoin sen kovasti kaipaamansa pikkuveljen. <3

    • Voi onnea onnea! <3 Miten ihanaa! Teillä ihania hetkiä edessä <3 Onnellista odotusta!

  • Priska

    Voi miten ihanat isoveljet teillä onkaan kasvamassa ❤️! Ja pienin on itse suloisuus, melkein jo iskee vauvakuume näistä kuvista…

  • Heidi

    Voi miten ihana postaus! <3 Tässähän tulee oikein vauvakuume itselle, lähinnä siksi että meidän vajaa 2-vuotiaasta tulisi niin ihana isosisko.

    • Voi että <3 Toivottavasti toiveenne käy toteen, jos sitä pientä sisarusta toivotte! <3 Sisarussuhteen rakentumista on vaan niin ihana seurata!

  • Ihania kuvia, veljesten rakkaus oikein huokuu kuvista :)

    • Kiitos <3 Veljesrakkaus on vaan jotain aivan ihanaa seurattavaa <3

  • Voi että mikä postaus ja mitkä kuvat, en kestä. <3 Ihan tippa linssissä täällä. Valtavasti onnea ja kaikkea hyvää, olet niin upean valoisan oloinen persoona ja se on selvästi peritytynyt myös ihanille pojillesi. Meilläkin muuten 4-vee on aivan huikean empaattinen välillä, ihana ikä.

    • Voi kiitos kovasti! <3 Ja niin kauniisti sanottu! Mutta noi mun pojat on paljon parempi versio minusta – niissä kun on miestänikin! <3 Ja kyllä! Nuo 4-vuotiaat on kyllä jo niin isoja! Niin tarkkaavaisia mitä ihanimpine huomautuksineen <3 Sydän sulaa. Ihanaa talvea teille! <3

  • Saara

    Mieletöntä ❤ Ja miten vauvanen voikaan olla jo 1kk? Tämä postaus on kyllä täydellinen pari sille postaukselle, jossa esittelit nuo gugguun asut henkareissa!

    • No kyllä! Kuukaus meni taas hujauksessa! Ja voi kyllä! Nyt on pieninkin asu saanut käyttäjänsä <3

  • Voi miten suloinen postaus! <3 Se ihmeellinen vauvantuotuoksuinen arki välittyi tännekin. Miten se meneekään niin nopeasti… Niin ihanat pienet isoveljet ja paijattava pikkuveli! Sairastuminen rintatulehdukseen oli varmasti rankkaa juuri nyt, hienoa, että paranit nopeasti.

    PS. Ehdottaisin "saattaa aiheuttaa vauvakuumetta"-varoituksia tällaisten postausten alkuun. :D <3

    • Miten ihana kuulla! <3 Koska onhan tämä nyt niin ihanaa aikaa, että mahtava kuulla jos sen ainutlaatuisuutta on kyennyt vähän bloginkin kautta jakamaan. Ja ah – voihan rintatulehdus. Oli yllättävän ikävä vaiva, mutta onneksi olikin vain rintatulehdus. Se kun ei mitään vakavaa ole, todella inhottava vaiva vain.

      Ja apuva – pitänee kirjoittaa varoitukset, että itsekin osaa parin vuoden päästä osaa pysyä näistä postauksista poissa! :D

  • Maria

    Voi rakkaus!! <3 Kiitos, ihana että jaoit ensimmäisen kuukauden tunnelmat. Paljon voimia ja rakkautta arkeen! Ihanat pojat!

    • Voi kiitos kovasti ihanista sanoista ja toivotuksista! <3 Aivan ihanaa ja rakkauden täyteistä arkea sinnekin!

  • Greta

    Aivan nauratti tämän postauksen tunnelma, meillä on nimittäin juuri samanlaista: 4- ja 2-vuotiaat ja vauveli. On ollut mukava seurata blogiasi, olemme olleet joka kerralla samaan aikaan raskaana ja arkemme taitaa olla hyvin samanlaista vaikka muuten elämämme aika erilaiset ovatkin. Helliä hetkiä ja pitkää pinnaa teille, i feel u! ?

    • :D Nyt niin osui ja upposi! :D Tuo “helliä hetkiä ja pitkää pinnaa teille – I feel you” on NIIIIIN osuva! :D Sä oot niin samassa veneessä! :D VALTAVA HALI SINNE! :D

  • Haidi

    Miten osaatkin kirjoittaa niin aidosti ja tunnetta välittävästi, kuvat oikein viimeistelevät kokonaisuuden <3 itseltä löytyy pikkuveli ja aina välillä elämän potkiessa päähän täytyy ihan ihmetellä, miten se pikkuveli tuntuu joskus isoveljeltä! :D sisarukset on niin mieletön rikkaus.

    • Ihana Haidi <3 Ja kyllä – ne omat sisarukset voivat olla ajoittan todella pain in the ass, mutta jos on vähäänkään tiukka tilanne tai tarvitset apua, voit luottaa että he ovat AINA 100% tukenasi <3 Rikkaus ja niin iso turva tulevaisuuteen. Oma jengi <3

  • Lena

    Ma itken taalla USAssa asti onnellisia kyyneleita naita kuvia katsoessani.Mahtavat fiilikset tuli! Lapset on aina niin aitoja,ei heita saa tekemaan mitaan tammoista ellei tunteet ole aitoja.Wautsit viela kerran ja missas olisi toinen Kleenex boxi?

    • Voi ihana olet! <3 Kykysi myötäelää koskettaa kovasti! <3 Ja se on juuri näin. Voin sanoo että meidän 2v terrori toddleria ei tällä hetkellä kyllä saa tekemään MITÄÄN mitä HÄN ei halua tehdä. Lempisana on nyt EI kovaa ja korkeelta. Great phase. :D Mutta ai että miten hyvää teki tämän kolmannen saapuminen. Vaikka uhma on ollut jäätävä niin jotenkin pikkuveljen saapuminen herätti hänessä ihan uuden puolen joka on tuntunut kasvattavan häntäkin vauhdilla :O

  • Tämä oli niin liikuttava ja onnentäyteinen postaus, että melkein kyyneleet kipusi silmiin. Valloittavia poikia kerrassaan! ❤️ Meillä 15kk ikäinen poika opettelee nyt sanoja, enkä malta odottaa niitä pidempiä juttuja – tai tulee niitä jo, mutta eipä niistä paljon vielä ymmärrä. Ja jos toisen joskus saa, niin tuossa sisarusten keskinäisissä suhteissa on varmasti paljon ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Muistan tuon ekojen kuukausien ihanan hattataisen tunteen, kun sai luvan kanssa elää vain vauvakuplassa. Nauttikaa koko perhe siitä! ?

    • Voi kiitos kovasti ja onnea teillekin esikoisen johdosta! <3 Esikoisen kanssa niitä ensimäisiä juttuja kun odottelee niin malttamattomana <3 Nyt kolmannen kanssa toivon, että se ei tosta kasva mihinkään :D Ja voi apua noiden veljesten suhteen kehittymisen seurausta <3 Kyllä se on tulta ja tappuraakin välillä, mutta kyllä se ilo ja onni siitä veljestä on nyt jo selvästi se päälimmäisin asia <3

  • Jasmin

    En kestä, tuli aivan kyyneleet silmiin, niin liikuttava postaus!<3 itselläni on isoveli ja pienestä asti hän on ollut turvani, hänelle voi soittaa milloin vain ja aina saa vastauksen. Kuvistakin jotenkin välittyy teidän poikien välinen rakkaus, ihana kolmikko!:)

    • Miten ihana kuulla! <3 Niin toivon (ja uskon), että heillä tulee olemaan toisistaan valtavan suuri tuki ja turva läpi elämän <3 Niin minullakin on ollut omista siskoista, joten äärimmäisen iloinen ja onnellinen olen, että meille suotiin sama onni nyt toistamiseen, että pystyin sen suomaan omille rakkaimmilleni <3

  • Heidi

    Ihanaa! Nauttikaa pikkuisesta. Minun hyvänä “imetystukihenkilönä” on toiminut veljenpoikani, joka muistuttaa syöttämisestä ja on muutenkin hellyttävän kiinnostunut vauvasta ja hoivaa häntä innoissaan.

    • Voi miten hellyttävää! <3 Noi pienet voivat niin yllättää uskomattomalla tarkkanäköisyydellään ja miten herkästi he poimivat asioita <3 Kyllä ne tietää <3

  • minna

    ihana lukea teidän kuulumisia ? mä kuulen oikein päässäni ton D:n “kulta pieni”, voi rakkaus! meilläkin ollaan vajaan viikon päästä jo 6kk, missä on mun vauva ? vaikka ihanaahan se on katsoa kun toinen kasvaa. nauttikaa arjesta, ja pidä itsestäsi huolta! ❤

    • Joo se on liikkis! :D Ne sen päivittäiset “voi rakas!” ja “ei hätää pikkumies” on niin sydämen sulattavia :D Ja härregyyd! 6kk?!?! Juurihan mä olin shokissa siitä, että jäät mammikselle! :D Ihania lumipäiviä ja olisi ihana nähdä noiden minien kanssa joku päivä!

      • minna

        no niimpä, aika menee niin nopeasti. en voi uskoa että oon ollut jo niin kauan kotona. mä ilmottelen hei jos olisin tulossa keskustaan päin joku päivä, niin sitten ihan ehdottomasti koitetaan nähdä :)

        • Hei mahtavaa! Ilmoita kun tiedät koska olisit tulossa niin nähdään “minien” kanssa! :)

  • Tuumummi

    Ihania kuvia taas! Toivottavasti pysytte terveinä ja saatte nauttia talven riemuista poikien kanssa. Oli todella mukava, kun kirjoitit kuulumisianne. Ja hienoa, että toivuit rintatulehduksestasi. Se on kyllä tuskallinen vaiva. Oikein ihanaa vauva-aikaa teidän perheeseen!

    • Voi kiitos Tuumummi! Minäkin pidän näistä kovin . jotenkin niin meidän elämän makuisia :D Ja ihana kuulla, että tällainen update oli mukavaa luettavaa. Niitä kun en täällä kummemmin “harrasta”, mutta tässä nyt ollut niin paljon kaikkea, että halusin vähän enemmän jakaa niin tiedätte missä täällä mennään <3 Ja tosiaan – oli kyllä paha tuo minun. Horkka oli aivan kamala! En päässyt edes liikkumaan. Tulehdusarvot kun nousivat 200 niin ei mua laskettu pois sieltä – mikä tietenkin hyvä. Kauhea fiilif vaan kun äiti just tullut kotiin uuden vauvan kanssa ja sitten me taas meidän 4 ja 2v silmin kadotaan taas hetkeksi :/ Kyllähän he siellä kävivät kun voivat, mutta harmillistahan se oli. Onneksi ei mitään vakavaa ollut! :)

  • Voi Hanna, mahtavaa kun pojat ovat ottaneet pienokaisen rakkaudella vastaan <3 Uskon todellakin, että halu nauttia täysillä tästäkin hetkestä on todella tärkeää. On vaikeaa kuvitella miltä tuo äitiys oikeasti tuntuu, kaikkine rakkauden, rintatulehdusten sun muun kera, tässä taitaa olla paljon opittavaa kun sen hetki tulee <3

    • Kiitos Jessica! :) Se on kyllä ihan parasta katsottavaa – kun ne sun omat pienet ihmeet pitävät hellää huolta toisistaan! <3 Ja voi että, toivon kovin, että saat kaiken tämän ihanuuden kokea jos toive sille on! <3 Ei tälle ole itsellä ainakaan mitään vertaista! <3

  • Milla

    Ihana kun kirjoitit vauva kuulumisia, niitä olenkin odottanut!!! Paljon onnea vielä ja uusi arki kuulostaa kivasti lähteneen sujuneen.. 1kk muka pienokainen jo, lasten kanssa aika saa kyllä ihan uuden merkityksen.. Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma tarjoo kaikkein kauneintaan.. Nauti triosta!! Suloisia kuvia olet ottanut.. Vauva on onnekas kun saa 2 veljeä!!

    Ps. Olit uskomattoman kaunis gaala lookissa!
    Pps. Vau, mitkä syntymämitat pikkumiehellä oli ? Huh, itse olin aivan pulassa 3kg esikoistani pusertaessa (tosin luomusynnytys teki oman osansa kivussa ?) Vauva taisi oikeasti lähennellä sitä sinun suuta kuten vitsailit ?

    • No juuri näin. Siis ihan käsittämätöntä vauhtia menee aika. Ja kun hän vielä syntyi lähemmäs 5 kiloisena niin tuntui, että eihän mulle ihan miniä annettu kolmatta kertaa ollenkaan! :D Vaikka kyllähän nuo isoveljet rinnalla tekee hänestä niin pienen <3 Kiitos niin paljon. Kyllä. Kovin onnekkaita olemme kaikki! Mikä rikkaus on kolmesta veljestä! <3

      Voi kiitos paljon! <3 Ja kyllä… oli melkoiset mitat <3 Mutta tosiaan kun pään ympärys kaikilla samaa luokkaa niin eihän nuo kilot siihen synnytykseen sitten juurikaan vaikuta. Olipahan vaan tuskalliset viimeiset kuukaudet kun paino aika inhottavasti jo kauan ennen h-hetkeä :D Olis varpaat varmaan tulleet ulos jo suusta jos olis tosta vielä yli mennyt! :D

  • Kuinka kauniisti kirjoitettu. Tuo veljesten välinen rakkaus ja hellyys on kyllä niin sydämen pakahduttavaa katseltavaa. Omat poikani ovat melkein samanikäisiä kuin teidän vanhemmat pojat. Meno on villiä usein ja kuopuksen vauvavuoden väsymys saa vieläkin itkemään, jos sitä ajattelen. Mutta onhan tämä nyt ihan parasta. Onnea uudesta pienokaisesta!

    • No juuri näin. Sen todella tietää kun sitä on katsonut hetkenkin <3 Meno on tosiaan todella villiä aika ajoin (tänään aamulla viimeksi meinasi pääni räjähtää siihen meluun niin oli pakko viedä pojat taitoliikuntakeskukseen pariksi tunniksi riehumaan energiat pois! :D) ja meilläkin oli todella haastavaa keskimmäisen nukkumisen kanssa… Nyt vaan toivotaan, että ei olisi niin järkyttävän haastavia unijaksoja… Noh. Vaiheet tulee ja menee! :) Kiitos kovasti ja mitä ihanimpia hetkiä sinulle poikiesi kanssa! <3

  • Sanna

    Ihanan eläväiset ja suuria tunteita välittävät kuvat <3 Ihailen, miten kauniisti saat teksteissäsi välittymään äidin ja koko perheen välisen rakkauden sekä samalla arjen aitouden.

    Olen seurannut blogiasi jo monia vuosia hiljaisena lukijana, mutta olen armottoman huono kommentoimaan. Luen innolla kaikkea ihanaa naisellista hömppää ja kevyttä sisältöä, mutta nyt kun odottelen esikoistani pian saapuvaksi, monet äitiyteen liittyvät tekstisi ovat osuneet ihan sinne syvälle asti. Tosin näissä saisi olla varoitus hormonihuuruisille, että hoxhox, älä lue bussissa tai julkisilla paikoilla :D Kiitos siis teksteistäsi, joita selvästi sydämelläsi kirjoitat ja näin tarjoat meille lukijoille rentoutumisen hetkiä blogisi parissa.

    Rakkaudentäyteisiä päiviä teille ja tunnelmallista syksyä!

    • Voi kiitos Sanna tästä kommentista huimasti! olen todella iloinen, jos teksteistäni tulee ilmi se kiitollisuus ja onni mitä tästä kaikesta koen, mutta samalla se realiteetti, että ei se vain jääteelöiden popsimista ja pienten varpaiden kuvaamista ole päivät pitkät :D

      Ja onnea onnea onnea esikoisesi odotuksen johdosta! <3 Niin ihanaa aikaa. Ja ihana kuulla, että jaamme samoja ajatuksia <3 Nuo hormonihuurut ovat täälläkin vielä ihan arkipäivää :D Pari kertaa olen löytänyt itseni nyyhkyttämästä mitä arkisimmille asioille :D Joten voimia sinne – sitä kestää vielä tovi! :D

      Ihanaa alkanutta talvea sinne – ja vielä ihanempaa maailman mullistavaa hetkeä, jonka saat pian kokea <3 Ei ole sitä parempaa! <3

  • Sanna

    Mikä ihana postaus <3 Sydän sulaa noista kuvista ja kommenteista. Mahtavaa, että teidän arki on lähtenyt hyvin käyntiin!

    • Voi kiitos Sanna! <3 Kyllä noi pienet pojat osaa jotenkin osua inkkarinuolillaan päivittäin äitin sydämene ja lujaa <3

  • Larppa

    Voi mitä ihania poikia teillä on! Ihanan huolehtivaisia <3 mä olen kauhea herkkis ja jo tämän meidän ainokaisen (5 kk) pieneksi käyneiden vaatteiden poispakkaaminen on jotenkin kauhean haikeaa. Lohduttaudun sillä että haaveissa olisi toinenkin lapsi joskus myöhemmin ja silloin saan taas kaivaa pikkuiset bodyt laatikoista esiin :)

    • Kiitos kovasti Larppa! Ja hei voi että, ymmärrän hyvin. Toivottavasti toiveesi toisesta toteutuu ja saat taas niille ihanille pienille muistojentäyteisille vaatteille vielä toisenkin käyttäjän ja roppakaupalla lisää muistoja <3

  • Anonymous

    Ihana postaus, ihanat pojat!

    • Kiitos kovasti! <3 Niin on <3