CATEGORIES

5 pelottavaa muistoa ulkomailta

13.3.2019

Olen useasti puhunut ajastamme ulkomailla. Yhteensä vuosikymmenen ajan tuli asuttua Hollannissa, Englannissa sekä Amerikassa ja tuo aika oli erittäin opettavaa ja antoisaa. Olen äärimmäisen kiitollinen ulkomailla asutusta ajasta, mutta vuosien sekaan mahtui myös monia pysäyttäviä hetkiä milloin todella pelotti ja sai taas huomata Suomessa vallitsevan turvantunteen. Tässä postauksessa jaan viisi pelottavaa hetkeä, jotka ovat jääneet noilta vuosilta vahviten mieleen.

Hollannin rikosjengi

Jalkapalloilijan ammatissa ulkomailla olet hyvin näkyvässä asemassa. Monet saattavat tietää millä autolla ajat, millainen kello sinulla on ja hyvin usein myös tiedetään missä päin kukin pelaaja asuu. Mutta kaikkein pelottavinta urheilijan ammatissa on, että jokainen tietää otteluohjelmaa seuraamalla, koska pelaajat ovat vieraspeleissä ja näin ollen poissa kotoa. Eindhovenissa vuosina 2005-2008 asuessamme oli rikollisjengi, joka ryösti pelaajien koteja vieraspelien aikana. Vaikka monilla oli turvahälyttimet kotona, vietiin usein vain nopeasti esimerkiksi auton avaimet ja kiidettiin pois paikalta. Tuona aikana joukkueen brasilialainen maalivahti ryöstettiin peräti kolme kertaa. En ikävä kyllä tiedä miten hänen turvajärjestelmänsä petti niin moneen kertaan. Kaikilla ulkomaalaisilla pelaajilla ei ollut perhettä joka olisi ollut talossa ryöstöjen aikaan, mutta esimerkiksi australialaiset ystävämme ryöstettiin yöllä kaksi kertaa, miehen ollessa pelireissulla ja vaimon ollessa yläkerrassa vastasyntyneen vauvan kanssa. Toisella kerralla saivat saaliiksi auton, jonka avaimet nappasivat eteisen kiposta. Onneksi henkirikoksilta säästyttiin ja kaikki oli vain materiaa. Uskon, että meidät ryöstönkohteena pelasti kaksi rottweileriamme. Eräänä yönä kun mieheni oli pelireissulla heräsin siihen kun koiramme kävivät totaalisen vauhkona alakerrassa. He olivat niin vihaisia, että sitä puolta en ollut ennen heistä nähnyt. Juoksin ikkunaan ja näin kaksi mustaa hahmoa hyppäävän aidan yli pihaltamme pois ja auto kiisi pois paikalta. Sinä yönä en enää nukkunut. Onneksi tilanne ei kohdallani Hollannissa toistunut.

Ryöstö Englannissa

Olin kuudennella kuulla raskaana esikoisestani. Mieheni oli yön yli kestävällä pelimatkalla. Säpsähdin hereille keskellä yötä, kun huomasin ulkona olevien liikkeentunnistinvalojen menevän päälle. Minulla oli outo olo. Valot voivat mennä päälle ihan vaikka ulkona liikkuvasta naapurin kissasta tai linnustakin, mutta jokin outo tunne minut oli herättänyt. Jo vanhat koiramme nukkuivat vierelläni. Pyysin heitä haukkumaan käskystä, minkä he tekivät. Kävin kiertämässä talon ikkunoita varovasti, mutta en nähnyt mitään. Ehkä se oli kissa. Menin takaisin nukkumaan. Aamulla kello 07:00 herään ovikelloon. Menen ovelle, missä minua on vastassa poliisit. Naapurimme oli ryöstetty edellisenä yönä. En tiedä, olivatko käyneet ensin meidän ovellamme. Onneksi taas oli kadonnut vain materiaa, eikä ihmisille ollut koitunut vahinkoa.

“Samalla kuulen kun joku huutaa kovaan ääneen FREEZE! Välittömästi juoksin varmistamaan, että kaikki meidän ovet ovat lukittu ja huudan mieheni hakemaan sillä aikaa omassa huoneessaan nukkuvat 1- ja 3-vuotiaat lapset meidän huoneeseen. Siinä vaiheessa pelko ja epätieto on täysin valloillaan. En tiedä ketä jahdataan ja miksi.”

Takaa-ajo takapihalla

Asuimme Kaliforniassa rauhallisessa Manhattan Beachin rantakaupungissa. Yhtenä yönä herään valtavan kovaan pamaukseen. Kuulen lasin pirstaloituvan. En ole varma mistä ääni tulee. Menikö meidän joku lasiovistamme rikki? Samalla näen pimeän makuuhuoneemme seinien täyttyvän punasinisistä valoista. Sitten säpsähdän sireenin ääneen. Katson ulos makuhuoneen ikkunasta, josta näkee kotikatumme päättyvälle tielle. Lasken, että tien päähän, joka on vain 100 metrin päässä ajaa ainakin seitsemän poliisiautoa kovalla vauhdilla ja lisää tulee. Samalla kuulen kun joku huutaa kovaan ääneen FREEZE! Välittömästi juoksin varmistamaan, että kaikki meidän ovet ovat lukittu ja huudan mieheni hakemaan omassa huoneessaan nukkuvat 1- ja 3-vuotiaat lapset meidän huoneeseen. Siinä vaiheessa pelko ja epätieto on täysin valloillaan. En tiedä ketä jahdataan ja miksi. Niin moni poliisipartio jonkun perässä viittaa suomalaiselle siihen, että nyt on jotain vakavaa meneillään. Olemme koko perhe meidän makuuhuoneessa ja seuraamme tapahtumia ikkunasta. Toivon, että kukaan ei murtaudu meille sisään turvaa etsimään ja aiheuta vielä panttivankitilannetta. Mitä hulluimmat skenaariot poukkoilevat mielessä. Nopeasti sireenit hiljenevät ja välkkyvät punaiset valot yksitellen sammuvat. Joku talutetaan poliisiautoon. Näen naapuriemme tulevan ulos kylpytakeissaan. Tässä vaiheessa rohkenen mennä tielle kysymään poliisilta mitä on tapahtunut. Kotitiellemme päättyi varastetun auton takaa-ajo. Kuulemamme pamaus oli, kun pakenija oli ajanut autolla täysillä päättyvän tiemme liikennepylvääseen.

Kuollut mies puistonpenkillä

Tavallinen kaunis ja aurinkoinen aamupäivä West Hollywoodissa. Saavun poikieni kanssa paikalliseen lasten leikkipuistoon leikkimään. Meillä on sovittu treffit hyvän ystäväni, hänen lastensa ja heidän au pairinsa kanssa. Kaikki on kuin tuikitavallisena tiistaiaamuna kunnes ystäväni au pair tulee sanomaan meille, että viedään lapset pois. Tuossa viereisen puiston penkillä makaa kuollut mies. Siirrän katseeni taakseni, missä n.50 metrin päässä olevalla penkillä makaa eloton hahmo ja paikalle on saapunut ensimmäinen poliisipartio. He vetivät esiin teippiä ja alkoivat eristää aluetta. Samalla paikalle saapuu myös ambulanssi, mutta pillit eivät soi. Kerään lapset kasaan. Heille kerroimme vain, että siirrymme ystäviemme kotiin leikkimään. Muut lapsiperheet eivät reagoi vielä tilanteeseen, vaan lastenhoitajiensa kanssa puistoon saapuneet lapset jatkavat edelleen leikkejä iloisena. Tilanne on suorastaan absurdi. Missään vaiheessa minua ei pelottanut, mutta kyllä sitä mietitytti kuinka yleistä tuo voi olla, jos arki ympärillä jatkuu niin pelottavan normaalina. Helsinki tuntuu taas lintukodolta.

Melkein aseellisen ryöstön keskellä

Jälleen kaunis aurinkoinen arkipäivä Kaliforniassa. Oli mieheni vapaapäivä, joten päätimme lähteä koko perheen voimin tutkimaan parhaillaan rakennusvaiheessa olevaa Westfieldin ulkoilmaostaria Beverly Hillsin kupeeseen. Kello oli vasta 12:00 ja kaupat alkovat hiljalleen aueta. Muita ihmisiä ei juurikaan ollut. Totesimme melko nopeasti, että urakka oli vielä liian kesken alueesta nauttimiseen, sillä lasten leikkipaikatkin olivat vielä työn alla. Joka puolella oli vielä vaneereja ja paikka tuntui lähinnä vain ahdistavalta sokkelolta. Pysähdyimme Rolex-liikkeen eteen ja mietimme mitä tekisimme. Hetken pohdimme suuntaammeko siitä alas rullaportaita pitkin autohalliin vai menemmekö suoraan kulman takana olevaan ravintolaan lounaalle. Päätimme mennä syömään, ettei lapsille iske nälkäkiukku. Istuimme alas ravintolan terassille. Siinä samassa kuulimme kaksi pamausta ja huutoa. Jäin kuuntelemaan, mutta sitten tuli taas hiljaista ja arki jatkui ympärillä normaaliin tapaan. Tilasimme ruokaa ja jäimme odottamaan sitä saapuvaksi. Meni 5-10 minuuttia kun terassin ohi alkaa juosta poliiseja jalan viereisen Rolex-liikkeen suuntaan. Kuulen helikopterin äänen. Näemme pian yläpuolella kaksi poliisihelikopteria, jotka kiertävät aluetta. Samassa tarjoilija osaa kertoa, että viereinen Rolex-liike on juuri “robbed at gun point“. Poistumme samoin tein ja jään seuraamaan tapahtumia puhelimestani googlettaen. Kävi ilmi, että vain minuutti kaksi sen jälkeen kun olimme seisseet Rolex-liikkeen edessä miettimässä menemmekö alas parkkihallille rullaportaita pitkin vai viereiseen ravintolaan, oli autohallista niitä rullaportaita pitkin saapunut kolmen miehen porukka hiihtomaskit päällä ja aseet kädessään ryöstämään portaiden vieressä olevan Rolex-liikkeen. Liikkeen turvavartija oli huomannut ryöstäjät ja kiitänyt lukitsemaan ovia. Ryöstäjät olivat avanneet tulen ja näin estäneet ovien lukitsemisen ja päässeet sisään arvokkaita kelloja myyvään liikkeeseen. Lukemani mukaan henkivahingoilta oltiin taas onneksi säästytty, mutta ryöstäjät olivat onnistuneet pakenemaan arvokkaan saaliin kanssa pakoautolla, joka odotti alhaalla parkissa rullaportaiden alapäässä. Jos olisimme valinneet toisin, olisimme hyvin todennäköisesti joutuneet todistamaan hyvin pelottavan tilanteen kahden pienen poikamme kanssa. En edes pysty miettimään miten kamalia skenaarioita siinä olisi voinut olla. Se oli pienestä kiinni.

 

Kuvat vanhoja, otettu ajalta kun asuimme Kaliforniassa

11 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • M

    Mekin (vanhemmat ja 1 lapsi) olemme asuneet Losissa ja helikopterien pörräämiset takapihalla yöaikaan tuli tutuksi. Aluksi olin paniikissa ja yritin etsiä netistä tietoa, mitä on tapahtunut. Lopulta siihen jotenkin turtui ja tottui, mikä on tavallaan ikävää että rikollisten jahtaamisesta tulee “arkipäivää” (vai -yötä?). Kerran muutimme Losissa, ja uuden kotimme ovesta näki aivan selvästi että siitä oli tultu sorkkaraudalla läpi. Ei herättänyt mitenkään mukavia ja turvallisia fiiliksiä. Onneksi mitään ei lopulta sattunut, ja ainoa mitä minulta on (ainakin tietääkseni) varastettu, on polkupyörä ja sekin tapahtui Helsingissä.

  • Haidi

    Ikäviä tilanteita mihin olette joutuneet, etenkin nuo kotiryöstöt. Se vie sen turvallisuusen tunteen kodista ainakin hetkeksi täysin pois. Itsellä on ollut läheltä piti tilanne Pariisissa ystäväni kanssa, meidät taisi pelastaa se, että oma laukkuni oli piilossa takin alla ja ystävälläni oli vain pikkulaukku. Mutta silloin säikähti kyllä huolella ja puoli juostiin pois metrotunnelista kun saatiin mahdollisuus! Kevennyksenä ainoa kerta kun mut on oikeasti ryöstetty Dublinissa, edelleen yksi elämäni oudoin kokemus :D oltiin tulossa yöllä baarista ystävieni kanssa, sanoimme hyvät yöt heidän portailla, ehdin kävellä metrin eteenpäin kun tunnen, että kassin kahvat repeävät kädessäni ja kummaltakin sivultani juostaan aivan vierestä ja joku huutaa WOOOOHOOO samalla kun juomani kaatuu maahan. Ystäväni miehineen kysyvät heti olenko kunnossa ja veivätkö he laukkuni, hämmennyksestäni toettuani tarkistan omaisuuteni ja huomaan laukkuni (onneksi !) olevan tallessa, mutta kassi jonka kahvat jäi käteeni on viety. Sinne siis meni yöllinen ruokani :D seriously?! Kuka varastaa ruuan, nyt tälle tarinalle voi nauraa, mutta sen jälkeen olen aina pitänyt laukkuni hihnan takin alla, just in case ja ruokani kantanut sylissä, enkä sivussa! ;D

    • Hanna Vayrynen

      EIKÄ! :D Onneksi ei käynyt mitään, mutta tosiaan todella outo anastuksen kohde indeed :D Snägärivarkaat :D

      • Haidi

        No äläpäs! Jäipähän käteen ainakin hyvä tarina :D

  • Anna

    Hurjia juttuja teidän kohdalle sattunut!
    Saanko heittää kuitenkin pienen sarkastisen oman versioni 😉 monen monta reissua ja seikkailua takana, ja nyt melkein 15 vuotta Pariisissa asuneena, AINOKAISEN kerran taskuvarkaan uhriksi jouduin aikoinaan Helsingin rautatieasemalla 😱😂

    • Hanna Vayrynen

      Eikä! :D Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa! Onneksi sinulle ei käynyt mitään fyysistä vahinkoa!

  • Marika

    OMG hahah miten teille onkin sattunut ja tapahtunut kaikkea. :D Onneksi ei ole koskaan käynyt mitään pahempaa. Jostain syystä näiden 10 Kalifornia vuoden aikana minulle ei ole ikinä sattunut mitään…koputtaa puuta.

  • Emmimaria

    Huh mitä tilanteita 😲 ihan hirveitä! Mä olisin ollut aivan paniikissa! Pahinta on herää keskellä yötä johonkin outoon kovaan ääneen tai siihen kun joku rapistaa ovea.
    Mä oon muutenkin todella säikky ihminen. Asutaan Lahdessa Ankkurissa, eli ihan hyvällä asuinalueella, mutta joka ikinen kerta kun ovikello soi niin pikkasen alkaa sydän jyskyttää, että kuka on oven takana. Varsinkaan jos en odota ketään kylään ja vaikka olisikin päiväs aika.
    Samoin mökillä säpsähtelee outoja ääniä. Onneksi omalle kohdalle ei ole kyseisiä juttuja tapahtunut. En tiedä miten sellaisiin reagoisi.

  • Johanna

    Voi kamala mitä kertomuksia, etenkin nuo kertomasi KOTIIN kohdistuneet ryöstöt. Siinä kun tuntuu varmasti koko perusturvallisuuden tunne katoavan kun tullaan noin henkilökohtaiselle alueelle, jossa saattaa jopa olla omia lapsia ja muita läheisiä!

    Minä ja mieheni asuimme noin kymmenen vuotta sitten vuoden Ecuadorissa, sillä mieheni työskentelee kaupallisella ja kansainvälisellä alalla ja tie vei silloin sinne. Jouduin itse aseellisen ryöstön kohteeksi ja siinä tilanteessa menikin kaikki kortit sekä mukana kantamani laukku sisältöineen ja ranteesta kello. Olin yksin liikkeellä, mutta onneksi paikalliset saapuivat nopeasti auttamaan – itse olin aivan shokissa! Heille tilanne tuntui olevan melko arkipäiväinen kun tiesivät tasan mitä tehdä, vaikka asuimmekin verrattain TODELLA turvallisella ja hyvällä alueella :( Vaikka tapaus todella säikytti meidät, onneksi tosiaan tässäkin meni vain helposti korvattavaa tavaraa!

    Tästä tulikin mieleeni, että kuuntelin viimeisimmän podcastisi ja juuri tätä samaa olen miettinyt itsekin mitä tulee taas ulkomaille muuttoon. Tuosta hirveästä kokemuksesta huolimatta meidän sydämemme jäi Ecuadoriin ja joskus haaveilen muuttavani sinne takaisin, mutta se ei todellakaan ole nyt mahdollista. En ikinä voisi viedä lapsiani tuonne tai uskaltaisi viettää raskausaikaani siellä. Varmasti äitinä ymmärrät tämänkin puolen asioista, oli helppo nuorena pariskuntana lähteä oikeastaan minne vain kun ei kokenut niin suurta pelkoa siitä, mitä voi käydä tai kantanut huolta miten esimerkiksi sairastunut lapsi pääsee hyvälle lääkärille tai minne päiväkotiin menee.

    Aurinkoista keväänjatkoa sinulle ja kiitos tästä todella mielenkiintoisesta postauksesta, kylmiä väreitä!
    Johanna <3

  • Annika

    Huh mitä tilanteita! Mulla ei oo vastaavia kokemuksia, mutta itsekin on tullut koettua pelottavia/outoja tilanteita, etenkin ulkomailla asuessa. 3 vuoteen Berliinissä sisältyi mm 2 kotitalon tuhopolttoyritystä, joista toisen satuin löytämään keskiyöllä kun lähdin vielä viemään roskia ulos. Satuin paikalle vissiin aika pian sytytyksen jälkeen ja yhdessä naapureiden kanssa saatiin palo sammumaan, toisella kerralla en edes herännyt ja palo oli ehtinyt vähän levitä ennen palokunnan tuloa mutta onneksi meilläkin vältyttiin henkilövahingoilta. Sen lisäksi muutama ahdistava tilanne liian innokkaiden ihailijoiden takia, yksi yritti autolla törmätä päälle että pysähtyisin.. Suomessa onneksi aina turvallinen olo!

  • A

    Hui! Kuulostaa kyllä tosi pelootavilta tilanteilta. Etenkin nuo yölliset murtautumiset. Jotenkin oma koti on niin pyhä ja sen turvallisuuden tunteen rikkoutumista en haluaisi kokea. Onneksi te olette itse säästyneet murroilta! Ja tietysti valinneet onnekkaasti toisen reitin ryöstäjien tieltä pois. Huh! Kyllä Suomessa on ihmisen hyvä olla!