CATEGORIES

Pienlapsiarki ei ole pelkkää kaaosta

8.2.2017

Onesie LINDEX

Kun lapsilukumme nousi yhdestä kahteen, muuttui arki huomattavasti. Sen matematiikkaa on vaikea selittää. Voisi kuvitella, että 1+1=2 ja tuplasti työtä, mutta ei. Jokin tuossa yhtälössä saa olon tuntumaan siltä, että niitä lapsia on pikemminkin 20 ja tehtävää moninkertaisesti enemmän. Yhtäkkiä aikaa ei olekaan enää lainkaan. Joku haluaa sinulta jatkuvasti jotain ja kärsivällisyyttäsi testataan 24/7. Kädet ovat kirjaimellisesti täynnä ihan koko ajan.

Meidän kohdallamme muutos yhdestä kahteen lapseen oli paljon isompi, kuin kahdesta kolmeen. (Täällä siis huutelee äiti, jonka kolmas lapsi ei vielä ryömi, konttaa, kävele tai juokse… Kohta voipi olla mieli muuttunut!) Tähän auttaa suuresti myös se, että meidän kuopus on äärimmäisen tyytyväinen ja iloinen pieni poika. Jotenkin kolmannen tullessa arki löysi ihanan nopeasti omat raiteensa. Niillä raiteilla mennään ehkä helkkarin lujaa (jep – ootte nähneet varmaan mun ig-storyt), mutta eteenpäin ja urillaan kuitenkin. Tekemistä on enemmän, mutta kun sinulla on vain kaksi kättä, et pysty edelleenkään tekemään juuri yhtään sen enempää, kuin kahdenkaan kanssa. Sen tajuaminen on helpottavaa. On väistämättäkin vähän höllättävä ja ymmärrettävä oma rajallisuutensa. Nautin vauva-arjesta nyt ihan suunnattomasti. Toki tähän liittyy tietynlainen haikeus, koska meillä on vahva tunne siitä, että tässä on meidän perheemme. Ei enää lisää vauvoja. Viimeisiä pienen pienien varpaiden ja sormenpäiden nuuskutteluja viedään. Ja minähän nautin siitä täysillä.

Ennen ensimmäistä sitä kovasti suunnitteli (heh heh), että missä ja miten lapset nukkuisivat ja kuinka pitkään. Nyt kolmen lapsen kanssa tärkeintä on, että kunhan kaikki vain saavat nukutuksi. Rakastan sitä, että he haluvat hiipiä yöllä viereemme. He kun kasvavat oikeasti ihan kliseisen käsittämätöntä vauhtia. Minua suorastaan kauhistuttaa ajatus, että jonain päivänä he eivät enää halua kömpiä viereemme lempipupu kainalossa. Ja ai kamala, joskus he vielä muuttavatkin poiskin! Joten nyt jos voisin seisauttaa kellot, niin sen tekisin. Tämä pienlapsiarki on elämän ihaninta aikaa, kun muistaa elää hetkessä ja yrittää ottaa asiat vastaan rennommin rantein. Koska kaiken tämän puklun, soseiden teon ja vaipparallin sekaan kätkeytyy myös ne rakkaimmat ja suurimmat hetket. Ensimmäiset naurut, ensimmäiset askeleet, ensimmäiset sanat ja hauskan viattomat lausahdukset. Joten vaikka mentäisiin lujaa, niin nautitaan vauhdista. Sillä meidän menevä pienlapsiarki on meille rakkaimpien ihmisten onnellinen lapsuus.

34 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Janet

    Ihana kirjoitus, josta jokainen lause voisi olla minunkin suustani! En voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi, sillä täälläkin yksi kolmen pojan äiti, joka voisi pysäyttää kellon juuri tähän ❤ Olen niin onnellinen, että saimme vielä kolmannen lapsen ja että meillä on mahdollisuus nauttia niin vauva-ajasta kuin lapsen kehityksen seuraamisesta vielä yhden kerran! Itselleni vauva-aika on ollut aina erityisen ihanaa aikaa ja nautin joka hetkestä! Kuopus on nyt 4kk:n ikäinen aktiivisesti ympäristöä seuraava ja kokoajan uutta oppiva ihanuus, aivan kuten teilläkin :) Meillä tosin esikoinen ilmoitettiin juuri kouluun, joten pikkulapsiajan rajallisuus on vahvasti läsnä.. Nautitaan näistä ohikiitävistä hetkistä! ❤

    • Voi miten kiva kuulla, että teilläkin pystytään nauttimaan tästä vauva-ajasta! Minulla ihan sama kuin sinulla – tämä vauva aika niin parasta ja tuon 4kuisen kehitystä on ihana seurata. Kuinka tutkailee omia sormiaan, leluja ja omia varpaitaan <3 Voi apua – jo kouluun! Tuntuu meille niin kaukaiselle – mutta hetkihän vaan menee, että mekin ollaan siinä pisteessä! APUA! Samoja nautinnollisia hetkiä teille! <3

  • EK

    Tekstisi olisi voinut olla omasta kynästäni!

    Meillä on kohta 3- ja 5-vuotiaat tytöt ja kolmantena reilun kuukauden ikäinen poika. Toisen lapsen syntymän jälkeinen vuosi oli aika kamala, koska vauvaa ei voinut jättää esikoisen lähelle valvomatta lainkaan, kun mustasukkaisuus oli niin järkyttävää. Nyt kolmannen kanssa on aivan päinvastaista – isosiskot leikkivät jo paljon keskenään ja auttavat myös vauvan kanssa, ja he ovat itsellenikin jo ihan tolkullista seuraa. Meillä myös lapsiluku on varmaan tässä, joten todellakin aion nauttia ihan joka hetkestä, aina maitokakkavaipanvaihdosta lähtien :P

    Aurinkoista kevättä sinulle ja perheellesi!

    • :D Tuo mustasukkaisuus on ymmärtääkseni erittäin yleistä. meidän pojat eivät sitä koskaan ole kenenkään kohdalla osoittaneet, mutta 2-vuotias nyt ihan muutama päivä sitten on alkanut ihan kunnolla uhmaamaan minua! :O Mutta vauvalle ollaan onneksi maailman ihanimpia <3 Meilläkin lapsiluku tässä, joten kaikesta nautitaan! <3 Ihanaa kevättä teillekin! <3

  • eeva

    apua minulla tuli ihan itku. tämä oli jotenkin niin kaunis teksti ja kolahti. voi kun muistaisi sen kaiken kiukun ja uhmailun keskellä sen, ettei se hetki ikuista ole, ja nyt äitiä tarvitaan tunteiden käsittelemisessä. ovathan he vain hetkiä pieniä ja riippuvaisia

    • Siis voi apua… Meillä ihan sama kuin teilläkin. 2-vuotiaalla nimittäin aivan yht’äkkiä taas todella voimakas uhma puskenut päälle. Pitää vaan yrittää pitää hermot kurissa, purra hammasta ja jaksaa rauhallisen lempeästi, mutta lujasti, että mitä on salittua ja mikä ei. Meillä 2-vuotias nimittäin aloittanut ihan mahottoman karkailun. :/ eikä siinä mitään tolkkua :/
      Ihania hetkiä sinne, vaikkakin tiedämme kaikki äidit paremmin kuin hyvin, että ei se todellakaan ruusilla tanssimista ole. Raskastakin, mutta kaikki niin sen arvoista <3

  • Iina

    Yhdyn muiden mielipiteisiin-ihanasti kirjoitettu! Esikoisen kanssa painiskeltiin ensimmäinen vuosi huonojen öiden ja jatkuvien korvatulehdusten kanssa. Sitten tuntui että liikaa kuunteli muiden ohjeita ja kommentteja että “eikö teillä vieläkään nukuta täysiä öitä ja pitäisihän sen nukahtaa muutenkin kuin tissille ja vieressä nukuttaminen tekee vaan liian kiintyväksi lapsen ja oletteko kokeillut..” Ehkä sitä oli alkuun niin epävarma kasvattajana. Nyt toisen lapsen kanssa sitä tietää että vaiheita tulee ja menee. Ajatuksia on mukava aina vaihtaa niin kasvatuksesta kuin esim. vaatteista mutta silti noudatamme mieheni kanssa omaa “linjaamme” kasvatuksessa.Toki keskustelemme paljon keskenämme ja mietimme välillä voisimmeko toimia jotenkin toisin. Esikoisen kohdalla lopetin imetyksen 11kk iässä koska meille sanottiin että muuten ei saada koskaan nukkua..Vaistoni sanoi että lapsi ei ollut siihen vielä valmis,mutta silti lopetin koska “ammattilainen” näin vahvasti kehoitti tekemään. (Ei ollut vaikutusta nukkumiseen.) Kuopus (kohta 2v) vieroitti itse itsensä ja lopetti rinnalla käymisen ihan vasta. Jos joku on kommentoinut minulle asiasta niin olen osannut olla välittämättä. Välillä sitä oikein harmittelee,kun esikoinen on joutunut “kärsimään” vanhempiensa epävarmuudesta ja haparoinnista. Mutta silti ollaan joka päivä sanottu että kuink tärkeä hän meille on ja miten paljon häntä rakastetaan. Ja näin sanomme myös kuopuksellekin. Olipas tämä nyt avautuminen :D
    Kiitos vielä että olet tuonut näitä lapsiperhe juttuja tänne blogiisi. Mukava lukea ja hyvää vertaistukea. Mukavaa loppuviikkoa!

    • Hei juuri näin! Olen toiminut hyvin samoin tavoin: kuuntelen omaa vaistoani. Sillä jotenkin kummasti se äidinvaisto yleensä tietää / tuntee parhaiten mikä sopii. Koska KAIKILLE sopii eri jutut. Sitä on toki hyvä kuunnella muilta kokemuksia ja vinkkejä, joita voi itse käyttää työkaluina, jos niitä tarvitsee. Mutta se pohjimmainen linja on kuitenkin se, että itse tunnustelee, mikä se teidän perheen toimivin tapa on. Ja apua…. tuo syyllisyys. SE TULEE AINA! Miten me aina äidit onnistutaan “syyllistämään” itseämme, vaikka olemme aina yrittäneet parhaamme. Ei sitä voi aina heti tehdä kaikkea oikein. Pitää kokeilla. Joten niin pitkään kun on hoivaa ja rakkautta, teillä menee loistavasti.

      Ihanaa, että pidät tästä pienestä lisästä blogissani. Blogi kun kasvaa mukanani ja jotta saisin itsekin tästä blogista enemmän irti, niin se tarkoittaa pohdiskelevia tekstejä vähän syvemmältä ja keskustelua teidän kanssanne. Se on parasta. Ihanaa loppuviikkoa sinne!

  • M

    Ihana ihana teksti!! Päivät ja viikot vain hujahtavat kotona pojan kanssa, vaikkakin välillä toki on päiviä jolloin ne tunnit matelevatkin. Meille syntyy toinen lapsi alkusyksystä, jännittää jotenkin kovasti, lähinnä se kuinka esikoinen suhtautuu ja kuinka sitä äitinä ehtii/jaksaa/pystyy olemaan yhtä hyvä kuin nyt sitten vastasyntyneen kanssa..

    Kiitos Losi vinkeistä, Jään odottelemaan jos ehdit lapsiperheen top 10 rustaamaan vielä tämän kuun puolella :)

    • Voi onneksi olkoon!! Ihanaa! Toinen lapsi <3 Ihan samoja asioita itsekin mietin, mutta vaikka siinä on taas lisää tekemistä, niin voitko kuvitella – se rakkauden määrä vaan kasvaa!! :O Katsoa nyt niitä omia kahta pientä tekemässä juttuja yhdessä! <3 Se on niiiiiin liikuttavaa, että kaikki extrahuoli, duuni ja menetty lepo on sen arvoista <3 Hei apua! Mä yritän kovasti ehtiä sen pariin. Olen niin pahoillani, mutta en uskalla luvata. Mutta lupaan yrittää!! <:)

  • Näistä hetkistä kannattaa tosiaan nauttia täysillä :)
    http://westendmum.fi

  • Tuo sama haikeus täällä, kuinka pian siitä pienestä pellavapää tytöstä tulikin kesällä rippikouluun menevä teini.
    Nuo viereen kömpimiset olivat ihania :) ja kuinka se pieni keho painautui turvaa hakien omaani vasten.

    Sanoinkin tässä yksi päivä tyttärelle, että toivoisin saavani takaisin yhden sellaisen päivän kun hän oli pieni.

    • Apua! Niin ne vain kasvaa :O Ja juuri tuo, kun pieni haluaa niin kovin lähelle hakien turvaa on jotain niin liikuttavaa. Pienet rakkaimmat ihmiset <3

  • Saara

    Harvoin kommentoin, vaikka kaikki postauksesi luen. Todella kauniisti kirjotettu, ihan tuli tippa linssiin ja niin haikeus. Meillä on kaksi pientä poikaa, nuorempi täytti juuri vuoden, vauvavuosi on siis virallisesti ohi. Täytyy ehdottomasti elää hetkessä ja nauttia tästä niin ohikiitävästä pienlapsiajasta.

    Aurinkoista kevään odotusta teidän perheelle!

    • Kiitos niin kovasti siitä, että olet seuranani! Olen kovin iloinen, jos tekstistäni välittyi se tunne, miten tärkeää on yrittää muistaa tästä kaikesta nauttia, vaikka arjen “pyörittäminen” helposti sen jalkoihinsa jättää. Ja voih – seuraavia ihania hetkiä teillä on kun veljekset todella alkavat rakentamaan omaa suhdettaan leikkimällä ja juttelemalla keskenään <3 Eihän niiltä riidoiltakaan vältytä, mutta ne muutamatkin pienet hellyyden hetket sulattaa sydämen <3 Kiitos ja sitä samaa! :)

  • Kaisa

    Olen niin iloinen kun olen löytänyt blogisi. Olet uskomattoman sydämmellisen oloinen ja vastaat aina kaikille kauniisti. Jotenkin sinun vastaukset on kaikille hyvin henkilökohtaisia ja ajatuksella kirjoitettu. Huomaa että oikeasti haluat lukea ja vastata kaikille ajatuksella. Luen yhtä hyvinvointiblogia ja bloggaajan vastaukset on kaikille tyyli ” ihana sinä,kiitos kun kommentoit”.

    • Miten kauniisti sanottu! Kiitos niin kovin, että olet täällä seuranani. Olen kirjoittanut tätä blogia pitkään ja minulle on selkeää, että tämä blogin pitäminen on minulle antoisaa TEIDÄN takia. En saisi tästä blogista mitään irti ilman teitä . Se että saan oikeasti keskustella kanssanne täällä kommenttiboksissa ja te ajoittain haastatte minua miettimään jotain asiaa ihan erilailla on niin ihanaa ja rakentavaa. Joten kiitos niin valtavasti että olet tänne eksynyt ja otit aikaa arjestasi kirjoittaaksesi minulle jotain kaunista. Arvostan sitä suuresti <3

  • Suski

    Ihana teksti <3 Täällä toisen lapsen odotus meneillään ja vähän kauhun sekaisin tuntein sitä välillä miettii, mitä tästä kahden kanssa tulee, joten ihana kuulla tämmöisiä ajatuksia ja muistuttaa niin itseään, että kaikki kyllä järjestyy ja nämä ovat pieniä vain kerran <3 Kiitos Hanna!

    • Voi ihanaa!! Onnea onnea onnea! Minäkin mietin noin ja olihan siinä muutos, mutta en voisi kuvitella enää elämää yhden äitinä kun sekin kuitenkin tuntui niin omalta, vaikka hommaa riittikin. Se miten lapset alkavat keskenään muodostaa omaa suhdettaan on vaan ihan älyttömän ihanaa seurattavaa <3 enemmän kuin tuplasti tekemistä joo, mutta onnea miljoonasti taas enemmän <3

  • Kme

    Meilläkin tepastellaan lähes joka yö äidin ja isin väliin ja lopulta kahden hengen sängyssä nukkuu neljä. Aina ei saa äiti nukuttua, kun pienet jalat potkii. Mutta silti, tää on tätä niin ohimenevän hetken <3 niin pitää nauttia!

    • Ah, mä niin nautin siitä, että saan halia ja pusutella niitä pieniä (vaikkakin potkivia :D) jalkoja. Koska tämä on vain ohikiitävä vaihe. Ei ne pitkään tahdo viereen tulla :O :( Kiva että mietit samoin.

  • mymmeli

    Ihanaa että joku muukin ajattelee pikkulapsiajasta noin kauniisti.Meillä kotona 1v poika ja usein toivon että ajan voisi pysäyttää. On tämä niin ihanaa aikaa <3

    • Lapsiarki on niin antoisaa ja sydämen sykähdyttävää, mutta en tietystikään kiellä, etteikö se olisi myös ajoittain raskasta ja hermoja raastavaa. :D Noh, jokainen vanhempi sen tietää <3 Kaikki sen arvoista. Ihanaa arkea sinne teille <3

  • Ihan samaa mieltä, että kyllä se arkea muutti yllättävän paljon, kun lapsiluku tuplaantui. Ja mustasukkaisuus ja kaikki, tuntuu ettei repeä mihinkään. Sairasteluista puhumattakaan. Molemmat menevät nyt 10kk myöhemmin eri suuntiin ja lujaa. En voi kuvitella miten kolmen pienen kanssa pärjää! Mutta totta, on tässä niin älyttömän paljon ihanaa ja hyviä hetkiä. Aloin melkein tihrustaa itkua, kun ajattelin, että esikoinen on lähempänä eskari-ikää kuin syntymäänsä. EI! Mihin se aika katosi! <3

    Hyvää keskiviikon jatkoa teille!

    • hahahhah :D Niin tuttuja ajatuksia! :D Kyllä mäkin monta kertaa kahden kanssa mietin, että mähän oon vaan HULLU, että toivotaan vielä KOLMAS LISÄÄ! :D Koska kyllä siinä kahden kanssa on jo tekemistä! :D Mutta sitä vaan oli niin vahva tunne, että meidän perhe ei ollut täysi. Nyt jotenkin kaikki loksahtanut kohdalleen <3 Tekemistä on ehkä huimasti lisää kahden kanssa, mutta niin on myös niitä käsittämättömän ihania ja rakkaita hetkiä. Ihanaa päivää teille Katja! :)

  • Emilia

    Aivan ihana teksti! Melkein tuli tippa linssiin :)
    Toivon todella, että itsekin osaan sitten joskus ottaa löysin rantein ja nauttia niistä arjen pienistä suurista hetkistä <3 Ihailen todella sitä taitoa sinussa!

    Aurinkoista viikkoa koko teidän ihanan aktiiviselle poppoolle :)

    • Hei varmasti osaat! Mä en todellakaan ole luonnostaan mikään rennoin rantein ottaja! :D Elämä on vaan nyt pakottanut ottamaan vähän iisimmin. Arkea on turha miettiä suorituksena – se vain uuvuttaa. Toki on paljon tehtävää, mutta suhtautuminen tekee paljon. Olen pohjimmiltani hyvin suorittajatyyppi, joten kyllä tässä on töitä tullut itsensä kanssa tehtyä :D Mutta jos mä pystyn siihen, pystyt varmasti sinäkin! <3 Ihanaa viikkoa sinulle ja toivon, että kaikki toiveesi tulevat vielä toteen!

  • Amanda

    Niin ihana kirjoitus! ❤️
    Itselläni on yksi ainokainen jonka kanssa olen kaksin. Jostain syystä minulla ei ollut suunnittelun tarvetta nukkumisen tai minkään kannalta, nautin suunnattomasti vauva-ajasta kun toivoin vain pieneni olevan terve. Ja niin hän olikin, kaiken päälle vielä tyytyväinen ja hyväntuulinen. Nyt parivuotiaan kanssa temmellys herättää aika ajoin hempeää haikeutta siitä ajasta kun hän oli vain pieni ihana maidontuoksuinen vauva. Minua peloteltiin niin paljon vauva-ajan unettomuudella ja imettämisen vaikeudella mutta unohtivat mainita sen kaksivuotiaan uhman joka on osoittautunut paljon raskaammaksi vaiheeksi itselleni vanhempana :D vauva-aika oli rehellisesti sanottuna itselleni parasta aikaa elämässäni.
    Kiitos ihanasta ja lempeästä kirjoituksesta ❤️

    • Aivan ihana kuulla! Se on kyllä niin totta, että harmittavan usein kun menee hyvin, niin joku on muistuttamassa “ootappas sitten…”. joo – kyllä. kaikkiin hetkiin ja vaiheisiin liittyy ne omat vaikeudet, mutta niin paljon on myös kiinni siitä, miten asioihin suhtautuu. Ihanaa, että teillä on alkanut yhteiselo noin rauhallisen tyynisti omalla tavallanne <3 Ja meilläkin on tuo uhma ollut melkoinen… Helpottaa onneksi, kun on ystäviä joilla on ihan samat vaiheet lastensa kanssa meneillään niin voi käydä heidän kanssaan läpi niitä tunteita, saada vertaistukea ja jopa kokeilla erilaisia tapoja hoitaa näitä tilanteita. Mutta usko tai älä – tuokin menee ohi! :D Mulla nimittäin sama kuin sinulla – vauva-aika on sitä ihan mielettömän ihanaa aikaa! <3 Kiitos kun otit aikasi ja kommentoit! <3

  • Voi mikä pikkumies <3 Ihanaa päivää teille :)

    • Kiitos kovasti ihana <3 Sitä samaa!

  • Malla

    Mielenkiintoinen teksti! Mulla on 6,4,2 vuotiaat ja 8 kk ikäinen vauva ja mä oon vähä sitä mieltä että kyllä se ensimmäisen lapsen syntymä tottakai oli isoin muutos ja haaste elämässä ja toisenki lapsen melkein yhtä iso sekin. Mutta nyt 4 pienen lapsen kanssa olen ehdottomasti jotenki seesteisempi ja rennompi kuin 1. Ja 2. Lapsen kohalla! Ja vaikka nykyään mieheni on viikot poissa kotoa, yleensä eteläsuomessa(me asutaan oulun korkeudella) ja pitää pärjätä yksin niin jotenki sitä on kasvanu tähän ja näkee asiat ja ongelmat eri tavalla kuin silloin ihan äitiyden alkumetreillä,hankala selittää :D toki raskasta edelleen välillä mutta esim. Ekan lapsen kohalla jos sattui tulemaan vaikka korvatulehus niin sitä suurinpiirtein kuulutti koko maailmalle ja oli niiiiiiin rankkaa mut nyt ku lapsi saa korvatulehuksen niin se menee kutakuinkin näi:”onpa harmi, lapsi kipeänä, soitanpa lääkäriin..” ja se siitä:D

    • Huuuuh! Teillähän on kiirettä!!! :D Mutta kyllä! Kyllä ne ensimmäiset kaksi muutosta ovat isoimmat. Olen siis ihan samaa mieltä kanssasi. Jotenkin kaikkeen suhtautuu niin paljon rennommin ja asiat menee omalla rutiinillaan jo kolmannen kanssa. Plus vanhemmat lapset ovat sen verran isoja, että osaavat jo vähän auttaakin! Aivan ihanaa kevättä teidän suurperheelle! Ja hatun nosto! :)